Poll: Ateisti vai uskovainen

[MooM]

Uskonnottomuus on laajempi käsite kuin ateismi, ja jos uskonnottomuus määritellään kaiken uskonnon ja henkimaailmaan liittyvän tarpeettomana pitämiseksi, niin ateismi on sen osajoukko, koska ateismi tarkoittaa vain jumaluskon puutetta. Tästä seuraa, että kaikki uskonnottomat ovat ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät välttämättä ole uskonnottomia, jos he esimerkiksi hyväksyvät ei-teistisiä uskontoja.

Kaikki uskonnottomat EIVÄT ole määritelmäsi mukaan ateisteja, sillä ateistithan oli uskonnottomien osajoukko.

Ateismi on uskonnottomuuden osajoukko, mutta kaikki ateistit eivät ole uskonnottomia, jos he esimerkiksi hyväksyvät ei-teistisiä uskontoja. Sen sijaan, jos joku on uskonnoton siinä merkityksessä, että hän pitää kaikkea henkimaailmaan liittyvää tarpeettomana, hän ei voi samalla hyväksyä edes ei-teistisiä uskontoja. Tästä seuraa, että kaikki tällaiset uskonnottomat ovat myös ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät välttämättä ole näin määriteltyjä uskonnottomia.

Tuo on edelleen joukko-opillisesti mahdotonta.

[ID10T]

Oletko uskovainen jos uskot kuolleiden "sielujen" elävän ja vaikuttavan edelleen?
Nythän on tullut näitä tekoälykokeiluja, joissa poismenneen ihmisen kanssa voi jutella virtuaalisesti simulaation avulla.
Uskon että tällaisessa simulaatiossa herää samoja tunteita ja ajatuksia, kuin silloin kun kohtasit hänet elävänä.

Kylmä materialisti vaatii tietysti todisteeksi julman kokeen, jossa pahaa-aavistamaton koe-eläin istutetaan videokeskusteluun simulaatiolähimmäisen kanssa, joka on todellisuudessa juuri kuollut. Ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.
Jos simulaatio on hyvä, ihminen "on toiselle elossa". Eli simulaatio menee täydestä.
Tällöin kylmä materialisti nauraa paskaista naurua ja kertoo totuuden. Liehakoi miten tiede on juuri saanut testattavan kiinni perin naurettavista inhimillisistä harhoista, jotka tulee kiireen vilkkaa kitkeä pois.
Heitettiinhän ennenwanhaankin oletetut noidat myllynkivi kaulassa jokeen. Pitäähän sitä kunnon kansalaisilla olla varmuus toisten ajatuksen juoksusta.

Vääräleuka toki löytää valtavasti nypittävää tästäkin aiheesta.
Kuten: "Väitätkö sinä harhainen mielipuoli, että tietokoneessa on joku sielu jossain kovalevyllä bitteinä!!!!1!!"
Mutta todellisuus on mielestäni aika paljon monimutkaisempi, kuin kinkkuvoileipä ja uusin Kalle Ankka.

Tällaisia simulaatioitahan on jo. Onhan Elvis ja moni muu julkku esiintynyt "livenä" postyymisti.

https://interestingengineering.com/inno ... -holograms

[ID10T]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

[ID10T]

Uskonnottomuus on laajempi käsite kuin ateismi, ja jos uskonnottomuus määritellään kaiken uskonnon ja henkimaailmaan liittyvän tarpeettomana pitämiseksi, niin ateismi on sen osajoukko, koska ateismi tarkoittaa vain jumaluskon puutetta. Tästä seuraa, että kaikki uskonnottomat ovat ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät välttämättä ole uskonnottomia, jos he esimerkiksi hyväksyvät ei-teistisiä uskontoja.

Kaikki uskonnottomat EIVÄT ole määritelmäsi mukaan ateisteja, sillä ateistithan oli uskonnottomien osajoukko.

Ateismi on uskonnottomuuden osajoukko, mutta kaikki ateistit eivät ole uskonnottomia, jos he esimerkiksi hyväksyvät ei-teistisiä uskontoja. Sen sijaan, jos joku on uskonnoton siinä merkityksessä, että hän pitää kaikkea henkimaailmaan liittyvää tarpeettomana, hän ei voi samalla hyväksyä edes ei-teistisiä uskontoja. Tästä seuraa, että kaikki tällaiset uskonnottomat ovat myös ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät välttämättä ole näin määriteltyjä uskonnottomia.

