Tiedepalsta.fi

Tutkijat ovat löytäneet supermassiivisen mustan aukon, jonka ympärillä galaksi pyörii kuin kyljelleen kaatuneena samansuuntaisesti. Tutkijat eivät tiedä varmasti, miten musta aukko on päätynyt tilanteeseen, mutta löytöjen perusteella sen pyörimissuunta ei ole aina ollut samanlainen.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c63 ... addab03c80



Taas yksi esimerkki siitä kuinka vähän näitä ilmiöitä vielä ymmärretäänkään.

Aamupäivää

Onko mustalla aukolla kokoa, kuten me ymmärretään mitä koolla tarkoitetaan, vai onko sillä minimikoko jota pienemmäksi tietty määrä ainetta ei voi puristua rikkomatta nykyisiä fysiikan lakeja, vai paljastaako kysymykseni jo tarkemman perehtymättömyyden aiheeseen ?

Koo kirjoitti: ↑26 Joulu 2024, 10:01 Aamupäivää

Onko mustalla aukolla kokoa, kuten me ymmärretään mitä koolla tarkoitetaan, vai onko sillä minimikoko jota pienemmäksi tietty määrä ainetta ei voi puristua rikkomatta nykyisiä fysiikan lakeja, vai paljastaako kysymykseni jo tarkemman perehtymättömyyden aiheeseen ?

Yleensä mustan aukon koolla viitataan tapahtumahorisontin kokoon. Se on mittasuhteiltaan makroskooppinen ja hyvin määritelty suure. Mustaan aukkoon pudonnut aine puristuu hyvin paljon pienemmäksi. Meidän tuntemat luonnonlait eivät sisällä mitään mekanismia, joka voisi rajoittaa romahtamista, joten fysiikan laskuissa käytetään pistemäistä singulariteettia, koska sillä laskut tulevat yksinkertaisemmiksi eikä meillä ole tietoa mistään paremmasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että fyysikot yleisesti luulisivat singulariteettejä olevan, vaan se on ennemmin merkki siitä, että on ylitetty tunnetun teorian pätemisalueen rajat.

Neutroni kirjoitti: ↑26 Joulu 2024, 10:28

Koo kirjoitti: ↑26 Joulu 2024, 10:01 Aamupäivää

Onko mustalla aukolla kokoa, kuten me ymmärretään mitä koolla tarkoitetaan, vai onko sillä minimikoko jota pienemmäksi tietty määrä ainetta ei voi puristua rikkomatta nykyisiä fysiikan lakeja, vai paljastaako kysymykseni jo tarkemman perehtymättömyyden aiheeseen ?

Yleensä mustan aukon koolla viitataan tapahtumahorisontin kokoon. Se on mittasuhteiltaan makroskooppinen ja hyvin määritelty suure. Mustaan aukkoon pudonnut aine puristuu hyvin paljon pienemmäksi. Meidän tuntemat luonnonlait eivät sisällä mitään mekanismia, joka voisi rajoittaa romahtamista, joten fysiikan laskuissa käytetään pistemäistä singulariteettia, koska sillä laskut tulevat yksinkertaisemmiksi eikä meillä ole tietoa mistään paremmasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että fyysikot yleisesti luulisivat singulariteettejä olevan, vaan se on ennemmin merkki siitä, että on ylitetty tunnetun teorian pätemisalueen rajat.

Aamupäivää
Jos ymmärsin oikein, niin mielenkiintoiseksi ja tavallaan arkipäiväisemmäksi asian tekee (ainakin minusta) se ominaisuus, että sen koko voi vaihdella.

Koo kirjoitti: ↑26 Joulu 2024, 10:40 Aamupäivää
Jos ymmärsin oikein, niin mielenkiintoiseksi ja tavallaan arkipäiväisemmäksi asian tekee (ainakin minusta) se ominaisuus, että sen koko voi vaihdella.

Yleisen suhteellisuusteorian mukaisella mustalla aukolla on kolme ominaisuutta, jotka määräävät sen kaikki fysikaaliset ominaisuudet, esimerkiksi tapahtumahorisontin koon. Massa, pyörimisnopeus ja sähkövaraus (joka on astronomisilla mustilla aukoilla käytännössä nolla, koska materia on keskimäärin neutraalia). Kaikki muu informaatio aukkoon putoavasta aineesta katoaa mustan aukon muodostuessa. Tutkijat väittelevät siitä voiko informaatio kadota sillä tavalla ja spekulvoiat mekanismeilla, jotka voisivat säilyttää informaatiota, mutta meillä ei ole keinoja tutkia asiaa mustien aukkojen äärimmäisyyden takia. Astronomisista havainnoista ei ole löydetty poikkeavuuksia yleisen suhteellisuusteorian ennusteisiin.

Voi ei, kuka sen nostaa takaisin pystyyn?