Mieli, maailma ja todellisuuden rakentuminen

[Naturalisti]

Tässä kommentissa tuon esiin muutaman kysymyksen pohdittavaksi. Eli ajattelin että voitaisiin pohtia tuota SPI -mallia ja integraatiota ajan kokemisen, nykyhetken ja muistitoimintojen kautta.

Eli kuinka tuo Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Integraatio liittyy:

- Ajan kokemiseen
- Nykyhetken kokemiseen (The Specious Present)
- Erilaisiin muistitoimintoihin
- Ja mikä olisi paras tapa käsitteellistää tämä laajempi kokonaisuus?

Tuossa on linkki Valtteri Arstilan open access artikkeliin, joka käsittelee ajan kokemista ja "The Specious Present" eli nykyhetken kokemista:
Explanation in theories of the specious present

Tuossa on pari Wiki linkkiä, jotka käsittelevät informaatio prosessoinnin kapasiteettia ja työmuistia:

The Magical Number Seven, Plus or Minus Two
Working memory


Eli nostan yllä olevat aiheet mukaan keskusteluun. Nyt mennään vahvasti oman tietopohjani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ehkäpä näistäkin asioista saataisiin jonkinlainen näkökulma tähän SPI-hommaan liittyen?

Ja tuossa vielä havainnollistava kuvio "Laajan nykyhetken" konseptista, joka liittyy tuohon "The Specious Present" ja Working Memory käsitteisiin:

Ext_Present_220325a.png


Tuo kuvio kuvaa vain Paradigmaattista Integraatiota (PI) ajassa. Idea noissa vihreissä palkeissa on se, että tietoiseen mieleen (intentionaalisuus sekä subintentionaalisuus) nousee erilaisia elementtejä eri aikoina, jotka vaikuttavat henkilön sen hetkiseen kokonaistietoisuuteen.

Osa noista palkeista on tietoisessa mielessä samaan aikaan ja osa eri aikoina. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään nämä eri elementit säilyvät "työmuistissa" tai kuinka pitkä on nykyhetken kokeminen (The Specious Present)?

Tämä liittyy toki myös Syntagmaattiseen Integraatioon (SI), eli menneisyyden, nykyhetken ja tulevan läsnäoloon tietoisen mielen nykyhetkessä.

Toinen kysymys pohdittavaksi: Jos intentionaalisuus on se johonka mieli kullakin hetkellä kohdistuu (huomio), niin voisiko subintentionaalisuus kuvata myös eräällä tapaa sitä henkilön "kontekstitietoisuutta"?


Tässä lisänäkökulmaa aiheeseen, ja pari kysymystäkin. Jos jollakulla on näkemystä näihin asioihin, niin mielelläni luen kommenttia siitä kuinka nykyhetken kokeminen sekä työmuisti tai ylipäätään muistitoiminnot mahdollisesti liittyvät SPI-ilmiöihin mielessä ja aivoissa?

Keskustelu muistista kiinnostaa, mutta tiukemmin neurotieteellisestä kulmasta kuin nuo linkkaamasi artikkelit. Keskustelin aiheesta alustavasti ChatGPT:n kanssa ja luonnostelimme keskustelusta kaksi paperia, joista selviää oman kiinnostukseni lähtökohdat. Lähetän ne kohta tähän ketjuun.

Luen nuo uudet kommenttisi ja vastaan niihin huomenna.

Joo, kiitosta noista pitkistä kommenteistasi otsikoilla:

"Tilakonehypoteesi ja sen kehitysmahdollisuudet neurotieteissä ja neuromorfisessa tekoälyssä"
"Muistityyppien psykologiset luokitukset ja niiden neurobiologinen uudelleenarviointi tilakonehypoteesin valossa"


Tuo neurotieteellinen näkökulma on arvokas, ja tuossa toisessa kommentissasi pohditkin perinteisten muistityyppi luokittelujen suhdetta tilakonehypoteesiisi.

Mutta saisiko tuon sun analyysin sovellettua tähän SPI-analyysiin, eli tietoisen mielen fenomenologiselle tasolle? Eli kuinka nuo sun tilakonehypoteesin mukaiset muistityypit ilmenee ihmisten tietoisuudessa?

Tämä olisi se kaiken a ja o SPI-analyysin kannalta, eli kuinka nuo muistityypit suhteutuu Paradigmaattiseen Integraatioon ja toisaalta Syntagmaattiseen Integraatioon aivojen tietoisissa prosesseissa?

