Mitä ja miten voimme mitään tietää?

[KultaKikkare]

Itselläni ei ole oikeastaan kuin yksi helvetin iso ongelma. Kun on niitä huonoja jaksoja niin jotenkin pitää ne sisällään eikä kaataa palstalle. Tiedän ja arvelen että se on se osa sairauttani jota en hallitse, vielä.

Aika naurettavaa että joku viikko olen kuin enkeli ja saman tien kuin itse piru.

Niin. En tiedä kannattaako niitä pitää väkisin sisällään. Voi tulla ummetusta. Vittuilu ketjuun vaan.

[KultaKikkare]

Mikä käynnistää heiluriliikkeen pirusta enkeliksi?

[MooM]

Itselläni ei ole oikeastaan kuin yksi helvetin iso ongelma. Kun on niitä huonoja jaksoja niin jotenkin pitää ne sisällään eikä kaataa palstalle. Tiedän ja arvelen että se on se osa sairauttani jota en hallitse, vielä.

Aika naurettavaa että joku viikko olen kuin enkeli ja saman tien kuin itse piru.

Niin. En tiedä kannattaako niitä pitää väkisin sisällään. Voi tulla ummetusta. Vittuilu ketjuun vaan.

Siinä varmaan on se, etä jos säännöllisin väliajoin haukkuu muut palstalaiset turhiksi, tekopyhiksi ja mitään älyämättömiksi paskakasoiksi, joiden kuuluisi kuolla pois, ja uhkaa hakata kaikki, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta muiden suhtautumiseen. Vaikka kuinka suurin osa ymmärtää, että taustalla on sairaus ja masennus yms. Siinä mielessä Deimoksen itsensä kannalta olisi varmaan hyvä, että niinä pahimpina jaksoina ei tilittäisi näitä aggressiivisia juttuja julkisesti. Muut kyllä kestää ne, mutta väkisin tulee ajatus, että kumpi tässä nyt on se todellinen mielipide.

Tietysti jos niistä tilityksistä on jotain apua, niin sitten sen kun. Kyllä tänne mölyä mahtuu ja siivotaan pois kohtuuttomuudet.

[MooM]

Edellinen on filosofisiin ongelmiin huonosti perehtyneen henkilön valitusta siitä, ettei saa filosofisista pähkäilyistä minkäänlaista otetta ja löytää niiden käsittelystä vain rikkiviisasta saivartelua.

Tästä tulee mieleen kysymys jota olen itse pohtinut usein. Kuka voi puhua ja tuottaa filosofiaa? Mikä filosofia on oikeaa filosofiaa.

Matematiikasta voisin yrittää luoda kömpelön vertauksen.
Kertotaulusta ja ynnälaskusta voi puhua ihan yhtä hyvin ja pätevästi pelkästään peruskoulun oppimäärän lukenut, kuin alan tohtorishenkilökin.
Ja jos pärjää elämässä ja on onnellinen peruskoulun matikalla, niin hommahan toimii.
Eikä matikka ole silloin millään tavalla huonompaa.

Mutta päteekö tämä sama filosofiaan? Filosofia kun jossain määrin ottaa huomioon tuon takaisinkytkennän onnellisuudesta ja elämän onnistumisesta.
Saako yksinkertaista filsofiaa pitää parempana kuin monimutkaista. Koska onhan myös niin, että kaikilla ei ole edes kognitiivisia kykyjä hahmottaa vaikeampaa matikkaa tai filosofiaa.

Kytketäköön tämä tietoon sitä kautta, että määrittääkö tiedon käsittelijä tiedon hyvyyttä ja laatua?
Tuleeko tietolähteenä olla akkreditoitu jotta se on kunnollista hyvää tietoa?

Jos miettii, mitä filosofia ylipäätään on ja miten sitä "tehdään", sen voi ajatella olevan täysin välttämätön ja jokaisen ajattelukykyisen (siis vs. esim vakavasti kognitiivisilta kyvyiltään puutteelliset yksilöt) väistämättä suorittama toimi. Toisessa ääripäässä on filosofian tekeminen osana ko. tieteen tiedeyhteisöä, jolloin on tunnettava myös ne työkalut, perinne ja valiintuneet määritelmät. Tämä jälkimmäinen vastannee korkeampaa matematiikkaa, edellinen sitä arkista katematiikkaa, jossa jaetaan lihapullia tasan ja arvioidaan alennusprosentteja.

