Mieli, maailma ja todellisuuden rakentuminen

[Purdue]

3. SPI-integraation monimutkaisuus ja toimivuus:
Mielestäni SPI-konseptisi, joka kuvaa tietoisen ja tiedostamattoman mielen yhteistoimintaa kahden tason (intentionaalisuus ja subintentionaalisuus) kautta, on erittäin toimiva. Se tuo mukanaan käyttökelpoisen tavan ajatella tietoisuuden ja alitajunnan vuorovaikutusta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mielestäni liian monimutkaiselta, sillä ajattelusi peruskäsitteet ovat selkeitä ja antavat selkeän mallin ihmisen mielen moniulotteisesta toiminnasta. Pikemminkin näkisin, että tämä malli tarjoaa laajennettavan ja syventämiskelpoisen kehyksen, jota voi käyttää sekä teoreettisesti että soveltavissa yhteyksissä.

4. BREEMI ja supermeemi:
Pidän edelleen BREEMI-käsitettä (Brain Meme) kiinnostavana tapana täsmentää meemikäsitettä siten, että se painottaa meemin aivoperäistä dynaamista luonnetta. Tämä auttaa erottamaan meemin sen kulttuurillisista fenotyypeistä, kuten Internet-meemeistä, jotka ovat meemien ulkoisia ilmentymiä. Supermeemi, joka kuvastaa aivojen kokonaistilaa, tarjoaa puolestaan hyvän perustan tarkastella SPI:n roolia tiedostamattoman ja tiedostetun vuorovaikutuksessa – erityisesti kun otetaan huomioon talamuksen rooli informaation integroinnissa.

Tämä on jo neljäs kommenttini tuohon sun yllä olevaan kommenttiisi liittyen ja olen mutustellut sitä siis pätkittäin.


Olet mielestäni tulkinnut SPI-integraation oikein, mutta tuon subintentionaalisuuden olet tulkinnut eri tavoin kuin minä sen olen tulkinnut.

Sulle subintentionaalinen on alitajuinen prosessi, mutta mä näen sen osana tietoisuutta. Olisikin kiintoisaa lukea sun mielipide tähän ja edellisiin kommentteihini liittyen, joissa subintentionaalisuutta käsittelen, että voisitko itse ajatella subintentionaalisuutta osana tietoisuutta kuten minä? Ja mitkä ovat tämän näkökannan hyödyt ja haitat mahdollisesti?


Jos lähdetään siitä, että aivojen kokonaisprosessointi kullakin hetkellä on Superbreemi, eli dynaaminen neuraalinen prosessi, joka kattaa sekä tiedostetun että tiedostamattoman, ja Breemi on tämän prosessin tiedostettu osa.

Mitä kaikkea tuo tietoisuus sisältää? SPI:n mukainen paradigmaattinen sekä syntagmaattinen integraatio toimii sekä Superbreemin että Breemin tasolla. Eli tietoinen mieli integroi myös erilaisia tietoisuuden elementtejä kullakin hetkellä.

Mun ajatus oli se, että tuo Breemi sisältää kullakin hetkellä jonkin ajattelun kohteen, objektin taikka fokuksen, eli siis intentionaalisuuden. Mutta samalla kun tuo Breemi liittyy tietoiseen SPI integraatioon, niin siinä integroidussa tietoisuudessa on koko joukko tietoisuuden vähintäänkin rajamailla olevia elementtejä, joita mä kutsun termillä subintentionaalisuus.


Tämä on ehkäpä hieman uusi tapa käsitteellistää tiedostettu ja tiedostamaton, tajunta ja alitajunta. Eli tietoisuudessa on koko ajan olemassa koko joukko erilaisia intuitioita ja mielikuvia, jotka ovat tietoisuuden ja tiedostamattoman rajamailla. Ja se on tämä rajapinta, tai "ei kenenkään maa", tietoisuuden ja alitajunnan välimaastossa, joka mua nyt tässä konseptissa nimeltä subintentionaalisuus kiinnostaa.

Perinteinen fenomenologia lähtee siitä, että tietoisella mielellä on aina jokin objekti eli intentio johonka se kiinnittyy. Mun näkökulman mukaan tietoinen mieli on laajempi kuin tuo pelkkä objektiin liittyvä tietoisuus, ja kattaa kaiken sen SPI integraation piiriin kuuluvan tietoisen toiminnan, joka ei kuulu mielen kullakin hetkellä fokuksessa olevaan intentioon.


Tästä ajattelusta olisi mukava kuulla Naturalisti sun mielipide. Onko tämä ajattelu näin jäsenneltynä hedelmällinen? Löydätkö ajattelusta heikkouksia tai kritisoitavaa? Pitäisikö sitä jatkokehittää edelleen vaiko heittää roskakoriin niin sanotusti?

[Naturalisti]

Tässä on yhdistetty vastaus viimeisimpiin kommentteihisi. Näyttää tosiaan siltä, että puhumme tämän PSI idean tulkinnassa vielä toistemme ohi; osittain ymmärrän tarkoituksesi väärin ja osin sinä ymmärrät minun selitykseni väärin. Minäpä yritän nyt selittää vähän tarkemmin, miten itse asian tällä hetkellä voisin omaan ajatteluuni yhdistää, jotta voit kommentoida mitkä osat voisit hyväksyä ja mitkä vaatisivat lisää pohdintaa. Lähdetään liikkeelle esittämästäsi kuviosta.

“Tapahtumahorisontti – Paradigmaattinen ja syntagmaattinen integraatio”

=> Voisin ymmärtää kuvion nykyhetkeä kuvaavan makkaran "viipaleena." Menneisyys on jo "syöty," tulevaisuutta ei ole vielä "valmistettu." Valokartio-metaforan menneisyyttä kuvaava kartio on selän takana, ja tulevaisuutta kuvaava kartio on nykyisyyden siivun takana piilossa. Kuvion taso edustaa supermeemiä eli tietoista mieltä.

“Vihreä vertikaalinen viiva: aikajana, menneisyys alhaalla ja tulevaisuus ylhäällä, syntagmaattinen integraatio”

=> Tulevaisuus: Kuvion yläosa voi edustaa tulevaisuuden suunnitelmia sellaisena kuin ne ilmenevät nykyhetkessä. Mitä ylempänä ne ovat kuviossa, sitä kauemmas tulevaisuuteen ne liittyvät, ja toisaalta sitä epäselvempiä ja abstraktimpia ne usein ovat.

=> Tapahtumahorisontti: Kuviossa tapahtumahorisontti edustaa välittömän intention kohteena olevaa ajattelua ja käyttäytymistä – siis sitä, mikä on tietoisessa mielessä aktiivisena.

=> Menneisyys: Vastaavasti kuvion alaosa edustaa menneisyyttä ja muistoja. Mitä alempana ne ovat, sitä vanhempia tai etäisempiä ne ovat nykyhetken näkökulmasta, ja niiden tarkkuus voi olla hämärämpi.

“Punainen horisontaalinen viiva: tapahtumahorisontti, nykyhetki, paradigmaattinen integraatio”

=> Punainen viiva vastaa aktiivisen intention kohteita eli sitä, mihin tietoinen mieli kulloinkin keskittyy nykyhetkessä.

“Oranssit pallot: tapahtumahorisontissa mieleen nousevia tulevaisuuden ja menneisyyden tapahtumia (syntagmaattinen integraatio)”

=> Oranssit pallot edustavat reflektioiden kohteeksi nousevia asioita – historian, nykyhetken ja tulevaisuuden suunnitelmien järjestystä mielessä kullakin hetkellä. Nämä muuttuvat jatkuvasti empiiristen kokemusten ja introspektion kautta.

Oranssi kolmio: tapahtumahorisonttiin vaikuttavat juuri äsken tapahtuneet tapahtumat (syntagmaattinen integraatio)

=> Vastaavasti kuvion yläpuolella voisi olla alue, joka sisältää välittömät aikomukset ja lähitulevaisuutta koskevat suunnitelmat.

---

Tiivistys: SPI:n liittyvät huomiot kielimallien vertailevan analyysin valossa

1. Informaation käsittely ja integraatio: SPI integroi paradigmaattista (aistit ja mielen prosessit nykyhetkessä) ja syntagmaattista (ajalliset prosessit menneisyydestä tulevaisuuteen) tietoa muodostaakseen yhtenäisen kokemuksen.
2. Hierarkkinen rakenne: SPI toimii tiedostetun ja tiedostamattoman tasoilla, intentionaalisuuden ja subintentionaalisuuden välillä.
3. Kontekstin käyttö: SPI käyttää menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden odotuksia osana nykyhetken ymmärtämistä.
4. Dynaaminen toiminta: SPI päivittää jatkuvasti kokonaisvaltaista tietoisuutta uusien aistimusten ja kokemusten myötä.
5. Subjektiivisuus: SPI rakentuu yksilön aistimusten, tunteiden, muistojen ja kulttuuristen tottumusten varaan.
6. Tiedostamattoman vaikutus: SPI sisältää tiedostamattoman alitajunnan, joka vaikuttaa ilman suoraa tietoisuutta.
7. Tarkoitus ja kokemus: SPI painottaa tietoisuuden intentionaalista luonnetta ja subjektin kokemusmaailmaa.
8. Muisti ja jatkuvuus: SPI ottaa huomioon sekä pitkän aikavälin muistot että niiden vaikutuksen nykyhetkeen.
9. Tunne ja kulttuuri: SPI-malli yhdistää tunteet ja kulttuuriset kontekstit ihmisen kokemuksiin.
10. Fylogeneettinen sopeutuminen: SPI heijastaa ihmisen evolutiivista sopeutumista ympäristöön.

---

Ymmärsit tuon mun SPI:n graafisen havainnollistamisen ihan väärin. En mä ole käyttänyt valokartiota mielen kuvaamiseen, vaan tuota valokartiomallin ideaa siinä. Kirjoitat valon etenemisnopeudesta, mutta tämä ajattelu liittyy fysikaaliseen valokartioon. Tuo mun graafinen SPI-malli ei liity valoon taikka sen etenemiseen millään lailla.

=> Joo, kiitos tarkennuksesta! Ymmärsin, että käytät valokartiota lähinnä metaforana. Kommentissani yritin selventää, miten hahmotan SPI-mallisi graafista esitystä, mutta ymmärrän täysin, että se ei liity valon etenemiseen kirjaimellisesti.

Myöskään menneisyyttä taikka tulevaisuutta edustavaa valokartiota ei ole tuossa mun graafisessa SPI-kuvauksessa. Idea tuossa valokartiossahan on se, että origossa on nykyhetki. Mun mielen graafisessa SPI-havainnollistuksessa taas koko X-akseli kuvaa nykyhetkeä (paradigmaattinen integraatio).

=> Tämä on selvä – nykyhetkeä kuvaava X-akseli toimii mielestäni hyvin tapahtumahorisontin kuvaamiseen. Kuten mainitsin, voitaisiin ehkä ajatella, että koko taso edustaa nykyhetkeä, jossa yläosa kuvaa tulevaisuuden suunnitelmia ja alaosa menneisyyden muistoja.