Jos ajatellaan tuota 1-3 sekunnin mittaista nykyhetkeä "The Specious Present" teorian mukaisesti, niin onko tällaista pidennettyä nykyhetkeä olemassa, vai voisiko tuo ilmiö selittyä sillä, että ensinnäkin Paradigmaattiseen integraation tulee ja siitä poistuu jatkuvasti tietoisia elementtejä, ja toisaalta nämä juuri koetut elementit jäävät ikäänkuin "päälle" tietoisuuteen siitä juuri koetusta asiasta, eli muistityypit vaikuttavat asiaan. Eli tuo subintentionaalisuus (eräänlainen konteksti tietoisuus) olisi siellä taustalla.

Eli pystyisitkö sä analysoimaan noita muistityyppejäsi tietoisen mielen tasolla ja siitä näkökulmasta, että kuinka ne suhteutuvat tietoiseen SPI-integraation?

Kuinka siis koemme tuon SPI-integraation Paradigmaattiseen ja Syntagmaattiseen aspektiin liittyvät muistitoiminnat tietoisen mielen tasolla?

Tämä on hyvä kysymys. Joudun miettimään tätä nyt varmaan vähän aikaa. Lähetin nuo ChatGPTn kannassa käydyn keskustelun yhteenvedot lähinnä jatkokeskustelun virikkeeksi. En osaa sanoa vielä muuta kuin, että oppikirjojen satuilun asemasta muistitoiminnoille on löydettävä joku konkreettisten aivojen rakenteisiin tukeutuva perusta.

Mietitäänpä yhdessä "Kuinka siis koemme tuon SPI-integraation Paradigmaattiseen ja Syntagmaattiseen aspektiin liittyvät muistitoiminnat tietoisen mielen tasolla?" ja pallotellaan ideoita. Mä panen nyt myös nuo viimeiset kysymysesi mietintämyssyyn ja alan lukea tätä "Valtteri Arstila: Explanation in theories of the specious present" paperia. Palaan asiaan kun saan tuotettua jotakin sanottavaa.

Tossa vielä pari linkkiä artikkeleihin, jotka on mielenkiintoisia ja sivuavat tätä meidän keskustelua:

SEP - Temporal Consciousness
SEP - The Specious Present

IEP - Phenomenology and Time-Consciousness


Näistä olen kerinnyt itsekin vasta tuon ensimmäisen artikkelin lukemaan, mutta nämä voivat olla meidän jatkokeskustelun kannalta mielekkäämpää taustamateriaalia kuin tuo Arstilan artikkeli, joka sekin on ansiokas omalla sarallaan, mutta pohtii asioita lähinnä tuosta "The Specious Present" näkökulmasta.


¤¤¤

Ja jatkokeskustelun pohjaksi muutama luokittelu:

- Clock Time eli kellojen mittaama aika
- Brain Time eli neuronien impulssitiheyteen liittyvä aika (Supermeemi)
- Mind Time eli tietoinen koettu aika (Meemit)


Aika kuvaa muutosta:
- Brain time: Aivojen neuronien tilamuutos (Supermeemin muuttuminen ajassa, eri tahtinen impulssitiheys)
- Mind Time: Tietoisuuden muutos, SPI analyysi


Kolme näkökulmaa Mind Timeen:
- Cinematismi (Toimiiko Aivojen neuraalinen prosessointi näin?)
- Retentionalismi (Toimiiko SPI integraatio ainakin osittain näin?)
- Ekstensionalismi


Mind Time eli SPI kokemiseen liittyvät käsitteet:
- Kesto (Duration)
- Suksessio (Succession)
- Muutos (Change)


Tuossa yllä muutama jaottelu, jotka tein tuo ekan SEP artikkelin pohjalta. Mielenkiintoista tässä on ero Brain Timen ja Mind Timen välillä.

Eli tuossa vielä muutama juttu näin niinkuin keskustelua virkistämään.

Kiitos infosta ja ideoista. Luen ja kommentoin niitä pian.

