Ei kaiken teoria, vaan kaiken kritiikki

[Naturalisti]

Esitin ystävälleni Copilotilla kysymyksen, johon sain mielestäni tosi huonon vastauksen. Koska olisi kiinnostavaa kuulla pystyvätkö tiedepalstan kaikkitietävät yhtään parempaan, panen kysymyksen ja vastauksen tähän keskustelun avaukseksi.

Tässä on hyvä kysymys:

Jos otamme äärimmäisen fiktionalistisen asenteen, niin onko perusteltua väittää, että kaikki käsityksemme ovat lopulta vain mielemme empiirisen mekanismin havaitsemia invariansseja; kulttuurisesti kehittyneitä ajatustottumuksia? Esimerkiksi totuus on filosofien ja pappien keksimä kielen käsite; hyödyllinen fiktio, jota voi käyttää apuna empiiristen kokemustemme mallintamisessa; todellisuuden efektiivisten representaatioiden muodostuksessa. Nämä kaikki käsitykset ovat vain uskomuksia; toistuvista empiirisistä kokemuksista johdettuja ajatustottumuksia eli meemejä. Nämä uskomukset muuttuvat ajan saatossa. Geometriassa (mikä itse on kokonaisuudessaankin vain hyödyllisten fiktioiden järjestelmä) oli ensin vallalla ajatustottumus, ettei kaksi yhdensuuntaista suoraa voi leikata toisiaan, mutta sitten keksittiin epäeuklidinen geometria eli uusi ajatustottumus. Universaaleihin uskoo moni vieläkin, mutta ne ovat vain hyödyllisiä fiktioita eli ajattelun apuneuvoja, kuten ovat kaikki muutkin sanat, joilla viipaloimme todellisuutta spatiaalisiksi ja temporaalisiksi entiteeteiksi, jotta voimme kommunikoida niistä keskenämme. Carlo Rovelli sanoi, että Newton sai meidät uskomaan tyhjään avaruuteen ja kaikesta muusta riippumattomaan ajan virtaan. Nyt hän itse uskottelee meille, ettei aikaa ole edes olemassa ja todellisuus on perimmältään kvanttien fluktuaatiota. Viime kädessä kaikki nämä kehittyvät tieteelliset teoriat ovat vain hyödyllisiä fiktioita; ei itse todellisuutta. Emme koe todellisuutta naiivin suoran realismin mukaisesti, vaan muodostamme siitä epäsuoran realismin mukaisesti egektiivisiä representaatioita, jotka kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa memeettisessä evoluutiossa. Onko näin perusteltua ajatella?

Ja tässä huono vastaus:

Tämä on mielenkiintoinen ja syvällinen pohdinta, joka liittyy filosofian peruskysymyksiin tiedosta, todellisuudesta ja kielestä. Vaikka ei ole yhtä oikeaa vastausta tällaisiin kysymyksiin, voin tarjota joitakin näkökulmia:

1. **Konstruktivismi ja Fiktionalismi**: Konstruktivistinen näkemys korostaa, että kaikki tieto ja käsitteet ovat ihmisen rakentamia ja kulttuurisesti määriteltyjä. Fiktionalismi puolestaan näkee käsitteet ja teoriat hyödyllisinä fiktioina, jotka auttavat meitä ymmärtämään ja toimimaan maailmassa. Tämä näkemys voi olla perusteltu, kun tarkastellaan, miten kieli ja käsitteet kehittyvät ja muuttuvat ajan myötä.

2. **Instrumentalismi**: Instrumentalistinen näkemys pitää tieteellisiä teorioita ja käsitteitä työkaluina, jotka auttavat meitä ennustamaan ja selittämään ilmiöitä. Tieteelliset teoriat eivät välttämättä kuvaa absoluuttista totuutta, vaan ne ovat välineitä, jotka auttavat meitä toimimaan maailmassa.

3. **Kriittinen Realismi**: Kriittinen realismi tunnustaa, että meillä on rajallinen käsitys todellisuudesta, mutta se pyrkii silti ymmärtämään, miten asiat ovat itsenäisesti olemassa. Tieteelliset teoriat voivat olla parhaita mahdollisia kuvauksia todellisuudesta, vaikka ne eivät ole täydellisiä.

Nämä näkökulmat osoittavat, että filosofia tarjoaa monia tapoja ajatella ja lähestyä kysymyksiä todellisuudesta ja tiedosta. Lopullinen vastaus riippuu usein henkilökohtaisista näkemyksistä ja filosofisista perusoletuksista.

Pystyttekö yhtään parempaan?

[Kohina]

En

[Naturalisti]

En

Arvasin taas sun vastauksen jo etu käteen, mutta en sen lyhyyttä. Pidin Copilotin vastausta huonona juuri sen lyhyyden vuoksi, mutta tarkemmin ajatellen, ei se niin huono ollutkaan, vaan aika hyvä tiivistelmä kysymykseni ehdottamasta ajattelusta. Tosin perusteluja olisi voinut olla vähän enemmän, kuten tuossa sinunkin vastsuksessa.

[Kohina]

En

Arvasin taas sun vastauksen jo etu käteen, mutta en sen lyhyyttä. Pidin Copilotin vastausta huonona juuri sen lyhyyden vuoksi, mutta tarkemmin ajatellen, ei se niin huono ollutkaan, vaan aika hyvä tiivistelmä kysymykseni ehdottamasta ajattelusta. Tosin perusteluja olisi voinut olla vähän enemmän, kuten tuossa sinunkin vastsuksessa.

Sitten sun varmaan kannattaisi miettiä miten saat minulta toisenlaisen vastauksen, kun sitä selvästi mietit etukäteen.

