Kunnianloukkaukset palstalla

[KultaKikkare]

Olihan maailmalla kulttuuriakin rikastuttaneet ihmissyöjäheimot, jotka osasivat tehdä veitsiä ja tulen ja Keisarit jotka nauttivat verenvuodatuksesta upeilla areenoillaan, ulosteella leikkiviä ihmisiä jotka rikastuttavat seksuaalista monimuotoisuutta, iloinen, hymyilevä köyhiä talonpoikiakin auttanut Stalin-setäkin, ai että, jne. että kyllä sitä ihminen on aina pärjännyt hyvin ilman kristinuskoa joka vituttaa monia koska se ei hyväksy kaikkea, mitä valtiomme yrittää pakottaa hyväksymään sanktioiden uhalla, leikkien samalla itse niin suvaitsevaista, niin suvaitsevaista että.

Juu tollanen oli tilanne ennen kristinuskon kulta-aikaa. Se on saanut aikaan paljon hyvää kehitystä historiassa, mut nyt aika on ajamassa siitä ohi ja hyvää tulee muualta. Juuri vaikkapa toi pedofiilien demonisointi on mun mielestä vähän barbaarimaista, ne on sairaita ihmisiä joiden saaminen hoidon piiriin on kaikkien etu.

[Neutroni]

Juu tollanen oli tilanne ennen kristinuskon kulta-aikaa. Se on saanut aikaan paljon hyvää kehitystä historiassa, mut nyt aika on ajamassa siitä ohi ja hyvää tulee muualta.

Ei se tilanne ollut kristinuskon kulta-ajalla, keski-ajan Euroopassa, kovin paljoa parempi. Kaikenlainen irstailu oli toki varattu yläluokalle ja rahvas orjuutettiin palvelemaan yläluokkaa ihan kuin ennenkin. Kristinuskolla oli kehittävä merkityksensä Rooman raunioilta keski-ajalle, mutta silloin se alkoi jäädä kehityksen jarruksi, kun vahvan organisaation edunsaajat keskittyivät vain riistämään kansaa. Valistusaikana alkoi kehitys, jossa yhteiskunta ajoi ohi ja uskonnon rooli on hiipunut satoja vuosia. Prosessi jatkuu edelleen ja nyt se on selvästi ultrakonservatiivien historiallinen jäänne, jolla ei ole annettavaa modernin yhteiskunnan kehittämiseen.

[Jemina]

Toisin sanoen: en pyri sekaantumaan ateistien elämään, mutta en tykkää huonoa, vaikka minun elämääni uskovaisena joku sekaantuisikin.

Joku uskovaisen sekaantuisi, vaiko joku ei uskovainen sekaantuisi?

Sehän kertoisi vain sen tosiasian, että elämäni Jumalaan uskovana kuitenkin kiehtoo - jollain salatulla tavalla...

Melko itsekeskeistä. Onko tuo hengellistä ekshibitionismia, jonka "paljastelija" ajattelee toiminnan kiihottavan toisia itsensä lisäksi.

Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi vastaan, että kumpikin saa sekaantua, mutta toisen uskovaisen kanssa keskusteleminen on toki helpompaa - ja molempienkin kasvokkain.
Toiseen kysymykseesi totean vain, että hengellisestä vakaumuksesta onkin parempi todistaa mieluummin käytännön teoin kuin sanoin - ja sekin on helpompaa oikeassa elämässä.
En ymmärrä tuota vertaustasi kiihottamisesta, se toiminta kuulunee joillekin hurmahenkisille maallikkosaarnaajille. Sellainen en ole.

[MooM]

Juu tollanen oli tilanne ennen kristinuskon kulta-aikaa. Se on saanut aikaan paljon hyvää kehitystä historiassa, mut nyt aika on ajamassa siitä ohi ja hyvää tulee muualta.

