Kävelisitkö pois Omleasta?
"Paikka, jota kohti he menevät, on paikka, jota en voi kuvailla. On mahdollista, että sitä ei ole olemassa. Mutta he näyttävät tietävän missä he ovat ja minne ovat menossa, ne, jotka kävelevät pois Omelaasta."
" The Ones Who Walk Away from Omelas " on vuodelta 1973 amerikkalaisen kirjailijan Ursula K. Le Guinin filosofista fiktiota käsittelevä lyhyt teos.
Juoni
Teoksen ainoa kronologinen elementti on, että se alkaa kuvailemalla kesän ensimmäistä päivää Omelassa, uskomattoman onnen ja iloa hohtavan kaupungissa.
Omelassa juhlitaan kesäpäivänseisausta loistojuhlilla ja nuorten ratsastuskilpailulla. Elinvoimainen festivaalitunnelma näyttää kuitenkin olevan arkipäivää autuaalle yhteisölle, jonka kansalaiset ovat tekniikaltaan ja resursseiltaan rajallisia, mutta silti älykkäitä, hienostuneita ja sivistyneitä. Omelassa ei ole kuninkaita, sotilaita, pappeja tai orjia. Yhteisön erityistä sosiopoliittista ja taloudellista rakennetta ei mainita.
Kertoja pohtii, että "Omelas kuulostaa sanoissani kuin kaupunki sadussa, kauan sitten ja kaukana, kerran. Kaikki Omelassa on niin yltäkylläisen miellyttävää, että kertoja päättää, että lukija ei ole vielä todella vakuuttunut sen olemassaolosta, ja niin selittää kaupungin viimeistä elementtiä: sen yhtä julmuutta. Kaupungin jatkuva seesteisyys, onni ja loisto edellyttää, että yksi onneton lapsi pidetään ikuisessa saastassa, pimeydessä ja kurjuudessa.
Kun kansalaiset ovat tarpeeksi vanhoja tietääkseen totuuden, useimmat, vaikkakin aluksi järkyttyneitä ja inhottuneita, lopulta suostuvat tähän epäoikeudenmukaisuuteen, joka turvaa muun kaupungin onnen. Jotkut kansalaiset, nuoret ja vanhat, kävelevät kuitenkin pois kaupungista nähtyään lapsen. Jokainen on yksin, eikä kukaan tiedä minne he menevät, mutta kukaan ei palaa. Tarina päättyy toteamalla:
"Paikka, jota kohti he menevät, on paikka, jota en voi kuvailla. On mahdollista, että sitä ei ole olemassa. Mutta he näyttävät tietävän missä he ovat. ovat menossa, ne, jotka kävelevät pois Omelaasta."
Kävelisitkö pois Omleasta?
Kävelisitkö pois Omleasta?
"Ikuisesti minun kuuni" syleilen kiireistä kuuta. "Ottakoon" he vain toteavat, kauniit aurinko ihmiset "jos se kerran on hänen kuunsa"
Re: Kävelisitkö pois Omleasta?
Tämä on ihan kauhea kysymys ja pohdittava. Minulle tuli itsellenikin paha olo kun miettein tätä. En pystyisi elämään tiedon kanssa joten minun olisi lähdettävä jaa kenties lakattava olemasta. Kauheinta tässä on se että se lähteminen ei mitenkään muuta tilannetta. Onneksi tarina on fiktiota mutta syvälle sen ajatusmaailma sattuu.
"Ikuisesti minun kuuni" syleilen kiireistä kuuta. "Ottakoon" he vain toteavat, kauniit aurinko ihmiset "jos se kerran on hänen kuunsa"
Re: Kävelisitkö pois Omleasta?
Mielenkiintoista pohdintaa.
Näin tiettyjä yhtymäkohtia ketjun avaukseen, sen enempää penkomatta.
Elämmehän nyt WOKE-myönteisessä ääriliberaalissa yhteiskunnassa jossa hyvän maallisen omantunnon saavuttaakseen ja samalla tietynlaisen yhteiskuntakelpoisuuden, sekä erilaisten sanktioiden välttämiseksi ihmiset joutuvat suvaitsemaan pakosta asioita, joita ei voi perustella edes järjellä.
Mutta nautinnoilla voi.
Suuri enemmistö kärsii pienten vähemmistöjen muokatessa maailmasta ja lakikirjoista haluamiaan vaatien ehdotonta suvaitsevaisuutta kaikelle erilaisuudelle, mutta samalla se ei itse suvaitse erilaisuutta.
Näin tiettyjä yhtymäkohtia ketjun avaukseen, sen enempää penkomatta.
Elämmehän nyt WOKE-myönteisessä ääriliberaalissa yhteiskunnassa jossa hyvän maallisen omantunnon saavuttaakseen ja samalla tietynlaisen yhteiskuntakelpoisuuden, sekä erilaisten sanktioiden välttämiseksi ihmiset joutuvat suvaitsemaan pakosta asioita, joita ei voi perustella edes järjellä.