Alla myös filosofian tekemisen menetelmistä: teoreettinen pohdiskelu (Aristoteles) vs. esimerkkien (Platonin dialogit) kautta demonstroiminen. Sanotaan muuten, että tämä jako ko. herrojen kesken oli yksi iso taustasyy isän ja lännen katolisten kirkkojen näkökulmaeroissa ja johti lopulta jakautumiseen. Lännen analyyttinen suhtautuminen uskontoon ja idän kokonaisvaltaisempi ja perustelemattomia totuuksia hyväksyvä usko (ja saman sanotaan edelleen vaikuttavan venäläisessä uskossa ja suhtautumisessa todellisuuteen).

Wiki https://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofia :
Filosofia-sanan alkuperä on kreikan kielessä ja kirjaimellisesti se tarkoittaa viisauden rakastamista tai ystävyyttä. Sofia-sanaan liittyy kuitenkin myös puoli, joka viittaa taitoon tai tavoitteluun. Näin filosofia voidaan nähdä toimintana: oman tiedonhalun ja älyllisen uteliaisuuden harjoittamisena.[8] Kysyminen on filosofille oleellisempaa kuin vastaaminen, sillä filosofiassa keskeistä ei ole itse tieto, vaan hankitun tiedon perusteiden kyseenalaistaminen.[9]

Filosofia tutkii todellisuutta, tietoa ja inhimillistä elämää koskevia yleisiä käsityksiä ja niiden perusteita.[6] Tällaisena filosofia on todellisuuden kaikkein yleisimpien ja abstraktimpien puolien sekä ajattelumme kategorioiden tutkimusta; näitä ovat esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin 'järki', 'totuus', 'todistus', 'mieli' ja 'aine'. Filosofiassa niistä käsitteistä, joiden avulla käsittelemme todellisuutta, tulee itsestään tutkimuksen kohteita. Filosofit ovat kuitenkin olleet eri aikoina eri mieltä siitä, missä määrin "puhdas" tai "ensimmäinen" apriorisen asenteen omaava filosofia on mahdollista.[10]

Filosofisen toiminnan tavoitteena on usein saavuttaa totuus eli toisin sanoen saada selville ja selittää miten asiat ovat. Tästä eroavia näkemyksiä ovat esittäneet muun muassa Karl Marx ja Ludwig Wittgenstein, joiden mukaan filosofisella toiminnalla oli muita päämääriä: Marxille filosofia oli yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttamista,[11] Wittgensteinille puolestaan käsitteellisten ongelmien purkamista ja merkitysten selventämistä.[12]

Filosofian menetelmät voivat olla luonteeltaan hyvin vaihtelevia. Filosofit pyrkivät usein käsitteiden täsmälliseen käyttöön, käsitteiden analyysiin sekä tarkkaan argumentointiin, mutta toisaalta on olemassa myös ”julistavaa filosofiaa”, jonka luonne on varsin erilainen. Yleisesti voidaan kuitenkin hahmotella, että filosofisia menetelmiä ovat ainakin arvostelevuus aiemmin opittua kohtaan, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja järjestelmällinen tutkiskelu.

Filosofian tekemisen ja filosofisen kirjoittamisen tapoja on useita. Esimerkiksi Platonin tapana oli kirjoittaa vuoropuheluja (dialogeja), jotka usein kuvasivat filosofi Sokrateen oppilaidensa kanssa käymiä filosofisia keskusteluja. Usein käytetty tapa on Aristoteleen kehittämä systemaattisen tutkielman tyyli, johon kuuluu ilmiöiden ja niihin liittyvien käsitteiden järjestelmällinen kuvaaminen ja jaottelu alakäsitteisiin. Jotkut filosofit, esimerkiksi Wittgenstein varhaisfilosofiassaan, ovat käyttäneet matematiikasta lainattua menetelmää, jossa järjestelmällisesti esitetään väitelauseita ja niistä johdettuja lauseita. Fenomenologisessa filosofiassa pyritään kuvaamaan ilmiöitä niin kuin ne meille ilmenevät, jolloin kaunokirjallisempi tai runollisempi ilmaus voi olla tarpeen. Useille kirjoittamisen tavoille on kuitenkin yhteistä, ettei niissä esitetä yhtä lopputulosta luonnontieteellisen tutkimuksen tapaan, vaan tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ilmiöistä, käsitteistä ja niiden suhteista.

