Minun käsittääkseni tuo kysymys on kritiikkiä sille, että olet laajentanut meemin käsitteen kattamaan ihan kaiken. Kaikki ovat meemejä ja meemit ovat kaikki. Kaikki olemassaoleva on meemejä, kaikki mitä tapahtuu, on meemejä, meemit ovat kaiken syy ja kaiken seuraus. Varsinaista panmemeismiä. Meemit ovat jopa oman olemassaolonsa syy ja seuraus. Ei tuollaisella käsitteellä enää tee mitään.Se on liian laaja. Kuin Jumala.
No, en katso toistaiseksi tarpeelliseksi olettaa jumalaa olevaksi. En myöskään pidä kovin todennäköisenä sitä, että alkupamauksesta seurasi suoraan syy ja seuraus ketjuna kaikki oleva. Mukana on varmasti paljon myös sattuman sanelemaa kehitystä.
Mitä kehitysaskeleita universumimme historiassa erityisesti pidät sattuman sanelemina? Sul jotain esimerkkejä varmaan esittää kun niitä mielestäsi varmasti paljon löytyy.
No nämä kaksi tulee lähinnä mieleeni:
1. Elämän synty ja biologinen evoluutio
Mikä elämän syntyyn johtanut prosessi mielestäsi tapahtui sattumalta ja mitä tarkoitat sattumalla? Viittaatko heisenbergin epätarkuusperiaatteeseen vai millainen sattuma sinulla oli mielessäsi? Sinulla varmaan joku esimerkki on mielessäsi, ethän muuten tuollaista esittäisi.
Vastaan tässä samalla myös edelliseen kysymykseesi (Mikä on symbolista?) tuolla lauseella, joka tuntui minusta itseni kirjoittamalla: "Vasaranpaukutuksesta tulee symboli vasta, kun se merkitsee jotakin muuta kuin vasaran paukutusta."
Tuo ei ollut kysymykseni vaan keksit sen ihan omasta päästäsi kuten viestistäni käy selville.
Kohina kirjoitti: ↑08 Heinä 2024, 17:12
Tuossa vielä siitä kartta ei ole territorio kalabaliikista: https://en.wikipedia.org/wiki/Markov_blanket
In statistics and machine learning, when one wants to infer a random variable with a set of variables, usually a subset is enough, and other variables are useless. Such a subset that contains all the useful information is called a Markov blanket. If a Markov blanket is minimal, meaning that it cannot drop any variable without losing information, it is called a Markov boundary. Identifying a Markov blanket or a Markov boundary helps to extract useful features. The terms of Markov blanket and Markov boundary were coined by Judea Pearl in 1988.[1] A Markov blanket can be constituted by a set of Markov chains.
Uniqueness of Markov boundary
The Markov boundary always exists. Under some mild conditions, the Markov boundary is unique. However, for most practical and theoretical scenarios multiple Markov boundaries may provide alternative solutions.[2] When there are multiple Markov boundaries, quantities measuring causal effect could fail.
Ihan kiva mut selvennetään nyt vielä kansankielellä mistä tuossa kartta ei ole territorio analogiassa on kyse.
Piste kartalla ei ole Helsinki eikä se kerro mitään Helsingistä. Ainoa vastavuus kartan ja territorion välillä löytyy pisteiden välisistä suhteista. Voimme kartan avulla suunnistaa Helsingistä Turkkuseen.
Käyttämämme kielellinen kartta ja sen aristoteelinen subjekti-predikaattirakenne taas päinvastoin pyrkii projisoimaan nämä pisteet todellisuuden ominaisuuksiksi. "Tuo kukka ON keltainen" . "Juutalaiset OVAT rottia ja syöpäläisiä".
Tämä memeettisiä fantasioitaan todellisuuteen projisoiva kieli on luonnollisesti pistänyt ihmiskunnan sekaisin ku seinäkello ja johtanut kaikkiin niihin hirveyksiin mitä historian sivuilta saamme lukea.
Ainoa yhtäläisyys kartan ja todellisuuden välillä löytyy siis suhteista ja rakenteista. Ja jos tuo kielen rakenne on viturallaan, kuten on subjekti-predikaattikielemme kanssa, niin seurauksena on mieletöntä puhetta, hulluutta ja sekaannusta kuten maailmaa observoimalla voimme havaita olevan asiain laita.
