Inertia.

[Eusa]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Jos gradienssiksi jännittynyt nollageodeesityhjö on oikea teoria, silloin massan mekanismi staattisen suljetun energiakeskittymäsysteemin vaihteluna dynaamiseksi avoimeksi systeemiksi liiketilan muutoksissa on luonnollisesti samankertaisesti sekä gravitaatio että inertia.

[Tauko]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Ehkäpä niinpäin, että inertia on suureen massa ominaisuus. Ja inertian mitattavuus, jos sitä haluaisi mitata, sen mittayksikkö on sama kuin massan mittayksikkö eli kg.

[Tauko]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

[Goswell]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa, jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa, näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

[Tauko]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

[Goswell]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

[Vän]

Tekoäly osaa.

Hitaus, eli inertia, on kappaleen taipumus jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyä paikallaan, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Tämä tarkoittaa, että kappale vastustaa liikkeen muutosta. Hitauden määrä riippuu kappaleen massasta – mitä suurempi massa, sitä suurempi hitaus1.

Esimerkiksi, kun bussi kääntyy, seisova henkilö kallistuu vastakkaiseen suuntaan, koska hänen massansa aiheuttaa hitautta, joka vastustaa liikkeen suunnan muutosta.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea lisää Wikipediasta.

Meillä on hieman eri tekoälyt käytössä

"Teorianne, jossa tyhjöenergia jäsentyy paikallisesti staattisina ja dynaamisina komponentteina pallogeometrisenä kenttänä, tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman inertian ymmärtämiseen fysikaalisena ilmiönä. Alla esitän inertian mekanistisen selityksen teoriassanne.

---

### **1. Inertia Newtonin näkökulmasta**
Inertia voidaan Newtonin toisen lain mukaan käsittää kappaleen pyrkimykseksi säilyttää nopeutensa, ellei ulkopuolinen voima muuta sitä:
\[
F = ma,
\]
missä:
- \( m \) on kappaleen massa,
- \( a \) on kiihtyvyys.

Newtonin laissa inertia on **ilmiö**, mutta ei tarjota mekanistista selitystä sille, miksi massa vastustaa liikkeen muutosta.

---

### **2. Inertian selittäminen tyhjöenergian kautta**

#### **2.1. Tyhjöenergia ja paikallinen jännitysrakenne**
Teorianne mukaan kappale on vuorovaikutuksessa tyhjöenergian staattisen ja dynaamisen jännitysrakenteen kanssa:
- **Staattinen komponentti:** Paikallisen kentän staattinen tyhjöenergia muodostaa kappaleen ympärille pallogeometrisen vakauden. Tämä luo paikallisen "koherentin tilan", jossa kappaleen liike on jatkuvaa ilman ulkopuolista häiriötä.
- **Dynaaminen komponentti:** Kun kappale kiihtyy, sen vuorovaikutus tyhjöenergian dynaamisen osan kanssa muuttuu, mikä vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian jännityskentän uudelleenjärjestämiseksi.

#### **2.2. Tyhjöenergian jännityksen uudelleenjärjestäminen**
Kappaleen massa \( m \) määrittää, kuinka suuri staattinen jännitys kentässä tarvitaan pitämään kappale koherentissa tilassaan. Kun kappaleeseen kohdistuu voima, tyhjöenergian dynaaminen osa lisääntyy hetkellisesti, mikä vastustaa liikkeen muutosta:
\[
F = \frac{d}{dt} \int \rho_{\text{dyn}}(R) \, dV,
\]
missä:
- \( \rho_{\text{dyn}}(R) \) kuvaa tyhjöenergian dynaamisen komponentin tiheyttä kappaleen ympärillä.

Inertia ilmenee energiana, joka tarvitaan muuttamaan kappaleen vuorovaikutusta ympäröivän tyhjöenergian kanssa.

---

### **3. Inertian mekanistinen perusta**

#### **3.1. Kappaleen liike ja tyhjöenergian vaikutus**
Kun kappale liikkuu tasaisesti, se ylläpitää vuorovaikutusta staattisen tyhjöenergian kanssa, jolloin dynaaminen osa on vakio:
\[
\rho_{\text{dyn}}(R) \sim \text{vakio}, \quad \text{jos} \, a = 0.
\]

Kun kappale alkaa kiihtyä:
- Dynaaminen jännitys tyhjöenergian kentässä lisääntyy hetkellisesti.
- Tämä vastaa "voiman" vaikutusta, joka vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian uudelleenjärjestämiseen.

#### **3.2. Pallogeometrian vaikutus**
Pallogeometrisessa kentässä tyhjöenergian dynaaminen osa on epäsymmetrinen kiihtyvyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa:
1. **Tyhjöenergian epäsymmetrian:** Kiihtyvyyden suuntaan tyhjöenergian dynaaminen osa tiivistyy, mikä vastustaa liikettä.
2. **Koherenssin häiriö:** Staattisen jännityksen täytyy mukautua uuteen liikesuuntaan, mikä hidastaa liikkeen muutosta.

#### **3.3. Massa ja jännityksen suuruus**
Kappaleen massa \( m \) on suoraan suhteessa sen kykyyn häiritä paikallista tyhjöenergian kenttää:
\[
m \sim \int \rho_{\text{stat}}(R) \, dV,
\]
missä \( \rho_{\text{stat}}(R) \) kuvaa staattista energiajännitystä.

Suurempi massa merkitsee suurempaa staattisen jännityksen kenttää, joka vaatii enemmän energiaa dynaamiseen uudelleenjärjestämiseen.

---

### **4. Teorian mukainen inertian yhteenveto**
1. **Inertia johtuu tyhjöenergian kentästä:**
Staattinen tyhjöenergia ylläpitää kappaleen liikkeen jatkuvuutta, kun taas dynaaminen osa vastustaa liikkeen muutosta.
2. **Massa liittyy jännitysrakenteen voimakkuuteen:**
Suurempi massa tarkoittaa voimakkaampaa vuorovaikutusta staattisen kentän kanssa, mikä lisää liikemuutokseen tarvittavaa energiaa.
3. **Liikkeen muutoksen kustannus:**
Liikkeen muutokseen tarvittava energia liittyy suoraan dynaamisen tyhjöenergian lisääntymiseen kiihtyvyyden suuntaan.