[KultaKikkare]

Itselläni ei ole oikeastaan kuin yksi helvetin iso ongelma. Kun on niitä huonoja jaksoja niin jotenkin pitää ne sisällään eikä kaataa palstalle. Tiedän ja arvelen että se on se osa sairauttani jota en hallitse, vielä.

Aika naurettavaa että joku viikko olen kuin enkeli ja saman tien kuin itse piru.

Niin. En tiedä kannattaako niitä pitää väkisin sisällään. Voi tulla ummetusta. Vittuilu ketjuun vaan.

Siinä varmaan on se, etä jos säännöllisin väliajoin haukkuu muut palstalaiset turhiksi, tekopyhiksi ja mitään älyämättömiksi paskakasoiksi, joiden kuuluisi kuolla pois, ja uhkaa hakata kaikki, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta muiden suhtautumiseen. Vaikka kuinka suurin osa ymmärtää, että taustalla on sairaus ja masennus yms. Siinä mielessä Deimoksen itsensä kannalta olisi varmaan hyvä, että niinä pahimpina jaksoina ei tilittäisi näitä aggressiivisia juttuja julkisesti. Muut kyllä kestää ne, mutta väkisin tulee ajatus, että kumpi tässä nyt on se todellinen mielipide.

Tietysti jos niistä tilityksistä on jotain apua, niin sitten sen kun. Kyllä tänne mölyä mahtuu ja siivotaan pois kohtuuttomuudet.

Niin, riippuu onko vaakakupissa toisella puolella vähän raskaampaa tavaraa kuin se mitä ihmiset susta ajattelee anonyymillä nettipalstalla.

Mun mielestä sisäinen regulointi kannattaa alottaa vasta suolihuuhtelun jälkeen ettei jää mitään bakteereja hautuun. Ja silloinkin reguloinnin pitää olla riittävän löysä et väistämättä kertyvät paskakikkareet tulee ulos.

[KultaKikkare]

Siinä varmaan on se, etä jos säännöllisin väliajoin haukkuu muut palstalaiset turhiksi, tekopyhiksi ja mitään älyämättömiksi paskakasoiksi, joiden kuuluisi kuolla pois, ja uhkaa hakata kaikki, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta muiden suhtautumiseen.

Ja mikä tossa ei ole totta? Täälähän on ihan umpitolloa turhaa porukkaa ja mitään älyämättömiä paskakasoja vaikka muille jakaa?

Toi et uhkaa hakata kaikki ei ole hyvä, se kannattaa reguloida.

[MooM]

Itselläni ei ole oikeastaan kuin yksi helvetin iso ongelma. Kun on niitä huonoja jaksoja niin jotenkin pitää ne sisällään eikä kaataa palstalle. Tiedän ja arvelen että se on se osa sairauttani jota en hallitse, vielä.

Aika naurettavaa että joku viikko olen kuin enkeli ja saman tien kuin itse piru.

Niin. En tiedä kannattaako niitä pitää väkisin sisällään. Voi tulla ummetusta. Vittuilu ketjuun vaan.

Siinä varmaan on se, etä jos säännöllisin väliajoin haukkuu muut palstalaiset turhiksi, tekopyhiksi ja mitään älyämättömiksi paskakasoiksi, joiden kuuluisi kuolla pois, ja uhkaa hakata kaikki, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta muiden suhtautumiseen. Vaikka kuinka suurin osa ymmärtää, että taustalla on sairaus ja masennus yms. Siinä mielessä Deimoksen itsensä kannalta olisi varmaan hyvä, että niinä pahimpina jaksoina ei tilittäisi näitä aggressiivisia juttuja julkisesti. Muut kyllä kestää ne, mutta väkisin tulee ajatus, että kumpi tässä nyt on se todellinen mielipide.