Mutta nautinnoilla voi.
Suuri enemmistö kärsii pienten vähemmistöjen muokatessa maailmasta ja lakikirjoista haluamiaan vaatien ehdotonta suvaitsevaisuutta kaikelle erilaisuudelle, mutta samalla se ei itse suvaitse erilaisuutta.
Re: Kävelisitkö pois Omleasta?
"onni ja loisto edellyttää, että yksi onneton lapsi pidetään ikuisessa saastassa, pimeydessä ja kurjuudessa."
Kyllä vaihtoehdon valitsin ja jossakin vaiheessa on pitänyt tajuta, että valheellisessa kuplassa on elänyt ja samalla tulee mieleen Raamatun utopistinen käsitys ikuisesta taivaasta Johanneksen ilmestyksestä, joka sekin tuntuu vähemmän uskottavalta...
Hyvän elämän tutkijan, filosofi Frank Martelan mukaan hyvinvointimme tiivistyy siihen, miten ihmiset ympärillämme voivat. Erityisesti Martelaa kiinnostaa ihmisen oma kokemus merkityksellisyydestä, eivät niinkään ulkoiset, materialistiset asiat.
”Usein kriisin jälkeen ihminen havahtuu miettimään elämää pintaa syvemmältä. Yllättävä tapahtuma voi avata ikkunan elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden pohtimiseen, jota ei perusarjessa tule tietoisesti tehtyä.
Tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä puhutaan lähes synonyymeinä. Termeillä on hienosäätöinen ero. Tarkoitus on toimintaa, jossa tekeminen suuntautuu kohti tulevaisuudessa olevaa päämäärää. Merkityksellisyyteen liittyy ymmärrystä ja yleisempää kokemusta oman elämän arvokkuudesta, joka voi kummuta tulevaisuudesta, menneisyydestä tai juuri tästä hetkestä.
Tutkijana minua kiinnostavat ihmisyys ja hyvä elämä. Merkityksellisyys on yksi eettisyyden peruskysymys. Tarkastelen sitä erityisesti kokemusten kautta. Mitkä kokemukset tekevät ihmisen elämästä merkityksellisen?
Toinen tapa on tarkastella merkityksellisyyttä objektiivisesti, eli onko elämällä ylipäänsä jokin ulkoa asetettu tarkoitus.
Yhteys itseen ja muihin
Ihmisen tulisi vaalia yhteyttä omaan itseensä ja suunnata elämäänsä siten, että merkityksellisyyden lähteet vahvistuvat. Arvot ja merkityksellisyyden kokemus ovat yhteydessä toisiinsa.
Ihminen ei ole erillinen saari, vaan vahvasti yhteydessä muihin ihmisiin. Hyvinvointimme peilautuu vuorovaikutuksesta läheistemme kanssa ja on pitkälti riippuvainen siitä, kuinka hyvin ihmiset ympärillämme voivat. Siksi on tärkeä tavoitella lähiympäristön hyvinvoinnin parantamista, ei vain itsekkäästi oman edun maksimoimista.
Vanhemmuus on tuonut itselleni vastuun kolmen lapsen ja perheeni hyvinvoinnista.
Elämäni keskiössä ovat perhe ja tutkijan työ. Olen onnellinen saadessani toteuttaa itseäni työni kautta ja viettää aikaa läheisteni kanssa. Jos saisin lottovoiton, en usko, että muuttaisin juuri mitään. Apurahahakemuksia ei sitten tarvitsisi täyttää ja aikaa jäisi enemmän tutkimustyöhön ja lasten kanssa olemiseen.
Päämäärällä on väliä
Kaikki päämäärät eivät tee meistä onnellisia. Professori Kennon Sheldon tutki kuuden tuhannen amerikkalaisen juristin hyvinvointia ja kokemusta onnellisuudesta. Tulokset osoittivat, että rahasuuntautuneet ja enemmän tienaavat lakimiehet voivat huonommin kuin yhteisölliseen palveluun suuntautuneet lakimiehet.
Kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat siihen, mitä päämääriä tavoitellaan ja kuinka päämääriä tavoitellaan. Kaikki päämärät eivät ole yhtä hyviä hyvinvoinnin kannalta. Universaaleja, hyviä, merkityksellisyyden lähteitä ovat ihmissuhteet ja yhteisön palveleminen. Haitallisia ovat päämäärät, joissa materiaa ja rahaa haalitaan niiden itsensä vuoksi.
