Sodan rooli maailmassa

[Purdue]

Sodan rooli maailmassa


Avataanpa lanka jossa voi pohtia modernia sodankäyntiä, ja sodan ja sotimisen roolia maailmassa. Ja tässä fokus nimenomaan se kuinka nämä muutokset vaikuttavat suurvaltasuhteisiin, siviileihin ja ylipäätään sodankäynnin suhteeseen muuhun yhteiskuntaan.


Pohjustan langan seuraavilla teeseillä:

1. Napoleon toi sodankäyntiin mukaan asevelvollisuusarmeijan, ja yhteiskunnan teollistumisen kanssa nämä muutokset yhdessä aiheuttivat sen, että siirryttiin totaaliseen sodankäyntiin, jossa vastustajan armeijan lisäksi kohteeksi valikoitui vastustajan siviilit sekä teollisuus ja infrastruktuuri. Totaalisen sodankäynnin avulla pyrittiin iskemään vastustajan kykyyn ylipäätään käydä sotaa, ja kotiyleisön moraaliin.

2. Ydinaseet ovat tehneet suurvaltasodat melkein mahdottomiksi, eikä toisen maailmansodan jälkeen ole nähty tilannetta, jossa kaksi ydinasein varustettua suurvaltaa olisi käynyt keskenään laajamittaista sotaa.

3. Sodankäynnin päämäärät ydinasein varustettujen suurvaltojen välillä ovat rajalliset. Toisessa maailmansodassa Saksa ja Japani oli mahdollista pakottaa ehdottomaan antautumiseen, mutta ydinasein varustettua suurvaltaa ei ole mahdollista pakottaa ehdottomaan antautumiseen, koska tällainen suurvalta voi aloittaa ydinsodan jos sen olemassaolo sodan takia alkaa olemaan uhattuna.

4. Ydinaseet eivät kuitenkaan ole poistaneet suurvaltakamppailua maailmasta. Ne ovat vain poistaneet laajat sodat suurvaltojen väliltä. Suurvaltasotien sijaan suurvallat ovat käyneet Proxy sotia kolmannessa maailmassa, jossa ne ovat tukeneet sodan eri osapuolia. Lisäksi suurvallat ovat käyneet sotia pienempiä vastustajia vastaan, joissa toinen suurvalta on ollut tämän pienemmän vastustajan puolella. Esimerkkejä ovat vaikkapa Vietnamin sota, Afganistanin sota 1980-luvulla, sekä Ukrainan sota nyt 2020-luvulla.

5. Suurvaltakamppailu näkyy maailmassa siinä, että eri alueilla (Eurooppa, Itä-Aasia, Lähi-Itä, jne.) käydään hegemonista kamppailua siitä kuka näitä alueita dominoi. Naton itälaajentuminen Kylmän sodan jälkeen on yksi esimerkki tästä. Ja sota Ukrainassa on osa tätä hegemonista kamppailua suurvaltojen välillä, vaikkei suurvallat sodikaan suoraan keskenään.



Eli tuossa yllä on lueteltuna ehkäpä ne pointit, joidenka vaikutuksesta sodankäynti maailmassa saa sen muotonsa kuin se nykyään saa.

Selvästikin esim. Ukrainan sodassa suurvallat (USA ja Venäjä) ovat vältelleet tilanteen eskaloitumista suurvaltasodaksi. Silti kyseessä on selvästikin konflikti, jossa sodan yhtenä alulle panevana syynä on suurvaltakamppailu.

Tälle suurvaltakamppailulle nykymaailmassa on siis ominaista se, ettei sitä käydä suoraan suurvaltojen armeijoiden välillä, koska ne pelkäävät sotien eskaloituvan ydinsodaksi, eikä ydinaseita hallussaan pitävillä suurvalloilla ole mahdollisuutta pakottaa toista osapuolta ehdottomaan antautumiseen.

Sotien keskiöön nousevat nykymaailmassa suurvaltojen naapurit ja pienemmät valtiot, joiden asemasta osana suurvaltakamppailua suurvallat vääntävät kättä. Tästä on Ukrainassa kyse.

Tämän lisäksi alueelliset keskisuuret valtiot käyvät sotia keskenään. Tästä on esimerkkinä vaikkapa nyt juuri käynnissä oleva kriisi Iranin ja Israelin välillä.