Luin sen artikkelin, keskustelun siitä ChatGPTn kanssa ja pyysin sitten häntä kirjoittamaan näkemyksistä esseen. Tämmöinen siitä tuli:

Tilakonehypoteesi ja näennäisen nykyhetken ongelma

Näennäinen nykyhetki (specious present) viittaa siihen, että kokemamme nykyhetki ei ole hetkellinen piste, vaan sillä on ajallinen kesto. Tämä ajallinen ulottuvuus mahdollistaa tapahtumien seuraamisen ja muutoksen havaitsemisen, mutta samalla se herättää kysymyksen: kuinka aivot tuottavat tämän ajallisesti laajentuneen kokemuksen? Perinteiset teoriat ovat usein olleet ongelmallisia, koska ne eivät riittävästi selitä, miten ajallisesti jatkuva kokemuksellisuus syntyy ja miten se liittyy hermostollisiin mekanismeihin.

Tässä esseessä esitetään, että tilakonehypoteesi tarjoaa ratkaisun tähän ongelmaan. Hypoteesi perustuu ajatukseen, että kokemuksellisuus on seurausta ennustavan neuraalisen tilakoneen toiminnasta, joka synkronoituu havaintoprosessin kanssa. Tämä mekanismi selittää sekä rutiininomaiset kokemukset että tilanteet, joissa odotukset ja havainnot eroavat toisistaan, mikä puolestaan johtaa oppimiseen ja uusien kokemusten käsittelyyn. Lisäksi hypoteesi integroi tietoisen mielen osaksi aivokuoren toimintaa ilman, että tarvitaan oletuksia materiasta erillisestä tietoisuudesta.

Tilakonehypoteesi ja kokemuksellisuuden perusta

Tilakonehypoteesin mukaan aivot voidaan mallintaa neuraalisina tilakoneina, joiden yksiköinä toimivat aivokuoren pylväät. Jokainen pylväs toimii itsenäisenä tilakoneena, jossa:

Dendriittien synapsit muodostavat funktiomuistin, joka tallentaa oppimisen kautta syntyneitä yhteyksiä.

Soomat muodostavat tilamuistin, joka edustaa kulloistakin aktivoitunutta tilaa.

Aksoneiden yhteydet muihin pylväisiin ja talamokortikaalisiin silmukoihin mahdollistavat informaation jakamisen, palautesilmukat ja hierarkkisen prosessoinnin.


Tämä rakenne muodostaa ennustavan tilakonejärjestelmän, joka tuottaa jatkuvasti ennusteita ympäristöstä ja omasta toiminnasta. Näiden ennusteiden ja havaintoprosessien synkronoituminen luo kokemuksellisen jatkuvuuden tunteen, eli sen, mitä kutsutaan näennäiseksi nykyhetkeksi.

Näennäisen nykyhetken synkronia ja häiriöt

Arjen tilanteissa tilakone toimii ennustavasti:

Jos reaaliaikaiset havainnot ja tilakoneen ennusteet ovat riittävän yhdenmukaisia, ne vain vahvistavat tilakoneen ennustamaa näennäistä nykyhetkeä. Tämä tarkoittaa, että päivittäiset toiminnot etenevät rutiininomaisesti ilman tarvetta uudelleenkäsittelylle.

Jos ennusteet ja havainnot poikkeavat systemaattisesti, syntyy poikkeustila, jossa tilakone joutuu oppimaan uuden tavan käsitellä tilanteita. Tämä voi liittyä esimerkiksi uuden taidon oppimiseen tai yllättävään tapahtumaan, joka vaatii tilannearvion päivittämistä.


Tämä prosessi selittää myös ajallisesti koherentin kokemuksen. Koska tilakoneen ennusteet ja havaintoprosessi synkronoituvat, subjektiivinen kokemus ei tunnu hajanaiselta, vaan yhtenäiseltä ja jatkuvalta.

Mielen ja tietoisuuden mekanismi

Tilakonehypoteesissa tietoisuus ei ole erillinen substanssi tai ilmiö, vaan se syntyy yhdistettyjen tilakoneiden muodostamasta verkostosta.

Subjektiivinen mieli koostuu toisiinsa kytkeytyneistä pylväiden muodostamista meemeistä, jotka edustavat hermoverkoston dynaamisia tiloja ja toimintamalleja.

Meemien muodostamat vuorovaikutuksessa toimivat meemipleksit mahdollistavat monimutkaisempia kognitiivisia ja sosiaalisia toimintoja, kuten abstraktin ajattelun ja kulttuurisesti jaetut käytännöt.