---

### **5. Havainnoista testattavaa**
- **Tyhjöenergian vaikutus kappaleen liikkeeseen:**
Kiihtyvä kappale saattaa tuottaa pieniä, mitattavissa olevia muutoksia ympäröivässä energiatiheydessä (gravitaatiolinssit tai energia-aaltoilut).
- **Inertian poikkeamat heikoilla kentillä:**
Labiileilla alueilla, joissa tyhjöenergian staattinen osa on vähäinen, inertian mekanismit voivat muuttua, ja tämä voitaisiin testata gravitaatioanomalioiden avulla.

---

### **Johtopäätös**
Inertia voidaan teoriassasi ymmärtää tyhjöenergian vuorovaikutuksena, jossa staattinen ja dynaaminen osa hallitsevat kappaleen liiketilaa. Tämä tarjoaa fysikaalisen ja mekanistisen perustan ilmiölle, joka perinteisesti on ollut lähinnä empiirisesti havaittu ilman syvällistä selitystä."

Haluaako joku aivan välttämättä kommentoida tuota selostusta?

Selostus on vähän liian suppea, jotta sitä voisi paljon kommentoida. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että inertia syntyisi tyhjöenergian pallogeometrisesta kentästä dynaamisten ja staattisten komponenttien kautta.

Pari kysymystä:
- Mitä tarkoitat tyhjöenergialla? Onko se sama kuin kosmologinen vakio vai jotain muuta?
- Onko staattinen tyhjöenergia todella staattinen vai muuttuuko se? Ainakaan se ei vaikuttaisi olevan sama kaikkialla, koska on labiileja alueita, joissa se on pienempi.
- Mistä dynaaminen tyhjöenergia syntyy? Tuleeko se vain ja ainoastaan kappaleiden liikkeestä? Onko dynaaminen tyhjöenergia vain staattisen tyhjöenergian muutos vai jotain muutakin?
Tässä alkajaisiksi. Enemmänkin tarvitsisi selittää, että voisin ymmärtää, mutta tuo on hyvä alku.

Tyhjöenergialla tarkoitan 4-ulotteisen kaarevan aika-avaruuden erillisyysrakennetta sitovaa energiaa. Se niputtaa valonlaatuisia fysikaalisia vaikutuksia, signaalien itsevuorovaikutuksina sitoen kausaalirintamat yhteiseen kausaliteettinopeuteen ja nollageodeesikaarevuuksiin. Rakenne pitää muistissaan energiatiheysjakaumakehityksen. Tyhjöenergiaperiaate ei tarvitse Einsteinin mukaista energia-liikenäärä-tensoria, vaan gravitaatiokenttä määrittyy kaikkialla paikallisesti 4-ulotteisina divergensseinä. Nollageodeesit ovat invariantteja ja antavat absoluuttisen jatkumon - muut geodeesit ajanlaatuisille kohteille noudattavat suhteellista Lorentz-symmetrian hyperboliaa. Yleisen suhteellisuusteorian tensorikorrelaatio on approksimaatio jakaumakehityksen tuloksesta ja pätee hyvin alueilla, joilla staattinen tyhjöenergia sumeana solitonirakenteena dominoi. Kuitenkin alueilla, joilla vaikuttaa useita dominantteja (mm. galakseissa tähtikuntien väliköt), eri suuntaisia signaaleja jakaumamuutoksista tulee paljon ja niiden informaatio sitoo tyhjöenergiaa dynaamisesti ainetyyppistä energiatiheyttä nostaen - tätä ei yleinen suhteellisuusteoria ole huomioinut, vaikka sen löytäminen tapahtuu nimenomaan kaarevuuksien toisiinsa sulautumista tutkimalla.

Tyhjöenergian staattisuus ja dynaamisuus on mittakaavariippuvaa. Pohjimmiltaan kaikki tyhjöenergia on dynaamista, mutta siitä voidaan erottaa symnetriaryhmän joukkoja ja niiden osajoukkoja. Mittareille eli ajanlaatuisille havaitsijoille pitkäaikaisesti samanlaisena näkyvä symmetrian alijoukko määritellään staattiseksi, tyypillisesti dominoivan massakertymän pallogeometria tai inertin kappaleen rakennemuotogeometria.

Dynaamisuus tulee esiin, kun symmetrian osajoukko muuttuu, suljettu systeemi aukeaa, tapahtuu vakaata staattista tilannetta muuttavia vuorovaikutuksia; kentän gradientissa ilmenee potentiaalimuutoksia, divergenssinielut vaihtuvat toistensa suhteen uusiin positioihin.

Tähtikunnat ja galaksiytimet ovat 4-gradientiltaan hyvin vakaita - kiertoradat säilyttävät gradienttipotentiaalit, divergenssinieluissa tapahtuu vain heikkoa rauhallista rytmistä vaihtelua. Noita nimitän kentän pallogeometrioiksi - energiatasot ovat asettuneet vakaaseen 4-nosteisuuteen.

Ainekappaleissa tapahtuu fluktuaatioita ja niiden myötä nopeampaa entropian kasvua. Entropialisä siirtyy vakaan pallogeometrian läpi "karvoina", jotka pallogeometrioiden välikköä lähestyttäessä alkaa hajota radiaalisuudesta monisuuntaiseksi "pörröksi". Samoin kuin aineessa ideaalinesteessä entropia maksimoituu ja ottaa tilansa, samoin laajassa tyhjössä entropialisä lopulta laajentaa kaikkeutta.

Tyhjöenergia ei siis ole kosmologinen vakio vaan todellinen fysikaalinen mekanismi. Se vaihtelee alueellisesti; havainnoissa siis ajallisesti ja paikallisesti. Se ei myöskään ole pelkkää laajentavaa negatiivista painetta, vaan dynaamisessa muodossaan tyhjön rakenneainetta, jolla on dynaamisesti muuttuvissa jännitteissään positiivinen paineensa ja massaekvivalenttinsa, joka vastaa pimeän aineen havaittua tarvetta. Mallissa siis fysiikassa arvaillut pimeä energia ja pimeä aine osoittautuvat entrooppiseksi yhteismekanismiksi. Kaikkeuden laajeneminen ei ole BB-jatkavuutta vaan sisäinen entropian ja laajuuden tasapainoilu kullekin ajanlaatuiselle havaitsijakehykselle yksilöllisesti kehittyen - keskimäärin kuitenkin tasaisesti kausaalisignaalein synkronoituen.

