Näin juuri minustakin, mihin se voisi päätyä, mitä olisi siellä missä universumi loppuu. Nooh poijaat, ratkaisu on se nolla, ei mitään, siellä ei ole mitään.
Seuraavaksi ihmetellään sitä ei mitään, mitä hittoa se on. No, otetaan ne energiat kaikissa muodoissaan pois, jää ei mitään, nolla, ääretön olemattomuus.
Sitten pitää ihmetellä miten me olemme tässä jos siellä kerran on ääretön olemattomuus, sinne sitä olisi levitty jo ikuisuus sitten, kuitenkin olemme tässä, nuoressa universumissa.
Ei siihen ole kuin yksi ratkaisu, sen energian määrä, sitä on jokapuolella äärettömyyttä ja siksi systeemi pyörii ikuisuuden.
Yhteen universumiin tuo ei onnistu, lisätään siis universumeja.
Taivas ei kuitenkaan loista tähdenpintana, mikäs siihen keksitään. No, muutetaan energian olomuotoa siten että valoa ei synny (säteilyä) kuin toisinaan, eli universumin iässä se loistava vaihe alussa on lyhyt, lopuun kylmä ja pimeä piiiiiitkä rupeama, kuten se onkin.
Nyt alkaa olla palikat kasassa ymmärrettävään kaikkeuteen.
Minun mielestä noin.