Inertia.

[KultaKikkare]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

Epäilen vahvasti ettei mene noin. Kappaleella on kyllä sama massa aina, mutta noista kilogrammoista olen toista mieltä.
Kilogrammat on punnittavissa tavallisella vaa'alla, mutta jos gravitaatio ei vaikuta massaan, ei löydy kilogrammoja, massa kyllä löytyy.
Kilogrammoilla et saa massan määrää vaan vain massaan vaikuttavan ulkoisen voiman määrän, vie sama massa kuuhun ja mittaa.
Kappaleella nimenomaan ei ole painoa aina, vaan vain silloin kun siihen kohdistetaan ulkoista voimaa, tässäkin on vaihtoehtoja. Gravitaatio on tunnetuin kaikille koska maan pinnalla sen kanssa ollaan tekemisissä joka hetki ja kaikilla massoilla on paino, kilogrammoina. Siirrä massa kallion jyrkänteelle ja pudota se, paino katoaa mutta seuraa kiihtyvyys, massa saavuttaa maanpinnan, pölyn laskeuduttua massalla on taas paino koska se kiihdyttävä maan gravitaatio vaikuttaa yhä massaan, lisäksi voi miettiä miksi se kraateri on sitä suurempi mitä korkeampi jyrkänne.
Mennään kauas avaruuteen, massa on painoton eikä ole kiihtyvyyttä. Kytketään naru massaan ja vedetään narun toisesta päästä vaikka raketilla, massa saa painon joka riippuu raketin kiihtyvyyden arvosta, aivan samoin kuin massan paino riippuu toisen gravitoivan kappaleen massan määrästä eli gravikentän voimakkuudesta, vrt maa/kuu.
Kiihdytetään rakettia rajummin ja rajummin, naru katkeaa lopulta koska kiven "kilogrammat" kasvoivat niin suureksi että naru ei enään sitä kestänyt, massa pysyi samana.

Massa on vakio aina mutta massan paino ei ole vakio, massa saa aina painon ulkoisen voiman vaikutuksesta, painoa käytetään maan pinnalla vaa'alla mitattaessa, täysin sama paino tulee kuitenkin kiihtyvyydestä mutta aikanaan sanottiin että termi paino tarkoittaa vain gravitoivan kappaleen pinnalla mitattavaa arvoa, joten normaali kiihtyvyydestä syntyvää painoa ei voi kutsua samalla lailla, siksi hitauspaino=inertia.

Sekoitat massan ja painon toisiinsa, mikä on ymmärrettävää, koska puhekielessä niitä käytetään synonyymeina. Fysiikassa niillä on kuitenkin selvä ero. Massa kuvaa kappaleen aineen määrää kilogrammoina ja se pysyy samana aina. Paino on gravitaation kohdistama voima kappaleeseen. Joskus myös kappaletta jarrutettaessa sen hidastamiseen tarvittavan voiman vastavoimaa voidaan kutsua painoksi, koska vaikutus on sama.

Sekoitat myös itse suureen ja sen mittaamisen. Massaa kilogrammoina mitataan yleensä vaa'alla, mutta tavallinen henkilövaaka ei mittaa massaa, vaan painoa. Vakiogravitaatiossa painosta on helppo laskea massa ja tämän henkilövaaka tekee automaattisesti. Jos henkilövaaka siirretään toiseen gravitaatioon, esimerkiksi Maasta Kuuhun, se mittaa massan väärin, koska sen automaattinen massan laskeminen painosta laskee väärin Kuun olosuhteissa. Tällaisissa tapauksissa olisikin syytä käyttää tasapainovaakaa, joka mittaa suoraan massaa. Oletetaan, että sinulla on kilon möykky hopeaa ja kalibroitu kilon punnus. Kun mittaat hopeamöykyn painoa tasapainovaa'alla Maassa, laitat möykyn toiseen kuppiin ja punnuksen toiseen kuppiin. Vaaka on tällöin tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg. Kun teet saman mittauksen samalla vaa'alla ja punnuksella Kuussa, vaaka on jälleen tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg Kuussakin. Sen paino on Kuussa vain kuudesosa siitä, mitä Maassa, mutta massa on sama Maassa ja Kuussa.

Se pointti on kuitenkin se että massa on täysin painoton jos siihen ei vaikuta ulkoista voimaa, massa on vakio mutta painoa ei ole, mitä järkeä on silloin puhua kilogrammoista jos niitä ei ole. Erityistilanteessa tuo kilogramma pätee.
Kun mittaan maassa vaa'alla kappaletta saan massa kertaa kiihtyvyydestä massan painon maassa. Kun katsotaan mitä se massa pohjimmiltaan on, löydetään ne vuorovaikutukset ja vastakkaiset voimat joista massa koostuu, on selvää että levossa nuo voimat on tasapainossa, mitään painoa mihinkään suuntaan ei ole kappaletasolla. Vasta kun tuota tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla saadaan massalle paino.
Tavaran määrä on massassa vakio, kun sitä tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla myös massan määrä vaikuttaa saatuun mitta-arvoon.
En sekoita massaa ja painoa, ero on selvä, selitys voi olla epäselvä.

Eli tuo relativistinen näkökulma?

[Vän]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

Epäilen vahvasti ettei mene noin. Kappaleella on kyllä sama massa aina, mutta noista kilogrammoista olen toista mieltä.
Kilogrammat on punnittavissa tavallisella vaa'alla, mutta jos gravitaatio ei vaikuta massaan, ei löydy kilogrammoja, massa kyllä löytyy.
Kilogrammoilla et saa massan määrää vaan vain massaan vaikuttavan ulkoisen voiman määrän, vie sama massa kuuhun ja mittaa.
Kappaleella nimenomaan ei ole painoa aina, vaan vain silloin kun siihen kohdistetaan ulkoista voimaa, tässäkin on vaihtoehtoja. Gravitaatio on tunnetuin kaikille koska maan pinnalla sen kanssa ollaan tekemisissä joka hetki ja kaikilla massoilla on paino, kilogrammoina. Siirrä massa kallion jyrkänteelle ja pudota se, paino katoaa mutta seuraa kiihtyvyys, massa saavuttaa maanpinnan, pölyn laskeuduttua massalla on taas paino koska se kiihdyttävä maan gravitaatio vaikuttaa yhä massaan, lisäksi voi miettiä miksi se kraateri on sitä suurempi mitä korkeampi jyrkänne.
Mennään kauas avaruuteen, massa on painoton eikä ole kiihtyvyyttä. Kytketään naru massaan ja vedetään narun toisesta päästä vaikka raketilla, massa saa painon joka riippuu raketin kiihtyvyyden arvosta, aivan samoin kuin massan paino riippuu toisen gravitoivan kappaleen massan määrästä eli gravikentän voimakkuudesta, vrt maa/kuu.
Kiihdytetään rakettia rajummin ja rajummin, naru katkeaa lopulta koska kiven "kilogrammat" kasvoivat niin suureksi että naru ei enään sitä kestänyt, massa pysyi samana.