Ei se tilanne ollut kristinuskon kulta-ajalla, keski-ajan Euroopassa, kovin paljoa parempi. Kaikenlainen irstailu oli toki varattu yläluokalle ja rahvas orjuutettiin palvelemaan yläluokkaa ihan kuin ennenkin. Kristinuskolla oli kehittävä merkityksensä Rooman raunioilta keski-ajalle, mutta silloin se alkoi jäädä kehityksen jarruksi, kun vahvan organisaation edunsaajat keskittyivät vain riistämään kansaa. Valistusaikana alkoi kehitys, jossa yhteiskunta ajoi ohi ja uskonnon rooli on hiipunut satoja vuosia. Prosessi jatkuu edelleen ja nyt se on selvästi ultrakonservatiivien historiallinen jäänne, jolla ei ole annettavaa modernin yhteiskunnan kehittämiseen.

Kristinusko synnytti ristiretket, joissa lahdattiin saraseeneja ja loppuvaiheessa vääränlaisia kristittyjäkin (Konstatinopolin ryöstö). Euroopassa eri kristinuskon haarat tappelivat verisesti ja pienemmät hävitettiin pois (kataarit) ja katoliset ja protestantit jatkoitav kähinäänsä ihan meidän aikoihin asti. Ja inkvisitio se vasta olikin rauhan ja rakkauden asialla.

Ihminen on kekseliäs elukka niin hyvässä kuin pahassa eikä uskovaisuus sitä muuksi muuta. Jumalaakaan ei näytä häiritsevän se, mitä hänen nimissään touhutaan.

[Jemina]

en pysty todistamaan konkreettisin esimerkein lyhyesti ainakaan täällä palstalla, millainen on se Raamatun Jumala, johon itse uskon.

Ok, kai se raamatun jumalan olemus selviää raamatusta ilman todistajalausuntojakin.

Se on salainen hengen ja sydämen tietoisuus, minkä ihminen kokee itse henkilökohtaisesti silloin, kun hän tulee uskoon, tai kun usko tulee häneen, miten vain.

Päätit sitten kuitenkin.....

Kerroin sen, minkä olen itse kokenut jo vuosikymmeniä sitten tullessani uskoon, mutta mitään silmillä nähtävää tai korvilla kuultavaa todistusta Jumalasta en pysty toisille sanomaan. Hän on salattu ihmisen aisteilta. Sitä tarkoitin viestissäni kirjoittaessani, etten pysty todistamaan konkreettisin esimerkein lyhyesti.
Pitemmästi voisin, mutta se menisi julistuksen puolelle mikä on kielletty palstan säännöissä.

[Tauko]

Toisin sanoen: en pyri sekaantumaan ateistien elämään, mutta en tykkää huonoa, vaikka minun elämääni uskovaisena joku sekaantuisikin.

Joku uskovaisen sekaantuisi, vaiko joku ei uskovainen sekaantuisi?

Sehän kertoisi vain sen tosiasian, että elämäni Jumalaan uskovana kuitenkin kiehtoo - jollain salatulla tavalla...

Melko itsekeskeistä. Onko tuo hengellistä ekshibitionismia, jonka "paljastelija" ajattelee toiminnan kiihottavan toisia itsensä lisäksi.

Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi vastaan, että kumpikin saa sekaantua, mutta toisen uskovaisen kanssa keskusteleminen on toki helpompaa - ja molempienkin kasvokkain.
Toiseen kysymykseesi totean vain, että hengellisestä vakaumuksesta onkin parempi todistaa mieluummin käytännön teoin kuin sanoin - ja sekin on helpompaa oikeassa elämässä.
En ymmärrä tuota vertaustasi kiihottamisesta, se toiminta kuulunee joillekin hurmahenkisille maallikkosaarnaajille. Sellainen en ole.

Sanot "että elämäni Jumalaan uskovana kuitenkin kiehtoo"

[AVH]

Juu tollanen oli tilanne ennen kristinuskon kulta-aikaa. Se on saanut aikaan paljon hyvää kehitystä historiassa, mut nyt aika on ajamassa siitä ohi ja hyvää tulee muualta.