Tietysti jos niistä tilityksistä on jotain apua, niin sitten sen kun. Kyllä tänne mölyä mahtuu ja siivotaan pois kohtuuttomuudet.

Niin, riippuu onko vaakakupissa toisella puolella vähän raskaampaa tavaraa kuin se mitä ihmiset susta ajattelee anonyymillä nettipalstalla.

Mun mielestä sisäinen regulointi kannattaa alottaa vasta suolihuuhtelun jälkeen ettei jää mitään bakteereja hautuun. Ja silloinkin reguloinnin pitää olla riittävän löysä et väistämättä kertyvät paskakikkareet tulee ulos.

Juu, en kiellä tuuletusta, mutta samalla on hyväksyttävä, että sitä ei voi aina kuitata "sori siitä". En siis vähättele kenenkään kokemaa ahdistusta yms, vaan pohdin sitä, mitä liittyy siihen, kun sen ulostaa julkisesti. Jos tarve ylittää haitat, fine, mutta haittoja väkisin syntyy, vaikka kuinka muut ymmärtäisivät taustat.

[JeeSe]

Perustuuko ihmisen tietämys muistiin?

Muistaminenhan ei ole varsinaisesti tietämistä.

Jos nyt vaikka laitan jonkun esineen kaappiin, tiedän että se on siellä.
Mutta eihän se välttämättä enää olekaan siellä, vaikka minä niin muistan ja luulen, jos joku vaikka onkin sen sieltä jo ottanut pois.

Toisaalta jos ei ole mitään muistissa, niin ethän silloin oikein voi tietääkään mitään.

[KultaKikkare]

Itselläni ei ole oikeastaan kuin yksi helvetin iso ongelma. Kun on niitä huonoja jaksoja niin jotenkin pitää ne sisällään eikä kaataa palstalle. Tiedän ja arvelen että se on se osa sairauttani jota en hallitse, vielä.

Aika naurettavaa että joku viikko olen kuin enkeli ja saman tien kuin itse piru.

Niin. En tiedä kannattaako niitä pitää väkisin sisällään. Voi tulla ummetusta. Vittuilu ketjuun vaan.

Siinä varmaan on se, etä jos säännöllisin väliajoin haukkuu muut palstalaiset turhiksi, tekopyhiksi ja mitään älyämättömiksi paskakasoiksi, joiden kuuluisi kuolla pois, ja uhkaa hakata kaikki, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta muiden suhtautumiseen. Vaikka kuinka suurin osa ymmärtää, että taustalla on sairaus ja masennus yms. Siinä mielessä Deimoksen itsensä kannalta olisi varmaan hyvä, että niinä pahimpina jaksoina ei tilittäisi näitä aggressiivisia juttuja julkisesti. Muut kyllä kestää ne, mutta väkisin tulee ajatus, että kumpi tässä nyt on se todellinen mielipide.

Tietysti jos niistä tilityksistä on jotain apua, niin sitten sen kun. Kyllä tänne mölyä mahtuu ja siivotaan pois kohtuuttomuudet.

Niin, riippuu onko vaakakupissa toisella puolella vähän raskaampaa tavaraa kuin se mitä ihmiset susta ajattelee anonyymillä nettipalstalla.

Mun mielestä sisäinen regulointi kannattaa alottaa vasta suolihuuhtelun jälkeen ettei jää mitään bakteereja hautuun. Ja silloinkin reguloinnin pitää olla riittävän löysä et väistämättä kertyvät paskakikkareet tulee ulos.

Juu, en kiellä tuuletusta, mutta samalla on hyväksyttävä, että sitä ei voi aina kuitata "sori siitä". En siis vähättele kenenkään kokemaa ahdistusta yms, vaan pohdin sitä, mitä liittyy siihen, kun sen ulostaa julkisesti. Jos tarve ylittää haitat, fine, mutta haittoja väkisin syntyy, vaikka kuinka muut ymmärtäisivät taustat.

