Mitä mieltä olet? Jalostaako kärsimys?

[Wisti]

Kun ihminen kertoo käyneensä kuoleman porteilla, selvinneensä ja pistäneensä elämän arvot uusiksi, minä uskon häntä.

Mitkä on elämän arvot ja miten ne voi pistää uusiksi? Kun minä selvisin hengissä jatkoin aivan samanlaista elämää kuin ennenkin.

OK. Uskotaan.

[deep purpose]

Mitä mieltä olet? Jalostaako kärsimys vai tekeekö se vain sitkeästä kärsijästä kärsimyksen sietämisen ammattilaisen?

Jalostaa, mutta samalla kerroin saada kärsimyksestä takkiin enemmän nousee. Eli tiedostat asioita enemmän ja enemmän, mutta putoat samalla vieläkin korkeammalta kun se tulee eteen.

Toisaalta, kestävyys saattaa parantua ajan kanssa.

[Kohina]

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

[Kohina]

Yksi mielenkiintoinen kysymys voisi olla, millä tavoin tällainen kärsimyksensä käsitellyt ja jalostunut mieli toimii? Onko se jotenkin havaittavissa henkilön edesottamuksissa? Tai havaitseeko toinen jonkinlaisen syvän resonanssin tai konkreettisia piirteitä, ollessaan tekemisissä ihmisen kanssa joka on kulkenut vähän kivisemmän matkan, ja nähnyt lopulta vähän valoa tunnelin päässä?

Rahvaanomainen mieli alen-taa jaloimman aineksen, kun se käsittelee tätä rahvaanomaisesti.
Sitävastoin suuri mieli ja jalo henki ymmärtää aateloida rahvaan-omaisenkin, ja juuri siksi, että se liittää jalon johonkin henkiseen ja keksii siitä jotakin suurta. Niinpä rahvaanomaiseen tyyppiin kuuluva historioitsija selostaa sankarin vähäpätöisimmätkin teot yhtä huolellisesti kuin kaikkein ylevimmätkin ja viipyy yhtä pit-kään tämän sukupuussa, vaateparressa ja taloudessa kuin suunni-telmissa ja niiden toteuttamisessa. Sankarin suurimmat teot hän kertoo niin, että kukaan ihminen ei huomaa niitä sellaisiksi. Sen sijaan henkistynyt ja sielultaan jalo historioitsija siirtää myös san-karinsa yksityiselämään ja vähäisiin toimiin sellaista kiintoisuutta ja sisältöä, että niistä tulee tärkeitä.

Friedrich Schiller

[KultaKikkare]

Ei kärsimys sinällään jalosta. Joissain tapauksissa se lisää mielen lujuutta, mut ei aina.

Mielen lujuus sit voi näkyä jalompana käytöksenä, mut ei aina, joskus se voi näkyä myös päinvastoin.

Dark triad ja light triad, kummat piirteet mieltä hallitsee. Narsismi, machiavellismi ja psykopatia vai humanismi, Kantianismi ja usko ihmisen hyvyyteen.

Varmaan paljon vaikuttaa sekin minkä tyyppisestä kärsimyksestä on kyse ja miten tilanne ratkeaa.

[Märkäruuti]

Ei kärsimys sinällään jalosta. Joissain tapauksissa se lisää mielen lujuutta, mut ei aina.

Minulla oli toistakymmentä vuotta kroonisia hermoperäisiä kipuja.Voin vakuttaa, ettei se jalostanut luonetta eikä lujittanut mieltä. Päin vastoin, elämä alkoi pyöriä yhä enemmän kivun ympärillä. Olen jostain kuullu väitteen, että kipuun tottuu. Hevon paskaa. Ihminen herkistyy kivulle.

Onneksi Kuopiossa oli hyviä neurokirurgeja. Sinne pääsin vasta, kun oikeassa jalassa oli pohjehermohalvaus ja oikean käden motoriikka alkoi olla surkeaa.

[Pattinero]

Ei kärsimys sinällään jalosta. Joissain tapauksissa se lisää mielen lujuutta, mut ei aina.