Massa on vakio aina mutta massan paino ei ole vakio, massa saa aina painon ulkoisen voiman vaikutuksesta, painoa käytetään maan pinnalla vaa'alla mitattaessa, täysin sama paino tulee kuitenkin kiihtyvyydestä mutta aikanaan sanottiin että termi paino tarkoittaa vain gravitoivan kappaleen pinnalla mitattavaa arvoa, joten normaali kiihtyvyydestä syntyvää painoa ei voi kutsua samalla lailla, siksi hitauspaino=inertia.

Sekoitat massan ja painon toisiinsa, mikä on ymmärrettävää, koska puhekielessä niitä käytetään synonyymeina. Fysiikassa niillä on kuitenkin selvä ero. Massa kuvaa kappaleen aineen määrää kilogrammoina ja se pysyy samana aina. Paino on gravitaation kohdistama voima kappaleeseen. Joskus myös kappaletta jarrutettaessa sen hidastamiseen tarvittavan voiman vastavoimaa voidaan kutsua painoksi, koska vaikutus on sama.

Sekoitat myös itse suureen ja sen mittaamisen. Massaa kilogrammoina mitataan yleensä vaa'alla, mutta tavallinen henkilövaaka ei mittaa massaa, vaan painoa. Vakiogravitaatiossa painosta on helppo laskea massa ja tämän henkilövaaka tekee automaattisesti. Jos henkilövaaka siirretään toiseen gravitaatioon, esimerkiksi Maasta Kuuhun, se mittaa massan väärin, koska sen automaattinen massan laskeminen painosta laskee väärin Kuun olosuhteissa. Tällaisissa tapauksissa olisikin syytä käyttää tasapainovaakaa, joka mittaa suoraan massaa. Oletetaan, että sinulla on kilon möykky hopeaa ja kalibroitu kilon punnus. Kun mittaat hopeamöykyn painoa tasapainovaa'alla Maassa, laitat möykyn toiseen kuppiin ja punnuksen toiseen kuppiin. Vaaka on tällöin tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg. Kun teet saman mittauksen samalla vaa'alla ja punnuksella Kuussa, vaaka on jälleen tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg Kuussakin. Sen paino on Kuussa vain kuudesosa siitä, mitä Maassa, mutta massa on sama Maassa ja Kuussa.

Se pointti on kuitenkin se että massa on täysin painoton jos siihen ei vaikuta ulkoista voimaa, massa on vakio mutta painoa ei ole, mitä järkeä on silloin puhua kilogrammoista jos niitä ei ole. Erityistilanteessa tuo kilogramma pätee.
Kun mittaan maassa vaa'alla kappaletta saan massa kertaa kiihtyvyydestä massan painon maassa. Kun katsotaan mitä se massa pohjimmiltaan on, löydetään ne vuorovaikutukset ja vastakkaiset voimat joista massa koostuu, on selvää että levossa nuo voimat on tasapainossa, mitään painoa mihinkään suuntaan ei ole kappaletasolla. Vasta kun tuota tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla saadaan massalle paino.
Tavaran määrä on massassa vakio, kun sitä tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla myös massan määrä vaikuttaa saatuun mitta-arvoon.
En sekoita massaa ja painoa, ero on selvä, selitys voi olla epäselvä.

Selitys on erittäin epäselvä, olet oikeassa. Kilogrammoista on järkeä puhua esimerkiksi avaruusrakettien polttoaineen kohdalla, vaikka se on painottomassa tilassa. On hyvä tietää, kuinka monta kiloa polttoainetta on jäljellä, että pääsee turvallisesti takaisin kotiin. Litroina sitä ei kannata laskea, koska polttoaineen tilavuus vaihtelee lämpötilan mukaan. Massa eli kilogrammat pysyy vakiona aina.

[KultaKikkare]

Jos ajattelee että ensin oli massa ja sitten sen synnyttämänä tulee inertia, niin partikkeleiden väliset sidokset kyllä selittää miten kappaleen inertia syntyy.

Se miten partikkelin inertia syntyy on sama kuin kysyisi miten partikkelin massa syntyy. Mun mielestä massa on ns. virtuaalinen laskennallinen suure joka voidaan laskea inertia perusteella. Inertia on se mikä tulee luonnosta. Ilman inertiaa ei voisi olla massaa.

Jos olet hetken aikaa inertiaalikoordinaatistossasi paikoillaan maapallon gravitaatiomontussa, ja sitten törmäät pallon pintaan, mitä tapahtuu? Ensimmäisenä pysähtyvät partikkelit jotka osuvat maapallon pintaan, no problem so far. Ongelma on ne toisella puolella kehoa olevat partikkelit jotka inertian vuoksi eivät ihan heti suostu pysähtymään (tai kiihtymään paikoiltaan gravitaatiosta vastakkaiseen suuntaan jos asiaa tarkistelee inertiaalikoordinaatistossa), ja sen johdosta kehon välikerrokseen syntyy suuria voimia.

[MooM]

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

Epäilen vahvasti ettei mene noin. Kappaleella on kyllä sama massa aina, mutta noista kilogrammoista olen toista mieltä.
Kilogrammat on punnittavissa tavallisella vaa'alla, mutta jos gravitaatio ei vaikuta massaan, ei löydy kilogrammoja, massa kyllä löytyy.
Kilogrammoilla et saa massan määrää vaan vain massaan vaikuttavan ulkoisen voiman määrän, vie sama massa kuuhun ja mittaa.
Kappaleella nimenomaan ei ole painoa aina, vaan vain silloin kun siihen kohdistetaan ulkoista voimaa, tässäkin on vaihtoehtoja. Gravitaatio on tunnetuin kaikille koska maan pinnalla sen kanssa ollaan tekemisissä joka hetki ja kaikilla massoilla on paino, kilogrammoina. Siirrä massa kallion jyrkänteelle ja pudota se, paino katoaa mutta seuraa kiihtyvyys, massa saavuttaa maanpinnan, pölyn laskeuduttua massalla on taas paino koska se kiihdyttävä maan gravitaatio vaikuttaa yhä massaan, lisäksi voi miettiä miksi se kraateri on sitä suurempi mitä korkeampi jyrkänne.
Mennään kauas avaruuteen, massa on painoton eikä ole kiihtyvyyttä. Kytketään naru massaan ja vedetään narun toisesta päästä vaikka raketilla, massa saa painon joka riippuu raketin kiihtyvyyden arvosta, aivan samoin kuin massan paino riippuu toisen gravitoivan kappaleen massan määrästä eli gravikentän voimakkuudesta, vrt maa/kuu.
Kiihdytetään rakettia rajummin ja rajummin, naru katkeaa lopulta koska kiven "kilogrammat" kasvoivat niin suureksi että naru ei enään sitä kestänyt, massa pysyi samana.

Massa on vakio aina mutta massan paino ei ole vakio, massa saa aina painon ulkoisen voiman vaikutuksesta, painoa käytetään maan pinnalla vaa'alla mitattaessa, täysin sama paino tulee kuitenkin kiihtyvyydestä mutta aikanaan sanottiin että termi paino tarkoittaa vain gravitoivan kappaleen pinnalla mitattavaa arvoa, joten normaali kiihtyvyydestä syntyvää painoa ei voi kutsua samalla lailla, siksi hitauspaino=inertia.