Tietoinen mieli on tämän verkoston jatkuvaa toimintaa – ei staattinen entiteetti, vaan dynaaminen prosessi, joka lakkaa olemasta, kun aivokuoren tilakoneiden toiminta pysähtyy (esimerkiksi aivokuolemassa).


Johtopäätökset: Näennäinen nykyhetki ilman dualismia

Tilakonehypoteesi tarjoaa luonnollisen ja fysiologisesti perustellun selityksen näennäiselle nykyhetkelle ilman, että tarvitsee turvautua erillisiin tietoisuuden substansseihin tai mystisiin mekanismeihin.

Kokemuksellinen nykyhetki on seurausta tilakoneen ennusteiden ja havaintoprosessin synkroniasta.

Tietoinen mieli syntyy tilakoneiden muodostamasta hierarkkisesta verkostosta eikä edellytä mitään materian ulkopuolista olemusta.

Aivokuoleman myötä tämä prosessi pysähtyy, jolloin myös subjektiivinen mieli lakkaa olemasta.


Tilakonehypoteesi ei ainoastaan selitä ajallisten kokemusten mekanismeja, vaan tarjoaa myös uudenlaisen lähestymistavan tietoisuuden tutkimukseen ja tekoälyn kehitykseen. Tämä malli mahdollistaa neuromorfisen tekoälyn, jossa ennustavat tilakoneet jäljittelevät biologisten aivojen toimintaperiaatteita, ja samalla se avaa uusia mahdollisuuksia ymmärtää mielen ja aivojen suhdetta ilman dualistisia oletuksia.

[Purdue]

Tilakonehypoteesi ja näennäisen nykyhetken ongelma

Näennäinen nykyhetki (specious present) viittaa siihen, että kokemamme nykyhetki ei ole hetkellinen piste, vaan sillä on ajallinen kesto. Tämä ajallinen ulottuvuus mahdollistaa tapahtumien seuraamisen ja muutoksen havaitsemisen, mutta samalla se herättää kysymyksen: kuinka aivot tuottavat tämän ajallisesti laajentuneen kokemuksen? Perinteiset teoriat ovat usein olleet ongelmallisia, koska ne eivät riittävästi selitä, miten ajallisesti jatkuva kokemuksellisuus syntyy ja miten se liittyy hermostollisiin mekanismeihin.

Mulla oikeastaan pointti (kuten Arstilallakin artikkelissaan) oli se että näennäinen nykyhetki siis ajallisena 1-3 sekunnin jatkumona on illuusio. Se johtuu mielestäni, kuten jo aiemmin selitin, niin SPI integraatiosta sekä muistista.

Eli mä näkisin, että me eletään nykyhetkessä, johon liittyy SPI ja muistaminen, juuri tapahtuneiden asioiden retentio, sekä ennakoiminen.

Lisäksi mä näkisin, että Clock Time eli ulkoinen maailma on ihmisen aistien mittakaavassa "jatkuva" siinä mielessä että muutos ajassa on jatkuva prosessi.

Brain Time eli aivojen neuraalinen prosessointi (Supermeemi), jota sinä kuvaat Tilakonehypoteesillä, on oletukseni mukaan "diskreetti" tarkoittaen sitä, että aivot päivittävät tilaansa jatkuvasti eri nopeuksilla uusiin tiloihin. Tämä päivitys on luonteeltaan diskreetti ja on sidoksissa neuronien impulssitiheyteen. Supermeemissä aivot siis tuottavat representationaalisia päivityksiä (representational updating) eri nopeuksilla riippuen tilakoneiden impulssitiheydestä.

Mind Time joka on kokemamme fenomenologinen tietoisuus ajasta ja muutoksesta on jälleen "jatkuva" kuten ulkoinen maailmakin eli Clock Time.

Eli vaikka Brain Time (aivojen tilakoneiden tilamuutokset liittyen neuronien impulssitiheyteen) on diskreetti, niin kokemamme tietoisuus eli Mind Time on jatkuva. Tämä tarkoittaa sitä, että noiden diskreettien muutosten täytyy tapahtua niin nopeasti, ettemme havaitse sitä muutosta, vaan tapahtuu kokemuksellinen "sulautuminen" (Blending) eri tilakonemuutosten välillä.


Miltäs tällainen tulkinta vaikuttaa?