Vän kirjoitti: ↑07 Heinä 2024, 10:06
Minusta meemi on mainio yksinkertaistus maallikoille, mutta tieteelliseen analyysiin ihmismielen toiminnasta ja kulttuurin kehityksestä se ei oikein sovi. Ensinnäkin se on aivan liian epämääräinen. Mikä on meemi? [1] Taru sormusten herrasta on meemi, Keskimaa on meemi, Sauron ja Gandalf on meemi, You cannot pass on meemi, mutta niin on myös You shall not pass. You on meemi, Y on meemi. Kirja on meemi, Tolkien on meemi, tajunnet, mitä tarkoitan. Aivan liian epämääräinen, jotta sitä voisi mielekkäästi käsitellä. [2] Meemit eivät ole yksilöitä eikä meemiä pysty yksilöimään. Meemiä ei siis ole yksittäisenä olemassa, vaan meemit ovat ajatusten, käsitteiden ja tapojen verkosto, joka menee päällekkäin ja limittäin.[3]
Memeettinen evoluutio on huono analogia geneettiselle evoluutiolle. Kuten jo osoitin, meemit eivät ole yksilöitä. Niillä ei ole mitään DNA:n kaltaista rakennetta. Ne eivät varsinaisesti synny eivätkä kuole, muuten kuin yksilön syntyessä ja kuollessa. Ne eivät kopioidu eivätkä periydy, eivät ainakaan kovin vakaasti. Jotain samankaltaisuutta geneettisellä ja memeettisellä evoluutiolla on, mutta liikaa erilaisuuksia, jotta analogia toimisi.[4]
Kulttuurin kehityksen analysointi meemien pohjalta on vähän kuin että ei näe metsää puilta. Pienten osien tutkiminen ei kuulosta hyvältä lähestymistavalta tutkia niinkin isoa ja monimutkaista asiaa kuin kulttuuri. Ikään kuin tutkisi Kölnin tuomiokirkkoa tutkimalla sen yksittäisiä tiiliä.[5]
Meemi on siis mainio yksinkertaistus, jolla pystyy havainnollistamaan monia asioita, mutta se ei ole tieteelliseen työhön soveltuva käsite.[6]
[1] Meemi on yleisnimitys kaikille opituille mielensisällöille. Se antaa perustan aivojen primitiivisimmille mentaalisille rakenteille sekä kognitiivisen neurotieteen liittämiselle psykologian ja sosiologian teorioihin. Olisko sulla ehdottaa tähän tehtävään jotakin parempaa keinoa?
[2] Näin on. Nämä kaikki ovat meemejä, kuten ovat meidän kaikki muutkin käsitykset ja kuvitelmat. Näitä meemejä on tietysti tarkemmassa tutkimuksessa analysoitava ja eriteltävä tarkemmin. Voimme lähteä liikkeelle ontologisesta realismista ja epäsuorasta realismista. Todellisuus on sellainen kuin on käsityksistämme riippumatta ja käsityksemme ovat dynaamisia representaatioita, jotka tallentuvat mieliimme subjektiivisella tavalla meemeinä. Osalla niistä on vastine reaalitodellusuudessa ja osa on olemassa vain mielikuvituksessamme; kullakin omalla tavallaan, jos mitenkään.
[3] Kaikki reaalitodellisuuden representaatiot ja kuvitelmamme (niin hyödylliset fiktiot kuten kaikki muutkin fiktiot) ovat meemeinä olemassa aivojen materiaalisina prosesseina.
Voidaan tosiaan sanoa, että nämä subjektiiviset käsitteet muodostavat kulttuuristen käsitteiden verkoston. Mitään suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ei sosiaalisissa systeemeissä ole olemassa. Se on olemassa vain subjektiivisten käsitysten näennäisenä horisonttina.
Subjektiiviset käsitykset kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko, ilman että kollektiivista käsitystä on missään (reaalitodellusuus tietysti on ja pysyy sellaisena kuin se on näistä käsityksistä riippumatta).
[4] Olen samaa mieltä: "Memeettinen evoluutio on huono analogia geneettiselle evoluutiolle." Kyse on vain karkeasta metaforasta.
Näiden välillä on monia merkittäviä eroja. Ensinnäkin meemeillä ei ole "genotyyppiä"; niillä on vain fenotyyppi eli se tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa; kukin tallettaa meemit eli ajattelu- ja käyttäytymistottumukset omalla subjektiivisella tavallaan.
Toinen merkittävä ero on, että geenit päivittyvät vain hedelmöittymistapahtumien yhteydessä tuottaen tietyn yhdistelmän mutaatioilla väritettynä vanhempien geeneistä. Meemit sen sijaan päivittyvät potentiaalisesti kaikissa intersubjektiivisissa akteissa niin sukupolvien välillä kuin sisällä joka suuntaan kaiken aikaa. Todennäköisesti kaikki kehitys kivikauden jälkeen on ollut pääosin memeettistä evoluutiota ja geneettinen evoluutio on ollut lähinnä siihen sopeutumista.
[5] Myönsin jo edellä, että ideasi ajatella kulttuuria memeettisenä verkostonsa on hyvä. Kulttuuriset käsitykset ovat hajautuneet populaation yksilöiden subjektiivisiksi käsityksiksi ja kehittyvät kokoajan memeettisessä evoluutiossa. Metsä koostuu jokatapauksessa puista, mutta se on metsä vasta tämän kokonaisuuden vuorovaikutussysteeminä.
[6] Kukaan ei vielä tiedä miten aivot kokonaisuutena toimivat. Siksi psykologit ja sosiologit kehittävät teorioitaan ilman tätä puuttuvaa aivojen toiminnallista viitekehystä.
Memetiikka vielä hajanaisena ja kehittyvänä tutkimussuuntauksena on kuitenkin mielestäni lupaava ehdokas näiden tieteenalojen yhteiseksi nimittäjäksi. Tulisiko sulle mieleen tälle joku muu vaihtoehto?
[3] Tuosta olen täysin eri mieltä. Ne eivät ole olemassa aivojen materiaalisina prosesseina. Sen näkee jo siitä, että materiaalisilla prosesseilla ei ole merkitystä, mutta meemeillä on. Merkityksenä voi olla esimerkiksi huumori. Prosessissa ei ole mitään humoristista, meemissä joskus on.
