Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Naturalisti · Viesti Kirjoittaja **Naturalisti** » 20 Helmi 2025, 16:22

Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Lähtöoletukset

Ontologia: Materialistinen ontologinen realismi – todellisuus on aineellinen ja riippumaton havainnoijista.

Tietoteoria: Epäsuora realismi eli representationalismi – tieto maailmasta on aivojen muodostamia representaatioita, jotka eivät ole suoria kopioita todellisuudesta vaan sen mallinnuksia.

Matematiikan filosofia: Fiktionalismi – matemaattiset käsitteet ja teoriat ovat kulttuurisesti kehittyneitä hyödyllisiä fiktioita, eivätkä ne ole itsenäisesti olemassa maailmassa.

Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia
Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia syntyi todennäköisesti siksi, että hän ei löytänyt tyydyttävää materialistista ratkaisua psykofyysiseen ongelmaan eli mentaalisen selittämiseen materiaalisesti (Maailma 1). Hän korvasi kartesiolaisen henkimaailman erillisellä osauniversumilla (Maailma 2) ja Platonin ideoiden maailman kulttuuristen objektien universumilla (Maailma 3). Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Popper keksi uuden tarpeettoman version dualismista ja päätyi ontologisen monismin sijaan pluralismiin.

Materialistinen memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi tarjoaa vaihtoehtoisen, täysin materialistisen mallin mentaalisen ja kulttuurisen todellisuuden selittämiseen ilman Popperin pluralismia tai kartesiolaista henkistä ulottuvuutta.

Geenit kantavat fylogeneettistä informaatiota, joka muuttuu vain hedelmöityshetkellä, joten pelkk biologinen selitys, kuten John Searlen biologinen naturalismi ei riitä selittämään, miten mentaalinen on materiaalisesti olemassa. Meemit ovat yksilön elämän aikana omaksutun ontogeneettisen informaation kantajia, jotka kehittyvät jatkuvasti memetiikan mukaisesti.

Aivot voidaan jakaa kahteen toiminnalliseen pääosaan: neokorteksin meemikone prosessoi kognitiivista eli memeettistä informaatiota ja kaikista muista aivorakenteista koostuvat liskoaivot tuottavat jatkuvan mielikuvien virran ja lajityypillisen käyttäytymisen, jonka meemikone sitten muokkaa tietoiseksi ajatteluksi ja käyttäytymiseksi.

Materialisoitu kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi korvaa Popperin kolmen maailman pluralistisen ontologian yhdellä materialistisella ontologialla, jossa mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus ovat emergenttejä ilmiöitä materiaalisen maailman sisällä. Tämä voidaan jäsentää seuraavasti:

Maailma 1 Kaikki materiaaliset objektit ja niiden vuorovaikutusprosessit. Tämä sisältää myös aivot ja niiden neuroniprosessit.

Maailma 2 (materiaalinen mentaalinen maailma): Mieli ja mielensisällöt ovat aivojen materiaalisten neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Kun nämä prosessit lakkaavat, myös subjektiivinen mieli ja sen sisältö häviävät. Mielen representaatioita on kahta lajia: Maailman 1 representaatioita (havaintojen ja kokemusten kautta muodostuvia käsitteitä ja malleja) sekä mielikuvituksen tuottamia representaatioita, joilla ei välttämättä ole suoraa vastinetta ulkoisessa todellisuudessa.

Maailma 3 (intersubjektiivinen kulttuurinen prosessi): Maailma 3 ei ole ontologisesti itsenäinen osauniversumi, vaan näennäisesti jaettu kulttuurinen todellisuus, joka muodostuu subjektiivisten mielten joukkona. Kulttuuriset objektit (kuten tieteelliset teoriat, lait ja kieli) eivät ole itsenäisesti olemassa, vaan ne ovat memeettisesti kehittyviä rakenteita, jotka elävät aivojen neuraaliprosesseina sekä niiden ulkopuolella viestinnässä ja tallenteina.

Kulttuurinen kehitys ei perustu kollektiiviseen "jaettuun mieleen", vaan intersubjektiivisiin prosesseihin, joissa yksilöiden subjektiiviset käsitykset voivat lähestyä toisiaan. Tämä malli hylkää Popperin Maailma 3:n itsenäisenä entiteettinä ja korvaa sen kulttuurin memetiikkaan perustuvalla emergenssillä. Intersubjektiivinen todellisuus ei ole pysyvä ja objektiivinen, vaan joukko jatkuvasti kehittyviä ratkaisuja, jotka syntyvät memetiikan kaltaisten evoluutio prosessien kautta.

Keskeinen johtopäätös
Mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus voidaan ymmärtää täysin materialistisesti ilman Popperin pluralismia. Memeettinen naturalismi osoittaa, että mentaalinen todellisuus (Maailma 2) on aivojen materiaalisten prosessien toimintaa, se ei erillinen ontologinen taso. Kulttuurinen todellisuus (Maailma 3) ei ole itsenäinen universumi, vaan intersubjektiivisten prosessien tulosta, joka elää vain yksilöiden mielissä ja heidän välisessään vuorovaikutuksessa.

Tämä malli mahdollistaa Popperin mallin hyödyllisten puolien säilyttämisen (esim. Maailma 3:n analyysi kulttuurisista rakenteista), mutta välttää tarpeettoman pluralismin ja perustelee kaiken puhtaasti materialistisesti ja memeettisesti.

Karl Popperin Three Worlds -luennon: kommentaari

Kommentaari kuvaa miten Popperin pluralismi voidaan pelkistää materialistiseksi monismiksi.

Luku I:

Popper lähtee liikkeelle kritisoimalla monismia ja dualismia. Hän ehdottaa pluralistista ontologiaa, joka tunnistaa kolme eri "maailmaa" eli ontologista tasoa. Nämä eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

1. Maailma 1 – Fysikaalinen maailma
Popperin mukaan Maailma 1 käsittää fyysisen todellisuuden: aineelliset objektit (kivet, tähdet, kasvit, eläimet) ja energian muodot (säteily, lämpö, liike). Hän jakaa tämän maailman kahteen kategoriaan: elottomaan ja elolliseen luontoon. Ero elottoman ja elollisen välillä ei ole terävä, mutta Popper pitää biologisia prosesseja erityisenä fyysisen maailman osana.

Materialistisessa ontologisessa realismissa Maailma 1 kattaa kaiken olemassa olevan. Biologinen elämä on emergentti prosessi, mutta se on silti täysin fysikaalinen ilmiö. Tässä suhteessa Popperin jako elolliseen ja elottomaan ei ole ontologisesti perusteltu, vaan kyse on lähinnä käytännöllisestä erottelusta.

2. Maailma 2 – Mentaalinen maailma
Popper erottaa Maailman 2 Maailmasta 1 ja määrittelee sen subjektiivisten kokemusten, ajattelun, tunteiden ja tietoisuuden tasoksi. Hän katsoo, että tässä maailmassa toimivat psykologiset tilat ja prosessit, jotka ovat erillisiä fyysisistä prosesseista.

Materialistisessa selityksessä Maailma 2 on kuitenkin Maailman 1 osajoukko: subjektiiviset kokemukset ovat olemassa vain aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemisena. Ei ole tarpeen olettaa erillistä "henkistä" tasoa – tietoisuus, mielensisällöt ja kognitiiviset prosessit ovat osa fysikaalista maailmaa. Mentaalinen maailma on siis aivojen materiaalisista prosesseista muodostuva järjestelmä, joka on ainoastaan havaittavissa subjektiivisessa kokemuksessa. Kun nämä neuraaliset prosessit pysähtyvät, myös mentaalinen maailma lakkaa olemasta.

3. Maailma 3 – Ihmismielen tuotteiden maailma
Popperin keskeisin argumentti liittyy Maailmaan 3, jonka hän määrittelee kulttuuristen, symbolisten ja älyllisten luomusten tasoksi. Hän sisällyttää siihen kielet, myytit, tieteelliset teoriat, matemaattiset rakenteet, taiteet, teknologiset innovaatiot ja muut ihmiskulttuurin tuotteet. Hän esittää, että Maailman 3 objektit voivat toimia itsenäisinä ja vaikuttaa takaisin Maailmaan 2 (esim. uudet tieteelliset teoriat muuttavat ajattelua).

Tässä Popperin näkemys voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Maailma 3 ei ole ontologisesti erillinen osa universumia, vaan se on yksilöiden subjektiivisten käsitysten muodostama memetiikan ilmentymä. Kaikki kulttuuriset käsitteet ovat olemassa ainoastaan aivojen neuraalisina prosesseina (Maailma 2) ja voivat ilmetä viestinnässä ja materiaalisessa muodossa (Maailma 1), mutta niillä ei ole erillistä itsenäistä olemassaoloa.

Maailma 3 on siten vain näennäisesti "intersubjektiivisesti jaettu" – todellisuudessa se koostuu yksilöllisten subjektiivisten mielen sisältöjen joukosta, jotka muovautuvat intersubjektiivisten prosessien kautta. Kulttuuri ei ole kollektiivinen entiteetti, vaan jatkuvassa memetiikan ohjaamassa evoluutiossa oleva ratkaisuavaruus, joka kehittyy ihmisten välisten vuorovaikutusten kautta.

Yhteenveto: Popperin pluralismin materialistinen pelkistys

Popperin pluralistinen ontologia perustuu dualistiseen jäänteeseen: hän ei onnistunut ratkaisemaan psykofyysistä ongelmaa ja päätyi postuloimaan kolme erillistä tasoa. Materialistisessa ontologiassa Maailma 2 ja Maailma 3 voidaan kuitenkin pelkistää Maailman 1 prosesseiksi:

Mentaalinen maailma (Maailma 2) on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista.

Kulttuurinen maailma (Maailma 3) on näennäinen horisontti, joka muodostuu yksilöiden subjektiivisten käsitysten kautta ja muovautuu intersubjektiivisten prosessien ohjaamana.

Tämä tulkinta vapauttaa Popperin ajattelun tarpeettomista ontologisista erotteluista ja integroi hänen oivalluksensa luonnontieteelliseen materialismiin.

Luku II

Popper toteaa, että erityisesti materialistit ja fysikalistit vastustavat jyrkästi hänen kolmen maailman malliaan ja pitävät sitä harhaanjohtavana. Heidän mukaansa on olemassa vain yksi maailma: fyysisen esineiden ja prosessien maailma (Maailma 1). Kaikki muu, mukaan lukien Maailma 2 ja Maailma 3, on heidän näkemyksensä mukaan joko harhaa, epämääräistä puhetta tai ainoastaan eräänlaista kielellistä käytäntöä ilman todellista ontologista asemaa.

Popper kuvaa heidän vastaväitteensä siten, että Maailman 3 objektien hyväksyminen johtaisi hypostatisaatioon – toisin sanoen annettaisiin ontologista asemaa sellaisille abstrakteille entiteeteille, jotka ovat todellisuudessa vain kielellisiä konstruktioita. Tämä on ymmärrettävä kritiikki, mutta samalla se jättää auki kysymyksen siitä, miten henkiset ja kulttuuriset ilmiöt voidaan selittää puhtaasti fysikaalisina prosesseina ilman, että ne redusoituvat merkityksettömiksi.

Memeettinen naturalismi antaa tähän ongelmaan selityksen: Maailma 2 on materiaalisesti olemassa subjektiivisina neuraalisina prosesseina, jotka tuottavat yksilölliset tietoisuudentilat ja kokemukset. Tämä tarkoittaa, että kaikki mentaalinen toiminta – mukaan lukien ajattelu, tunteet ja muistot – on pohjimmiltaan aivotoiminnan ilmentymää. Maailma 3 sen sijaan on olemassa ainoastaan subjektiivisina käsityksinä ja kokemuksina (Maailma 2) ja näyttäytyy yhteiskunnallisena horisonttina, joka syntyy yksilöiden välisten intersubjektiivisten prosessien kautta.

Popperin näkökulmasta Maailma 3 sisältää objektiivisia kulttuurisia tuotteita, kuten tieteelliset teoriat, taideteokset ja teknologiset innovaatiot, jotka hän näkee jollain tapaa itsenäisesti olemassa olevina ja jopa kehittyvinä riippumatta yksittäisistä subjekteista. Tämä on kuitenkin ongelmallinen väite, jos ei hyväksytä käsitystä itsenäisesti olemassa olevasta abstraktista maailmasta. Memeettinen naturalismi purkaa tämän ongelman toteamalla, että Maailma 3 on vain näennäinen horisontti: se koostuu subjektiivisista mentaalisista käsityksistä, jotka muotoutuvat ja muuttuvat intersubjektiivisten prosessien kautta. Tällöin Maailma 3:n entiteetit eivät ole erillinen ontologinen luokka, vaan ne ovat olemassa vain niin kauan kuin niitä kannattelevat biologisesti olemassa olevat aivot.

Tästä seuraa, ettei Popperin tapaan voida puhua objektiivisesti jaetusta Maailmasta 3, vaan ainoastaan siitä, että tietyt memetiikan prosessit voivat luoda keskenään yhteensopivia subjektiivisia käsityksiä. Ei ole olemassa mitään kollektiivisesti jaettua sosiaalista todellisuutta, vaan pelkästään subjektiivisten käsitysten verkosto, joka on alati muokkautuva ja kehittyvä.

Näin ollen Popperin kritisoima fysikalistinen reduktionismi ei ole täysin ongelmaton, mutta samalla Popperin oma näkemys antaa turhan itsenäisen ontologisen aseman Maailman 3 ilmiöille. Parempi ratkaisu on pitää kiinni siitä, että kaikki mentaalinen ja kulttuurinen on lopulta olemassa vain subjektiivisina kokemuksina ja käsityksinä, jotka kehittyvät memetiikan mekanismien mukaisesti ilman, että niillä on itsenäistä, fyysisestä maailmasta erillistä olemassaoloa.

Luku III

Popper pyrkii selventämään, mitä hän tarkoittaa Maailma 3:n objekteilla, kuten sinfonialla, tieteellisellä oletuksella tai matemaattisella teorialla. Hän torjuu sekä monistien että dualistien vastalauseet Maailma 3:n olemassaoloa vastaan ja puolustaa näiden objektien itsenäistä asemaa.

Materialistisen tai fysikalistisen monismin näkökulmasta Popperin Maailma 3 on tarpeeton hypoteesi, sillä kaiken oletetaan palautuvan fyysisten prosessien ja esineiden maailmaan (Maailma 1). Tämän näkemyksen mukaan Maailma 3:n ilmiöt, kuten musiikki tai teoriat, ovat olemassa vain fyysisissä toteutuksissaan – esimerkiksi nuottikirjoituksena, ääniaaltoina tai aivojen hermoverkkojen aktivaatioina.

Popper itse myöntää, että Maailma 3:n objektit ovat riippuvaisia fyysisistä ilmentymistään, mutta hän katsoo, että ne eivät redusoidu niihin. Esimerkiksi Beethovenin Eroica-sinfonia ei ole yksinomaan nuottikirjoitus tai esitys, vaan se on jotain enemmän: se on olemassa musiikillisena rakenteena, joka voidaan analysoida ja ymmärtää riippumatta yksittäisistä esityksistään.

Tässä Popperin näkemyksessä on kuitenkin ongelmia. Memeettinen naturalismi tarjoaa vaihtoehtoisen selityksen: Maailma 3:n objektit ovat olemassa vain subjektiivisina neuraalisina prosesseina, ja niiden näennäinen objektiivisuus syntyy intersubjektiivisista prosesseista, joissa samankaltaisia käsityksiä välitetään ja kehitetään yhteisöissä. Popperin puhumaa sinfoniaa ei ole olemassa erillisenä abstraktina entiteettinä, vaan ainoastaan erilaisina toteutuksina subjektiivisissa mielissä ja fyysisinä ilmentyminä.

Fysikalistin näkökulma, jonka mukaan Maailma 3:n objektit ovat olemassa ainoastaan subjektiivisiin mieliin hajautuneina käyttäytymistä ja ajattelua ohjaavina tapahtumasekvensseinä, on yhteensopiva memeettisen naturalismin kanssa. Tällöin sinfonia on olemassa vain sikäli kuin aivot kykenevät tuottamaan sille merkityksen – ja tämän merkityksen jakaminen tapahtuu memetiikan välityksellä, ei abstraktina, itsenäisesti olemassa olevana entiteettinä.

Näin ollen Popperin ajatus Maailma 3:n autonomisesta asemasta vaikuttaa tarpeettomalta reifikaatiolta. Ei ole tarpeen olettaa, että teoriat, taideteokset tai muut kulttuuriset tuotokset olisivat itsenäisesti olemassa olevia abstrakteja objekteja. Riittää, että ne ovat olemassa mentaalisina prosesseina ja fyysisinä ilmentyminä, jotka memetiikka ja inhimillinen vuorovaikutus ylläpitävät ja kehittävät.