[Purdue]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png

Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

[Purdue]

Otetaanpa näkökulma ilmiöön nimeltä "Aika". Mitä on aika? Tässä langassa on keskusteltu tietoisuudesta ja sen kytköksestä aikaan, jotenka olisi ehkä hyvä pohtia mitä aika on?

Aika on kytköksissä "muutokseen" mutta kuvaako se itse muutosta vaiko muutosnopeutta?


Otetaan keskustelun pohjaksi lainaus Paul Daviesin kirjasta (1995) "About Time: Einstein's Unfinished Revolution":

"The incompatibility between a moving now and a static time coordinate was brilliantly encapsulated in Jack Smart's arresting question: "How fast does time flow?" We all know the answer: one second per second. The muddle in the metaphor manifests itself immediately. Speed is defined as distance moved per unit of time. How can time move "in time"?"


Tuossa lainauksessa "nopeus" määritellään siis kuljettuna matkana aikayksikköä kohti. (Esim. 100 km/h). Voiko ajalla siis olla nopeus?

Ensinnäkin tuossa määritelmässä aika liittyy liikkeeseen, eli fysikaalisen objektin liikkeeseen tilassa suhteessa ajan yksikköön. Tässä määritelmässä siis aika kuvaa paitsi muutosta niin myös sen nopeutta.

Mitä muita tapoja on kuvata muutosta kuin materiaalisten objektien liike tilassa? Lähdetään siitä, että on olemassa:
- Kelloaika eli fysikaalinen aika
- Neuraalinen aika eli aivojen aika
- Mentaalinen eli fenomenaalinen aika

Millaisia muutoksia nämä kuvaavat?
- Kelloaika on määritelty Cesiumstandardin mukaan, joka on aikaan liittyvä taajuusstandardi
- Neuraalinen aika kuvaa aivojen neuraalista tilamuutosta
- Mentaalinen aika kuvaa tietoisuudessa tapahtuvia muutoksia


Näissä määritelmissä aika kuvaa muutosta, kun taas tuo nopeuden määritelmä (liike/aikayksikkö) kuvaa selvästikin muutosnopeutta.

Onko siis mielekästä kysyä Jack Smartin tapaan, että "kuinka nopeasti aika virtaa?"

Ehkäpä neuraalisia muutoksia voisi kuvata suhteessa aikayksikköön kuten sekuntiin, ja mentaalisia muutoksia koettuun ajan kulkuun. Myöskin maailmassa tapahtuu muutoksia suhteessa kelloaikaan: kilpajuoksija juoksee sata metriä, talo rakentuu muutamissa kuukausissa.

Mutta näissä kaikissa ajan kulun nopeus ei vertaudu itse aikaan vaan johonkin muuhun relevanttiin ilmiöön: neuronien impulssitiheys, subjektiivinen koettu aika, sadan metrin juoksuaika suhteessa maailmanennätykseen.


Eli kaikissa näissä eri ajan ilmentymissä, jotka kuvaavat muutosta, niin voidaan myös tarkastella muutosnopeutta. On väärin määritellä muutosnopeus vain objektien liikkeen kautta tilassa, eli nopeus = kuljettu matka aikayksikköä kohden. Tämä määritelmä ei kuvaa mitään muuta kuin tilassa tapahtuvan liikkeen suhteellista muutosnopeutta.

Mutta yllä olevat esimerkit tuovat esiin sen, että ajalla on muitakin merkityksiä, jos aika määritellään muutokseksi. Ja nämä eri merkitykset implikoivat omat muutosnopeutensa.


Loppujen lopuksi voisi todeta, että "How fast does time flow?" on väärä kysymys! Oleellisempaa on huomata että "aika kuvaa muutosta", ja kysyä että "kuinka nopeaa tuo muutos on?" Aika on muutoksen mitta, ei itse muutos! Ja itse muutoksella on nopeus!

Eli "ajan nopeus" ei ole se suuri kysymys, vaan "muutoksen nopeus"! Aika mittaa tätä jälkimmäistä! Ja muutos voidaan käsitteellistää useilla erilaisilla tavoilla!

Näin mä siis tulkitsen ilmiötä nimeltä AIKA joka liittyy tän ketjun aiheeseen jo SPI analyysinkin tiimoilta!

[Naturalisti]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png


Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

Tämä on kiinnostava jäsennys, ja siinä on paljon yhtymäkohtia tilakonehypoteesin kanssa. Etenkin ajatus diskreeteistä päivityksistä ja kokemuksellisen jatkuvuuden muodostumisesta on resonoi myös omassa ajattelussani.