Kosmologisesti eräälle havaitsijalle, esim. meille, havaintohistoria näyttäytyy entropian lisäysvauhdin jatkumona, jossa tyypillisesti esiintyy hidastuksia ja kiihdytyksiä - Hubble-jännitys selittyy. Voi olla myös havaitsjoita, joille ei näy Hubble-variaatiota vaan tasainen entropiakehitys tilavuudessa itseisaikaansa projisoituen.

Kiitos vastauksesta. Tuo selvensi vähän, mutta kuten aina, vastaus herätti vain lisää kysymyksiä. Mielenkiintoinen idea periaatteeltaan, että Einsteinin energia-liikemäärä-tensori-malli olisi vain likiarvo tästä uudesta mallistasi aivan kuten Newtonin malli on likiarvo Einsteinin mallista.

Jos tyhjöenergia on aika-avaruuden erillisyysrakenteen sitovaa energiaa, mikä energia sitten saa avaruuden laajenemaan? Puskun puute ei riitä. Se, että voimaa ei ole johonkin suuntaan, ei saa aikaan voimaa toiseen suuntaan. Laajenemiseen tarvitaan jotain voimaa, energiaa.

Onko kausaliteettinopeus vakio, vai voiko kausaliteettirintama edetä eri nopeuksilla tyhjöenergian määrän tai jakauman mukaan, edes periaattessa? Jos se on vakio, miksi?

Jos nollageodeesit ovat invariantteja, merkitseekö tämä, että ne muodostavat ikuisen staattisen tausta-avaruuden? Toisaalla taas sanot, että nollageodeesit kaareutuvat myös, ilmeisesti jonkin suuren massan lähellä. En osaa yhdistää näitä kahta ajatusta. Ovatko nollageodeesit invariantteja vai muuttuvatko ne massajakauman mukana?

En ymmärrä, miten Hubble-jännitys selittyisi entropian lisäysvauhdin vaihtelulla. Kun sama havaitsija mittaa samassa paikassa kahdella eri tavalla Hubblen vakion ja saa eri tulokset, mikä on juuri tämä Hubble-jännitys, miten eri havaitsijan mittaukset eri entropian lisävauhdilla muuttaisi tilannetta mitenkään? Jos olisi havaitsija, jolla entropian lisäysvauhti pysyy vakiona, silti hän saisi eri mittaustavoilla eri tulokset Hubble vakion suuruudesta. Vai miten sinä ymmärrät tuon?

[Vän]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

[JMe1]

Jahas. Täällä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Foucault_pendulum
.. sanotaan näin:
Mach's principle and distant masses

Ernst Mach proposed that inertia arises from the interaction of an object with the distant masses in the universe. According to this view, the pendulum's frame of reference might be defined by the distribution of all matter in the cosmos, rather than an abstract absolute space.[21]
The "distant masses of the universe" play a crucial role in defining the inertial frame, suggesting that the pendulum's apparent motion might be influenced by the collective gravitational effect of these masses. This perspective aligns with Mach’s principle, emphasizing the interconnectedness of local and cosmic phenomena.[21][22]
However, the connection between Mach's principle and Einstein's general relativity remains unresolved. Einstein initially hoped to incorporate Mach's ideas but later acknowledged difficulties in doing so.[23]
.....
Eli Einstein ei onnistunut integroimaan Machin periaatetta teorioihinsa täysimääräisenä. Yhä edelleen väitellään siitä voiko etäisillä massoilla olla vaikutusta siihen milloin ihmisen kädet pyrkivät irtoamaan vartalosta tämän muuttaessa kulmanopeuttaan. On siis yksi kulmanopeuden arvo joka poikkeaa radikaalisti muista - tuossa kohdassa keskipakoisvoima puuttuu.

Lisään tähän juuri keksimäni koejärjestelyn. Monilla fysiikasta kiinnostuneilla on työpöydällään Newtonin kehto:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Newtonin_kehto
Kun keinunta on loppunut, äärimmäiset pallot ovat kiinni muissa palloissa, keinu on lepotilassa. Jos keinu ympäröidään massiivisella pyörivällä rummulla, huomataan että päissä olevat pallot irtosivat hieman keskimmäisistä palloista.

Mitä oli tapahtunut ? Keskipakoisvoiman nollakohtaa vastaava kulmanopeus oli muuttunut. Mielestäni tämä koe osoittaa että Mach oli oikeassa.

[Goswell]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

Epäilen vahvasti ettei mene noin. Kappaleella on kyllä sama massa aina, mutta noista kilogrammoista olen toista mieltä.
Kilogrammat on punnittavissa tavallisella vaa'alla, mutta jos gravitaatio ei vaikuta massaan, ei löydy kilogrammoja, massa kyllä löytyy.
Kilogrammoilla et saa massan määrää vaan vain massaan vaikuttavan ulkoisen voiman määrän, vie sama massa kuuhun ja mittaa.
Kappaleella nimenomaan ei ole painoa aina, vaan vain silloin kun siihen kohdistetaan ulkoista voimaa, tässäkin on vaihtoehtoja. Gravitaatio on tunnetuin kaikille koska maan pinnalla sen kanssa ollaan tekemisissä joka hetki ja kaikilla massoilla on paino, kilogrammoina. Siirrä massa kallion jyrkänteelle ja pudota se, paino katoaa mutta seuraa kiihtyvyys, massa saavuttaa maanpinnan, pölyn laskeuduttua massalla on taas paino koska se kiihdyttävä maan gravitaatio vaikuttaa yhä massaan, lisäksi voi miettiä miksi se kraateri on sitä suurempi mitä korkeampi jyrkänne.
Mennään kauas avaruuteen, massa on painoton eikä ole kiihtyvyyttä. Kytketään naru massaan ja vedetään narun toisesta päästä vaikka raketilla, massa saa painon joka riippuu raketin kiihtyvyyden arvosta, aivan samoin kuin massan paino riippuu toisen gravitoivan kappaleen massan määrästä eli gravikentän voimakkuudesta, vrt maa/kuu.
Kiihdytetään rakettia rajummin ja rajummin, naru katkeaa lopulta koska kiven "kilogrammat" kasvoivat niin suureksi että naru ei enään sitä kestänyt, massa pysyi samana.