Ei se tilanne ollut kristinuskon kulta-ajalla, keski-ajan Euroopassa, kovin paljoa parempi. Kaikenlainen irstailu oli toki varattu yläluokalle ja rahvas orjuutettiin palvelemaan yläluokkaa ihan kuin ennenkin. Kristinuskolla oli kehittävä merkityksensä Rooman raunioilta keski-ajalle, mutta silloin se alkoi jäädä kehityksen jarruksi, kun vahvan organisaation edunsaajat keskittyivät vain riistämään kansaa. Valistusaikana alkoi kehitys, jossa yhteiskunta ajoi ohi ja uskonnon rooli on hiipunut satoja vuosia. Prosessi jatkuu edelleen ja nyt se on selvästi ultrakonservatiivien historiallinen jäänne, jolla ei ole annettavaa modernin yhteiskunnan kehittämiseen.

Kristinusko synnytti ristiretket, joissa lahdattiin saraseeneja ja loppuvaiheessa vääränlaisia kristittyjäkin (Konstatinopolin ryöstö). Euroopassa eri kristinuskon haarat tappelivat verisesti ja pienemmät hävitettiin pois (kataarit) ja katoliset ja protestantit jatkoitav kähinäänsä ihan meidän aikoihin asti. Ja inkvisitio se vasta olikin rauhan ja rakkauden asialla.

Ihminen on kekseliäs elukka niin hyvässä kuin pahassa eikä uskovaisuus sitä muuksi muuta. Jumalaakaan ei näytä häiritsevän se, mitä hänen nimissään touhutaan.

Ristiretket, inkvisitio ja uskonpuhdistuksen aikaiset konfliktit tapahtuivat monimutkaisissa historiallisissa ja poliittisissa konteksteissa. Usein uskonnolliset perustelut sekoittuivat taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin intresseihin. Ainakin itse hieman kyseenalaistan missä määrin kristinusko synnytti nämä. Jeesus opetti rakastamaan vihollisia ja kääntämään toisen posken (Matt. 5:39, 5:44).

[Jemina]

Minusta on hyvä asia, että joku tai jotkut pohtii täällä palstalla uskonasioita enkä todellakaan pahastu siitä, vaikka joku/jotkut minuakin ateistina pitäisivät.
Itseasiassa kehoitankin usein ihmisiä kahlaamaan läpi kaikki maailman uskonnot - kyllä se oikea sieltä ajallaan löytyy...

Hyvä ettet pahastu koska se ei ole tavoitteena.
Kysehän ei edelleenkään ole siitä että joku pitäisi sinua ateistina vaan sinä olet sitä jos sinulta puuttuu usko jumaliin.
Olet siis ateisti kaikkia jumalia kohtaan joihin sinulla puuttuu usko. Niitä on tuhansista miljooniin jos wikiin on uskominen.

Me ollaan jo lähtökohtaisesti eri linjoilla näissä uskonasioissa. Minä uskon vain yhteen Jumalaan, mutta sinä uskot moniin jumaliin? Ymmärsinkö oikein?
Mukava kuitenkin, että pohdiskelet mielessäsi näitä uskonasioita. Toivotan sinulle onnea "löytöretkellesi" eri uskontojen maailmaan!
Loppujen lopuksi ihminen on kuitenkin melko yksin sillä elämän alueella. Ne uskonratkaisut on jokaisen tehtävä henkilökohtaisesti.

[MooM]

Juu tollanen oli tilanne ennen kristinuskon kulta-aikaa. Se on saanut aikaan paljon hyvää kehitystä historiassa, mut nyt aika on ajamassa siitä ohi ja hyvää tulee muualta.

Ei se tilanne ollut kristinuskon kulta-ajalla, keski-ajan Euroopassa, kovin paljoa parempi. Kaikenlainen irstailu oli toki varattu yläluokalle ja rahvas orjuutettiin palvelemaan yläluokkaa ihan kuin ennenkin. Kristinuskolla oli kehittävä merkityksensä Rooman raunioilta keski-ajalle, mutta silloin se alkoi jäädä kehityksen jarruksi, kun vahvan organisaation edunsaajat keskittyivät vain riistämään kansaa. Valistusaikana alkoi kehitys, jossa yhteiskunta ajoi ohi ja uskonnon rooli on hiipunut satoja vuosia. Prosessi jatkuu edelleen ja nyt se on selvästi ultrakonservatiivien historiallinen jäänne, jolla ei ole annettavaa modernin yhteiskunnan kehittämiseen.

