Talousdemokratia ja kapitalismi

[HuuHaata]

Elämä toimii pitkälti seuraavasti. Henkilö joka on ihan tyytyväinen on aivan täysin kujalla kaikesta, koska on laiska naatiskelija. Naatiskelijaksi päätyy hyvin helposti, jos saa esimerkiksi liikaa rahaa.

Näin syntyy alaluokkana oikeasti älykkäät ihmiset, jotka näkevät paljon syvemmin todellisuuden. Naatiskelijat vetelevät noita oikein huolella päin pläsiä ikuisesti koko elämänsä, koska muutoin harhainen todellisuuskuvaus itsestä romahtaisi. Kun ei monet ihmiset sitten yhtään tykkää kuulla olevansa aivan täysin jonninjoutava perseilijä, mitä tekemisiin tulee.

[HuuHaata]

Jatkoa edelliseen. Yksi vaihtoehto olisi, että mitä huonommin menisi sitä enempi saisi ääniä äänestyksessä. Wahlroosilla olisi yksi ääni, ja sillan alla yöpyvällä Penalla 500. Ainoa huono puoli tuossa olisi, että tietysti noista löytyy myös ne rajusti sekaisin olevat niiden kääntöpuolena, joita elämä potkii päähän joilla siis kaiken vallan pitäisi olla.

[ID10T]

Jatkoa edelliseen. Yksi vaihtoehto olisi, että mitä huonommin menisi sitä enempi saisi ääniä äänestyksessä. Wahlroosilla olisi yksi ääni, ja sillan alla yöpyvällä Penalla 500. Ainoa huono puoli tuossa olisi, että tietysti noista löytyy myös ne rajusti sekaisin olevat niiden kääntöpuolena, joita elämä potkii päähän joilla siis kaiken vallan pitäisi olla.

Tuo olisi jonkinlaista käänteistä meritokratiaa, mutta joka tapauksessa kaukana demokratiasta.

[HuuHaata]

Jatkoa edelliseen. Yksi vaihtoehto olisi, että mitä huonommin menisi sitä enempi saisi ääniä äänestyksessä. Wahlroosilla olisi yksi ääni, ja sillan alla yöpyvällä Penalla 500. Ainoa huono puoli tuossa olisi, että tietysti noista löytyy myös ne rajusti sekaisin olevat niiden kääntöpuolena, joita elämä potkii päähän joilla siis kaiken vallan pitäisi olla.

Tuo olisi jonkinlaista käänteistä meritokratiaa, mutta joka tapauksessa kaukana demokratiasta.

Tuohon pitäisi kyllä jollain työntää mekanismi, jossa Pena ei saisi nyysiä Wahlroosin rahoja, vaikka miten haluaisi.

[Naturalisti]

Jester ja Toope ovat aivan oikeassa korostaessaan, että nykyisissä demokraattisissa yhteiskunnissa työntekijöiden osallistuminen yritysten päätöksentekoon on jo todellisuutta, ja Ruotsi on tästä hyvä esimerkki, jossa työntekijöillä on edustus yhtiöiden hallituksissa. Tämä ei tarkoita yritysten sosialisointia ja kommunistista suunnitelma taloutta, vaan heijastaa sopimusyhteiskunnan periaatteita, jossa työmarkkinajärjestöt ja yritykset voivat tehdä keskenään sopimuksia. Suomen nykyinen hallitus taas pyrkii täysin päinvastaiseen suuntaan rajoittamalla lainsäädännöllä tätä perinteistä sopimisen vapautta.

Paikallisesti tämä onkin ok, mutta eivät työmarkkinajärjestöt voi soveltaa samaa sapluunaa koko toimialalle. Palkkauksen ja työehtojen osalta malli vielä toimii, mutta ei sitä yritysten päätöksentekoon pidä soveltaa kattavasti. Ne työmarkkinapomot kun eivät työskentele niissä yrityksissä.

Tässä puhutaan yritysten henkilökunnan oikeudesta osallistua yrityksen hallintoon. Liitto ei siis lähettäisi pomoja yrityksien hallituksiin.

No mihin niitä työmarkkinajärjestöjä tässä sitten välikätenä tarvitaan?

Kuten OECD on esittänyt, yritysten yhteiskuntavastuu on keskeinen tekijä globaalien ympäristöongelmien ja kasvavan eriarvoisuuden ratkaisemisessa. Tämä merkitsee väistämättä sitä, että yritysten päätöksentekoa ei voida jättää täysin vapaaksi, vaan sen on noudatettava demokraattisia ja yhteiskunnallisia reunaehtoja, kuten sääntelyä ja politiikkaa, joka edistää ympäristön kestävyyttä ja oikeudenmukaista tulonjakoa.

Tulonjakoon en edelleenkään puuttuisi, mutta ympäristölainsäädännössä on vielä varaa kiristyksiin, kunhan se ei tapahdu elokapinan määrittämässä tahdissa.

Ympäristokysymyksissä on todellakin syytä asettaa yrityksille vastuita. Enkä minä näe mitään isoa ongelmaa siinäkään, että myös henkilökunta saisi jonkinlaisen vaikka osingon jakoon suhteutetun tulospalkkion. Syntyyhän yrityksen tulos nimenomaan henkilöstön työn tuloksena.