Jep. Materiaalisia prosesseja voidaan kuvata vain määrällisillä ominaisuuksilla kun taas tietoinen kokemus on läpeensä laadullinen. Täynnä värejä, hajuja, makuja jne..
Eli selkeästi eivät ole sama asia. Tätä on toki tiedusteltu naturalistilta ennenkin, että missä mielessä ne ovat sama asia kun niillä ei ole mitään yhteisiä ominaisuuksia mutta vastausta ei ole saatu eikä todennäköisesti tulla saamaankaan. Itse olen suositellut naturalistille filosofiseksi perustaksi spinozan monismia joka voisi auttaa tuon ilmeisen ristiriidan avaamisessa.
Vän kirjoitti: ↑07 Heinä 2024, 10:06
Minusta meemi on mainio yksinkertaistus maallikoille, mutta tieteelliseen analyysiin ihmismielen toiminnasta ja kulttuurin kehityksestä se ei oikein sovi. Ensinnäkin se on aivan liian epämääräinen. Mikä on meemi? [1] Taru sormusten herrasta on meemi, Keskimaa on meemi, Sauron ja Gandalf on meemi, You cannot pass on meemi, mutta niin on myös You shall not pass. You on meemi, Y on meemi. Kirja on meemi, Tolkien on meemi, tajunnet, mitä tarkoitan. Aivan liian epämääräinen, jotta sitä voisi mielekkäästi käsitellä. [2] Meemit eivät ole yksilöitä eikä meemiä pysty yksilöimään. Meemiä ei siis ole yksittäisenä olemassa, vaan meemit ovat ajatusten, käsitteiden ja tapojen verkosto, joka menee päällekkäin ja limittäin.[3]
Memeettinen evoluutio on huono analogia geneettiselle evoluutiolle. Kuten jo osoitin, meemit eivät ole yksilöitä. Niillä ei ole mitään DNA:n kaltaista rakennetta. Ne eivät varsinaisesti synny eivätkä kuole, muuten kuin yksilön syntyessä ja kuollessa. Ne eivät kopioidu eivätkä periydy, eivät ainakaan kovin vakaasti. Jotain samankaltaisuutta geneettisellä ja memeettisellä evoluutiolla on, mutta liikaa erilaisuuksia, jotta analogia toimisi.[4]
Kulttuurin kehityksen analysointi meemien pohjalta on vähän kuin että ei näe metsää puilta. Pienten osien tutkiminen ei kuulosta hyvältä lähestymistavalta tutkia niinkin isoa ja monimutkaista asiaa kuin kulttuuri. Ikään kuin tutkisi Kölnin tuomiokirkkoa tutkimalla sen yksittäisiä tiiliä.[5]
Meemi on siis mainio yksinkertaistus, jolla pystyy havainnollistamaan monia asioita, mutta se ei ole tieteelliseen työhön soveltuva käsite.[6]
[1] Meemi on yleisnimitys kaikille opituille mielensisällöille. Se antaa perustan aivojen primitiivisimmille mentaalisille rakenteille sekä kognitiivisen neurotieteen liittämiselle psykologian ja sosiologian teorioihin. Olisko sulla ehdottaa tähän tehtävään jotakin parempaa keinoa?
[2] Näin on. Nämä kaikki ovat meemejä, kuten ovat meidän kaikki muutkin käsitykset ja kuvitelmat. Näitä meemejä on tietysti tarkemmassa tutkimuksessa analysoitava ja eriteltävä tarkemmin. Voimme lähteä liikkeelle ontologisesta realismista ja epäsuorasta realismista. Todellisuus on sellainen kuin on käsityksistämme riippumatta ja käsityksemme ovat dynaamisia representaatioita, jotka tallentuvat mieliimme subjektiivisella tavalla meemeinä. Osalla niistä on vastine reaalitodellusuudessa ja osa on olemassa vain mielikuvituksessamme; kullakin omalla tavallaan, jos mitenkään.
[3] Kaikki reaalitodellisuuden representaatiot ja kuvitelmamme (niin hyödylliset fiktiot kuten kaikki muutkin fiktiot) ovat meemeinä olemassa aivojen materiaalisina prosesseina.
Voidaan tosiaan sanoa, että nämä subjektiiviset käsitteet muodostavat kulttuuristen käsitteiden verkoston. Mitään suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ei sosiaalisissa systeemeissä ole olemassa. Se on olemassa vain subjektiivisten käsitysten näennäisenä horisonttina.
Subjektiiviset käsitykset kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko, ilman että kollektiivista käsitystä on missään (reaalitodellusuus tietysti on ja pysyy sellaisena kuin se on näistä käsityksistä riippumatta).
[4] Olen samaa mieltä: "Memeettinen evoluutio on huono analogia geneettiselle evoluutiolle." Kyse on vain karkeasta metaforasta.
Näiden välillä on monia merkittäviä eroja. Ensinnäkin meemeillä ei ole "genotyyppiä"; niillä on vain fenotyyppi eli se tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa; kukin tallettaa meemit eli ajattelu- ja käyttäytymistottumukset omalla subjektiivisella tavallaan.