Luku IV

Popper esittelee tässä luvussa dualismin ja fysikalistisen monismin välisen eron ja argumentoivat lähtökohdat. Fysikalistisen monistin mukaan on olemassa vain yksi maailma, Maailma 1, joka koostuu fysikaalisista prosesseista ja objekteista. Dualisti puolestaan hyväksyy sekä Maailma 1:n että Maailma 2:n, eli tietoisten kokemusten maailman. Hän myöntää, että kokemukset ovat riippuvaisia aivojen tapahtumista, mutta korostaa, että tietoisuus ja kokemus ovat jotain enemmän kuin vain aivojen fysikaaliset prosessit.

Tässä kohtaa Popper osoittaa myötämielisyyttä dualismia kohtaan. Hänen mukaansa monisti erehtyy, koska jättää huomioimatta kokemuksellisen tietoisuuden. Dualistin näkökulmasta maailma 1 ilman maailma 2:ta olisi pelkkä eloton ja merkityksetön prosessi. Tämä on klassinen argumentti, joka pyrkii osoittamaan, että reduktionistinen materialismi ei kykene selittämään kokemuksellisuutta.

Memeettisen naturalismin näkökulmasta Popperin kuvaus asettaa kuitenkin ongelmallisen vastakkainasettelun. Ei ole tarvetta olettaa, että tietoisuus on jotain erillistä Maailma 1:n prosesseista, mutta toisaalta pelkkä fysikalistinen kuvaus ei vielä riitä selittämään, miten kokemuksellisuus syntyy. Olennaista on ymmärtää, että Maailma 2 ei ole itsenäinen entiteetti, vaan se on Maailma 1:n emergentti prosessi. Tietoisuus ei ole mitään muuta kuin aivojen toiminnallista järjestäytymistä tietyllä tavalla – subjektiivinen kokemus on vain näiden prosessien toteutuma.

Dualistin väite, jonka mukaan tietoisuus itsessään on toimintaa ohjaava tekijä, voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Toiminnan motivaatio voidaan ymmärtää aivotoiminnan dynaamisena sääntelynä, jossa myös muistijäljet ja oppiminen – eli memetiikka – vaikuttavat päätöksentekoon ja käyttäytymiseen. Tämä ei tarkoita, että tietoisuuden vaikutus olisi illuusio, vaan että se on sisäisesti koettu osa aivotoiminnan prosesseja.

Popperin kuvaus dualistisesta näkökulmasta on näin ollen liian jyrkästi aseteltu. Ei ole tarpeen olettaa erillistä tietoisuuden maailmaa, mutta samalla on myönnettävä, että tietoisuuden syntyä ja luonnetta ei voida ymmärtää pelkästään aivojen rakenteellisina ominaisuuksina, vaan kyse on aivotoiminnan tapahtumasekvensseistä, jotka synnyttävät subjektiivisen kokemusvirran. Tämä prosessi on reaalimaailman materiaalinen ilmiö, mutta se on samalla memetiikan ohjaama. Näin tietoisuuden ja kokemuksen voi ymmärtää osana materialistista maailmankuvaa ilman, että päädytään reduktionistiseen eliminativismiin tai dualismiin.

Luku V

Popper kuvaa itseään pluralistina, joka hyväksyy pitkälti sekä materialistisen monismin että dualismin näkökulmat, mutta torjuu niiden rajoitukset. Hän on samaa mieltä monistin kanssa maailman 1 fysikaalisesta ensisijaisuudesta, mutta kritisoi monistin tapaa kieltää tietoisuuden (maailma 2) ja abstraktien objektien (maailma 3) olemassaolo. Vastaavasti hän hyväksyy dualistin näkemyksen kokemusten merkityksellisyydestä, mutta torjuu ajatuksen, että kaikki mielen sisällöt olisivat pelkkiä aistimuksia tai muistoja.

Tässä Popper tuo esiin keskeisen eronsa perinteiseen dualismiin: hän ei pidä tietoisuutta ja kokemuksia itsenäisinä substansseina, mutta kuitenkin näkee ne erillisenä ontologisena tasona. Lisäksi hän väittää, että maailman 3 objektit, kuten tieteelliset teoriat ja matemaattiset rakenteet, eivät ole pelkkiä subjektiivisia käsityksiä, vaan ne muodostavat oman olemisen piirinsä. Tämän maailman 3 objektit voivat Popperin mukaan vaikuttaa fysikaaliseen maailmaan maailman 2 välityksellä, kun yksilöt omaksuvat ja soveltavat niitä.

Memeettisen naturalismin näkökulmasta Popperin maailman 3 olettama on tarpeeton. Ei ole tarvetta postuloida itsenäistä abstraktien objektien maailmaa, koska ne voidaan ymmärtää subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä. Tieteelliset teoriat, sinfoniat ja muut Popperin maailman 3 objektit ovat olemassa vain siinä mielessä, että ne ilmenevät populaation jäsenten subjektiivisissa mielissä (maailma 2) neuraalisina prosesseina. Ne eivät ole ontologisesti erillinen olemisen taso, vaan ne ovat kulttuurin muotoja, jotka elävät ja muuttuvat memeettisen evoluution kautta.

Popperin käsitys maailman 3 objektien kausaalisesta vaikutuksesta on ongelmallinen, jos ne oletetaan itsenäisiksi entiteeteiksi. Jos hyväksytään, että nämä objektit ovat olemassa vain subjektiivisten mielten käsityksinä, kausaalisuus voidaan ymmärtää materiaalisen prosessin osana: neuraaliset prosessit vaikuttavat toisiin neuraalisiin prosesseihin ja sitä kautta fyysiseen käyttäytymiseen. Tämä ei vaadi itsenäistä abstraktien objektien maailmaa, vaan ainoastaan aivojen kyvyn tuottaa, säilyttää ja välittää memetiikkaa.

Tämä näkökulma tekee maailman 3 tarpeettomaksi erillisenä olemassaolon tasona. Sen sijaan voidaan ajatella, että kulttuuri ja abstraktit objektit ovat populaation subjektiivisiin mieliin hajautuneita käsityksiä, jotka säilyvät vain niin kauan kuin neuraaliset prosessit niitä kannattelevat. Subjektiivinen mieli ja sen sisältämät meemit lakkaavat olemasta, kun näitä ylläpitävät neuraaliset prosessit päättyvät. Tämä selittää Popperin havainnoiman kausaalisuuden ilman, että tarvitaan erillistä maailman 3 ontologiaa.

Luku VI

Popper asettaa tässä luvussa keskiöön kysymyksen taideteosten ja niiden arvon objektiivisuudesta. Hän kysyy, onko taideteoksen kriittinen arviointi pelkästään subjektiivinen reaktio, vai voiko taideteoksella olla objektiivisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä suuren tai merkittävän. Popperin mukaan objektiivinen näkemys taiteesta liittyy läheisesti hänen maailmojen 1, 2 ja 3 -ontologiaansa: taideteokset kuuluvat maailmaan 3 ja voivat olla objektiivisesti suuria, vaikka meillä ei olisi selkeää objektiivista mittapuuta niiden suuruuden arvioimiseksi.

Tämä ajatus on kuitenkin ongelmallinen, koska se nojaa maailman 3 itsenäiseen olemassaoloon, joka on tarpeeton hypoteesi. Taideteosten olemassaolo voidaan ymmärtää subjektiivisiin mieliin (maailma 2) hajautuneena ilmiönä ilman, että tarvitaan erillistä abstraktien objektien maailmaa. Popper vertaa yleisön reaktioita magneettikentän vaikutukseen rautaviilaan – ajatellen, että subjektiiviset reaktiot tekevät näkyväksi taideteoksen objektiivisen arvon. Tämä on kuitenkin analogiana harhaanjohtava: magneettikenttä on fysikaalinen ilmiö, joka on suoraan havaittavissa ja mitattavissa, kun taas taideteoksen arvo on aina sidoksissa inhimilliseen kokemukseen ja kulttuuriseen kontekstiin.

Taideteoksen suuruus ei ole objektiivinen ominaisuus samalla tavalla kuin fysikaaliset suureet, vaan se on sidoksissa ihmisten mieliin ja kulttuurisiin merkitysjärjestelmiin. Tämä ei tarkoita, että taideteoksen arvo olisi mielivaltaista tai puhtaasti yksilöllistä; sen arvo rakentuu kollektiivisen meemisen evoluution kautta. Tietyt teokset saavuttavat arvostetun aseman, koska ne vaikuttavat vahvasti moniin ihmisiin ja kulttuurisiin kehityskulkuihin. Tämä prosessi on täysin ymmärrettävissä ilman Popperin oletusta itsenäisestä maailman 3 olemassaolosta.

Popper väittää, että ilman maailman 3 olemassaoloa puhe taideteoksen suuruudesta olisi pelkästään metaforista. Tämä on tarpeeton dikotomia. Taideteoksista voidaan puhua reaalisesti ilman, että niiden olemassaoloa täytyy sijoittaa itsenäiseen abstraktien objektien maailmaan. Sinfonia, runo tai maalaus ovat olemassa, koska ne vaikuttavat ihmisten kokemuksiin ja käyttäytymiseen, ja tämä vaikutus perustuu neuraalisten prosessien ja kulttuuristen tekijöiden yhteisvaikutukseen. Ne eivät ole "vain subjektiivisia reaktioita" siinä mielessä, että niiden merkitys syntyy yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa ja säilyy osana kulttuuria.

Popper hylkää näkemyksen, jonka mukaan objektit olisivat vain "pysyviä mahdollisuuksia aiheuttaa tuntemuksia", koska hän katsoo, että maailmassa 1 on todellisia fysikaalisia objekteja. Tähän olen samaa mieltä: fysikaalinen maailma on objektiivisesti olemassa. Kuitenkin Popperin analoginen argumentti maailman 3 puolesta ei ole yhtä vakuuttava. Kokemusten maailma (maailma 2) ei vaadi erillistä maailmaa 3, koska kaikki havaitut "abstraktit objektit" voidaan ymmärtää subjektiivisten mielten ja meemisen kulttuurievoluution tuotteina.

Lopulta Popperin realismi maailman 3 suhteen on epäuskottava, koska se ei perustu selkeään ontologiseen rajaukseen siitä, miten nämä objektit voivat olla olemassa ilman, että ne palautuvat subjektiivisiin mieliin. Sen sijaan taideteokset ja teoriat voidaan ymmärtää prosessuaalisina ilmiöinä, jotka elävät vain niin kauan kuin ne ovat mukana kulttuurisessa ja kognitiivisessa vuorovaikutuksessa. Popperin näkemys ei tarjoa lisäarvoa maailman 3 oletuksen kautta, koska kaikki hänen kuvaamansa ilmiöt voidaan selittää ilman sitä.

Luku VII

Popperin viimeinen huomio taideteoksista ennen siirtymistä maailman 3 muihin objekteihin, kuten tieteellisiin teorioihin, koskee ekspressionistista taideteoriaa. Hän torjuu laajasti hyväksytyn käsityksen, jonka mukaan taide on pohjimmiltaan itseilmaisua – taiteilijan persoonallisuuden tai tunteiden ilmaisua.

Tässä kohtaa olen Popperin kanssa samaa mieltä: itseilmaisu sinänsä ei voi määrittää taidetta. Kaikki inhimillinen toiminta sisältää jonkinasteista itseilmaisua, mutta tämä ei tarkoita, että esimerkiksi yskiminen tai käveleminen olisi taidetta. Taiteen erityispiirre on siinä, että se toimii kulttuurisena meeminä, joka vaikuttaa ihmisiin ja saa merkityksensä osana laajempaa meemisten järjestelmien evoluutiota.

Popper menee kuitenkin pidemmälle ja esittää, että ekspressionistinen teoria ei ole vain väärä, vaan myös haitallinen taiteelle. Hänen mukaansa suuri taide syntyy silloin, kun taiteilija keskittyy teokseensa eikä itseensä. Tämä kritiikki osuu oikeaan siinä mielessä, että jos taide ymmärretään vain taiteilijan subjektiivisen sisäisen tilan ilmaisuksi, se menettää laajemman meemisen ja kulttuurisen merkityksensä. Taiteen arvo ei synny pelkästä henkilökohtaisesta ilmaisusta, vaan sen vaikutuksesta toisiin ihmisiin ja sen kyvystä osallistua meemiseen kulttuurievoluutioon.

Toisaalta Popperin ajatus voi antaa liian yksinkertaisen kuvan taiteen synnystä ja merkityksestä. Taiteilijan subjektiiviset kokemukset ja tunneilmaisut voivat olla osa taiteen prosessia, mutta ne eivät ole sen ydin. Taideteoksen merkitys rakentuu vasta vastaanottajien mielissä ja kulttuurisessa kontekstissa, eikä se ole autonominen objekti kuten Popperin maailman 3 -malli antaisi ymmärtää.

Tässä näkyy jälleen Popperin realismin ongelma: hän haluaa tehdä taideteoksista ja tieteellisistä teorioista itsenäisiä maailman 3 objekteja, vaikka ne ovat pohjimmiltaan olemassa vain osana meemistä evoluutiota, eivät itsenäisinä olioina. Sen sijaan, että näkisimme taiteen olemassa olevan itsenäisesti maailmassa 3, voimme ymmärtää sen ainoastaan prosessina, jossa tietyt meemiset rakenteet vaikuttavat subjektiivisiin mieliin (maailma 2) ja niiden kautta maailmaan 1.

Näin ollen Popperin kritiikki ekspressionismia kohtaan on osuva siinä, että se osoittaa taiteen olevan muutakin kuin pelkkää yksilöllistä tunneilmaisua. Samalla hänen oma teoriansa maailman 3 objektiivisesta olemassaolosta ei ole tarpeellinen taiteen ymmärtämiseksi. Riittää, että tarkastelemme taiteen merkitystä meemisen kulttuurievoluution ilmiönä, jossa tietyt teokset säilyvät ja vaikuttavat uusien sukupolvien kokemuksiin.

Luku VIII

Popper käsittelee tässä luvussa maailman 3 objektien, kuten tieteellisten teorioiden, ontologista asemaa. Hän vastustaa sekä materialistista monismia että dualismia ja esittää, että maailman 3 objektit ovat todellisia siinä mielessä kuin fysikalistit pitävät voimia ja voimakenttiä todellisina.

Popperin lähtökohta on mielenkiintoinen mutta ongelmallinen. Hän myöntää itsekin, että keskustelu saattaa rapistua pelkäksi sanalliseksi kiistelyksi siitä, mitä kutsumme ”todelliseksi”. Tämä on oikeutettu huoli, sillä todellisuuden käsite ei ole yksiselitteinen. Hän pyrkii torjumaan tämän vaaran aloittamalla primitiivisestä kokemuksellisesta todellisuuden ideasta: me kaikki tunnistamme keskikokoisten fyysisten esineiden olemassaolon, koska voimme käsitellä ja havainnoida niitä. Tästä hän johtaa fysikalistisen ajattelun laajenemisen kohti abstraktimpia entiteettejä, kuten voimakenttiä ja säteilyä, koska ne vaikuttavat kausaalisesti fyysiseen maailmaan.

Tässä kohdassa Popperin argumentaatio on osittain hyväksyttävä, mutta hän tekee virheen hypätessään maailman 3 abstraktien objektien ontologiseen itsenäisyyteen. Tieteelliset teoriat ovat epäilemättä kausaalisesti vaikuttavia siinä mielessä, että ne ohjaavat ihmisten toimintaa, ja ihmisten toiminta puolestaan vaikuttaa fyysiseen maailmaan. Mutta tästä ei seuraa, että teoriat olisivat olemassa erillisinä ja autonomisina entiteetteinä. Popperin realistinen tulkinta maailman 3 objektien itsenäisestä olemassaolosta on tarpeeton – voimme ymmärtää tieteelliset teoriat memeinä, jotka vaikuttavat toimijoiden mielissä (maailma 2) ja sitä kautta fyysiseen maailmaan (maailma 1).

Popperin keskeinen argumentti on, että koska tieteelliset teoriat ovat muuttaneet fyysistä maailmaa, niiden täytyy olla todellisia. Hän vertaa niitä työkaluihin, kuten ruuvitalttoihin tai saksien. Tämä vertaus on osittain osuva, mutta se ei osoita, että teoriat olisivat itsenäisesti olemassa olevia objekteja. Ruuvitaltta on materiaalisesti olemassa maailmassa 1, mutta tieteellinen teoria ei ole. Sen sijaan teoria on meemi, joka vaikuttaa fyysisen maailman muutoksiin ainoastaan välittyessään ihmisten kautta.

Tämä on olennainen ero: Popper ajattelee maailman 3 sisältävän itsenäisiä abstrakteja objekteja, kun taas minä katson, että tieteelliset teoriat ovat olemassa ainoastaan subjektiivisina ja intersubjektiivisina prosesseina. Ne elävät ihmisten mielissä ja viestinnässä, eivät jossain abstraktissa ontologisessa tilassa. Näin ollen Popperin kausaalinen argumentti maailman 3 todellisuuden puolesta ei ole vakuuttava.