Työntekijöille maksetaan PALKKAA työsuorituksestaan. Toki kaikenlaisia tulospalkkiojärjestelmiä sovelletaankin, mutta kollektiivisena ne eivät mielestäni toimi, koska siinä laiskimmat työntekijät matkustavat ahkerampien siivellä.

On siis tärkeää huomata, että talousdemokratia ei tarkoita kaikkien yritysten omistuksen siirtämistä valtiolle, vaan yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamista yritysten toiminnan ohjenuoraksi — kuten ympäristön suojelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioon ottamista. Nykyinen ilmastonmuutoksen torjunta ja eriarvoisuuden vähentäminen vaativat demokraattista puuttumista yritystoiminnan periaatteisiin, ja tämä on markkinatalouden kehityksen luonnollinen seuraus, ei sen romuttamista.

Miten se sosiaalinen oikeudenmukaisuus sitten toteutetaan? En minä kuvittele hyötyväni esim. Nokian menestyksestä, kun en siellä työskentele, enkä Nokian osakkeita omista. Eikä minun Nokian menestyksestä pidäkään hyötyä.

Talousdemokratia EI OLE markkinatalouden luonnollinen seuraus, vaan sen tuho.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on yhtäältä valtioiden sisäinen tulonjako kysymys ja toisaalta globaaliikauppaan liiittyviin kansainvälisiin sopimuksiin liittyvä kysymys. Yksi tärkeimmistä asioista on, mihin monikansalliset yritykset maksavat veronsa. Sen avulla voidaan vaikuttaa siihen, että yritysten tulokset hyödyntävät niitä maita missä liiketoiminnan tulokset syntyvät ja joiden raaka-aineita tuotannossa käytetään.

Monet yritykset maksavatkin veronsa Suomeen täällä toimivien yksiköidensä tuloksesta. Homma lienee siis siltä osin ok?

Talousdemokratian keskeisin tavoite on kuitenkin rahareformi, joka ei vaikuttaisi mitenkään siihen mikä talousjärjestelmä on.

Edelleenkään en ole vakuuttunut tästä.

No mihin niitä työmarkkinajärjestöjä tässä sitten välikätenä tarvitaan?

Ainakin toistaiseksi työmarkkinajärjestöt solmivat liittokohtaisia työehtosopimuksia. Tarkoittaako tuo vihjauksesi niiden tarpeettomuudesta sitä, että haluat lakkauttaa ne kokonaan ja siirtyä pelkkään työnantajien sanelupolitiikkaan? Arvaan kuitenkin, että työnantajille tulee käytännössä pian ikävä keskitettyä työehtosopimuksia.

Työntekijöille maksetaan PALKKAA työsuorituksestaan. Toki kaikenlaisia tulospalkkiojärjestelmiä sovelletaankin, mutta kollektiivisena ne eivät mielestäni toimi, koska siinä laiskimmat työntekijät matkustavat ahkerampien siivellä.

Arvaan, että työntekijöistä kilpailemaan joutuvat yritykset ovat käytännössä pakotettuja lisäämään työntekijöiden tulospalkkausjärjedtelmiä ja henkilöstön osallistumismahdollisuuksia yritysten hallintoon.

Monet yritykset maksavatkin veronsa Suomeen täällä toimivien yksiköidensä tuloksesta. Homma lienee siis siltä osin ok?

Tästä on OECD:n esitysten mukaisesti sovittava myös globaalisti kansainvälisillä sopimuksilla.

Edelleenkään en ole vakuuttunut tästä.

Vastasit näin tähän väitteeseeni: "Talousdemokratian keskeisin tavoite on kuitenkin rahareformi, joka ei vaikuttaisi mitenkään siihen mikä talousjärjestelmä on."

Rahareformin hyödyllisyydeen pohdiskelua voisi jatkaa eteenpäin vaikka tästä sitastista:

viewtopic.php?p=281164#p281164

Maailman sijoitusmarkkinat ovat valtavat verrattuna maailman tuotannolliseen toimintaan (BKT).

Maailman valuuttamarkkinoiden arvo on pelkästään yhdessä päivässä noin 7000 miljardia USD, ja maailman vuotuinen BKT reilu 100 000 miljardia USD per vuosi. Pelkästään valuuttoja siis vaihdetaan kahdessa viikossa maailmassa koko maailman vuotuisen BKT:n verran. (Toisaalta BKT ei kuvaa yritysten koko liikevaihtoa, joka on suurempi kuin koko BKT.)

Mutta valuuttoja vaihtamalla ei tuoteta yhtään traktoria eikä makseta tulonsiirtoja työttömille. Tuota finanssisektorin toimintaa ei siis lasketa mukaan BKT:een.

Tämä kommenttisi paljasti hyvin nykyisten pöhöttyneiden finanssimarkkinoiden aiheuttamat ongelmat. Kuten totesit, maailman sijoitusmarkkinat ovat valtavat verrattuna maailman tuotannolliseen toimintaan (BKT). Mainitsemasi luvut, kuten maailman valuuttamarkkinoiden arvo ja niiden suhteutus BKT:hen, osoittavat selvästi sen, miten suuri ja erillinen finanssisektori on suhteessa reaalitalouteen.