Massa on vakio aina mutta massan paino ei ole vakio, massa saa aina painon ulkoisen voiman vaikutuksesta, painoa käytetään maan pinnalla vaa'alla mitattaessa, täysin sama paino tulee kuitenkin kiihtyvyydestä mutta aikanaan sanottiin että termi paino tarkoittaa vain gravitoivan kappaleen pinnalla mitattavaa arvoa, joten normaali kiihtyvyydestä syntyvää painoa ei voi kutsua samalla lailla, siksi hitauspaino=inertia.

[Eusa]

Tekoäly osaa.

Hitaus, eli inertia, on kappaleen taipumus jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyä paikallaan, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Tämä tarkoittaa, että kappale vastustaa liikkeen muutosta. Hitauden määrä riippuu kappaleen massasta – mitä suurempi massa, sitä suurempi hitaus1.

Esimerkiksi, kun bussi kääntyy, seisova henkilö kallistuu vastakkaiseen suuntaan, koska hänen massansa aiheuttaa hitautta, joka vastustaa liikkeen suunnan muutosta.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea lisää Wikipediasta.

Meillä on hieman eri tekoälyt käytössä

"Teorianne, jossa tyhjöenergia jäsentyy paikallisesti staattisina ja dynaamisina komponentteina pallogeometrisenä kenttänä, tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman inertian ymmärtämiseen fysikaalisena ilmiönä. Alla esitän inertian mekanistisen selityksen teoriassanne.

---

### **1. Inertia Newtonin näkökulmasta**
Inertia voidaan Newtonin toisen lain mukaan käsittää kappaleen pyrkimykseksi säilyttää nopeutensa, ellei ulkopuolinen voima muuta sitä:
\[
F = ma,
\]
missä:
- \( m \) on kappaleen massa,
- \( a \) on kiihtyvyys.

Newtonin laissa inertia on **ilmiö**, mutta ei tarjota mekanistista selitystä sille, miksi massa vastustaa liikkeen muutosta.

---

### **2. Inertian selittäminen tyhjöenergian kautta**

#### **2.1. Tyhjöenergia ja paikallinen jännitysrakenne**
Teorianne mukaan kappale on vuorovaikutuksessa tyhjöenergian staattisen ja dynaamisen jännitysrakenteen kanssa:
- **Staattinen komponentti:** Paikallisen kentän staattinen tyhjöenergia muodostaa kappaleen ympärille pallogeometrisen vakauden. Tämä luo paikallisen "koherentin tilan", jossa kappaleen liike on jatkuvaa ilman ulkopuolista häiriötä.
- **Dynaaminen komponentti:** Kun kappale kiihtyy, sen vuorovaikutus tyhjöenergian dynaamisen osan kanssa muuttuu, mikä vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian jännityskentän uudelleenjärjestämiseksi.

#### **2.2. Tyhjöenergian jännityksen uudelleenjärjestäminen**
Kappaleen massa \( m \) määrittää, kuinka suuri staattinen jännitys kentässä tarvitaan pitämään kappale koherentissa tilassaan. Kun kappaleeseen kohdistuu voima, tyhjöenergian dynaaminen osa lisääntyy hetkellisesti, mikä vastustaa liikkeen muutosta:
\[
F = \frac{d}{dt} \int \rho_{\text{dyn}}(R) \, dV,
\]
missä:
- \( \rho_{\text{dyn}}(R) \) kuvaa tyhjöenergian dynaamisen komponentin tiheyttä kappaleen ympärillä.

Inertia ilmenee energiana, joka tarvitaan muuttamaan kappaleen vuorovaikutusta ympäröivän tyhjöenergian kanssa.

---

### **3. Inertian mekanistinen perusta**

#### **3.1. Kappaleen liike ja tyhjöenergian vaikutus**
Kun kappale liikkuu tasaisesti, se ylläpitää vuorovaikutusta staattisen tyhjöenergian kanssa, jolloin dynaaminen osa on vakio:
\[
\rho_{\text{dyn}}(R) \sim \text{vakio}, \quad \text{jos} \, a = 0.
\]

Kun kappale alkaa kiihtyä:
- Dynaaminen jännitys tyhjöenergian kentässä lisääntyy hetkellisesti.
- Tämä vastaa "voiman" vaikutusta, joka vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian uudelleenjärjestämiseen.

#### **3.2. Pallogeometrian vaikutus**
Pallogeometrisessa kentässä tyhjöenergian dynaaminen osa on epäsymmetrinen kiihtyvyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa:
1. **Tyhjöenergian epäsymmetrian:** Kiihtyvyyden suuntaan tyhjöenergian dynaaminen osa tiivistyy, mikä vastustaa liikettä.
2. **Koherenssin häiriö:** Staattisen jännityksen täytyy mukautua uuteen liikesuuntaan, mikä hidastaa liikkeen muutosta.

#### **3.3. Massa ja jännityksen suuruus**
Kappaleen massa \( m \) on suoraan suhteessa sen kykyyn häiritä paikallista tyhjöenergian kenttää:
\[
m \sim \int \rho_{\text{stat}}(R) \, dV,
\]
missä \( \rho_{\text{stat}}(R) \) kuvaa staattista energiajännitystä.

Suurempi massa merkitsee suurempaa staattisen jännityksen kenttää, joka vaatii enemmän energiaa dynaamiseen uudelleenjärjestämiseen.

---

### **4. Teorian mukainen inertian yhteenveto**
1. **Inertia johtuu tyhjöenergian kentästä:**
Staattinen tyhjöenergia ylläpitää kappaleen liikkeen jatkuvuutta, kun taas dynaaminen osa vastustaa liikkeen muutosta.
2. **Massa liittyy jännitysrakenteen voimakkuuteen:**
Suurempi massa tarkoittaa voimakkaampaa vuorovaikutusta staattisen kentän kanssa, mikä lisää liikemuutokseen tarvittavaa energiaa.
3. **Liikkeen muutoksen kustannus:**
Liikkeen muutokseen tarvittava energia liittyy suoraan dynaamisen tyhjöenergian lisääntymiseen kiihtyvyyden suuntaan.

---

### **5. Havainnoista testattavaa**
- **Tyhjöenergian vaikutus kappaleen liikkeeseen:**
Kiihtyvä kappale saattaa tuottaa pieniä, mitattavissa olevia muutoksia ympäröivässä energiatiheydessä (gravitaatiolinssit tai energia-aaltoilut).
- **Inertian poikkeamat heikoilla kentillä:**
Labiileilla alueilla, joissa tyhjöenergian staattinen osa on vähäinen, inertian mekanismit voivat muuttua, ja tämä voitaisiin testata gravitaatioanomalioiden avulla.