Toinen merkittävä ero on, että geenit päivittyvät vain hedelmöittymistapahtumien yhteydessä tuottaen tietyn yhdistelmän mutaatioilla väritettynä vanhempien geeneistä. Meemit sen sijaan päivittyvät potentiaalisesti kaikissa intersubjektiivisissa akteissa niin sukupolvien välillä kuin sisällä joka suuntaan kaiken aikaa. Todennäköisesti kaikki kehitys kivikauden jälkeen on ollut pääosin memeettistä evoluutiota ja geneettinen evoluutio on ollut lähinnä siihen sopeutumista.
[5] Myönsin jo edellä, että ideasi ajatella kulttuuria memeettisenä verkostonsa on hyvä. Kulttuuriset käsitykset ovat hajautuneet populaation yksilöiden subjektiivisiksi käsityksiksi ja kehittyvät kokoajan memeettisessä evoluutiossa. Metsä koostuu jokatapauksessa puista, mutta se on metsä vasta tämän kokonaisuuden vuorovaikutussysteeminä.
[6] Kukaan ei vielä tiedä miten aivot kokonaisuutena toimivat. Siksi psykologit ja sosiologit kehittävät teorioitaan ilman tätä puuttuvaa aivojen toiminnallista viitekehystä.
Memetiikka vielä hajanaisena ja kehittyvänä tutkimussuuntauksena on kuitenkin mielestäni lupaava ehdokas näiden tieteenalojen yhteiseksi nimittäjäksi. Tulisiko sulle mieleen tälle joku muu vaihtoehto?
[1] Ei, ei ole parempaa keinoa, mutta se ei merkitse, että suosittelisin huonon keinon käyttämistä. Meemit eivät anna kovin hyvää perustaa aivojen primitiivisille mentaalisille rakenteille. Eikö ne voisi jättää toistaiseksi liittämättä, kunnes löydämme keinon, jolla sen voi järkevästi, jos sellaista löytyy koskaan?
[2] Tarkemmassa tutkimuksessa eritellään sitten varmaan perinteisen mallin mukaisesti. Mihin tuota meemin yläkäsitettä ylipäätään tarvitaan?
[3] Tuosta olen täysin eri mieltä. Ne eivät ole olemassa aivojen materiaalisina prosesseina. Sen näkee jo siitä, että materiaalisilla prosesseilla ei ole merkitystä, mutta meemeillä on. Merkityksenä voi olla esimerkiksi huumori. Prosessissa ei ole mitään humoristista, meemissä joskus on.
[4] Meemit päivittyvät myös intrasubjektiivisissa akteissa ja ylipäätään missä ja milloin tahansa. Ihmisen ei edes tarvitse olla tajuissaan, että meemit voivat päivittyä. Jopa kuolleenakin ne voivat päivittyä, jos uskomme NDE-kertomuksia.
[5] Verkoston takia vierastan meemejä. Meemiä ei voi irrottaa verkostosta omaksi yksikökseen ja tutkia vain sitä. Se on liian epämääräinen eikä se ole enää sama meemi, jos sen irrottaa verkostosta.
[6] Ja niin kannattaa ehdottamasti toistaiseksi jatkaa. Parempi mennä eteenpäin ilman viitekehystä kuin mennä eteenpäin väärän viitekehyksen kanssa.
[3] Meemikoneen tuottamien kognitiivisten prosessien lisäksi mielen mekanismeihin sisältyy myös liskoaivojen tuottamat emotionaalisen prosessit, joille meemikone antaa vain kulttuurisen kuorrutuksen. Ne toimivat myös kokoajan taustalla. Todennäköisesti myös siitä, että hoksaat (esimerkiksi nettimeemien humoristisen näkökulman), seuraava mielihyvän tunne juontuu jo liskoaivojen emotionaalisesta perustasta.
Myöskään "liskoaivojen" materiaalisilla prosesseilla ei ole niitä laadullisia ominaisuuksia joita tietoisesta kokemuksestamme löytyy. Eli eivät ole sama asia. Materiaaliset prosessit ja tietoisuus.
Minun käsittääkseni tuo kysymys on kritiikkiä sille, että olet laajentanut meemin käsitteen kattamaan ihan kaiken. Kaikki ovat meemejä ja meemit ovat kaikki. Kaikki olemassaoleva on meemejä, kaikki mitä tapahtuu, on meemejä, meemit ovat kaiken syy ja kaiken seuraus. Varsinaista panmemeismiä. Meemit ovat jopa oman olemassaolonsa syy ja seuraus. Ei tuollaisella käsitteellä enää tee mitään.Se on liian laaja. Kuin Jumala.
Ei se kritiikkiä ollut. Olen liikuttavan samaa mieltä naturalistin kanssa siitä että kaikki on meemejä. Meille ilmenevä todellisuus on siis memeettinen illuusio.
Kuin Jumala.
Jumala puolestaan ei ole meemi vaan konkreettinen oleva meemien takana.
Pitää pikkuisen korjata tätä kommenttia oman näkemykseni osalta.
Olen liikuttavan samaa mieltä siili suhonen kanssa siitä, että koko kulttuurinen kerros todellisuudesta on meemejä. Meille ilmenevä todellisuus on siis memeettinen illuusio eli mielen virtuaalitodellisuus (Revonsuon käyttämää termiä lainaten).