Kristinusko synnytti ristiretket, joissa lahdattiin saraseeneja ja loppuvaiheessa vääränlaisia kristittyjäkin (Konstatinopolin ryöstö). Euroopassa eri kristinuskon haarat tappelivat verisesti ja pienemmät hävitettiin pois (kataarit) ja katoliset ja protestantit jatkoitav kähinäänsä ihan meidän aikoihin asti. Ja inkvisitio se vasta olikin rauhan ja rakkauden asialla.

Ihminen on kekseliäs elukka niin hyvässä kuin pahassa eikä uskovaisuus sitä muuksi muuta. Jumalaakaan ei näytä häiritsevän se, mitä hänen nimissään touhutaan.

Ristiretket, inkvisitio ja uskonpuhdistuksen aikaiset konfliktit tapahtuivat monimutkaisissa historiallisissa ja poliittisissa konteksteissa. Usein uskonnolliset perustelut sekoittuivat taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin intresseihin. Ainakin itse hieman kyseenalaistan missä määrin kristinusko synnytti nämä. Jeesus opetti rakastamaan vihollisia ja kääntämään toisen posken (Matt. 5:39, 5:44).

Tietenkin näin. Mutta ne perusteltiin ja oikeutettiin kristinuskon jumalan tahdolla ja siunauksella. Kuten kaikki vallankäyttö siihen aikaan.

Mutta samaa voi sanoa kaikesta terrorista ja hirmuteoista, joita joku nosti esiin esimerkkinä siitä, mitä kauheaa tapahtui, kun kristinuskoa ei ollut ohjaamassa yhteiskuntaa.

Ei Stalinkaan tehnyt tekojaan kommunismin vuoksi, vaan käytti sitä aatetta keinona oikeuttaa tekemiset ja saavuttaa poliittiset ja turvallisuuteen liittyvät päämääränsä. Monesti näkee jopa Stalinin tekojen selityksenä ateismin, koska kommunismi kielsi aatteelle lojaalisuuden kanssa kilpailevan uskonnon. Muutenhan kommunismi ei sinänsä ota kantaa uskontoon.

[Jemina]

Toisin sanoen: en pyri sekaantumaan ateistien elämään, mutta en tykkää huonoa, vaikka minun elämääni uskovaisena joku sekaantuisikin.

Joku uskovaisen sekaantuisi, vaiko joku ei uskovainen sekaantuisi?

Sehän kertoisi vain sen tosiasian, että elämäni Jumalaan uskovana kuitenkin kiehtoo - jollain salatulla tavalla...

Melko itsekeskeistä. Onko tuo hengellistä ekshibitionismia, jonka "paljastelija" ajattelee toiminnan kiihottavan toisia itsensä lisäksi.

Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi vastaan, että kumpikin saa sekaantua, mutta toisen uskovaisen kanssa keskusteleminen on toki helpompaa - ja molempienkin kasvokkain.
Toiseen kysymykseesi totean vain, että hengellisestä vakaumuksesta onkin parempi todistaa mieluummin käytännön teoin kuin sanoin - ja sekin on helpompaa oikeassa elämässä.
En ymmärrä tuota vertaustasi kiihottamisesta, se toiminta kuulunee joillekin hurmahenkisille maallikkosaarnaajille. Sellainen en ole.

Sanot "että elämäni Jumalaan uskovana kuitenkin kiehtoo"

Enpä osaa sanoa sitä, mikä minussa kiehtoo, kun en julista enkä saarnaa täällä omassa elämässäni, monet tosin tietää minut uskovaiseksi.
Olen kyllä rauhallinen ja tyyni kiperissäkin tilanteissa ja pyrin olemaan ystävällinen ja auttavainen niin työpaikalla kuin muissakin ihmissuhteissa.
Ehkä ne luonteenpiirteet mietityttävät kanssaihmisiä... enempää en pysty sanomaan.