Se mikä näitä sotia kuitenkin yhdistää, niin on se että sotatoimet kohdistuvat myös siviileihin. Venäjä on Ukrainan sodan alusta lähtien iskenyt sotilaallisten kohteiden lisäksi myös siviilikohteisiin ja infrastruktuuriin, ja tämä on ihan linjassa totaalisen sodankäynnin käsitteen kanssa, vaikka kansainvälinen oikeus tällaisen siviileihin kohdistuvan sodankäynnin kieltääkin.


Eli mitä voimme odottaa tulevaisuuden sodilta maailmassa:

1. Sotia ei tulla käymään ydinaseita hallussaan pitävien suurvaltojen välillä, koska ne eivät pysty tällaisissa sodissa saavuttamaan poliittisia tavoitteitaan ilman että konflikti muuttuu ydinsodaksi.

2. Sodat tullaan käymään joko a) suurvallan ja pienemmän vallan välillä, taikka b) kahden pienemmän ei-ydinasevallan välillä. Ja suurvallat tulevat tukemaan näitä sotia omista valtapoliittisista lähtökohdistaan lähtien.

3. Sodissa osapuolet tulevat iskemään myös siviileihin ja infrastruktuuriin, eli tullaan käymään totaalista sotaa.



Eli siinä on mun teesit siitä miltä sodankäynti maailmassa näyttää nykyään ja tulevaisuudessa. Keskustelu on alkanut!

[marjatta1]

En tuota aihetta syvällisemmin ja analyyttisemmin osaa käsitellä, että maailmassa nähtävästi kilpaillaan eräänlaisesta herruudesta, mitkä maat johtavat sitä johtavat ja Yhdysvallat on siinä kisassa haastettu? Globaalia toimintaa.
Sota on julmaa ja ainakin syyttömiä siviileitä kuolee paljon ja ydin sodalla uhkaillaan ja kauhun tasapainoa pidetään yllä. Se on merkille pantavaa, että tekniikkaa ja innovaatioita tulee sotien myötä lisää.
Ukrainan droonit ja mielikuvituksellinen temppu tuhota niitä venäläisiä hävittäjiä Venäjällä. Tosin olihan suomalaisillakin keksintö aikoinaan Säkkijärven polkka estämässä venäläisten radiotoimintaa, mutta sotateknologia on huimasti kehittynyt se ainakin merkille pantavaa....

"Lienee syytä pohtia sotateknologian historiallista omaksumistapaa. Historiallisesti lähes kaikki sotateknologiset innovaatiot ovat tulleet sodankäynnin ulkopuolelta. Ruuti, höyrykone ja ydinvoima kehitettiin sotilaallisten instituutioiden ulkopuolella ja irrallaan sodankäynnin tarpeista, mutta ne omaksuttiin osaksi sodankäyntiä joko ilmeisen pitkällä viiveellä (ruuti) tai hyvin ripeästi (ydinvoima). Monet yksittäiset aseetkin ovat kehittyneet sotakenttien ulkopuolella: esimerkiksi kaarijousi ja rihlattu musketti ovat olleet alun perin metsästykseen käytettyjä välineitä, joista on sittemmin tullut osa sotaa käyvien ryhmien arsenaalia. Tähän historialliseen trendiin on kuitenkin tullut 1900-luvulta lähtien muutos, kun teknologian suunta on alkanut virrata sotilaskäytöstä siviilimaailmaan. Tutkat ja satelliitit kehitettiin alun alkaen sotilaallisia tarkoitusperiä varten, mutta niistä tuli pian oleellinen osa siviiliyhteiskuntien infrastruktuuria. Ehkä omalle ajallemme tärkein sotateknologiasta omaksuttu asia on internet, joka sai alkunsa 1960-luvun lopulla Yhdysvaltain asevoimien sisäisenä viestintäkanavana. Tähän teknologisen omaksumisen käänteiseen trendiin on olemassa selkeä syy: asevoimat eivät historiallisesti olleet harjoittaneet mitään systemaattista tuotekehittelyä tai panostaneet tieteelliseen tutkimukseen, mutta tämä asia muuttui toisen maailmansodan aikana. Nykymaailmassa asevoimat tai niitä lähellä olevat organisaatiot panostavat vahvasti hyvin monenlaiseen tieteelliseen tutkimukseen ja teknologiseen tuotekehittelyyn, minkä lisäksi ne tarkkailevat valppain silmin kaupallisen sektorin teknologisia hankkeita ja potentiaalisia innovaatioita. Kun ”sotilasteollinen kompleksi” osallistuu jo varhaisessa vaiheessa kaupalliseen tuotekehittelyyn ja teknologiseen innovointiin rahoittajan tai infrastruktuurin tarjoajan roolissa, raja sotilas- ja siviiliteknologian välillä hämärtyy entisestään. Tässä vaiheessa tosin siirrytään sotahistoriasta sodan futurologiaan ja kaltaisteni menneiden sotien historioitsijoiden osaamisalueen ulkopuolelle."