Minulla oli toistakymmentä vuotta kroonisia hermoperäisiä kipuja.Voin vakuttaa, ettei se jalostanut luonetta eikä lujittanut mieltä. Päin vastoin, elämä alkoi pyöriä yhä enemmän kivun ympärillä. Olen jostain kuullu väitteen, että kipuun tottuu. Hevon paskaa. Ihminen herkistyy kivulle.

Onneksi Kuopiossa oli hyviä neurokirurgeja. Sinne pääsin vasta, kun oikeassa jalassa oli pohjehermohalvaus ja oikean käden motoriikka alkoi olla surkeaa.

Ahaa. Eli hermokipujen kanssa päästetään noin pitkälle. Heikosti niihin ymmärtääkseni apua saakin. Johtuneeko siitä, että alan osaajia on aika vähän.

[Tauko]

Ei kärsimys sinällään jalosta. Joissain tapauksissa se lisää mielen lujuutta, mut ei aina.

Minulla oli toistakymmentä vuotta kroonisia hermoperäisiä kipuja.Voin vakuttaa, ettei se jalostanut luonetta eikä lujittanut mieltä. Päin vastoin, elämä alkoi pyöriä yhä enemmän kivun ympärillä. Olen jostain kuullu väitteen, että kipuun tottuu. Hevon paskaa. Ihminen herkistyy kivulle.

Onneksi Kuopiossa oli hyviä neurokirurgeja. Sinne pääsin vasta, kun oikeassa jalassa oli pohjehermohalvaus ja oikean käden motoriikka alkoi olla surkeaa.

Ahaa. Eli hermokipujen kanssa päästetään noin pitkälle. Heikosti niihin ymmärtääkseni apua saakin. Johtuneeko siitä, että alan osaajia on aika vähän.

Ymmärtäisin asian näin, että oire on selvä ja kivun lievittämiseen löytyy lääkitystä, oksikoni ja fentanyyli kai vahvimpia kivun poistajia. Mutta sen itse hermokivun syyn poistaminen on vaikea tehtävä ja voi viedä vuosia ellei vuosikymmeniä eikä siltikään välttämättä onnistu.

[Kohina]

Ei kärsimys sinällään jalosta. Joissain tapauksissa se lisää mielen lujuutta, mut ei aina.

Minulla oli toistakymmentä vuotta kroonisia hermoperäisiä kipuja.Voin vakuttaa, ettei se jalostanut luonetta eikä lujittanut mieltä. Päin vastoin, elämä alkoi pyöriä yhä enemmän kivun ympärillä. Olen jostain kuullu väitteen, että kipuun tottuu. Hevon paskaa. Ihminen herkistyy kivulle.

Onneksi Kuopiossa oli hyviä neurokirurgeja. Sinne pääsin vasta, kun oikeassa jalassa oli pohjehermohalvaus ja oikean käden motoriikka alkoi olla surkeaa.

Mikä ihmeen fiksaatio sinulla on kovuutta kohtaan? Veikkaan että sinusta tuli empaattisempi muita kroonisista kivuista kärsiviä kohtaan ja samalla tylympi pikkuasioista kitiseviä kohtaan. Samalla myös kiitollisenpi heitä kohtaan jotka auttavat muita.

[KultaKikkare]

Ei kärsimys sinällään jalosta. Joissain tapauksissa se lisää mielen lujuutta, mut ei aina.

Minulla oli toistakymmentä vuotta kroonisia hermoperäisiä kipuja.Voin vakuttaa, ettei se jalostanut luonetta eikä lujittanut mieltä. Päin vastoin, elämä alkoi pyöriä yhä enemmän kivun ympärillä. Olen jostain kuullu väitteen, että kipuun tottuu. Hevon paskaa. Ihminen herkistyy kivulle.

Onneksi Kuopiossa oli hyviä neurokirurgeja. Sinne pääsin vasta, kun oikeassa jalassa oli pohjehermohalvaus ja oikean käden motoriikka alkoi olla surkeaa.

Joo tollanen kipu on rampauttavaa, mulla ei ollut kun pari kuukautta kerran. Kyllähän se vitutti kokoajan.

Korjaantuiko kokonaan?