Sekoitat massan ja painon toisiinsa, mikä on ymmärrettävää, koska puhekielessä niitä käytetään synonyymeina. Fysiikassa niillä on kuitenkin selvä ero. Massa kuvaa kappaleen aineen määrää kilogrammoina ja se pysyy samana aina. Paino on gravitaation kohdistama voima kappaleeseen. Joskus myös kappaletta jarrutettaessa sen hidastamiseen tarvittavan voiman vastavoimaa voidaan kutsua painoksi, koska vaikutus on sama.

Sekoitat myös itse suureen ja sen mittaamisen. Massaa kilogrammoina mitataan yleensä vaa'alla, mutta tavallinen henkilövaaka ei mittaa massaa, vaan painoa. Vakiogravitaatiossa painosta on helppo laskea massa ja tämän henkilövaaka tekee automaattisesti. Jos henkilövaaka siirretään toiseen gravitaatioon, esimerkiksi Maasta Kuuhun, se mittaa massan väärin, koska sen automaattinen massan laskeminen painosta laskee väärin Kuun olosuhteissa. Tällaisissa tapauksissa olisikin syytä käyttää tasapainovaakaa, joka mittaa suoraan massaa. Oletetaan, että sinulla on kilon möykky hopeaa ja kalibroitu kilon punnus. Kun mittaat hopeamöykyn painoa tasapainovaa'alla Maassa, laitat möykyn toiseen kuppiin ja punnuksen toiseen kuppiin. Vaaka on tällöin tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg. Kun teet saman mittauksen samalla vaa'alla ja punnuksella Kuussa, vaaka on jälleen tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg Kuussakin. Sen paino on Kuussa vain kuudesosa siitä, mitä Maassa, mutta massa on sama Maassa ja Kuussa.

Se pointti on kuitenkin se että massa on täysin painoton jos siihen ei vaikuta ulkoista voimaa, massa on vakio mutta painoa ei ole, mitä järkeä on silloin puhua kilogrammoista jos niitä ei ole. Erityistilanteessa tuo kilogramma pätee.
Kun mittaan maassa vaa'alla kappaletta saan massa kertaa kiihtyvyydestä massan painon maassa. Kun katsotaan mitä se massa pohjimmiltaan on, löydetään ne vuorovaikutukset ja vastakkaiset voimat joista massa koostuu, on selvää että levossa nuo voimat on tasapainossa, mitään painoa mihinkään suuntaan ei ole kappaletasolla. Vasta kun tuota tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla saadaan massalle paino.
Tavaran määrä on massassa vakio, kun sitä tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla myös massan määrä vaikuttaa saatuun mitta-arvoon.
En sekoita massaa ja painoa, ero on selvä, selitys voi olla epäselvä.

Selitys on erittäin epäselvä, olet oikeassa. Kilogrammoista on järkeä puhua esimerkiksi avaruusrakettien polttoaineen kohdalla, vaikka se on painottomassa tilassa. On hyvä tietää, kuinka monta kiloa polttoainetta on jäljellä, että pääsee turvallisesti takaisin kotiin. Litroina sitä ei kannata laskea, koska polttoaineen tilavuus vaihtelee lämpötilan mukaan. Massa eli kilogrammat pysyy vakiona aina.

Massa pysyy samana (ellei nyt mietitä sidosenergioita tai jotain ydintason ilmiöitä, kuten annihilaatio), koska se kytkeytyy ainemäärään ja moolimassaan. Kemialliset reaktiot tietenkin (usein) muuttavat ainemääriä, kun molekyylit ja siksi niiden moolimassat muuttuvat.

Paino taas liittyy massan vuorovaikutuksiin.

[KultaKikkare]

Sit kun seisot vaa'alla, ja todellisuudessa kiihdyt kokoajan poispäin maapallon massakeskipisteestä koska killut aika-avaruuden gravitaatiomontussa jossa "paikallaan oleminen" tarkoittaa 9.8m/s^2 kiihtyvyyttä kohti keskipistettä. Ilman inertiaa tuo kiihdytys ei aiheuttaisi mitään voimia jalkapohjiesi ja vaa'an välillä ja vaaka näyttäisi nollaa. Ilman inertiaa ei olisi massaa.

[Lyde19]

Ajan hidastuminen aiheuttaa massan. Massa ei hidasta aikaa.

[Cinnamon]

Heitetäänpäs lusikkaa tähän soppaan vaikken ihan edes ymmärrä mikä täällä ns kiikastaa.

Elikkä massa, inertia ja paino.
Kappaleella on massa, massa tulee atomin ytimistä, protoneista ja neutroneista jotka ovat massallisia.

Massa on aineen hitauden mitta. Ts. Miten paljon kappale vastustaa liiketilan muutosta suhteessa aika-avaruuteen.

Esimerkki 1. Olet iss.llä ja edessäsi leijuu kaksi samannäköistä palloa, toinen on ontto muovipallo ja toinen on umpirautaa. Kumpikaan ei paina mitään, koska mikään voima ei vaikuta niihin, ne kiertävät tyytyväisinä maapallon massan aiheuttamaa kaarevaa aika-avaruusrataansa ns levossa.
No voit selvittää kumpi on kumpi kun nappaat kiinni ja heilutat edestakaisin, pienempi massa vastustaa liikettä(inertia) vähemmän ja heiluu nopeammin vähemmällä voimalla, rautapallo panee hanttiin kuin mikäkin.

Ok no mikäs sitten on paino?
No tuodaan se rautapallo maan pinnalle, maapallon pinta joutuu tekemään jatkuvasti työtä työntääkseen palloa vasten aika-avaruuden kaareutumista ja tämä työ näkyy voimana ja vastavoimana.

Kappaleella on siis massa joka määrittyy atomin ytimistä ja niiden määrästä ja paino joka johtuu työstä jota tehdään aika-avaruutta vastaan.
Kappale vastustaa liiketilan muutosta, tämän ilmiön nimitys on inertia, ts inertia aiheuttaa painon.

[Goswell]

"
Tässä muutama mahdollinen näkökulma siihen, miksi yksittäisellä partikkelilla voi olla inertia:

1) Higgsin kenttä ja massa: Yksi nykyfysiikan keskeisistä teorioista, joka liittyy massan syntyyn, on Higgsin kenttä. Higgsin mekanismissa partikkelit saavat massansa vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa, ja tämä vuorovaikutus määrittää myös sen, kuinka suuri partikkelin inertia on. Tämä voi siis olla yksi selitys sille, miksi partikkelit, kuten elektronit ja protonit, saavat massan (ja sitä kautta inertian).

2) Kvanttiteoria ja kenttävuorovaikutukset: Kvanttifysiikassa mikroskooppiset partikkelit eivät ole pelkästään "pisteitä" avaruudessa, vaan ne vuorovaikuttavat kenttien, kuten sähkömagneettisten ja gravitaatiokenttien, kanssa. Tämä vuorovaikutus voi synnyttää efektin, joka ilmenee inertiaksi. Esimerkiksi kvanttikenttäteoriassa yksittäinen partikkeli ei ole täysin "paikallaan", vaan sillä on tietty määrä "kenttävuorovaikutuksia", jotka voivat ilmentyä inertiana.