Tästä oon samaa mieltä. Ei pidä mennä niin pitkälle et tulee tarve pyydellä anteeksi. Mun mielestä Deimos ylireagoi joskus tossa katumuksessaan, ei se nyt niin haudanvakavaa ole jos puhuu netissä asiattomasti. Eikä se anteeksipyyntely sinänsä edes korjaa asiaa niinkuin sanoit. Noh, mulkusta tulee anteeksipyytelevä mulkku.

[MooM]

Perustuuko ihmisen tietämys muistiin?

Muistaminenhan ei ole varsinaisesti tietämistä.

Jos nyt vaikka laitan jonkun esineen kaappiin, tiedän että se on siellä.
Mutta eihän se välttämättä enää olekaan siellä, vaikka minä niin muistan ja luulen, jos joku vaikka onkin sen sieltä jo ottanut pois.

Toisaalta jos ei ole mitään muistissa, niin ethän silloin oikein voi tietääkään mitään.

Tieto on yksinkertaisimman määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Toisaalta esim englanniksi knowledge on paljon laajempi käsite ja sisältää esim. taitotyyppistä tietoa. Kreikassa: In ancient Greek, four important terms for knowledge were used: epistēmē (unchanging theoretical knowledge), technē (expert technical knowledge), mētis (strategic knowledge), and gnōsis (personal intellectual knowledge).

Toistan itseäni, mutta nämä ovat niin erilaisia tiedon tyyppejä, että niitä ja niiden ilmenemistä pitäisi käsitellä aika eri tavoin. Tässä ehkä haetaan eniten tuota gnosista ja ehkä epistemeäkin. Episteme liittynee vahvasti perusteltuihin tietoihin, usein luonnontieteellisistä perusasioista tyyliin maapalli kiertää aurinkoa, ihminen vanhenee ja kuolee ja omena putoaa alaspäin. Gnosis on kai enemmän tuota tietoa, onko esine kaapissa ja millä todennäköisyydellä joku on sen saattanut sieltä ottaa.

Yhteistä ja toisaalta erityistä vs. eläimet, ihmisen tietämiselle on ehkä se, ihminen tietää tietävänsä (tai tietää, että ei tiedä; tai tietää jollain mutu-varmuudella) (reflektio), eläin tyypillisesti ei. Tosin joillain eläimilläkin vaikuttaa olevan taju esimerkiksi omasta yksilöydestään, mikä on nähty delfiinien peilikokeilla yms.

[MooM]

Yhteistä ja toisaalta erityistä vs. eläimet, ihmisen tietämiselle on ehkä se, ihminen tietää tietävänsä (tai tietää, että ei tiedä; tai tietää jollain mutu-varmuudella) (reflektio), eläin tyypillisesti ei. Tosin joillain eläimilläkin vaikuttaa olevan taju esimerkiksi omasta yksilöydestään, mikä on nähty delfiinien peilikokeilla yms.

Jos tätä linjaa jatkaa, päästää psykologiaan ja kierretään lähelle tietoisuuden käsitettä. Onko tietoisuus edellytys sille, että voi tietää, ja onko se riittävä edellytys?

Wiki https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus:
Tietoisuus tai tajunta viittaavat sanojen jokapäiväisessä merkityksessä joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuuteen tai yksilön tietoisuuteen itsestään ja ympäristöstään[1] tai vain hereilläoloon unitilan ja kooman vastakohtana.

Filosofiassa, psykologiassa ja kognitiotieteessä tietoisuus-sanalla tarkoitetaan tavallisesti kokemuksellisuutta yleensä.[2] ”Tietoisuuteen” voidaan katsoa myös kuuluvan sellaisia ominaisuuksia kuin subjektiivisuus, itsetajunta, aistivuus, äly sekä kyky hahmottaa itsen ja ympäristön välisiä suhteita, mutta näistä monet ovat korkeampia kognitiivisia kykyjä, jotka eivät sisälly kokemuksellisuuden käsitteeseen. Jotkut ovatkin pyrkineet korvaamaan tietoisuus-sanan termillä ”tuntoisuus”.[3]

Tietoisuuteen liittyviä ontologisia kysymyksiä käsitellään mielenfilosofiassa. Tietoisuutta on myös yritetty tutkia empiirisen tieteen menetelmin muun muassa psykologian, kognitiotieteen ja neurotieteen aloilla.