Merkityksellisyyteen liittyy myös kokemus, että ihminen on osa jotain itseä suurempaa. Tunne siitä, että on osa yhteisöä tai kokonaisuutta, voi auttaa suhteuttamaan omaa ahdistustaan kiperässä tilanteessa. Esimerkiksi, jos asiantuntijaa jännittää puheen pitäminen ilmastonmuutoksesta, hän voi saada helpotusta ajattelemalla, että en ole täällä itseäni varten, vaan olen palvelemassa omaa egoani tärkeämpää päämäärää.”
https://www.tunnejamieli.fi/2019/01/14/ ... n-kokemus/
Kyllä vaihtoehdon valitsin ja jossakin vaiheessa on pitänyt tajuta, että valheellisessa kuplassa on elänyt ja samalla tulee mieleen Raamatun utopistinen käsitys ikuisesta taivaasta Johanneksen ilmestyksestä, joka sekin tuntuu vähemmän uskottavalta...
Hyvän elämän tutkijan, filosofi Frank Martelan mukaan hyvinvointimme tiivistyy siihen, miten ihmiset ympärillämme voivat. Erityisesti Martelaa kiinnostaa ihmisen oma kokemus merkityksellisyydestä, eivät niinkään ulkoiset, materialistiset asiat.
”Usein kriisin jälkeen ihminen havahtuu miettimään elämää pintaa syvemmältä. Yllättävä tapahtuma voi avata ikkunan elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden pohtimiseen, jota ei perusarjessa tule tietoisesti tehtyä.
Tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä puhutaan lähes synonyymeinä. Termeillä on hienosäätöinen ero. Tarkoitus on toimintaa, jossa tekeminen suuntautuu kohti tulevaisuudessa olevaa päämäärää. Merkityksellisyyteen liittyy ymmärrystä ja yleisempää kokemusta oman elämän arvokkuudesta, joka voi kummuta tulevaisuudesta, menneisyydestä tai juuri tästä hetkestä.
Tutkijana minua kiinnostavat ihmisyys ja hyvä elämä. Merkityksellisyys on yksi eettisyyden peruskysymys. Tarkastelen sitä erityisesti kokemusten kautta. Mitkä kokemukset tekevät ihmisen elämästä merkityksellisen?
Toinen tapa on tarkastella merkityksellisyyttä objektiivisesti, eli onko elämällä ylipäänsä jokin ulkoa asetettu tarkoitus.
Yhteys itseen ja muihin
Ihmisen tulisi vaalia yhteyttä omaan itseensä ja suunnata elämäänsä siten, että merkityksellisyyden lähteet vahvistuvat. Arvot ja merkityksellisyyden kokemus ovat yhteydessä toisiinsa.
Ihminen ei ole erillinen saari, vaan vahvasti yhteydessä muihin ihmisiin. Hyvinvointimme peilautuu vuorovaikutuksesta läheistemme kanssa ja on pitkälti riippuvainen siitä, kuinka hyvin ihmiset ympärillämme voivat. Siksi on tärkeä tavoitella lähiympäristön hyvinvoinnin parantamista, ei vain itsekkäästi oman edun maksimoimista.
Vanhemmuus on tuonut itselleni vastuun kolmen lapsen ja perheeni hyvinvoinnista.
Elämäni keskiössä ovat perhe ja tutkijan työ. Olen onnellinen saadessani toteuttaa itseäni työni kautta ja viettää aikaa läheisteni kanssa. Jos saisin lottovoiton, en usko, että muuttaisin juuri mitään. Apurahahakemuksia ei sitten tarvitsisi täyttää ja aikaa jäisi enemmän tutkimustyöhön ja lasten kanssa olemiseen.
Päämäärällä on väliä
Kaikki päämäärät eivät tee meistä onnellisia. Professori Kennon Sheldon tutki kuuden tuhannen amerikkalaisen juristin hyvinvointia ja kokemusta onnellisuudesta. Tulokset osoittivat, että rahasuuntautuneet ja enemmän tienaavat lakimiehet voivat huonommin kuin yhteisölliseen palveluun suuntautuneet lakimiehet.
Kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat siihen, mitä päämääriä tavoitellaan ja kuinka päämääriä tavoitellaan. Kaikki päämärät eivät ole yhtä hyviä hyvinvoinnin kannalta. Universaaleja, hyviä, merkityksellisyyden lähteitä ovat ihmissuhteet ja yhteisön palveleminen. Haitallisia ovat päämäärät, joissa materiaa ja rahaa haalitaan niiden itsensä vuoksi.
Merkityksellisyyteen liittyy myös kokemus, että ihminen on osa jotain itseä suurempaa. Tunne siitä, että on osa yhteisöä tai kokonaisuutta, voi auttaa suhteuttamaan omaa ahdistustaan kiperässä tilanteessa. Esimerkiksi, jos asiantuntijaa jännittää puheen pitäminen ilmastonmuutoksesta, hän voi saada helpotusta ajattelemalla, että en ole täällä itseäni varten, vaan olen palvelemassa omaa egoani tärkeämpää päämäärää.”
https://www.tunnejamieli.fi/2019/01/14/ ... n-kokemus/
Elämä
on kuin tiimalasin hiekka
se pysähtyy
ellet käänny ympäri
— Sari Virlander
on kuin tiimalasin hiekka
se pysähtyy
ellet käänny ympäri
— Sari Virlander