Kuitenkin Popperin ajatus siitä, että voimme määritellä todellisuuden kausaalisen vaikutuksen kautta, on hyödyllinen. Se antaa tavan jäsentää, mitkä ilmiöt ovat merkityksellisiä ja vaikuttavia. Mutta tämä ei tarkoita, että kaikki kausaalisesti vaikuttavat ilmiöt ovat ontologisesti itsenäisiä objekteja. Esimerkiksi poliittiset ideologiat, kuten liberalismi tai sosialismi, vaikuttavat valtavasti fyysiseen maailmaan, mutta ne eivät ole itsenäisiä objekteja, vaan meemisiä järjestelmiä, jotka elävät ja kehittyvät ihmisten mielissä ja kulttuurisessa evoluutiossa.

Popperin maailman 3 realismi on siis tarpeeton hypoteesi. Tieteelliset teoriat ovat kyllä todellisia siinä mielessä, että ne vaikuttavat toimijoihin ja sitä kautta fyysiseen maailmaan, mutta niiden olemassaolo ei ole itsenäistä. Ne ovat osa meemien jatkuvaa evoluutiota, eivät ontologisesti itsenäisiä olioita.

Luku IX

Popperin argumentti maailman 3 realismin puolesta perustuu siihen, että tieteelliset teoriat ja oletukset voivat muuttaa fyysistä maailmaa 1 kausaalisesti ja instrumentaalisesti. Popper katsoo, että tämä on ratkaiseva todiste maailman 3 objektien todellisuudesta, koska ilman niiden vaikutusta tieteellinen edistys ja teknologiset sovellukset, kuten atomipommi, eivät olisi mahdollisia.

Oman näkemykseni mukaan Popperin argumentin ydin osuu oikeaan siinä, että tieteelliset teoriat ja kaavat eivät ole pelkkiä mielen sisäisiä subjektiivisia prosesseja, vaan ne voivat ohjata toimintaa ja muuttaa fyysistä maailmaa. Kuitenkin hänen johtopäätöksensä maailman 3 itsenäisestä ontologisesta statuksesta ei ole yhtä vakuuttava. Teoriat ja matemaattiset kaavat eivät ole olemassa itsenäisinä entiteetteinä, vaan ne ovat ihmismielissä ja kommunikaatiossa eläviä memejä, jotka vaikuttavat todellisuuteen ainoastaan siinä määrin kuin ne muokkaavat ihmisten käyttäytymistä. Tässä mielessä ne eivät ole kausaalisia toimijoita itsessään, vaan niiden vaikutus välittyy aivojen ja sosiaalisten käytäntöjen kautta.

Popperin vastustajat, dualistit ja materialistiset monistit, tarjoavat kumpikin vaihtoehtoisen selityksen. Dualistit katsovat, että fyysinen muutos tapahtuu ihmisten tietoisten ajatteluprosessien välityksellä, ei abstraktien teorioiden itsenäisen vaikutuksen kautta. Tämä näkemys on Popperin mukaan riittämätön, koska se ei tunnusta teorioiden objektiivista asemaa ajattelun ja toiminnan ohjaajina. Toisaalta materialistinen monismi hylkää tietoisuuden itsenäisen roolin ja pitää tieteellisten teorioiden vaikutusta pelkästään aivoprosessien ja fyysisten ilmentymien, kuten kirjojen ja kaavojen, tuloksena.

Omasta näkökulmastani materialistinen lähestymistapa on lähtökohdiltaan oikeansuuntainen, mutta sen on otettava huomioon se, että tieteelliset teoriat eivät ole pelkästään yksittäisten aivojen prosesseja, vaan ne muodostavat osan laajempaa memetiikkaan perustuvaa kulttuurievoluutiota. Teoriat ja kaavat eivät ole pelkkiä aivoprosessien tai paperille kirjoitettujen symbolien summia, vaan ne ovat intersubjektiivisia memekomplekseja, jotka voivat säilyä ja muuntua ajassa ja vaikuttaa ihmisten toimintaan pitkällä aikavälillä. Tämä tekee niistä reaalisia siinä mielessä, että ne ovat kausaalisesti vaikuttavia rakenteita ihmiskulttuurissa, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat itsenäisiä entiteettejä, kuten Popperin maailman 3 realismi antaisi ymmärtää.

Näin ollen hyväksyn Popperin argumentin siltä osin, että tieteelliset teoriat ovat kausaalisesti vaikuttavia, mutta en pidä tarpeellisena postuloida niiden olemassaoloa maailman 3 erillisinä objekteina. Ne ovat todellisia ainoastaan siinä mielessä, että ne elävät ja vaikuttavat ihmismielissä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa memetiikan kautta.

Luku X

Tässä luvussa käsittelen Popperin erottelua subjektiivisen ja objektiivisen tiedon välillä sekä hänen kolmannen maailman realismiaan. Tarkastelen myös kriittisesti hänen argumenttiaan ajatussisältöjen itsenäisestä olemassaolosta.

Popper väittää, että on tehtävä selvä ero subjektiivisen ja objektiivisen tiedon välillä. Hän määrittelee subjektiivisen tiedon konkreettisina mielentilaisuuksina, kuten odotuksina ja ajatteluprosesseina, jotka ovat kytköksissä aivoprosesseihin. Objektiivinen tieto puolestaan koostuu teorioiden ja oletusten sisällöstä, joka voidaan ilmaista kielessä ja välittää käännöksen kautta. Tämän ajatussisällön katsotaan olevan jotain, mikä säilyy muuttumattomana hyvissä käännöksissä ja jota voidaan loogisesti analysoida itsenäisenä kokonaisuutena.

Tässä Popper rakentaa argumenttinsa kolmannen maailman olemassaolon puolesta: jos voimme tunnistaa ja analysoida loogisia suhteita (esim. yhteensopivuus, ristiriita, ekvivalenssi) eri teorioiden välillä, on hänen mukaansa perusteltua väittää, että nämä teoriat muodostavat abstraktin, itsenäisesti olemassa olevan tiedon maailman. Popperin esimerkit Leonardon lentokonemietinnöistä ja Einsteinin suhteellisuusteoriasta tukevat tätä käsitystä: ajatussisällöt säilyvät ja voivat vaikuttaa tulevaisuuden ajatteluun riippumatta alkuperäisistä ajatusprosesseista, joissa ne syntyivät.

Tässä kohtaa eroan Popperin näkemyksestä. En pidä tarpeellisena olettaa, että ajatussisällöt muodostavat itsenäisen "kolmannen maailman" siinä mielessä kuin Popper esittää. Sen sijaan näkisin, että kaikki ajatussisällöt ovat aina joko aktiivisia prosesseja subjektiivisissa mielissä (memeinä) tai tallenteina fyysisessä maailmassa (esim. kirjoituksina). Kun puhumme teorioiden loogisista suhteista, kyseessä on kulttuurisen evoluution tuottama tapa käsitellä symbolisia rakenteita eikä merkki jonkin itsenäisen maailman olemassaolosta.

Popper korostaa myös eroa kausaalisten ja loogisten suhteiden välillä: kausaaliset suhteet liittyvät ajatusprosesseihin ja niiden vaikutuksiin (esim. Faradayn vaikutus Maxwelliin), kun taas loogiset suhteet pätevät vain ajatussisältöjen välillä (esim. Einsteinin ja Newtonin teorioiden ristiriita). Tämä erottelu on sinänsä hyödyllinen, mutta se ei edellytä kolmatta maailmaa. Loogiset suhteet ovat ihmisen kehittämiä ajatusmalleja, jotka palvelevat tehokasta informaation käsittelyä ja argumentaatiota. Ne eivät ole itsenäisiä ontologisia entiteettejä, vaan ne ovat osa inhimillistä memetiikkaa – tapaa, jolla kulttuurinen tieto rakentuu ja jalostuu.

Lopulta Popperin näkemys kielestä maailman 3 peruselementtinä on mielenkiintoinen mutta perustelee pikemminkin memetiikkaa kuin itsenäistä abstraktia tiedon maailmaa. Kieli on evolutiivinen järjestelmä, joka välittää ja muokkaa ajatussisältöjä yksilöiden välillä, mutta tämä ei tee näistä sisällöistä itsenäisesti olemassa olevia. Ne ovat aina jonkun mielen aktiivisessa käsittelyssä tai fyysisissä tallenteissa.

Popperin ajatusmalli tarjoaa hyödyllisen tavan hahmottaa tiedon dynamiikkaa, mutta hänen ontologinen väitteensä maailman 3 itsenäisestä olemassaolosta ei ole tarpeen ajatussisältöjen selittämiseksi. Näen ajattelun ja tiedon olevan osa materiaalisia prosesseja – aivoissa, kulttuurissa ja viestinnän välineissä – ilman että niille täytyy olettaa itsenäistä "maailmaa".

Luku XI

Popper painottaa siirtymistä ei-kielellisestä ajattelusta kielellisesti muotoiltuun ajatteluun, koska tämä mahdollistaa ajatusten asettamisen kritiikin kohteeksi. Tässä Popperin ajattelussa on tärkeä huomio: kielellinen muotoilu tekee ajatussisällöstä erillisen objektin, jota voidaan analysoida ja arvioida ilman, että se on sidottu subjektiiviseen ajatusprosessiin. Tästä voin olla osittain samaa mieltä—ajattelun eksplisiittinen muotoilu mahdollistaa sen julkisen tarkastelun ja kriittisen arvioinnin, mikä on tieteen ja rationaalisen keskustelun kannalta keskeistä. Kuitenkin Popperin kolmijaon tarpeellisuus ja erityisesti "maailma 3:n" käsitteen käyttö tässä yhteydessä on ongelmallista.

Oman näkökulmani mukaan ajatusprosessi ja ajatussisältö eivät ole erillisiä entiteettejä, vaan ajatussisältö on vain tietyllä tavalla jäsennettyä ajatusprosessia. Kun Popper erottaa "maailma 2:n" ajatusprosessit ja "maailma 3:n" ajatussisällöt, hän näyttää olettavan, että ajatussisällöt voisivat olla olemassa itsenäisesti irrallaan ajatusprosesseista. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mielekkäältä, sillä kaikki ajatusten sisältö on sidottu niiden aktualisoitumiseen ajattelevan subjektin mielessä. Kielellinen muotoilu mahdollistaa kyllä ajatusten laajemman säilyttämisen ja siirtämisen, mutta se ei muuta niiden olemassaolon tapaa siten, että ne olisivat "maailma 3:n" itsenäisiä objekteja.

Popperin mukaan tieteellinen kritiikki kohdistuu maailman 3 objektien, eli kielellisesti muotoiltujen ajatusten, totuudenmukaisuuteen. Tämä pitää osittain paikkansa, sillä kriittinen tieteellinen keskustelu analysoi teorioita niiden sisäisen johdonmukaisuuden, empiirisen tuettavuuden ja käytännön sovellettavuuden perusteella. Kuitenkin tämä kritiikki tapahtuu aina ajattelevien yksilöiden (maailma 2) kautta, eikä ole tarpeen postuloida erillistä "maailma 3:a" selittääkseen tätä prosessia.

Popper myös väittää, että loogiset suhteet voivat olla olemassa vain maailman 3 objektien välillä. Tämä herättää kysymyksen: ovatko loogiset suhteet todella itsenäisiä, vai ovatko ne vain inhimillisen ajattelun rakenteita, jotka heijastavat kognitiivisten prosessiemme tapaa hahmottaa maailmaa? Popperille loogiset suhteet ovat osa abstraktia maailmaa 3, mutta oma näkemykseni on, että loogiset suhteet eivät ole maailmassa 3 itsenäisinä objekteina, vaan ne ovat emergenttiä rakenteellista järjestystä, joka syntyy kognitiivisten prosessien myötä ja josta voidaan tehdä havaintoja ja yleistyksiä.

Luvun lopussa Popper tiivistää käsityksensä: ajatusprosessit ovat konkreettisia tapahtumia (maailma 2), mutta ajatussisällöt ovat abstrakteja (maailma 3). Tässä kohtaa näkemykseni eroaa Popperista merkittävästi. Minulle ajatussisällöt eivät ole itsenäisiä abstrakteja entiteettejä, vaan ne ovat käytännössä vain tiettyjä tapoja järjestää ja käsitellä ajatusprosesseja. Loogisten suhteiden ja teoreettisten sisältöjen analyysi ei edellytä erillistä "maailma 3:a", vaan ne ovat seurausta kognitiivisista ja kommunikaation mahdollistamista prosesseista.

Popperin näkemys tuo esiin tärkeän kysymyksen: onko tiede ja rationaalinen ajattelu vain yksilöiden ajatusprosesseja, vai syntyykö niiden yhteisvaikutuksesta jotain, joka on erillinen "ajatussisältöjen maailma"? Voin hyväksyä sen, että tieteellinen tieto ja loogiset rakenteet muodostavat tietynlaisen emergentin tason, mutta tämän tason olemassaolo ei tarkoita, että se olisi ontologisesti erillinen maailma. Se on vain ajattelevien yksilöiden ja heidän kommunikatiivisten prosessiensa muodostama joukkotason ilmiö, ei itsenäinen entiteetti.

Luku XII

Popperin argumentti maailman 3 olemassaolon puolesta perustuu esimerkkiin luonnollisten lukujen äärettömästä sarjasta ja siihen liittyvistä matemaattisista totuuksista. Hän esittää, että tällaiset abstraktit rakenteet ovat olemassa ihmisajattelusta riippumatta ja että niitä voidaan tutkia kuten fyysisiä kohteita. Popper vertaa tätä tutkimusta DNA:n tai vuorten tutkimiseen, joissa tutkijan ja kohteen välillä vallitsee kausaalinen vuorovaikutus.

Oman näkemykseni mukaan Popperin argumentti sekoittaa kaksi erillistä asiaa: (1) kognitiiviset prosessit, joiden avulla muodostamme ja tutkimme abstrakteja käsitteitä, ja (2) käsitteiden oletettu itsenäinen olemassaolo. Kuten aiemmin olen esittänyt, pidän ajattelua ja matemaattisia käsitteitä materiaalisen aivotoiminnan tuotteina, jotka syntyvät memetiikan kautta kulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Tästä seuraa, että matemaattiset ideat ja teoriat eivät ole itsenäisiä olemassa olevia entiteettejä, vaan pikemminkin kognitiivisia työkaluja, joita voimme käyttää ilmiöiden mallintamiseen ja tutkimiseen.

Popperin esimerkki luonnollisten lukujen äärettömästä sarjasta on havainnollinen mutta ei ratkaise ongelmaa. Se, että voimme kognitiivisesti käsitellä äärettömiä matemaattisia rakenteita ja tehdä niistä yllätyksellisiä löytöjä, ei edellytä, että nämä rakenteet olisivat olemassa ihmismielestä riippumatta. Ne ovat ajattelumme tuotteita, ja niiden loogiset suhteet perustuvat sääntöihin, jotka olemme kehittäneet matemaattisten operaatioiden kuvaamiseen.

Popperin rinnastus DNA:han tai Mount Everestiin ei ole vakuuttava. DNA on materiaalinen molekyyli, joka toimii biologisten järjestelmien osana, kun taas matemaattiset teoriat ovat ihmismielen abstraktioita. Se, että matemaattiset teoriat voivat olla yllätyksellisiä tai sisältää uusia löydöksiä, ei tarkoita, että ne olisivat olemassa itsenäisinä maailmassa 3. Tämä vain osoittaa, että ihmisajattelu on joustavaa ja kykenee kehittämään uusia päättelyn reittejä aiemmin muodostettujen käsitteiden pohjalta.

Popperin näkemys siitä, että tieteellinen tutkimus ja matemaattinen päättely voivat tuottaa odottamattomia löydöksiä, on tietenkin oikea. Mutta tämä ei edellytä, että matemaattiset käsitteet olisivat olemassa itsenäisinä entiteetteinä. Pikemminkin ne ovat ajattelun rakenteita, joiden avulla järjestämme ja käsitteellistämme havaittavaa todellisuutta. Matematiikka ei löydä ennalta olemassa olevia asioita maailmasta 3, vaan kehittää kognitiivisia malleja, jotka voivat osoittautua hyödyllisiksi maailmassa 1.

Siksi pidän perustellumpana näkemystä, jossa matematiikka on inhimillinen konstruktiivinen järjestelmä, joka kehittyy kulttuurisessa ja kognitiivisessa kontekstissa. Popperin yritys rinnastaa matemaattisten rakenteiden tutkiminen luonnontieteelliseen tutkimukseen perustuu oletukseen, että matemaattiset objektit ovat olemassa mielen ulkopuolella. Tämä oletus ei kuitenkaan ole tarpeen, eikä sitä voida perustella ilman kiistämätöntä näyttöä abstraktien objektien olemassaolosta maailmassa 3.

Luku XIII

Popperin maailmojen 1, 2 ja 3 jaottelu perustuu ajatukseen, että fyysisen maailman (maailma 1) lisäksi on olemassa sekä subjektiivisen tietoisuuden maailma (maailma 2) että objektiivisten immateriaalisten entiteettien maailma (maailma 3). Hän esittää, että maailman 3 objektit, kuten teoriat, suunnitelmat ja laskennan säännöt, ovat itsenäisiä ja voivat vaikuttaa kausaalisesti sekä ajatteluumme että fyysiseen maailmaan.