… sellainen kommentti ja tarkennus, että mä ajattelisin niin että subintentionaalisuus on myös tietoista eli se ei ole alitajuinen prosessi vaikka onkin vahvasti kytköksissä siihen.

=> Tätä selkeytti hyvin esimerkkisi. Voisin ajatella, että subintentionaalinen tila toimii ikään kuin "taustaprosessina," joka voi nostaa asioita intentionaalisuuden keskipisteeseen, jos jokin tilanne vaatii niiden huomioimista.

Ajatellaan että olet autolla liikenteessä ja tulet risteykseen jossa on Stop-merkki...

=> Tämä esimerkki osoittaa hyvin, miten rutinoitunut toiminto voi siirtyä subintentionaaliseksi, ellei siihen liity poikkeuksellisia tekijöitä, jotka nostaisivat sen eksplisiittiseen tietoisuuteen.

Ja tässä esimerkissä vaikuttaa lähinnä paradigmaattinen integraatio...

=> Tämä pitää paikkansa, mutta samanaikaisesti tällainen tilanne osoittaa myös, miten rutinoitu käyttäytyminen voi integroitua tiedostamattomien tottumusten ja intentionaalisen huomion tasojen välillä.

Jatkuu...

[Naturalisti]

Jatkoa kommenttiin Purduelle.

“Toisaalta jos olisit vaikkapa viime viikolla ajanut samassa risteyksessä kolarin siitä syystä että et pysähtynyt Stop-merkin kohdalla, niin tällöin mielesi suorittaisi syntagmaattisen integraation. Eli Stop-merkki toimisi taas visuaalisena objektina (intentionaalisuus), mutta muistikuvasi kolarista olisi subintentionaalinen. Mielesi olisi siis kohdistunut Stop-merkkiin, mutta se saisi merkityksensä syntagmaattisen integraation avulla. / Ja kolmanneksi tuota risteykseen tuloa voisi tarkastella myös paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation yhteispelinä, jolloinka mielesi intentionalisuus olisi kohdistunut tuohon Stop-merkkiin, mutta sen merkitys rakentuisi mielessäsi kahden subintentionaalisuuden varaan: sinun tulee pysähtyä + muisto viime viikon kolarista.”

=> Tämä kuvaus on hyvin osuva ja havainnollistaa sitä, kuinka syntagmaattinen integraatio liittää nykyhetken objektiin aiempia kokemuksia ja merkityksiä. Se, että Stop-merkki visuaalisena objektina toimii intentionaalisuuden fokuksessa, mutta saa lisämerkityksen alitajunnan kautta syntyvän muiston ja toiminnan vaatimusten myötä, kuvaa hyvin, miten mieli rakentaa kokemusta aiemman historian pohjalta.

---

“Toisaalta voisit myös ruveta ajattelemaan tuota viime viikon kolaria ja muistelemaan sen yksityiskohtia. Tällöin mielesi olisi kohdistunut tuohon kolariin (intentionaalisuus) ja liikennemerkki olisi vain viittaus tuohon kolariin ja se olisi sinun subintentionaalisella tietoisuuden tasolla. / Ero intentionaalisuudella ja subintentionaalisuudella ei siis ole se että toinen on tiedostettu ja toinen tiedostamaton, vaan siinä että kun tapahtuu paradigmaattinen tai syntagmaattinen integraatio, niin sen integraation tietoinen fokus on se intentio, ja se tiedostettu asia joka ei ole tietoisuutesi fokuksessa, niin on subintentionaalinen. / Subintentionaaliset tietoisuuden osatekijät ovat siis intentionaalisen tietoisuutesi tiedostettuja taustatekijöitä.”

=> Tämä ajatus intentionaalisuuden ja subintentionaalisuuden suhteesta tuo esiin sen, miten subintentionaalisuus tukee intentionaalista keskittymistä. Voimme ajatella, että subintentionaaliset osatekijät ovat "taustalla aktiivisia," mutta eivät välittömästi mielen keskipisteessä. Tällainen "viittaaminen" tai taustalla vaikuttaminen tekee tietoisuuden rakenteesta joustavan ja kykenevän vaihtamaan fokusta tarvittaessa.

---

“Supermeemi (Superbreemi) yhdistää koko aivotoiminnan yhdeksi integroituneeksi prosessiksi. Tuo meemi (tai breemi) sen sijaan kuvaa mielen tiedostettuja dynaamisia representaatioita, eli breemillä on kaksi tasoa: intentionaalinen sekä subintentionaalinen. Tässä voisi ajatella niin, että:
1) Superbreemi kuvaa aivojen koko SPI integraatiota eli niin tiedostettua kuin tiedostamatontakin
2) Breemi kuvaa Superbreemin tiedostettua osaa
3) Breemi jakautuu kahteen tiedostamisen tasoon: intentionaalinen sekä subintentionaalinen”

=> Näkisin, että tässä vaiheessa voisi olla hyödyllistä yksinkertaistaa terminologiaa. Meemi ja supermeemi voivat tarjota jo kattavan käsitteistön, jossa supermeemi viittaa koko mielentoimintaan, mukaan lukien sekä tiedostettu että tiedostamaton taso. Breemi voisi jäädä pois, ellei sen lisääminen tuo merkittävää selkeyttä – muuten saatamme riskata käsitteiden liiallisen monimutkaisuuden. Ehkä tässä voisi keskittyä supermeemin ja sen tiedostettuun osaan intentionaalisuuden ja subintentionaalisuuden kautta.

---

"Elikkä tässä on mielenkiintoista ensinnäkin se missä kulkee kullakin hetkellä Superbreemin ja Breemin rajapinta. Ja toisaalta se missä määrin intentionaalinen ja subintentionaalinen sekoittuvat ja vuorovaikuttavat keskenään yksilön tietoisuudessa. / Breemi on siis mielen dynaaminen representaatio, ja tässä mielessä se kuvaa tuota edellä kuvattua nykyhetken "Tapahtumahorisonttia". Ja tämä tapahtumahorisontti (Breemi) on SPI prosessi eli se integroi sekä syntagmaattisesti että paradigmaattisesti aivojen prosesseja. Ja tästä SPI prosessista nousee mielen keskiöön aina jokin "objekti" lopun integraatiosta jääden subintentionaalisen tietoisuuden alle.”

=> Meemi tai supermeemi voi kuvata mielen dynaamisia representaatioita hyvin ilman lisäkäsitteitä. Supermeemiä voisi käyttää yleisterminä kuvaamaan koko tietoista ja tiedostamatonta prosessointia, joka yhdistyy SPI-integraatiossa. Näin voisimme välttää liian monimutkaisen käsitteistön, mutta silti säilyttää keskeiset osat ajatuksestasi, kuten tapahtumahorisontin ja sen SPI-integraation prosessit.

---

“Tuossa kuviossa tuo punainen horisontaalinen viiva eli Tapahtumahorisontti kuvaa Breemiä, joka on ajassa etenevä tietoinen SPI-prosessi. / Breemi integroi sekä paradigmaattisia että syntagmaattisia mielen prosesseja yhteen. Paradigmaattinen integraatio tapahtuu tuolla punaisella horisontaalisella viivalla eli Tapahtumahorisontissa. Syntagmaattinen integraatio integroi noita tulevaisuuden sekä menneisyyden kontekstirelevantteja elementtejä (oranssit pallot ja kolmio) nykyhetkeen eli Tapahtumahorisonttiin. / Tästä integraatioprosessista tietoisen mielen keskiöön (intentionaalisuus) nousee aina jokin asia, mutta tietoisessa mielessä on myös muita tietoisia elementtejä (subintentionaalisuus), jotka henkilö tiedostaa osaksi nykyistä kontekstiaan. / Tässä merkityksessä Breemillä on siis kaksi tietoista ulottuvuutta. Breemi on siis dynaaminen tiedostettu prosessi tai mentaalinen representaatio, joka ilmenee SPI-prosessin kautta.”

=> Tämä kuvaus voisi yksinkertaistua hieman. Supermeemi, joka toimii koko SPI-integraation puitteissa, voi sisältää sekä paradigmaattisen että syntagmaattisen integraation. Tapahtumahorisontti punaisella horisontaalisella viivalla voisi kuvata supermeemin tiedostettua osaa. Tämä tiedostettu osa koostuu intentionaalisesta fokuksesta, mutta myös subintentionaalisista elementeistä, jotka ovat osa nykyhetken kokemusta ja voivat tarvittaessa nousta keskiöön.

Jatkuu...

[Naturalisti]

Jatkoa kommenttiin Purduelle.

Tässä on alustava vastaus neljänteen kommenttiisi, joka sisältää vähän uusia näkökulmia.

Voitko harkita ajatusta, että intentionaalisuus ja subintentionaalisuus voisivat toteutua meemien toimintamoodeina, tuo malliin yksinkertaisuutta ja antaa mahdollisuuden tarkastella mielen prosesseja uudenlaisesta näkökulmasta.

Voisitko ajatea, että meemit voivat toimia kahdessa pääasiallisessa moodeissa:
1. Intentionaalinen moodi: Kun meemi on aktiivisena mielen keskiössä, se tuottaa intentionaalista ajattelua. Tämä tarkoittaa, että meemi on fokusoitunut tiettyyn objektiin ja ohjaa aktiivisesti päätöksentekoa, ajattelua tai käyttäytymistä nykyhetkessä. Tämä voisi liittyä esimerkiksi visuaaliseen havaintoon tai tiettyyn muistoon, joka nousee tietoisuuden keskiöön ja ohjaa toimintaa.
2. Subintentionaalinen moodi: Kun meemi toimii "tausta-ajossa," se ei ole suoraan mielen keskiössä, mutta se vaikuttaa muiden meemien toimintaan. Tässä tilassa meemi voi olla osa kontekstia, joka tukee intentionaalista keskittymistä, tai se voi olla valmiina aktivoitumaan tilanteen niin vaatiessa.

Tämän näkökulman etuna olisi, että se yhdistää alitajuntaisen ja tiedostetun prosessoinnin yhdeksi mekanismiksi ilman tarvetta käyttää erillistä alitajunnan käsitettä. Voisimme ajatella, että perinteinen alitajunta ei ole erillinen osa mieltä, vaan koostuu samoista meemipohjaisista prosesseista, jotka vain toimivat pysyvämmin subintentionaalisessa moodissa. Esimerkiksi trauma tai muu vastaava lukko voisi estää meemin siirtymisen intentionaaliseen moodiin, mutta periaatteessa meemi olisi aktivoitavissa tietoisuuden keskiöön, kun siihen liittyvä este poistuu.