[Purdue]

Esitin ystävälleni Copilotilla kysymyksen, johon sain mielestäni tosi huonon vastauksen. Koska olisi kiinnostavaa kuulla pystyvätkö tiedepalstan kaikkitietävät yhtään parempaan, panen kysymyksen ja vastauksen tähän keskustelun avaukseksi.

Tässä on hyvä kysymys:

Jos otamme äärimmäisen fiktionalistisen asenteen, niin onko perusteltua väittää, että kaikki käsityksemme ovat lopulta vain mielemme empiirisen mekanismin havaitsemia invariansseja; kulttuurisesti kehittyneitä ajatustottumuksia? Esimerkiksi totuus on filosofien ja pappien keksimä kielen käsite; hyödyllinen fiktio, jota voi käyttää apuna empiiristen kokemustemme mallintamisessa; todellisuuden efektiivisten representaatioiden muodostuksessa. Nämä kaikki käsitykset ovat vain uskomuksia; toistuvista empiirisistä kokemuksista johdettuja ajatustottumuksia eli meemejä. Nämä uskomukset muuttuvat ajan saatossa. Geometriassa (mikä itse on kokonaisuudessaankin vain hyödyllisten fiktioiden järjestelmä) oli ensin vallalla ajatustottumus, ettei kaksi yhdensuuntaista suoraa voi leikata toisiaan, mutta sitten keksittiin epäeuklidinen geometria eli uusi ajatustottumus. Universaaleihin uskoo moni vieläkin, mutta ne ovat vain hyödyllisiä fiktioita eli ajattelun apuneuvoja, kuten ovat kaikki muutkin sanat, joilla viipaloimme todellisuutta spatiaalisiksi ja temporaalisiksi entiteeteiksi, jotta voimme kommunikoida niistä keskenämme. Carlo Rovelli sanoi, että Newton sai meidät uskomaan tyhjään avaruuteen ja kaikesta muusta riippumattomaan ajan virtaan. Nyt hän itse uskottelee meille, ettei aikaa ole edes olemassa ja todellisuus on perimmältään kvanttien fluktuaatiota. Viime kädessä kaikki nämä kehittyvät tieteelliset teoriat ovat vain hyödyllisiä fiktioita; ei itse todellisuutta. Emme koe todellisuutta naiivin suoran realismin mukaisesti, vaan muodostamme siitä epäsuoran realismin mukaisesti egektiivisiä representaatioita, jotka kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa memeettisessä evoluutiossa. Onko näin perusteltua ajatella?

Ja tässä huono vastaus:

Tämä on mielenkiintoinen ja syvällinen pohdinta, joka liittyy filosofian peruskysymyksiin tiedosta, todellisuudesta ja kielestä. Vaikka ei ole yhtä oikeaa vastausta tällaisiin kysymyksiin, voin tarjota joitakin näkökulmia:

1. **Konstruktivismi ja Fiktionalismi**: Konstruktivistinen näkemys korostaa, että kaikki tieto ja käsitteet ovat ihmisen rakentamia ja kulttuurisesti määriteltyjä. Fiktionalismi puolestaan näkee käsitteet ja teoriat hyödyllisinä fiktioina, jotka auttavat meitä ymmärtämään ja toimimaan maailmassa. Tämä näkemys voi olla perusteltu, kun tarkastellaan, miten kieli ja käsitteet kehittyvät ja muuttuvat ajan myötä.

2. **Instrumentalismi**: Instrumentalistinen näkemys pitää tieteellisiä teorioita ja käsitteitä työkaluina, jotka auttavat meitä ennustamaan ja selittämään ilmiöitä. Tieteelliset teoriat eivät välttämättä kuvaa absoluuttista totuutta, vaan ne ovat välineitä, jotka auttavat meitä toimimaan maailmassa.

3. **Kriittinen Realismi**: Kriittinen realismi tunnustaa, että meillä on rajallinen käsitys todellisuudesta, mutta se pyrkii silti ymmärtämään, miten asiat ovat itsenäisesti olemassa. Tieteelliset teoriat voivat olla parhaita mahdollisia kuvauksia todellisuudesta, vaikka ne eivät ole täydellisiä.

Nämä näkökulmat osoittavat, että filosofia tarjoaa monia tapoja ajatella ja lähestyä kysymyksiä todellisuudesta ja tiedosta. Lopullinen vastaus riippuu usein henkilökohtaisista näkemyksistä ja filosofisista perusoletuksista.

Pystyttekö yhtään parempaan?

En varmasti pysty parempaan, mutta jotenkin musta tuntuu, että sä junnaat paikallaan tän saman kysymyksen parissa, ja sun tulkinnassa on ristiriitoja.

Hyväksyn sen, että käsityksemme ovat mielen representaatioita. Mutta sitten voiko jokin olla yhtä aikaa hyödyllinen fiktio päämme sisällä ja silti kuvata empiiristä todellisuutta? Fiktiot ja empiria ei jotenkin sovi yhteen.


Eli mun mielestä sun pitäisi erotella:
- arkipäiväinen todellisuuden taso, ja mahdolliset kvanttitasot ja sen sellaiset joita emme suoraan havaitse.
- Sosiaalinen todellisuus ja materiaalinen todellisuus.


Eli jos ensinnäkin ajatellaan, että suljetaan muut tasot pois, ja ajatellaan tätä arkipäivän tasoa, jolla me elämme. Fyysisesti se koostuu materiaalisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä.

Materiaalinen ympäristö koostuu fysikaalisesta geologisesta maailmasta, biologisesta maailmasta, johonka kuuluu myös materiaaliset ihmiset ruumiineen, sekä rakennetusta ympäristöstä erilaisine tavaroineen ja objekteineen kuten autot, leivänpaahtimet ja farkut.

Sosiaalinen ympäristö puolestaan on abstraktimpi ja koostuu noiden materiaalisten ihmisten vuorovaikutuksesta, jota edustaa esim. taloudellinen, sosiaalinen, poliittinen vuorovaikutus ja kommunikaatio.