Tuo on edelleen joukko-opillisesti mahdotonta.

20250206_081837.jpg

Ei tuo kaavio silti tee mahdolliseksi sitä, että jonkun joukon osajoukko olisi sama kuin koko joukko. Tai siinä tapauksessa toki, että muita osajoukkoja ei ole, mutta miksi silloin edes tarvitaan kahta identtistä joukkoa? Sehän olisi tautologiaa (kalat ovat kaloja).

EDIT: En huomannut, että siinä luki "...kaikki tällaiset uskonnottomat ovat ateisteja". Eilen kun se oli muotoa "...kaikki uskonnottomat ovat ateisteja".

[Naturalisti]

Oletko uskovainen jos uskot kuolleiden "sielujen" elävän ja vaikuttavan edelleen?
Nythän on tullut näitä tekoälykokeiluja, joissa poismenneen ihmisen kanssa voi jutella virtuaalisesti simulaation avulla.
Uskon että tällaisessa simulaatiossa herää samoja tunteita ja ajatuksia, kuin silloin kun kohtasit hänet elävänä.

Kylmä materialisti vaatii tietysti todisteeksi julman kokeen, jossa pahaa-aavistamaton koe-eläin istutetaan videokeskusteluun simulaatiolähimmäisen kanssa, joka on todellisuudessa juuri kuollut. Ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.
Jos simulaatio on hyvä, ihminen "on toiselle elossa". Eli simulaatio menee täydestä.
Tällöin kylmä materialisti nauraa paskaista naurua ja kertoo totuuden. Liehakoi miten tiede on juuri saanut testattavan kiinni perin naurettavista inhimillisistä harhoista, jotka tulee kiireen vilkkaa kitkeä pois.
Heitettiinhän ennenwanhaankin oletetut noidat myllynkivi kaulassa jokeen. Pitäähän sitä kunnon kansalaisilla olla varmuus toisten ajatuksen juoksusta.

Vääräleuka toki löytää valtavasti nypittävää tästäkin aiheesta.
Kuten: "Väitätkö sinä harhainen mielipuoli, että tietokoneessa on joku sielu jossain kovalevyllä bitteinä!!!!1!!"
Mutta todellisuus on mielestäni aika paljon monimutkaisempi, kuin kinkkuvoileipä ja uusin Kalle Ankka.

"Oletko uskovainen jos uskot kuolleiden 'sielujen' elävän ja vaikuttavan edelleen?" Jos joku uskoo kuolleen sielun elävän ja voivan siirtyä toiseen henkilöön tai henkilön simulaatioon, on mielestäni kyse uskonnosta.

Tuo kuvaamasi "vainajan palvonta" oli minulle uusi juttu. Mahtaako tuon piuhan harrastajat muistaa, että vaikka virtuaaliset simulaatiot voivat herättää samankaltaisia tunteita kuin oikean henkilön kohtaaminen, ne ovat silti vain simulaatioita – eivätkä ne ole sama kuin simuloitava olio itsessään.

Ajattele vaikka taitavaa imitaattoria, joka onnistuu vakuuttamaan kuulijansa siitä, että hän edustaa jotakin tiettyä henkilöä. Vaikka jäljitelmä voi herättää samanlaisia tuntemuksia ja muistuttaa aidoista kohtaamisista, se ei kuitenkaan muuta sitä, että kyseessä on vain jäljitelmä eikä alkuperäinen henkilö. Samalla tavalla, vaikka tekoälyllä luotu simulaatio kuolleesta henkilöstä saattaakin tuntua siltä, että kyseinen henkilö “on edelleen elossa” ja vaikuttaa, on kyseessä silti vain mielen tuottama representaatio – ei todellinen elävä olento eikä todellinen henkimaailma.

Voidaan sanoa, että kuolleen henkilön simulaation käyttäminen on eräänlainen identiteettivarkauden muoto: se “ottaa” kuolleen henkilön identiteetin ja esittää sen, vaikka todellista alkuperäistä identiteettiä ei enää ole. Tässä on tärkeä erottaa se, mitä me koemme ja mitä todellisuudessa on. Näin ollen vaikka simulaatio voi täydentää aistimuksiamme ja jopa korvata ulkoisen todellisuuden joissain tapauksissa, se on edelleen vain mielen sisäinen representaatio – eikä se todista, että henkimaailma tai sielut olisivat olemassa.

