Objektiivisen todellisuuden osatekijät

[Purdue]

Objektiivisen todellisuuden osatekijät


Elikkä tässä lanka, jossa voi keskustella materiaalisen objektiivisen todellisuuden osatekijöistä. Eli mikä on se järkevin tapa lähestyä objektiivista materiaalista todellisuutta? Lähtökohtana tässä on ontologinen realismi, elikkä se että tuo materiaalinen todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta.

Pohjustan keskustelun parilla typologialla.


¤ Ensinnäkin, objektiivinen todellisuus voidaan kuvata tasojen kautta. Nämä tasot ovat:
A) Jokapäiväinen materiaalinen maailma, joka koostuu "kiinteästä materiasta" ja kiinteistä objekteista. Tämän maailman voimme aistein havaita.
B) Atomitason maailma, jonka puitteissa syntyy kemialliset sidokset, ja "aine".
C) Kvanttitason maailma, joka kuvaa atomien ja atomia pienempien hiukkasten mittakaavan toimintaa. Kvanttitason hiukkasia kuvataan aaltofunktion avulla, ja niitä määrittelee aalto-hiukkas dualismi.


¤ Toisekseen, objektiivista todellisuutta määrittelee muutama peruskäsite:
1) Avaruus
2) Aika
3) Aine
4) Energia
5) Informaatio

Näistä avaruus kuvaa sitä fysikaalista tilaa, jossa kaikki olevainen sijaitsee, ja jossa asiat tapahtuvat. Aika puolestaan kuvastaa yleistä muutosta avaruudessa ja tämän muutoksen nopeutta. Energia ilmenee eri muodoissa, ja ylipäätään muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan energiaa.

Ainetta taas atomitasolla kuvastaa se, että atomeilla on kyky yhdistyä erilaisiksi molekyyleiksi, joista kaikki oleva rakentuu. Toinen aineen ominaisuus on sen kyky kommunikoida, ja tämä tapahtuu atomien emittoiman sähkömagneettisen säteilyn ja fotonien avulla.

Ja lopuksi, objektiivista todellisuutta määrittelee informaatio. Informaatiolla on kyky "kommunikoida" eli välittää merkityksiä. Subjektiivisen tulkitun havaitsijasta riippuvan todellisuuden kohdalla tuo merkitysten kommunikaatio on helppo ymmärtää, mutta objektiivisen todellisuudenkin puolella voidaan erotella erilaisia informaation ja kommunikaation muotoja:

I) Fysikaalinen informaatio: sähkömagneettinen säteily ja sen spektri.
II) Biologinen informaatio: DNA ja sen kyky ohjata proteiinien muodostumista.
III) Binäärinen informaatio: Digitaalisessa muodossa oleva informaatio, joka koostuu nollista ja ykkösistä.

Tuossa nyt esimerkin omaisesti muutama informaation perus muoto ja tyyppi. Ja tosiaan, se perusoletus tässä on se, että informaation eri muodot kommunikoi "merkityksiä". Merkitys voidaan tässä mielessä määritellä "informaation tulkinnaksi".

Elikkä, jos ajatellaan proteiinisynteesiä, niin siinä DNA ja mRNA kuvastavat informaatiota, ja proteiinit voidaan mieltää tuon information tulkinnaksi eli merkityksiksi.


Mutta joo, siinä muutama typologia keskustelun pohjustukseksi. Objektiivista todellisuutta voidaan lähestyä eri tasojen kautta, ja toisaalta siihen liittyy muutama peruskäsite. Nämä tasot ja käsitteet voisi määritellä toisinkin, eli mikään absoluuttinen totuus tämä luokittelu ei ole, vaan tämä on yksi näkökulma tuohon objektiiviseen todellisuuteen.

[Neutroni]

Objektiivisen todellisuuden osatekijät


Elikkä tässä lanka, jossa voi keskustella materiaalisen objektiivisen todellisuuden osatekijöistä. Eli mikä on se järkevin tapa lähestyä objektiivista materiaalista todellisuutta? Lähtökohtana tässä on ontologinen realismi, elikkä se että tuo materiaalinen todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta.

Tieteellinen menetelmä on osoittautunut käytännössä ylivoimaiseksi objektiivisen todellisuuden toiminnan ymmärtämisessä. On vaikea edes kuvitella parempaa kuin objektiiviseen havainnointiin ja vertaisarviointiin perustuvaa tapaa.