Nyt jos ajatellaan sitä kuinka mieli muodostaa representaatioita maailmasta, niin vaikka materiaalinen todellisuus on enemmän empiirinen ja sosiaalinen todellisuus "sosiaalisesti konstruoitu", niin loppupeleissä mieli muodostaa näistä todellisuuksista empiirisiä representaatioita, siten että ne perustuvat syy-seuraus suhteisiin ja odotuksiin.

Me tiedämme, että jos teemme materiaalisessa maailmassa jotakin, niin sillä on seuraus. Jos laitamme leivän paahtimeen, niin se leipä paahtuu hetkessä. Jos jäämme pitkäksi aikaa aurinkoon, niin iho palaa helposti tällaisena kesäpäivänä.

Eli materiaalinen fyysinen maailma on täynnä syy-seuraussuhteita, joista me muodostamme representaatioita odotuksien muodossa.

Mutta yhtä lailla sosiaalisessa maailmassa erilaisilla teoilla on seurauksensa. Jos varastat jotakin, niin poliisi tulee ja joudut oikeuteen. Joe petät miestäsi/vaimoasi niin se toinen osapuoli saattaa jättää sinut.

Samoin nämä seuraukset sosiaalisessa maailmassa pitkälti perustuvat instituutioihin, eli vakiintuneisiin käyttäytymistä koskeviin odotuksiin. Jos naapuri tervehtii sinua aamulla hän odottaa sinun tervehtivän takaisin, eli hän odottaa että hänen tervehtimisellään on se seuraus, että sinä tervehdit puolestasi naapuriasi.

Samoin jos menet jäätelökioskille ostamaan jäätelöä niin sinulla on se odotus olemassa, että kun pyydät mansikkajäätelöä, niin sillä on se seuraus että sinulle myydään mansikkajäätelö eikä vaniljatuuttia.


Eli arkipäivän todellisuus koostuu materiaalisesta ja sosiaalisesta todellisuudesta, ja pitkältikin ne representaatiot joita me muodostamme kummastakin, niin ovat empiirisesti sidottuja odotuksille ja niihin liittyville seurauksille.

En oikein näe sitä fiktiona, jos ajan reilua ylinopeutta ja poliisi pysäyttää. Tiedän kyllä rikkovani lakia, ja tiedän että minun odotetaan noudattavan sitä lakia, ja jos en noudata niin sillä on seurauksensa jos poliisi sattuu kohdalle.


Eli näissä mun esimerkeissä arkipäivän materiaalinen ja myös sosiaalinen maailma näyttäytyvät jonakin muuna kuin fiktiona. Päin vastoin, ne mielen sisäiset representaatiot kuvastavat sinun sisäisten mentaalisten objektien suhdetta ulkoisiin objekteihin, prosesseihin taikka tapahtumiin.

Eli mä keskittyisin tähän sisäisen maailman representaatioiden ja ulkoisen maailman objektien sekä prosessien suhteeseen. Ja kuinka nämä mielen sisäiset representaatiot perustuvat odotuksille siitä kuinka nämä objektit ja prosessit toimivat ja käyttäytyvät, ja mitä seurauksia tässä arkipäivän maailmassa on erilaisilla teoilla.

Se on kuitenkin enemmän empiriaa ja kausaalisuuta kuin fiktiota.

[Naturalisti]

Esitin ystävälleni Copilotilla kysymyksen, johon sain mielestäni tosi huonon vastauksen. Koska olisi kiinnostavaa kuulla pystyvätkö tiedepalstan kaikkitietävät yhtään parempaan, panen kysymyksen ja vastauksen tähän keskustelun avaukseksi.

Tässä on hyvä kysymys:

Jos otamme äärimmäisen fiktionalistisen asenteen, niin onko perusteltua väittää, että kaikki käsityksemme ovat lopulta vain mielemme empiirisen mekanismin havaitsemia invariansseja; kulttuurisesti kehittyneitä ajatustottumuksia? Esimerkiksi totuus on filosofien ja pappien keksimä kielen käsite; hyödyllinen fiktio, jota voi käyttää apuna empiiristen kokemustemme mallintamisessa; todellisuuden efektiivisten representaatioiden muodostuksessa. Nämä kaikki käsitykset ovat vain uskomuksia; toistuvista empiirisistä kokemuksista johdettuja ajatustottumuksia eli meemejä. Nämä uskomukset muuttuvat ajan saatossa. Geometriassa (mikä itse on kokonaisuudessaankin vain hyödyllisten fiktioiden järjestelmä) oli ensin vallalla ajatustottumus, ettei kaksi yhdensuuntaista suoraa voi leikata toisiaan, mutta sitten keksittiin epäeuklidinen geometria eli uusi ajatustottumus. Universaaleihin uskoo moni vieläkin, mutta ne ovat vain hyödyllisiä fiktioita eli ajattelun apuneuvoja, kuten ovat kaikki muutkin sanat, joilla viipaloimme todellisuutta spatiaalisiksi ja temporaalisiksi entiteeteiksi, jotta voimme kommunikoida niistä keskenämme. Carlo Rovelli sanoi, että Newton sai meidät uskomaan tyhjään avaruuteen ja kaikesta muusta riippumattomaan ajan virtaan. Nyt hän itse uskottelee meille, ettei aikaa ole edes olemassa ja todellisuus on perimmältään kvanttien fluktuaatiota. Viime kädessä kaikki nämä kehittyvät tieteelliset teoriat ovat vain hyödyllisiä fiktioita; ei itse todellisuutta. Emme koe todellisuutta naiivin suoran realismin mukaisesti, vaan muodostamme siitä epäsuoran realismin mukaisesti egektiivisiä representaatioita, jotka kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa memeettisessä evoluutiossa. Onko näin perusteltua ajatella?