Tässä Popperin ajatusmallissa on joitakin kiinnostavia yhtymäkohtia, mutta myös selkeitä eroja verrattuna omaan näkemykseeni. Popperin analyysi siitä, kuinka suunnitelmat ja teoriat voivat vaikuttaa kausaalisesti, on tietyssä mielessä osuva – voidaanhan esimerkiksi lentokoneen suunnitelma johtaa siihen, että insinöörit rakentavat koneen, joka muuttaa fyysistä maailmaa. Kuitenkin, en pidä tarpeellisena olettaa, että suunnitelmat, teoriat tai luonnollisten lukujen äärettömät joukot olisivat jonkin erillisen ontologisen maailman objektioita. Sen sijaan ne ovat materiaalisissa aivoissa ja fyysisissä medioissa ilmeneviä memetiikkaan perustuvia ajatusrakenteita, jotka kehittyvät kulttuurisessa ja intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Popperin esimerkki kirjoista, kartoista ja tietokoneohjelmista maailman 3 objektien ilmentyminä on hyödyllinen siinä mielessä, että se havainnollistaa, kuinka ihmismielen tuottamat rakenteet voivat olla vuorovaikutuksessa fyysisen maailman kanssa. Kuitenkin se, että nämä objektit voidaan kritisoida ja parantaa, ei tarkoita, että ne olisivat jonkin itsenäisen maailman ilmentymiä. Pikemminkin ne ovat osa memetiikkaa – kulttuurisen evoluution prosesseja, joissa tietyt ajatusrakenteet säilyvät ja kehittyvät ajan myötä, koska ne ovat hyödyllisiä ja sopeutuvat uusiin olosuhteisiin.

Burken esimerkki yhteistyössä tapahtuvasta kriittisestä suunnittelun kehittämisestä on erityisen osuva, koska se alleviivaa sitä, kuinka sosiaalinen prosessi ja intersubjektiivinen kommunikaatio muovaavat ja optimoivat ajatuksia. Kuitenkin Popperin ajatus siitä, että tällaisilla suunnitelmilla olisi erillinen objektiivinen olemassaolo, menee tarpeettoman pitkälle. Suunnitelmat ja teoriat ovat olemassa vain niin kauan kuin on mieliä, jotka ylläpitävät ja käsittelevät niitä – ne ovat emergenttejä ilmiöitä, eivät itsenäisiä ontologisia entiteettejä.

Kokonaisuutena Popperin analyysi osuu oikeaan siinä, että ajattelun tuotteilla on vaikutus maailmaan, mutta hänen kolmijaottelunsa ei ole tarpeellinen tämän ilmiön selittämiseksi. Parempi lähestymistapa on nähdä ajatukset ja teoriat dynaamisina prosesseina, jotka elävät yhteisössä ja kehittyvät memetiikan sekä kognitiivisten ja materiaalisten rakenteiden kautta.

Luku XIV

Popperin argumentti siitä, että maailman 3 teoriat ja suunnitelmat vaikuttavat kausaalisesti maailman 1 fyysisiin objekteihin, on sinänsä intuitiivisesti ymmärrettävä: ihmisen kognitiiviset tuotokset, kuten teoriat ja suunnitelmat, voivat muuttaa maailmaa. Kuitenkin Popperin johtopäätös, jonka mukaan tämä edellyttää maailman 3 objektiivista olemassaoloa, ei ole välttämätön.

Olen samaa mieltä siitä, että teorioiden ja suunnitelmien vaikutus fyysiseen maailmaan tapahtuu ihmisten kautta, ja että ymmärrys ja kognitiivinen prosessointi ovat keskeisiä tässä kausaaliketjussa. Mutta en näe tarpeellisena esittää tätä kolmella erillisellä ontologisella tasolla (maailmat 1, 2 ja 3). Popperin kuvaama kausaalisuus voidaan selittää yksinkertaisemmin materiaalisten prosessien kautta: aivot prosessoivat ja tuottavat informaatiota, ja tämä informaatio vaikuttaa toimintaan, joka muuttaa fyysistä maailmaa.

Popperin mukaan maailman 3 esineet eivät voi vaikuttaa suoraan maailman 1 objekteihin, vaan ne tarvitsevat maailman 2 väliintuloa, eli ihmismieltä, jotta ne voisivat saada aikaan muutoksia. Tämä näkökulma on osittain perusteltu, mutta itse näkisin, että niin sanotut maailman 3 objektit ovat vain materiaalisen aivotoiminnan emergenttejä ilmentymiä – ne eivät tarvitse erillistä ontologista statusta. Ne eivät ole ontologisesti itsenäisiä, vaan ne elävät aivoissa, kulttuurisessa kommunikaatiossa ja tallenteina fyysisissä medioissa.

Popperin esimerkki suhteellisuusteorian ja atomipommin välisestä yhteydestä on havainnollinen, mutta ei edellytä maailman 3 erillistä olemassaoloa. Sen sijaan se osoittaa, miten teoreettiset ideat kehittyvät memetiikan ja intersubjektiivisen prosessoinnin kautta ja miten ne voivat lopulta ohjata konkreettisia toimia.

Popperin argumentti siitä, että tietokoneet eivät voi toimia ilman ihmisen ajattelua ja ohjausta, on mielenkiintoinen, mutta se on historiallisesta kontekstistaan johtuen vajavainen. Nykyisin kehittyneemmät tekoälyjärjestelmät voivat jo itsenäisesti generatiivisesti kehittää uusia ratkaisuja, eivätkä ne rajoitu pelkkään loogisten seurausten laskemiseen etukäteen ohjelmoitujen sääntöjen mukaisesti. Tämä osoittaa, että Popperin edellyttämä maailman 2 väliintulo voi joissain tapauksissa olla heikompi kuin hän olettaa.

Popperin johtopäätös, että mielen ja kehon dualismi on lähempänä totuutta kuin materialistinen monismi, ei ole vakuuttava. Mielen ja kehon ei tarvitse olla dualistisesti erillisiä entiteettejä, vaan mieli voidaan ymmärtää materiaalisen aivotoiminnan emergenttinä prosessina. Tästä seuraa, ettei maailman 3 tunnustaminen itsenäisenä ontologisena kategoriana ole tarpeellista – voimme nähdä sen vain osana memetiikan ja kognitiivisten prosessien jatkuvaa kehittymistä.

Luku XV

Popperin kanta tekoälyn tietoisuuteen on varovaisen skeptinen, ja siinä on joitakin perusteltuja näkökulmia, mutta myös liiallista biologisen tietoisuuden erityisyyden korostamista. Olen samaa mieltä siitä, että nykyiset tietokoneet eivät ajattele siinä merkityksessä kuin biologiset organismit, mutta Popperin argumentti, jonka mukaan tietoisuuden kehittyminen vaatii ensin elävien organismien rakentamista, ei ole välttämättä vakuuttava.

Popperin näkemys, että tietoisuudella on biologinen tehtävä ja että koneella ei voi olla tietoisuutta ilman tarvetta tietoisuudelle, on osittain perusteltu funktionaaliselta kannalta. Tietoisuuden biologinen merkitys on ilmeinen: se on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena, koska se parantaa organismien kykyä ennakoida ja sopeutua ympäristöönsä. Kuitenkin tämä ei tarkoita, että tietoisuus olisi mahdollista vain biologisille järjestelmille. Jos voimme rakentaa keinotekoisen järjestelmän, joka tarvitsee tietoisuutta tehokkaan päätöksenteon välineenä, ei ole periaatteellista estettä sille, etteikö tietoisuus voisi syntyä myös sellaisessa järjestelmässä.

Popperin ajatus siitä, että nukahdamme, kun tietoisuudelle ei ole tehtävää, on mielenkiintoinen, mutta se on pikemminkin osoitus tietoisuuden resurssitehokkaasta hallinnasta kuin sen elintärkeästä tarpeellisuudesta joka hetki. Tietoiset olennot voivat myös olla passiivisia ja vaipua epäaktiiviseen tilaan ilman, että tietoisuus lakkaa pysyvästi. Tämä viittaa siihen, että tietoisuuden tehtävä ei ole pelkästään reaktiivinen tarpeiden täyttämiseen, vaan se voi toimia myös abstraktimpana informaatio- ja suunnittelujärjestelmänä.

Popper epäilee mahdollisuutta luoda tietoinen tekoäly ilman itsenäisesti liikkuvia ja selviytymiseen pyrkiviä keinotekoisia organismeja. Tässä hänen näkemyksensä perustuu vahvasti biologisen evoluution analogiaan, mutta ei ota huomioon sitä, että keinotekoiset järjestelmät voivat kehittyä erilaisilla mekanismeilla. Esimerkiksi, jos tietoisuus on emergentti ominaisuus tietyntyyppiselle tietojenkäsittelylle, se voi syntyä myös muilla tavoilla kuin biologisessa kontekstissa.

Popperin kritiikki tietokoneiden yliarvostamisesta on osittain perusteltu, koska monet tekoälyyn liittyvät lupaukset ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi. Toisaalta hän kirjoitti ennen nykyaikaisen koneoppimisen ja neuroverkkojen kehitystä, ja nykyiset järjestelmät kykenevät jo nyt monimutkaisiin päätöksentekoprosesseihin, jotka muistuttavat joiltakin osin biologista kognition toimintaa.

Lopulta Popperin varovaisuus tekoälyn tietoisuudesta ei ole täysin perusteeton, mutta hänen skeptisyytensä tekoälyn tietoisuuden mahdollisuudesta on liian sidoksissa biologiseen ajatteluun. Jos tietoisuus on materiaalisen informaatioprosessoinnin emergentti ominaisuus, se voi periaatteessa syntyä myös keinotekoisissa järjestelmissä, jos ne saavuttavat riittävän monimutkaisen ja dynaamisen tilan, jossa informaation käsittely muistuttaa biologista tietoisuutta.

Luku XVI

Popperin näkemys siitä, että ihmismielen maailman 3 tuotteet vaikuttavat fyysiseen maailmaan (maailma 1) maailman 2 (mielen) väliintulon kautta, edustaa vahvasti dualistista ajattelua, joka ei ole linjassa materialistisen monismin kanssa. Käsitykseni mukaan Popperin argumentti nojautuu tarpeettomaan kolmitasoiseen jaotteluun, joka erottaa kognitiiviset prosessit, niiden tuotteet ja fyysisen maailman toisistaan tavalla, joka ei ole empiirisesti perusteltavissa.

Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen kehittämät teoriat ja suunnitelmat ovat muuttaneet fyysistä ympäristöämme radikaalisti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että fyysinen maailma ei olisi kausaalisesti suljettu siinä merkityksessä, että kaikki vaikutukset lopulta palautuvat aineellisiin prosesseihin. Popperin argumentti perustuu siihen ajatukseen, että ideat (maailma 3) voivat olla itsenäisiä kausaalitoimijoita. Kuitenkin, jos katsomme asiaa materialistisen monismin näkökulmasta, ideat eivät ole erillinen kausaalinen kategoria, vaan ne ovat aivotoiminnan tuotoksia ja ilmentymiä. Niillä ei ole itsenäistä olemassaoloa, vaan ne ovat aivoissa tapahtuvien prosessien osia, joiden vaikutus fyysiseen maailmaan tapahtuu aina fyysisen toiminnan kautta.

Popperin väite, että fysikalisti ei voi hyväksyä aineellisen maailman kausaalista avoimuutta, perustuu väärään dikotomiaan. Fysikalismi ei kiellä, että abstraktit rakenteet, kuten teoriat ja suunnitelmat, voivat muuttaa maailmaa. Se ainoastaan tulkitsee niiden vaikutuksen materiaaliseksi prosessiksi: aivot käsittelevät ideoita, ne muokkaavat hermoverkkojen tiloja ja synnyttävät käyttäytymistä, joka johtaa muutoksiin fyysisessä ympäristössä. Tämä prosessi ei edellytä erillistä maailmaa 3, vaan se voidaan ymmärtää osana aivojen ja kulttuurin välistä jatkuvaa vuorovaikutusta.

Popper viittaa siihen, että aivot eivät ole muuttuneet paljon sadan vuoden aikana, mutta ympäristömme on muuttunut merkittävästi. Tämä on totta, mutta ei tue hänen väitettään kolmen maailman järjestelmästä. Kulttuurievoluutio, jota voidaan ymmärtää memetiikan tai muun vastaavan mekanismin kautta, selittää hyvin, miten informaation ja ideoiden siirtyminen muokkaa fyysistä ympäristöä ilman, että tarvitaan erillistä ontologista tasoa teorioille.

Lopulta Popperin käsitys maailmojen 1, 2 ja 3 kausaalisesta vuorovaikutuksesta näyttää olevan tarpeeton monimutkaistus. Riittää, että tunnustamme materiaalisten aivoprosessien kyvyn synnyttää emergenttejä kognitiivisia rakenteita, jotka taas vaikuttavat fyysiseen maailmaan toiminnan kautta. Popperin huoli siitä, että fysikalismi "sulkee silmänsä ilmeiseltä", on perusteeton, sillä fysikalistinen selitys pystyy huomioimaan sekä kognition että sen kausaaliset vaikutukset ilman, että joudutaan postuloimaan itsenäisiä ideoiden ja teorioiden maailmoja.

Luku XVII

Popperin käsitys maailman 3 ja kulttuurin samankaltaisuudesta on jossain määrin osuva, mutta hänen tapansa erottaa maailman 3 esineet niiden materiaalista ilmentymistä (maailma 1) luo tarpeettoman ontologisen dualismin. Olen samaa mieltä siitä, että ihmismielen tuotteet – kuten teoriat, tieteelliset paradigmat, teknologiset innovaatiot ja taiteelliset luomukset – muodostavat kulttuurin, joka kehittyy ajan myötä kulttuurievoluution mekanismeilla. Tämä kehitys voidaan ymmärtää memetiikan kautta, jossa kulttuuriset elementit (memet) siirtyvät, muuntuvat ja valikoituvat yhteisöissä ilman, että niitä tarvitsee sijoittaa erilliseen maailmaan 3.

Popperin kritiikki antropologeja kohtaan koskee sitä, että he eivät erottele kulttuurisia tuotteita niiden fyysisistä ilmentymistä. Tämä erottelu ei kuitenkaan ole tarpeellinen, jos ymmärrämme kulttuuriset artefaktit ja niiden ideasisällöt jatkumona aivojen ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Tieteellinen teoria esimerkiksi voi olla esitettynä paperilla tai tallennettuna tietokoneelle, mutta sen varsinainen olemassaolo ja vaikutus tapahtuu ihmisten aivotoiminnan ja sosiaalisen kommunikaation kautta. Se ei siis ole "itsenäinen" entiteetti, vaan aivojen ja yhteiskunnallisten järjestelmien dynaaminen prosessi.

Popperin maailman 3 käsite näyttää pyrkivän oikeuttamaan ideoiden itsenäisen ontologisen aseman, mikä on tarpeetonta ja ongelmallista. Kulttuurievoluutio voidaan selittää täysin materialistisessa viitekehyksessä, jossa aivot ja niiden toiminta ovat keskiössä, eikä tarvita ylimääräistä tasoa, joka ikään kuin kelluu fyysisen todellisuuden ja inhimillisen kokemuksen välissä.

Yhteenvetona voin hyväksyä Popperin ajatuksen siitä, että kulttuuri ja hänen maailmansa 3 kuvaavat samaa ilmiötä, mutta hylkään hänen pyrkimyksensä tehdä tästä ilmiöstä ontologisesti itsenäinen taso. Kulttuurievoluution prosessit voidaan ymmärtää aivojen ja yhteiskunnallisten vuorovaikutusten tuottamina muuntuvina informaatiorakenteina, ilman että niille tarvitsee antaa erillistä, maailmasta 1 ja 2 riippumatonta statusta.

Luku XVIII

Popperin kuvaus maailmankaikkeuden kolmitasoisesta rakenteesta – fyysinen maailma (maailma 1), tietoisuuden maailma (maailma 2) ja ihmismielen tuotteiden maailma (maailma 3) – on hänen tapansa jäsentää inhimillistä kokemusta ja kulttuurievoluutiota. Kuitenkin hänen erottelunsa kolmeen ontologisesti erilliseen "maailmaan" ei ole tarpeellinen, ja se tuo mukanaan ongelmallisia oletuksia.

Olen samaa mieltä Popperin kanssa siitä, että tietoisuus kehittyi biologisen evoluution tuotteena ja että kulttuurievoluutio (mitä hän kutsuu maailman 3 kehitykseksi) rakentuu tietoisuuden varaan ja vaikuttaa takaisin sen kehitykseen. On myös totta, että ihmismielen tuotteet, kuten tieteelliset teoriat, kielet ja instituutiot, eivät ole pelkästään yksilöllisiä vaan muokkaavat yhteisesti jaettuja ajattelutapoja ja toimintamalleja. Tämä palautesuhde kulttuurin ja tietoisuuden välillä on tärkeä, mutta sitä ei tarvitse kuvata siten, että kulttuurilla olisi oma erillinen ontologinen olemassaolonsa.