Minua jäi mietityttämään, miksi tarvitaan erikseen käsitteet Brain Time ja Mind Time. Tämä kuulostaa siltä, että ne viittaisivat kahteen erilliseen tasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Itse ajattelen, että mielen toiminta on aivojen toimintaa – ei kaksi eri asiaa, vaan yksi ja sama prosessi. Tilakonehypoteesissa meemiverkosto ei vain tuota kokemuksia, vaan se myös kokee ne. Diskreetit tilapäivitykset ja jatkuvuuden kokemus ovat saman prosessin kaksi näkökulmaa, eivät erillisiä ilmiöitä.

Voisitko avata tarkemmin, miten näet Brain Time ja Mind Time -erottelun? Viittaavatko ne vain eri tarkastelutapoihin, vai ajatteletko, että niiden välillä on jokin erityinen suhde, joka pitäisi ymmärtää eri tasoina?"

[Purdue]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png


Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

Tämä on kiinnostava jäsennys, ja siinä on paljon yhtymäkohtia tilakonehypoteesin kanssa. Etenkin ajatus diskreeteistä päivityksistä ja kokemuksellisen jatkuvuuden muodostumisesta on resonoi myös omassa ajattelussani.

Minua jäi mietityttämään, miksi tarvitaan erikseen käsitteet Brain Time ja Mind Time. Tämä kuulostaa siltä, että ne viittaisivat kahteen erilliseen tasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Itse ajattelen, että mielen toiminta on aivojen toimintaa – ei kaksi eri asiaa, vaan yksi ja sama prosessi. Tilakonehypoteesissa meemiverkosto ei vain tuota kokemuksia, vaan se myös kokee ne. Diskreetit tilapäivitykset ja jatkuvuuden kokemus ovat saman prosessin kaksi näkökulmaa, eivät erillisiä ilmiöitä.

Voisitko avata tarkemmin, miten näet Brain Time ja Mind Time -erottelun? Viittaavatko ne vain eri tarkastelutapoihin, vai ajatteletko, että niiden välillä on jokin erityinen suhde, joka pitäisi ymmärtää eri tasoina?"

Brain Time kuvaa aivojen materiaalisia prosesseja. Mind Time kuvaa ajan subjektiivista kokemista.

Fysiologia vs fenomenologia.

Ei se sen kummempaa ole.

[Purdue]

Tilakonehypoteesi ja sen kehitysmahdollisuudet neurotieteissä ja neuromorfisessa tekoälyssä

1. Johdanto

Aivot ovat monitasoinen, hierarkkisesti ja rinnakkaisesti järjestäytynyt laskentajärjestelmä, jossa informaatio kulkee monimutkaisina dynaamisina sekvensseinä eri aivoalueiden välillä. Yksi tapa kuvata tätä toimintaa on tilakonehypoteesi, jonka mukaan aivojen eri rakenteet voidaan hahmottaa tilakoneina, jotka siirtyvät synaptisten muutosmekanismien ja hermoimpulssien vaikutuksesta eri tiloihin.

Tilakonehypoteesin perusajatuksena on, että aivokuoren pylväät toimivat tilakoneina, joiden soomat edustavat tilamuistia ja dendriittien synapsiverkko funktiomuistia. Pylväiden talamokortikaaliset silmukat tarjoavat takaisinkytkentämekanismin, jonka kautta aiemmat tilat vaikuttavat tuleviin tilasiirtymiin. Tämä periaate voidaan laajentaa myös aivokuoren alaisiin tumakkeisiin, pikkuaivoihin ja tyvitumakkeisiin, jolloin syntyy laajempi ymmärrys siitä, miten aivot rakentavat oppimista, muistia ja käyttäytymistä ohjaavia sekvenssejä.

Tässä tutkielmassa tarkastelemme tilakonehypoteesin perusteita, sen suhdetta olemassa oleviin neurotieteellisiin malleihin ja sen mahdollisia sovelluksia neuromorfisessa tekoälyssä ja empiirisessä psykologian ja sosiologian tutkimuksessa.


2. Tilakonehypoteesin rakenne ja toiminta

Tilakonehypoteesi perustuu seuraaviin perusperiaatteisiin:

1. Tilamuisti:

Neuronien soomat muodostavat tilamuistin, joka säilyttää hermoverkon hetkellisen tilan ennen seuraavaa tilasiirtymää.