3) Relativistinen näkökulma: Einsteinin suhteellisuusteoriassa massa ja energia ovat yhteydessä toisiinsa, ja kun partikkeli liikkuu, sen liike-energia lisää massaa. Tässä yhteydessä inertia liittyy siihen, kuinka paljon energiaa partikkeli on "kerännyt" liikkumisestaan. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä inertian syntyä, vaan pikemminkin sen, kuinka massa ja energia vaikuttavat liiketilaan.

4) Geometrinen lähestymistapa: On myös teorioita, joissa inertia ja massa voidaan ymmärtää geometrisina ilmiöinä. Esimerkiksi "geometrinen massa" ja inertian synty saattavat olla yhteydessä avaruuden ja ajan rakenteeseen (kuten yleisessä suhteellisuusteoriassa), mutta tämä on vielä varsin spekulatiivista ja liittyy siihen, kuinka kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria yhdistyvät.
"

Ajatellaan massattomia hiukkasia, massattomina niiden varsinaisesta hitaudesta lienee turha puhua, mutta liikemäärää niiltä löytyy. Jos ja kun massa koostuu vain massattomista hiukkasista, pohjimmiltaan, hitaus tuntuu mahdottomalta tässäkin kohtaa, mutta liikemäärän kautta ajatellen se löytyy. Energia on kyky tehdä työtä, liikemäärä on työn tulosta, massassa tuota liikemäärää löytyy käsittämättömän paljon, se avautuu kun annihiloidaan ainetta ja antiainetta, energian määrä on VALTAVA suhteessa massan määrään, eli kakkonen kirjoituksessasi.
Nyt jos saadaan tuohon sisäiseen liikemäärään epäsymmetria massassa, saadaan hitautta vastaava ilmiö ilman varsinaista hidasta massaa.
Atomin rakenne mahdollistaa tuon ilmiön synnyn, ydin omaa massan, jonkun on pidettävä tuo massa erossa elektronikuorestaan, se on vuorovaikutus joka sen tekee, vuorovaikutus on kvantittunutta joten saadaan vuorovaikutustaajuus.
Vuorovaikuttava hiukkanen massattoman siirtää vain liikemäärää, se siirtää energiansa vaikutettavaan tuhoutuen samalla ja tuosta energiasta syntyy uusi vuorovaikuttava hiukkanen joka palaa lähtöpisteeseensä ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, saadaan vuorovaikutus ja saadaan taajuus. Koska vuorovaikuttavalla hiukkasella on vain yksi nopeus, matka vaikuttaa kuinka kauan matka kestää, lyhyempi matka, suurempi taajuus.
Kun ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla), joudutaan ottamaan mukaan kappaleen kiihtyvyyteen, ytimen hitaus synnytää epäsymmetrian ytimen ja elektronikuoren etäisyyksiin ytimen eri puolille, missä on lyhyempi matka, siellä on suurempi vuorovaikutustaajuus ja samalla liikemäärää siirretään enenmin, näin ydin saadaan kiihtymään ja vastakkainen voima vaikutttaa kiihdyttäjään.
Kuten huomaat, mitään ei siirry mihinkään, vain nopeus muuttuu, joten Albertti on väärässä kohdassa 3, massa ei kasva, vain nopeus muuttuu ja muutos massassa saadaan vasta kiihtyvyyden kautta kun massa pysäytetään seinään, mitä suurempi nopeus sen suurempi kiihtyvyys ja sen suurempi kuoppa seinässä vaikka sama massa. Mitään ei siis varastoidu massaan, vain sen nopeus muuttuu.

Ajatellaan kahden kappaleen kontaktipintaa, vaikka näppis siinä pöydällä, mitään pintoja tosin ei ole, on vain elektronikuorien muodostama uloin osa kappaletta, siksi kappaleet ei oikein tykkää toisistaan, pysyvät erillään, tosin tuo etäisyys on aika pieni, huomaamaton maan matoselle. Tuossakin välissä vaikuttaa vain virtuaalifotonit eri kappaleiden elektronikuorien välillä kappaleiden näin hylkien toisiaan, ne siirtävät liikemäärää, no, gravitaatio puristaa minkä puristaa "pintoja" yhteen, suurempi gravitaatio, suurempi vuorovaikutustaajuus tuossa välissä.

Käännetään ajatus vetämiseen, meillä on narun päässä massa, vedetään sitä, atomin ydin jossa valtaosa atomin massasta sijaitsee täytyy saada kiihtyvyyteen mukaan, vuorovaikutustaajuus kasvaa vetävästä voimasta katsoen ytimen takana, liikemäärää siirretään vetäjästä poispäin suuremmalla taajuudella, tämä on inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen.
Tästä päästään kaikkien kaveriin, kaksoismoukareihin avaruudessa pyörimässä. Massakeskipisteen eri puolilla vaikuttaa kiihtyvyys eri suuntiin, sitä suurempi kiihtyvyys mitä kauemmas mennään massakeskipisteestä, ytimien aiheuttama suurempi vuorovaikutus kohdistuu massakeskipisteestä poispäin molemmin puolin kokonaissysteemiä, voima kohdistuu ulospäin ja luo jännityksen moukareita yhdistävään naruun, inertia, hidasmassa, hitaus.

Massa pyrkii tuon kiihtyvyydestä syntyvän voiman takia suoraan ulos pyörintäkeskipisteestä, täysin suoraan ulos. Kilot osoittaa tuohon suuntaan, jousivaaka on oikea peli voiman mittaamiseen, yhtään kiloa ei ole ilman pyörimistä.
Kuten huomaat voidaan puhua kvattitasolla tai kappaletasolla joka on vain suurempi määrä atomeja.

[Goswell]

Sit kun seisot vaa'alla, ja todellisuudessa kiihdyt kokoajan poispäin maapallon massakeskipisteestä koska killut aika-avaruuden gravitaatiomontussa jossa "paikallaan oleminen" tarkoittaa 9.8m/s^2 kiihtyvyyttä kohti keskipistettä. Ilman inertiaa tuo kiihdytys ei aiheuttaisi mitään voimia jalkapohjiesi ja vaa'an välillä ja vaaka näyttäisi nollaa. Ilman inertiaa ei olisi massaa.

Totta, koska hidasmassa ja painavamassa on täysin saman asian ilmentymä, eri olosuhteissa, jos ei olisi inertiaa, ei olisi painoakaan. Ts jos atomin ydin olisi aina absoluuttisesti atomin keskipisteessä kumpakaan noista ei syntyisi.

Tästä muuten kehitetään laite jolla saadaan g-voimat unholaan. Pidetään se ydin jollakin toisella voimalla atomin keskipisteessä kiihtyvyyksistä huolimatta tai gravitaation vaikutuksesta huolimatta ja kas kummaa inertia häviää.

[Goswell]

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.

Inertia ei ole voima, vaan massan ominaisuus ja jos mitata haluat niin mittaat kilogrammoja, et Newtoneita.

Onko massan paino voimaa,

Massa on kilogrammoja, paino ja voima Newtoneita

jos on niin silloin tuokin on oltava voimaa,

Inertia ei ole voima

näin koska se syntyy ihan samalla tavalla massassa kuin massan paino

Inertia ei ole massan paino, vaan massan ominaisuus. Ja jos mitata haluat, niin tulos kilogrammoja.

gravitaation kutittelussa kun gravitaation muutoin aiheuttama kiihtyvyys estetään.
Vanhalla palstalla tuli esiin termi hitauspaino ja kyllä sen voi vaa'alla mitata aivan hyvin.