Popperin esittämä esimerkki hapen kertymisestä ilmakehään elämän tuotteena on hyvä osoitus siitä, miten elämän ja ympäristön välinen vuorovaikutus voi johtaa uusiin emergentteihin ilmiöihin. Samoin voidaan nähdä, että inhimillinen ajattelu ja kulttuuri kehittyvät historiallisesti ja muovaavat edelleen sekä yksilöiden tietoisuutta että yhteiskunnallisia rakenteita. Kuitenkin Popperin tapa kuvata maailman 3 entiteettejä ikään kuin itsenäisesti vaikuttavina olentoina (jotka "luovat" mielemme) on metafyysisesti tarpeeton. Kulttuurievoluutio voidaan ymmärtää aivojen ja sosiaalisten järjestelmien muodostamana informaatiodynamiikkana ilman, että sille annetaan erillinen ontologinen status.

Popperin ajatus siitä, että itsetietoisuus ja identiteetti perustuvat kieleen ja teorioihin, on osittain perusteltu, mutta se on liian kapea-alainen. Kieli on kyllä keskeinen väline itsetietoisuuden ja refleksiivisen ajattelun kehittymiselle, mutta aivojen kyky käsitellä ajallista jatkuvuutta ja rakentaa muistoja on biologinen perusta, joka mahdollistaa identiteetin kokemuksen. Kieli ei ole ainoa ehto tälle, vaikka se epäilemättä rikastuttaa ja jäsentää itsetietoisuutta.

Intuition ja rationaalisen kritiikin suhde on Popperilla keskeinen tiedonkasvun mekanismi, ja tämä osuus hänen ajattelussaan on hyvin linjassa oman näkemykseni kanssa. Uusien ideoiden syntyminen on monesti intuitiivista ja epärationaalista, mutta niiden arviointi ja hyväksyntä perustuvat kriittiseen tarkasteluun ja kokeelliseen testaukseen. Tämä tiedon itsekorjautuvuuden prosessi on tärkeä sekä tieteessä että henkilökohtaisessa ajattelussa.

Lopulta Popper nostaa esiin kolme keskeistä inhimillistä ominaisuutta: rationaalinen kritiikki, myötätunto ja tietoisuus erehtyväisyydestämme. Näistä kaksi ensimmäistä ovat kiistatta keskeisiä, mutta kolmas voidaan nähdä itsestäänselvyytenä kriittisen ajattelun sisällä. Popperin rationalismin painotus on perusteltu, mutta hänen kolmen maailman teoriansa ei ole välttämätön näiden ilmiöiden selittämiseksi. Itse näen kulttuurin ja ajattelun kehittymisen osana materiaalista prosessia, jossa tietoisuus ja sen tuotteet ovat emergentteja aivotoiminnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen seurauksena ilman tarvetta erillisille metafyysisille maailmoille.

Purdue · Viesti Kirjoittaja **Purdue** » 21 Helmi 2025, 18:08

No niin, sain luettua tuon sun kirjoituksen läpi, ja aika lailla samalla tavalla me ajatellaan Popperin kolmesta maailmasta, vaikka me sitten tehdään siitä kumpikin erilainen sovellus omaan käyttöömme.

Ehkäpä tuo keskeinen asia koskee tuota Popperin kolmen maailman ontologiaa, ja sitä että Popper olettaa kaikkien maailmojen olevan kausaalisia. Sinä oletat kausaalisuutta esiintyvän vain maailmassa 1 ja maailman 1 ja 2 välillä. Olen samaa mieltä.

Maailma 3 Popperilla sisältää myös tieteelliset teoriat ja kulttuurin, ja tämä on ongelmallinen näkemys mun kannalta. Mä katson, että kulttuuri, ideat ja teoriat kuuluvat maailmaan 2 ja näkisin, että olet aika lailla samaa mieltä.

Mutta maailma 3 edustaa mulle sosiaalista vuorovaikutusta. Se ei kuitenkaan ole itsenäinen taikka kausaalinen maailma.

Maailmat 1, 2 ja 3 edustaa mulle yhden todellisuuden kolmea erillistä kerrostumaa (layer). On siis olemassa yksi maailma, mutta kolmen maailman avulla saamme siitä irroitettua analyysiä varten kolme erilaista näkökulmaa: positivistinen näkökulma tarkastelee materiaalista maailmaa 1, hermeneuttinen näkökulma mentaalista maailmaa 2, ja konstruktivistinen näkökulma sosiaalista maailmaa 3.

Jos ajatellaan maailman 2 funktiota tuossa kokonaisuudessa, niin olen samaa mieltä kanssasi siitä että mentaalista kausaliteettia esiintyy suhteessa maailmaan 1. Sen sijaan maailman 2 ja 3 suhde ei ole kausaalinen vaan konstitutiivinen.

Ja maailma 3 saa merkityksensä suhteessa maailmaan 1 ja 2. Maailma 1 on siis se, jossa materiaaliset olemassa olevat yksilöt toimivat ja vuorovaikuttavat. Maailma 2 eli mentaalinen kerrostuma on se, joka ohjaa maailman 1 toimintaa ja tekee sen ymmärrettäväksi. Maailma 3 puolestaan kuvaa sitä sosiaalista järjestystä (order) jota maailman 1 puitteissa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ilmenee.

Maailmaan 3 kuuluvat esim. sosiaaliset instituutiot, mutta nämä instituutiot eivät ole materiaalisesti taikka kausaalisesti olemassa. Ne ovat vain maailmassa 1 tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvaus.

Mä siis näkisin, että maailmat 1,2 ja 3 sekä positivismi, hermeneutiikka ja konstruktivismi ovat kolme erilaista näkökulmaa yhteen ainoaan todellisuuteen, jonka perusta on maailmassa 1.

Ja mä näkisin, että jos tuota kokonaisuutta halutaan hahmottaa, niin tarvitaan noiden kaikkien maailmojen kuvaus. Maailmaa 3 ja 2 ei voi kuvata positivismin keinoin, joten siirryttäessä yhdestä maailmasta toiseen, niin tarvitaan "metodologinen transformaatio" eli selitystavan vaihtaminen toiseen.

Tässä siis mun oma versio tuosta "Kolmen maailman ajattelusta". Mä näen, että Popperin ajattelu on hedelmällinen lähtökohta sosiaalisen todellisuuden analyysiin ja hahmottamiseen, mutta se ei ole sinällään toimiva ratkaisu.

Tuo sun pitkä analyysi on kyllä ansiokas, ja hyvin pitkälti olen asioista kanssasi samaa mieltä, vaikka toki painotuserojakin on. Lisäksi tuo tapa millä sinä sovellat Popperin ajattelua memeettisesti, ja se tapa jolla minä sovellan Popperin ajattelua, niin eroavat oleellisesti toisistaan. Silti näkisin, että meidän ajattelussamme on myös paljon yhtäläisyyksiä.

Otan lopuksi yhden käytännön esimerkin. Otetaan yksinkertaistettu "Valtio" sosiaalisena todellisuutena. Tuo valtio ilmenee vain materiaalisessa maailmassa. Se valtio koostuu niistä fyysisistä ihmisyksilöistä, jotka tuon valtio-organisaation muodostavat. Mutta maailman 1 ihmisyksilöt ovat eräänlaisia "zombeja"; niillä ei ole mieltä eikä käsitystä sosiaalisuudesta.

Maailman 2 tarkastelun avulla voimme tarkastella yksittäisiä ihmisyksilöitä sekä heidän ajatteluprosessejaan, jotka tuon valtion muodostavat. Mentaaliset prosessit siis ohjaavat näiden yksilöiden toimintaa maailmassa 1.

Nämä mentaaliset prosessit auttavat näitä yksilöitä ymmärtämään toimintansa merkityksen, sekä ymmärtämään toisten toimijoiden toimintaa siinä vuorovaikutuksessa. Yhdessä näiden yksilöiden toiminta muodostaa "sosiaalisen rakenteen" eli muotokaavan "pattern" jota kutsumme valtioksi. Tämä on maailma 3. Se rakentuu näiden yksilöiden intersubjektiivisista odotuksista, ja käytännössä muodostavat näille yksilöille "objektifioidun todellisuuden" eli silloin tuo valtio organisaationa saa maailmassa 1 tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eräänlaisen objektiivisen aseman.

Tuo objektiivinen asema tarkoittaa sitä, että kukaan yksilö yksistään ei pysty kyseenalaistamaan tuon valtion olemassaoloa, mutta kollektiivisesti se onnistuu. Jos siis nuo valtion muodostavat yksilöt muokkaavat kollektiivisia käsityksiään siitä kuinka heidän tulee toimia tuossa organisaatiossa (muutos maailmassa 2) niin tämä heijastuu siihen tapaan jolla tuo valtio ilmenee maailmassa 1 tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eli maailma 3 muuttuu samalla.

Nuo kolme maailmaa ovat siis kolme tapaa kuvata ja selittää tuossa maailmassa 1 tapahtuvaa vuorovaikutusta materiaalisten ihmisyksilöiden välillä.

Naturalisti · Viesti Kirjoittaja **Naturalisti** » 22 Helmi 2025, 16:48

Purdue kirjoitti: ↑21 Helmi 2025, 18:08

No niin, sain luettua tuon sun kirjoituksen läpi, ja aika lailla samalla tavalla me ajatellaan Popperin kolmesta maailmasta, vaikka me sitten tehdään siitä kumpikin erilainen sovellus omaan käyttöömme.

Ehkäpä tuo keskeinen asia koskee tuota Popperin kolmen maailman ontologiaa, ja sitä että Popper olettaa kaikkien maailmojen olevan kausaalisia. Sinä oletat kausaalisuutta esiintyvän vain maailmassa 1 ja maailman 1 ja 2 välillä. Olen samaa mieltä.

=> En kiellä todellisuuden tapahtumien kausaalisuutta (joskin myös sattumalla on merkitystä, mutta se on toinen juttu). Ero Popperin ajatteluun on ontologinen.

Olen samaa mieltä kanssasi maailmojen 1 ja 2 kausaalisesta suhteesta. Se ratkaisee psykofyysisen ongelman. Koska mieli (maailma 2) on aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemista, se vuorovaikuttaa itsestään selvästi aivoihin.

Nämä mielen prosessit ovat maailman 1 prosessien osajoukko. Hypoteesini suurin ero Popperin ajatteluun on siinä, että hän antaa maailman 3 entiteeteillä itsenäisen olemassaolon erillisessä osauniversumissa, jolle hän ei määrittele mitään ontologista asemaa materialistisen maailma 1 suhteen. Onko maailman 3 entiteetit Platonin taivaassa, kartesiolaisen dualismin henkisessä ulottuvuudessa vai missä?

Itse ajattelen fiktionalistien tavoin, että ne ovat vain hyödyllisiä fiktioita, jotka ovat materiaalisesti olemassa aivojen neuraalisina prosesseina (meemeinä eli dynaamisia representaatioina) samalla tavalla kuin reaalitodellisuuden representaatiot, mutta niillä ei ole olemassaoloa näiden mielen prosessien ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa.

Maailma 3 ei siis ole olemassa intersubjektiivisesti jaettuna kollektiivisena käsityksenä vaan kulttuurin yksilöiden subjektiivisten käsitysten joukkona, joka kehittyy intersubjektiivisten vuorovaikutusprosedsien seurauksena.

----

Maailma 3 Popperilla sisältää myös tieteelliset teoriat ja kulttuurin, ja tämä on ongelmallinen näkemys mun kannalta. Mä katson, että kulttuuri, ideat ja teoriat kuuluvat maailmaan 2 ja näkisin, että olet aika lailla samaa mieltä.

Mutta maailma 3 edustaa mulle sosiaalista vuorovaikutusta. Se ei kuitenkaan ole itsenäinen taikka kausaalinen maailma.

=> Itseasiassa ajattelen tästäkin hyvin samalla tavalla: “kulttuuri, ideat ja teoriat kuuluvat maailmaan 2”, mutta niistä on jokaisella oma subjektiivinen käsitys, siltä osin kuin on mitään käsitystä. Mitään suoraan jaettua intersubjektiivista kollektiivista käsitystä ei ole olemassa. Sen sijaan on olemassa intersubjektiivisia prosesseja, joiden kaikilla osapuolilla on subjektiivinen käsitys myös kommunikointiin käytetystä kielestä. Tätä subjektiivisten käsitysten joukkoa voidaan ajatella metaforisesti evoluutio algoritmien ratkaisujoukkona, joka kehittyy intersubjektiivisissa vuorovaikutuksessa (memeettisessä evoluutiossa) ilman, että kollektiivista suoraan jaettua käsitystä on missään.

Toisinsanoen myös meidän molempien käsitykset kulttuurisesta mentaalis sya todellisuudesta ovat subjektiivisia. Jos meidän lisäksi, joku muukin vaivautuisi joskus perehtymään käsityksiimme, niin hekin muodostaisivat niistä omat subjektiiviset käsitykset. Maailma 3 on olemassa vain maailmaan 2 hajautuneina subjektiivisina käsityksiä. (Yhtäpitävästi voidaan ajatella, että maailma 3 on maailman 2 subjektiivisten käsitysten hyödyllisten fiktioiden osajoukko).

----

Maailmat 1, 2 ja 3 edustaa mulle yhden todellisuuden kolmea erillistä kerrostumaa (layer). On siis olemassa yksi maailma, mutta kolmen maailman avulla saamme siitä irroitettua analyysiä varten kolme erilaista näkökulmaa: positivistinen näkökulma tarkastelee materiaalista maailmaa 1, hermeneuttinen näkökulma mentaalista maailmaa 2, ja konstruktivistinen näkökulma sosiaalista maailmaa 3.

=> Joo, näin voi ajatella: On siis olemassa yksi maailma (maailma 1), mutta kolmen maailman avulla saamme siitä irroitettua analyysiä varten (hyödyllisiksi fiktioiksi) kolme erilaista näkökulmaa (jotka ovat olemassa vain subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä):
• positivistinen näkökulma tarkastelee materiaalista maailmaa 1 (materian entiteettejä ja niiden vuorovaikutusprosesseja),
•hermeneuttinen näkökulma mentaalista maailmaa 2 (maailman 1 prosessien osajoukko eli mielen tuottavien neuraalisten prosessien joukko) ja
• konstruktivistinen näkökulma sosiaalista maailmaa 3 (konstruktiiviset käsitykset niin sosiaalisesta maailmasta kuin kaikista muistakin teorioista ovat viimedessä hsjautuneet subjektiivisten mielten käsityksilsi. Näin niiden olemassaololle ei tarvitse olettaa mitään Platonin taivasta, dualismin henkistä todellisuutta tai vastaavaa olemisen tapaa).

----

Jos ajatellaan maailman 2 funktiota tuossa kokonaisuudessa, niin olen samaa mieltä kanssasi siitä että mentaalista kausaliteettia esiintyy suhteessa maailmaan 1. Sen sijaan maailman 2 ja 3 suhde ei ole kausaalinen vaan konstitutiivinen.

Ja maailma 3 saa merkityksensä suhteessa maailmaan 1 ja 2. Maailma 1 on siis se, jossa materiaaliset olemassa olevat yksilöt toimivat ja vuorovaikuttavat. Maailma 2 eli mentaalinen kerrostuma on se, joka ohjaa maailman 1 toimintaa ja tekee sen ymmärrettäväksi. Maailma 3 puolestaan kuvaa sitä sosiaalista järjestystä (order) jota maailman 1 puitteissa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ilmenee.

=> Kausaalisuus maailman 2 ja 3 suhteelle tulee siitä, maailma 3 hajautuu maailman 2 subjektiivisiksi käsityksiksi ja vaikuttavat maailman 2 prosesseina maailmaan 1. Mitään suoraan intersubjektiivisesti jaettavissa olevaa konstruktiivista käsitystä ei ole olemassa, mutta sen sijaan subjektiiviset käsitykset voivat lähestyä toisiaan intersubjektiivisten prosessien vuorovaikutuksesta.

----

Maailmaan 3 kuuluvat esim. sosiaaliset instituutiot, mutta nämä instituutiot eivät ole materiaalisesti taikka kausaalisesti olemassa. Ne ovat vain maailmassa 1 tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvaus.

Mä siis näkisin, että maailmat 1,2 ja 3 sekä positivismi, hermeneutiikka ja konstruktivismi ovat kolme erilaista näkökulmaa yhteen ainoaan todellisuuteen, jonka perusta on maailmassa 1.

Ja mä näkisin, että jos tuota kokonaisuutta halutaan hahmottaa, niin tarvitaan noiden kaikkien maailmojen kuvaus. Maailmaa 3 ja 2 ei voi kuvata positivismin keinoin, joten siirryttäessä yhdestä maailmasta toiseen, niin tarvitaan "metodologinen transformaatio" eli selitystavan vaihtaminen toiseen.