¤ Ensinnäkin, objektiivinen todellisuus voidaan kuvata tasojen kautta. Nämä tasot ovat:

Nuo tasot ovat ihmisten malleja, joilla he yrittävät hahmottaa todellisuutta. On syytä pitää mielessä, että ne eivät ole todellisuuden perimmäisiä osia sinänsä. Eikä ole mitään keinoa varmistua, että kvanttikentät olisivat perimmäinen todellisuuden "taso" eikä vain meille näkyvä karkea malli jostain paljon monimutkaisemmasta toiminnallisuudesta, johon emme pääse käsiksi puutteellisen mittaustekniikan ja ymmärryksen rajojen takia. Eikä luonnonlait välttämättä edes mahdollista tiedon saamista sellaisista.

1) Avaruus
2) Aika
3) Aine
4) Energia
5) Informaatio

Nämä ovat osia matemaattisista malleista, joilla mallinnamme todellisuutta. Eivät todellisuuden osia sellaisenaan.

Ja lopuksi, objektiivista todellisuutta määrittelee informaatio. Informaatiolla on kyky "kommunikoida" eli välittää merkityksiä. Subjektiivisen tulkitun havaitsijasta riippuvan todellisuuden kohdalla tuo merkitysten kommunikaatio on helppo ymmärtää, mutta objektiivisen todellisuudenkin puolella voidaan erotella erilaisia informaation ja kommunikaation muotoja:

Informaation tieteellinen merkitys on käsittääkseni hyvin spekulatiivinen. Minä näkisin se ennemmin niin, että informaatio tai ihmisen sille antamat merkitykset eivät ole objektiivisen todellisuuden osia muuten kuin ihmisen aivojen sisäiseen toimintaan liittyvinä tiloina.

Nämä tasot ja käsitteet voisi määritellä toisinkin, eli mikään absoluuttinen totuus tämä luokittelu ei ole, vaan tämä on yksi näkökulma tuohon objektiiviseen todellisuuteen.

Fysiikan tietynlainen ongelma on juuri tuo. Periaatteessa voidaan laatia hyvin erilaiset postulaatit ja johtaa niistä hyvin samanlaiset ennusteet kuin havaittu maailma on. Eikä ole mitään keinoa varmistua siitä mitkä postulaatit kuvaavat todellisuuden perimmäistä olemusta parhaiten. Luonnontieteet tutkivat objektiivista todellisuutta, mutta lopulta se karkaa aina filosofiseksi spekulaatioksi tieteellisen menetelmän tavoittamattomiin.

[ID10T]

Ja lopuksi, objektiivista todellisuutta määrittelee informaatio. Informaatiolla on kyky "kommunikoida" eli välittää merkityksiä. Subjektiivisen tulkitun havaitsijasta riippuvan todellisuuden kohdalla tuo merkitysten kommunikaatio on helppo ymmärtää, mutta objektiivisen todellisuudenkin puolella voidaan erotella erilaisia informaation ja kommunikaation muotoja:

I) Fysikaalinen informaatio: sähkömagneettinen säteily ja sen spektri.
II) Biologinen informaatio: DNA ja sen kyky ohjata proteiinien muodostumista.
III) Binäärinen informaatio: Digitaalisessa muodossa oleva informaatio, joka koostuu nollista ja ykkösistä.

Tuossa nyt esimerkin omaisesti muutama informaation perus muoto ja tyyppi. Ja tosiaan, se perusoletus tässä on se, että informaation eri muodot kommunikoi "merkityksiä". Merkitys voidaan tässä mielessä määritellä "informaation tulkinnaksi".

Tuo loppukaneettisi "informaation tulkintaan" liittyen pisti silmään, sillä eihän objektiivista todellisuutta tarvitse tulkita.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat myös värit, jotka ovat subjektiivisia aistihavaintoja. Ja onhan osa meistä jopa värisokeitakin.

Jälkimmäinen ryhmä taas on täysin tulkinnanvarainen, sillä bittimössö pitää ensinnäkin jaksottaa oikein. On siis sovittu, mistä kohtaa informaatiojono pitää panna poikki ja mihin se päättyy, jotta saadaan muodostettua ymmärrettävä kokonaisuus. Lisäksi on sovittu käytettävä "koodisto", eli mikä bittijono vastaa mitäkin symbolia. Tämä voidaan kaiken lisäksi kryptata, jolloin pitää selvittää käytetty kryptausmenetelmä.