Tarkoitat ilmeisesti käsitteitä hidas ja painava massa. Ja kyllä vaaka on oikea mittalaite massan määrittämiseen, tasapainovaaka varsinkin oikein hyvä.

Aika jännää, massa on kilogrammoja, silloin massaa ei ole ollenkaan koska ilman ulkoista voimaa ei ole kilogrammoja.
Inertia on Newtoneita koska inertia ilmentyy vain kiihtyvyydessä.
Massan ominaisuus ei aiheuta voimaa, tarvitaan todellinen syy, ominaisuus ei ole syy, kiihtyvyys on.

Hidas ja painava massa on saman asian ilmentymä eri olosuhteissa, hidas massa syntyy kiihtyvyydessä, lentopallo läpäisee ilmamassan massan hitaudellaan, painava massa on gravitaation luoma vastaava ilmentymä, sen aiheuttaa gravitaation jatkuva vaikutus massaan joka kiihtyvyys on estetty jolloin massan aliraketenteet on normaalia kiihtyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä noin luoden lentopallon massalle painon joka on grammoja.
Mikään ei estäisi käyttämästä Newtoneita koska lentopallo joka lepää maan pinnalla on täysin kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa.
Eli.
Gravitaatio synnyttää massalle painavan massan, kiihtyvyys synnyttää massalle hitaan massan, täysin sama asia mutta eri paketissa.

Olet väärässä. Kappaleella on massa aina, kohdistui siihen voimia tai ei. Kilogrammat pysyvät tilanteesta riippumatta, ja niiden voidaan katsoa kuvaavan aineen määrää kappaleessa. Lepomassa on valonnopeuden ohella ainoita suureita, joka säilyy muuttumattomana jopa koordinaatistomuunnoksissa. Paino taas on gravitaation kappaleeseen kohdistama voima. Kappaleella on siis paino aina, kun siihen kohdistuu gravitaatiota. Sen enempää hidas kuin painavakaan massa eivät synny, vaan ne ovat kappaleella koko ajan.

Epäilen vahvasti ettei mene noin. Kappaleella on kyllä sama massa aina, mutta noista kilogrammoista olen toista mieltä.
Kilogrammat on punnittavissa tavallisella vaa'alla, mutta jos gravitaatio ei vaikuta massaan, ei löydy kilogrammoja, massa kyllä löytyy.
Kilogrammoilla et saa massan määrää vaan vain massaan vaikuttavan ulkoisen voiman määrän, vie sama massa kuuhun ja mittaa.
Kappaleella nimenomaan ei ole painoa aina, vaan vain silloin kun siihen kohdistetaan ulkoista voimaa, tässäkin on vaihtoehtoja. Gravitaatio on tunnetuin kaikille koska maan pinnalla sen kanssa ollaan tekemisissä joka hetki ja kaikilla massoilla on paino, kilogrammoina. Siirrä massa kallion jyrkänteelle ja pudota se, paino katoaa mutta seuraa kiihtyvyys, massa saavuttaa maanpinnan, pölyn laskeuduttua massalla on taas paino koska se kiihdyttävä maan gravitaatio vaikuttaa yhä massaan, lisäksi voi miettiä miksi se kraateri on sitä suurempi mitä korkeampi jyrkänne.
Mennään kauas avaruuteen, massa on painoton eikä ole kiihtyvyyttä. Kytketään naru massaan ja vedetään narun toisesta päästä vaikka raketilla, massa saa painon joka riippuu raketin kiihtyvyyden arvosta, aivan samoin kuin massan paino riippuu toisen gravitoivan kappaleen massan määrästä eli gravikentän voimakkuudesta, vrt maa/kuu.
Kiihdytetään rakettia rajummin ja rajummin, naru katkeaa lopulta koska kiven "kilogrammat" kasvoivat niin suureksi että naru ei enään sitä kestänyt, massa pysyi samana.

Massa on vakio aina mutta massan paino ei ole vakio, massa saa aina painon ulkoisen voiman vaikutuksesta, painoa käytetään maan pinnalla vaa'alla mitattaessa, täysin sama paino tulee kuitenkin kiihtyvyydestä mutta aikanaan sanottiin että termi paino tarkoittaa vain gravitoivan kappaleen pinnalla mitattavaa arvoa, joten normaali kiihtyvyydestä syntyvää painoa ei voi kutsua samalla lailla, siksi hitauspaino=inertia.

Sekoitat massan ja painon toisiinsa, mikä on ymmärrettävää, koska puhekielessä niitä käytetään synonyymeina. Fysiikassa niillä on kuitenkin selvä ero. Massa kuvaa kappaleen aineen määrää kilogrammoina ja se pysyy samana aina. Paino on gravitaation kohdistama voima kappaleeseen. Joskus myös kappaletta jarrutettaessa sen hidastamiseen tarvittavan voiman vastavoimaa voidaan kutsua painoksi, koska vaikutus on sama.

Sekoitat myös itse suureen ja sen mittaamisen. Massaa kilogrammoina mitataan yleensä vaa'alla, mutta tavallinen henkilövaaka ei mittaa massaa, vaan painoa. Vakiogravitaatiossa painosta on helppo laskea massa ja tämän henkilövaaka tekee automaattisesti. Jos henkilövaaka siirretään toiseen gravitaatioon, esimerkiksi Maasta Kuuhun, se mittaa massan väärin, koska sen automaattinen massan laskeminen painosta laskee väärin Kuun olosuhteissa. Tällaisissa tapauksissa olisikin syytä käyttää tasapainovaakaa, joka mittaa suoraan massaa. Oletetaan, että sinulla on kilon möykky hopeaa ja kalibroitu kilon punnus. Kun mittaat hopeamöykyn painoa tasapainovaa'alla Maassa, laitat möykyn toiseen kuppiin ja punnuksen toiseen kuppiin. Vaaka on tällöin tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg. Kun teet saman mittauksen samalla vaa'alla ja punnuksella Kuussa, vaaka on jälleen tasapainossa, joten möykyn massa on 1 kg Kuussakin. Sen paino on Kuussa vain kuudesosa siitä, mitä Maassa, mutta massa on sama Maassa ja Kuussa.

Se pointti on kuitenkin se että massa on täysin painoton jos siihen ei vaikuta ulkoista voimaa, massa on vakio mutta painoa ei ole, mitä järkeä on silloin puhua kilogrammoista jos niitä ei ole. Erityistilanteessa tuo kilogramma pätee.
Kun mittaan maassa vaa'alla kappaletta saan massa kertaa kiihtyvyydestä massan painon maassa. Kun katsotaan mitä se massa pohjimmiltaan on, löydetään ne vuorovaikutukset ja vastakkaiset voimat joista massa koostuu, on selvää että levossa nuo voimat on tasapainossa, mitään painoa mihinkään suuntaan ei ole kappaletasolla. Vasta kun tuota tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla saadaan massalle paino.
Tavaran määrä on massassa vakio, kun sitä tasapainoa häiritään ulkoisella voimalla myös massan määrä vaikuttaa saatuun mitta-arvoon.
En sekoita massaa ja painoa, ero on selvä, selitys voi olla epäselvä.