Pelkästään valuuttojen vaihtaminen ei tuota mitään konkreettista, kuten traktoreita, eikä se myöskään suoraan hyödytä yhteiskunnan jäseniä esimerkiksi tulonsiirtojen kautta. Tämä osoittaa, että sijoitusmarkkinoista, joiden alkuperäisenä tarkoituksena oli tarjota rahoitusta reaalitalouteen, on tullut vain valtava kasino. Johdannaismarkkinoilla luodaan erilaisia taloudellisia kuplia, kuten asuntoluottokuplia, mikä on mahdollista, koska liikepankit voivat luoda rahaa tyhjästä lainoja myöntäessään.

Talousdemokraattien ehdottama rahareformi voisi tarjota ratkaisun tähän ongelmaan. Rahareformi pyrkii rajoittamaan liikepankkien rahaluontia ja siirtämään rahanluontivallan julkisen vallan haltuun. Tämä vähentäisi riskiä talouskuplien muodostumisesta ja finanssisektorin ylikorostumisesta taloudessa.

Olisi kiinnostavaa keskustella tarkemmin siitä, miten rahareformin toteutus olisi mahdollinen euroalueella. Yritin käynnistää tätä keskustelua jo aiemmin, mutta se ei lähtenyt silloin vielä liikkeelle.

Lisäksi MMT-teorian soveltamisesta euroalueella olisi kiinnostavaa keskustella enemmän. Ongelmia aiheutuu siitä, ettei EKP ole suvereeni toimija. Tästä syystä Mario Draghin ehdotukset EKP:n suvereniteetin vahvistamiseksi ja euromaiden taloudellisen koordinaation tehostamiseksi ovat kiinnostavia.

[ID10T]

Jester ja Toope ovat aivan oikeassa korostaessaan, että nykyisissä demokraattisissa yhteiskunnissa työntekijöiden osallistuminen yritysten päätöksentekoon on jo todellisuutta, ja Ruotsi on tästä hyvä esimerkki, jossa työntekijöillä on edustus yhtiöiden hallituksissa. Tämä ei tarkoita yritysten sosialisointia ja kommunistista suunnitelma taloutta, vaan heijastaa sopimusyhteiskunnan periaatteita, jossa työmarkkinajärjestöt ja yritykset voivat tehdä keskenään sopimuksia. Suomen nykyinen hallitus taas pyrkii täysin päinvastaiseen suuntaan rajoittamalla lainsäädännöllä tätä perinteistä sopimisen vapautta.

Paikallisesti tämä onkin ok, mutta eivät työmarkkinajärjestöt voi soveltaa samaa sapluunaa koko toimialalle. Palkkauksen ja työehtojen osalta malli vielä toimii, mutta ei sitä yritysten päätöksentekoon pidä soveltaa kattavasti. Ne työmarkkinapomot kun eivät työskentele niissä yrityksissä.

Tässä puhutaan yritysten henkilökunnan oikeudesta osallistua yrityksen hallintoon. Liitto ei siis lähettäisi pomoja yrityksien hallituksiin.

No mihin niitä työmarkkinajärjestöjä tässä sitten välikätenä tarvitaan?

Kuten OECD on esittänyt, yritysten yhteiskuntavastuu on keskeinen tekijä globaalien ympäristöongelmien ja kasvavan eriarvoisuuden ratkaisemisessa. Tämä merkitsee väistämättä sitä, että yritysten päätöksentekoa ei voida jättää täysin vapaaksi, vaan sen on noudatettava demokraattisia ja yhteiskunnallisia reunaehtoja, kuten sääntelyä ja politiikkaa, joka edistää ympäristön kestävyyttä ja oikeudenmukaista tulonjakoa.

Tulonjakoon en edelleenkään puuttuisi, mutta ympäristölainsäädännössä on vielä varaa kiristyksiin, kunhan se ei tapahdu elokapinan määrittämässä tahdissa.

Ympäristokysymyksissä on todellakin syytä asettaa yrityksille vastuita. Enkä minä näe mitään isoa ongelmaa siinäkään, että myös henkilökunta saisi jonkinlaisen vaikka osingon jakoon suhteutetun tulospalkkion. Syntyyhän yrityksen tulos nimenomaan henkilöstön työn tuloksena.

Työntekijöille maksetaan PALKKAA työsuorituksestaan. Toki kaikenlaisia tulospalkkiojärjestelmiä sovelletaankin, mutta kollektiivisena ne eivät mielestäni toimi, koska siinä laiskimmat työntekijät matkustavat ahkerampien siivellä.

On siis tärkeää huomata, että talousdemokratia ei tarkoita kaikkien yritysten omistuksen siirtämistä valtiolle, vaan yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamista yritysten toiminnan ohjenuoraksi — kuten ympäristön suojelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioon ottamista. Nykyinen ilmastonmuutoksen torjunta ja eriarvoisuuden vähentäminen vaativat demokraattista puuttumista yritystoiminnan periaatteisiin, ja tämä on markkinatalouden kehityksen luonnollinen seuraus, ei sen romuttamista.

