Miltä tietoisuus tuntuu?

[siili suhonen]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Riippuu mitä egolla tarkoitetaan.Jos tarkoitetaan jollain tavalla ennakoitavia ajatuskulkuja, uskomuksia, ennakkoluuloja, haluja löyhästi sidottuna yhteen omaelämänkerralliseksi minäksi niin sitte se ei tietenkään ole illuusio vaan noille löytyy viittauksen kohde tietoisesta kokemuksesta. Jos tarkoitetaan tietoisen kokemuksen keskipistettä, ajatusten ajattelijaa, subjektia niin sit se on illuusio jolle ei viittauksen kohdetta tietoisuudesta löydy.

[siili suhonen]

Pseudotiedettä. Ymmärtää jo pisteytyksestä.

Kai tietoisuuden tasot jo käsitteenä on pseudotiedettä, ihmisillä on vain erilaisia mielentiloja ja uskomuksia jotka muovaavat käytöstä.

Tajunnantasot taas on lääketiedettä.

Miks ne ois pseudotiedettä? Mitä tarkoitat mielentiloilla?

[siili suhonen]

Tietoisuus varmaan tuntuu siltä, että saa havaintoja ympäristöstä ja itsestään, ja kokee, että pystyy ainakin jollain tavoin ymmärtämään havainnot ja oman olemisensa siinä tilassa (sekä ympäristö että oma sisäinen tila), jossa on.

Miltä tuo havaintojen saaminen tuntuu ja millä tavalla havainnon ymmärtäminen eroaa havainnon saamisen tunteesta?

[siili suhonen]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Eikä tietoisuuttakaan ole todellisuudessa. Silti keskustelemme siitä.

Oudolta kuulostaa. Tietoinen kokemus on ainoa todellisuus jonka voimme koskaan havaita. Miksi se mielestäsi ei olisi todellista? Vai tarkoititko että tietoinen kokemus on todellinen mut se ei sijaitse todellisuudessa?

[siili suhonen]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Eikä tietoisuuttakaan ole todellisuudessa. Silti keskustelemme siitä.

Kyl tietoisuus on mun mielestä olemassa, se on se missä syntyy illuusioita kuten Ego. Ja jos ajattelee että tietoisuus on myös illuusio niin missä se illuusio sitten syntyy ja koetaan?

Tietoisuutta ei siinä mielessä ole olemassa, että emme havaitse sitä objektiivisesti mitenkään. Aivoista ei siis ole osoitettavissa kohtaa, jossa tietoisuus sijaitsee.

Se että emme tiedä missä tietoisuus sijaitsee ei mun mielestä tarkoita sitä etteikö sitä olisi olemassa.

Jos ajattelee, kuten aiemmin sanoin ajattelevani, että tietoisuutta ja sen käsittelemää sisältöä ei ole mielekästä erotella, tietoisuus sijaitsee kaikkialla kehossa. Näköaisti ja kuuloaisti keskittää sen koetun sijainnin silmien ja korvien väliin.

Jep. Tuosta syntyy se perspektiivi. Sit tarvitaan vielä tunne liittämään kaikki koettu tuohon perspektiiviin ja voila, subjektiivinen kokemus on syntynyt.

Siellä myös ajatustoiminta tapahtuu, eli tietoisuus on pääosin kallon sisällä, mut ei kokonaan.

En sanois että kaikki ajatustoiminta tapahtuu kallon sisällä. Monesti kun tarkkailee missä päin tietoista kokemusta ajatukset ilmestyvät niin huomaan niide välillä ilmaantuvan kurkun tienoilla välillä rinnassa tai peräti masussa. Monesti poskessa tai kitalaessakin.

mut ei kokonaan.

No ei. Jos tietoista kokemustaan katsoo niin kyllä se tunne kallon sijainnista löytyy tietoisen kokemuksen sisältä, ei toisinpäin että tuo kokemus olisi kallon sisällä.

[Kohina]

Pseudotiedettä. Ymmärtää jo pisteytyksestä.

Jep. Buddhalainen esitys mahdollisista tietoisuuden tiloista lienee selkeämpi.
Delightful Sensations
Joy
Contentment
Utter peacefulness
Infinity of space
Infinity of consciousness
No-thingness
Neither perception nor non-perception
Cessation
https://www.dhammawiki.com/index.php/9_Jhanas

Miksi tietoisuuden pitäisi olla jotain fantsua edelleenkään? Kuten sanoin, yksilö toki preferoi vaikka iloa ja surua, tai vihas ja kateutta, mutta isossa mittakaavassa mikään niistä ei ole toista tärkeämpi. Se on helppo huudella miten paljon se on itestä kiinni kun ei ole orja koskaan ollutkaan. Empatian sekoittaminen sympatiaan onkin paha virhe jota ei edes tiedosteta sillä ihmiset eivät ole järin tietoisia tunneälykkyyden korvautuessa protokollalla:

[ID10T]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Eikä tietoisuuttakaan ole todellisuudessa. Silti keskustelemme siitä.