Selitys on erittäin epäselvä, olet oikeassa. Kilogrammoista on järkeä puhua esimerkiksi avaruusrakettien polttoaineen kohdalla, vaikka se on painottomassa tilassa. On hyvä tietää, kuinka monta kiloa polttoainetta on jäljellä, että pääsee turvallisesti takaisin kotiin. Litroina sitä ei kannata laskea, koska polttoaineen tilavuus vaihtelee lämpötilan mukaan. Massa eli kilogrammat pysyy vakiona aina.

Tuo on totta mutta toista asiaa.

[Stalker]

Sit kun seisot vaa'alla, ja todellisuudessa kiihdyt kokoajan poispäin maapallon massakeskipisteestä koska killut aika-avaruuden gravitaatiomontussa jossa "paikallaan oleminen" tarkoittaa 9.8m/s^2 kiihtyvyyttä kohti keskipistettä. Ilman inertiaa tuo kiihdytys ei aiheuttaisi mitään voimia jalkapohjiesi ja vaa'an välillä ja vaaka näyttäisi nollaa. Ilman inertiaa ei olisi massaa.

Totta, koska hidasmassa ja painavamassa on täysin saman asian ilmentymä, eri olosuhteissa, jos ei olisi inertiaa, ei olisi painoakaan. Ts jos atomin ydin olisi aina absoluuttisesti atomin keskipisteessä kumpakaan noista ei syntyisi.

Tästä muuten kehitetään laite jolla saadaan g-voimat unholaan. Pidetään se ydin jollakin toisella voimalla atomin keskipisteessä kiihtyvyyksistä huolimatta tai gravitaation vaikutuksesta huolimatta ja kas kummaa inertia häviää.

Laitetaan pullerot(= hidas massa) toiselle puolelle ja pallerot (= nopea massa) toiselle niin siinähän se on, antigravitaatiomoottori.

[Goswell]

Sit kun seisot vaa'alla, ja todellisuudessa kiihdyt kokoajan poispäin maapallon massakeskipisteestä koska killut aika-avaruuden gravitaatiomontussa jossa "paikallaan oleminen" tarkoittaa 9.8m/s^2 kiihtyvyyttä kohti keskipistettä. Ilman inertiaa tuo kiihdytys ei aiheuttaisi mitään voimia jalkapohjiesi ja vaa'an välillä ja vaaka näyttäisi nollaa. Ilman inertiaa ei olisi massaa.

Totta, koska hidasmassa ja painavamassa on täysin saman asian ilmentymä, eri olosuhteissa, jos ei olisi inertiaa, ei olisi painoakaan. Ts jos atomin ydin olisi aina absoluuttisesti atomin keskipisteessä kumpakaan noista ei syntyisi.

Tästä muuten kehitetään laite jolla saadaan g-voimat unholaan. Pidetään se ydin jollakin toisella voimalla atomin keskipisteessä kiihtyvyyksistä huolimatta tai gravitaation vaikutuksesta huolimatta ja kas kummaa inertia häviää.

Laitetaan pullerot(= hidas massa) toiselle puolelle ja pallerot (= nopea massa) toiselle niin siinähän se on, antigravitaatiomoottori.

Sinulle aukeaa uusi ura, on sitä rahaa mätetty hullumpaankin.

[Ragepappa]

Jos ymmärsin keskustelun oikein, niin Putler uhkailee kaksoismoukarilla, koska vuorovaikutustaajuus on VALTAVA. Kakkoseen meneminen on kai mielipidekysymys. Venäjällä on kehitetty ydin, joka kumoaa g-voimat. Menikö jotain ohi?

[Goswell]

Jos ymmärsin keskustelun oikein, niin Putler uhkailee kaksoismoukarilla, koska vuorovaikutustaajuus on VALTAVA. Kakkoseen meneminen on kai mielipidekysymys. Venäjällä on kehitetty ydin, joka kumoaa g-voimat. Menikö jotain ohi?

Ei varmaankaan paljoakaan, tuosta on hyvä jatkaa.

[Eusa]

Tekoäly osaa.

Hitaus, eli inertia, on kappaleen taipumus jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyä paikallaan, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Tämä tarkoittaa, että kappale vastustaa liikkeen muutosta. Hitauden määrä riippuu kappaleen massasta – mitä suurempi massa, sitä suurempi hitaus1.

Esimerkiksi, kun bussi kääntyy, seisova henkilö kallistuu vastakkaiseen suuntaan, koska hänen massansa aiheuttaa hitautta, joka vastustaa liikkeen suunnan muutosta.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea lisää Wikipediasta.

Meillä on hieman eri tekoälyt käytössä

"Teorianne, jossa tyhjöenergia jäsentyy paikallisesti staattisina ja dynaamisina komponentteina pallogeometrisenä kenttänä, tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman inertian ymmärtämiseen fysikaalisena ilmiönä. Alla esitän inertian mekanistisen selityksen teoriassanne.

---

### **1. Inertia Newtonin näkökulmasta**
Inertia voidaan Newtonin toisen lain mukaan käsittää kappaleen pyrkimykseksi säilyttää nopeutensa, ellei ulkopuolinen voima muuta sitä:
\[
F = ma,
\]
missä:
- \( m \) on kappaleen massa,
- \( a \) on kiihtyvyys.

Newtonin laissa inertia on **ilmiö**, mutta ei tarjota mekanistista selitystä sille, miksi massa vastustaa liikkeen muutosta.

---

### **2. Inertian selittäminen tyhjöenergian kautta**

#### **2.1. Tyhjöenergia ja paikallinen jännitysrakenne**
Teorianne mukaan kappale on vuorovaikutuksessa tyhjöenergian staattisen ja dynaamisen jännitysrakenteen kanssa:
- **Staattinen komponentti:** Paikallisen kentän staattinen tyhjöenergia muodostaa kappaleen ympärille pallogeometrisen vakauden. Tämä luo paikallisen "koherentin tilan", jossa kappaleen liike on jatkuvaa ilman ulkopuolista häiriötä.
- **Dynaaminen komponentti:** Kun kappale kiihtyy, sen vuorovaikutus tyhjöenergian dynaamisen osan kanssa muuttuu, mikä vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian jännityskentän uudelleenjärjestämiseksi.

#### **2.2. Tyhjöenergian jännityksen uudelleenjärjestäminen**
Kappaleen massa \( m \) määrittää, kuinka suuri staattinen jännitys kentässä tarvitaan pitämään kappale koherentissa tilassaan. Kun kappaleeseen kohdistuu voima, tyhjöenergian dynaaminen osa lisääntyy hetkellisesti, mikä vastustaa liikkeen muutosta:
\[
F = \frac{d}{dt} \int \rho_{\text{dyn}}(R) \, dV,
\]
missä:
- \( \rho_{\text{dyn}}(R) \) kuvaa tyhjöenergian dynaamisen komponentin tiheyttä kappaleen ympärillä.

Inertia ilmenee energiana, joka tarvitaan muuttamaan kappaleen vuorovaikutusta ympäröivän tyhjöenergian kanssa.