=> Minusta myös maailma 3 voidaan ajatella olevaksi hyödyllisenä fiktioina eli ajattelun apuvälineenä, jota voidaan varsin hyvin käyttää mentaalisen todellisuuden kuvaamisessa. Mutta, kun mennään aivojen toiminnalliseen kuvauksen tasolle on maailman 3 fiktionalistien luonne ymmärrettävä. Tätä ei tarvitse kuitenkaan korostaa sosiaalisten systeemien teorioiden muodostumisessa. Samoin kuin on mahdollista puhua esimerkiksi lämpötiloista sen sijaan, että puhuttaisiin vain lämpö värähtelystä, voidaan puhua maailman 3 entiteeteistä. Eri tieteenaloilla on järkevää käyttää tarkoituksenmukaista terminologiaa, kunhan ne on selitettävissä materiaaliseen todellisuuteen perustuvia ilman hatusta vedettyjä konsepteja.

----

Tässä siis mun oma versio tuosta "Kolmen maailman ajattelusta". Mä näen, että Popperin ajattelu on hedelmällinen lähtökohta sosiaalisen todellisuuden analyysiin ja hahmottamiseen, mutta se ei ole sinällään toimiva ratkaisu.

Tuo sun pitkä analyysi on kyllä ansiokas, ja hyvin pitkälti olen asioista kanssasi samaa mieltä, vaikka toki painotuserojakin on. Lisäksi tuo tapa millä sinä sovellat Popperin ajattelua memeettisesti, ja se tapa jolla minä sovellan Popperin ajattelua, niin eroavat oleellisesti toisistaan. Silti näkisin, että meidän ajattelussamme on myös paljon yhtäläisyyksiä.

=> Toivottavasti edellä oleva selvensi aiemmin epäselvästi ilmaisemiani käsityksiä.

Voitko näiden tarkennusten jälkeen nähdä memeettisen naturalismin toimivana rajapintana kulttuurisen ja mentaalisten sekä aivotoimintaa kuvaavan mielenfilosofian rajapintana?

Voisitko myös täsmentää tässä esittämäsi kritiikkiä, jotta voin yrittää vastata oikeaan asiaan?

---

Otan lopuksi yhden käytännön esimerkin. Otetaan yksinkertaistettu "Valtio" sosiaalisena todellisuutena. Tuo valtio ilmenee vain materiaalisessa maailmassa. Se valtio koostuu niistä fyysisistä ihmisyksilöistä, jotka tuon valtio-organisaation muodostavat. Mutta maailman 1 ihmisyksilöt ovat eräänlaisia "zombeja"; niillä ei ole mieltä eikä käsitystä sosiaalisuudesta.

=> Mä en ymmärrä koko zombi ajattelua. Miten ihmeessä joku olio voisi toimia tietoisesti ilman tietoista materiaalista mieltä? Maailman 1 ihmisyksilöt koostuva biologisista elimistä, jotka ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Keskeinen elinn aivot voidaan jakaa kahteen toiminnalliseen osaan: liskoaivot ohjaavat geneettisesti määräytyneitä lajityypillisiä toimintoja ja tuottavat aistimus virtaa mentaalista toiminnasta vastaavalle meemi koneelle, joka muokkaa sen tietoiseksi tajunnanvirraksi ja käyttäytymiseksi.

Valtio on vain yksi hyödyllinen fiktio, jota voidaan käyttää mentaalisen todellisuuden mallintamisessa.

----

Maailman 2 tarkastelun avulla voimme tarkastella yksittäisiä ihmisyksilöitä sekä heidän ajatteluprosessejaan, jotka tuon valtion muodostavat. Mentaaliset prosessit siis ohjaavat näiden yksilöiden toimintaa maailmassa 1.

Nämä mentaaliset prosessit auttavat näitä yksilöitä ymmärtämään toimintansa merkityksen, sekä ymmärtämään toisten toimijoiden toimintaa siinä vuorovaikutuksessa. Yhdessä näiden yksilöiden toiminta muodostaa "sosiaalisen rakenteen" eli muotokaavan "pattern" jota kutsumme valtioksi. Tämä on maailma 3. Se rakentuu näiden yksilöiden intersubjektiivisista odotuksista, ja käytännössä muodostavat näille yksilöille "objektifioidun todellisuuden" eli silloin tuo valtio organisaationa saa maailmassa 1 tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eräänlaisen objektiivisen aseman.

=> Joo, maailma 3 rakentuu näiden yksilöiden intersubjektiivisista odotuksista (joista jokaisella on oma subjektiivinen käsitys), ja käytännössä muodostavat näille yksilöille (subjektiivisen käsityksen) "objektifioidusta todellisuudesta" eli silloin tuon valtion organisaation (hyödyllinen fiktio muodostaa reaalitodellisuuden objektin kaltaisen representation).

----

Tuo objektiivinen asema tarkoittaa sitä, että kukaan yksilö yksistään ei pysty kyseenalaistamaan tuon valtion olemassaoloa, mutta kollektiivisesti se onnistuu. Jos siis nuo valtion muodostavat yksilöt muokkaavat kollektiivisia käsityksiään siitä kuinka heidän tulee toimia tuossa organisaatiossa (muutos maailmassa 2) niin tämä heijastuu siihen tapaan jolla tuo valtio ilmenee maailmassa 1 tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eli maailma 3 muuttuu samalla.

Nuo kolme maailmaa ovat siis kolme tapaa kuvata ja selittää tuossa maailmassa 1 tapahtuvaa vuorovaikutusta materiaalisten ihmisyksilöiden välillä.

=> Joo, en tunne juurikaan sosiologian teorioita, mutta todennäköisesti tuolla kuvailemasi malli voi olla hyödyllinen sosiaalisten systeemien mallinnuksessa.

Oleellista kuitenkin on, että vaikka tieteen teoriat tavoittelevat luonnontieteissä materiaalisen todellisuuden objektiivista mallintamista, niin sosiologian teoriat mallintavat hyödyllisten fiktioiden mallintamista. Ne kuvaavat “todellisuutta” vain niin kauan, kun riittävän moni niihin uskoo.

Purdue · Viesti Kirjoittaja **Purdue** » 22 Helmi 2025, 17:15

Naturalisti kirjoitti: ↑22 Helmi 2025, 16:48
Purdue kirjoitti: ↑21 Helmi 2025, 18:08
No niin, sain luettua tuon sun kirjoituksen läpi, ja aika lailla samalla tavalla me ajatellaan Popperin kolmesta maailmasta, vaikka me sitten tehdään siitä kumpikin erilainen sovellus omaan käyttöömme.

Ehkäpä tuo keskeinen asia koskee tuota Popperin kolmen maailman ontologiaa, ja sitä että Popper olettaa kaikkien maailmojen olevan kausaalisia. Sinä oletat kausaalisuutta esiintyvän vain maailmassa 1 ja maailman 1 ja 2 välillä. Olen samaa mieltä.

=> En kiellä todellisuuden tapahtumien kausaalisuutta (joskin myös sattumalla on merkitystä, mutta se on toinen juttu). Ero Popperin ajatteluun on ontologinen.

Olen samaa mieltä kanssasi maailmojen 1 ja 2 kausaalisesta suhteesta. Se ratkaisee psykofyysisen ongelman. Koska mieli (maailma 2) on aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemista, se vuorovaikuttaa itsestään selvästi aivoihin.

Nämä mielen prosessit ovat maailman 1 prosessien osajoukko. Hypoteesini suurin ero Popperin ajatteluun on siinä, että hän antaa maailman 3 entiteeteillä itsenäisen olemassaolon erillisessä osauniversumissa, jolle hän ei määrittele mitään ontologista asemaa materialistisen maailma 1 suhteen. Onko maailman 3 entiteetit Platonin taivaassa, kartesiolaisen dualismin henkisessä ulottuvuudessa vai missä?

Itse ajattelen fiktionalistien tavoin, että ne ovat vain hyödyllisiä fiktioita, jotka ovat materiaalisesti olemassa aivojen neuraalisina prosesseina (meemeinä eli dynaamisia representaatioina) samalla tavalla kuin reaalitodellisuuden representaatiot, mutta niillä ei ole olemassaoloa näiden mielen prosessien ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa.

Maailma 3 ei siis ole olemassa intersubjektiivisesti jaettuna kollektiivisena käsityksenä vaan kulttuurin yksilöiden subjektiivisten käsitysten joukkona, joka kehittyy intersubjektiivisten vuorovaikutusprosedsien seurauksena.

----

Maailma 3 Popperilla sisältää myös tieteelliset teoriat ja kulttuurin, ja tämä on ongelmallinen näkemys mun kannalta. Mä katson, että kulttuuri, ideat ja teoriat kuuluvat maailmaan 2 ja näkisin, että olet aika lailla samaa mieltä.

Mutta maailma 3 edustaa mulle sosiaalista vuorovaikutusta. Se ei kuitenkaan ole itsenäinen taikka kausaalinen maailma.

=> Itseasiassa ajattelen tästäkin hyvin samalla tavalla: “kulttuuri, ideat ja teoriat kuuluvat maailmaan 2”, mutta niistä on jokaisella oma subjektiivinen käsitys, siltä osin kuin on mitään käsitystä. Mitään suoraan jaettua intersubjektiivista kollektiivista käsitystä ei ole olemassa. Sen sijaan on olemassa intersubjektiivisia prosesseja, joiden kaikilla osapuolilla on subjektiivinen käsitys myös kommunikointiin käytetystä kielestä. Tätä subjektiivisten käsitysten joukkoa voidaan ajatella metaforisesti evoluutio algoritmien ratkaisujoukkona, joka kehittyy intersubjektiivisissa vuorovaikutuksessa (memeettisessä evoluutiossa) ilman, että kollektiivista suoraan jaettua käsitystä on missään.

Toisinsanoen myös meidän molempien käsitykset kulttuurisesta mentaalis sya todellisuudesta ovat subjektiivisia. Jos meidän lisäksi, joku muukin vaivautuisi joskus perehtymään käsityksiimme, niin hekin muodostaisivat niistä omat subjektiiviset käsitykset. Maailma 3 on olemassa vain maailmaan 2 hajautuneina subjektiivisina käsityksiä. (Yhtäpitävästi voidaan ajatella, että maailma 3 on maailman 2 subjektiivisten käsitysten hyödyllisten fiktioiden osajoukko).

----

Maailmat 1, 2 ja 3 edustaa mulle yhden todellisuuden kolmea erillistä kerrostumaa (layer). On siis olemassa yksi maailma, mutta kolmen maailman avulla saamme siitä irroitettua analyysiä varten kolme erilaista näkökulmaa: positivistinen näkökulma tarkastelee materiaalista maailmaa 1, hermeneuttinen näkökulma mentaalista maailmaa 2, ja konstruktivistinen näkökulma sosiaalista maailmaa 3.

=> Joo, näin voi ajatella: On siis olemassa yksi maailma (maailma 1), mutta kolmen maailman avulla saamme siitä irroitettua analyysiä varten (hyödyllisiksi fiktioiksi) kolme erilaista näkökulmaa (jotka ovat olemassa vain subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä):
• positivistinen näkökulma tarkastelee materiaalista maailmaa 1 (materian entiteettejä ja niiden vuorovaikutusprosesseja),
•hermeneuttinen näkökulma mentaalista maailmaa 2 (maailman 1 prosessien osajoukko eli mielen tuottavien neuraalisten prosessien joukko) ja
• konstruktivistinen näkökulma sosiaalista maailmaa 3 (konstruktiiviset käsitykset niin sosiaalisesta maailmasta kuin kaikista muistakin teorioista ovat viimedessä hsjautuneet subjektiivisten mielten käsityksilsi. Näin niiden olemassaololle ei tarvitse olettaa mitään Platonin taivasta, dualismin henkistä todellisuutta tai vastaavaa olemisen tapaa).

----

Jos ajatellaan maailman 2 funktiota tuossa kokonaisuudessa, niin olen samaa mieltä kanssasi siitä että mentaalista kausaliteettia esiintyy suhteessa maailmaan 1. Sen sijaan maailman 2 ja 3 suhde ei ole kausaalinen vaan konstitutiivinen.

Ja maailma 3 saa merkityksensä suhteessa maailmaan 1 ja 2. Maailma 1 on siis se, jossa materiaaliset olemassa olevat yksilöt toimivat ja vuorovaikuttavat. Maailma 2 eli mentaalinen kerrostuma on se, joka ohjaa maailman 1 toimintaa ja tekee sen ymmärrettäväksi. Maailma 3 puolestaan kuvaa sitä sosiaalista järjestystä (order) jota maailman 1 puitteissa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ilmenee.

=> Kausaalisuus maailman 2 ja 3 suhteelle tulee siitä, maailma 3 hajautuu maailman 2 subjektiivisiksi käsityksiksi ja vaikuttavat maailman 2 prosesseina maailmaan 1. Mitään suoraan intersubjektiivisesti jaettavissa olevaa konstruktiivista käsitystä ei ole olemassa, mutta sen sijaan subjektiiviset käsitykset voivat lähestyä toisiaan intersubjektiivisten prosessien vuorovaikutuksesta.

----

Maailmaan 3 kuuluvat esim. sosiaaliset instituutiot, mutta nämä instituutiot eivät ole materiaalisesti taikka kausaalisesti olemassa. Ne ovat vain maailmassa 1 tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvaus.

Mä siis näkisin, että maailmat 1,2 ja 3 sekä positivismi, hermeneutiikka ja konstruktivismi ovat kolme erilaista näkökulmaa yhteen ainoaan todellisuuteen, jonka perusta on maailmassa 1.

Ja mä näkisin, että jos tuota kokonaisuutta halutaan hahmottaa, niin tarvitaan noiden kaikkien maailmojen kuvaus. Maailmaa 3 ja 2 ei voi kuvata positivismin keinoin, joten siirryttäessä yhdestä maailmasta toiseen, niin tarvitaan "metodologinen transformaatio" eli selitystavan vaihtaminen toiseen.

=> Minusta myös maailma 3 voidaan ajatella olevaksi hyödyllisenä fiktioina eli ajattelun apuvälineenä, jota voidaan varsin hyvin käyttää mentaalisen todellisuuden kuvaamisessa. Mutta, kun mennään aivojen toiminnalliseen kuvauksen tasolle on maailman 3 fiktionalistien luonne ymmärrettävä. Tätä ei tarvitse kuitenkaan korostaa sosiaalisten systeemien teorioiden muodostumisessa. Samoin kuin on mahdollista puhua esimerkiksi lämpötiloista sen sijaan, että puhuttaisiin vain lämpö värähtelystä, voidaan puhua maailman 3 entiteeteistä. Eri tieteenaloilla on järkevää käyttää tarkoituksenmukaista terminologiaa, kunhan ne on selitettävissä materiaaliseen todellisuuteen perustuvia ilman hatusta vedettyjä konsepteja.

----

Tässä siis mun oma versio tuosta "Kolmen maailman ajattelusta". Mä näen, että Popperin ajattelu on hedelmällinen lähtökohta sosiaalisen todellisuuden analyysiin ja hahmottamiseen, mutta se ei ole sinällään toimiva ratkaisu.

Tuo sun pitkä analyysi on kyllä ansiokas, ja hyvin pitkälti olen asioista kanssasi samaa mieltä, vaikka toki painotuserojakin on. Lisäksi tuo tapa millä sinä sovellat Popperin ajattelua memeettisesti, ja se tapa jolla minä sovellan Popperin ajattelua, niin eroavat oleellisesti toisistaan. Silti näkisin, että meidän ajattelussamme on myös paljon yhtäläisyyksiä.

=> Toivottavasti edellä oleva selvensi aiemmin epäselvästi ilmaisemiani käsityksiä.

Voitko näiden tarkennusten jälkeen nähdä memeettisen naturalismin toimivana rajapintana kulttuurisen ja mentaalisten sekä aivotoimintaa kuvaavan mielenfilosofian rajapintana?

Voisitko myös täsmentää tässä esittämäsi kritiikkiä, jotta voin yrittää vastata oikeaan asiaan?

---

Otan lopuksi yhden käytännön esimerkin. Otetaan yksinkertaistettu "Valtio" sosiaalisena todellisuutena. Tuo valtio ilmenee vain materiaalisessa maailmassa. Se valtio koostuu niistä fyysisistä ihmisyksilöistä, jotka tuon valtio-organisaation muodostavat. Mutta maailman 1 ihmisyksilöt ovat eräänlaisia "zombeja"; niillä ei ole mieltä eikä käsitystä sosiaalisuudesta.

=> Mä en ymmärrä koko zombi ajattelua. Miten ihmeessä joku olio voisi toimia tietoisesti ilman tietoista materiaalista mieltä? Maailman 1 ihmisyksilöt koostuva biologisista elimistä, jotka ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Keskeinen elinn aivot voidaan jakaa kahteen toiminnalliseen osaan: liskoaivot ohjaavat geneettisesti määräytyneitä lajityypillisiä toimintoja ja tuottavat aistimus virtaa mentaalista toiminnasta vastaavalle meemi koneelle, joka muokkaa sen tietoiseksi tajunnanvirraksi ja käyttäytymiseksi.

Valtio on vain yksi hyödyllinen fiktio, jota voidaan käyttää mentaalisen todellisuuden mallintamisessa.