Miten se sosiaalinen oikeudenmukaisuus sitten toteutetaan? En minä kuvittele hyötyväni esim. Nokian menestyksestä, kun en siellä työskentele, enkä Nokian osakkeita omista. Eikä minun Nokian menestyksestä pidäkään hyötyä.

Talousdemokratia EI OLE markkinatalouden luonnollinen seuraus, vaan sen tuho.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on yhtäältä valtioiden sisäinen tulonjako kysymys ja toisaalta globaaliikauppaan liiittyviin kansainvälisiin sopimuksiin liittyvä kysymys. Yksi tärkeimmistä asioista on, mihin monikansalliset yritykset maksavat veronsa. Sen avulla voidaan vaikuttaa siihen, että yritysten tulokset hyödyntävät niitä maita missä liiketoiminnan tulokset syntyvät ja joiden raaka-aineita tuotannossa käytetään.

Monet yritykset maksavatkin veronsa Suomeen täällä toimivien yksiköidensä tuloksesta. Homma lienee siis siltä osin ok?

Talousdemokratian keskeisin tavoite on kuitenkin rahareformi, joka ei vaikuttaisi mitenkään siihen mikä talousjärjestelmä on.

Edelleenkään en ole vakuuttunut tästä.

No mihin niitä työmarkkinajärjestöjä tässä sitten välikätenä tarvitaan?

Ainakin toistaiseksi työmarkkinajärjestöt solmivat liittokohtaisia työehtosopimuksia. Tarkoittaako tuo vihjauksesi niiden tarpeettomuudesta sitä, että haluat lakkauttaa ne kokonaan ja siirtyä pelkkään työnantajien sanelupolitiikkaan? Arvaan kuitenkin, että työnantajille tulee käytännössä pian ikävä keskitettyä työehtosopimuksia.

Luepas uudestaan AJATUKSELLA, mitä kirjoitin. Sanoin "Palkkauksen ja työehtojen osalta malli vielä toimii, mutta ei sitä yritysten päätöksentekoon pidä soveltaa kattavasti". En siis protestoi työehtosopimuksia vastaan.

Työntekijöille maksetaan PALKKAA työsuorituksestaan. Toki kaikenlaisia tulospalkkiojärjestelmiä sovelletaankin, mutta kollektiivisena ne eivät mielestäni toimi, koska siinä laiskimmat työntekijät matkustavat ahkerampien siivellä.

Arvaan, että työntekijöistä kilpailemaan joutuvat yritykset ovat käytännössä pakotettuja lisäämään työntekijöiden tulospalkkausjärjedtelmiä ja henkilöstön osallistumismahdollisuuksia yritysten hallintoon.

Työ on monelle niin tärkeä toimeentulon takia, että tuskinpa tulospalkkausta silti niin sovelletaan, että kaikki saavat bonuksia omasta suorituksesta riippumatta. Ja se hallintoon osallistuminenkin pitää sopia paikallisesti, ei keskitetysti.

Monet yritykset maksavatkin veronsa Suomeen täällä toimivien yksiköidensä tuloksesta. Homma lienee siis siltä osin ok?

Tästä on OECD:n esitysten mukaisesti sovittava myös globaalisti kansainvälisillä sopimuksilla.

Mitä se muodollinen sopiminen auttaa, jos homma toimii jo suurimmalta osin? Ne keinottelijat keinottelevat jatkossakin.

[Toope]

Työnantaja- ja työntekijäjärjestöillä tulee olla roolinsa yhteiskunnassa, mutta eivät saa olla hallitsevia. Yksityisellä yrityksellä tulee olla oikeus sopia paikallisesti työsopimuksia/velvoitteita/oikeuksia. Yksityinen firma on vapaa, ei sitä tule ylhäältä hallita.

[Naturalisti]

Elämä toimii pitkälti seuraavasti. Henkilö joka on ihan tyytyväinen on aivan täysin kujalla kaikesta, koska on laiska naatiskelija. Naatiskelijaksi päätyy hyvin helposti, jos saa esimerkiksi liikaa rahaa.

Näin syntyy alaluokkana oikeasti älykkäät ihmiset, jotka näkevät paljon syvemmin todellisuuden. Naatiskelijat vetelevät noita oikein huolella päin pläsiä ikuisesti koko elämänsä, koska muutoin harhainen todellisuuskuvaus itsestä romahtaisi. Kun ei monet ihmiset sitten yhtään tykkää kuulla olevansa aivan täysin jonninjoutava perseilijä, mitä tekemisiin tulee.

Miltä maistuisi kohtuutaloudella tuotettu arki?

Anni Marttisen kolumni: Elämä ilman talouskasvun pakkoa olisi erilaista mutta parempaa


https://yle.fi/a/74-20115725

Tuntuu, että elämme ilman vaihtoehtoa: kaikki manaavat kuorossa apuun talouskasvua. Miksi, Marttinen ihmettelee.

