Pettyneiden paratiisi

[Keijona]

Repeskö sauma uudesta mekosta? Oliko auton huolto tai polkupyörän korjaus kallis? Takuu tai vakuutus ei korvannutkaan vahinkoa tai rikkoutumisesta? Jättikö ja pettikö puoliso tai ystävä ? Irtisanottiin töistä tai sopimus? Laskutetiinko liikaa? Toimitettiinko myöhäissä?

Valinnanvapauden kasvu lisää myös pettymysten määrää. Pettymys laittaa monet ihmisen pyrkimään unohtamaan sen inhittavan ja menneen, syöksymään uuteen ja tulevaisuuteen, halutaan olla nuoria ja kasvaa, ei käsitellä asioita vastuuntuntoisesti, vaan keskenkasvuisesti jätetään asiat ja lupaukset kesken, siitä seuraa lisää pettymyksiä, ahdistusta, vihaa ja riitelyä.


Markkinatalous perustuu paljolti voiton tavoitteluun, mutta voittajia ei voi olla ilman häviäjiä, pettyneitä, vihaisia vahingonilon, viihteen etsijöitä.

Onko ongelmien ratkaisu unohtamisesta, tulevaisuudessa unelmissa ja utopioissa, vai realistisuudessa ja rehellisyydestä, menneisyyden realistisessa analyysissä?

[KultaKikkare]

Rauhatädillä on hyvää versettä, jos ajattelee et maailma on päin persettä.

Ainoastaan päänsisällä kaikuu oma kieli,
haikea referenssi siitä jonka nimi on mieli.

Sisällä joo kai se on tallella,
vaikka oman universumin palaset täysin kallellaan.

Mitäpä siitä ulkosesti aina se mitä tarviikin,
tilanteen mukkaan juuri sopivan spiikin, sen rituaaliriitin.
Aina oikeat vuorosanat, se pitää tappion monta askelta kauempana.

Syrjäytyneisyys nähdään yhteiskunnan normeissa,
vaan tällä kaverilla ku on piilotettu peilikuva.

Kadoksissa minuus, passiivisena, hylätty jonnekin,
aivolohkoihin, kiemuraisiin kätköihin.
Kato sielu syrjäytyny omasta ittestä.
Sitä on liikkeellä, sen haistaa näillä kaduilla
joita kulkee koko joukko siihen suuntaan,
mihin pinta pakottaa, kun materiaali huutaa.

Uuaa uuaa, mihin katoat maailma.
Tulkaa tulkaa, pyörä pyörii jo vauhdilla.
Kuulkaa kuulkaa, kuka teitä opastaa harhaan, harhaan.