----

Maailman 2 tarkastelun avulla voimme tarkastella yksittäisiä ihmisyksilöitä sekä heidän ajatteluprosessejaan, jotka tuon valtion muodostavat. Mentaaliset prosessit siis ohjaavat näiden yksilöiden toimintaa maailmassa 1.

Nämä mentaaliset prosessit auttavat näitä yksilöitä ymmärtämään toimintansa merkityksen, sekä ymmärtämään toisten toimijoiden toimintaa siinä vuorovaikutuksessa. Yhdessä näiden yksilöiden toiminta muodostaa "sosiaalisen rakenteen" eli muotokaavan "pattern" jota kutsumme valtioksi. Tämä on maailma 3. Se rakentuu näiden yksilöiden intersubjektiivisista odotuksista, ja käytännössä muodostavat näille yksilöille "objektifioidun todellisuuden" eli silloin tuo valtio organisaationa saa maailmassa 1 tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eräänlaisen objektiivisen aseman.

=> Joo, maailma 3 rakentuu näiden yksilöiden intersubjektiivisista odotuksista (joista jokaisella on oma subjektiivinen käsitys), ja käytännössä muodostavat näille yksilöille (subjektiivisen käsityksen) "objektifioidusta todellisuudesta" eli silloin tuon valtion organisaation (hyödyllinen fiktio muodostaa reaalitodellisuuden objektin kaltaisen representation).

----

Tuo objektiivinen asema tarkoittaa sitä, että kukaan yksilö yksistään ei pysty kyseenalaistamaan tuon valtion olemassaoloa, mutta kollektiivisesti se onnistuu. Jos siis nuo valtion muodostavat yksilöt muokkaavat kollektiivisia käsityksiään siitä kuinka heidän tulee toimia tuossa organisaatiossa (muutos maailmassa 2) niin tämä heijastuu siihen tapaan jolla tuo valtio ilmenee maailmassa 1 tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eli maailma 3 muuttuu samalla.

Nuo kolme maailmaa ovat siis kolme tapaa kuvata ja selittää tuossa maailmassa 1 tapahtuvaa vuorovaikutusta materiaalisten ihmisyksilöiden välillä.

=> Joo, en tunne juurikaan sosiologian teorioita, mutta todennäköisesti tuolla kuvailemasi malli voi olla hyödyllinen sosiaalisten systeemien mallinnuksessa.

Oleellista kuitenkin on, että vaikka tieteen teoriat tavoittelevat luonnontieteissä materiaalisen todellisuuden objektiivista mallintamista, niin sosiologian teoriat mallintavat hyödyllisten fiktioiden mallintamista. Ne kuvaavat “todellisuutta” vain niin kauan, kun riittävän moni niihin uskoo.

Joo, memeettinen naturalismi on sun juttusi, ja mä tuppaan ajattelemaan hieman eri tavalla. Ensinnäkin mä käytän hiukan eri käsitteitä, eli mulle memetiikka on ehkä hieman liian yksinkertaistava ajatusmalli, vaikka ymmärrän kyllä pointtisi.

Toisaalta meillä on selvä ero siinä kuinka me käsitteellistetään maailma 3:n suhde muihin maailmoihin. Sulle maailma 3 on kuuluu maailmaan 2, kun taas mä näkisin, että maailman 3 lähde on maailmassa 2, mutta maailma 3 itse ilmenee maailmassa 1. Maailma 3 on siis "päällekkäinen" (superimposed) maailman 1 kanssa.

Mistä päästään zombeihin ja maailmaan 1, jota et ymmärrä. Maailma 1 todellakin on materiaalinen, mutta olen määritellyt sen havaittavaksi empiiriseksi positivistiseksi maailmaksi. Me kyllä pystytään käsittelemään maailmassa 1 hermosolujen sähkökemiallista toimintaa, mutta itse "mieli" (MIND) ei ole havaittavissa maailmassa 1.

Tarvitaan siis tieteenfilosofisen näkökulman muutos hermeneuttiseen lähestymistapaan, ja siihen että tarkastelussa on materiaalisessa maailmassa 1 olevia ei-havaittavia ilmiöitä.

Jos ajattelee psykologista tutkimusta, niin sen valtavirtahan toimii Maailman 1 positivistisen logiikan mukaan, jossa psykologisia ilmiöitä tutkitaan luonnontieteen kokeellisin menetelmin. Tietoisuuden tutkimus ja hermeneutiikka toimii ihan eri logiikalla ja soveltuu maailmaan 2.

Eli tuo Maailmassa 1 olevien yksilöiden zombi status johtuu ihan siitä, että tässä mun ajattelussani tuo yksi todellisuus on analyyttisesti jaettu kolmeen osaan, jotka kaikki ottavat kohteekseen yhden aspektin tuosta todellisuudesta. Kun nuo 3 eri maailmaa ajatellaan yhdeksi maailmaksi, niin mitään zombeja ei tietenkään ole.

Ja lopuksi otan kantaa intersubjektiivisuuden käsitteeseen. Se yleensä lähtee siitä, että yksilöillä on toisiaan vastaavat käsitykset ja konseptit maailmasta. Olisiko parempi puhua "polysubjektiivisuudesta" jossa sosiaalisen maailman rakennuspalikoina toimivat useat subjektit, joilla on sitten enemmän taikka vähemmän samanlaiset käsitykset asioista.

Mä itse käytän polysubjektiivisuutta ilmaisemaan siis tilannetta, jossa on monta subjektia yhtä aikaa, mutta samalla ei tehdä oletusta siitä, että kaikilla näillä subjekteilla olisi samat käsitykset asioista.

Purdue · Viesti Kirjoittaja **Purdue** » 22 Helmi 2025, 18:57

Naturalisti kirjoitti: ↑20 Helmi 2025, 16:22
Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Lähtöoletukset

Ontologia: Materialistinen ontologinen realismi – todellisuus on aineellinen ja riippumaton havainnoijista.

Tietoteoria: Epäsuora realismi eli representationalismi – tieto maailmasta on aivojen muodostamia representaatioita, jotka eivät ole suoria kopioita todellisuudesta vaan sen mallinnuksia.

Matematiikan filosofia: Fiktionalismi – matemaattiset käsitteet ja teoriat ovat kulttuurisesti kehittyneitä hyödyllisiä fiktioita, eivätkä ne ole itsenäisesti olemassa maailmassa.

Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia
Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia syntyi todennäköisesti siksi, että hän ei löytänyt tyydyttävää materialistista ratkaisua psykofyysiseen ongelmaan eli mentaalisen selittämiseen materiaalisesti (Maailma 1). Hän korvasi kartesiolaisen henkimaailman erillisellä osauniversumilla (Maailma 2) ja Platonin ideoiden maailman kulttuuristen objektien universumilla (Maailma 3). Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Popper keksi uuden tarpeettoman version dualismista ja päätyi ontologisen monismin sijaan pluralismiin.

Materialistinen memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi tarjoaa vaihtoehtoisen, täysin materialistisen mallin mentaalisen ja kulttuurisen todellisuuden selittämiseen ilman Popperin pluralismia tai kartesiolaista henkistä ulottuvuutta.

Geenit kantavat fylogeneettistä informaatiota, joka muuttuu vain hedelmöityshetkellä, joten pelkk biologinen selitys, kuten John Searlen biologinen naturalismi ei riitä selittämään, miten mentaalinen on materiaalisesti olemassa. Meemit ovat yksilön elämän aikana omaksutun ontogeneettisen informaation kantajia, jotka kehittyvät jatkuvasti memetiikan mukaisesti.

Aivot voidaan jakaa kahteen toiminnalliseen pääosaan: neokorteksin meemikone prosessoi kognitiivista eli memeettistä informaatiota ja kaikista muista aivorakenteista koostuvat liskoaivot tuottavat jatkuvan mielikuvien virran ja lajityypillisen käyttäytymisen, jonka meemikone sitten muokkaa tietoiseksi ajatteluksi ja käyttäytymiseksi.

Materialisoitu kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi korvaa Popperin kolmen maailman pluralistisen ontologian yhdellä materialistisella ontologialla, jossa mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus ovat emergenttejä ilmiöitä materiaalisen maailman sisällä. Tämä voidaan jäsentää seuraavasti:

Maailma 1 Kaikki materiaaliset objektit ja niiden vuorovaikutusprosessit. Tämä sisältää myös aivot ja niiden neuroniprosessit.

Maailma 2 (materiaalinen mentaalinen maailma): Mieli ja mielensisällöt ovat aivojen materiaalisten neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Kun nämä prosessit lakkaavat, myös subjektiivinen mieli ja sen sisältö häviävät. Mielen representaatioita on kahta lajia: Maailman 1 representaatioita (havaintojen ja kokemusten kautta muodostuvia käsitteitä ja malleja) sekä mielikuvituksen tuottamia representaatioita, joilla ei välttämättä ole suoraa vastinetta ulkoisessa todellisuudessa.

Maailma 3 (intersubjektiivinen kulttuurinen prosessi): Maailma 3 ei ole ontologisesti itsenäinen osauniversumi, vaan näennäisesti jaettu kulttuurinen todellisuus, joka muodostuu subjektiivisten mielten joukkona. Kulttuuriset objektit (kuten tieteelliset teoriat, lait ja kieli) eivät ole itsenäisesti olemassa, vaan ne ovat memeettisesti kehittyviä rakenteita, jotka elävät aivojen neuraaliprosesseina sekä niiden ulkopuolella viestinnässä ja tallenteina.

Kulttuurinen kehitys ei perustu kollektiiviseen "jaettuun mieleen", vaan intersubjektiivisiin prosesseihin, joissa yksilöiden subjektiiviset käsitykset voivat lähestyä toisiaan. Tämä malli hylkää Popperin Maailma 3:n itsenäisenä entiteettinä ja korvaa sen kulttuurin memetiikkaan perustuvalla emergenssillä. Intersubjektiivinen todellisuus ei ole pysyvä ja objektiivinen, vaan joukko jatkuvasti kehittyviä ratkaisuja, jotka syntyvät memetiikan kaltaisten evoluutio prosessien kautta.

Keskeinen johtopäätös
Mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus voidaan ymmärtää täysin materialistisesti ilman Popperin pluralismia. Memeettinen naturalismi osoittaa, että mentaalinen todellisuus (Maailma 2) on aivojen materiaalisten prosessien toimintaa, se ei erillinen ontologinen taso. Kulttuurinen todellisuus (Maailma 3) ei ole itsenäinen universumi, vaan intersubjektiivisten prosessien tulosta, joka elää vain yksilöiden mielissä ja heidän välisessään vuorovaikutuksessa.

Tämä malli mahdollistaa Popperin mallin hyödyllisten puolien säilyttämisen (esim. Maailma 3:n analyysi kulttuurisista rakenteista), mutta välttää tarpeettoman pluralismin ja perustelee kaiken puhtaasti materialistisesti ja memeettisesti.

Kyselit tuossa edellä, että:

Naturalisti kirjoitti: ↑22 Helmi 2025, 16:48
Voitko näiden tarkennusten jälkeen nähdä memeettisen naturalismin toimivana rajapintana kulttuurisen ja mentaalisten sekä aivotoimintaa kuvaavan mielenfilosofian rajapintana?

Mä näkisin kyllä, että sun ajattelusi on koherentti ja johdonmukainen. Eli tällä puolella mulla ei ole kritisoitavaa sun ajattelusta.

Toki sitten täytyy heti todeta, että sun memeettisellä naturalismilla on tyystin eri tarkoitus ja fokus kuin mun kolmen maailman erottelulla.

Sinun fokuksesi on mentaalisessa ja kulttuurisessa todellisuudessa, sekä siinä mikä yhteys näillä on materiaaliseen maailmaan. Lisäksi olet kiinnostunut aivojen toiminnasta ja sen selittämisestä materialistisesti.

Sulta siis puuttuu mun näkökulman mukaan se sosiaalinen maailma ja fokus, joka sulla korvautuu kulttuurilla sekä kommunikaatiolla.

Nää on siis kaksi erilaista mallia, ja niillä on hieman erilainen käyttötarkoitus.

Ja ehkäpä se mun kritiikki kohdistuu myös sun terminologiaan: meemit, memetiikka, meemikone ja liskoaivot yksinkertaistavat tuota todellisuutta aika lailla.

Vaikka se on sanottava, että itsekin jaan mielen tietoisesti aistimaailman prosessointiin sekä konseptuaaliseen merkityksiä tuottavaan ajatteluun.

Mutta siis johtopäätös on se, että ehkäpä sun memeettinen naturalismi toimii siinä tarkoituksessa kuin haluat sen toimivan. Toisaalta näkisin, että omakin ajatteluni toimii siinä tarkoituksessa mihin se on tarkoitettu. Nää on kaksi oletuksiltaan hieman erilaista maailmankuvaa.

Naturalisti · Viesti Kirjoittaja **Naturalisti** » 23 Helmi 2025, 14:37

Purdue kirjoitti: ↑22 Helmi 2025, 18:57
Naturalisti kirjoitti: ↑20 Helmi 2025, 16:22
Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Lähtöoletukset

Ontologia: Materialistinen ontologinen realismi – todellisuus on aineellinen ja riippumaton havainnoijista.

Tietoteoria: Epäsuora realismi eli representationalismi – tieto maailmasta on aivojen muodostamia representaatioita, jotka eivät ole suoria kopioita todellisuudesta vaan sen mallinnuksia.

Matematiikan filosofia: Fiktionalismi – matemaattiset käsitteet ja teoriat ovat kulttuurisesti kehittyneitä hyödyllisiä fiktioita, eivätkä ne ole itsenäisesti olemassa maailmassa.

Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia
Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia syntyi todennäköisesti siksi, että hän ei löytänyt tyydyttävää materialistista ratkaisua psykofyysiseen ongelmaan eli mentaalisen selittämiseen materiaalisesti (Maailma 1). Hän korvasi kartesiolaisen henkimaailman erillisellä osauniversumilla (Maailma 2) ja Platonin ideoiden maailman kulttuuristen objektien universumilla (Maailma 3). Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Popper keksi uuden tarpeettoman version dualismista ja päätyi ontologisen monismin sijaan pluralismiin.

Materialistinen memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi tarjoaa vaihtoehtoisen, täysin materialistisen mallin mentaalisen ja kulttuurisen todellisuuden selittämiseen ilman Popperin pluralismia tai kartesiolaista henkistä ulottuvuutta.

Geenit kantavat fylogeneettistä informaatiota, joka muuttuu vain hedelmöityshetkellä, joten pelkk biologinen selitys, kuten John Searlen biologinen naturalismi ei riitä selittämään, miten mentaalinen on materiaalisesti olemassa. Meemit ovat yksilön elämän aikana omaksutun ontogeneettisen informaation kantajia, jotka kehittyvät jatkuvasti memetiikan mukaisesti.

Aivot voidaan jakaa kahteen toiminnalliseen pääosaan: neokorteksin meemikone prosessoi kognitiivista eli memeettistä informaatiota ja kaikista muista aivorakenteista koostuvat liskoaivot tuottavat jatkuvan mielikuvien virran ja lajityypillisen käyttäytymisen, jonka meemikone sitten muokkaa tietoiseksi ajatteluksi ja käyttäytymiseksi.

Materialisoitu kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi korvaa Popperin kolmen maailman pluralistisen ontologian yhdellä materialistisella ontologialla, jossa mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus ovat emergenttejä ilmiöitä materiaalisen maailman sisällä. Tämä voidaan jäsentää seuraavasti:

Maailma 1 Kaikki materiaaliset objektit ja niiden vuorovaikutusprosessit. Tämä sisältää myös aivot ja niiden neuroniprosessit.

Maailma 2 (materiaalinen mentaalinen maailma): Mieli ja mielensisällöt ovat aivojen materiaalisten neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Kun nämä prosessit lakkaavat, myös subjektiivinen mieli ja sen sisältö häviävät. Mielen representaatioita on kahta lajia: Maailman 1 representaatioita (havaintojen ja kokemusten kautta muodostuvia käsitteitä ja malleja) sekä mielikuvituksen tuottamia representaatioita, joilla ei välttämättä ole suoraa vastinetta ulkoisessa todellisuudessa.

Maailma 3 (intersubjektiivinen kulttuurinen prosessi): Maailma 3 ei ole ontologisesti itsenäinen osauniversumi, vaan näennäisesti jaettu kulttuurinen todellisuus, joka muodostuu subjektiivisten mielten joukkona. Kulttuuriset objektit (kuten tieteelliset teoriat, lait ja kieli) eivät ole itsenäisesti olemassa, vaan ne ovat memeettisesti kehittyviä rakenteita, jotka elävät aivojen neuraaliprosesseina sekä niiden ulkopuolella viestinnässä ja tallenteina.

Kulttuurinen kehitys ei perustu kollektiiviseen "jaettuun mieleen", vaan intersubjektiivisiin prosesseihin, joissa yksilöiden subjektiiviset käsitykset voivat lähestyä toisiaan. Tämä malli hylkää Popperin Maailma 3:n itsenäisenä entiteettinä ja korvaa sen kulttuurin memetiikkaan perustuvalla emergenssillä. Intersubjektiivinen todellisuus ei ole pysyvä ja objektiivinen, vaan joukko jatkuvasti kehittyviä ratkaisuja, jotka syntyvät memetiikan kaltaisten evoluutio prosessien kautta.