[Cinnamon]

Minusta on hyvä asia, että joku tai jotkut pohtii täällä palstalla uskonasioita enkä todellakaan pahastu siitä, vaikka joku/jotkut minuakin ateistina pitäisivät.
Itseasiassa kehoitankin usein ihmisiä kahlaamaan läpi kaikki maailman uskonnot - kyllä se oikea sieltä ajallaan löytyy...

Hyvä ettet pahastu koska se ei ole tavoitteena.
Kysehän ei edelleenkään ole siitä että joku pitäisi sinua ateistina vaan sinä olet sitä jos sinulta puuttuu usko jumaliin.
Olet siis ateisti kaikkia jumalia kohtaan joihin sinulla puuttuu usko. Niitä on tuhansista miljooniin jos wikiin on uskominen.

Me ollaan jo lähtökohtaisesti eri linjoilla näissä uskonasioissa. Minä uskon vain yhteen Jumalaan, mutta sinä uskot moniin jumaliin? Ymmärsinkö oikein?
Mukava kuitenkin, että pohdiskelet mielessäsi näitä uskonasioita. Toivotan sinulle onnea "löytöretkellesi" eri uskontojen maailmaan!
Loppujen lopuksi ihminen on kuitenkin melko yksin sillä elämän alueella. Ne uskonratkaisut on jokaisen tehtävä henkilökohtaisesti.

Juu, hyvin ymmärretty.

[Tauko]

Toisin sanoen: en pyri sekaantumaan ateistien elämään, mutta en tykkää huonoa, vaikka minun elämääni uskovaisena joku sekaantuisikin.

Joku uskovaisen sekaantuisi, vaiko joku ei uskovainen sekaantuisi?

Sehän kertoisi vain sen tosiasian, että elämäni Jumalaan uskovana kuitenkin kiehtoo - jollain salatulla tavalla...

Melko itsekeskeistä. Onko tuo hengellistä ekshibitionismia, jonka "paljastelija" ajattelee toiminnan kiihottavan toisia itsensä lisäksi.

Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi vastaan, että kumpikin saa sekaantua, mutta toisen uskovaisen kanssa keskusteleminen on toki helpompaa - ja molempienkin kasvokkain.
Toiseen kysymykseesi totean vain, että hengellisestä vakaumuksesta onkin parempi todistaa mieluummin käytännön teoin kuin sanoin - ja sekin on helpompaa oikeassa elämässä.
En ymmärrä tuota vertaustasi kiihottamisesta, se toiminta kuulunee joillekin hurmahenkisille maallikkosaarnaajille. Sellainen en ole.

Sanot "että elämäni Jumalaan uskovana kuitenkin kiehtoo"

Mikä oma tavoitteesi on keskustelulle Jeminan kanssa?

Ei minulla ole tavoitetta keskustelussa. On kyseessä sitten Jemina tai kuka hyvänsä palstanimerkki. Epäselvästä kommentista pyydän kyllä tarkennusta ja joskus kerron jos olen (Tauko on) eri mieltä kommentin sisällöstä. Tai jos kommentin sisällössä on selvästi asiavirhe.

[siili suhonen]

Siilillä lähti laukalle.
Monet ateistit kuten esimerkiksi buddhalaiset kiistävät myös "egon" merkityksen ja harjoittavat itseään korostamatonta elämää.

Epäilen vahvasti että buddha olisi identifioitunut ateistiksi mutta jos tuollainen lokerointi auttaa ateisteja ottamaan sen uskon loikan, kuten varmasti autttaakin niin tärkeää tuo oikeaan laumaan identifikoituminen nykyihmiselle tuntuu olevan, niin vahva suositus täältä. Ajatelkaa ihmeessä buddhaa ateistina jos se helpottaa hyvät ateistit.
Sanojahan nuo vaan ovat. Mestari eckhart puhui jumalasta buddha kenties jostsain muusta. Samasta asiasta kuitenkin puhuivat.


“Some people prefer solitude. They say their peace of mind depends on this.
Others say they would be better off in church.
If you do well, you do well wherever you are. If you fail, you fail wherever you are.
Your surroundings don't matter. God is with you everywhere -- in the market place as well as in seclusion or in the church.
If you look for nothing but God, nothing or no one can disturb you.
God is not distracted by a multitude of things.
Nor can we be.”
― Meister Eckhart

The outward man is the swinging door; the inner man is the still hinge.