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-b ... ahistoria/

[Rere]

Olli Bäckström puhuu asiaa. Suomessakin kannattaisi panostaa sotateknologiaan. Kuten olen jo aiemmin todennut parhaiten se sujuu yhteistyössä Israelin kanssa. Israelhan on hi tech-maa mikä näkyy aseteknologiassakin. Ja onhan Suomi jo hankkimassakin asejärjestemiä Israelista. Ne ovat käytännössä testattuja ja hyvin toimiviksi havaittuja. Sotateknologialla on sitä paitsi kysyntää kaikkialla maailmalla. Siinä olisi Suomelle se uusi Nokia jota on kaivattu. Iranista ei kuitenkaan kannata paksun pojan toimittamaan teknologiaan perustuvia ohjuksia hankkia, vaikka ne joskus osuvatkin maaliinsa. Sen verran niillä on huteja tullut etteivät ne ihan luotettavia ole.

[Neutroni]

Olli Bäckström puhuu asiaa. Suomessakin kannattaisi panostaa sotateknologiaan.

Aseteollisuus ei taida noin vain onnistua omalla päätöksellä pilipalimaassa, koska siinä astuu aina jonkun isomman maan eliitin varpaille, kun myy aseita mihin tahansa. Sitten jos tänne perustetaan jotain israelilaisten tai amerikkalaisten firmojen tehtaita, ne pitävät kyllä huolen, että suomalaisista vain muutama korruptoitunut poliitikko saa senttiäkään.

[marjatta1]

Olli Bäckström puhuu asiaa. Suomessakin kannattaisi panostaa sotateknologiaan.

Aseteollisuus ei taida noin vain onnistua omalla päätöksellä pilipalimaassa, koska siinä astuu aina jonkun isomman maan eliitin varpaille, kun myy aseita mihin tahansa. Sitten jos tänne perustetaan jotain israelilaisten tai amerikkalaisten firmojen tehtaita, ne pitävät kyllä huolen, että suomalaisista vain muutama korruptoitunut poliitikko saa senttiäkään.

Suomen taloudelle kuitenkin saattaa tulla hyötyjä sotateollisuuden lisääntyneestä kysynnästä? Raakaa bisnestä, mutta maailma on nyt tällainen...

"Patria täsmensi maaliskuussa 2025 kasvustrategiaansa vastatakseen tehokkaammin merkittävästi kasvavaan kysyntään ja jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Tämän johdosta yhtiö on päättänyt siirtyä uuteen toimintamalliin 1.6.2025 alkaen. Toimintamallin kehittämiseen liittyneet muutosneuvottelut on saatu päätökseen hyvässä hengessä henkilöstöryhmien ja Patrian kesken.

Patria on päättänyt keskittää toimintansa kolmeen tulosvastuulliseen liiketoiminta-alueeseen, joita ovat:

Protected Mobility: vastaa uusajoneuvomyynnistä sekä niiden tarjoomasta ja toimituksista.
Defence and Weapon Systems: vastaa muun muassa asejärjestelmistä, ilmavalvontaan liittyvistä tuotteista ja drooneista sekä niiden myynnistä, tarjoomasta ja toimituksista.
Sustainment Solutions: vastaa muun muassa elinkaarituesta ja ohjelmistotuotteista sekä niiden myynnistä, tarjoomasta ja toimituksista. Lisäksi sen vastuulla on strateginen kumppanuus Puolustusvoimien kanssa sekä Patrian viranomaisliiketoiminta.
Kasvustrategian keskeisiin tekijöihin lukeutuvat puolustusinvestointien merkittävä kasvu kansallisella ja EU-tasolla, puolustusratkaisujen ja -tarvikkeiden kysynnän vahva kasvu, alueellisen ja arktisen puolustuksen kriittisyys sekä Euroopan puolustuksen kehittäminen Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden myötä.