Voimme tarkastella tätä ilmiötä kolmelta kantilta:

• Mielen ulkopuolinen todellisuus, joka on se fyysinen maailma, jonka aistimme havaitsevat.
• Mielen sisäinen todellisuus, eli se, miten muodostamme representaatioita ympäröivästä maailmasta – nämä ovat subjektiivisia, mutta eivät suoraan vastaa ulkoista todellisuutta.
• Virtuaalitodellisuus, jossa aistimuksia joko täydentää lisätty sisältö tai korvaa kokonaan fyysisen maailman aistimukset.

Vaikka tällaiset simulaatiot voivat olla teknisesti vaikuttavia ja emotionaalisesti merkityksellisiä, ne ovat lopulta vain ohjelmoituja prosesseja, jotka jäljittelevät sitä, mitä aidoissa kohtaamisissa koemme. Ne eivät itsessään tarjoa todisteita siitä, että henkimaailmaa tai sieluja olisi olemassa – ne ovat pikemminkin mielen luomia representaatioita, joilla ei ole itsenäistä todellisuutta.

[MooM]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

Epäjumalalla on kaksi merkitystä. Se alkuperäinen on idoli, jota kohdellaan ja palvotaan kuin uskonnon jumalaa, mutta joka ei ole "se oikea jumala". Mutta siten on modernimpi merkitys, jossa epäjumala tarkoittaa arkimaailman asiaa (jolla ei mitenkään kuvitella olevan jumalallisia ominaisuuksi, kuten yliluonnollisia voimia tai siihen liitettyjä tarinoita menneisyyden teoista yms), joka on saanut ihmisen elämässä ikäänkuin jumalan aseman. Erilaisten aatteiden kiihkeillä kannattajilla on tällaista käyttäytymistä, samoin populaarikulttuurin idoleiden palvojissa. Raha ja sen haaliminen ja hilloaminenkin voi olla epäjumala täsä merkityksessä.

Kyllä kiihkoateismikin voi olla epäjumala tässä jälkimmäisessä mielessä. Ei kovin yleistä kyllä, koska suurin osa kiihkoilijoista löytää jonkin yhteisöllisemmän ja jännemmän palvonnan muodon, esim uskonnoista tai vaikka poliittisista ääriliikkeistä.

[ID10T]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

Epäjumalalla on kaksi merkitystä. Se alkuperäinen on idoli, jota kohdellaan ja palvotaan kuin uskonnon jumalaa, mutta joka ei ole "se oikea jumala". Mutta siten on modernimpi merkitys, jossa epäjumala tarkoittaa arkimaailman asiaa (jolla ei mitenkään kuvitella olevan jumalallisia ominaisuuksi, kuten yliluonnollisia voimia tai siihen liitettyjä tarinoita menneisyyden teoista yms), joka on saanut ihmisen elämässä ikäänkuin jumalan aseman. Erilaisten aatteiden kiihkeillä kannattajilla on tällaista käyttäytymistä, samoin populaarikulttuurin idoleiden palvojissa. Raha ja sen haaliminen ja hilloaminenkin voi olla epäjumala täsä merkityksessä.

Kyllä kiihkoateismikin voi olla epäjumala tässä jälkimmäisessä mielessä. Ei kovin yleistä kyllä, koska suurin osa kiihkoilijoista löytää jonkin yhteisöllisemmän ja jännemmän palvonnan muodon, esim uskonnoista tai vaikka poliittisista ääriliikkeistä.

Tuossa on se ongelma, että ateismi ei ole aate.

[MooM]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

Epäjumalalla on kaksi merkitystä. Se alkuperäinen on idoli, jota kohdellaan ja palvotaan kuin uskonnon jumalaa, mutta joka ei ole "se oikea jumala". Mutta siten on modernimpi merkitys, jossa epäjumala tarkoittaa arkimaailman asiaa (jolla ei mitenkään kuvitella olevan jumalallisia ominaisuuksi, kuten yliluonnollisia voimia tai siihen liitettyjä tarinoita menneisyyden teoista yms), joka on saanut ihmisen elämässä ikäänkuin jumalan aseman. Erilaisten aatteiden kiihkeillä kannattajilla on tällaista käyttäytymistä, samoin populaarikulttuurin idoleiden palvojissa. Raha ja sen haaliminen ja hilloaminenkin voi olla epäjumala täsä merkityksessä.