Ja tässä huono vastaus:

Tämä on mielenkiintoinen ja syvällinen pohdinta, joka liittyy filosofian peruskysymyksiin tiedosta, todellisuudesta ja kielestä. Vaikka ei ole yhtä oikeaa vastausta tällaisiin kysymyksiin, voin tarjota joitakin näkökulmia:

1. **Konstruktivismi ja Fiktionalismi**: Konstruktivistinen näkemys korostaa, että kaikki tieto ja käsitteet ovat ihmisen rakentamia ja kulttuurisesti määriteltyjä. Fiktionalismi puolestaan näkee käsitteet ja teoriat hyödyllisinä fiktioina, jotka auttavat meitä ymmärtämään ja toimimaan maailmassa. Tämä näkemys voi olla perusteltu, kun tarkastellaan, miten kieli ja käsitteet kehittyvät ja muuttuvat ajan myötä.

2. **Instrumentalismi**: Instrumentalistinen näkemys pitää tieteellisiä teorioita ja käsitteitä työkaluina, jotka auttavat meitä ennustamaan ja selittämään ilmiöitä. Tieteelliset teoriat eivät välttämättä kuvaa absoluuttista totuutta, vaan ne ovat välineitä, jotka auttavat meitä toimimaan maailmassa.

3. **Kriittinen Realismi**: Kriittinen realismi tunnustaa, että meillä on rajallinen käsitys todellisuudesta, mutta se pyrkii silti ymmärtämään, miten asiat ovat itsenäisesti olemassa. Tieteelliset teoriat voivat olla parhaita mahdollisia kuvauksia todellisuudesta, vaikka ne eivät ole täydellisiä.

Nämä näkökulmat osoittavat, että filosofia tarjoaa monia tapoja ajatella ja lähestyä kysymyksiä todellisuudesta ja tiedosta. Lopullinen vastaus riippuu usein henkilökohtaisista näkemyksistä ja filosofisista perusoletuksista.

Pystyttekö yhtään parempaan?

En varmasti pysty parempaan, mutta jotenkin musta tuntuu, että sä junnaat paikallaan tän saman kysymyksen parissa, ja sun tulkinnassa on ristiriitoja.

Hyväksyn sen, että käsityksemme ovat mielen representaatioita. Mutta sitten voiko jokin olla yhtä aikaa hyödyllinen fiktio päämme sisällä ja silti kuvata empiiristä todellisuutta? Fiktiot ja empiria ei jotenkin sovi yhteen.


Eli mun mielestä sun pitäisi erotella:
- arkipäiväinen todellisuuden taso, ja mahdolliset kvanttitasot ja sen sellaiset joita emme suoraan havaitse.
- Sosiaalinen todellisuus ja materiaalinen todellisuus.


Eli jos ensinnäkin ajatellaan, että suljetaan muut tasot pois, ja ajatellaan tätä arkipäivän tasoa, jolla me elämme. Fyysisesti se koostuu materiaalisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä.

Materiaalinen ympäristö koostuu fysikaalisesta geologisesta maailmasta, biologisesta maailmasta, johonka kuuluu myös materiaaliset ihmiset ruumiineen, sekä rakennetusta ympäristöstä erilaisine tavaroineen ja objekteineen kuten autot, leivänpaahtimet ja farkut.

Sosiaalinen ympäristö puolestaan on abstraktimpi ja koostuu noiden materiaalisten ihmisten vuorovaikutuksesta, jota edustaa esim. taloudellinen, sosiaalinen, poliittinen vuorovaikutus ja kommunikaatio.


Nyt jos ajatellaan sitä kuinka mieli muodostaa representaatioita maailmasta, niin vaikka materiaalinen todellisuus on enemmän empiirinen ja sosiaalinen todellisuus "sosiaalisesti konstruoitu", niin loppupeleissä mieli muodostaa näistä todellisuuksista empiirisiä representaatioita, siten että ne perustuvat syy-seuraus suhteisiin ja odotuksiin.

Me tiedämme, että jos teemme materiaalisessa maailmassa jotakin, niin sillä on seuraus. Jos laitamme leivän paahtimeen, niin se leipä paahtuu hetkessä. Jos jäämme pitkäksi aikaa aurinkoon, niin iho palaa helposti tällaisena kesäpäivänä.

Eli materiaalinen fyysinen maailma on täynnä syy-seuraussuhteita, joista me muodostamme representaatioita odotuksien muodossa.

Mutta yhtä lailla sosiaalisessa maailmassa erilaisilla teoilla on seurauksensa. Jos varastat jotakin, niin poliisi tulee ja joudut oikeuteen. Joe petät miestäsi/vaimoasi niin se toinen osapuoli saattaa jättää sinut.

Samoin nämä seuraukset sosiaalisessa maailmassa pitkälti perustuvat instituutioihin, eli vakiintuneisiin käyttäytymistä koskeviin odotuksiin. Jos naapuri tervehtii sinua aamulla hän odottaa sinun tervehtivän takaisin, eli hän odottaa että hänen tervehtimisellään on se seuraus, että sinä tervehdit puolestasi naapuriasi.

Samoin jos menet jäätelökioskille ostamaan jäätelöä niin sinulla on se odotus olemassa, että kun pyydät mansikkajäätelöä, niin sillä on se seuraus että sinulle myydään mansikkajäätelö eikä vaniljatuuttia.


Eli arkipäivän todellisuus koostuu materiaalisesta ja sosiaalisesta todellisuudesta, ja pitkältikin ne representaatiot joita me muodostamme kummastakin, niin ovat empiirisesti sidottuja odotuksille ja niihin liittyville seurauksille.