Tuon Jumalan paikalle mä taas sijoitan materialistisen todellisuuden ja sitä ohjaavat luonnonlait.Toisinsanoen perimmältään olemassa on vain materian objekteja ja niiden vuotovaikutusprosrsseja. Lonnonlakien ohjaama (fysikaalinen evoluutio) tuotti sitten myös elämän (biologisen evoluution) ja se puolestaan tuotti kulttuurin (memeettisen evoluution). Myös nämä kaksi jälkimmäistä toiminnallisuuden tasoa perustuvat vain materian objektien ja niiden vuorovaikutusprosessien toimintaan. Niillä kummallakin on omanlainen emergentti rakenne, joka mahdollistaa tulevien toimien ohjaamisen menneisyyden nykyisyyteen jättämien jälkien avulla. Mitään henkimaailmaa ei täten ole tarpeellista olettaa olevaksi.
Eivätkös materialistinen todellisuus ja luonnonlait ole oman määritelmän mukaasi myös meemejä kuten kaikki kielelliset konstruktiot ja siten osa tuota memeettistä illuusiota eli mielen virtuaalitodellisuutta?
Kohina kirjoitti: ↑08 Heinä 2024, 17:12
Tuossa vielä siitä kartta ei ole territorio kalabaliikista: https://en.wikipedia.org/wiki/Markov_blanket
In statistics and machine learning, when one wants to infer a random variable with a set of variables, usually a subset is enough, and other variables are useless. Such a subset that contains all the useful information is called a Markov blanket. If a Markov blanket is minimal, meaning that it cannot drop any variable without losing information, it is called a Markov boundary. Identifying a Markov blanket or a Markov boundary helps to extract useful features. The terms of Markov blanket and Markov boundary were coined by Judea Pearl in 1988.[1] A Markov blanket can be constituted by a set of Markov chains.
Uniqueness of Markov boundary
The Markov boundary always exists. Under some mild conditions, the Markov boundary is unique. However, for most practical and theoretical scenarios multiple Markov boundaries may provide alternative solutions.[2] When there are multiple Markov boundaries, quantities measuring causal effect could fail.
Ihan kiva mut selvennetään nyt vielä kansankielellä mistä tuossa kartta ei ole territorio analogiassa on kyse.
Piste kartalla ei ole Helsinki eikä se kerro mitään Helsingistä. Ainoa vastavuus kartan ja territorion välillä löytyy pisteiden välisistä suhteista. Voimme kartan avulla suunnistaa Helsingistä Turkkuseen.
Käyttämämme kielellinen kartta ja sen aristoteelinen subjekti-predikaattirakenne taas päinvastoin pyrkii projisoimaan nämä pisteet todellisuuden ominaisuuksiksi. "Tuo kukka ON keltainen" . "Juutalaiset OVAT rottia ja syöpäläisiä".
Tämä memeettisiä fantasioitaan todellisuuteen projisoiva kieli on luonnollisesti pistänyt ihmiskunnan sekaisin ku seinäkello ja johtanut kaikkiin niihin hirveyksiin mitä historian sivuilta saamme lukea.
Ainoa yhtäläisyys kartan ja todellisuuden välillä löytyy siis suhteista ja rakenteista. Ja jos tuo kielen rakenne on viturallaan, kuten on subjekti-predikaattikielemme kanssa, niin seurauksena on mieletöntä puhetta, hulluutta ja sekaannusta kuten maailmaa observoimalla voimme havaita olevan asiain laita.
Olet näköjään rajoittanut meemi-termin käytön vain noihin nettimeemeihin. Etkä halua puhua meemeistä edes niiden alkuperäisessä merkityksessä. Minä taas yritän laajentaa käsitteen merkitystä entisestään. Ei juututa tähän.
Puhuit aiemmin kulttuurin "vankemmasta perustasta" ja minä yritin esittää, miten tekstiisi kuvautuu memetiikkaan niinkuin minä sen ymmärrän.
Ettei tämä menisi pelkästään yhdestä sanasta ja sen merkityksestä inttämiseksi, niin voisitko nyt sitten kertoa haluamiasi termejä käyttäen, miten kulttuuri on sinun mielestäsi olemassa? Se ei tuosta alla olevasta tekstistäsi vielä minulle selvinnyt.
Sinä kirjoitit:
Kulttuurin vankempi peruste löytyy itse kunkin kokemasta kulttuurista mitä on elämänsä aikana kokenut [1] ja meemit ovat mielestäni aika tuore ilmiö kulttuurin kokemiseen. [2] Ennemmin henkilökohtaisesti ja paikanpäällä erilaisissa tilaisuuksissa koen kulttuurin vankemman perustan, [3] en niinkään meemeinä...[4]
Koet siis meemit korvien välisinä ajatus- ja käyttäytymistottumuksina meemit? [5] Itse näen ne lähinnä toisten oivalluksina hyvinä tai huonoina maaliin osuneina. [6] Ihan hyviäja osuvia meemejä mielestäni löytyy [7]
Minä kommentoin:
[1] Nämä kokemukset ovat tallessa subjektiivisina kokemuksia itse kunkin korvien välissä.
[2] Meemi on nimi kohdan [1] asialle.
[3] Meemit ovat aivojen mekanismeja, joka tuottavat nämä kokemukset ja kehittyvät edelleen uusien kokemusten myötä.
[4] Meemi on nimi kohdan [3] asialle.