Patrian uusi organisaatio ja nimitykset julkistetaan vaiheittain. Nyt on nimetty uusi johtoryhmä, joka aloittaa uudella kokoonpanolla 1.6.2025. Patrian johtoryhmässä toimitusjohtaja Esa Rautalingolle raportoivat:
Protected Mobilitystä vastaava johtaja Jussi Järvinen
Defence and Weapon Systemsistä vastaava johtaja Mikko Leino
Sustainment Solutionsista vastaava johtaja Pekka Ruutu
Myynnistä ja markkinoinnista sekä F-35 hankkeesta vastaava johtaja Petri Hepola
Talousjohtaja Päivi Lindqvist
Henkilöstöjohtaja Leena Orpo
Lakiasiainjohtaja Ara Haikarainen
Strategisista ohjelmista vastaava johtaja Kari Renko
Muutosneuvottelut päätökseen
Toimintamallin kehittämistä koskevat muutosneuvottelut alkoivat 17.3.2025 ja niiden piirissä oli noin 1 600 henkilöä. Neuvotteluiden lopputuloksena muutosten arvioidaan koskevan noin 400 henkilöä. Näistä jokaiselle tarjotaan työtehtävää Patriassa. Henkilöstövähennykset eivät olleet neuvotteluiden tavoitteena ja muutos mahdollistaa patrialaisille monia uusia mielenkiintoisia tehtäviä ja kasvumahdollisuuksia. Vähennykset voisivat olla mahdollisia, mikäli henkilö ei halua ottaa vastaan uutta tehtävää. Patria ennakoi henkilöstömääränsä kasvavan merkittävästi myös kuluvana vuonna.

Muutoksilla voi olla yksittäisiä vaikutuksia joihinkin tehtävänkuviin Patrian Suomen ulkopuolella olevissa toiminnoissa. Näiden osalta asiaa on käsitelty kunkin maan säädösten edellyttämällä tavalla.

"Haluan kiittää Patrian koko henkilöstöä erittäin rakentavista, hyvässä hengessä ja nopeasti toteutetuista muutosneuvotteluista. Nyt voimme keskittyä täysimittaisesti uuden toimintamallin käyttöönottoon ja strategiamme eteenpäin viemiseen. Toimintaympäristömme nopea muutos tarjoaa meille valtavan mahdollisuuden uuteen kasvuun ja meidän on oltava entistä tehokkaampia vastataksemme tähän", sanoo Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko.


Mediatiedustelut ja lisätietoja:
communications@patriagroup.com
Sirje Ahvenlampi-Hyvönen, Patrian viestintäjohtaja, puh. +358 50 557 3822, sirje.ahvenlampi-hyvonen@patriagroup.com

Patria on kansainvälinen puolustusteollisuus- ja teknologiayhtiö, jolla on yli 100 vuoden kokemus alalta. Patrian huippuluokan osaajien ja Through life capability, Protected mobility & defence systems ja Battlefield & critical systems -tuotteiden ja -palveluiden avulla varmistamme asiakkaillemme luotettavan toiminnan ja olemme kumppanina kriittisissä toiminnoissa maalla, merellä ja ilmassa - kun kaiken on pakko toimia. Patrialla on toimipisteitä Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Belgiassa, Alankomaissa, Virossa, Latviassa ja Japanissa. 
Patrian omistavat Suomen valtio (50,1 %) ja norjalainen Kongsberg Defence & Aerospace AS (49,9 %). Patria omistaa 50 % Nammosta, ja yhdessä nämä kolme yritystä muodostavat johtavan pohjoismaisen puolustuskumppanuuden."
https://www.patriagroup.com/newsroom/ne ... paatokseen

[Purdue]

En tuota aihetta syvällisemmin ja analyyttisemmin osaa käsitellä, että maailmassa nähtävästi kilpaillaan eräänlaisesta herruudesta, mitkä maat johtavat sitä johtavat ja Yhdysvallat on siinä kisassa haastettu? Globaalia toimintaa.