Kyllä kiihkoateismikin voi olla epäjumala tässä jälkimmäisessä mielessä. Ei kovin yleistä kyllä, koska suurin osa kiihkoilijoista löytää jonkin yhteisöllisemmän ja jännemmän palvonnan muodon, esim uskonnoista tai vaikka poliittisista ääriliikkeistä.

Tuossa on se ongelma, että ateismi ei ole aate.

Jos on sopiva persoonallisuus ja samanlaisia kavereita, aatteen saa rakennettua ihan mistä tahansa.

Mutta yleisesti ottaen: ei olekaan. Kuten ei jalkapallojoukkuekaan. Silti on ihmisiä, joilla on alttari suosikkijoukkueelleen ja joukkueen fanittaminen on hyvin lähellä uskonnollista kokemusta.

[ID10T]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

Epäjumalalla on kaksi merkitystä. Se alkuperäinen on idoli, jota kohdellaan ja palvotaan kuin uskonnon jumalaa, mutta joka ei ole "se oikea jumala". Mutta siten on modernimpi merkitys, jossa epäjumala tarkoittaa arkimaailman asiaa (jolla ei mitenkään kuvitella olevan jumalallisia ominaisuuksi, kuten yliluonnollisia voimia tai siihen liitettyjä tarinoita menneisyyden teoista yms), joka on saanut ihmisen elämässä ikäänkuin jumalan aseman. Erilaisten aatteiden kiihkeillä kannattajilla on tällaista käyttäytymistä, samoin populaarikulttuurin idoleiden palvojissa. Raha ja sen haaliminen ja hilloaminenkin voi olla epäjumala täsä merkityksessä.

Kyllä kiihkoateismikin voi olla epäjumala tässä jälkimmäisessä mielessä. Ei kovin yleistä kyllä, koska suurin osa kiihkoilijoista löytää jonkin yhteisöllisemmän ja jännemmän palvonnan muodon, esim uskonnoista tai vaikka poliittisista ääriliikkeistä.

Tuossa on se ongelma, että ateismi ei ole aate.

Jos on sopiva persoonallisuus ja samanlaisia kavereita, aatteen saa rakennettua ihan mistä tahansa.

Mutta yleisesti ottaen: ei olekaan. Kuten ei jalkapallojoukkuekaan. Silti on ihmisiä, joilla on alttari suosikkijoukkueelleen ja joukkueen fanittaminen on hyvin lähellä uskonnollista kokemusta.

Ateismi ei myöskään tarjoa fanitusta tai yhteisöllisyyttä.

[MooM]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

Epäjumalalla on kaksi merkitystä. Se alkuperäinen on idoli, jota kohdellaan ja palvotaan kuin uskonnon jumalaa, mutta joka ei ole "se oikea jumala". Mutta siten on modernimpi merkitys, jossa epäjumala tarkoittaa arkimaailman asiaa (jolla ei mitenkään kuvitella olevan jumalallisia ominaisuuksi, kuten yliluonnollisia voimia tai siihen liitettyjä tarinoita menneisyyden teoista yms), joka on saanut ihmisen elämässä ikäänkuin jumalan aseman. Erilaisten aatteiden kiihkeillä kannattajilla on tällaista käyttäytymistä, samoin populaarikulttuurin idoleiden palvojissa. Raha ja sen haaliminen ja hilloaminenkin voi olla epäjumala täsä merkityksessä.

Kyllä kiihkoateismikin voi olla epäjumala tässä jälkimmäisessä mielessä. Ei kovin yleistä kyllä, koska suurin osa kiihkoilijoista löytää jonkin yhteisöllisemmän ja jännemmän palvonnan muodon, esim uskonnoista tai vaikka poliittisista ääriliikkeistä.

Tuossa on se ongelma, että ateismi ei ole aate.

Jos on sopiva persoonallisuus ja samanlaisia kavereita, aatteen saa rakennettua ihan mistä tahansa.

Mutta yleisesti ottaen: ei olekaan. Kuten ei jalkapallojoukkuekaan. Silti on ihmisiä, joilla on alttari suosikkijoukkueelleen ja joukkueen fanittaminen on hyvin lähellä uskonnollista kokemusta.

Ateismi ei myöskään tarjoa fanitusta tai yhteisöllisyyttä.