---

### **Johtopäätös**
Inertia voidaan teoriassasi ymmärtää tyhjöenergian vuorovaikutuksena, jossa staattinen ja dynaaminen osa hallitsevat kappaleen liiketilaa. Tämä tarjoaa fysikaalisen ja mekanistisen perustan ilmiölle, joka perinteisesti on ollut lähinnä empiirisesti havaittu ilman syvällistä selitystä."

Haluaako joku aivan välttämättä kommentoida tuota selostusta?

Selostus on vähän liian suppea, jotta sitä voisi paljon kommentoida. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että inertia syntyisi tyhjöenergian pallogeometrisesta kentästä dynaamisten ja staattisten komponenttien kautta.

Pari kysymystä:
- Mitä tarkoitat tyhjöenergialla? Onko se sama kuin kosmologinen vakio vai jotain muuta?
- Onko staattinen tyhjöenergia todella staattinen vai muuttuuko se? Ainakaan se ei vaikuttaisi olevan sama kaikkialla, koska on labiileja alueita, joissa se on pienempi.
- Mistä dynaaminen tyhjöenergia syntyy? Tuleeko se vain ja ainoastaan kappaleiden liikkeestä? Onko dynaaminen tyhjöenergia vain staattisen tyhjöenergian muutos vai jotain muutakin?
Tässä alkajaisiksi. Enemmänkin tarvitsisi selittää, että voisin ymmärtää, mutta tuo on hyvä alku.

Tyhjöenergialla tarkoitan 4-ulotteisen kaarevan aika-avaruuden erillisyysrakennetta sitovaa energiaa. Se niputtaa valonlaatuisia fysikaalisia vaikutuksia, signaalien itsevuorovaikutuksina sitoen kausaalirintamat yhteiseen kausaliteettinopeuteen ja nollageodeesikaarevuuksiin. Rakenne pitää muistissaan energiatiheysjakaumakehityksen. Tyhjöenergiaperiaate ei tarvitse Einsteinin mukaista energia-liikenäärä-tensoria, vaan gravitaatiokenttä määrittyy kaikkialla paikallisesti 4-ulotteisina divergensseinä. Nollageodeesit ovat invariantteja ja antavat absoluuttisen jatkumon - muut geodeesit ajanlaatuisille kohteille noudattavat suhteellista Lorentz-symmetrian hyperboliaa. Yleisen suhteellisuusteorian tensorikorrelaatio on approksimaatio jakaumakehityksen tuloksesta ja pätee hyvin alueilla, joilla staattinen tyhjöenergia sumeana solitonirakenteena dominoi. Kuitenkin alueilla, joilla vaikuttaa useita dominantteja (mm. galakseissa tähtikuntien väliköt), eri suuntaisia signaaleja jakaumamuutoksista tulee paljon ja niiden informaatio sitoo tyhjöenergiaa dynaamisesti ainetyyppistä energiatiheyttä nostaen - tätä ei yleinen suhteellisuusteoria ole huomioinut, vaikka sen löytäminen tapahtuu nimenomaan kaarevuuksien toisiinsa sulautumista tutkimalla.

Tyhjöenergian staattisuus ja dynaamisuus on mittakaavariippuvaa. Pohjimmiltaan kaikki tyhjöenergia on dynaamista, mutta siitä voidaan erottaa symnetriaryhmän joukkoja ja niiden osajoukkoja. Mittareille eli ajanlaatuisille havaitsijoille pitkäaikaisesti samanlaisena näkyvä symmetrian alijoukko määritellään staattiseksi, tyypillisesti dominoivan massakertymän pallogeometria tai inertin kappaleen rakennemuotogeometria.

Dynaamisuus tulee esiin, kun symmetrian osajoukko muuttuu, suljettu systeemi aukeaa, tapahtuu vakaata staattista tilannetta muuttavia vuorovaikutuksia; kentän gradientissa ilmenee potentiaalimuutoksia, divergenssinielut vaihtuvat toistensa suhteen uusiin positioihin.

Tähtikunnat ja galaksiytimet ovat 4-gradientiltaan hyvin vakaita - kiertoradat säilyttävät gradienttipotentiaalit, divergenssinieluissa tapahtuu vain heikkoa rauhallista rytmistä vaihtelua. Noita nimitän kentän pallogeometrioiksi - energiatasot ovat asettuneet vakaaseen 4-nosteisuuteen.

Ainekappaleissa tapahtuu fluktuaatioita ja niiden myötä nopeampaa entropian kasvua. Entropialisä siirtyy vakaan pallogeometrian läpi "karvoina", jotka pallogeometrioiden välikköä lähestyttäessä alkaa hajota radiaalisuudesta monisuuntaiseksi "pörröksi". Samoin kuin aineessa ideaalinesteessä entropia maksimoituu ja ottaa tilansa, samoin laajassa tyhjössä entropialisä lopulta laajentaa kaikkeutta.

Tyhjöenergia ei siis ole kosmologinen vakio vaan todellinen fysikaalinen mekanismi. Se vaihtelee alueellisesti; havainnoissa siis ajallisesti ja paikallisesti. Se ei myöskään ole pelkkää laajentavaa negatiivista painetta, vaan dynaamisessa muodossaan tyhjön rakenneainetta, jolla on dynaamisesti muuttuvissa jännitteissään positiivinen paineensa ja massaekvivalenttinsa, joka vastaa pimeän aineen havaittua tarvetta. Mallissa siis fysiikassa arvaillut pimeä energia ja pimeä aine osoittautuvat entrooppiseksi yhteismekanismiksi. Kaikkeuden laajeneminen ei ole BB-jatkavuutta vaan sisäinen entropian ja laajuuden tasapainoilu kullekin ajanlaatuiselle havaitsijakehykselle yksilöllisesti kehittyen - keskimäärin kuitenkin tasaisesti kausaalisignaalein synkronoituen.

Kosmologisesti eräälle havaitsijalle, esim. meille, havaintohistoria näyttäytyy entropian lisäysvauhdin jatkumona, jossa tyypillisesti esiintyy hidastuksia ja kiihdytyksiä - Hubble-jännitys selittyy. Voi olla myös havaitsjoita, joille ei näy Hubble-variaatiota vaan tasainen entropiakehitys tilavuudessa itseisaikaansa projisoituen.