Joo, suurvallat kilpailevat herruudesta, ja tässä suhteessa hyvä kirja on amerikkalaisen offensiivisen realistin John J. Mearsheimerin kirja "The Tragedy of Great Power Politics", jossa hän käy läpi suurvaltapolitiikkaa Napoleonin ajoista lähtien 2000-luvun alkuun, ja kirjan uudessa laitoksessa hän myös ottaa kantaa Kiinan nousuun.

Mearsheimerin teesi on se, ettei yhdelläkään suurvallalla ole mahdollisuuksia nousta "globaaliksi hegemoniksi", vaan suurvallat pyrkivät "paikallisiksi hegemoneiksi".

Tässä pyrkimyksessä on oikeastaan onnistunut vain USA Amerikan mantereella, jossa sillä ei ole varteenotettavaa kilpailijaa. Mutta toisaalta USA:n politiikkana on ollut pyrkiä estämään muiden (potentiaalisesti vihamielisten) valtioiden nousu alueellisiksi hegemoneiksi.

Tämä politiikka on koskenut erityisesti Neuvostoliittoa/Venäjää sekä toisaalta Kiinaa Itä-Aasiassa.

Toinen keskeinen ajatus Mearsheimerilla on "The Stopping Power of Water" eli "Veden pysäyttävä voima" jonka mukaan suurvaltojen on vaikea ellei mahdoton haastaa sotilaallisesti toisilla mantereilla olevia suurvaltoja, koska niillä on selvä puolustuksellinen etu.

1800-luvun ja 1900-luvun alun Euroopassa suurvallat jotka sotivat keskenään olivat pääsääntöisesti toistensa naapureita, mutta nykymaailmassa suurvallat kuten Kiina ja USA sijaitsevat eri mantereilla. Toisaalta Venäjä ja Kiina ovat rajanaapureita, mutta käytännössä ne ovat kumppaneita.


Johtopäätös tästä on se, että tuskin tulemme näkemään lähitulevaisuudessa suurta sotaa ydinasein varustautuneiden suurvaltojen välillä.

Silti, Venäjä voi uhata Eurooppaa, ja toisaalta suurvallat kamppailevat pienempien naapuriensa tuesta, jolloinka sodat tuskin maailmasta loppuvat. Se vaan että maailma on vaarallinen paikka Suomen kaltaisille pienille maille, joilla on suurvalta rajanaapurissa.

[marjatta1]

En tuota aihetta syvällisemmin ja analyyttisemmin osaa käsitellä, että maailmassa nähtävästi kilpaillaan eräänlaisesta herruudesta, mitkä maat johtavat sitä johtavat ja Yhdysvallat on siinä kisassa haastettu? Globaalia toimintaa.

Joo, suurvallat kilpailevat herruudesta, ja tässä suhteessa hyvä kirja on amerikkalaisen offensiivisen realistin John J. Mearsheimerin kirja "The Tragedy of Great Power Politics", jossa hän käy läpi suurvaltapolitiikkaa Napoleonin ajoista lähtien 2000-luvun alkuun, ja kirjan uudessa laitoksessa hän myös ottaa kantaa Kiinan nousuun.

Mearsheimerin teesi on se, ettei yhdelläkään suurvallalla ole mahdollisuuksia nousta "globaaliksi hegemoniksi", vaan suurvallat pyrkivät "paikallisiksi hegemoneiksi".

Tässä pyrkimyksessä on oikeastaan onnistunut vain USA Amerikan mantereella, jossa sillä ei ole varteenotettavaa kilpailijaa. Mutta toisaalta USA:n politiikkana on ollut pyrkiä estämään muiden (potentiaalisesti vihamielisten) valtioiden nousu alueellisiksi hegemoneiksi.

Tämä politiikka on koskenut erityisesti Neuvostoliittoa/Venäjää sekä toisaalta Kiinaa Itä-Aasiassa.

Toinen keskeinen ajatus Mearsheimerilla on "The Stopping Power of Water" eli "Veden pysäyttävä voima" jonka mukaan suurvaltojen on vaikea ellei mahdoton haastaa sotilaallisesti toisilla mantereilla olevia suurvaltoja, koska niillä on selvä puolustuksellinen etu.