Tämä ajattelutapa avaisi mahdollisuuden tarkastella mielen toimintaa yhtenäisenä systeeminä, jossa meemit ovat mielen perusyksiköitä. Meemit voivat liikkua moodeissa joustavasti tilanteen ja kontekstin mukaan. Tämä selkeyttäisi myös käsitteitä, kuten subintentionaalisuutta, tekemällä niistä osan yhteistä mekanismia, jossa kaikki mielen prosessit – olipa kyseessä tiedostettu tai tiedostamaton – voivat liittyä samaan meemipohjaiseen integraatioon.

Näin ollen SPI:n mukainen kokonaisvaltainen integraatio ei olisi pelkästään ajallista ja aistillista (syntagmaattista ja paradigmaattista), vaan myös meemien moodien välistä vuorovaikutusta. Tässä mielessä tapahtumahorisontti voisi kuvata intentionaalisten meemien keskiötä, kun taas subintentionaaliset meemit toimisivat horisontin "taustalla," vaikuttaen kokonaiskokemukseen ilman välitöntä fokusoitumista.

Mielestäni tämä toisi malliin kaivattua joustavuutta ja yhtenäisyyttä. Jatkokysymys voisi olla: miten tätä näkökulmaa voisi soveltaa käytännössä esimerkiksi traumaattisten kokemusten käsittelyssä, jolloin subintentionaalinen meemi siirtyisi takaisin intentionaaliseen moodiin ja integroitaisiin osaksi tietoisempaa mielen toimintaa? Lisäksi tämä voisi tarjota uuden tavan hahmottaa tiedostamattoman rooli ihmisen päätöksenteossa.

[Purdue]

Yhdistetty vastaus Naturalistin kolmeen yllä olevaan kommenttiin:


Joo, voin jo heti kättelyssä sanoa, että olemme suurimmasta osasta kommenttejasi ja ehdottamiasi asioita samaa mieltä. Mun täytyy vähän pureskella tarkemmin kommenttejasi, ja tuossa olikin niin paljon tavaraa, etten nyt heti pysty ottamaan kantaa kaikkeen.

Tuo sun terminologinen yksinkertaistus meemiin ja supermeemiin käy mulle varsin hyvin.

Ja kun säkin pyrit ottamaan tuossa viimeisimmässä kommentissasi hieman uutta näkökulmaa asioihin, niin mullakin on kohta tulossa taas hieman uutta näkökulmaa hetken päästä...

[Purdue]

Tässä kommentissa tuon esiin muutaman kysymyksen pohdittavaksi. Eli ajattelin että voitaisiin pohtia tuota SPI -mallia ja integraatiota ajan kokemisen, nykyhetken ja muistitoimintojen kautta.

Eli kuinka tuo Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Integraatio liittyy:

- Ajan kokemiseen
- Nykyhetken kokemiseen (The Specious Present)
- Erilaisiin muistitoimintoihin
- Ja mikä olisi paras tapa käsitteellistää tämä laajempi kokonaisuus?

Tuossa on linkki Valtteri Arstilan open access artikkeliin, joka käsittelee ajan kokemista ja "The Specious Present" eli nykyhetken kokemista:
Explanation in theories of the specious present

Tuossa on pari Wiki linkkiä, jotka käsittelevät informaatio prosessoinnin kapasiteettia ja työmuistia:

The Magical Number Seven, Plus or Minus Two
Working memory


Eli nostan yllä olevat aiheet mukaan keskusteluun. Nyt mennään vahvasti oman tietopohjani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ehkäpä näistäkin asioista saataisiin jonkinlainen näkökulma tähän SPI-hommaan liittyen?

Ja tuossa vielä havainnollistava kuvio "Laajan nykyhetken" konseptista, joka liittyy tuohon "The Specious Present" ja Working Memory käsitteisiin:

Ext_Present_220325a.png

Tuo kuvio kuvaa vain Paradigmaattista Integraatiota (PI) ajassa. Idea noissa vihreissä palkeissa on se, että tietoiseen mieleen (intentionaalisuus sekä subintentionaalisuus) nousee erilaisia elementtejä eri aikoina, jotka vaikuttavat henkilön sen hetkiseen kokonaistietoisuuteen.

Osa noista palkeista on tietoisessa mielessä samaan aikaan ja osa eri aikoina. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään nämä eri elementit säilyvät "työmuistissa" tai kuinka pitkä on nykyhetken kokeminen (The Specious Present)?

Tämä liittyy toki myös Syntagmaattiseen Integraatioon (SI), eli menneisyyden, nykyhetken ja tulevan läsnäoloon tietoisen mielen nykyhetkessä.

Toinen kysymys pohdittavaksi: Jos intentionaalisuus on se johonka mieli kullakin hetkellä kohdistuu (huomio), niin voisiko subintentionaalisuus kuvata myös eräällä tapaa sitä henkilön "kontekstitietoisuutta"?


Tässä lisänäkökulmaa aiheeseen, ja pari kysymystäkin. Jos jollakulla on näkemystä näihin asioihin, niin mielelläni luen kommenttia siitä kuinka nykyhetken kokeminen sekä työmuisti tai ylipäätään muistitoiminnot mahdollisesti liittyvät SPI-ilmiöihin mielessä ja aivoissa?

[Purdue]

Tässä on yhdistetty vastaus viimeisimpiin kommentteihisi. Näyttää tosiaan siltä, että puhumme tämän PSI idean tulkinnassa vielä toistemme ohi; osittain ymmärrän tarkoituksesi väärin ja osin sinä ymmärrät minun selitykseni väärin. Minäpä yritän nyt selittää vähän tarkemmin, miten itse asian tällä hetkellä voisin omaan ajatteluuni yhdistää, jotta voit kommentoida mitkä osat voisit hyväksyä ja mitkä vaatisivat lisää pohdintaa. Lähdetään liikkeelle esittämästäsi kuviosta.

“Tapahtumahorisontti – Paradigmaattinen ja syntagmaattinen integraatio”

=> Voisin ymmärtää kuvion nykyhetkeä kuvaavan makkaran "viipaleena." Menneisyys on jo "syöty," tulevaisuutta ei ole vielä "valmistettu." Valokartio-metaforan menneisyyttä kuvaava kartio on selän takana, ja tulevaisuutta kuvaava kartio on nykyisyyden siivun takana piilossa. Kuvion taso edustaa supermeemiä eli tietoista mieltä.

“Vihreä vertikaalinen viiva: aikajana, menneisyys alhaalla ja tulevaisuus ylhäällä, syntagmaattinen integraatio”

=> Tulevaisuus: Kuvion yläosa voi edustaa tulevaisuuden suunnitelmia sellaisena kuin ne ilmenevät nykyhetkessä. Mitä ylempänä ne ovat kuviossa, sitä kauemmas tulevaisuuteen ne liittyvät, ja toisaalta sitä epäselvempiä ja abstraktimpia ne usein ovat.

=> Tapahtumahorisontti: Kuviossa tapahtumahorisontti edustaa välittömän intention kohteena olevaa ajattelua ja käyttäytymistä – siis sitä, mikä on tietoisessa mielessä aktiivisena.

=> Menneisyys: Vastaavasti kuvion alaosa edustaa menneisyyttä ja muistoja. Mitä alempana ne ovat, sitä vanhempia tai etäisempiä ne ovat nykyhetken näkökulmasta, ja niiden tarkkuus voi olla hämärämpi.

“Punainen horisontaalinen viiva: tapahtumahorisontti, nykyhetki, paradigmaattinen integraatio”

=> Punainen viiva vastaa aktiivisen intention kohteita eli sitä, mihin tietoinen mieli kulloinkin keskittyy nykyhetkessä.

“Oranssit pallot: tapahtumahorisontissa mieleen nousevia tulevaisuuden ja menneisyyden tapahtumia (syntagmaattinen integraatio)”

=> Oranssit pallot edustavat reflektioiden kohteeksi nousevia asioita – historian, nykyhetken ja tulevaisuuden suunnitelmien järjestystä mielessä kullakin hetkellä. Nämä muuttuvat jatkuvasti empiiristen kokemusten ja introspektion kautta.

Oranssi kolmio: tapahtumahorisonttiin vaikuttavat juuri äsken tapahtuneet tapahtumat (syntagmaattinen integraatio)

=> Vastaavasti kuvion yläpuolella voisi olla alue, joka sisältää välittömät aikomukset ja lähitulevaisuutta koskevat suunnitelmat.

---

Tiivistys: SPI:n liittyvät huomiot kielimallien vertailevan analyysin valossa

1. Informaation käsittely ja integraatio: SPI integroi paradigmaattista (aistit ja mielen prosessit nykyhetkessä) ja syntagmaattista (ajalliset prosessit menneisyydestä tulevaisuuteen) tietoa muodostaakseen yhtenäisen kokemuksen.
2. Hierarkkinen rakenne: SPI toimii tiedostetun ja tiedostamattoman tasoilla, intentionaalisuuden ja subintentionaalisuuden välillä.
3. Kontekstin käyttö: SPI käyttää menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden odotuksia osana nykyhetken ymmärtämistä.
4. Dynaaminen toiminta: SPI päivittää jatkuvasti kokonaisvaltaista tietoisuutta uusien aistimusten ja kokemusten myötä.
5. Subjektiivisuus: SPI rakentuu yksilön aistimusten, tunteiden, muistojen ja kulttuuristen tottumusten varaan.
6. Tiedostamattoman vaikutus: SPI sisältää tiedostamattoman alitajunnan, joka vaikuttaa ilman suoraa tietoisuutta.
7. Tarkoitus ja kokemus: SPI painottaa tietoisuuden intentionaalista luonnetta ja subjektin kokemusmaailmaa.
8. Muisti ja jatkuvuus: SPI ottaa huomioon sekä pitkän aikavälin muistot että niiden vaikutuksen nykyhetkeen.
9. Tunne ja kulttuuri: SPI-malli yhdistää tunteet ja kulttuuriset kontekstit ihmisen kokemuksiin.
10. Fylogeneettinen sopeutuminen: SPI heijastaa ihmisen evolutiivista sopeutumista ympäristöön.

---

Ymmärsit tuon mun SPI:n graafisen havainnollistamisen ihan väärin. En mä ole käyttänyt valokartiota mielen kuvaamiseen, vaan tuota valokartiomallin ideaa siinä. Kirjoitat valon etenemisnopeudesta, mutta tämä ajattelu liittyy fysikaaliseen valokartioon. Tuo mun graafinen SPI-malli ei liity valoon taikka sen etenemiseen millään lailla.

=> Joo, kiitos tarkennuksesta! Ymmärsin, että käytät valokartiota lähinnä metaforana. Kommentissani yritin selventää, miten hahmotan SPI-mallisi graafista esitystä, mutta ymmärrän täysin, että se ei liity valon etenemiseen kirjaimellisesti.

Myöskään menneisyyttä taikka tulevaisuutta edustavaa valokartiota ei ole tuossa mun graafisessa SPI-kuvauksessa. Idea tuossa valokartiossahan on se, että origossa on nykyhetki. Mun mielen graafisessa SPI-havainnollistuksessa taas koko X-akseli kuvaa nykyhetkeä (paradigmaattinen integraatio).