"aatteen saa rakennettua ihan mistä tahansa"

En sanokaan, että nuo olisivat ateismin ominaispiirteitä. Ateismi ei ole itsessään mitään muuta kuin johtopäätös siitä, onko jumalia olemassa ja on ihan yksilöstä (ja olosuhteista) kiinni, miten iso rooli tällä on henkilön elämässä.

Voin hyvin kuvitella, että jos kiihkouskonnollisessa yhteisössä on ateistjea, he tuntevat yhteisöllisyyttä ja ateismin perustalle voi jota syntyä jonkinlainen aate. Samoin kommunistisissa yhteiskunnissa ateismi oli dogmi. Molemmat esimerkit kertovat enemmän ko. yhteiskunnista kuin ateismista.

[ID10T]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

Epäjumalalla on kaksi merkitystä. Se alkuperäinen on idoli, jota kohdellaan ja palvotaan kuin uskonnon jumalaa, mutta joka ei ole "se oikea jumala". Mutta siten on modernimpi merkitys, jossa epäjumala tarkoittaa arkimaailman asiaa (jolla ei mitenkään kuvitella olevan jumalallisia ominaisuuksi, kuten yliluonnollisia voimia tai siihen liitettyjä tarinoita menneisyyden teoista yms), joka on saanut ihmisen elämässä ikäänkuin jumalan aseman. Erilaisten aatteiden kiihkeillä kannattajilla on tällaista käyttäytymistä, samoin populaarikulttuurin idoleiden palvojissa. Raha ja sen haaliminen ja hilloaminenkin voi olla epäjumala täsä merkityksessä.

Kyllä kiihkoateismikin voi olla epäjumala tässä jälkimmäisessä mielessä. Ei kovin yleistä kyllä, koska suurin osa kiihkoilijoista löytää jonkin yhteisöllisemmän ja jännemmän palvonnan muodon, esim uskonnoista tai vaikka poliittisista ääriliikkeistä.

Tuossa on se ongelma, että ateismi ei ole aate.

Ei "uskontokaan" ole aate kuten ei "jalkapallojoukkue", eikä edes "poliittinen puolue".
Nämä ovat vasta otsakkeita ja käsitteitä jotka eivät kerro mitään. Näiden ympärille on toki rakennettavissa mitä tahansa aatteita ja liikehdintää.

Uskonto ja poliitinen puolue ovat aatteita.

Itse rinnastan aatteen tässä yhteydessä ideologiaan, joka on oppikokoelma.

[Naturalisti]

Uskonnottomuus on laajempi käsite kuin ateismi, ja jos uskonnottomuus määritellään kaiken uskonnon ja henkimaailmaan liittyvän tarpeettomana pitämiseksi, niin ateismi on sen osajoukko, koska ateismi tarkoittaa vain jumaluskon puutetta. Tästä seuraa, että kaikki uskonnottomat ovat ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät välttämättä ole uskonnottomia, jos he esimerkiksi hyväksyvät ei-teistisiä uskontoja.

Kaikki uskonnottomat EIVÄT ole määritelmäsi mukaan ateisteja, sillä ateistithan oli uskonnottomien osajoukko.

Ateismi on uskonnottomuuden osajoukko, mutta kaikki ateistit eivät ole uskonnottomia, jos he esimerkiksi hyväksyvät ei-teistisiä uskontoja. Sen sijaan, jos joku on uskonnoton siinä merkityksessä, että hän pitää kaikkea henkimaailmaan liittyvää tarpeettomana, hän ei voi samalla hyväksyä edes ei-teistisiä uskontoja. Tästä seuraa, että kaikki tällaiset uskonnottomat ovat myös ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät välttämättä ole näin määriteltyjä uskonnottomia.

Tuo on edelleen joukko-opillisesti mahdotonta.

Otetaan esimerkki lampaista. Mustat lampaat ovat lampaiden osajoukko, mutta kaikki lampaat eivät suinkaan ole mustia.

Teisti voi toki olla uskonnoton siinä mielessä, ettei kuulu mihinkään uskonnolliseen instituutioon, mutta jos hän uskoo jumalaan, hän ei voi olla uskonnottomuuden määritelmän mukaisesti uskonnoton, koska hän pitää henkimaailmaan kuuluvaa oleellisena.

Tämäkin on paradoksaalista. Teisti ei voi samaan aikaan olla uskonnoton ja olla olematta uskonnoton.