Kiitos vastauksesta. Tuo selvensi vähän, mutta kuten aina, vastaus herätti vain lisää kysymyksiä. Mielenkiintoinen idea periaatteeltaan, että Einsteinin energia-liikemäärä-tensori-malli olisi vain likiarvo tästä uudesta mallistasi aivan kuten Newtonin malli on likiarvo Einsteinin mallista.

Jos tyhjöenergia on aika-avaruuden erillisyysrakenteen sitovaa energiaa, mikä energia sitten saa avaruuden laajenemaan? Puskun puute ei riitä. Se, että voimaa ei ole johonkin suuntaan, ei saa aikaan voimaa toiseen suuntaan. Laajenemiseen tarvitaan jotain voimaa, energiaa.

Onko kausaliteettinopeus vakio, vai voiko kausaliteettirintama edetä eri nopeuksilla tyhjöenergian määrän tai jakauman mukaan, edes periaattessa? Jos se on vakio, miksi?

Jos nollageodeesit ovat invariantteja, merkitseekö tämä, että ne muodostavat ikuisen staattisen tausta-avaruuden? Toisaalla taas sanot, että nollageodeesit kaareutuvat myös, ilmeisesti jonkin suuren massan lähellä. En osaa yhdistää näitä kahta ajatusta. Ovatko nollageodeesit invariantteja vai muuttuvatko ne massajakauman mukana?

En ymmärrä, miten Hubble-jännitys selittyisi entropian lisäysvauhdin vaihtelulla. Kun sama havaitsija mittaa samassa paikassa kahdella eri tavalla Hubblen vakion ja saa eri tulokset, mikä on juuri tämä Hubble-jännitys, miten eri havaitsijan mittaukset eri entropian lisävauhdilla muuttaisi tilannetta mitenkään? Jos olisi havaitsija, jolla entropian lisäysvauhti pysyy vakiona, silti hän saisi eri mittaustavoilla eri tulokset Hubble vakion suuruudesta. Vai miten sinä ymmärrät tuon?

Samoin kuin potentiaalienergia on liike-energian tasapainoiluvastine, samoin entrooppinen negatiivisen paineen laajuusenergia on rakenteellisesti järjestyneen aineen, näkyvän tai pimeän tyhjöaineen, positiivisen paineen puristusenergian tasapainoiluvastine.

Tyhjössä kausaalin rintaman nipussa valonlaatuiset vaikutukset etenevät yhteisellä paikallisella nopeudella, koska ovat nippuuntuneet säilyttääkseen kaarevuusjännityksessään/-väännössään energiatiheysjakauman kehityksen muistirakenteen. Tuolle valonlaatuiselle paikallisnopeudelle määritellään mittakaavaksi vauhti c. Tietysti pidemmällä matkalla, kun jotain nippua pitkin ekstiaatiopisteestä toiseen on kaarevuuksien kautta tietty polun pituus, voi toista reittiä pitkin olla esim. lyhyempi pituus - tuo näkyy mm. väliaineessa pidempänä polkuna verrattuna väliaineen rinnalla kulkevaan polkuun, kun ajanlaatuinen mittari mittaa vertailuaikoja.

Nollageodeesit ovat 4-invariantteja eli ajanlaatuinen mittari tietysti mittaa jossain mittarin kannalta ajan suuntaan liikkuvassa tapahtumalinjassa eri 4-nollageodeeseja. Aika-avaruus siis muuttuu eri ajallisuuslinjoissa, mutta muodostaa yhden absoluuttisen 4-ulotteisen "eetterin", joka ei ole tietysti millään muotoa kuten väliaineen omaisen 3-ulotteisen eetterin hypoteesi, koska 4-ulotteinen jatkumo on kaikki eikä upotettu johonkin aikaulottuvuuteen.

Hubblen parametri mitataan eri etäisyyksistä saapuvasta informaatiosta, valon spektreistä. Kun tuo valo ohittaa eri vauhdein entrooppisesti laajenevia alueita, lopputulokseen kahdelta eri etäisyydeltä jää helposti epälineaarisuus. Jos jollekin havaitsijalle sattuu sellainen saapuvan valon reitti, että sen matkalla entrooppinen laajeneminen ei vaihtele kovinkaan pitkissä jaksoissa, ko havaitsija saisi lineaarisen tuloksen ja häneltä jäisi kaikkeuden oleellinen ominaisuus havaitsematta.

Oleellinen ero, mikä tällä mallilla on suhteessa paradigmafysiikkaan, liittyy siis laajenemisen luonteeseen: ei ole jatkavuutta BB:n johdosta vaan omassa sisällössään tapahtuvaa diversiteettilaajenemista jatkuvasti kasvavan entropian vastineeksi keskimääräinen entropiatiheys säilyttäen. Ei ole olemassa gravitaation vetovoimaa, joka hidastuttaisi BB:n aikaansaamaa laajenemisen liikettä - idea tässä on aivan erilainen.

[Vän]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

Epäilen vahvasti ettei mene noin. Kappaleella on kyllä sama massa aina, mutta noista kilogrammoista olen toista mieltä.
Kilogrammat on punnittavissa tavallisella vaa'alla, mutta jos gravitaatio ei vaikuta massaan, ei löydy kilogrammoja, massa kyllä löytyy.
Kilogrammoilla et saa massan määrää vaan vain massaan vaikuttavan ulkoisen voiman määrän, vie sama massa kuuhun ja mittaa.
Kappaleella nimenomaan ei ole painoa aina, vaan vain silloin kun siihen kohdistetaan ulkoista voimaa, tässäkin on vaihtoehtoja. Gravitaatio on tunnetuin kaikille koska maan pinnalla sen kanssa ollaan tekemisissä joka hetki ja kaikilla massoilla on paino, kilogrammoina. Siirrä massa kallion jyrkänteelle ja pudota se, paino katoaa mutta seuraa kiihtyvyys, massa saavuttaa maanpinnan, pölyn laskeuduttua massalla on taas paino koska se kiihdyttävä maan gravitaatio vaikuttaa yhä massaan, lisäksi voi miettiä miksi se kraateri on sitä suurempi mitä korkeampi jyrkänne.
Mennään kauas avaruuteen, massa on painoton eikä ole kiihtyvyyttä. Kytketään naru massaan ja vedetään narun toisesta päästä vaikka raketilla, massa saa painon joka riippuu raketin kiihtyvyyden arvosta, aivan samoin kuin massan paino riippuu toisen gravitoivan kappaleen massan määrästä eli gravikentän voimakkuudesta, vrt maa/kuu.
Kiihdytetään rakettia rajummin ja rajummin, naru katkeaa lopulta koska kiven "kilogrammat" kasvoivat niin suureksi että naru ei enään sitä kestänyt, massa pysyi samana.