=> Tämä on selvä – nykyhetkeä kuvaava X-akseli toimii mielestäni hyvin tapahtumahorisontin kuvaamiseen. Kuten mainitsin, voitaisiin ehkä ajatella, että koko taso edustaa nykyhetkeä, jossa yläosa kuvaa tulevaisuuden suunnitelmia ja alaosa menneisyyden muistoja.

… sellainen kommentti ja tarkennus, että mä ajattelisin niin että subintentionaalisuus on myös tietoista eli se ei ole alitajuinen prosessi vaikka onkin vahvasti kytköksissä siihen.

=> Tätä selkeytti hyvin esimerkkisi. Voisin ajatella, että subintentionaalinen tila toimii ikään kuin "taustaprosessina," joka voi nostaa asioita intentionaalisuuden keskipisteeseen, jos jokin tilanne vaatii niiden huomioimista.

Ajatellaan että olet autolla liikenteessä ja tulet risteykseen jossa on Stop-merkki...

=> Tämä esimerkki osoittaa hyvin, miten rutinoitunut toiminto voi siirtyä subintentionaaliseksi, ellei siihen liity poikkeuksellisia tekijöitä, jotka nostaisivat sen eksplisiittiseen tietoisuuteen.

Ja tässä esimerkissä vaikuttaa lähinnä paradigmaattinen integraatio...

=> Tämä pitää paikkansa, mutta samanaikaisesti tällainen tilanne osoittaa myös, miten rutinoitu käyttäytyminen voi integroitua tiedostamattomien tottumusten ja intentionaalisen huomion tasojen välillä.

Jatkuu...

Tässä kommentissa on kaikki huomiosi SPI:stä mun mielestä aika lailla paikallaan, eli tulkintasi ovat saman suuntaisia kuin omat tulkintani...

[Purdue]

Jatkoa kommenttiin Purduelle.

“Toisaalta jos olisit vaikkapa viime viikolla ajanut samassa risteyksessä kolarin siitä syystä että et pysähtynyt Stop-merkin kohdalla, niin tällöin mielesi suorittaisi syntagmaattisen integraation. Eli Stop-merkki toimisi taas visuaalisena objektina (intentionaalisuus), mutta muistikuvasi kolarista olisi subintentionaalinen. Mielesi olisi siis kohdistunut Stop-merkkiin, mutta se saisi merkityksensä syntagmaattisen integraation avulla. / Ja kolmanneksi tuota risteykseen tuloa voisi tarkastella myös paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation yhteispelinä, jolloinka mielesi intentionalisuus olisi kohdistunut tuohon Stop-merkkiin, mutta sen merkitys rakentuisi mielessäsi kahden subintentionaalisuuden varaan: sinun tulee pysähtyä + muisto viime viikon kolarista.”

=> Tämä kuvaus on hyvin osuva ja havainnollistaa sitä, kuinka syntagmaattinen integraatio liittää nykyhetken objektiin aiempia kokemuksia ja merkityksiä. Se, että Stop-merkki visuaalisena objektina toimii intentionaalisuuden fokuksessa, mutta saa lisämerkityksen alitajunnan kautta syntyvän muiston ja toiminnan vaatimusten myötä, kuvaa hyvin, miten mieli rakentaa kokemusta aiemman historian pohjalta.

---

“Toisaalta voisit myös ruveta ajattelemaan tuota viime viikon kolaria ja muistelemaan sen yksityiskohtia. Tällöin mielesi olisi kohdistunut tuohon kolariin (intentionaalisuus) ja liikennemerkki olisi vain viittaus tuohon kolariin ja se olisi sinun subintentionaalisella tietoisuuden tasolla. / Ero intentionaalisuudella ja subintentionaalisuudella ei siis ole se että toinen on tiedostettu ja toinen tiedostamaton, vaan siinä että kun tapahtuu paradigmaattinen tai syntagmaattinen integraatio, niin sen integraation tietoinen fokus on se intentio, ja se tiedostettu asia joka ei ole tietoisuutesi fokuksessa, niin on subintentionaalinen. / Subintentionaaliset tietoisuuden osatekijät ovat siis intentionaalisen tietoisuutesi tiedostettuja taustatekijöitä.”

=> Tämä ajatus intentionaalisuuden ja subintentionaalisuuden suhteesta tuo esiin sen, miten subintentionaalisuus tukee intentionaalista keskittymistä. Voimme ajatella, että subintentionaaliset osatekijät ovat "taustalla aktiivisia," mutta eivät välittömästi mielen keskipisteessä. Tällainen "viittaaminen" tai taustalla vaikuttaminen tekee tietoisuuden rakenteesta joustavan ja kykenevän vaihtamaan fokusta tarvittaessa.

---

“Supermeemi (Superbreemi) yhdistää koko aivotoiminnan yhdeksi integroituneeksi prosessiksi. Tuo meemi (tai breemi) sen sijaan kuvaa mielen tiedostettuja dynaamisia representaatioita, eli breemillä on kaksi tasoa: intentionaalinen sekä subintentionaalinen. Tässä voisi ajatella niin, että:
1) Superbreemi kuvaa aivojen koko SPI integraatiota eli niin tiedostettua kuin tiedostamatontakin
2) Breemi kuvaa Superbreemin tiedostettua osaa
3) Breemi jakautuu kahteen tiedostamisen tasoon: intentionaalinen sekä subintentionaalinen”

=> Näkisin, että tässä vaiheessa voisi olla hyödyllistä yksinkertaistaa terminologiaa. Meemi ja supermeemi voivat tarjota jo kattavan käsitteistön, jossa supermeemi viittaa koko mielentoimintaan, mukaan lukien sekä tiedostettu että tiedostamaton taso. Breemi voisi jäädä pois, ellei sen lisääminen tuo merkittävää selkeyttä – muuten saatamme riskata käsitteiden liiallisen monimutkaisuuden. Ehkä tässä voisi keskittyä supermeemin ja sen tiedostettuun osaan intentionaalisuuden ja subintentionaalisuuden kautta.

---

"Elikkä tässä on mielenkiintoista ensinnäkin se missä kulkee kullakin hetkellä Superbreemin ja Breemin rajapinta. Ja toisaalta se missä määrin intentionaalinen ja subintentionaalinen sekoittuvat ja vuorovaikuttavat keskenään yksilön tietoisuudessa. / Breemi on siis mielen dynaaminen representaatio, ja tässä mielessä se kuvaa tuota edellä kuvattua nykyhetken "Tapahtumahorisonttia". Ja tämä tapahtumahorisontti (Breemi) on SPI prosessi eli se integroi sekä syntagmaattisesti että paradigmaattisesti aivojen prosesseja. Ja tästä SPI prosessista nousee mielen keskiöön aina jokin "objekti" lopun integraatiosta jääden subintentionaalisen tietoisuuden alle.”

=> Meemi tai supermeemi voi kuvata mielen dynaamisia representaatioita hyvin ilman lisäkäsitteitä. Supermeemiä voisi käyttää yleisterminä kuvaamaan koko tietoista ja tiedostamatonta prosessointia, joka yhdistyy SPI-integraatiossa. Näin voisimme välttää liian monimutkaisen käsitteistön, mutta silti säilyttää keskeiset osat ajatuksestasi, kuten tapahtumahorisontin ja sen SPI-integraation prosessit.

---

“Tuossa kuviossa tuo punainen horisontaalinen viiva eli Tapahtumahorisontti kuvaa Breemiä, joka on ajassa etenevä tietoinen SPI-prosessi. / Breemi integroi sekä paradigmaattisia että syntagmaattisia mielen prosesseja yhteen. Paradigmaattinen integraatio tapahtuu tuolla punaisella horisontaalisella viivalla eli Tapahtumahorisontissa. Syntagmaattinen integraatio integroi noita tulevaisuuden sekä menneisyyden kontekstirelevantteja elementtejä (oranssit pallot ja kolmio) nykyhetkeen eli Tapahtumahorisonttiin. / Tästä integraatioprosessista tietoisen mielen keskiöön (intentionaalisuus) nousee aina jokin asia, mutta tietoisessa mielessä on myös muita tietoisia elementtejä (subintentionaalisuus), jotka henkilö tiedostaa osaksi nykyistä kontekstiaan. / Tässä merkityksessä Breemillä on siis kaksi tietoista ulottuvuutta. Breemi on siis dynaaminen tiedostettu prosessi tai mentaalinen representaatio, joka ilmenee SPI-prosessin kautta.”

=> Tämä kuvaus voisi yksinkertaistua hieman. Supermeemi, joka toimii koko SPI-integraation puitteissa, voi sisältää sekä paradigmaattisen että syntagmaattisen integraation. Tapahtumahorisontti punaisella horisontaalisella viivalla voisi kuvata supermeemin tiedostettua osaa. Tämä tiedostettu osa koostuu intentionaalisesta fokuksesta, mutta myös subintentionaalisista elementeistä, jotka ovat osa nykyhetken kokemusta ja voivat tarvittaessa nousta keskiöön.

Jatkuu...

Tästä sun viimeisestä tulkinnasta se verran, että tuo tapahtumahorisontti nimenomaan kuvaa supermeemin tiedostettua osaa, jonka silloin laittaisin meemi käsitteen alle.

Mun ajatus oli se, että supermeemi kuvaa koko aivojen toimintaa, kun taas meemi tätä tiedostettua dynaamista mentaalista representaatiota.

Muutoin sun analyysi suht ok!

Ja vielä sellainen huomio, että mikään pakkohan meidän ei ole käyttää SPI-analyysissä tuota kuviota, jonka häthätää väsäsin. Se oli vain tarkoitettu esittelemään tuota ideaa, muttei sinällään olemaan analyysin apuväline.

Mutta tuo tapahtumahorisontti on sinällään osuva käsite, koska se kuvaa tiedostetun SP Integraation tilaa kullakin hetkellä. Se on siis se tietoisen Meemin status kullakin hetkellä.

[Purdue]

Jatkoa kommenttiin Purduelle.

Tässä on alustava vastaus neljänteen kommenttiisi, joka sisältää vähän uusia näkökulmia.

Voitko harkita ajatusta, että intentionaalisuus ja subintentionaalisuus voisivat toteutua meemien toimintamoodeina, tuo malliin yksinkertaisuutta ja antaa mahdollisuuden tarkastella mielen prosesseja uudenlaisesta näkökulmasta.

Voisitko ajatea, että meemit voivat toimia kahdessa pääasiallisessa moodeissa:
1. Intentionaalinen moodi: Kun meemi on aktiivisena mielen keskiössä, se tuottaa intentionaalista ajattelua. Tämä tarkoittaa, että meemi on fokusoitunut tiettyyn objektiin ja ohjaa aktiivisesti päätöksentekoa, ajattelua tai käyttäytymistä nykyhetkessä. Tämä voisi liittyä esimerkiksi visuaaliseen havaintoon tai tiettyyn muistoon, joka nousee tietoisuuden keskiöön ja ohjaa toimintaa.
2. Subintentionaalinen moodi: Kun meemi toimii "tausta-ajossa," se ei ole suoraan mielen keskiössä, mutta se vaikuttaa muiden meemien toimintaan. Tässä tilassa meemi voi olla osa kontekstia, joka tukee intentionaalista keskittymistä, tai se voi olla valmiina aktivoitumaan tilanteen niin vaatiessa.