Katso myös:

Jyväskylän yliopisto: Tutustu donitsitaloustieteeseen! Opiskele Vastuullinen taloustiede
https://www.jyu.fi/fi/uutinen/tutustu-d ... i-verkossa

sitra.fi
Suomen donitsitalous - Sitra
https://www.google.com/url?sa=t&source= ... WILieowlg4

WCEF2024: Euroopan talouden turvaaminen tarvitsee kiertotalouden mukaiset sisämarkkinat
https://www.sitra.fi/uutiset/wcef2024-e ... markkinat/

[HuuHaata]

Miltä maistuisi kohtuutaloudella tuotettu arki?

Anni Marttisen kolumni: Elämä ilman talouskasvun pakkoa olisi erilaista mutta parempaa


https://yle.fi/a/74-20115725

Tuntuu, että elämme ilman vaihtoehtoa: kaikki manaavat kuorossa apuun talouskasvua. Miksi, Marttinen ihmettelee.

Maistuisi aivan kamalalta, koska pakot elämässä. Eli jostain pitää saada rahaa, jos aikoo elää. Tuolloin Anni Marttiset perse levinneenä huudattaisi sekolilunsa aivan täysin rinnoin toisten pään menoksi.

[Naturalisti]

Miltä maistuisi kohtuutaloudella tuotettu arki?

Anni Marttisen kolumni: Elämä ilman talouskasvun pakkoa olisi erilaista mutta parempaa


https://yle.fi/a/74-20115725

Tuntuu, että elämme ilman vaihtoehtoa: kaikki manaavat kuorossa apuun talouskasvua. Miksi, Marttinen ihmettelee.

Maistuisi aivan kamalalta, koska pakot elämässä. Eli jostain pitää saada rahaa, jos aikoo elää. Tuolloin Anni Marttiset perse levinneenä huudattaisi sekolilunsa aivan täysin rinnoin toisten pään menoksi.

Et näemmä vielä uskaltanut ajatella koko ongelmaa ollenkaan, vaan panit vain silmäsi kiinni. Näin nämä ongelmat eivät kuitenkaan katoa. Kapitalismi nykymuodossaan on tullut tiensä päähän. Ellemme suuntaa innovaatioita näiden ongelmien ratkaisuun on myös ihmiskunnan olemassaolo nykymuodossaan tullut tiensä päähän.

Mitä tälle globaalille kapitalismille pitäisi nyt tehdä?

Mietippä nyt ihan oikeasti vaikka näitä Anni Marttisen kolumnin sitaatteja:

"Jo vuonna 1972 Massachusetts Institute of Technologyn eli MIT:n tutkijat julkaisivat raportin ”The limits to growth”, jossa ennustettiin, että nykyinen järjestelmä johtaa lopulta ekologiseen katastrofiin. Raporttia kommentoi 1980-luvulla Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan. Hän totesi, että ihmisten innovaatiota ei voi rajoittaa, joten kasvun on annettava jatkua sellaisenaan."

"Nykyinen oppi on, että tarvitsemme talouskasvua, jotta saamme lisää verotuloja. Niillä voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluja. Jos talous ei kasva, joudumme ottamaan velkaa tai korottamaan veroja."

"Mutta nykyisen kaltainen, jatkuva talouskasvu on myös ongelma. Vaikka se on tuottanut ihmiskunnalle hyvääkin – vähentänyt äärimmäistä köyhyyttä – rajat alkavat tulla vastaan."

"Nyt kulutamme liikaa ja ihan vääriä asioita, koska myös tuotamme liikaa ja ihan vääriä asioita."

"Kohtuutalouden idea on, että suuntaisimme tuotannon kaikille välttämättömiin asioihin, kuten lääkkeisiin, ruokaan ja asuntoihin. Samalla huomioisimme ympäristön kantokyvyn rajat. Emme tuottaisi lisää asioita, joita emme välttämättä tarvitse."

"Tarvitsemme määrätietoista ja laajaa uudelleen rakennusta. Ilman toimia taloutemme on odotettu supistuvan jopa 18 prosenttia. Maailmanlaajuisesti ilmastokriisin kustannuksia talouteen voi laskea jo nyt, ja Suomessa ilmastokriisin kustannukset ovat jo selvässä kasvussa."

"Tarvitsemme kunnianhimoista ympäristö-, teollisuus- ja talouspolitiikkaa. Se aiheuttaa väliaikaisia kustannuksia, mutta ilman sitä meillä ei ole planeettaa, jolla edes pohtia velan määrän kasvua."

llman demokratian laajentamista myös talouteen emme näistä ongelmista tule selviämään.

[Purdue]

Naturalistille lyhyt kommentti talouskasvusta ja sen pakosta.

Kirjoittelin jo aiemmin kommentin, jossa käsittelin kapitalismia, innovaatiotoimintaa (R&D), työn tuottavuutta ja talouskasvua.

Teknologinen kehitys ja innovaatiotoiminta johtaa työn tuottavuuden kasvuun, eli uusilla laitteilla saadaan suurempi työpanos aikaiseksi per työntekijä. Tämä tarkoittaa, että osaa työntekijöistä ei enää tarvita näissä hommissa.

Tarvitaan siis talouskasvua, jotta kaikille ihmisille löytyy jatkossakin töitä.

