Tiedepalsta.fi

Algoritmideittailu kyllästyttää – outous pelastaa
Deittivalmentaja Sabrina Zohar kuvaa ilmiötä vastareaktioksi algoritmien varaan rakennetulle deittikulttuurille. Nuoret aikuiset ovat kasvaneet maailmassa, jossa kaikki on pisteytettyä ja luokiteltua: kouluarvosanat, työnäytöt, someprofiilit ja lopulta myös deittielämä.

Deittisovelluksissa ihmiset typistyvät pyyhittäviksi kasvokuviksi, joiden alla toistuvat samat rivit opiskelupaikoista, työtehtävistä ja perusharrastuksista. Jos meri on täynnä kaloja, mutta kaikki esittelevät itseään samalla tavalla, miten ihmeessä kukaan erottuu?

Siksi osa Z-sukupolvesta on päättänyt kääntää kaiken päälaelleen. Sen sijaan, että listattaisiin näyttäviä meriittejä, etsitään niitä omituisia yksityiskohtia, joihin voi takertua:

pystyy nimeämään Spielbergin elokuvan pelkästä alkukohtauksesta
pelkää liukuportaita
juo kahvin vain kylmän maidon kanssa
vihaa yli kaiken löysiä munakokkelimunia
Kun toinen innostuu juuri siitä, mitä itse on aina pitänyt ”liian outona kerrottavaksi”, syntyy välitön tunne: ehkä en olekaan niin kummallinen kuin luulin.

Deittiprofiilista outousseula
Uusi tapa deittailla näkyy erityisesti deittisovelluksissa. Profiileihin kirjoitetaan tarkoituksella yksityiskohtia, jotka kuulostavat arkisilta, mutta ovat yllättävän paljastavia: puutarhatonttujen keräilyä, tietyntyyppisen pizzatäytteen pakkomielteistä puolustamista tai sitten kerrotaan erityistaidoista, kuten kyvystä esittää kokonaisen musikaalin – vaikkei kovin hyvin.

Nämä pienet omat yksityiskohdat toimivat sekä jäänmurtajina että suodattimina.

Jos joku vastaa viestiin siksi, että teitä kumpaakin ahdistaa ajatus liukuportaista tai te molemmat haukutte löysät munakokkelit, se kertoo yhdestä tärkeästä asiasta: tällä ihmisellä ei ole tarvetta esittää olevansa coolimpi kuin on.

Ja jos taas vastaan ei tule mitään – hyvä niin. Silloin ihminen, joka olisi pitänyt näitä juttuja ”liian outoina”, karsiutui jo ennen ensimmäistäkään tapaamista.

Yhteys syntyy mikro-osumista
Outousosumassa ei riitä, että tykätään molemmat elokuvista. Se on liian laaja kategoria, jonka alle mahtuu melkein kuka tahansa.

Nuoret aikuiset etsivät sen sijaan mikro-osumaa: he eivät etsi Potter-fania, vaan ihmistä, joka osaa siteerata juuri sen yhden lauseen juuri siitä yhdestä kohtauksesta. He eivät etsi vain urheilun seuraajaa, vaan ihmistä, jonka kanssa voi riidellä hyväntuulisesti siitä, mikä joukkue on aidosti ärsyttävin.

Tällainen tarkkuus luo nopeasti läheisyyden tunnetta. Kun joku jakaa juuri sinun omituisen tavan tai oudon pelon, olo on vähemmän yksinäinen – ja enemmän löysin oman heimoni.