[5] Kaikki tuntemuksemme, kokemuksemme ja käsityksemme ovat aivojen neuraalisten prosessien eli meemien tuotoksia. Meemit muuntuvat kaikenaikaa esimerkiksi intersubjektiivisten tapahtumien ja introspektion vaikutuksesta. Meemien toiminta yhdessä reaaliaikaisten aistimusten kanssa tuottaa kokemamme tajunnan virran eli tietoisuuden. Elämme kokemuksellisesti aistimusten ja meemien tuottamassa virtuaalitodellisuudessa ja yritämme sen avulla navikoida tässä materiaalisessa reaalitodellisuudessa.
[6] Nämä ovat muiden yksilöiden omaksumien meemien fenotyyppien ilmentymiä, jotka koet itse omaksumiesi meemien tulkitsemina ja ne voivat vaikuttaa (tai sitten ei) omiin meemeihisi ja siten tulevaan ajatteluusi ja käytyäytymiseesi.
[7] Nettimeemien lisäksi siis kaikki sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevät tapahtumat ovat meemien fenotyyppejä. Niillä ei ole "genotyyppiä". Jokainen tallettaa ajatus- ja käyttäytymistottumuksensa eli meemit mieleensä omalla subjektiivisella tavallaan.
Rajoittuneesti tietysti meemeistä kirjoittelen, koska en pidä niitä kuitenkaan kovinkaan merkityksellisinä asioina elämässä.
Käytännössä kaikki kulttuuri on meemejä. Kirjat, elokuvat, musiikki, taulut, ...
Lisäisin tähä meemilistaan vielä puut, kalat, pilvet, avaruuden, auton, ihmisen...
Instrumentaalimusiikki varmaan ehkä kauimpana memeettisestä ilmaisusta ja voitaneen pitää siksi puhtaimpana ja konkreettisimpana taiteen muotona? Tanssi toki varmasti myös.
Kohina kirjoitti: ↑08 Heinä 2024, 17:12
Tuossa vielä siitä kartta ei ole territorio kalabaliikista: https://en.wikipedia.org/wiki/Markov_blanket
In statistics and machine learning, when one wants to infer a random variable with a set of variables, usually a subset is enough, and other variables are useless. Such a subset that contains all the useful information is called a Markov blanket. If a Markov blanket is minimal, meaning that it cannot drop any variable without losing information, it is called a Markov boundary. Identifying a Markov blanket or a Markov boundary helps to extract useful features. The terms of Markov blanket and Markov boundary were coined by Judea Pearl in 1988.[1] A Markov blanket can be constituted by a set of Markov chains.
Uniqueness of Markov boundary
The Markov boundary always exists. Under some mild conditions, the Markov boundary is unique. However, for most practical and theoretical scenarios multiple Markov boundaries may provide alternative solutions.[2] When there are multiple Markov boundaries, quantities measuring causal effect could fail.
Ihan kiva mut selvennetään nyt vielä kansankielellä mistä tuossa kartta ei ole territorio analogiassa on kyse.
Piste kartalla ei ole Helsinki eikä se kerro mitään Helsingistä. Ainoa vastavuus kartan ja territorion välillä löytyy pisteiden välisistä suhteista. Voimme kartan avulla suunnistaa Helsingistä Turkkuseen.
Käyttämämme kielellinen kartta ja sen aristoteelinen subjekti-predikaattirakenne taas päinvastoin pyrkii projisoimaan nämä pisteet todellisuuden ominaisuuksiksi. "Tuo kukka ON keltainen" . "Juutalaiset OVAT rottia ja syöpäläisiä".
Tämä memeettisiä fantasioitaan todellisuuteen projisoiva kieli on luonnollisesti pistänyt ihmiskunnan sekaisin ku seinäkello ja johtanut kaikkiin niihin hirveyksiin mitä historian sivuilta saamme lukea.
Ainoa yhtäläisyys kartan ja todellisuuden välillä löytyy siis suhteista ja rakenteista. Ja jos tuo kielen rakenne on viturallaan, kuten on subjekti-predikaattikielemme kanssa, niin seurauksena on mieletöntä puhetta, hulluutta ja sekaannusta kuten maailmaa observoimalla voimme havaita olevan asiain laita.
Kohina kirjoitti: ↑08 Heinä 2024, 17:12
Tuossa vielä siitä kartta ei ole territorio kalabaliikista: https://en.wikipedia.org/wiki/Markov_blanket
In statistics and machine learning, when one wants to infer a random variable with a set of variables, usually a subset is enough, and other variables are useless. Such a subset that contains all the useful information is called a Markov blanket. If a Markov blanket is minimal, meaning that it cannot drop any variable without losing information, it is called a Markov boundary. Identifying a Markov blanket or a Markov boundary helps to extract useful features. The terms of Markov blanket and Markov boundary were coined by Judea Pearl in 1988.[1] A Markov blanket can be constituted by a set of Markov chains.
Uniqueness of Markov boundary
The Markov boundary always exists. Under some mild conditions, the Markov boundary is unique. However, for most practical and theoretical scenarios multiple Markov boundaries may provide alternative solutions.[2] When there are multiple Markov boundaries, quantities measuring causal effect could fail.
Ihan kiva mut selvennetään nyt vielä kansankielellä mistä tuossa kartta ei ole territorio analogiassa on kyse.