Massa on vakio aina mutta massan paino ei ole vakio, massa saa aina painon ulkoisen voiman vaikutuksesta, painoa käytetään maan pinnalla vaa'alla mitattaessa, täysin sama paino tulee kuitenkin kiihtyvyydestä mutta aikanaan sanottiin että termi paino tarkoittaa vain gravitoivan kappaleen pinnalla mitattavaa arvoa, joten normaali kiihtyvyydestä syntyvää painoa ei voi kutsua samalla lailla, siksi hitauspaino=inertia.

Sekoitat massan ja painon toisiinsa, mikä on ymmärrettävää, koska puhekielessä niitä käytetään synonyymeina. Fysiikassa niillä on kuitenkin selvä ero. Massa kuvaa kappaleen aineen määrää kilogrammoina ja se pysyy samana aina. Paino on gravitaation kohdistama voima kappaleeseen. Joskus myös kappaletta jarrutettaessa sen hidastamiseen tarvittavan voiman vastavoimaa voidaan kutsua painoksi, koska vaikutus on sama.

Sekoitat myös itse suureen ja sen mittaamisen. Massaa kilogrammoina mitataan yleensä vaa'alla, mutta tavallinen henkilövaaka ei mittaa massaa, vaan painoa. Vakiogravitaatiossa painosta on helppo laskea massa ja tämän henkilövaaka tekee automaattisesti. Jos henkilövaaka siirretään toiseen gravitaatioon, esimerkiksi Maasta Kuuhun, se mittaa massan väärin, koska sen automaattinen massan laskeminen painosta laskee väärin Kuun olosuhteissa. Tällaisissa tapauksissa olisikin syytä käyttää tasapainovaakaa, joka mittaa suoraan massaa. Oletetaan, että sinulla on kilon möykky hopeaa ja kalibroitu kilon punnus. Kun mittaat hopeamöykyn painoa tasapainovaa'alla Maassa, laitat möykyn toiseen kuppiin ja punnuksen toiseen kuppiin. Vaaka on tällöin tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg. Kun teet saman mittauksen samalla vaa'alla ja punnuksella Kuussa, vaaka on jälleen tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg Kuussakin. Sen paino on Kuussa vain kuudesosa siitä, mitä Maassa, mutta massa on sama Maassa ja Kuussa.

[Goswell]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

Epäilen vahvasti ettei mene noin. Kappaleella on kyllä sama massa aina, mutta noista kilogrammoista olen toista mieltä.
Kilogrammat on punnittavissa tavallisella vaa'alla, mutta jos gravitaatio ei vaikuta massaan, ei löydy kilogrammoja, massa kyllä löytyy.
Kilogrammoilla et saa massan määrää vaan vain massaan vaikuttavan ulkoisen voiman määrän, vie sama massa kuuhun ja mittaa.
Kappaleella nimenomaan ei ole painoa aina, vaan vain silloin kun siihen kohdistetaan ulkoista voimaa, tässäkin on vaihtoehtoja. Gravitaatio on tunnetuin kaikille koska maan pinnalla sen kanssa ollaan tekemisissä joka hetki ja kaikilla massoilla on paino, kilogrammoina. Siirrä massa kallion jyrkänteelle ja pudota se, paino katoaa mutta seuraa kiihtyvyys, massa saavuttaa maanpinnan, pölyn laskeuduttua massalla on taas paino koska se kiihdyttävä maan gravitaatio vaikuttaa yhä massaan, lisäksi voi miettiä miksi se kraateri on sitä suurempi mitä korkeampi jyrkänne.
Mennään kauas avaruuteen, massa on painoton eikä ole kiihtyvyyttä. Kytketään naru massaan ja vedetään narun toisesta päästä vaikka raketilla, massa saa painon joka riippuu raketin kiihtyvyyden arvosta, aivan samoin kuin massan paino riippuu toisen gravitoivan kappaleen massan määrästä eli gravikentän voimakkuudesta, vrt maa/kuu.
Kiihdytetään rakettia rajummin ja rajummin, naru katkeaa lopulta koska kiven "kilogrammat" kasvoivat niin suureksi että naru ei enään sitä kestänyt, massa pysyi samana.

Massa on vakio aina mutta massan paino ei ole vakio, massa saa aina painon ulkoisen voiman vaikutuksesta, painoa käytetään maan pinnalla vaa'alla mitattaessa, täysin sama paino tulee kuitenkin kiihtyvyydestä mutta aikanaan sanottiin että termi paino tarkoittaa vain gravitoivan kappaleen pinnalla mitattavaa arvoa, joten normaali kiihtyvyydestä syntyvää painoa ei voi kutsua samalla lailla, siksi hitauspaino=inertia.

Sekoitat massan ja painon toisiinsa, mikä on ymmärrettävää, koska puhekielessä niitä käytetään synonyymeina. Fysiikassa niillä on kuitenkin selvä ero. Massa kuvaa kappaleen aineen määrää kilogrammoina ja se pysyy samana aina. Paino on gravitaation kohdistama voima kappaleeseen. Joskus myös kappaletta jarrutettaessa sen hidastamiseen tarvittavan voiman vastavoimaa voidaan kutsua painoksi, koska vaikutus on sama.

