Toive ei ole typerä, mutta riippuu lähinnä iästäsi, onko se realistinen. Ilmastonmuutos etenee hitaasti, ja uskon, että vuosisadan puolivälissä tilanne on nykyistä huonompi aivan riippumatta siitä, miten ilmastotoimissa on edetty.
Olen odottanut 1970 luvulta kaupallista fuusioreaktoria ja aina se on ollut 30 vuoden päässä.
Ensimmäisen exoplaneetan löytymistä ja Higgsin bosonin massan määritystäkin odottelin vuosikymmeniä, mutta ne odotukset toteutuivat. Nyt jos jotain toivoisin tieteeltä, niin se olisi näyttö maapallon ulkopuolisesta elämästä. Se saattaa jäädä minulta kokematta, vaikka meillä Suomessakin on ihmisiä, jotka puhuvat maapallolla vierailleista eri alienroduista kuin leivästä. Vaan kun skeptikon tie uskomiseen on pitkä ja kivinen.
Tuo 2052 olisi minun kohdallani jotenkin mahdollinen. Olisin silloin nuorempi kuin Arvo Ylppö hänen vaihtaessaan hiippakuntaa. En kuitenkaan itse odota saavuttavani sadan vuoden ikää, tuskin edes 90 vuotta.
Se kuolemisessa on ikävää, että jää monta myöhempää tieteellistä löytöä näkemättä. Sitä voisi pitää jopa positiivisena, ettei joudu näkemään myöskään ihmisten rakentaman kulttuurin romahdusta, joka sekin on mahdollinen.
. Se on vain anglosaksinen ajatus ja naturalismia, että vain luonnontieteet ja matematiikka, eksaktit tieteet olisivat tieteitä. Myös psykologia, sosiologia, historia ja rajatieteet ovat tieteitä.