1800-luvun ja 1900-luvun alun Euroopassa suurvallat jotka sotivat keskenään olivat pääsääntöisesti toistensa naapureita, mutta nykymaailmassa suurvallat kuten Kiina ja USA sijaitsevat eri mantereilla. Toisaalta Venäjä ja Kiina ovat rajanaapureita, mutta käytännössä ne ovat kumppaneita.


Johtopäätös tästä on se, että tuskin tulemme näkemään lähitulevaisuudessa suurta sotaa ydinasein varustautuneiden suurvaltojen välillä.

Silti, Venäjä voi uhata Eurooppaa, ja toisaalta suurvallat kamppailevat pienempien naapuriensa tuesta, jolloinka sodat tuskin maailmasta loppuvat. Se vaan että maailma on vaarallinen paikka Suomen kaltaisille pienille maille, joilla on suurvalta rajanaapurissa.

"Johtopäätös tästä on se, että tuskin tulemme näkemään lähitulevaisuudessa suurta sotaa ydinasein varustautuneiden suurvaltojen välillä." Hyvä vain, että jää uhitteluksi ja järki voittaa!

"Venäjä, Venäjä, Venäjä"sanoi joku suomalainen politikko aikoinaan Suomen turvallisuuteen liittyvästä uhasta. Nykyisin vaan uskalletaan sanoa tuo jo ääneen, entisen hymistelyn sijasta...

[Why]

Silti, Venäjä voi uhata Eurooppaa, ja toisaalta suurvallat kamppailevat pienempien naapuriensa tuesta, jolloinka sodat tuskin maailmasta loppuvat. Se vaan että maailma on vaarallinen paikka Suomen kaltaisille pienille maille, joilla on suurvalta rajanaapurissa.

Venäjän edistyminen Ukrainassakin ollut täysin olematonta. Miten se siis voi uhata Eurooppaa? Entä Nato?

[Rere]

En tuota aihetta syvällisemmin ja analyyttisemmin osaa käsitellä, että maailmassa nähtävästi kilpaillaan eräänlaisesta herruudesta, mitkä maat johtavat sitä johtavat ja Yhdysvallat on siinä kisassa haastettu? Globaalia toimintaa.

Joo, suurvallat kilpailevat herruudesta, ja tässä suhteessa hyvä kirja on amerikkalaisen offensiivisen realistin John J. Mearsheimerin kirja "The Tragedy of Great Power Politics", jossa hän käy läpi suurvaltapolitiikkaa Napoleonin ajoista lähtien 2000-luvun alkuun, ja kirjan uudessa laitoksessa hän myös ottaa kantaa Kiinan nousuun.

Mearsheimerin teesi on se, ettei yhdelläkään suurvallalla ole mahdollisuuksia nousta "globaaliksi hegemoniksi", vaan suurvallat pyrkivät "paikallisiksi hegemoneiksi".

Tässä pyrkimyksessä on oikeastaan onnistunut vain USA Amerikan mantereella, jossa sillä ei ole varteenotettavaa kilpailijaa. Mutta toisaalta USA:n politiikkana on ollut pyrkiä estämään muiden (potentiaalisesti vihamielisten) valtioiden nousu alueellisiksi hegemoneiksi.

Tämä politiikka on koskenut erityisesti Neuvostoliittoa/Venäjää sekä toisaalta Kiinaa Itä-Aasiassa.

Toinen keskeinen ajatus Mearsheimerilla on "The Stopping Power of Water" eli "Veden pysäyttävä voima" jonka mukaan suurvaltojen on vaikea ellei mahdoton haastaa sotilaallisesti toisilla mantereilla olevia suurvaltoja, koska niillä on selvä puolustuksellinen etu.

1800-luvun ja 1900-luvun alun Euroopassa suurvallat jotka sotivat keskenään olivat pääsääntöisesti toistensa naapureita, mutta nykymaailmassa suurvallat kuten Kiina ja USA sijaitsevat eri mantereilla. Toisaalta Venäjä ja Kiina ovat rajanaapureita, mutta käytännössä ne ovat kumppaneita.


Johtopäätös tästä on se, että tuskin tulemme näkemään lähitulevaisuudessa suurta sotaa ydinasein varustautuneiden suurvaltojen välillä.