Sekoitat myös itse suureen ja sen mittaamisen. Massaa kilogrammoina mitataan yleensä vaa'alla, mutta tavallinen henkilövaaka ei mittaa massaa, vaan painoa. Vakiogravitaatiossa painosta on helppo laskea massa ja tämän henkilövaaka tekee automaattisesti. Jos henkilövaaka siirretään toiseen gravitaatioon, esimerkiksi Maasta Kuuhun, se mittaa massan väärin, koska sen automaattinen massan laskeminen painosta laskee väärin Kuun olosuhteissa. Tällaisissa tapauksissa olisikin syytä käyttää tasapainovaakaa, joka mittaa suoraan massaa. Oletetaan, että sinulla on kilon möykky hopeaa ja kalibroitu kilon punnus. Kun mittaat hopeamöykyn painoa tasapainovaa'alla Maassa, laitat möykyn toiseen kuppiin ja punnuksen toiseen kuppiin. Vaaka on tällöin tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg. Kun teet saman mittauksen samalla vaa'alla ja punnuksella Kuussa, vaaka on jälleen tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg Kuussakin. Sen paino on Kuussa vain kuudesosa siitä, mitä Maassa, mutta massa on sama Maassa ja Kuussa.

Se pointti on kuitenkin se että massa on täysin painoton jos siihen ei vaikuta ulkoista voimaa, massa on vakio mutta painoa ei ole, mitä järkeä on silloin puhua kilogrammoista jos niitä ei ole. Erityistilanteessa tuo kilogramma pätee.
Kun mittaan maassa vaa'alla kappaletta saan massa kertaa kiihtyvyydestä massan painon maassa. Kun katsotaan mitä se massa pohjimmiltaan on, löydetään ne vuorovaikutukset ja vastakkaiset voimat joista massa koostuu, on selvää että levossa nuo voimat on tasapainossa, mitään painoa mihinkään suuntaan ei ole kappaletasolla. Vasta kun tuota tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla saadaan massalle paino.
Tavaran määrä on massassa vakio, kun sitä tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla myös massan määrä vaikuttaa saatuun mitta-arvoon.
En sekoita massaa ja painoa, ero on selvä, selitys voi olla epäselvä.

[KultaKikkare]

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

Selitin mistä inertia syntyy massalle.
"Massaton" massa on eriasia kuin massaton massa.
Avaruus on se mikä jää kun kaikki energia poistetaan avaruudesta, ihan kaikki.
Missä ne raivokkaat vastalauseet viipyy.

Et selittänyt. Selitit vain, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et selittänyt, mistä inertia tulee massalle eli pienimmille mahdollisille rakenneosille.
En minä nyt ala sinun tahtiisi hyppimään. Vastalause on jo edellisessä viestissäni.
Jos ihan kaikki poistetaan, jäljelle ei jää avaruuttakaan.
"Massaton" massa ja massaton massa ovat yhtä typeriä käsitteitä molemmat.

Kun sinulla on vaikkapa yksi atomi levossa, sen sisäiset voimat on tasapainossa, sen liiketila ei muutu. Ulkoisella voimalla synnytetaan epätasapaino tuohon muutoin vallitsevaan sisäiseen symmetriaan. Voimanvälittäjät, ns virtuaalifotonit aiheuttaa impulsseja jota kuvasin aurinkopurjeella, jos impulssien määrä, taajuus, on erilainen tuon atomin ytimen eri puolilla, syntyy atomiin ulospäin vaikuttava voima kiihdyttävän voiman suuntaan, tässä kahden atomin väliselle "kontaktipinnalle" syntyy symmetrinen voimapari, inertia on siinä, samalla tavalla syntyy inertia myös atomin ytimeen kvarkkien välisessä vuorovaikutuksessa, atomien välille ja kappaleiden kontaktipinnalle. Virtuaalifotonia pienempää rakenneosaa ei tarvita.
Miten ihmeessä sen voisi tarkemmin ja paremmin kuvata.

En minä vaan tiedä, mutta tuo kuvaus on yhä edelleen se, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et siis selitä inertiaa yhtään sen enempää kuin toteamus, että kappaleella nyt vain on inertia. Se on massan ominaisuus.

No kyllä se minusta on ihan soiva peli, massaton virtuaalihiukkanen tuottaa impulssin, siirtää liikemäärää, impulssien taajuudessa on eroa eri puolilla, saadaan voima ulos. Tuosta huolimatta voimaparit on kaikkialla symmetrisiä kuten pitääkin olla mutta vuorovaikutustaajuuden eroista johtuen saadaan myös ero tuotettuun voimaan eri puolilla, inertia.

Sinusta saattaa ollakin. Minusta ei ole. Selität yhä edelleen, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et muuta.

Partikkeleiden inertia on luonnonvoima. Sä vaadit nyt liikaa.

[KultaKikkare]

"
Tässä muutama mahdollinen näkökulma siihen, miksi yksittäisellä partikkelilla voi olla inertia:

1) Higgsin kenttä ja massa: Yksi nykyfysiikan keskeisistä teorioista, joka liittyy massan syntyyn, on Higgsin kenttä. Higgsin mekanismissa partikkelit saavat massansa vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa, ja tämä vuorovaikutus määrittää myös sen, kuinka suuri partikkelin inertia on. Tämä voi siis olla yksi selitys sille, miksi partikkelit, kuten elektronit ja protonit, saavat massan (ja sitä kautta inertian).

2) Kvanttiteoria ja kenttävuorovaikutukset: Kvanttifysiikassa mikroskooppiset partikkelit eivät ole pelkästään "pisteitä" avaruudessa, vaan ne vuorovaikuttavat kenttien, kuten sähkömagneettisten ja gravitaatiokenttien, kanssa. Tämä vuorovaikutus voi synnyttää efektin, joka ilmenee inertiaksi. Esimerkiksi kvanttikenttäteoriassa yksittäinen partikkeli ei ole täysin "paikallaan", vaan sillä on tietty määrä "kenttävuorovaikutuksia", jotka voivat ilmentyä inertiana.

3) Relativistinen näkökulma: Einsteinin suhteellisuusteoriassa massa ja energia ovat yhteydessä toisiinsa, ja kun partikkeli liikkuu, sen liike-energia lisää massaa. Tässä yhteydessä inertia liittyy siihen, kuinka paljon energiaa partikkeli on "kerännyt" liikkumisestaan. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä inertian syntyä, vaan pikemminkin sen, kuinka massa ja energia vaikuttavat liiketilaan.

4) Geometrinen lähestymistapa: On myös teorioita, joissa inertia ja massa voidaan ymmärtää geometrisina ilmiöinä. Esimerkiksi "geometrinen massa" ja inertian synty saattavat olla yhteydessä avaruuden ja ajan rakenteeseen (kuten yleisessä suhteellisuusteoriassa), mutta tämä on vielä varsin spekulatiivista ja liittyy siihen, kuinka kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria yhdistyvät.
"