Tämän näkökulman etuna olisi, että se yhdistää alitajuntaisen ja tiedostetun prosessoinnin yhdeksi mekanismiksi ilman tarvetta käyttää erillistä alitajunnan käsitettä. Voisimme ajatella, että perinteinen alitajunta ei ole erillinen osa mieltä, vaan koostuu samoista meemipohjaisista prosesseista, jotka vain toimivat pysyvämmin subintentionaalisessa moodissa. Esimerkiksi trauma tai muu vastaava lukko voisi estää meemin siirtymisen intentionaaliseen moodiin, mutta periaatteessa meemi olisi aktivoitavissa tietoisuuden keskiöön, kun siihen liittyvä este poistuu.

Tämä ajattelutapa avaisi mahdollisuuden tarkastella mielen toimintaa yhtenäisenä systeeminä, jossa meemit ovat mielen perusyksiköitä. Meemit voivat liikkua moodeissa joustavasti tilanteen ja kontekstin mukaan. Tämä selkeyttäisi myös käsitteitä, kuten subintentionaalisuutta, tekemällä niistä osan yhteistä mekanismia, jossa kaikki mielen prosessit – olipa kyseessä tiedostettu tai tiedostamaton – voivat liittyä samaan meemipohjaiseen integraatioon.

Näin ollen SPI:n mukainen kokonaisvaltainen integraatio ei olisi pelkästään ajallista ja aistillista (syntagmaattista ja paradigmaattista), vaan myös meemien moodien välistä vuorovaikutusta. Tässä mielessä tapahtumahorisontti voisi kuvata intentionaalisten meemien keskiötä, kun taas subintentionaaliset meemit toimisivat horisontin "taustalla," vaikuttaen kokonaiskokemukseen ilman välitöntä fokusoitumista.

Mielestäni tämä toisi malliin kaivattua joustavuutta ja yhtenäisyyttä. Jatkokysymys voisi olla: miten tätä näkökulmaa voisi soveltaa käytännössä esimerkiksi traumaattisten kokemusten käsittelyssä, jolloin subintentionaalinen meemi siirtyisi takaisin intentionaaliseen moodiin ja integroitaisiin osaksi tietoisempaa mielen toimintaa? Lisäksi tämä voisi tarjota uuden tavan hahmottaa tiedostamattoman rooli ihmisen päätöksenteossa.

Jaa, tätä mun pitänee miettiä omalla kohdallani, mutta mikäänhän ei estä sinua jo ajattelemasta näin. Mä silti näkisin, että tässä sä kumminkin työnnät tuota subintentionaalisuutta tietyllä tavalla alitajunnan tontille.

Kun mä taas haluaisin laajentaa subintentionaalisuudella tuota tietoisuuden käsitettä.

Perinteinen fenomenologia on keskittynyt mielen intentionaalisuuteen, eli siihen kuinka se on keskittynyt johonkin objektiin taikka asiaan tietyllä hetkellä. Mä haluaisin nähdä tietoisuuden laajempana kokonaisuutena, johonka kuuluu myös subintentionaalisia elementtejä.

Tämä laajempi tietoisuus olisi siis juurikin tuo SPI integraation tiedostettu tapahtumahorisontti, taikka sun terminologiassa meemi (dynaaminen mentaalinen representaatio).

Mä tuossa jo yritin edellä hahmotella tätä laajennettua tietoisuutta uuden kuvion avulla (ks. kommentti Laajasta Nykyhetkestä).

Tuo kuvio käsittelee Paradigmaattista Integraatiota ajassa. Siinä tietoisuuteen nousee jatkuvasti uusia elementtejä ja vanhoja poistuu siitä. Mieli integroi nämä yhdeksi kokemukseksi, josta yksi nousee tietoisuuden keskiöön muiden ollessa subintentionaalisia.

Mä muutoinkin suhtaudun myös tuohon "The Specious Present" ajatteluun skeptisesti, ja ajattelen, että tuollainen "1-3 sekunnin nykyhetki" on illuusio, joka muodostuu sekä tuosta Laajasta nykyhetkestä (Paradigmaattinen Integraatio ajassa), että myös Syntagmattisesta Integraatiosta menneen (muisti), nykyhetken ja tulevan (ennakointi) välillä.

Jos ajattelee tuota laajaa Nykyhetkeä, niin siinä tietoisuuteen nousee jatkuvasti uusia elementtejä, siinä vaikuttaa vanhat elementit, ja osa elementeistä poistuu. Mutta nämä poistuvat elementit eivät heti katoa mihinkään, vaan ne säilyvät lyhytkestoisessa muistissa jonkin aikaa, ja vaikuttavat siten olevan yhdessä pitkäkestoisten kontekstiin liittyvien muistettavien asioiden kanssa myös osa subintentionaalista tietoisuutta.

Eli meillä ei ole 1-3 sekunnin mittaista nykyhetkeä (The Specious Present) vaan se on ikään kuin illuusio joka johtuu SPI integraatioista sekä muistitoiminnoista, jotka ikään kuin luovat illuusion laajennetusta nykyhetkestä.

Loppujen lopuksi tuo tapahtumahorisontti taikka meemin kulloinenkin tila on ajassa jatkuvasti eteenpäin liikkuva ilmiö.

[Naturalisti]

Tässä kommentissa tuon esiin muutaman kysymyksen pohdittavaksi. Eli ajattelin että voitaisiin pohtia tuota SPI -mallia ja integraatiota ajan kokemisen, nykyhetken ja muistitoimintojen kautta.

Eli kuinka tuo Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Integraatio liittyy:

- Ajan kokemiseen
- Nykyhetken kokemiseen (The Specious Present)
- Erilaisiin muistitoimintoihin
- Ja mikä olisi paras tapa käsitteellistää tämä laajempi kokonaisuus?

Tuossa on linkki Valtteri Arstilan open access artikkeliin, joka käsittelee ajan kokemista ja "The Specious Present" eli nykyhetken kokemista:
Explanation in theories of the specious present

Tuossa on pari Wiki linkkiä, jotka käsittelevät informaatio prosessoinnin kapasiteettia ja työmuistia:

The Magical Number Seven, Plus or Minus Two
Working memory


Eli nostan yllä olevat aiheet mukaan keskusteluun. Nyt mennään vahvasti oman tietopohjani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ehkäpä näistäkin asioista saataisiin jonkinlainen näkökulma tähän SPI-hommaan liittyen?

Ja tuossa vielä havainnollistava kuvio "Laajan nykyhetken" konseptista, joka liittyy tuohon "The Specious Present" ja Working Memory käsitteisiin:

Ext_Present_220325a.png


Tuo kuvio kuvaa vain Paradigmaattista Integraatiota (PI) ajassa. Idea noissa vihreissä palkeissa on se, että tietoiseen mieleen (intentionaalisuus sekä subintentionaalisuus) nousee erilaisia elementtejä eri aikoina, jotka vaikuttavat henkilön sen hetkiseen kokonaistietoisuuteen.

Osa noista palkeista on tietoisessa mielessä samaan aikaan ja osa eri aikoina. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään nämä eri elementit säilyvät "työmuistissa" tai kuinka pitkä on nykyhetken kokeminen (The Specious Present)?

Tämä liittyy toki myös Syntagmaattiseen Integraatioon (SI), eli menneisyyden, nykyhetken ja tulevan läsnäoloon tietoisen mielen nykyhetkessä.

Toinen kysymys pohdittavaksi: Jos intentionaalisuus on se johonka mieli kullakin hetkellä kohdistuu (huomio), niin voisiko subintentionaalisuus kuvata myös eräällä tapaa sitä henkilön "kontekstitietoisuutta"?


Tässä lisänäkökulmaa aiheeseen, ja pari kysymystäkin. Jos jollakulla on näkemystä näihin asioihin, niin mielelläni luen kommenttia siitä kuinka nykyhetken kokeminen sekä työmuisti tai ylipäätään muistitoiminnot mahdollisesti liittyvät SPI-ilmiöihin mielessä ja aivoissa?

Keskustelu muistista kiinnostaa, mutta tiukemmin neurotieteellisestä kulmasta kuin nuo linkkaamasi artikkelit. Keskustelin aiheesta alustavasti ChatGPT:n kanssa ja luonnostelimme keskustelusta kaksi paperia, joista selviää oman kiinnostukseni lähtökohdat. Lähetän ne kohta tähän ketjuun.

Luen nuo uudet kommenttisi ja vastaan niihin huomenna.

[Naturalisti]

Tilakonehypoteesi ja sen kehitysmahdollisuudet neurotieteissä ja neuromorfisessa tekoälyssä

1. Johdanto

Aivot ovat monitasoinen, hierarkkisesti ja rinnakkaisesti järjestäytynyt laskentajärjestelmä, jossa informaatio kulkee monimutkaisina dynaamisina sekvensseinä eri aivoalueiden välillä. Yksi tapa kuvata tätä toimintaa on tilakonehypoteesi, jonka mukaan aivojen eri rakenteet voidaan hahmottaa tilakoneina, jotka siirtyvät synaptisten muutosmekanismien ja hermoimpulssien vaikutuksesta eri tiloihin.

Tilakonehypoteesin perusajatuksena on, että aivokuoren pylväät toimivat tilakoneina, joiden soomat edustavat tilamuistia ja dendriittien synapsiverkko funktiomuistia. Pylväiden talamokortikaaliset silmukat tarjoavat takaisinkytkentämekanismin, jonka kautta aiemmat tilat vaikuttavat tuleviin tilasiirtymiin. Tämä periaate voidaan laajentaa myös aivokuoren alaisiin tumakkeisiin, pikkuaivoihin ja tyvitumakkeisiin, jolloin syntyy laajempi ymmärrys siitä, miten aivot rakentavat oppimista, muistia ja käyttäytymistä ohjaavia sekvenssejä.

Tässä tutkielmassa tarkastelemme tilakonehypoteesin perusteita, sen suhdetta olemassa oleviin neurotieteellisiin malleihin ja sen mahdollisia sovelluksia neuromorfisessa tekoälyssä ja empiirisessä psykologian ja sosiologian tutkimuksessa.


2. Tilakonehypoteesin rakenne ja toiminta

Tilakonehypoteesi perustuu seuraaviin perusperiaatteisiin:

1. Tilamuisti:

Neuronien soomat muodostavat tilamuistin, joka säilyttää hermoverkon hetkellisen tilan ennen seuraavaa tilasiirtymää.

Hermoimpulssien ja reseptoripotentiaalien kertymä määrää laukeneeko neuroni, mikä vastaa tilakoneen tilasiirtymää.