Aamen!

Eipä taida maksaa vaivaa enempää trollia syöttää mutta tähän loppuun pari ajatusta ateisteista.

Eri filosofiset järjestelmät (humanismi, eksistentialismi, sekulaari etiikka) tarjoavat ateisteille mahdollisuuden rakentaa moraalinen ja yhteisöllinen pohja ilman, että egoa nostetaan kaiken keskipisteeksi.

Ateistit ovat kykeneviä itsereflektioon. Ateismi ei sulje pois syvällistä pohdintaa omasta identiteetistä, moraalista tai elämän tarkoituksesta. Monet ateistit pyrkivät näihin kysymyksiin esimerkiksi filosofian, tieteen ja taiteen kautta.

Yhteisöllisyys voi kukoistaa ilman uskontoa. Sekulaarit yhteisöt ja liikkeet, kuten humanistiset ja altruistiset järjestöt osoittavat, että yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa ilman uskonnollisia periaatteita.

Ateistit voivat pohjata moraalinsa esimerkiksi utilitarismiin, sopimusetiikkaan, humanismiin tai muihin filosofisiin järjestelmiin. Moraalisen elämän perustaminen ei edellytä uskoa jumaluuteen.

Toisaalta uskovat kärsivät juuri niistä ongelmista mistä ateisteja syytettiin.

Myös uskonnolliset ihmiset kamppailevat keskittymiskyvyn, älypuhelinriippuvuuden ja yhteisöllisyyden haasteiden kanssa. Uskonnolliset traditiot eivät ole aina vapaita yksilökeskeisistä vääristymistä. Egoa voi korostaa myös uskonnollisessa kontekstissa esimerkiksi silloin, kun yksilö asettaa omat uskonnolliset näkemyksensä muiden yläpuolelle.

Tähän voi itseasiassa listata ne kaikki kun vaihtaa ateistin tilalle uskovan ihmisen.

Niin tyypillistä ateistia. Käydä itseään korottaakseen haukkumaan kanssakeskustelijaa trolliksi sen sijaan että olisi Moominin ehdotust noudattaen keskittynyt väitteisiin ja perusteluhinsa jos sellaisia arvon ateistilt löytyy. Moomini muuten tuollainen harvinainen valonpilkahdus ateistien joukossa. Jos hänenlaisiaan olisi enemmän, ehkäpä kaikki toivo ei olisi menetetty?
Loppuosa on hyvää pohdintaa ja kauniita ajatuksia. Tuollaisia ideoita toivottaisiin ateisteilta lisää ja ennenkaikkea mitä nuo kauniit ajatukset humanismista, eksistentialismista yms. käytännössä tarkoittavat ja ennenkaikkea, tarjoavatko millaisia metodeja ihmisen moraalisen kasvun tukemiseksi. Ilman metodiahan nuo ovat vain sitä itseään. Kauniita sanoja paperilla? Ja miten noita humanistisia ja eksistentialistisia metodeja ihmisen moraalista kasvua tukemaan saataisin hieman paremmalla prosentilla aktualisoitua ateistisesissa yhteisöissä kun tilanne tällä hetkellä ei todellakaan näytä kovin hyvältä kuten viestissäsi oikein huomioitkin.
Eli miten saada konkretisoitua noita kauniita juhlapuheita paremman tulevaisuuden turvaamiseksi?
Millaisia ideoita ateisteilla?

Tähän voi itseasiassa listata ne kaikki kun vaihtaa ateistin tilalle uskovan ihmisen.

Karua mutta totta. Käytännössä tosiaan mitään moraalista kehitystä ei ole tapahtunut useaan tuhanteen vuoteen vaan ateistinen moraali niin yksilöllisellä kuin yhteisöllisellä tasolla operoi edelleen vuosituhantisen hammurabilaisen ansaintalogiikan mukaisesti.
Mitä muuta oikeastaan voinee odottaakaan perinteeltä jossa niin suurta roolia näyttelevät epätieteellinen usko vapaaseen tahtoon ja minän olemassaoloon kaiken kokemuksen keskipisteenä.
Tuo varmaan on se minkä ennenkaikkea muuttua. Vuosituhantisesta koston ja kaunan moraalista kohti tieteellisen maailmankuvan kanssa sopusointuista hengellistä hyve-etiikkaa.