Toki voitaisiin lähteä siitä, että kaikki tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta lopetetaan, ja pyritään nollakasvuun. Tässä olisi taas se ongelma, että reaalipalkkojen palkankorostusvara on kytköksissä työn tuottavuuden kasvuun.

Eli jos puhutaan ihmisten hyvinvoinnista ja vauraudesta, niin se syntyy työn tuottavuuden kasvu kautta, jonka perustana on innovaatiotoiminta.

Ja tämä ei ole vain kapitalismin ongelma, vaan ylipäätään teollisen tuotantotavan ongelma.

En usko, että ongelmaa siis saadaan poistettua talousdemokratialla, taikka sillä että kapitalismin tilalle luodaan jonkinlainen sosialistinen/kommunistinen järjestely. Tiedämme jo nyt, että entisen Neuvostoliiton romahtamisen suurin syy oli sen talousjärjestelmässä, joka ei pystynyt tuottamaan kansalaisille hyvinvointia, ja joka ei pysynyt mukana kansainvälisessä kilpailussa.

Tarvitaan siis "vihreää talouskasvua" eli puhdasta teknologiaa, jotta voimme taata sekä planeetan että ihmisten hyvinvoinnin.

[Naturalisti]

Naturalistille lyhyt kommentti talouskasvusta ja sen pakosta.

Kirjoittelin jo aiemmin kommentin, jossa käsittelin kapitalismia, innovaatiotoimintaa (R&D), työn tuottavuutta ja talouskasvua.

Teknologinen kehitys ja innovaatiotoiminta johtaa työn tuottavuuden kasvuun, eli uusilla laitteilla saadaan suurempi työpanos aikaiseksi per työntekijä. Tämä tarkoittaa, että osaa työntekijöistä ei enää tarvita näissä hommissa.

Tarvitaan siis talouskasvua, jotta kaikille ihmisille löytyy jatkossakin töitä.

Toki voitaisiin lähteä siitä, että kaikki tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta lopetetaan, ja pyritään nollakasvuun. Tässä olisi taas se ongelma, että reaalipalkkojen palkankorostusvara on kytköksissä työn tuottavuuden kasvuun.

Eli jos puhutaan ihmisten hyvinvoinnista ja vauraudesta, niin se syntyy työn tuottavuuden kasvu kautta, jonka perustana on innovaatiotoiminta.

Ja tämä ei ole vain kapitalismin ongelma, vaan ylipäätään teollisen tuotantotavan ongelma.

En usko, että ongelmaa siis saadaan poistettua talousdemokratialla, taikka sillä että kapitalismin tilalle luodaan jonkinlainen sosialistinen/kommunistinen järjestely. Tiedämme jo nyt, että entisen Neuvostoliiton romahtamisen suurin syy oli sen talousjärjestelmässä, joka ei pystynyt tuottamaan kansalaisille hyvinvointia, ja joka ei pysynyt mukana kansainvälisessä kilpailussa.

Tarvitaan siis "vihreää talouskasvua" eli puhdasta teknologiaa, jotta voimme taata sekä planeetan että ihmisten hyvinvoinnin.

Kiitos kommentistasi, mutta täytyy korjata muutamia virheellisiä käsityksiäsi talousdemokratiasta. Talousdemokratia ei tarkoita kapitalismin korvaamista kommunismilla tai sosialismilla, vaan taloudellisten päätösten demokraattista ohjausta ja valvontaa. Tämä tarkoittaa, että markkinatalous voi säilyä, mutta sen kehitys ei perustu pelkästään osakkeenomistajien voittojen maksimointiin, vaan myös yhteiskunnallisiin ja ekologisiin tavoitteisiin.

Vihreä talouskasvu on välttämätöntä ilmastonmuutoksen ja ympäristön kantokyvyn huomioon ottamiseksi, mutta markkinatalous nykymuodossaan ei yksin pysty saavuttamaan tätä, koska se jättää usein huomiotta ympäristölliset ja sosiaaliset oheisvaikutukset. Kapitalistinen järjestelmä, ilman demokraattista valvontaa, suosii usein lyhytnäköistä voitontavoittelua, vaikka pitkällä aikavälillä ekologinen ja yhteiskunnallinen kestävyys on kaikkien etu.

Toinen keskeinen ongelma on, että automaation kehittyessä ja resurssien haaskaavan tuotannon vähentyessä työpaikat vähenevät, mikä tekee perinteiseen työhön perustuvan tulonjaon ongelmalliseksi. Työn tuottavuuden kasvu ei yksin riitä ratkaisemaan tätä ongelmaa, koska se johtaa vain siihen, että yhä pienempi osa väestöstä työllistyy. Työajan lyhentäminen ja uusien työnjaon mallien kehittäminen voisivat olla osa ratkaisua, mutta ne vaativat talouden rakenteiden uudistamista.

Kysynkin sinulta: Miten ajattelet, että tämä ongelma ratkaistaan vihreän siirtymän yhteydessä, jos jatkuvan talouskasvun pakko pyritään säilyttämään, mutta työpaikkojen määrä vähenee automaation myötä?

Talousdemokratian tavoitteena on varmistaa, että nämä uudistukset tehdään oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti, kaikkien yhteiseksi hyväksi.