2. Funktiomuisti:

Dendriittien synapsit muodostavat funktiomuistin, joka tallentaa yhteyksien vahvuudet ja määrittää, miten ärsykkeet vaikuttavat tilamuistin päivittymiseen.

Hebbian plastisuus ja muut synaptisen vahvistumisen mekanismit säätelevät yhteyksien kehittymistä kokemuksen myötä.



3. Talamokortikaaliset silmukat ja takaisinkytkentä:

Pylväiden aksoneista osa päättyy talamukseen, josta palaavat hermoradat voivat vaikuttaa takaisin pylvään tuloihin.

Tämä takaisinkytkentämekanismi mahdollistaa ennakoivan koodauksen, jossa aiemmat tilat vaikuttavat tuleviin päätöksiin ja reaktioihin.



4. Hierarkkinen ja rinnakkainen verkostoituminen:

Pylväät eivät toimi yksinään, vaan kytkeytyvät informaationaapureihinsa massiivisessa hierarkkisessa verkostossa.

Tämä sallii paikallisten ja laajempien tilasiirtymien muotoutumisen ympäristön ja kokemuksen perusteella.

Näiden mekanismien yhdistelmä mahdollistaa monimutkaisten käyttäytymistä ja ajattelua ohjaavien tottumusten muodostumisen, jolloin tapahtumasekvenssit syntyvät empiirisen oppimisen kautta.


3. Tilakonehypoteesin laajentaminen aivokuoren ulkopuolelle

3.1. Tyvitumakkeet ja vahvistusoppiminen

Tyvitumakkeet osallistuvat päätöksentekoon ja käyttäytymisen valintaan dopaminergisen oppimismekanismin avulla. Tämä voidaan yhdistää tilakonehypoteesiin seuraavasti:

Tyvitumakkeet säätelevät aivokuoren tilakoneiden toimintaa valikoimalla tehokkaimpia tilasiirtymiä.

Dopamiinin rooli voidaan rinnastaa vahvistusoppimiseen, jossa palkkio- ja rangaistussignaalit muokkaavat kortikaalisten pylväiden funktiomuistia.


3.2. Pikkuaivot ja aikasekvenssien hienosäätö

Pikkuaivot on perinteisesti yhdistetty motoriseen oppimiseen, mutta ne osallistuvat myös kognitiivisten prosessien hienosäätöön. Pikkuaivojen toiminta voidaan mallintaa spatiotemporaalisena tilakoneena, joka:

Ennustaa ja hienosäätää aikasekvenssien tarkkuutta.

Modifioi kortikaalisten ja subkortikaalisten tilakoneiden tilasiirtymiä.

Voi toimia neuromorfisen tekoälyn "dynaamisena aikalaskurina", joka parantaa verkostojen adaptiivisuutta.


3.3. Talamus ja sensorinen integraatio

Talamuksen rooli portinvartijana tekee siitä tärkeän osan tilakoneiden toimintaa:

Se suodattaa ja vahvistaa kortikaalisten tilakoneiden tulosignaaleja, mikä mahdollistaa tarkemman tilasiirtymän.

Bayesilaiseen päätöksentekoon perustuva ennakoiva koodaus voisi perustua talamuksen ja kortikaalisten tilakoneiden yhteistoimintaan.


4. Neuromorfisen tekoälyn kehitysnäkymät

Tilakonehypoteesi tarjoaa uuden näkökulman neuromorfiseen tekoälyyn, jossa AI-mallit voivat jäljitellä aivojen toimintaa dynaamisina tilakoneverkostoina. Kehityssuuntia:

1. Neuromorfiset sirut (Loihi, TrueNorth)

Tilakonepohjainen laskenta voidaan toteuttaa spiking-neuroverkkoina (SNN), joissa neuronit toimivat tilamuistin yksiköinä ja synapsit funktiomuistina.

2. Reservoir computing ja hierarkkiset neuroverkot

Pikkuaivojen rooli aikasekvenssien hallinnassa voidaan mallintaa dynaamisina tilaverkostoina (reservoir computing).

Tämä voi auttaa kehittämään parempia sekvenssidataa käsitteleviä tekoälymalleja (esim. puhe- ja liikeanalyysi).

3. Predictive coding ja Bayesilainen AI

Talamokortikaaliset silmukat voivat tarjota ennakoivan AI:n periaatteet, joissa tilakoneet tekevät päätöksiä dynaamisen Bayesilaisen mallinnuksen avulla.


5. Empiirinen psykologia ja sosiologia tilakonehypoteesin pohjalta

Tilakonehypoteesi voisi tuoda uutta tietoa kognitiiviseen psykologiaan ja sosiologiaan seuraavilla tavoilla:

Kognitiivinen tiede: Tilakonehypoteesi voi auttaa ymmärtämään oppimisen ja muistin mekanismeja, erityisesti tapojen ja taitojen muodostumista.

Sosiologia: Kulttuurinen muisti ja käyttäytymisnormit voivat perustua yhteisöllisiin tilakoneverkostoihin, joissa yksilöiden tilasiirtymät vaikuttavat kollektiivisiin rakenteisiin.


6. Johtopäätökset

Tilakonehypoteesi tarjoaa uuden tavan ymmärtää aivojen ja tekoälyn toimintaa hierarkkisina ja rinnakkaisina tilasiirtymäverkostoina. Sen soveltaminen neurotieteissä, tekoälyssä ja empiirisissä ihmistieteissä voisi edistää sekä biologisesti inspiroidun AI:n kehitystä että ihmismielen ja yhteiskunnan toimintamallien parempaa ymmärtämistä.

[Naturalisti]

Muistityyppien psykologiset luokitukset ja niiden neurobiologinen uudelleenarviointi tilakonehypoteesin valossa

1. Johdanto

Psykologian oppikirjoissa muisti jaotellaan useisiin eri kategorioihin, kuten ikonimuistiin, työmuistiin, episodiseen muistiin, semanttiseen muistiin ja proseduraaliseen muistiin. Nämä luokittelut perustuvat ensisijaisesti käyttäytymiseen ja kokeellisiin havaintoihin, mutta aivokuvantamistutkimukset eivät ole löytäneet selkeitä rakenteellisia vastineita näille muistityypeille. Sen sijaan aivoista löytyy hierarkkisesti järjestäytyneitä, jatkuvasti päivittyviä hermoverkkoja, joiden toiminta ei vastaa perinteistä tietokoneen muistimallia.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan ensin perinteisiä psykologisia muistityyppejä ja niiden ongelmia neurotieteellisen todellisuuden kanssa. Tämän jälkeen esitellään tilakonehypoteesi, joka tarjoaa uuden neurobiologisesti realistisemman tavan selittää muistin eri ilmenemismuotoja.


2. Psykologiset muistityypit ja niiden ongelmat neurotieteessä

Psykologiset muistimallit on kehitetty kokeellisten havaintojen perusteella, mutta ne eivät välttämättä vastaa aivojen biologista rakennetta. Alla on yleisesti käytettyjä muistityyppejä ja niiden ongelmia:

2.1. Sensorinen muisti (ikonimuisti, kaikuminen muisti)

Väitetään olevan hyvin lyhytkestoinen (millisekunteja), säilyttäen tarkasti aistihavainnot.

Ei ole löydetty erillistä biologista mekanismia, joka tallentaisi täydellisen sensorisen kuvan hetkellisesti.

Aivojen sensoriset alueet eivät tallenna staattista kuvaa, vaan ylläpitävät dynaamisia aktiviteettimalleja, jotka muuttuvat jatkuvasti.


2.2. Työmuisti ja lyhytkestoinen muisti

Perinteisesti yhdistetty prefrontaalikorteksiin, jossa oletetaan olevan “puskuri”, joka säilyttää tietoa lyhytaikaisesti.

Aivoista ei kuitenkaan löydy mitään, mikä vastaisi perinteistä työmuistilokeroa.

Sen sijaan tutkimukset viittaavat siihen, että työmuisti perustuu jatkuvaan hermosolujen aktiivisuuden ylläpitoon eikä staattiseen tallennukseen.


2.3. Episodinen ja semanttinen muisti

Episodinen muisti yhdistetään hippokampukseen, joka on kriittinen tilallisen ja ajallisen informaation järjestämisessä.

Semanttisen muistin sanotaan olevan riippumaton episodisesta muistista, mutta aivot eivät tee tällaista jakoa, vaan kaikki muistot rakentuvat synaptisista vahvistuksista, jotka yhdistävät eri kokemusten fragmentteja.


2.4. Proseduraalinen muisti ja implisiittinen oppiminen

Yhdistetään tyvitumakkeisiin, pikkuaivoihin ja motorisiin alueisiin, mutta myös kortikaaliset alueet osallistuvat oppimiseen.

Ei ole mitään yksittäistä proseduraalisen muistin varastoa, vaan kyse on jatkuvasti kehittyvistä motorisista ja kognitiivisista malleista.


3. Tilakonehypoteesi muistitoimintojen selittäjänä

Perinteiset muistiluokittelut eivät vastaa aivojen todellista rakennetta. Tilakonehypoteesi tarjoaa toisenlaisen näkökulman, jossa muisti nähdään dynaamisena ja jatkuvasti muuttuvana prosessina, joka perustuu tilamuistin ja funktiomuistin yhteistoimintaan.

3.1. Tilamuisti ja työmuisti

Perinteinen työmuisti voidaan ymmärtää aktiivisten pylväiden hetkellisenä tilana.

Soomien sähköiset tilat ylläpitävät aktivoituneiden neuronien toimintaa, mikä vastaa lyhytkestoista muistia.

Tilakoneiden jatkuva aktivoituminen ja deaktivaatio mahdollistavat muistijälkien käsittelyn ilman staattista tallennusta.


3.2. Funktiomuisti ja pitkäkestoinen muisti

Synaptiset muutokset muodostavat funktiomuistin, joka säilyttää opittuja malleja pitkällä aikavälillä.

Hebbian oppiminen ja synaptinen plastisuus tarjoavat dynaamisen adaptiivisen muistin, jossa aiemmat kokemukset vaikuttavat tuleviin tilasiirtymiin.

Talamokortikaaliset silmukat mahdollistavat tilasiirtymien palautekytkennän, mikä vastaa muistojen yhdistämistä ja vahvistamista.


3.3. Episodinen muisti ja tapahtumasekvenssit

Muistot eivät tallennu staattisina kuvina, vaan neuraalisina tilakoneiden sekvensseinä, jotka voidaan aktivoida uudelleen.

Hippokampus ei ole erillinen muistivarasto, vaan se toimii koordinoivana rakenteena, joka järjestää tilasiirtymät ajallisesti ja spatiaalisesti.

Aivokuoren pylväät tallentavat yksittäisiä muistijälkiä, ja niiden aktivointi palauttaa kokemuksen tapahtumasekvenssinä.


