Mä ymmärsin tosta lexin ja Kallen keskustelusta niin että toi vapaa energia homma olis enemmän periaate kun teoria. Sit ehkä teoria enemmän yrittäisi selittää miten fysikaalinen systeemi tota periaatetta yrittää toteuttaa sikäli kun yrittää. Mut mä en noista tieteen käyttämistä käsitteistä niin ymmärrä että voin kyl tossa ajatella ihan päin honkia. Todennäköisesti. No mut itse olen jo nyt lyhyessä ajassa ehtiny vapaaseen energiaan ihastumaan niin aion siinä roikkua jatkossakin.Stadin öljylanne kirjoitti: ↑19 Elo 2024, 11:20Vaikka ei ollut minulle suunnattu niin noista laskukoneista tuli mieleen seuraavaa.Naturalisti kirjoitti: ↑18 Elo 2024, 13:55 Siitä, että aivot ovat ennustuskone, emme ole erimielisiä. Oman näkemykseni nuo ennustukset perustuvat ja kehittyvät ajattelu- ja kyttäytymistottumusten (empiiristen kokemusten) myötä. Sitä varten aivoissa ei ole mitään laskukonetta. Onko sulla tästä toisenlainen käsitys.
Evoluutio suosii prosesseja, jotka ovat energiatehokkaita, koska luonnonvalinta suosii yksilöitä ja prosesseja, jotka maksimoivat selviytymisen ja lisääntymisen mahdollisuudet mahdollisimman vähällä energian käytöllä. Tämä ei tarkoita, että evoluutio laskisi yhtälöitä, vaan se seuraa termodynamiikan ensimmäisestä ja toisesta pääsäännöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että biologiset prosessit maapallolla olisivat täydellisen energiatehokkaita, vaan ne ovat niin energiatehokkaita kuin on tarpeellista kyseisessä ympäristössä ja tilanteessa. Vaikka 3,5–4 miljardia vuotta sitten alkaneen evoluution alkutaipaleella saattoi ilmestyä kaikenlaisia viritelmiä, vuosimiljardien altistuminen evoluutiolle on optimoinut prosessit sellaisiksi, että ne toimivat periaatetta suurin piirtein mukaillen.
Ehkäpä vapaan energian periaatteen -teoria (FEP) on vastaavanlainen. Eli evoluutio ei laske tässäkään tapauksessa yhtälöitä, mutta nykyiset prosessit, jotka periaatetta kohti itseään optimoivat–toki vain niin paljon kuin on tarpeellista kyisesessä ympäristösä ja tilanteessa–ovat vuosimiljardien valintapaineessa niitä, jotka ovat enää jäljellä.
Tosin kaksi aika merkittävää kritiikkiä teoriaa kohtaa pisti silmääni (on niitä varmaan korttipakan verran muitakin merkittäviä, mutta kaksi riitti minulle näin alkuun, sillä olivat mielestäni riittävän merkittäviä). Eka oli siis sellainen, että teoria vaikuttaisi selittyvän liian paljon, selittääkseen mitään, ja toisessa oltiin sitä mieltä, että se saattaa olla liian karkea huomioidakseen aivoissa esimerkiksi yksittäisiä solutason prosesseja, joilla kuitenkin voi olla kokoaan merkittävämpi rooli toimintoihin.
Itse kun tykkään noista keinotekoisista neuroverkkoanalogioistani, niin analogian kohteena olevien hermoverkkojen hermosolut voivat olla yksistäänkin merkittävässä roolissa ennusteita, mikäli aivot toimivat kuten keinotekoiset neuroverkot. Tai siis se taitaa olla aika hypoteettinen tilanne, että yksi keinotekoinen neuroni tietyssä vaiheessa olisi ratkaisevassa roolissa juuri muuhun kuin pyöristysvirheeseen, mutta ymmärtääkseni se on täysin mahdollista, että sellaisia on, jolloin vaikutus on suuri.
Eli ilmeisesti kärsisi vähän samasta ongelmasta kuin Säie-teoriat; niiltä osin kuin ennustaa jotain, ei voi testata, ja niiltä osin, kun ei ennusta, ei ole testattavaa.
Säieteorian ongelmat ennustamisessa ovat ilmeiset. Tarvittas varmaan aika isot hiukkaskiihdyttimet että noita ennusteita pystyttäs testaamaan.
Eli kyse enemmän ehkä käytännöllisestä ku periaatteellisesta ongelmasta.
Mut toi varmaan on ongelma kaikissa vastaavia selityksiä yrittävissä teorioissa.
Tarvitaan varmaan aikamoisia energioita että päästäisiin tökkimään todellisuuden rakennetta siellä ihan pohjalla. Kuvittelisin.