Consciousness, at its simplest, is awareness of internal and external existence.[1] However, its nature has led to millennia of analyses, explanations and debate by philosophers, theologians, and all of science. Opinions differ about what exactly needs to be studied or even considered consciousness. In some explanations, it is synonymous with the mind, and at other times, an aspect of mind. In the past, it was one's "inner life", the world of introspection, of private thought, imagination and volition.[2] Today, it often includes any kind of cognition, experience, feeling or perception. It may be awareness, awareness of awareness, or self-awareness either continuously changing or not.[3][4] The disparate range of research, notions and speculations raises a curiosity about whether the right questions are being asked.[5]

Examples of the range of descriptions, definitions or explanations are: ordered distinction between self and environment, simple wakefulness, one's sense of selfhood or soul explored by "looking within"; being a metaphorical "stream" of contents, or being a mental state, mental event or mental process of the brain.

[Brainwashed]

Itselläni ei ole oikeastaan kuin yksi helvetin iso ongelma. Kun on niitä huonoja jaksoja niin jotenkin pitää ne sisällään eikä kaataa palstalle. Tiedän ja arvelen että se on se osa sairauttani jota en hallitse, vielä.

Aika naurettavaa että joku viikko olen kuin enkeli ja saman tien kuin itse piru.

Niin. En tiedä kannattaako niitä pitää väkisin sisällään. Voi tulla ummetusta. Vittuilu ketjuun vaan.

Siinä varmaan on se, etä jos säännöllisin väliajoin haukkuu muut palstalaiset turhiksi, tekopyhiksi ja mitään älyämättömiksi paskakasoiksi, joiden kuuluisi kuolla pois, ja uhkaa hakata kaikki, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta muiden suhtautumiseen. Vaikka kuinka suurin osa ymmärtää, että taustalla on sairaus ja masennus yms. Siinä mielessä Deimoksen itsensä kannalta olisi varmaan hyvä, että niinä pahimpina jaksoina ei tilittäisi näitä aggressiivisia juttuja julkisesti. Muut kyllä kestää ne, mutta väkisin tulee ajatus, että kumpi tässä nyt on se todellinen mielipide.

Tietysti jos niistä tilityksistä on jotain apua, niin sitten sen kun. Kyllä tänne mölyä mahtuu ja siivotaan pois kohtuuttomuudet.

Niin, riippuu onko vaakakupissa toisella puolella vähän raskaampaa tavaraa kuin se mitä ihmiset susta ajattelee anonyymillä nettipalstalla.

Mun mielestä sisäinen regulointi kannattaa alottaa vasta suolihuuhtelun jälkeen ettei jää mitään bakteereja hautuun. Ja silloinkin reguloinnin pitää olla riittävän löysä et väistämättä kertyvät paskakikkareet tulee ulos.

Juu, en kiellä tuuletusta, mutta samalla on hyväksyttävä, että sitä ei voi aina kuitata "sori siitä". En siis vähättele kenenkään kokemaa ahdistusta yms, vaan pohdin sitä, mitä liittyy siihen, kun sen ulostaa julkisesti. Jos tarve ylittää haitat, fine, mutta haittoja väkisin syntyy, vaikka kuinka muut ymmärtäisivät taustat.

Tästä oon samaa mieltä. Ei pidä mennä niin pitkälle et tulee tarve pyydellä anteeksi. Mun mielestä Deimos ylireagoi joskus tossa katumuksessaan, ei se nyt niin haudanvakavaa ole jos puhuu netissä asiattomasti. Eikä se anteeksipyyntely sinänsä edes korjaa asiaa niinkuin sanoit. Noh, mulkusta tulee anteeksipyytelevä mulkku.