3.4. Proseduraalinen muisti ja oppimistottumukset

Proseduraalinen muisti voidaan ymmärtää tilakoneverkostona, jossa toistuvasti aktivoituvat sekvenssit vahvistuvat synaptisesti.

Tyvitumakkeet ohjaavat vahvistusoppimista, jossa palkkiot ja rangaistukset muokkaavat synaptisia yhteyksiä.

Pikkuaivot hienosäätävät tilakoneiden aikasarjallista toimintaa, mahdollistaen taitojen tarkentamisen.


4. Johtopäätökset ja jatkotutkimusmahdollisuudet

Tilakonehypoteesi tarjoaa uuden tavan hahmottaa muistin toimintaa biologisesti realistisella tavalla. Sen avulla voidaan selittää:

1. Miten lyhytkestoinen muisti syntyy aktiivisten tilakoneiden hetkellisistä tiloista.


2. Miten pitkäkestoinen muisti muodostuu funktiomuistina synaptisissa yhteyksissä.


3. Miten episodinen muisti voidaan ymmärtää tilakoneiden tapahtumasekvensseinä.


4. Miten proseduraalinen muisti rakentuu tilakoneverkostojen vahvistuessa kokemuksen kautta.



Jatkossa tilakonehypoteesia voidaan hyödyntää seuraavilla alueilla:

Neuromorfinen tekoäly: Voidaan kehittää AI-malleja, jotka eivät perustu perinteiseen "muistitallennukseen", vaan dynaamisiin tilakoneiden verkostoihin.

Psykologian ja neurotieteen empiiriset kokeet: Voidaan testata, miten aivojen eri osat vastaavat dynaamisten tilasiirtymien hypoteesia ja miten ne liittyvät oppimiseen ja käyttäytymiseen.

Kognitiivinen sosiologia: Voidaan mallintaa yhteisöjen kollektiivisia muistijärjestelmiä tilakoneverkostojen pohjalta.


Tilakonehypoteesi tarjoaa uuden neurotieteellisesti uskottavan näkökulman muistin toimintaan, haastaa psykologian perinteiset kategoriat ja avaa uusia mahdollisuuksia tekoälyn, psykologian ja kognitiotieteen kehitykselle.

[Purdue]

Tässä kommentissa tuon esiin muutaman kysymyksen pohdittavaksi. Eli ajattelin että voitaisiin pohtia tuota SPI -mallia ja integraatiota ajan kokemisen, nykyhetken ja muistitoimintojen kautta.

Eli kuinka tuo Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Integraatio liittyy:

- Ajan kokemiseen
- Nykyhetken kokemiseen (The Specious Present)
- Erilaisiin muistitoimintoihin
- Ja mikä olisi paras tapa käsitteellistää tämä laajempi kokonaisuus?

Tuossa on linkki Valtteri Arstilan open access artikkeliin, joka käsittelee ajan kokemista ja "The Specious Present" eli nykyhetken kokemista:
Explanation in theories of the specious present

Tuossa on pari Wiki linkkiä, jotka käsittelevät informaatio prosessoinnin kapasiteettia ja työmuistia:

The Magical Number Seven, Plus or Minus Two
Working memory


Eli nostan yllä olevat aiheet mukaan keskusteluun. Nyt mennään vahvasti oman tietopohjani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ehkäpä näistäkin asioista saataisiin jonkinlainen näkökulma tähän SPI-hommaan liittyen?

Ja tuossa vielä havainnollistava kuvio "Laajan nykyhetken" konseptista, joka liittyy tuohon "The Specious Present" ja Working Memory käsitteisiin:

Ext_Present_220325a.png


Tuo kuvio kuvaa vain Paradigmaattista Integraatiota (PI) ajassa. Idea noissa vihreissä palkeissa on se, että tietoiseen mieleen (intentionaalisuus sekä subintentionaalisuus) nousee erilaisia elementtejä eri aikoina, jotka vaikuttavat henkilön sen hetkiseen kokonaistietoisuuteen.

Osa noista palkeista on tietoisessa mielessä samaan aikaan ja osa eri aikoina. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään nämä eri elementit säilyvät "työmuistissa" tai kuinka pitkä on nykyhetken kokeminen (The Specious Present)?

Tämä liittyy toki myös Syntagmaattiseen Integraatioon (SI), eli menneisyyden, nykyhetken ja tulevan läsnäoloon tietoisen mielen nykyhetkessä.

Toinen kysymys pohdittavaksi: Jos intentionaalisuus on se johonka mieli kullakin hetkellä kohdistuu (huomio), niin voisiko subintentionaalisuus kuvata myös eräällä tapaa sitä henkilön "kontekstitietoisuutta"?


Tässä lisänäkökulmaa aiheeseen, ja pari kysymystäkin. Jos jollakulla on näkemystä näihin asioihin, niin mielelläni luen kommenttia siitä kuinka nykyhetken kokeminen sekä työmuisti tai ylipäätään muistitoiminnot mahdollisesti liittyvät SPI-ilmiöihin mielessä ja aivoissa?

Keskustelu muistista kiinnostaa, mutta tiukemmin neurotieteellisestä kulmasta kuin nuo linkkaamasi artikkelit. Keskustelin aiheesta alustavasti ChatGPT:n kanssa ja luonnostelimme keskustelusta kaksi paperia, joista selviää oman kiinnostukseni lähtökohdat. Lähetän ne kohta tähän ketjuun.

Luen nuo uudet kommenttisi ja vastaan niihin huomenna.

Joo, kiitosta noista pitkistä kommenteistasi otsikoilla:

"Tilakonehypoteesi ja sen kehitysmahdollisuudet neurotieteissä ja neuromorfisessa tekoälyssä"
"Muistityyppien psykologiset luokitukset ja niiden neurobiologinen uudelleenarviointi tilakonehypoteesin valossa"


Tuo neurotieteellinen näkökulma on arvokas, ja tuossa toisessa kommentissasi pohditkin perinteisten muistityyppi luokittelujen suhdetta tilakonehypoteesiisi.

Mutta saisiko tuon sun analyysin sovellettua tähän SPI-analyysiin, eli tietoisen mielen fenomenologiselle tasolle? Eli kuinka nuo sun tilakonehypoteesin mukaiset muistityypit ilmenee ihmisten tietoisuudessa?

Tämä olisi se kaiken a ja o SPI-analyysin kannalta, eli kuinka nuo muistityypit suhteutuu Paradigmaattiseen Integraatioon ja toisaalta Syntagmaattiseen Integraatioon aivojen tietoisissa prosesseissa?

Jos ajatellaan tuota 1-3 sekunnin mittaista nykyhetkeä "The Specious Present" teorian mukaisesti, niin onko tällaista pidennettyä nykyhetkeä olemassa, vai voisiko tuo ilmiö selittyä sillä, että ensinnäkin Paradigmaattiseen integraation tulee ja siitä poistuu jatkuvasti tietoisia elementtejä, ja toisaalta nämä juuri koetut elementit jäävät ikäänkuin "päälle" tietoisuuteen siitä juuri koetusta asiasta, eli muistityypit vaikuttavat asiaan. Eli tuo subintentionaalisuus (eräänlainen konteksti tietoisuus) olisi siellä taustalla.

Eli pystyisitkö sä analysoimaan noita muistityyppejäsi tietoisen mielen tasolla ja siitä näkökulmasta, että kuinka ne suhteutuvat tietoiseen SPI-integraation?

Kuinka siis koemme tuon SPI-integraation Paradigmaattiseen ja Syntagmaattiseen aspektiin liittyvät muistitoiminnat tietoisen mielen tasolla?

[Naturalisti]

Tässä kommentissa tuon esiin muutaman kysymyksen pohdittavaksi. Eli ajattelin että voitaisiin pohtia tuota SPI -mallia ja integraatiota ajan kokemisen, nykyhetken ja muistitoimintojen kautta.

Eli kuinka tuo Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Integraatio liittyy:

- Ajan kokemiseen
- Nykyhetken kokemiseen (The Specious Present)
- Erilaisiin muistitoimintoihin
- Ja mikä olisi paras tapa käsitteellistää tämä laajempi kokonaisuus?

Tuossa on linkki Valtteri Arstilan open access artikkeliin, joka käsittelee ajan kokemista ja "The Specious Present" eli nykyhetken kokemista:
Explanation in theories of the specious present

Tuossa on pari Wiki linkkiä, jotka käsittelevät informaatio prosessoinnin kapasiteettia ja työmuistia:

The Magical Number Seven, Plus or Minus Two
Working memory


Eli nostan yllä olevat aiheet mukaan keskusteluun. Nyt mennään vahvasti oman tietopohjani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ehkäpä näistäkin asioista saataisiin jonkinlainen näkökulma tähän SPI-hommaan liittyen?

Ja tuossa vielä havainnollistava kuvio "Laajan nykyhetken" konseptista, joka liittyy tuohon "The Specious Present" ja Working Memory käsitteisiin:

Ext_Present_220325a.png


Tuo kuvio kuvaa vain Paradigmaattista Integraatiota (PI) ajassa. Idea noissa vihreissä palkeissa on se, että tietoiseen mieleen (intentionaalisuus sekä subintentionaalisuus) nousee erilaisia elementtejä eri aikoina, jotka vaikuttavat henkilön sen hetkiseen kokonaistietoisuuteen.

Osa noista palkeista on tietoisessa mielessä samaan aikaan ja osa eri aikoina. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään nämä eri elementit säilyvät "työmuistissa" tai kuinka pitkä on nykyhetken kokeminen (The Specious Present)?

Tämä liittyy toki myös Syntagmaattiseen Integraatioon (SI), eli menneisyyden, nykyhetken ja tulevan läsnäoloon tietoisen mielen nykyhetkessä.

Toinen kysymys pohdittavaksi: Jos intentionaalisuus on se johonka mieli kullakin hetkellä kohdistuu (huomio), niin voisiko subintentionaalisuus kuvata myös eräällä tapaa sitä henkilön "kontekstitietoisuutta"?


Tässä lisänäkökulmaa aiheeseen, ja pari kysymystäkin. Jos jollakulla on näkemystä näihin asioihin, niin mielelläni luen kommenttia siitä kuinka nykyhetken kokeminen sekä työmuisti tai ylipäätään muistitoiminnot mahdollisesti liittyvät SPI-ilmiöihin mielessä ja aivoissa?

Keskustelu muistista kiinnostaa, mutta tiukemmin neurotieteellisestä kulmasta kuin nuo linkkaamasi artikkelit. Keskustelin aiheesta alustavasti ChatGPT:n kanssa ja luonnostelimme keskustelusta kaksi paperia, joista selviää oman kiinnostukseni lähtökohdat. Lähetän ne kohta tähän ketjuun.

Luen nuo uudet kommenttisi ja vastaan niihin huomenna.