En oikein näe sitä fiktiona, jos ajan reilua ylinopeutta ja poliisi pysäyttää. Tiedän kyllä rikkovani lakia, ja tiedän että minun odotetaan noudattavan sitä lakia, ja jos en noudata niin sillä on seurauksensa jos poliisi sattuu kohdalle.


Eli näissä mun esimerkeissä arkipäivän materiaalinen ja myös sosiaalinen maailma näyttäytyvät jonakin muuna kuin fiktiona. Päin vastoin, ne mielen sisäiset representaatiot kuvastavat sinun sisäisten mentaalisten objektien suhdetta ulkoisiin objekteihin, prosesseihin taikka tapahtumiin.

Eli mä keskittyisin tähän sisäisen maailman representaatioiden ja ulkoisen maailman objektien sekä prosessien suhteeseen. Ja kuinka nämä mielen sisäiset representaatiot perustuvat odotuksille siitä kuinka nämä objektit ja prosessit toimivat ja käyttäytyvät, ja mitä seurauksia tässä arkipäivän maailmassa on erilaisilla teoilla.

Se on kuitenkin enemmän empiriaa ja kausaalisuuta kuin fiktiota.

Yritän olla junnaamatta paikallani. Opiskelen kokoajan linkkaamaasi materiaalia. Kuuntelen siinä sivussa myös konsulttiani eli Copilottia. Pyysin äsken yhteenvedon aiheesta käymästämme keskustelusta. Tuohon Copilotin vastaukseen on mulla edelleen myös huomautettavaa, mutta kyllä se kuvaa pääpiirteittäin tämänhetkistä ajatteluani, joten liitän sen tähän vastaukseksi tekemimiisi huomioihin tämänhetkistä käsityksistäni.

**Laajennettu memeettinen teoria**

Laajennettu memeettinen teoria on ajatusmalli, joka yhdistää ihmisen mielikuvitus- ja symbolisen ajattelun kulttuurisen evoluution kontekstissa. Tämä teoria tarjoaa kehyksen ymmärtää, miten mielikuvat ja konseptit toimivat yhdessä ja miten ne molemmat voidaan nähdä meemien luokkina, jotka kehittyvät ja muuntuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Mielikuva-ajattelu on kyky visualisoida menneitä tapahtumia ja suunnitella tulevaisuutta. Se on perustavanlaatuinen osa ihmisen kognitiivista kapasiteettia ja mahdollistaa abstraktin ajattelun. Mielikuvat ovat usein vahvasti sidoksissa emotionaaliseen ulottuvuuteen, eli qualiaan, joka viittaa subjektiivisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Ne ovat kuin sisäisiä maalauksia tai valokuvia, jotka herättävät tunteita ja vaikuttavat päätöksentekoon.

Toisaalta semiotiikan kuvaama symbolinen ajattelu liittyy kielen ja merkkien käyttöön abstraktien käsitteiden ilmaisemiseksi. Symbolit ovat sovittuja merkkejä, jotka edustavat ideoita, esineitä tai ilmiöitä. Ne painottuvat rationaaliseen ulottuvuuteen, eli kognitioon, ja mahdollistavat monimutkaisten ajatusten ja teorioiden muodostamisen ja kommunikoinnin.

Epäsuoran realismin mukaisesti sekä mielikuvat että konseptit ovat meemien luokkia. Epäsuora realismi olettaa, että havaintomme todellisuudesta ovat aina välillisiä; emme koskaan kohtaa todellisuutta suoraan, vaan ainoastaan sen representaatioita mielessämme. Tässä valossa mielikuvat ovat meemejä, jotka liittyvät suoraan aistihavaintoihin ja emotionaalisiin reaktioihin, kun taas konseptit ovat meemejä, jotka liittyvät loogiseen päättelyyn ja tiedon rakentamiseen.

Memeettisessä evoluutiossa, joka on analoginen biologiselle evoluutiolle, meemit leviävät ja muuntuvat yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa. Mielikuvat ja konseptit kehittyvät empiiristen kokemusten ohjaamana, kun yksilöt kohtaavat uusia tilanteita ja sopeutuvat niihin. Mielikuvat voivat muuttua, kun ne kohtaavat uusia tunteita ja kokemuksia, kun taas konseptit voivat kehittyä, kun niitä testataan loogisesti ja ne kohtaavat uutta tietoa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että laajennettu memeettinen teoria tarjoaa syvällisen ymmärryksen siitä, miten mielikuvat ja konseptit toimivat yhdessä ihmisen kognitiossa ja miten ne molemmat ovat keskeisiä elementtejä kulttuurisen evoluution prosessissa. Tämä teoria auttaa meitä ymmärtämään, miten kulttuuriset meemit vaikuttavat yhteiskuntaan ja miten ne muokkaavat ihmisten käsityksiä todellisuudesta.

En ole toistaiseksi vielä luopumassa laajennetusta meemiteoriasta, vaan pikemminkin sulauttamassa semiotiikan sen osaksi. Homma on kuitenkin edelleen pahasti levällään.

Täsmennän vielä tuota fiktionalistiata kantaani. Meillä on ainakin kahdenlaisia representaatioita reaalitodellisuuden representaatioita ja teoreettisia käsityksiä, joilla ei välttämättä ole vastinetta reaalitodellusuudessa. Nämä jälkimmäiset ovat niitä hyödyllisiä fiktioita ja niitä voi käyttää hyödyksi empiirisiä kokemuksia mallinnettaessa eliefektiivisiä teorioita muodostettaessa. Molemmat ovat olemassa mielen mekanismeissa samalla tavalla. Fiktioiden hyödyllisyys tulee testatuksi todellisuudesta saamiemme empiiristen kokemusten ja efektiivisten teorioiden tulosten toiminnallisessa vertailussa.