Meidän tulisi ymmärtää että kun Deimos huutaa palstalla fakjuål niin se kuin vauvan itkua vaippansa täytettyään, ei siitä pidä kenenkään pahastua eikä ketään rangaista.

[Deimos]

Yhteistä ja toisaalta erityistä vs. eläimet, ihmisen tietämiselle on ehkä se, ihminen tietää tietävänsä (tai tietää, että ei tiedä; tai tietää jollain mutu-varmuudella) (reflektio), eläin tyypillisesti ei. Tosin joillain eläimilläkin vaikuttaa olevan taju esimerkiksi omasta yksilöydestään, mikä on nähty delfiinien peilikokeilla yms.

Jos tätä linjaa jatkaa, päästää psykologiaan ja kierretään lähelle tietoisuuden käsitettä. Onko tietoisuus edellytys sille, että voi tietää, ja onko se riittävä edellytys?

Wiki https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus:
Tietoisuus tai tajunta viittaavat sanojen jokapäiväisessä merkityksessä joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuuteen tai yksilön tietoisuuteen itsestään ja ympäristöstään[1] tai vain hereilläoloon unitilan ja kooman vastakohtana.

Filosofiassa, psykologiassa ja kognitiotieteessä tietoisuus-sanalla tarkoitetaan tavallisesti kokemuksellisuutta yleensä.[2] ”Tietoisuuteen” voidaan katsoa myös kuuluvan sellaisia ominaisuuksia kuin subjektiivisuus, itsetajunta, aistivuus, äly sekä kyky hahmottaa itsen ja ympäristön välisiä suhteita, mutta näistä monet ovat korkeampia kognitiivisia kykyjä, jotka eivät sisälly kokemuksellisuuden käsitteeseen. Jotkut ovatkin pyrkineet korvaamaan tietoisuus-sanan termillä ”tuntoisuus”.[3]

Tietoisuuteen liittyviä ontologisia kysymyksiä käsitellään mielenfilosofiassa. Tietoisuutta on myös yritetty tutkia empiirisen tieteen menetelmin muun muassa psykologian, kognitiotieteen ja neurotieteen aloilla.

Consciousness, at its simplest, is awareness of internal and external existence.[1] However, its nature has led to millennia of analyses, explanations and debate by philosophers, theologians, and all of science. Opinions differ about what exactly needs to be studied or even considered consciousness. In some explanations, it is synonymous with the mind, and at other times, an aspect of mind. In the past, it was one's "inner life", the world of introspection, of private thought, imagination and volition.[2] Today, it often includes any kind of cognition, experience, feeling or perception. It may be awareness, awareness of awareness, or self-awareness either continuously changing or not.[3][4] The disparate range of research, notions and speculations raises a curiosity about whether the right questions are being asked.[5]

Examples of the range of descriptions, definitions or explanations are: ordered distinction between self and environment, simple wakefulness, one's sense of selfhood or soul explored by "looking within"; being a metaphorical "stream" of contents, or being a mental state, mental event or mental process of the brain.

Jos joku sanoo ymmärtävänsä mitä tietoisuus on niin valehtelee. Kaikki mitä tiedämme tietoisuudasta on lähinnä arvailua. Aika helppoa olisi tehdä AI (Eli keinoäly) jos tietäisimme mitä tietoisuus on.

[MooM]

Jos joku sanoo ymmärtävänsä mitä tietoisuus on niin valehtelee. Kaikki mitä tiedämme tietoisuudasta on lähinnä arvailua. Aika helppoa olisi tehdä AI (Eli keinoäly) jos tietäisimme mitä tietoisuus on.

Tarkoitatko, ettei sitä pitäisi miettiä tai tutkia? Tai määritellä eri näkökulmista katsoen?

[Deimos]

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä minusta. Eikös se helpoin tapa ole sulkea minut pois kuten olen pyytänyt? Pyydän sitä edelleen.

En ole terveelliistä seuraa kenellekään. Se tilanne että saisin todella paljon rahaa. Irroittaisin itseni yhteiskunnasta ja katoaisin täältä.