Joo, kiitosta noista pitkistä kommenteistasi otsikoilla:

"Tilakonehypoteesi ja sen kehitysmahdollisuudet neurotieteissä ja neuromorfisessa tekoälyssä"
"Muistityyppien psykologiset luokitukset ja niiden neurobiologinen uudelleenarviointi tilakonehypoteesin valossa"


Tuo neurotieteellinen näkökulma on arvokas, ja tuossa toisessa kommentissasi pohditkin perinteisten muistityyppi luokittelujen suhdetta tilakonehypoteesiisi.

Mutta saisiko tuon sun analyysin sovellettua tähän SPI-analyysiin, eli tietoisen mielen fenomenologiselle tasolle? Eli kuinka nuo sun tilakonehypoteesin mukaiset muistityypit ilmenee ihmisten tietoisuudessa?

Tämä olisi se kaiken a ja o SPI-analyysin kannalta, eli kuinka nuo muistityypit suhteutuu Paradigmaattiseen Integraatioon ja toisaalta Syntagmaattiseen Integraatioon aivojen tietoisissa prosesseissa?

Jos ajatellaan tuota 1-3 sekunnin mittaista nykyhetkeä "The Specious Present" teorian mukaisesti, niin onko tällaista pidennettyä nykyhetkeä olemassa, vai voisiko tuo ilmiö selittyä sillä, että ensinnäkin Paradigmaattiseen integraation tulee ja siitä poistuu jatkuvasti tietoisia elementtejä, ja toisaalta nämä juuri koetut elementit jäävät ikäänkuin "päälle" tietoisuuteen siitä juuri koetusta asiasta, eli muistityypit vaikuttavat asiaan. Eli tuo subintentionaalisuus (eräänlainen konteksti tietoisuus) olisi siellä taustalla.

Eli pystyisitkö sä analysoimaan noita muistityyppejäsi tietoisen mielen tasolla ja siitä näkökulmasta, että kuinka ne suhteutuvat tietoiseen SPI-integraation?

Kuinka siis koemme tuon SPI-integraation Paradigmaattiseen ja Syntagmaattiseen aspektiin liittyvät muistitoiminnat tietoisen mielen tasolla?

Tämä on hyvä kysymys. Joudun miettimään tätä nyt varmaan vähän aikaa. Lähetin nuo ChatGPTn kannassa käydyn keskustelun yhteenvedot lähinnä jatkokeskustelun virikkeeksi. En osaa sanoa vielä muuta kuin, että oppikirjojen satuilun asemasta muistitoiminnoille on löydettävä joku konkreettisten aivojen rakenteisiin tukeutuva perusta.

Mietitäänpä yhdessä "Kuinka siis koemme tuon SPI-integraation Paradigmaattiseen ja Syntagmaattiseen aspektiin liittyvät muistitoiminnat tietoisen mielen tasolla?" ja pallotellaan ideoita. Mä panen nyt myös nuo viimeiset kysymysesi mietintämyssyyn ja alan lukea tätä "Valtteri Arstila: Explanation in theories of the specious present" paperia. Palaan asiaan kun saan tuotettua jotakin sanottavaa.

[Purdue]

Tässä kommentissa tuon esiin muutaman kysymyksen pohdittavaksi. Eli ajattelin että voitaisiin pohtia tuota SPI -mallia ja integraatiota ajan kokemisen, nykyhetken ja muistitoimintojen kautta.

Eli kuinka tuo Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Integraatio liittyy:

- Ajan kokemiseen
- Nykyhetken kokemiseen (The Specious Present)
- Erilaisiin muistitoimintoihin
- Ja mikä olisi paras tapa käsitteellistää tämä laajempi kokonaisuus?

Tuossa on linkki Valtteri Arstilan open access artikkeliin, joka käsittelee ajan kokemista ja "The Specious Present" eli nykyhetken kokemista:
Explanation in theories of the specious present

Tuossa on pari Wiki linkkiä, jotka käsittelevät informaatio prosessoinnin kapasiteettia ja työmuistia:

The Magical Number Seven, Plus or Minus Two
Working memory


Eli nostan yllä olevat aiheet mukaan keskusteluun. Nyt mennään vahvasti oman tietopohjani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ehkäpä näistäkin asioista saataisiin jonkinlainen näkökulma tähän SPI-hommaan liittyen?

Ja tuossa vielä havainnollistava kuvio "Laajan nykyhetken" konseptista, joka liittyy tuohon "The Specious Present" ja Working Memory käsitteisiin:

Ext_Present_220325a.png


Tuo kuvio kuvaa vain Paradigmaattista Integraatiota (PI) ajassa. Idea noissa vihreissä palkeissa on se, että tietoiseen mieleen (intentionaalisuus sekä subintentionaalisuus) nousee erilaisia elementtejä eri aikoina, jotka vaikuttavat henkilön sen hetkiseen kokonaistietoisuuteen.

Osa noista palkeista on tietoisessa mielessä samaan aikaan ja osa eri aikoina. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään nämä eri elementit säilyvät "työmuistissa" tai kuinka pitkä on nykyhetken kokeminen (The Specious Present)?

Tämä liittyy toki myös Syntagmaattiseen Integraatioon (SI), eli menneisyyden, nykyhetken ja tulevan läsnäoloon tietoisen mielen nykyhetkessä.

Toinen kysymys pohdittavaksi: Jos intentionaalisuus on se johonka mieli kullakin hetkellä kohdistuu (huomio), niin voisiko subintentionaalisuus kuvata myös eräällä tapaa sitä henkilön "kontekstitietoisuutta"?


Tässä lisänäkökulmaa aiheeseen, ja pari kysymystäkin. Jos jollakulla on näkemystä näihin asioihin, niin mielelläni luen kommenttia siitä kuinka nykyhetken kokeminen sekä työmuisti tai ylipäätään muistitoiminnot mahdollisesti liittyvät SPI-ilmiöihin mielessä ja aivoissa?

Keskustelu muistista kiinnostaa, mutta tiukemmin neurotieteellisestä kulmasta kuin nuo linkkaamasi artikkelit. Keskustelin aiheesta alustavasti ChatGPT:n kanssa ja luonnostelimme keskustelusta kaksi paperia, joista selviää oman kiinnostukseni lähtökohdat. Lähetän ne kohta tähän ketjuun.

Luen nuo uudet kommenttisi ja vastaan niihin huomenna.

Joo, kiitosta noista pitkistä kommenteistasi otsikoilla:

"Tilakonehypoteesi ja sen kehitysmahdollisuudet neurotieteissä ja neuromorfisessa tekoälyssä"
"Muistityyppien psykologiset luokitukset ja niiden neurobiologinen uudelleenarviointi tilakonehypoteesin valossa"


Tuo neurotieteellinen näkökulma on arvokas, ja tuossa toisessa kommentissasi pohditkin perinteisten muistityyppi luokittelujen suhdetta tilakonehypoteesiisi.

Mutta saisiko tuon sun analyysin sovellettua tähän SPI-analyysiin, eli tietoisen mielen fenomenologiselle tasolle? Eli kuinka nuo sun tilakonehypoteesin mukaiset muistityypit ilmenee ihmisten tietoisuudessa?

Tämä olisi se kaiken a ja o SPI-analyysin kannalta, eli kuinka nuo muistityypit suhteutuu Paradigmaattiseen Integraatioon ja toisaalta Syntagmaattiseen Integraatioon aivojen tietoisissa prosesseissa?

Jos ajatellaan tuota 1-3 sekunnin mittaista nykyhetkeä "The Specious Present" teorian mukaisesti, niin onko tällaista pidennettyä nykyhetkeä olemassa, vai voisiko tuo ilmiö selittyä sillä, että ensinnäkin Paradigmaattiseen integraation tulee ja siitä poistuu jatkuvasti tietoisia elementtejä, ja toisaalta nämä juuri koetut elementit jäävät ikäänkuin "päälle" tietoisuuteen siitä juuri koetusta asiasta, eli muistityypit vaikuttavat asiaan. Eli tuo subintentionaalisuus (eräänlainen konteksti tietoisuus) olisi siellä taustalla.

Eli pystyisitkö sä analysoimaan noita muistityyppejäsi tietoisen mielen tasolla ja siitä näkökulmasta, että kuinka ne suhteutuvat tietoiseen SPI-integraation?

Kuinka siis koemme tuon SPI-integraation Paradigmaattiseen ja Syntagmaattiseen aspektiin liittyvät muistitoiminnat tietoisen mielen tasolla?

Tämä on hyvä kysymys. Joudun miettimään tätä nyt varmaan vähän aikaa. Lähetin nuo ChatGPTn kannassa käydyn keskustelun yhteenvedot lähinnä jatkokeskustelun virikkeeksi. En osaa sanoa vielä muuta kuin, että oppikirjojen satuilun asemasta muistitoiminnoille on löydettävä joku konkreettisten aivojen rakenteisiin tukeutuva perusta.

Mietitäänpä yhdessä "Kuinka siis koemme tuon SPI-integraation Paradigmaattiseen ja Syntagmaattiseen aspektiin liittyvät muistitoiminnat tietoisen mielen tasolla?" ja pallotellaan ideoita. Mä panen nyt myös nuo viimeiset kysymysesi mietintämyssyyn ja alan lukea tätä "Valtteri Arstila: Explanation in theories of the specious present" paperia. Palaan asiaan kun saan tuotettua jotakin sanottavaa.

Tossa vielä pari linkkiä artikkeleihin, jotka on mielenkiintoisia ja sivuavat tätä meidän keskustelua:

SEP - Temporal Consciousness
SEP - The Specious Present

IEP - Phenomenology and Time-Consciousness


Näistä olen kerinnyt itsekin vasta tuon ensimmäisen artikkelin lukemaan, mutta nämä voivat olla meidän jatkokeskustelun kannalta mielekkäämpää taustamateriaalia kuin tuo Arstilan artikkeli, joka sekin on ansiokas omalla sarallaan, mutta pohtii asioita lähinnä tuosta "The Specious Present" näkökulmasta.


¤¤¤

Ja jatkokeskustelun pohjaksi muutama luokittelu:

- Clock Time eli kellojen mittaama aika
- Brain Time eli neuronien impulssitiheyteen liittyvä aika (Supermeemi)
- Mind Time eli tietoinen koettu aika (Meemit)


Aika kuvaa muutosta:
- Brain time: Aivojen neuronien tilamuutos (Supermeemin muuttuminen ajassa, eri tahtinen impulssitiheys)
- Mind Time: Tietoisuuden muutos, SPI analyysi


Kolme näkökulmaa Mind Timeen:
- Cinematismi (Toimiiko Aivojen neuraalinen prosessointi näin?)
- Retentionalismi (Toimiiko SPI integraatio ainakin osittain näin?)
- Ekstensionalismi


Mind Time eli SPI kokemiseen liittyvät käsitteet:
- Kesto (Duration)
- Suksessio (Succession)
- Muutos (Change)


Tuossa yllä muutama jaottelu, jotka tein tuo ekan SEP artikkelin pohjalta. Mielenkiintoista tässä on ero Brain Timen ja Mind Timen välillä.

Eli tuossa vielä muutama juttu näin niinkuin keskustelua virkistämään.