[Purdue]

Esitin ystävälleni Copilotilla kysymyksen, johon sain mielestäni tosi huonon vastauksen. Koska olisi kiinnostavaa kuulla pystyvätkö tiedepalstan kaikkitietävät yhtään parempaan, panen kysymyksen ja vastauksen tähän keskustelun avaukseksi.

Tässä on hyvä kysymys:

Jos otamme äärimmäisen fiktionalistisen asenteen, niin onko perusteltua väittää, että kaikki käsityksemme ovat lopulta vain mielemme empiirisen mekanismin havaitsemia invariansseja; kulttuurisesti kehittyneitä ajatustottumuksia? Esimerkiksi totuus on filosofien ja pappien keksimä kielen käsite; hyödyllinen fiktio, jota voi käyttää apuna empiiristen kokemustemme mallintamisessa; todellisuuden efektiivisten representaatioiden muodostuksessa. Nämä kaikki käsitykset ovat vain uskomuksia; toistuvista empiirisistä kokemuksista johdettuja ajatustottumuksia eli meemejä. Nämä uskomukset muuttuvat ajan saatossa. Geometriassa (mikä itse on kokonaisuudessaankin vain hyödyllisten fiktioiden järjestelmä) oli ensin vallalla ajatustottumus, ettei kaksi yhdensuuntaista suoraa voi leikata toisiaan, mutta sitten keksittiin epäeuklidinen geometria eli uusi ajatustottumus. Universaaleihin uskoo moni vieläkin, mutta ne ovat vain hyödyllisiä fiktioita eli ajattelun apuneuvoja, kuten ovat kaikki muutkin sanat, joilla viipaloimme todellisuutta spatiaalisiksi ja temporaalisiksi entiteeteiksi, jotta voimme kommunikoida niistä keskenämme. Carlo Rovelli sanoi, että Newton sai meidät uskomaan tyhjään avaruuteen ja kaikesta muusta riippumattomaan ajan virtaan. Nyt hän itse uskottelee meille, ettei aikaa ole edes olemassa ja todellisuus on perimmältään kvanttien fluktuaatiota. Viime kädessä kaikki nämä kehittyvät tieteelliset teoriat ovat vain hyödyllisiä fiktioita; ei itse todellisuutta. Emme koe todellisuutta naiivin suoran realismin mukaisesti, vaan muodostamme siitä epäsuoran realismin mukaisesti egektiivisiä representaatioita, jotka kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa memeettisessä evoluutiossa. Onko näin perusteltua ajatella?

Ja tässä huono vastaus:

Tämä on mielenkiintoinen ja syvällinen pohdinta, joka liittyy filosofian peruskysymyksiin tiedosta, todellisuudesta ja kielestä. Vaikka ei ole yhtä oikeaa vastausta tällaisiin kysymyksiin, voin tarjota joitakin näkökulmia:

1. **Konstruktivismi ja Fiktionalismi**: Konstruktivistinen näkemys korostaa, että kaikki tieto ja käsitteet ovat ihmisen rakentamia ja kulttuurisesti määriteltyjä. Fiktionalismi puolestaan näkee käsitteet ja teoriat hyödyllisinä fiktioina, jotka auttavat meitä ymmärtämään ja toimimaan maailmassa. Tämä näkemys voi olla perusteltu, kun tarkastellaan, miten kieli ja käsitteet kehittyvät ja muuttuvat ajan myötä.

2. **Instrumentalismi**: Instrumentalistinen näkemys pitää tieteellisiä teorioita ja käsitteitä työkaluina, jotka auttavat meitä ennustamaan ja selittämään ilmiöitä. Tieteelliset teoriat eivät välttämättä kuvaa absoluuttista totuutta, vaan ne ovat välineitä, jotka auttavat meitä toimimaan maailmassa.

3. **Kriittinen Realismi**: Kriittinen realismi tunnustaa, että meillä on rajallinen käsitys todellisuudesta, mutta se pyrkii silti ymmärtämään, miten asiat ovat itsenäisesti olemassa. Tieteelliset teoriat voivat olla parhaita mahdollisia kuvauksia todellisuudesta, vaikka ne eivät ole täydellisiä.

Nämä näkökulmat osoittavat, että filosofia tarjoaa monia tapoja ajatella ja lähestyä kysymyksiä todellisuudesta ja tiedosta. Lopullinen vastaus riippuu usein henkilökohtaisista näkemyksistä ja filosofisista perusoletuksista.

Pystyttekö yhtään parempaan?

En varmasti pysty parempaan, mutta jotenkin musta tuntuu, että sä junnaat paikallaan tän saman kysymyksen parissa, ja sun tulkinnassa on ristiriitoja.

Hyväksyn sen, että käsityksemme ovat mielen representaatioita. Mutta sitten voiko jokin olla yhtä aikaa hyödyllinen fiktio päämme sisällä ja silti kuvata empiiristä todellisuutta? Fiktiot ja empiria ei jotenkin sovi yhteen.


Eli mun mielestä sun pitäisi erotella:
- arkipäiväinen todellisuuden taso, ja mahdolliset kvanttitasot ja sen sellaiset joita emme suoraan havaitse.
- Sosiaalinen todellisuus ja materiaalinen todellisuus.


Eli jos ensinnäkin ajatellaan, että suljetaan muut tasot pois, ja ajatellaan tätä arkipäivän tasoa, jolla me elämme. Fyysisesti se koostuu materiaalisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä.

Materiaalinen ympäristö koostuu fysikaalisesta geologisesta maailmasta, biologisesta maailmasta, johonka kuuluu myös materiaaliset ihmiset ruumiineen, sekä rakennetusta ympäristöstä erilaisine tavaroineen ja objekteineen kuten autot, leivänpaahtimet ja farkut.