Oudolta kuulostaa. Tietoinen kokemus on ainoa todellisuus jonka voimme koskaan havaita. Miksi se mielestäsi ei olisi todellista? Vai tarkoititko että tietoinen kokemus on todellinen mut se ei sijaitse todellisuudessa?

Kuten aiemmissa kommenteissani totesin, tietoisuutta ei ole KONKREETTISESTI olemassa.

[Naturalisti]

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Mun mielestä tietoisuutta ei voi erottaa siitä mitä tietoisuus käsittelee. Tai tuo erottelu on ainakin hyvin keinotekoinen, ns. päälleliimattu.

Tietoisuus, mieli ja sielu ovat synonyymejä; aivojen materiaalisen prosessien käynnissä oloa. Mielen ja mielensisältöjen olemassaolo päättyy näiden prosessien pysähtyessä.

Osa mielensisällöistä on epäsuoran realismin mukaisesti muodostuneita käsityksiä todellisuudesta ja osa on samalla mielen mekanismilla luotuja fiktioita, joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. Molemmat ovat siten olemassa aivojen materiaalisina prosesseina.

Ontologisen realismin mukaan mielen ulkopuolinen todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on käsityksistämme riippumatta. Käsityksemme (mukaanlukien rationaalinen ajattelu) on vain emppiiristen kokemusten tuottamia subjektiivisia ajatustottumuksia.

Miltä tietoisuus tuntuu? Tuntemukset ja käsitykset ovat jatkuva kehittyvä prosessi, jossa uudet aistimukset yhdessä tottumusten kanssa tuottaa uusia tottumuksia ja kokemaamme mielen virtuaalitodellisuuden emootioiden (qualiat) ja käsitystemme (kognitiot) jatkuvana virtaa.

Kaikki tuntemuksrmme, uskomuksemme ja käsityksemme (myös tämä tietoisuustasoluokitus) ovat olemassa subjektiivisten mieltämme materiaalisina prosesseina, mutta vain osalla niistä on vastine mielen ulkopuolisessa todellisuudessa. Mitään kvanttimystiikkaa, sieluja ja jumalia ei tarvitse olettaa olevaksi.

Toisinsanoen, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että "tietoisuutta ei voi erottaa siitä mitä tietoisuus käsittelee."

[Naturalisti]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Eikä tietoisuuttakaan ole todellisuudessa. Silti keskustelemme siitä.

Oudolta kuulostaa. Tietoinen kokemus on ainoa todellisuus jonka voimme koskaan havaita. Miksi se mielestäsi ei olisi todellista? Vai tarkoititko että tietoinen kokemus on todellinen mut se ei sijaitse todellisuudessa?

Kuten aiemmissa kommenteissani totesin, tietoisuutta ei ole KONKREETTISESTI olemassa.

Täsmentäisin tätä niin, että tietoisuutta ei ole olemassa mielen ulkopuolisessa reaalitodellisuudessa. Se on olemassa korvien välissä aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena vain niin kauan, kun ne ovat käynnissä.

[Kohina]

Ilo ja suru koetaan positiivisiksi tunteiksi, viha ja kateus negatiivisiksi, mutta iloa ja surua yhdistävät kyyneleet, siinä missä vihaa ja kateutta veri, kuten olen useasti sanonut. Naisilla kaiken lisäksi korostuu suru ja kateus ja miehillä ilo ja viha. Ai ei vai? "Akkakerho" ja Titanic? Lätkämatsit ja muu kisailu? Ja tarvitaan feminismiä! Ja mihin? Juurihan kerroin miksei tarvita feminismiä. Kun jätetään pimppi ja pippeli yhtälöistä, ei tarvita identiteettiä selittämään tunteita. Koska oon negge, oon tosi sad. Joo, onneks en oo negge, niin voin olla muutakin. Se ei tietenkään tarkoita onnellista kuin kulttuurisodassa, vaan määrittelemätöntä.

Sitten ruikutetaan kuinka masentuneita ollaan. Vitut. Oonpas! Kato mun arpia! Ei vittu toi on signalointia. Jos viiltojäljet kädessä kielivät masennuksesta, niin suurin osa itsemurhista olisi tapaturmia. Viiltely on oma ekologiansa muiden joukossa. Se määrittelee siinä missä Taylor Swift, tai punk. No ok, punkkarit ovat kyllä toivotttomia, mutta sillä vsin korostetaan omaa erityisyyttään samalla kun valitetaan yksinäisyyttä. Se kertoo statuksen sairaudesta. Ensiksi pitää olla titteli, jotta on valtaa, mutta oikeasti tohtori tarkoittaa opettajaa, ei johtajaa. Pomo voi sanoa mitä pitää tehdä siinä missä opettaja ei, koska eihän kukaan oppilaista tiedä hevonhelvettiäkään mitä pitäisi tehdä.