[MooM]

Fysikaalisen todellisuuden kannalta ole pitkkälti samaa mieltä Neutronin kanssa. Luonto on mitä on ja ihminen mallintaa sitä sen mukaan ja sellaisiin malleihin kuin tämän nisäkkään aivorakenne sallii ja mittalaitteet pystyvät tuottamaan dataa malleja varten. Se, mitä oikeasti on, voi olla jotain muuta, mutta selvästikin ihmisen mallit ovat ihan kohtuullisen hyviä sillä alueella (aika, kokoskaala, energiaskaala), josta saamme tietoa. Mitä enemmän mennään alueen rajoille, sitä epävarmempia mallit ovat, koska kaikkea niihin vaikuttavaa ei ilmeisesti oikein pystytä havaitsemaan suoraan. Mietin siis tässä esimerkiksi kosmologiaa tai jotain hyvin pienen skaalan ja (suhteessa) ison energian maailmaa.

Mutta kun mennään filosofisemmalle tasolle, voidaan ainakin yrittää karkeistaa asioita tuollaisiin osatekijäihin, joita pohditaan yleisemmin, toivon mukaan käyttäen fysiikan malleja pohdinnan taustalla, jottei pohdinta lipsahda ihan fantasioinniksi tai ei yritetä pakottaa todellisuutta johonkin omaan rakkaaseen ajatusmalliin. Kill your darlings.

Informaatiosta

Ja lopuksi, objektiivista todellisuutta määrittelee informaatio. Informaatiolla on kyky "kommunikoida" eli välittää merkityksiä. Subjektiivisen tulkitun havaitsijasta riippuvan todellisuuden kohdalla tuo merkitysten kommunikaatio on helppo ymmärtää, mutta objektiivisen todellisuudenkin puolella voidaan erotella erilaisia informaation ja kommunikaation muotoja:

I) Fysikaalinen informaatio: sähkömagneettinen säteily ja sen spektri.
II) Biologinen informaatio: DNA ja sen kyky ohjata proteiinien muodostumista.
III) Binäärinen informaatio: Digitaalisessa muodossa oleva informaatio, joka koostuu nollista ja ykkösistä.

Itse en luokittelisi fysikaalisia ilmiöitä informaatioksi, koska se ei ole niiden "tavoite". Tai "hyödyntämistapa" fysikaalisessa todellisuudessa (se, että ihminen lähtettää viestejä sm-säteilynä on eri asia). Luonto vain on mitä on.

DNA on ohjaava rakenne ja sen sisällön kai voi ajatella nimenomaan informaationa siinä, miten solu tai eliö toimii.

Binäärinen informaatio on ihmisen tapa tallentaa ja välittää informaatiota. Vai onko luonnossa sitä ilman ihmistä? Tietenkin erialisia kynnyksiä luonnossa on, eli jotain tapahtuu tai ei tapahdu sen mukaan, ollaanko kynnyksen ylä- tai alapuolella. Ja moni kvanttisysteemi on perusluonteeltaan binäärinen, siis ominaistilojensa osalta, mutta useammankin ominaistilan systeemejä on.

Puhuisin ehkä (ihmisen osalta) enemmänkin muistinpohjaisesta (siis biologinen muisti aivoissa) ja vuorovaikutuksessa välitetystä informaatiosta vs. yksilöiden ulkopuolelle tallennettu informaatio, jonka välittäminen ei vaadi suoraa vuorovaikutusta, mutta vaatii lukutaidon tai tulkin. Ja kielen tietenkin. Olipa se info kivitauluja tai bittejä.

[Wisti]

Fysiikan tehtävänä on kartoittaa sitä, minkä voimme tietää. Filosofian tarkoituksena on puhua kaunopuheisesti siitä, mitä emme tiedä.

[Kohina]

Aidosti satunnainen on aidosti vinoutumatonta, johon esim. Monte Carlokin perustuu.

[Purdue]

Ja lopuksi, objektiivista todellisuutta määrittelee informaatio. Informaatiolla on kyky "kommunikoida" eli välittää merkityksiä. Subjektiivisen tulkitun havaitsijasta riippuvan todellisuuden kohdalla tuo merkitysten kommunikaatio on helppo ymmärtää, mutta objektiivisen todellisuudenkin puolella voidaan erotella erilaisia informaation ja kommunikaation muotoja:

I) Fysikaalinen informaatio: sähkömagneettinen säteily ja sen spektri.
II) Biologinen informaatio: DNA ja sen kyky ohjata proteiinien muodostumista.
III) Binäärinen informaatio: Digitaalisessa muodossa oleva informaatio, joka koostuu nollista ja ykkösistä.

Tuossa nyt esimerkin omaisesti muutama informaation perus muoto ja tyyppi. Ja tosiaan, se perusoletus tässä on se, että informaation eri muodot kommunikoi "merkityksiä". Merkitys voidaan tässä mielessä määritellä "informaation tulkinnaksi".