Keskeinen johtopäätös
Mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus voidaan ymmärtää täysin materialistisesti ilman Popperin pluralismia. Memeettinen naturalismi osoittaa, että mentaalinen todellisuus (Maailma 2) on aivojen materiaalisten prosessien toimintaa, se ei erillinen ontologinen taso. Kulttuurinen todellisuus (Maailma 3) ei ole itsenäinen universumi, vaan intersubjektiivisten prosessien tulosta, joka elää vain yksilöiden mielissä ja heidän välisessään vuorovaikutuksessa.

Tämä malli mahdollistaa Popperin mallin hyödyllisten puolien säilyttämisen (esim. Maailma 3:n analyysi kulttuurisista rakenteista), mutta välttää tarpeettoman pluralismin ja perustelee kaiken puhtaasti materialistisesti ja memeettisesti.
Kyselit tuossa edellä, että:

Naturalisti kirjoitti: ↑22 Helmi 2025, 16:48
Voitko näiden tarkennusten jälkeen nähdä memeettisen naturalismin toimivana rajapintana kulttuurisen ja mentaalisten sekä aivotoimintaa kuvaavan mielenfilosofian rajapintana?
Mä näkisin kyllä, että sun ajattelusi on koherentti ja johdonmukainen. Eli tällä puolella mulla ei ole kritisoitavaa sun ajattelusta.

Toki sitten täytyy heti todeta, että sun memeettisellä naturalismilla on tyystin eri tarkoitus ja fokus kuin mun kolmen maailman erottelulla.

Sinun fokuksesi on mentaalisessa ja kulttuurisessa todellisuudessa, sekä siinä mikä yhteys näillä on materiaaliseen maailmaan. Lisäksi olet kiinnostunut aivojen toiminnasta ja sen selittämisestä materialistisesti.

Sulta siis puuttuu mun näkökulman mukaan se sosiaalinen maailma ja fokus, joka sulla korvautuu kulttuurilla sekä kommunikaatiolla.

Nää on siis kaksi erilaista mallia, ja niillä on hieman erilainen käyttötarkoitus.

Ja ehkäpä se mun kritiikki kohdistuu myös sun terminologiaan: meemit, memetiikka, meemikone ja liskoaivot yksinkertaistavat tuota todellisuutta aika lailla.

Vaikka se on sanottava, että itsekin jaan mielen tietoisesti aistimaailman prosessointiin sekä konseptuaaliseen merkityksiä tuottavaan ajatteluun.

Mutta siis johtopäätös on se, että ehkäpä sun memeettinen naturalismi toimii siinä tarkoituksessa kuin haluat sen toimivan. Toisaalta näkisin, että omakin ajatteluni toimii siinä tarkoituksessa mihin se on tarkoitettu. Nää on kaksi oletuksiltaan hieman erilaista maailmankuvaa.

Kiva kuulla, ettet näe ajattelussani ainakaan sisäisiä ristiriitoja. Mielestäni se on myös pitkälle yhteensopiva sinun ajatteluasi kanssa. Suurin aukko ymmärryksessäni liittyy siihen miten ja missä mallisi mukaan maailman 3 käsitykset ovat olemassa?

Esittämäni memeettinen ajattelu (vaikka suhtaudut siihen skeptisesti) antaa maailman 3 olemassaololle ratkaisun, joka on yhteensopiva sun mallin kanssa, jos valtioon liittyvät entiteetit ymmärretään aivotoiminnan näkökulmasta logiikan ja matematiikan tavoin hyödyllisiksi fiktioiksi, joita voidaan käyttää apuna todellisuuden tapahtumien mallintamisessa.

Mä teen tähän ketjuun lähiaikoina memeettisestä naturalismista tarkemman kuvauksen, mutta sitä ennen perehdyn tarkemmin siihen mitä olet tuossa uudessa Valtio, sosiaalinen todellisuus ja Popperin maailmat -ketjussa esittänyt ja kommentoin sitä tarkemmin siellä.

Purdue · Viesti Kirjoittaja **Purdue** » 23 Helmi 2025, 15:58

Naturalisti kirjoitti: ↑23 Helmi 2025, 14:37
Purdue kirjoitti: ↑22 Helmi 2025, 18:57
Naturalisti kirjoitti: ↑20 Helmi 2025, 16:22
Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Lähtöoletukset

Ontologia: Materialistinen ontologinen realismi – todellisuus on aineellinen ja riippumaton havainnoijista.

Tietoteoria: Epäsuora realismi eli representationalismi – tieto maailmasta on aivojen muodostamia representaatioita, jotka eivät ole suoria kopioita todellisuudesta vaan sen mallinnuksia.

Matematiikan filosofia: Fiktionalismi – matemaattiset käsitteet ja teoriat ovat kulttuurisesti kehittyneitä hyödyllisiä fiktioita, eivätkä ne ole itsenäisesti olemassa maailmassa.

Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia
Popperin pluralistinen kolmen maailman ontologia syntyi todennäköisesti siksi, että hän ei löytänyt tyydyttävää materialistista ratkaisua psykofyysiseen ongelmaan eli mentaalisen selittämiseen materiaalisesti (Maailma 1). Hän korvasi kartesiolaisen henkimaailman erillisellä osauniversumilla (Maailma 2) ja Platonin ideoiden maailman kulttuuristen objektien universumilla (Maailma 3). Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Popper keksi uuden tarpeettoman version dualismista ja päätyi ontologisen monismin sijaan pluralismiin.

Materialistinen memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi tarjoaa vaihtoehtoisen, täysin materialistisen mallin mentaalisen ja kulttuurisen todellisuuden selittämiseen ilman Popperin pluralismia tai kartesiolaista henkistä ulottuvuutta.

Geenit kantavat fylogeneettistä informaatiota, joka muuttuu vain hedelmöityshetkellä, joten pelkk biologinen selitys, kuten John Searlen biologinen naturalismi ei riitä selittämään, miten mentaalinen on materiaalisesti olemassa. Meemit ovat yksilön elämän aikana omaksutun ontogeneettisen informaation kantajia, jotka kehittyvät jatkuvasti memetiikan mukaisesti.

Aivot voidaan jakaa kahteen toiminnalliseen pääosaan: neokorteksin meemikone prosessoi kognitiivista eli memeettistä informaatiota ja kaikista muista aivorakenteista koostuvat liskoaivot tuottavat jatkuvan mielikuvien virran ja lajityypillisen käyttäytymisen, jonka meemikone sitten muokkaa tietoiseksi ajatteluksi ja käyttäytymiseksi.

Materialisoitu kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi
Memeettinen naturalismi korvaa Popperin kolmen maailman pluralistisen ontologian yhdellä materialistisella ontologialla, jossa mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus ovat emergenttejä ilmiöitä materiaalisen maailman sisällä. Tämä voidaan jäsentää seuraavasti:

Maailma 1 Kaikki materiaaliset objektit ja niiden vuorovaikutusprosessit. Tämä sisältää myös aivot ja niiden neuroniprosessit.

Maailma 2 (materiaalinen mentaalinen maailma): Mieli ja mielensisällöt ovat aivojen materiaalisten neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Kun nämä prosessit lakkaavat, myös subjektiivinen mieli ja sen sisältö häviävät. Mielen representaatioita on kahta lajia: Maailman 1 representaatioita (havaintojen ja kokemusten kautta muodostuvia käsitteitä ja malleja) sekä mielikuvituksen tuottamia representaatioita, joilla ei välttämättä ole suoraa vastinetta ulkoisessa todellisuudessa.

Maailma 3 (intersubjektiivinen kulttuurinen prosessi): Maailma 3 ei ole ontologisesti itsenäinen osauniversumi, vaan näennäisesti jaettu kulttuurinen todellisuus, joka muodostuu subjektiivisten mielten joukkona. Kulttuuriset objektit (kuten tieteelliset teoriat, lait ja kieli) eivät ole itsenäisesti olemassa, vaan ne ovat memeettisesti kehittyviä rakenteita, jotka elävät aivojen neuraaliprosesseina sekä niiden ulkopuolella viestinnässä ja tallenteina.

Kulttuurinen kehitys ei perustu kollektiiviseen "jaettuun mieleen", vaan intersubjektiivisiin prosesseihin, joissa yksilöiden subjektiiviset käsitykset voivat lähestyä toisiaan. Tämä malli hylkää Popperin Maailma 3:n itsenäisenä entiteettinä ja korvaa sen kulttuurin memetiikkaan perustuvalla emergenssillä. Intersubjektiivinen todellisuus ei ole pysyvä ja objektiivinen, vaan joukko jatkuvasti kehittyviä ratkaisuja, jotka syntyvät memetiikan kaltaisten evoluutio prosessien kautta.

Keskeinen johtopäätös
Mentaalinen ja kulttuurinen todellisuus voidaan ymmärtää täysin materialistisesti ilman Popperin pluralismia. Memeettinen naturalismi osoittaa, että mentaalinen todellisuus (Maailma 2) on aivojen materiaalisten prosessien toimintaa, se ei erillinen ontologinen taso. Kulttuurinen todellisuus (Maailma 3) ei ole itsenäinen universumi, vaan intersubjektiivisten prosessien tulosta, joka elää vain yksilöiden mielissä ja heidän välisessään vuorovaikutuksessa.

Tämä malli mahdollistaa Popperin mallin hyödyllisten puolien säilyttämisen (esim. Maailma 3:n analyysi kulttuurisista rakenteista), mutta välttää tarpeettoman pluralismin ja perustelee kaiken puhtaasti materialistisesti ja memeettisesti.
Kyselit tuossa edellä, että:

Naturalisti kirjoitti: ↑22 Helmi 2025, 16:48
Voitko näiden tarkennusten jälkeen nähdä memeettisen naturalismin toimivana rajapintana kulttuurisen ja mentaalisten sekä aivotoimintaa kuvaavan mielenfilosofian rajapintana?
Mä näkisin kyllä, että sun ajattelusi on koherentti ja johdonmukainen. Eli tällä puolella mulla ei ole kritisoitavaa sun ajattelusta.

Toki sitten täytyy heti todeta, että sun memeettisellä naturalismilla on tyystin eri tarkoitus ja fokus kuin mun kolmen maailman erottelulla.

Sinun fokuksesi on mentaalisessa ja kulttuurisessa todellisuudessa, sekä siinä mikä yhteys näillä on materiaaliseen maailmaan. Lisäksi olet kiinnostunut aivojen toiminnasta ja sen selittämisestä materialistisesti.

Sulta siis puuttuu mun näkökulman mukaan se sosiaalinen maailma ja fokus, joka sulla korvautuu kulttuurilla sekä kommunikaatiolla.

Nää on siis kaksi erilaista mallia, ja niillä on hieman erilainen käyttötarkoitus.

Ja ehkäpä se mun kritiikki kohdistuu myös sun terminologiaan: meemit, memetiikka, meemikone ja liskoaivot yksinkertaistavat tuota todellisuutta aika lailla.

Vaikka se on sanottava, että itsekin jaan mielen tietoisesti aistimaailman prosessointiin sekä konseptuaaliseen merkityksiä tuottavaan ajatteluun.

Mutta siis johtopäätös on se, että ehkäpä sun memeettinen naturalismi toimii siinä tarkoituksessa kuin haluat sen toimivan. Toisaalta näkisin, että omakin ajatteluni toimii siinä tarkoituksessa mihin se on tarkoitettu. Nää on kaksi oletuksiltaan hieman erilaista maailmankuvaa.
Kiva kuulla, ettet näe ajattelussani ainakaan sisäisiä ristiriitoja. Mielestäni se on myös pitkälle yhteensopiva sinun ajatteluasi kanssa. Suurin aukko ymmärryksessäni liittyy siihen miten ja missä mallisi mukaan maailman 3 käsitykset ovat olemassa?

Esittämäni memeettinen ajattelu (vaikka suhtaudut siihen skeptisesti) antaa maailman 3 olemassaololle ratkaisun, joka on yhteensopiva sun mallin kanssa, jos valtioon liittyvät entiteetit ymmärretään aivotoiminnan näkökulmasta logiikan ja matematiikan tavoin hyödyllisiksi fiktioiksi, joita voidaan käyttää apuna todellisuuden tapahtumien mallintamisessa.

Mä teen tähän ketjuun lähiaikoina memeettisestä naturalismista tarkemman kuvauksen, mutta sitä ennen perehdyn tarkemmin siihen mitä olet tuossa uudessa Valtio, sosiaalinen todellisuus ja Popperin maailmat -ketjussa esittänyt ja kommentoin sitä tarkemmin siellä.

Mun mallissa ne maailman 3 käsitykset on ihan samalla tavalla olemassa maailmassa 2 eli mentaalisina konsepteina kuin sinunkin mallissasi.

Se ero tulee vain siitä, että sulle maailma 3 ei edusta sosiaalista vuorovaikutusta. Sulle maailma 3 edustaa intersubjektiivista kommunikaatiota. Mä taas katson, että maailma 3 edustaa sosiaalista vuorovaikutusta.

Sulle siis maailma 3 määrittyy maailman 2 subjektiivisten prosessien kautta.

Mulle maailma 3 muodostuu myös maailman 2 subjektiivisten tulkintojen kautta, mutta se saa ilmaisunsa maailman 1 havaittavassa vuorovaikutuksessa.

Täytyy nyt muistaa, että me puhutaan yhdestä maailmasta, mutta kolmesta eri tavasta kuvata ja lähestyä sitä.

Otetaan esimerkiksi tapahtuma: Vihkiminen

Maailma 1 kuvaa sitä kuinka siellä alttarilla on kolme materiaalista yksilöä, jotka suorittavat tiettyjä liikkeitä, puheakteja ja jotka käyttäytyvät tietyllä tavalla. Se on ainoa maailma, joka voidaan empiirisesti havaita; muiden maailmojen olemassaolo täytyy tulkita maailmassa 1 tapahtuvasta käyttäytymisestä ja vuorovaikutuksesta.

Maailman 2 tapahtumat ohjaavat sekä papin, sulhasen että morsiamen toimintaa tuossa tilanteessa. Sekä pappi, sulhanen että morsian tulkitsevat mentaalisesti toistensa akteja ja puheakteja, ja sopeuttavat oman toimintansa niiden mukaan.

Maailma 3 on sosiaalinen kuvaus tuosta tapahtumasta kokonaisuutena, eli sen puitteissa on mahdollista analysoida tuota institutionaalista tilannetta, eli niitä sääntöjä ja ennen kaikkea odotuksia, joita tuossa tilanteessa kohdistuu noiden yksilöiden käyttäytymiseen kokonaisuutena.

Nää on siis kolme eri projektiota tuosta tapahtumasta, ja ne tarvitsevat erilaisen metodologian ja tieteenfilosofian kukin erikseen.

Maailma 1 on siis materiaalinen ja behavioraalinen, ja se voidaan havaita. Mutta se EI ole ymmärrettävä sinällään. Sen ymmärtämiseksi tarvitaan maailmat 2 ja 3. Maailma 2 tekee maailman 1 tapahtumat ymmärrettäväksi kunkin henkilön subjektiivisesta näkökulmasta. Ja maailma 3 on näkökulmaltaan paitsi polysubjektiivinen, niin myös holistinen ja sosiaalinen.

Maailman 3 analyysin avulla voimme siis ymmärtää tuon tapahtuman kokonaisuutena. Kun me siis teemme havaintoja maailmasta 1, niin maailma 3 tekee ne havainnot ymmärrettäviksi sosiaaliselta kannalta, eli käsitämme että nämä kolmen yksilön toimet liittyvät vihkimis seremoniaan, ja että näiden henkilöiden identiteetti koostuu papista, sulhasesta sekä morsiamesta.

Eli maailma 1 ei ole sinällään ymmärrettävä. Se tarvitsee maailmat 2 ja 3, jotta siinä tapahtuva materiaalinen vuorovaikutus ja sen merkitys voidaan tulkita.

Tässä on se meidän lähestymistapojen ero. Sinulle maailma 3 on intersubjektiivinen ja kulttuurinen, eli ennen kaikkea kommunikatiivinen. Mulle maailma 3 edustaa maailmassa 1 tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvausta ja ymmärrettäväksi tekemistä.

Kumpikin lähestymistapa on mahdollinen; sekä sinun että minun. Mutta niiden maailmojen todellisuudet eroavat oleellisella tavalla toisistaan.

Purdue · Viesti Kirjoittaja **Purdue** » 24 Helmi 2025, 13:37

Laitan tän vielä tähänkin lankaan, eli Naturalistille huomioksi.

Selvensin ajatteluani tuolla toisessa langassa yksinkertaisella kuviolla, joka löytyy tuolta:

Kuvio kolmen maailman mallistani

Eli tuo toivottavasti selventää ajatteluani myös tässä langassa käytävän keskustelun suhteen.

Tiedepalsta.fi

Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Re: Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Re: Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Re: Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Re: Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Re: Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Re: Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi

Re: Materialisoitu Popperin kolmen maailman ontologia ja memeettinen naturalismi