Piste kartalla ei ole Helsinki eikä se kerro mitään Helsingistä. Ainoa vastavuus kartan ja territorion välillä löytyy pisteiden välisistä suhteista. Voimme kartan avulla suunnistaa Helsingistä Turkkuseen.
Käyttämämme kielellinen kartta ja sen aristoteelinen subjekti-predikaattirakenne taas päinvastoin pyrkii projisoimaan nämä pisteet todellisuuden ominaisuuksiksi. "Tuo kukka ON keltainen" . "Juutalaiset OVAT rottia ja syöpäläisiä".
Tämä memeettisiä fantasioitaan todellisuuteen projisoiva kieli on luonnollisesti pistänyt ihmiskunnan sekaisin ku seinäkello ja johtanut kaikkiin niihin hirveyksiin mitä historian sivuilta saamme lukea.
Ainoa yhtäläisyys kartan ja todellisuuden välillä löytyy siis suhteista ja rakenteista. Ja jos tuo kielen rakenne on viturallaan, kuten on subjekti-predikaattikielemme kanssa, niin seurauksena on mieletöntä puhetta, hulluutta ja sekaannusta kuten maailmaa observoimalla voimme havaita olevan asiain laita.
Kohina kirjoitti: ↑08 Heinä 2024, 17:12
Tuossa vielä siitä kartta ei ole territorio kalabaliikista: https://en.wikipedia.org/wiki/Markov_blanket
In statistics and machine learning, when one wants to infer a random variable with a set of variables, usually a subset is enough, and other variables are useless. Such a subset that contains all the useful information is called a Markov blanket. If a Markov blanket is minimal, meaning that it cannot drop any variable without losing information, it is called a Markov boundary. Identifying a Markov blanket or a Markov boundary helps to extract useful features. The terms of Markov blanket and Markov boundary were coined by Judea Pearl in 1988.[1] A Markov blanket can be constituted by a set of Markov chains.
Uniqueness of Markov boundary
The Markov boundary always exists. Under some mild conditions, the Markov boundary is unique. However, for most practical and theoretical scenarios multiple Markov boundaries may provide alternative solutions.[2] When there are multiple Markov boundaries, quantities measuring causal effect could fail.
Ihan kiva mut selvennetään nyt vielä kansankielellä mistä tuossa kartta ei ole territorio analogiassa on kyse.
Piste kartalla ei ole Helsinki eikä se kerro mitään Helsingistä. Ainoa vastavuus kartan ja territorion välillä löytyy pisteiden välisistä suhteista. Voimme kartan avulla suunnistaa Helsingistä Turkkuseen.
Käyttämämme kielellinen kartta ja sen aristoteelinen subjekti-predikaattirakenne taas päinvastoin pyrkii projisoimaan nämä pisteet todellisuuden ominaisuuksiksi. "Tuo kukka ON keltainen" . "Juutalaiset OVAT rottia ja syöpäläisiä".
Tämä memeettisiä fantasioitaan todellisuuteen projisoiva kieli on luonnollisesti pistänyt ihmiskunnan sekaisin ku seinäkello ja johtanut kaikkiin niihin hirveyksiin mitä historian sivuilta saamme lukea.
Ainoa yhtäläisyys kartan ja todellisuuden välillä löytyy siis suhteista ja rakenteista. Ja jos tuo kielen rakenne on viturallaan, kuten on subjekti-predikaattikielemme kanssa, niin seurauksena on mieletöntä puhetta, hulluutta ja sekaannusta kuten maailmaa observoimalla voimme havaita olevan asiain laita.
Ei se kielestä johdu.
Mistä se johtuu?
Säännöille ei ole sääntöjä.
No Rules! Kinkkinen homma. Säännöillä ei sääntöjä, eikä arvoilla arvoa. Ihmiskunta tuomittu hulluuteensa aina ja iankaikkisesti?
Kohina kirjoitti: ↑08 Heinä 2024, 17:12
Tuossa vielä siitä kartta ei ole territorio kalabaliikista: https://en.wikipedia.org/wiki/Markov_blanket
In statistics and machine learning, when one wants to infer a random variable with a set of variables, usually a subset is enough, and other variables are useless. Such a subset that contains all the useful information is called a Markov blanket. If a Markov blanket is minimal, meaning that it cannot drop any variable without losing information, it is called a Markov boundary. Identifying a Markov blanket or a Markov boundary helps to extract useful features. The terms of Markov blanket and Markov boundary were coined by Judea Pearl in 1988.[1] A Markov blanket can be constituted by a set of Markov chains.
Uniqueness of Markov boundary
The Markov boundary always exists. Under some mild conditions, the Markov boundary is unique. However, for most practical and theoretical scenarios multiple Markov boundaries may provide alternative solutions.[2] When there are multiple Markov boundaries, quantities measuring causal effect could fail.
Ihan kiva mut selvennetään nyt vielä kansankielellä mistä tuossa kartta ei ole territorio analogiassa on kyse.
Piste kartalla ei ole Helsinki eikä se kerro mitään Helsingistä. Ainoa vastavuus kartan ja territorion välillä löytyy pisteiden välisistä suhteista. Voimme kartan avulla suunnistaa Helsingistä Turkkuseen.