[Naturalisti]

Pseudotiedettä. Ymmärtää jo pisteytyksestä.

Jep. Buddhalainen esitys mahdollisista tietoisuuden tiloista lienee selkeämpi.
Delightful Sensations
Joy
Contentment
Utter peacefulness
Infinity of space
Infinity of consciousness
No-thingness
Neither perception nor non-perception
Cessation
https://www.dhammawiki.com/index.php/9_Jhanas

Miksi tietoisuuden pitäisi olla jotain fantsua edelleenkään? Kuten sanoin, yksilö toki preferoi vaikka iloa ja surua, tai vihas ja kateutta, mutta isossa mittakaavassa mikään niistä ei ole toista tärkeämpi. Se on helppo huudella miten paljon se on itestä kiinni kun ei ole orja koskaan ollutkaan. Empatian sekoittaminen sympatiaan onkin paha virhe jota ei edes tiedosteta sillä ihmiset eivät ole järin tietoisia tunneälykkyyden korvautuessa protokollalla:

Tietoisuus on todellisuuden "fantasia"; ei itse todellisuutta (muuten kuin mielen prosessien käynnissä olona).

[Kohina]

Täälläkin Kultakikkare ja Deimos on puhunut psykiatriasta vallan näkökulmasta. Kultakikkare on saanut apua kun sanottuaan taikasanat ämmä on heitetty koppiin ilman kuulusteluja ja Deimos valittaa kun ei saa konditiollaan enempää valtaa, vaan on saturoinut utiliteettinsa eikä se tietenkään riitä. No ei vittu tietenkään kun itse ei tee mitään, niin millään ei ole mitään hintaa.. tai siis väliä. Bodaamisesta puhuessaan toki sata kiloa rautaa on ihan vitusti ja hyvä niin, koska hänellä on jokin käsitys siitä paljon rauta painaa.

[Kohina]

Pseudotiedettä. Ymmärtää jo pisteytyksestä.

Jep. Buddhalainen esitys mahdollisista tietoisuuden tiloista lienee selkeämpi.
Delightful Sensations
Joy
Contentment
Utter peacefulness
Infinity of space
Infinity of consciousness
No-thingness
Neither perception nor non-perception
Cessation
https://www.dhammawiki.com/index.php/9_Jhanas

Miksi tietoisuuden pitäisi olla jotain fantsua edelleenkään? Kuten sanoin, yksilö toki preferoi vaikka iloa ja surua, tai vihas ja kateutta, mutta isossa mittakaavassa mikään niistä ei ole toista tärkeämpi. Se on helppo huudella miten paljon se on itestä kiinni kun ei ole orja koskaan ollutkaan. Empatian sekoittaminen sympatiaan onkin paha virhe jota ei edes tiedosteta sillä ihmiset eivät ole järin tietoisia tunneälykkyyden korvautuessa protokollalla:

Tietoisuus on todellisuuden "fantasia"; ei itse todellisuutta (muuten kuin mielen prosessien käynnissä olona).

Joo kaikki on vain illuusiota ja mun penis on sosiaalinen konstruktio.

[Kohina]

Täälläkin Kultakikkare ja Deimos on puhunut psykiatriasta vallan näkökulmasta. Kultakikkare on saanut apua kun sanottuaan taikasanat ämmä on heitetty koppiin ilman kuulusteluja ja Deimos valittaa kun ei saa konditiollaan enempää valtaa, vaan on saturoinut markkinansa eikä se tietenkään riitä. No ei vittu tietenkään kun itse ei tee mitään, niin millään ei ole mitään hintaa.. tai siis väliä. Bodaamisesta puhuessaan toki sata kiloa rautaa on ihan vitusti ja hyvä niin, koska hänellä on jokin käsitys siitä paljon rauta painaa.

[ID10T]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Eikä tietoisuuttakaan ole todellisuudessa. Silti keskustelemme siitä.

Oudolta kuulostaa. Tietoinen kokemus on ainoa todellisuus jonka voimme koskaan havaita. Miksi se mielestäsi ei olisi todellista? Vai tarkoititko että tietoinen kokemus on todellinen mut se ei sijaitse todellisuudessa?

Kuten aiemmissa kommenteissani totesin, tietoisuutta ei ole KONKREETTISESTI olemassa.

Täsmentäisin tätä niin, että tietoisuutta ei ole olemassa mielen ulkopuolisessa reaalitodellisuudessa. Se on olemassa korvien välissä aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena vain niin kauan, kun ne ovat käynnissä.

Kutakuinkin näin. Tietoisuutta ei voi myöskään "unohtaa" bussin penkille jalomielisen kanssaihmisen palautettavaksi, kuten lompakon tai kännykän voi unohtaa.