[HuuHaata]

Tarvitaan siis "vihreää talouskasvua" eli puhdasta teknologiaa, jotta voimme taata sekä planeetan että ihmisten hyvinvoinnin.

Vihreä talouskasvu on vain kommareiden massiivinen kusetus. Rahat hölmöiltä pois. Mukaanlukien valtio.

Mitä tarvittaisiin olisi tuottavuuden kasvu, mutta sitä ei tule, kun nuo kommariperseilijät johtaa. Muualla tulee kasvua, Suomessa ei.

[ID10T]

Naturalistille lyhyt kommentti talouskasvusta ja sen pakosta.

Kirjoittelin jo aiemmin kommentin, jossa käsittelin kapitalismia, innovaatiotoimintaa (R&D), työn tuottavuutta ja talouskasvua.

Teknologinen kehitys ja innovaatiotoiminta johtaa työn tuottavuuden kasvuun, eli uusilla laitteilla saadaan suurempi työpanos aikaiseksi per työntekijä. Tämä tarkoittaa, että osaa työntekijöistä ei enää tarvita näissä hommissa.

Tarvitaan siis talouskasvua, jotta kaikille ihmisille löytyy jatkossakin töitä.

Toki voitaisiin lähteä siitä, että kaikki tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta lopetetaan, ja pyritään nollakasvuun. Tässä olisi taas se ongelma, että reaalipalkkojen palkankorostusvara on kytköksissä työn tuottavuuden kasvuun.

Eli jos puhutaan ihmisten hyvinvoinnista ja vauraudesta, niin se syntyy työn tuottavuuden kasvu kautta, jonka perustana on innovaatiotoiminta.

Ja tämä ei ole vain kapitalismin ongelma, vaan ylipäätään teollisen tuotantotavan ongelma.

En usko, että ongelmaa siis saadaan poistettua talousdemokratialla, taikka sillä että kapitalismin tilalle luodaan jonkinlainen sosialistinen/kommunistinen järjestely. Tiedämme jo nyt, että entisen Neuvostoliiton romahtamisen suurin syy oli sen talousjärjestelmässä, joka ei pystynyt tuottamaan kansalaisille hyvinvointia, ja joka ei pysynyt mukana kansainvälisessä kilpailussa.

Tarvitaan siis "vihreää talouskasvua" eli puhdasta teknologiaa, jotta voimme taata sekä planeetan että ihmisten hyvinvoinnin.

Kiitos kommentistasi, mutta täytyy korjata muutamia virheellisiä käsityksiäsi talousdemokratiasta. Talousdemokratia ei tarkoita kapitalismin korvaamista kommunismilla tai sosialismilla, vaan taloudellisten päätösten demokraattista ohjausta ja valvontaa. Tämä tarkoittaa, että markkinatalous voi säilyä, mutta sen kehitys ei perustu pelkästään osakkeenomistajien voittojen maksimointiin, vaan myös yhteiskunnallisiin ja ekologisiin tavoitteisiin.

Koita nyt jo ymmärtää, että tämä on mahdoton yhtälö markkinataloudessa.

Osakkeenomistajat päättävät yhtiökokouksissa KAIKESTA. Ilman päätäntävältaa ja odotettavissa olevaa tuottoa sijoituksille sijoitukset jäävät saamatta.

Toinen keskeinen ongelma on, että automaation kehittyessä ja resurssien haaskaavan tuotannon vähentyessä työpaikat vähenevät, mikä tekee perinteiseen työhön perustuvan tulonjaon ongelmalliseksi. Työn tuottavuuden kasvu ei yksin riitä ratkaisemaan tätä ongelmaa, koska se johtaa vain siihen, että yhä pienempi osa väestöstä työllistyy. Työajan lyhentäminen ja uusien työnjaon mallien kehittäminen voisivat olla osa ratkaisua, mutta ne vaativat talouden rakenteiden uudistamista.

Työajan lyhentäminen tarkoittaa tietenkin ansioiden laskua. Tällöin sosiaaliturva korostuu. Mutta millä yhä suuremman joukon tuet maksetaan, kun yhä pienempi väestönosa oikeasti tuottaa mitään? Kansalaispalkassa on se vaara, että se passivoi osan kansalaisista. Ja automaatiovero taas on kuolleena syntynyt ajatus, ellei sitä otata kaikkialla käyttöön samanaikaisesti, mikä on utopiaa.

[Naturalisti]

Naturalistille lyhyt kommentti talouskasvusta ja sen pakosta.

Kirjoittelin jo aiemmin kommentin, jossa käsittelin kapitalismia, innovaatiotoimintaa (R&D), työn tuottavuutta ja talouskasvua.

Teknologinen kehitys ja innovaatiotoiminta johtaa työn tuottavuuden kasvuun, eli uusilla laitteilla saadaan suurempi työpanos aikaiseksi per työntekijä. Tämä tarkoittaa, että osaa työntekijöistä ei enää tarvita näissä hommissa.

Tarvitaan siis talouskasvua, jotta kaikille ihmisille löytyy jatkossakin töitä.