Kyse ei ole paradoksista vaan siitä, että sanalla "uskonnottomuus" voi olla eri merkityksiä. Jos määritellään, että uskonnottomuus tarkoittaa kaiken henkimaailmaan liittyvän hylkäämistä tarpeettomana, niin teisti ei voi olla uskonnottomuuden tässä merkityksessä uskonnoton. Sen sijaan sanalla "uskonnottomuus" voidaan myös tarkoittaa pelkästään uskonnolliseen instituutioon kuulumattomuutta, jolloin teisti voi olla uskonnoton siinä merkityksessä. Kyse on siis vain siitä, mitä tarkalleen tarkoitetaan.

Tässä taas ei ole mitään järkeä! Tarkoitushan oli SELKEYTTÄÄ käsitteitä, ei sekoittaa niitä. Jos sinulla itselläsikin on eri merkityksiä uskonnottomuudelle, miten voit edellyttää muilta yhtenäistä käytäntöä termin käytölle?

Vaikka pyrimme omassa keskustelussamme täsmentämään, mitä "uskonnottomuudella" tarkoitetaan – esimerkiksi että se edustaa kaikkea henkimaailmaan liittyvän oletuksen hylkäämistä ja siten sisältää ateismin osajoukkona – se ei välttämättä vastaa muiden osapuolten käyttämää terminologiaa. Käytännössä eri ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä uskonnottomuus tarkoittaa, ja siksi meidän täytyy aina täsmentää, mitä merkitystä käytämme, ellei se selviä asiayhteydestä.

Jos keskustelijat pyrkivät aktiivisesti ymmärtämään toisiaan ja selkeyttämään termejä, voidaan mahdollisesti päästä yhteisymmärrykseen. Toisaalta, jos taas keskustelijat etsivät tai edistävät väärinymmärryksiä, keskustelu ajautuu helposti epäolennaisiin sivupoluille. Tavoitteena onkin löytää yhteinen terminologia, jonka avulla voimme keskustella selkeästi – vaikka se edellyttäisi jatkuvaa täsmennystä ja viittaamista siihen, miten juuri tässä kontekstissa käytämme käsitteitä.

[Erakko]

Addiktoitunut ateisti on uskovainen. Hänellä on ( epä )jumala.

Tarkoitatko nyt esim. alkoholisoitunutta ateistia? Ateismiin kun ei oikein voi addiktoitua. Siinä tapauksessa myös addiktoitunut teisti palvoo epäjumalaa.

Niin ajattelen.

[Sulervo]

Jos uskonnottomuus ymmärretään ateismin yläkäsitteenä, joka kieltää kaikki henkimaailman asiat, ovat uskonnottomat myös määritelmällisesti ateisteja.

Itse pidän ateismin yläkäsitteenä (filosofista) naturalismia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Naturalismi_(filosofia)

Sinä ehkä katsot, että ateismin käsitettä rajoitetaan tällä tavoin liikaa, mutta minun nähdäkseni ihmismieli on sellainen kokonaisuus, jonka maailmankatsomukselliset osa-alueet ovat vahvasti tekemisissä keskenään, joten jos joku sanoo olevansa ateisti, hän tällöin manifestoi ajatusmaailmaansa laajemminkin, esim. ilmaisee vastustavansa uskontoja tai katsoo, että universumi on suljettu kokonaisuus, johon ei jo määritelmällisesti voi kuulua mitään yliluonnollista.

Lisäksi, eivät kaikki ole täysin ehdottomia näissä asioissa, olematta varsinaisesti agnostikkoja. Joku voi kallistua jollekin kannalle, olla taipuvainen uskomaan jotakin. Kannanotto tuokin on, mutta ehkä kuitenkin sitä maitoilua, jota olen arvellut joidenkin halveksuvan.

[Märkäruuti]

Tämä ketju osoittaa ainakin sen, miten eri tavoin samat termit voi käsittää. Ateismin ja uskovaisuuden luulisi olevan yksinkertaisimpia asioita määrittää, mutta niin vaan siitäkin saadaan vilkas ja rönsyilevä keskustelu. Onko sitten ihme, että "kirjoittelemme toistemme ohi", kun sama termi voidaan hahmottaa näinkin useilla tavoilla.

Yksinkertaisena ihmisenä pitäydyn termien perinteisissä tarkoituksissa, ovat ne sitten tarkkaan ottaen oikeita tai eivät ole.