[siili suhonen]

Juu tollanen oli tilanne ennen kristinuskon kulta-aikaa. Se on saanut aikaan paljon hyvää kehitystä historiassa, mut nyt aika on ajamassa siitä ohi ja hyvää tulee muualta.

Ei se tilanne ollut kristinuskon kulta-ajalla, keski-ajan Euroopassa, kovin paljoa parempi. Kaikenlainen irstailu oli toki varattu yläluokalle ja rahvas orjuutettiin palvelemaan yläluokkaa ihan kuin ennenkin. Kristinuskolla oli kehittävä merkityksensä Rooman raunioilta keski-ajalle, mutta silloin se alkoi jäädä kehityksen jarruksi, kun vahvan organisaation edunsaajat keskittyivät vain riistämään kansaa. Valistusaikana alkoi kehitys, jossa yhteiskunta ajoi ohi ja uskonnon rooli on hiipunut satoja vuosia. Prosessi jatkuu edelleen ja nyt se on selvästi ultrakonservatiivien historiallinen jäänne, jolla ei ole annettavaa modernin yhteiskunnan kehittämiseen.

Kristinusko synnytti ristiretket, joissa lahdattiin saraseeneja ja loppuvaiheessa vääränlaisia kristittyjäkin (Konstatinopolin ryöstö). Euroopassa eri kristinuskon haarat tappelivat verisesti ja pienemmät hävitettiin pois (kataarit) ja katoliset ja protestantit jatkoitav kähinäänsä ihan meidän aikoihin asti. Ja inkvisitio se vasta olikin rauhan ja rakkauden asialla.

Ihminen on kekseliäs elukka niin hyvässä kuin pahassa eikä uskovaisuus sitä muuksi muuta. Jumalaakaan ei näytä häiritsevän se, mitä hänen nimissään touhutaan.

Juu ja juutalaisia unohtamatta joita käytiin lahtaamaan nk. kansanristiretkillä kun reissuun lähteneeltä rahvaalta pääsi se varsinainen määränpää unohtumaan ja fokus ei säilynyt vaan rahvas kävi purkamaan ahdistustaan ja pahaa oloaan kätevimpään kohteeseen.
Sellaista se rahvas vähän tuppa olemaan.
Saraseenien ja ristin ritareiden kahinoissa kuitenkin aina oli vähän enemmän tyyliä ja kavaljeerimaista kunnoitusta vihulaista kohtaan kuten yleensä on ollut tapana. No onhan rahvaallakin toki ollut hetkensä. Palloa potkittiin nomanslandilla jouluhengen merkeissä kristusta kunnioittaen. Mutta taitaapi olla harvinasempi poikkeus säännöstä tuo.
Mut kyllähän kaikesta tuosta ritarinahistelusta ja muusta tosiaan noustiin ihan uudelle levelille kun ateistinen ilosanoma alkoi toden teolla lyödä läpi kommunismin ja fasismin muodossa ja ihmisestä todella leivottiin kasvottoman koneiston osa, molokin ruokaaa lihamyllyn läpi jauhettavaksi teollisessa mittakaavassa muuaailmansodissa.
Nuo uskovaisten keskiaikaspedeilyt aika nappulaliigaa tuon rinnalla.

[AVH]

Neuvostoliitossa oli ortodoksikristittyjä jopa kymmeniä miljoonia, mutta tarkkoja lukuja ei ole, sillä uskonnon harjoittaminen oli usein salaista. Arviot vaihtelevat, mutta joidenkin tutkimusten mukaan jopa 20–40 % Neuvostoliiton väestöstä identifioitui ortodoksiseen kristinuskoon jossain muodossa, vaikka monet eivät voineet harjoittaa uskoaan julkisesti. Kaivelin vähän asiaa jotta totuus ei jäisi propagandan jalkoihin. Kovat ajat siellä oli uskovilla ihmisillä.