Käyttämämme kielellinen kartta ja sen aristoteelinen subjekti-predikaattirakenne taas päinvastoin pyrkii projisoimaan nämä pisteet todellisuuden ominaisuuksiksi. "Tuo kukka ON keltainen" . "Juutalaiset OVAT rottia ja syöpäläisiä".
Tämä memeettisiä fantasioitaan todellisuuteen projisoiva kieli on luonnollisesti pistänyt ihmiskunnan sekaisin ku seinäkello ja johtanut kaikkiin niihin hirveyksiin mitä historian sivuilta saamme lukea.
Ainoa yhtäläisyys kartan ja todellisuuden välillä löytyy siis suhteista ja rakenteista. Ja jos tuo kielen rakenne on viturallaan, kuten on subjekti-predikaattikielemme kanssa, niin seurauksena on mieletöntä puhetta, hulluutta ja sekaannusta kuten maailmaa observoimalla voimme havaita olevan asiain laita.
Ei se kielestä johdu.
Mistä se johtuu?
Säännöille ei ole sääntöjä.
No Rules! Kinkkinen homma. Säännöillä ei sääntöjä, eikä arvoilla arvoa. Ihmiskunta tuomittu hulluuteensa aina ja iankaikkisesti?
Yritä sanoa skitsofreenikolle että sillä on vaan paska asenne.
Toki voidaan tehdä kieli jossa joku sanoo vaikka n-1 jonka jälkeen toinen n+1 ja sitten voidaan keskustella maailman ääriin ja olla kartalla, mutta aika köyhää se on, vaikka säännöiksi antaa kuinka monimutkaisen kaavan tahansa.
Kohina kirjoitti: ↑10 Heinä 2024, 19:40
Toki voidaan tehdä kieli jossa joku sanoo vaikka n-1 jonka jälkeen toinen n+1 ja sitten voidaan keskustella maailman ääriin ja olla kartalla, mutta aika köyhää se on, vaikka säännöiksi antaa kuinka monimutkaisen kaavan tahansa.
Löytyisikö se kultainen, rikas keskitie jostain sieltä n -ykkösen ja +ykkösen välimaastosta?
Millaisia sääntömuutoksia ja korjausliikkeitä kielemme rakenteisiin sinä tekisit jotta voisimme vaikka pienesti parantaa juoksuamme?
Kohina kirjoitti: ↑08 Heinä 2024, 17:12
Tuossa vielä siitä kartta ei ole territorio kalabaliikista: https://en.wikipedia.org/wiki/Markov_blanket
In statistics and machine learning, when one wants to infer a random variable with a set of variables, usually a subset is enough, and other variables are useless. Such a subset that contains all the useful information is called a Markov blanket. If a Markov blanket is minimal, meaning that it cannot drop any variable without losing information, it is called a Markov boundary. Identifying a Markov blanket or a Markov boundary helps to extract useful features. The terms of Markov blanket and Markov boundary were coined by Judea Pearl in 1988.[1] A Markov blanket can be constituted by a set of Markov chains.
Uniqueness of Markov boundary
The Markov boundary always exists. Under some mild conditions, the Markov boundary is unique. However, for most practical and theoretical scenarios multiple Markov boundaries may provide alternative solutions.[2] When there are multiple Markov boundaries, quantities measuring causal effect could fail.
Ihan kiva mut selvennetään nyt vielä kansankielellä mistä tuossa kartta ei ole territorio analogiassa on kyse.
Piste kartalla ei ole Helsinki eikä se kerro mitään Helsingistä. Ainoa vastavuus kartan ja territorion välillä löytyy pisteiden välisistä suhteista. Voimme kartan avulla suunnistaa Helsingistä Turkkuseen.
Käyttämämme kielellinen kartta ja sen aristoteelinen subjekti-predikaattirakenne taas päinvastoin pyrkii projisoimaan nämä pisteet todellisuuden ominaisuuksiksi. "Tuo kukka ON keltainen" . "Juutalaiset OVAT rottia ja syöpäläisiä".
Tämä memeettisiä fantasioitaan todellisuuteen projisoiva kieli on luonnollisesti pistänyt ihmiskunnan sekaisin ku seinäkello ja johtanut kaikkiin niihin hirveyksiin mitä historian sivuilta saamme lukea.
Ainoa yhtäläisyys kartan ja todellisuuden välillä löytyy siis suhteista ja rakenteista. Ja jos tuo kielen rakenne on viturallaan, kuten on subjekti-predikaattikielemme kanssa, niin seurauksena on mieletöntä puhetta, hulluutta ja sekaannusta kuten maailmaa observoimalla voimme havaita olevan asiain laita.
Ei se kielestä johdu.
Mistä se johtuu?
Säännöille ei ole sääntöjä.
No Rules! Kinkkinen homma. Säännöillä ei sääntöjä, eikä arvoilla arvoa. Ihmiskunta tuomittu hulluuteensa aina ja iankaikkisesti?
Yritä sanoa skitsofreenikolle että sillä on vaan paska asenne.
Ai miks?
Sulla on varmaan paremmat yhteydet skitsofreenikoihin niin sano sää vaan jos koet asian kannalta oleelliseksi. Raportoi sitten tuloksista tänne.
Skitsofrenia toki myös pitkälti subjekti-predikaattikielemme tuotosta joten tuolta osin toki liittyy asiaan. Ero ^terveeseen" hulluun kai oo ku harhojen hyödyllisyydessä.
