Genomilöydöt ja niiden vaikutukset evolutionaarisiin yhteiskuntatieteisiin

[Kohina]

Mitkä aikaisemmat valintapaineet ovat muokanneet ihmisen ominaisuuksia ja niiden vaihtelua ja kovariaatiota yksilöiden välillä? Nämä ovat avainkysymyksiä evoluution yhteiskuntatieteissä. Viimeaikaiset edistysaskeleet ihmisen genomiikan alalla ovat tuottaneet runsaasti todisteita, jotka valaisevat näitä kysymyksiä, mutta havainnot ja niiden vaikutukset näyttävät olevan vähän tunnettuja evolutionaarisissa yhteiskuntatieteissä. Tässä artikkelissa pyrin kokoamaan nämä havainnot yhteen selittäen samalla käsitteellistä ja teknistä taustaa, jota usein oletetaan tiedoksi ensisijaisten raporttien lukemiseen. Ensin hahmotan genomiikan metodologiat, jotka ovat mahdollistaneet asiaankuuluvat havainnot, kuten genominlaajuiset assosiaatiotutkimukset ja DNA-pohjainen periytyvyysarviointi. Kuvaan kuinka nämä menetelmät paljastavat piirteiden geneettisen arkkitehtuurin ja kuinka tämä tieto puolestaan ​​mahdollistaa päätelmien tekemisen menneestä valinnasta. Löydökset osoittavat kattavaa näyttöä siitä, että monimutkaisten ominaisuuksien geneettistä arkkitehtuuria on muovannut negatiivinen (puhdistava) valinta, mikä tarkoittaa, että ominaisuuksien olemassa oleva geneettinen vaihtelu on säilynyt mutaatio-valinta-ajautumistasapainolla. Toisaalta ei ole näyttöä siitä, että tasapainottava valinta olisi olennaisesti muokannut monimutkaisia ​​piirteitä, ja vahvaa näyttöä siitä, että se ei ole. Lopuksi käsittelen näiden havaintojen vaikutuksia sellaisiin kysymyksiin kuin persoonallisuuden vaihtelun ulottuvuusrakenne ja psykologisen elämänhistorian teorian uskottavuus.

Johtopäätökset

Yhteenvetona voidaan todeta, että viimeaikaiset havainnot monimutkaisten piirteiden genomiikasta ovat tarjonneet runsaasti todisteita evolutionaaristen yhteiskuntatieteiden keskeisiin kysymyksiin. Kaikilla piirteillä geneettinen arkkitehtuuri on yhdenmukainen sen kanssa, että se on muotoiltu negatiivisella valinnalla: yksittäiset lokukset edistävät vain vähäisiä määriä piirteen periytyvyyttä; harvinaisilla muunnelmilla voi olla suuria vaikutuksia, kun taas yleisillä muunnelmilla on aina pieniä vaikutuksia; harvinaisten varianttien aiheuttama kokonaisperinnöllisyys on enemmän kuin voisimme odottaa ilman negatiivista valintaa; ja nuoremmat alleelit selittävät enemmän piirteiden periytyvyyttä per SNP. Nämä geneettisen arkkitehtuurin piirteet eivät ole yhteensopivia tasapainoisella valinnalla muokatun geneettisen arkkitehtuurin kanssa. Tarkistetut havainnot viittaavat kohti mutaatio-valinta-ajautumistasapainoa selityksenä suurelle geneettiselle vaihtelulle, jota näemme monimutkaisissa piirteissä ihmisissä. Tällä selityksellä on puolestaan ​​tärkeitä seurauksia ihmisen piirteiden vaihtelua ja kovariaatiota koskeviin evoluutioselostuksiin. Esimerkkeinä keskustelin siitä, kuinka se vahvistaa aiemmin tunnistettuja ongelmia psykologisen elämänhistorian teorian nopean hitaan jatkumon kanssa ja kuinka se voisi saada ajattelemaan uudelleen persoonallisuuden vaihtelun rakennetta (tai sen puutetta). Käytettävissä olevien tietojen laajempi ja syvyys tuo jatkossakin enemmän valoa näihin tärkeisiin kysymyksiin.

(Käännetty Googlella)

Genomic findings and their implications for the evolutionary social sciences
https://www.sciencedirect.com/science/a ... 0722#f0005

[Kohina]

Tämän mukaan siis on olemassa ideaali persoonallisuus, eikä persoonallisuudet muodosta ei-transitiivista kivi-sakset-paperi kompleksia, noin huonolla suomellani.
https://singingbanana.com/dice/article.htm

Take that psykopatian ylivertaisuuteen vetoavat spedet. Luonnonvalinta ei ole vain karsinut sitä joukosta koska ihmiset ovat vain liian tyhmiä ymmärtämään typeryyden voimaa.