Tuo loppukaneettisi "informaation tulkintaan" liittyen pisti silmään, sillä eihän objektiivista todellisuutta tarvitse tulkita.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat myös värit, jotka ovat subjektiivisia aistihavaintoja. Ja onhan osa meistä jopa värisokeitakin.

Jälkimmäinen ryhmä taas on täysin tulkinnanvarainen, sillä bittimössö pitää ensinnäkin jaksottaa oikein. On siis sovittu, mistä kohtaa informaatiojono pitää panna poikki ja mihin se päättyy, jotta saadaan muodostettua ymmärrettävä kokonaisuus. Lisäksi on sovittu käytettävä "koodisto", eli mikä bittijono vastaa mitäkin symbolia. Tämä voidaan kaiken lisäksi kryptata, jolloin pitää selvittää käytetty kryptausmenetelmä.

Joo, hyvä huomio sinulta. Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että erottelin aloituksessa objektiivisen ja subjektiivisen todellisuuden. Subjektiivinen todellisuus on yksilön tulkinta ulkoisesta objektiivisesta todellisuudesta.

Mutta yhtä lailla jos ajatellaan informaatiota ja sen välittämistä sekä tulkitsemista kommunikaation muotona, ja sitä että kommunikaatiossa välitetään merkityksiä, niin silloin esim. merkitys biologisessa mielessä voisi olla se, että proteiinisynteesissä DNA:n sisältämä informaatio tulkitaan, ja tämän tulkinnan seurauksena syntyy proteiineja. Tämä olisi siis se objektiivisen todellisuuden sisäisten prosessien tekemä tulkinta, joka ei riipu ihmismielestä taikka tulkitsijasta millään lailla.

[MooM]

Fysiikan tehtävänä on kartoittaa sitä, minkä voimme tietää. Filosofian tarkoituksena on puhua kaunopuheisesti siitä, mitä emme tiedä.

Filosofiassa on hyvin erilaisia suuntia. Nimenomaan otteen konkreettisuuden mielessä.

Nämä historian Suurten Filosofien pohdinnat olevaisuudesta ja universaalista moraalista, tai myöhemmät nettilänkytykset ja systemaattisemmatkin ammattilaisten pohdinnat samoista teemoista eivät ole koko filosofia.

[Kohina]

Onko subjektiivisuuden ja objektiivisuuden erottaminen toisistaan mitenkään järkevää sitten? Jokainen on keskivertoa parempi kuski ja Kahnemankin oli pettynyt rationalisminsa hedelmien satoon. Monesti ihmiset jotka ovat saaneet tiukan rationalistisen kasvatuksen ovat normaalia sokeampia omille vinoumilleen kuvitellen etteivät ne kosketa heitä, kun ovat niistä lukeneet, eli muiden ongelmat johtuvat heistä ja omat olosuhteista.

[Wisti]

Fysiikan tehtävänä on kartoittaa sitä, minkä voimme tietää. Filosofian tarkoituksena on puhua kaunopuheisesti siitä, mitä emme tiedä.

Filosofiassa on hyvin erilaisia suuntia. Nimenomaan otteen konkreettisuuden mielessä.

Nämä historian Suurten Filosofien pohdinnat olevaisuudesta ja universaalista moraalista, tai myöhemmät nettilänkytykset ja systemaattisemmatkin ammattilaisten pohdinnat samoista teemoista eivät ole koko filosofia.

En yrittänyt aforistisessa tokaisussani kertoa lopullista totuutta filosofiasta (wikipediastakin löytää yhtä ja toista). Yritin vain sanoa, että tiedämme, mitä tiedämme emmekä voi juosta itsemme taakse ”tietämään uudella tasolla”.

[Kohina]

Itse en usko että kaikki liittyy kaikkeen. Sen puolesta puhuu jo topologia. Universumin voi puristaa pisteeseen Perelmanin todistuksen mukaisesti nykytiedon valossa (inflaatio unohtaen) mutta aivoja ei.

[Purdue]

Informaation tieteellinen merkitys on käsittääkseni hyvin spekulatiivinen. Minä näkisin se ennemmin niin, että informaatio tai ihmisen sille antamat merkitykset eivät ole objektiivisen todellisuuden osia muuten kuin ihmisen aivojen sisäiseen toimintaan liittyvinä tiloina.

Joo, informaation status objektiivisen todellisuuden osatekijänä ei varmaankaan ole yhtä varma kuin esim. massan (materia) ja energian. Mutta rupesin juuri lukemaan kirjaa, joka kysyy, että voisiko informaatio olla kuitenkin se maailmankaikkeuden perustavin konsepti?