Silti, Venäjä voi uhata Eurooppaa, ja toisaalta suurvallat kamppailevat pienempien naapuriensa tuesta, jolloinka sodat tuskin maailmasta loppuvat. Se vaan että maailma on vaarallinen paikka Suomen kaltaisille pienille maille, joilla on suurvalta rajanaapurissa.

"Johtopäätös tästä on se, että tuskin tulemme näkemään lähitulevaisuudessa suurta sotaa ydinasein varustautuneiden suurvaltojen välillä." Hyvä vain, että jää uhitteluksi ja järki voittaa!

"Venäjä, Venäjä, Venäjä"sanoi joku suomalainen politikko aikoinaan Suomen turvallisuuteen liittyvästä uhasta. Nykyisin vaan uskalletaan sanoa tuo jo ääneen, entisen hymistelyn sijasta...

Se poliitikko oli kokoomuksen Jyri Häkämies ja paikka oli Washington. Kovaa arvosteluakin Häkämiehen puhe sai Suomessa, mutta enimmäkseen tai oikeammin voi kai sanoa vain suomettumisen ajan vaikuttajilta. Mutta kuten Mika Aaltola toteaa, Häkämies oli oikeassa.

Tuossa asiaa koskeva artikkeli 11 vuoden takaa:

https://yle.fi/a/3-7460097

[Purdue]

Silti, Venäjä voi uhata Eurooppaa, ja toisaalta suurvallat kamppailevat pienempien naapuriensa tuesta, jolloinka sodat tuskin maailmasta loppuvat. Se vaan että maailma on vaarallinen paikka Suomen kaltaisille pienille maille, joilla on suurvalta rajanaapurissa.

Venäjän edistyminen Ukrainassakin ollut täysin olematonta. Miten se siis voi uhata Eurooppaa? Entä Nato?

Uhka on aina olemassa, vaikka totta on se ettei se uhka läntistä Eurooppaa kohtaan ole juuri nyt kovin suuri.

Siltikin, jos Venäjä oikeasti haluaisi aloittaa sodan, jossa se kutsuisi kaikki reserviläiset asepalvelukseen, niin se pystyisi muodostamaan usean miljoonan miehen armeijan.

Kun taas esim. Saksalla ei taida olla vakinaisessa ammattiarmeijassaan kuin parisen sataa tuhatta miestä tällä hetkellä, ja jossakin väläyteltiin että Saksan ammukset riittäisivät tällä hetkellä alle viikon taisteluihin.

Eikä noiden Brittien ja Ranskalaistenkaan armeijat (maavoimat) ole paljon paremmassa kuosissa. Ne on suunniteltu puolustamaan omia maitaan, ei Baltiaa taikka Suomea.


Ei siis ihme että Trump haluaa Euroopan nostavan puolustusmenojaan. Euroopan puolustus on päästetty rapistumaan Kylmän sodan päättymisen jälkeen, ja on nimenomaan Suomenkin etu, että Eurooppa on vahva.

Kun se on kuitenkin kansainvälisessä politiikassa niin, että heikkous houkuttelee niitä saalistajia paikalle.

[Why]

"700 miljoonaa eurooppalaista odottaa, että 350 miljoonaa jenkkiä tulee pelastamaan sen, kun 140 miljoonaa venäläistä hyökkää."

[Sepeteus!]

Venäläisten mielestä kaikkien aikojen merkittävin henkilö on Josif Stalin, selviää kyselytutkimuksesta.

Riippumaton Levada-keskus kysyi venäläisiltä, kuka on kaikkien aikojen ja kaikkien kansojen merkittävin henkilö. Kysely toteutettiin keskuksen mukaan huhtikuussa kattavalle osalle väestöä. Kysely tehtiin henkilökohtaisina haastatteluina.

Vastaajista 42 prosenttia mainitsi Stalinin. Kyselyn mukaan seuraavaksi merkittävin henkilö on presidentti Vladimir Putin, jonka nimesi 31 prosenttia vastaajista. Neuvostojohtaja Vladimir Leninin mainitsi 28 prosenttia vastaajista.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011308951.html


Putinilla on vielä reilu 10% kirittävää ja sitten hän voi käydä vaikka manan maille ... Siihen hän kai sotaansa tarvitsee.