Sosiaalinen ympäristö puolestaan on abstraktimpi ja koostuu noiden materiaalisten ihmisten vuorovaikutuksesta, jota edustaa esim. taloudellinen, sosiaalinen, poliittinen vuorovaikutus ja kommunikaatio.


Nyt jos ajatellaan sitä kuinka mieli muodostaa representaatioita maailmasta, niin vaikka materiaalinen todellisuus on enemmän empiirinen ja sosiaalinen todellisuus "sosiaalisesti konstruoitu", niin loppupeleissä mieli muodostaa näistä todellisuuksista empiirisiä representaatioita, siten että ne perustuvat syy-seuraus suhteisiin ja odotuksiin.

Me tiedämme, että jos teemme materiaalisessa maailmassa jotakin, niin sillä on seuraus. Jos laitamme leivän paahtimeen, niin se leipä paahtuu hetkessä. Jos jäämme pitkäksi aikaa aurinkoon, niin iho palaa helposti tällaisena kesäpäivänä.

Eli materiaalinen fyysinen maailma on täynnä syy-seuraussuhteita, joista me muodostamme representaatioita odotuksien muodossa.

Mutta yhtä lailla sosiaalisessa maailmassa erilaisilla teoilla on seurauksensa. Jos varastat jotakin, niin poliisi tulee ja joudut oikeuteen. Joe petät miestäsi/vaimoasi niin se toinen osapuoli saattaa jättää sinut.

Samoin nämä seuraukset sosiaalisessa maailmassa pitkälti perustuvat instituutioihin, eli vakiintuneisiin käyttäytymistä koskeviin odotuksiin. Jos naapuri tervehtii sinua aamulla hän odottaa sinun tervehtivän takaisin, eli hän odottaa että hänen tervehtimisellään on se seuraus, että sinä tervehdit puolestasi naapuriasi.

Samoin jos menet jäätelökioskille ostamaan jäätelöä niin sinulla on se odotus olemassa, että kun pyydät mansikkajäätelöä, niin sillä on se seuraus että sinulle myydään mansikkajäätelö eikä vaniljatuuttia.


Eli arkipäivän todellisuus koostuu materiaalisesta ja sosiaalisesta todellisuudesta, ja pitkältikin ne representaatiot joita me muodostamme kummastakin, niin ovat empiirisesti sidottuja odotuksille ja niihin liittyville seurauksille.

En oikein näe sitä fiktiona, jos ajan reilua ylinopeutta ja poliisi pysäyttää. Tiedän kyllä rikkovani lakia, ja tiedän että minun odotetaan noudattavan sitä lakia, ja jos en noudata niin sillä on seurauksensa jos poliisi sattuu kohdalle.


Eli näissä mun esimerkeissä arkipäivän materiaalinen ja myös sosiaalinen maailma näyttäytyvät jonakin muuna kuin fiktiona. Päin vastoin, ne mielen sisäiset representaatiot kuvastavat sinun sisäisten mentaalisten objektien suhdetta ulkoisiin objekteihin, prosesseihin taikka tapahtumiin.

Eli mä keskittyisin tähän sisäisen maailman representaatioiden ja ulkoisen maailman objektien sekä prosessien suhteeseen. Ja kuinka nämä mielen sisäiset representaatiot perustuvat odotuksille siitä kuinka nämä objektit ja prosessit toimivat ja käyttäytyvät, ja mitä seurauksia tässä arkipäivän maailmassa on erilaisilla teoilla.

Se on kuitenkin enemmän empiriaa ja kausaalisuuta kuin fiktiota.

Yritän olla junnaamatta paikallani. Opiskelen kokoajan linkkaamaasi materiaalia. Kuuntelen siinä sivussa myös konsulttiani eli Copilottia. Pyysin äsken yhteenvedon aiheesta käymästämme keskustelusta. Tuohon Copilotin vastaukseen on mulla edelleen myös huomautettavaa, mutta kyllä se kuvaa pääpiirteittäin tämänhetkistä ajatteluani, joten liitän sen tähän vastaukseksi tekemimiisi huomioihin tämänhetkistä käsityksistäni.

**Laajennettu memeettinen teoria**

Laajennettu memeettinen teoria on ajatusmalli, joka yhdistää ihmisen mielikuvitus- ja symbolisen ajattelun kulttuurisen evoluution kontekstissa. Tämä teoria tarjoaa kehyksen ymmärtää, miten mielikuvat ja konseptit toimivat yhdessä ja miten ne molemmat voidaan nähdä meemien luokkina, jotka kehittyvät ja muuntuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Mielikuva-ajattelu on kyky visualisoida menneitä tapahtumia ja suunnitella tulevaisuutta. Se on perustavanlaatuinen osa ihmisen kognitiivista kapasiteettia ja mahdollistaa abstraktin ajattelun. Mielikuvat ovat usein vahvasti sidoksissa emotionaaliseen ulottuvuuteen, eli qualiaan, joka viittaa subjektiivisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Ne ovat kuin sisäisiä maalauksia tai valokuvia, jotka herättävät tunteita ja vaikuttavat päätöksentekoon.

Toisaalta semiotiikan kuvaama symbolinen ajattelu liittyy kielen ja merkkien käyttöön abstraktien käsitteiden ilmaisemiseksi. Symbolit ovat sovittuja merkkejä, jotka edustavat ideoita, esineitä tai ilmiöitä. Ne painottuvat rationaaliseen ulottuvuuteen, eli kognitioon, ja mahdollistavat monimutkaisten ajatusten ja teorioiden muodostamisen ja kommunikoinnin.

Epäsuoran realismin mukaisesti sekä mielikuvat että konseptit ovat meemien luokkia. Epäsuora realismi olettaa, että havaintomme todellisuudesta ovat aina välillisiä; emme koskaan kohtaa todellisuutta suoraan, vaan ainoastaan sen representaatioita mielessämme. Tässä valossa mielikuvat ovat meemejä, jotka liittyvät suoraan aistihavaintoihin ja emotionaalisiin reaktioihin, kun taas konseptit ovat meemejä, jotka liittyvät loogiseen päättelyyn ja tiedon rakentamiseen.