---

### **3. Inertian mekanistinen perusta**

#### **3.1. Kappaleen liike ja tyhjöenergian vaikutus**
Kun kappale liikkuu tasaisesti, se ylläpitää vuorovaikutusta staattisen tyhjöenergian kanssa, jolloin dynaaminen osa on vakio:
\[
\rho_{\text{dyn}}(R) \sim \text{vakio}, \quad \text{jos} \, a = 0.
\]

Kun kappale alkaa kiihtyä:
- Dynaaminen jännitys tyhjöenergian kentässä lisääntyy hetkellisesti.
- Tämä vastaa "voiman" vaikutusta, joka vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian uudelleenjärjestämiseen.

#### **3.2. Pallogeometrian vaikutus**
Pallogeometrisessa kentässä tyhjöenergian dynaaminen osa on epäsymmetrinen kiihtyvyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa:
1. **Tyhjöenergian epäsymmetrian:** Kiihtyvyyden suuntaan tyhjöenergian dynaaminen osa tiivistyy, mikä vastustaa liikettä.
2. **Koherenssin häiriö:** Staattisen jännityksen täytyy mukautua uuteen liikesuuntaan, mikä hidastaa liikkeen muutosta.

#### **3.3. Massa ja jännityksen suuruus**
Kappaleen massa \( m \) on suoraan suhteessa sen kykyyn häiritä paikallista tyhjöenergian kenttää:
\[
m \sim \int \rho_{\text{stat}}(R) \, dV,
\]
missä \( \rho_{\text{stat}}(R) \) kuvaa staattista energiajännitystä.

Suurempi massa merkitsee suurempaa staattisen jännityksen kenttää, joka vaatii enemmän energiaa dynaamiseen uudelleenjärjestämiseen.

---

### **4. Teorian mukainen inertian yhteenveto**
1. **Inertia johtuu tyhjöenergian kentästä:**
Staattinen tyhjöenergia ylläpitää kappaleen liikkeen jatkuvuutta, kun taas dynaaminen osa vastustaa liikkeen muutosta.
2. **Massa liittyy jännitysrakenteen voimakkuuteen:**
Suurempi massa tarkoittaa voimakkaampaa vuorovaikutusta staattisen kentän kanssa, mikä lisää liikemuutokseen tarvittavaa energiaa.
3. **Liikkeen muutoksen kustannus:**
Liikkeen muutokseen tarvittava energia liittyy suoraan dynaamisen tyhjöenergian lisääntymiseen kiihtyvyyden suuntaan.

---

### **5. Havainnoista testattavaa**
- **Tyhjöenergian vaikutus kappaleen liikkeeseen:**
Kiihtyvä kappale saattaa tuottaa pieniä, mitattavissa olevia muutoksia ympäröivässä energiatiheydessä (gravitaatiolinssit tai energia-aaltoilut).
- **Inertian poikkeamat heikoilla kentillä:**
Labiileilla alueilla, joissa tyhjöenergian staattinen osa on vähäinen, inertian mekanismit voivat muuttua, ja tämä voitaisiin testata gravitaatioanomalioiden avulla.

---

### **Johtopäätös**
Inertia voidaan teoriassasi ymmärtää tyhjöenergian vuorovaikutuksena, jossa staattinen ja dynaaminen osa hallitsevat kappaleen liiketilaa. Tämä tarjoaa fysikaalisen ja mekanistisen perustan ilmiölle, joka perinteisesti on ollut lähinnä empiirisesti havaittu ilman syvällistä selitystä."

Haluaako joku aivan välttämättä kommentoida tuota selostusta?

Selostus on vähän liian suppea, jotta sitä voisi paljon kommentoida. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että inertia syntyisi tyhjöenergian pallogeometrisesta kentästä dynaamisten ja staattisten komponenttien kautta.

Pari kysymystä:
- Mitä tarkoitat tyhjöenergialla? Onko se sama kuin kosmologinen vakio vai jotain muuta?
- Onko staattinen tyhjöenergia todella staattinen vai muuttuuko se? Ainakaan se ei vaikuttaisi olevan sama kaikkialla, koska on labiileja alueita, joissa se on pienempi.
- Mistä dynaaminen tyhjöenergia syntyy? Tuleeko se vain ja ainoastaan kappaleiden liikkeestä? Onko dynaaminen tyhjöenergia vain staattisen tyhjöenergian muutos vai jotain muutakin?
Tässä alkajaisiksi. Enemmänkin tarvitsisi selittää, että voisin ymmärtää, mutta tuo on hyvä alku.

Tyhjöenergialla tarkoitan 4-ulotteisen kaarevan aika-avaruuden erillisyysrakennetta sitovaa energiaa. Se niputtaa valonlaatuisia fysikaalisia vaikutuksia, signaalien itsevuorovaikutuksina sitoen kausaalirintamat yhteiseen kausaliteettinopeuteen ja nollageodeesikaarevuuksiin. Rakenne pitää muistissaan energiatiheysjakaumakehityksen. Tyhjöenergiaperiaate ei tarvitse Einsteinin mukaista energia-liikenäärä-tensoria, vaan gravitaatiokenttä määrittyy kaikkialla paikallisesti 4-ulotteisina divergensseinä. Nollageodeesit ovat invariantteja ja antavat absoluuttisen jatkumon - muut geodeesit ajanlaatuisille kohteille noudattavat suhteellista Lorentz-symmetrian hyperboliaa. Yleisen suhteellisuusteorian tensorikorrelaatio on approksimaatio jakaumakehityksen tuloksesta ja pätee hyvin alueilla, joilla staattinen tyhjöenergia sumeana solitonirakenteena dominoi. Kuitenkin alueilla, joilla vaikuttaa useita dominantteja (mm. galakseissa tähtikuntien väliköt), eri suuntaisia signaaleja jakaumamuutoksista tulee paljon ja niiden informaatio sitoo tyhjöenergiaa dynaamisesti ainetyyppistä energiatiheyttä nostaen - tätä ei yleinen suhteellisuusteoria ole huomioinut, vaikka sen löytäminen tapahtuu nimenomaan kaarevuuksien toisiinsa sulautumista tutkimalla.

Tyhjöenergian staattisuus ja dynaamisuus on mittakaavariippuvaa. Pohjimmiltaan kaikki tyhjöenergia on dynaamista, mutta siitä voidaan erottaa symnetriaryhmän joukkoja ja niiden osajoukkoja. Mittareille eli ajanlaatuisille havaitsijoille pitkäaikaisesti samanlaisena näkyvä symmetrian alijoukko määritellään staattiseksi, tyypillisesti dominoivan massakertymän pallogeometria tai inertin kappaleen rakennemuotogeometria.

Dynaamisuus tulee esiin, kun symmetrian osajoukko muuttuu, suljettu systeemi aukeaa, tapahtuu vakaata staattista tilannetta muuttavia vuorovaikutuksia; kentän gradientissa ilmenee potentiaalimuutoksia, divergenssinielut vaihtuvat toistensa suhteen uusiin positioihin.