Toki voitaisiin lähteä siitä, että kaikki tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta lopetetaan, ja pyritään nollakasvuun. Tässä olisi taas se ongelma, että reaalipalkkojen palkankorostusvara on kytköksissä työn tuottavuuden kasvuun.

Eli jos puhutaan ihmisten hyvinvoinnista ja vauraudesta, niin se syntyy työn tuottavuuden kasvu kautta, jonka perustana on innovaatiotoiminta.

Ja tämä ei ole vain kapitalismin ongelma, vaan ylipäätään teollisen tuotantotavan ongelma.

En usko, että ongelmaa siis saadaan poistettua talousdemokratialla, taikka sillä että kapitalismin tilalle luodaan jonkinlainen sosialistinen/kommunistinen järjestely. Tiedämme jo nyt, että entisen Neuvostoliiton romahtamisen suurin syy oli sen talousjärjestelmässä, joka ei pystynyt tuottamaan kansalaisille hyvinvointia, ja joka ei pysynyt mukana kansainvälisessä kilpailussa.

Tarvitaan siis "vihreää talouskasvua" eli puhdasta teknologiaa, jotta voimme taata sekä planeetan että ihmisten hyvinvoinnin.

Kiitos kommentistasi, mutta täytyy korjata muutamia virheellisiä käsityksiäsi talousdemokratiasta. Talousdemokratia ei tarkoita kapitalismin korvaamista kommunismilla tai sosialismilla, vaan taloudellisten päätösten demokraattista ohjausta ja valvontaa. Tämä tarkoittaa, että markkinatalous voi säilyä, mutta sen kehitys ei perustu pelkästään osakkeenomistajien voittojen maksimointiin, vaan myös yhteiskunnallisiin ja ekologisiin tavoitteisiin.

Koita nyt jo ymmärtää, että tämä on mahdoton yhtälö markkinataloudessa.

Osakkeenomistajat päättävät yhtiökokouksissa KAIKESTA. Ilman päätäntävältaa ja odotettavissa olevaa tuottoa sijoituksille sijoitukset jäävät saamatta.

Toinen keskeinen ongelma on, että automaation kehittyessä ja resurssien haaskaavan tuotannon vähentyessä työpaikat vähenevät, mikä tekee perinteiseen työhön perustuvan tulonjaon ongelmalliseksi. Työn tuottavuuden kasvu ei yksin riitä ratkaisemaan tätä ongelmaa, koska se johtaa vain siihen, että yhä pienempi osa väestöstä työllistyy. Työajan lyhentäminen ja uusien työnjaon mallien kehittäminen voisivat olla osa ratkaisua, mutta ne vaativat talouden rakenteiden uudistamista.

Työajan lyhentäminen tarkoittaa tietenkin ansioiden laskua. Tällöin sosiaaliturva korostuu. Mutta millä yhä suuremman joukon tuet maksetaan, kun yhä pienempi väestönosa oikeasti tuottaa mitään? Kansalaispalkassa on se vaara, että se passivoi osan kansalaisista. Ja automaatiovero taas on kuolleena syntynyt ajatus, ellei sitä otata kaikkialla käyttöön samanaikaisesti, mikä on utopiaa.

On hämmentävää, ettet tarjoa ratkaisuja esittämiini ongelmiin, vaan puolustat nykyistä järjestelmää, ikään kuin siihen ei voisi tehdä muutoksia. Et myöskään ole vastannut siihen, miten ratkaistaan resurssien haaskaamisen, automaation ja kasvavan työttömyyden ongelmat, jos markkinataloutta ei kehitetä. Useat asiantuntijat, kuten OECD ja jopa monet suuret taloustieteelliset instituutiot, ovat todenneet, että kapitalismin perinteiset toimintatavat eivät enää kykene vastaamaan nykypäivän haasteisiin kuten ilmastonmuutos ja taloudellinen eriarvoisuus.

Mitä tulee väitteeseesi osakkeenomistajien päätäntävallasta, talousdemokratiassa kyse on juuri siitä, että demokraattinen valvonta voi tuoda mukaan laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten ympäristön kestävyyden huomioimisen. Ilman sitä markkinatalouden logiikka ajaa helposti lyhytnäköiseen voitontavoitteluun, joka vaarantaa pitkän aikavälin kestävyyden. Eikö ole järkevää etsiä ratkaisuja, jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa, eivätkä vain osakkeenomistajia?

Lisäksi kansalaispalkkaa koskeva pelkosi passivoitumisesta on kiistanalainen, sillä kokeilut kuten Suomen perustulokokeilu ovat osoittaneet, että perustulo ei suoraan vähennä työhaluja. Oleellista on myös, että yhteiskunnat kehittävät uusia tapoja jakaa vaurautta, kun automaatio vähentää työn määrää. Se, että automaatioveroa pitäisi ottaa kaikkialla käyttöön samanaikaisesti, ei tee ideasta utopistista – kansainvälisiä verotussopimuksia ja globaaleja aloitteita tehdään koko ajan, esimerkiksi globaalin minimiveron kanssa.

Kaikesta päätellen, olisi viisasta hyväksyä, että kapitalismi sellaisenaan ei voi jatkaa entiseen tapaansa, vaan tarvitsemme rohkeita muutoksia kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää taloutta.