Memeettisessä evoluutiossa, joka on analoginen biologiselle evoluutiolle, meemit leviävät ja muuntuvat yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa. Mielikuvat ja konseptit kehittyvät empiiristen kokemusten ohjaamana, kun yksilöt kohtaavat uusia tilanteita ja sopeutuvat niihin. Mielikuvat voivat muuttua, kun ne kohtaavat uusia tunteita ja kokemuksia, kun taas konseptit voivat kehittyä, kun niitä testataan loogisesti ja ne kohtaavat uutta tietoa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että laajennettu memeettinen teoria tarjoaa syvällisen ymmärryksen siitä, miten mielikuvat ja konseptit toimivat yhdessä ihmisen kognitiossa ja miten ne molemmat ovat keskeisiä elementtejä kulttuurisen evoluution prosessissa. Tämä teoria auttaa meitä ymmärtämään, miten kulttuuriset meemit vaikuttavat yhteiskuntaan ja miten ne muokkaavat ihmisten käsityksiä todellisuudesta.

En ole toistaiseksi vielä luopumassa laajennetusta meemiteoriasta, vaan pikemminkin sulauttamassa semiotiikan sen osaksi. Homma on kuitenkin edelleen pahasti levällään.

Täsmennän vielä tuota fiktionalistiata kantaani. Meillä on ainakin kahdenlaisia representaatioita reaalitodellisuuden representaatioita ja teoreettisia käsityksiä, joilla ei välttämättä ole vastinetta reaalitodellusuudessa. Nämä jälkimmäiset ovat niitä hyödyllisiä fiktioita ja niitä voi käyttää hyödyksi empiirisiä kokemuksia mallinnettaessa eliefektiivisiä teorioita muodostettaessa. Molemmat ovat olemassa mielen mekanismeissa samalla tavalla. Fiktioiden hyödyllisyys tulee testatuksi todellisuudesta saamiemme empiiristen kokemusten ja efektiivisten teorioiden tulosten toiminnallisessa vertailussa.

Joo, selvästi sun ajattelu on nyt lähtenyt "laajenemaan" siten että sun meemiajattelu on nyt kehittymässä niin, että meemien käsitteen alle mahtuu myös "mielikuvat" ja "konseptit".

Tämä on hyvä suuntaus. Mun mielestä yksi harkitsemisen arvoinen asia olisi myös "institutionaalisen näkökulman" tuominen mukaan sun meemiteorian alle mielikuvien ja käsitteiden lisäksi.

En tarkoita tässä instituutioilla "ulkoisia rakenteita" vaan nimenomaan niitä "vakiintuneita odotuksia" joista edellisessä viestissä kirjoitin, ja joita ihmisillä on vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen liittyen.

Nää odotukset ilmenevät oikeuksina (rights) ja velvollisuuksina (obligations) :

- Oikeus on sellaista joka sinulla on lupa odottaa muilta.
- Velvollisuus on jotakin, joka muilla on lupa odottaa sinulta.


Jos ajatellaan sosiaalista vuorovaikutusta, niin näitä oikeuksia ja velvollisuuksia on joka puolella, ja nää kovastikin vaikuttaa ihmisten todellisuuskäsityksiin, eli siihen kuinka ihmiset ennakoivat tekojensa seurauksia. Odotukset on loppupeleissä siis sitä, että yksilöillä on kyky mentaalisesti ennakoida tekojensa seurauksia.

Ja instituutiot tarkoittavat sellaisia odotuksia ja seurauksia, jotka ovat enemmän taikka vähemmän jaettuja jonkin yhteisön taikka alakulttuurin puitteissa.


Eli konseptien ohella odotukset olisi sellainen asia, mikä mun mielestä vielä olisi hyvä harkita että voisiko sen jotenkin liittää sun meemiajatteluun?


Ja tuossa on mielenkiintoinen linkki, jonka löysin ja joka hieman sivuaa tätä asiaa:

Bandura and Social cognitive theory

En itse asiassa itse tunne tuota teoriaa, mutta tuossa artikkelissa käsiteltävä "Triadic causation model" on mielenkiintoinen, ja lisäksi tuo sivu toteaa, että:

"Outcome expectancies & Reinforcements

To learn a particular behavior, people must understand what the potential outcome is if they repeat that behavior. The observer does not expect the actual rewards or punishments incurred by the model, but anticipates similar outcomes when imitating the behavior (called outcome expectancies), which is why modeling impacts cognition and behavior.

These expectancies are heavily influenced by the environment that the observer grows up in; for example, the expected consequences for a DUI in the United States of America are a fine, with possible jail time, whereas the same charge in another country might lead to the infliction of the death penalty."


Eli tästä näkökulmasta kun sä pidät meemejä ajatus- ja käyttäytymistottumuksina, niin tämä institutionaalinen näkökulma jossa painotetaan rakenteiden sijaan "odotuksia" niin laajentaisi tuota sun meemikäsitettä sillai sopivasti, jotta sä saisit oikeasti selitettyä sen että mistä ne käyttäytymistottumukset syntyy ja muotoutuu, ja kuinka ne muokkaavat sitten vuorovaikutusta.


Mutta joo, tämä vaan minun mielipiteeni. Hyvin on sulla lähtenyt "meemiajattelun" laajentaminen käyntiin, ja päädyit sitten mihinkä suuntaan taikka ajatusmalliin tahansa pohdinnoissasi, niin panehan tänne foorumille aina ajatuksiasi kun ne edistyvät, niin voidaan niitä kommentoida.