Olen vasta lukenut tuon kirjan intron, mutta siinä tuodaan esiin se, että 1900-luvun fysiikka (suppea suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka) ja biologia muutti käsityksemme materiasta eli "kiinteästä aineesta".


Tuo mulla oleva kirja on tuollainen:

Information and the Nature of Reality: From Physics to Metaphysics

Tuosta yllä olevasta linkistä löytyy "Read Sample" painike siitä kuvan alta, jonka kautta pääse tutkailemaan kirjan sisällysluetteloa.


Mutta joo, tuo kirja käsittelee mm. käsityksiä siitä kuinka "aine" taikka materia on käsitetty historian eri vaiheissa, sekä informaatiota fysiikan, biologian sekä filosofian ja teologiankin näkökulmista.


Voidaan hyvinkin kysyä, että jos materian lisäksi esim. aika taikka energia voidaan nähdä todellisuuden rakennuspalikoina, niin miksei sitten myös informaatio? Nää on kaikki aikas "liukkaita" käsitteitä siinä mielessä, että niiden perimmäisestä olemuksesta on vaikea saada kiinni, ja kukaan ei ymmärrä sitä mitä ne perimmiltään ovat.

Luonnossa kuitenkin esiintyy informaatioprosesseja niin fysiikassa kuin biologiassa. Ja periaatteessahan se informaatio ei sinällään merkitse mitään. Jos ajatellaan vaikkapa binääristä informaatiota nollien ja ykkösten muodossa, niin sehän ei sinällään merkitse mitään, vaan tuo informaatio on tulkittava. Näin on juurikin esim. proteiinisynteesin laita. DNA sisältää informaatiota, joka ei sinällään merkitse mitään, mutta mRNA ja ribosomit pystyvät tuota informaatiota "tulkitsemaan" eli tuottamaan proteiineja DNA:n sisältään informaation perusteella.

[Purdue]

1) Avaruus
2) Aika
3) Aine
4) Energia
5) Informaatio

Nämä ovat osia matemaattisista malleista, joilla mallinnamme todellisuutta. Eivät todellisuuden osia sellaisenaan.

Joo, ei ole todellisuuden osia sellaisenaan, mutta haluaisin tuoda esiin sen, että objektiivista todellisuutta voidaan lähestyä kahdella tapaa: matemaattisesti ja konseptuaalisesti.

Matemaattisen mallintamisen tarkoitus on pystyä ennustamaan jotakin fysikaalista prosessia eksaktisti.

Konseptuaalisen käsitteellistämisen tarkoitus puolestaan on ymmärtäminen, eli siinä ei pyritä ennustamaan jotakin fysikaalista prosessia, vaan ymmärtämään mistä siinä on pohjimmiltaan kyse.

Matemaattinen mallintaminen kuuluu tieteen puolelle, ja konseptuaalinen analyysi enemmän filosofian puolelle, vaikka mitään eksaktia rajalinjaa tuskin on syytä vetää näiden välille. Tieteentekijätkin joutuvat määrittelemään konsepteja osana tieteellistä prosessia.

[Kohina]

Massaa tai energiaa ei voi määritellä ilman informaatiota. Itse asiassa energiaakaan ei määritellä suoraan vaan senkin merkityssisältö määrittyy ajan kanssa epävarmasti.
https://hal.science/hal-02540491/document

Samoin toimii myös teorian täydellisyys suhteessa sen laskennallisuuteen:

Solomonoff's completeness
edit
The remarkable property of Solomonoff's induction is its completeness. In essence, the completeness theorem guarantees that the expected cumulative errors made by the predictions based on Solomonoff's induction are upper-bounded by the Kolmogorov complexity of the (stochastic) data generating process. The errors can be measured using the Kullback–Leibler divergence or the square of the difference between the induction's prediction and the probability assigned by the (stochastic) data generating process.

Solomonoff's uncomputability
edit
Unfortunately, Solomonoff also proved that Solomonoff's induction is uncomputable. In fact, he showed that computability and completeness are mutually exclusive: any complete theory must be uncomputable. The proof of this is derived from a game between the induction and the environment. Essentially, any computable induction can be tricked by a computable environment, by choosing the computable environment that negates the computable induction's prediction. This fact can be regarded as an instance of the no free lunch theorem.

[Kohina]

Kuitenkin, on olemassa enemmän ainetta kuin antiainetta, joten jokin vinouma siis on fundamentaali, tai mitään ei olisi. Universumi ei siis ole täysin satunnainen ja sekös kaikkia vasta vituttaakin.