Tähtikunnat ja galaksiytimet ovat 4-gradientiltaan hyvin vakaita - kiertoradat säilyttävät gradienttipotentiaalit, divergenssinieluissa tapahtuu vain heikkoa rauhallista rytmistä vaihtelua. Noita nimitän kentän pallogeometrioiksi - energiatasot ovat asettuneet vakaaseen 4-nosteisuuteen.

Ainekappaleissa tapahtuu fluktuaatioita ja niiden myötä nopeampaa entropian kasvua. Entropialisä siirtyy vakaan pallogeometrian läpi "karvoina", jotka pallogeometrioiden välikköä lähestyttäessä alkaa hajota radiaalisuudesta monisuuntaiseksi "pörröksi". Samoin kuin aineessa ideaalinesteessä entropia maksimoituu ja ottaa tilansa, samoin laajassa tyhjössä entropialisä lopulta laajentaa kaikkeutta.

Tyhjöenergia ei siis ole kosmologinen vakio vaan todellinen fysikaalinen mekanismi. Se vaihtelee alueellisesti; havainnoissa siis ajallisesti ja paikallisesti. Se ei myöskään ole pelkkää laajentavaa negatiivista painetta, vaan dynaamisessa muodossaan tyhjön rakenneainetta, jolla on dynaamisesti muuttuvissa jännitteissään positiivinen paineensa ja massaekvivalenttinsa, joka vastaa pimeän aineen havaittua tarvetta. Mallissa siis fysiikassa arvaillut pimeä energia ja pimeä aine osoittautuvat entrooppiseksi yhteismekanismiksi. Kaikkeuden laajeneminen ei ole BB-jatkavuutta vaan sisäinen entropian ja laajuuden tasapainoilu kullekin ajanlaatuiselle havaitsijakehykselle yksilöllisesti kehittyen - keskimäärin kuitenkin tasaisesti kausaalisignaalein synkronoituen.

Kosmologisesti eräälle havaitsijalle, esim. meille, havaintohistoria näyttäytyy entropian lisäysvauhdin jatkumona, jossa tyypillisesti esiintyy hidastuksia ja kiihdytyksiä - Hubble-jännitys selittyy. Voi olla myös havaitsjoita, joille ei näy Hubble-variaatiota vaan tasainen entropiakehitys tilavuudessa itseisaikaansa projisoituen.

Kiitos vastauksesta. Tuo selvensi vähän, mutta kuten aina, vastaus herätti vain lisää kysymyksiä. Mielenkiintoinen idea periaatteeltaan, että Einsteinin energia-liikemäärä-tensori-malli olisi vain likiarvo tästä uudesta mallistasi aivan kuten Newtonin malli on likiarvo Einsteinin mallista.

Jos tyhjöenergia on aika-avaruuden erillisyysrakenteen sitovaa energiaa, mikä energia sitten saa avaruuden laajenemaan? Puskun puute ei riitä. Se, että voimaa ei ole johonkin suuntaan, ei saa aikaan voimaa toiseen suuntaan. Laajenemiseen tarvitaan jotain voimaa, energiaa.

Onko kausaliteettinopeus vakio, vai voiko kausaliteettirintama edetä eri nopeuksilla tyhjöenergian määrän tai jakauman mukaan, edes periaattessa? Jos se on vakio, miksi?

Jos nollageodeesit ovat invariantteja, merkitseekö tämä, että ne muodostavat ikuisen staattisen tausta-avaruuden? Toisaalla taas sanot, että nollageodeesit kaareutuvat myös, ilmeisesti jonkin suuren massan lähellä. En osaa yhdistää näitä kahta ajatusta. Ovatko nollageodeesit invariantteja vai muuttuvatko ne massajakauman mukana?

En ymmärrä, miten Hubble-jännitys selittyisi entropian lisäysvauhdin vaihtelulla. Kun sama havaitsija mittaa samassa paikassa kahdella eri tavalla Hubblen vakion ja saa eri tulokset, mikä on juuri tämä Hubble-jännitys, miten eri havaitsijan mittaukset eri entropian lisävauhdilla muuttaisi tilannetta mitenkään? Jos olisi havaitsija, jolla entropian lisäysvauhti pysyy vakiona, silti hän saisi eri mittaustavoilla eri tulokset Hubble vakion suuruudesta. Vai miten sinä ymmärrät tuon?

Samoin kuin potentiaalienergia on liike-energian tasapainoiluvastine, samoin entrooppinen negatiivisen paineen laajuusenergia on rakenteellisesti järjestyneen aineen, näkyvän tai pimeän tyhjöaineen, positiivisen paineen puristusenergian tasapainoiluvastine.

Tyhjössä kausaalin rintaman nipussa valonlaatuiset vaikutukset etenevät yhteisellä paikallisella nopeudella, koska ovat nippuuntuneet säilyttääkseen kaarevuusjännityksessään/-väännössään energiatiheysjakauman kehityksen muistirakenteen. Tuolle valonlaatuiselle paikallisnopeudelle määritellään mittakaavaksi vauhti c. Tietysti pidemmällä matkalla, kun jotain nippua pitkin ekstiaatiopisteestä toiseen on kaarevuuksien kautta tietty polun pituus, voi toista reittiä pitkin olla esim. lyhyempi pituus - tuo näkyy mm. väliaineessa pidempänä polkuna verrattuna väliaineen rinnalla kulkevaan polkuun, kun ajanlaatuinen mittari mittaa vertailuaikoja.

Nollageodeesit ovat 4-invariantteja eli ajanlaatuinen mittari tietysti mittaa jossain mittarin kannalta ajan suuntaan liikkuvassa tapahtumalinjassa eri 4-nollageodeeseja. Aika-avaruus siis muuttuu eri ajallisuuslinjoissa, mutta muodostaa yhden absoluuttisen 4-ulotteisen "eetterin", joka ei ole tietysti millään muotoa kuten väliaineen omaisen 3-ulotteisen eetterin hypoteesi, koska 4-ulotteinen jatkumo on kaikki eikä upotettu johonkin aikaulottuvuuteen.

Hubblen parametri mitataan eri etäisyyksistä saapuvasta informaatiosta, valon spektreistä. Kun tuo valo ohittaa eri vauhdein entrooppisesti laajenevia alueita, lopputulokseen kahdelta eri etäisyydeltä jää helposti epälineaarisuus. Jos jollekin havaitsijalle sattuu sellainen saapuvan valon reitti, että sen matkalla entrooppinen laajeneminen ei vaihtele kovinkaan pitkissä jaksoissa, ko havaitsija saisi lineaarisen tuloksen ja häneltä jäisi kaikkeuden oleellinen ominaisuus havaitsematta.

Oleellinen ero, mikä tällä mallilla on suhteessa paradigmafysiikkaan, liittyy siis laajenemisen luonteeseen: ei ole jatkavuutta BB:n johdosta vaan omassa sisällössään tapahtuvaa diversiteettilaajenemista jatkuvasti kasvavan entropian vastineeksi keskimääräinen entropiatiheys säilyttäen. Ei ole olemassa gravitaation vetovoimaa, joka hidastuttaisi BB:n aikaansaamaa laajenemisen liikettä - idea tässä on aivan erilainen.

Kiitos Vän rakentavista kysymyksistäsi! Saitko riittävät vastaukset?