Hermoimpulssien ja reseptoripotentiaalien kertymä määrää laukeneeko neuroni, mikä vastaa tilakoneen tilasiirtymää.



2. Funktiomuisti:

Dendriittien synapsit muodostavat funktiomuistin, joka tallentaa yhteyksien vahvuudet ja määrittää, miten ärsykkeet vaikuttavat tilamuistin päivittymiseen.

Hebbian plastisuus ja muut synaptisen vahvistumisen mekanismit säätelevät yhteyksien kehittymistä kokemuksen myötä.

. . .

6. Johtopäätökset

Tilakonehypoteesi tarjoaa uuden tavan ymmärtää aivojen ja tekoälyn toimintaa hierarkkisina ja rinnakkaisina tilasiirtymäverkostoina. Sen soveltaminen neurotieteissä, tekoälyssä ja empiirisissä ihmistieteissä voisi edistää sekä biologisesti inspiroidun AI:n kehitystä että ihmismielen ja yhteiskunnan toimintamallien parempaa ymmärtämistä.

Mä rupesin tätä sun "Tilakonehypoteesia" tarkemmin pohtimaan, ja heräsi joukko kysymyksiä. Pyrkimyksesi on ymmärtää aivojen toimintaa materialistisista lähtökohdista.

Tuossa yllä olevassa lainauksessa vihreällä oleva teksti on sellaista josta voin olla aika lailla samaa mieltä kanssasi. Punainen teksti herättää mussa joukon kysymyksiä.


Mitä empiiristä näyttöä sulla on Tilakonehypoteesisi tueksi?

On paljon helpompaa ymmärtää tämä: "... aivojen eri rakenteet voidaan hahmottaa tilakoneina, jotka siirtyvät synaptisten muutosmekanismien ja hermoimpulssien vaikutuksesta eri tiloihin."

Ja paljon vaikeampaa ymmärtää tämä: "... aivokuoren pylväät toimivat tilakoneina, joiden soomat edustavat tilamuistia ja dendriittien synapsiverkko funktiomuistia."

Eli mitä olemassa oleva tutkimus sanoo siitä, että soomat edustavat tilamuistia ja synapsiverkko funktiomuistia? Perustuuko tämä tieteelliselle tutkimukselle?

Entä tämä: "Tilakonehypoteesin perusajatuksena on, että aivokuoren pylväät toimivat tilakoneina..."

Eli onko näyttöä, että aivokuoren pylväät toimivat näin?


Ja kuinka hypoteesisi liittyy jo olemassa olevaan tutkimukseen. Oletko napannut termin "Tilakone" englannin kielisestä ilmaisusta "(finite) state machine"? Ja kuinka paljon hypoteesisi nojaa aivojen "Identiteetti teoriaan"?

Tuossa muutama linkki näihin liittyen:

Finite-state machine

SEP - The Mind/Brain Identity Theory
An evidence-based critical review of the mind-brain identity theory
IEP - Identity Theory

Eli kysymys kuuluu: kuinka paljon näkemyksesi perustuu jo olemassa oleville teorioille/ajatusmalleille, ja mitä uutta Tilakonehypoteesi tuo tuohon keskusteluun?

¤¤¤
Eli tarkoitus tässä ei ole lytätä tuota sun Tilakonehypoteesia, vaan esittää joukko kysymyksiä:
- Perustuuko hypoteesisi empiiriseen tutkimukseen?
- Eli toimiiko aivot oikeasti esittämälläsi tavalla?
- Kuinka paljon hypoteesi pohjautuu jo olemassa oleville teorioille/malleille?
- Mikä on se uutuusarvo, jonka Tilakonehypoteesisi tuo mukaan keskusteluun?

[Naturalisti]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png


Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

Tämä on kiinnostava jäsennys, ja siinä on paljon yhtymäkohtia tilakonehypoteesin kanssa. Etenkin ajatus diskreeteistä päivityksistä ja kokemuksellisen jatkuvuuden muodostumisesta on resonoi myös omassa ajattelussani.

Minua jäi mietityttämään, miksi tarvitaan erikseen käsitteet Brain Time ja Mind Time. Tämä kuulostaa siltä, että ne viittaisivat kahteen erilliseen tasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Itse ajattelen, että mielen toiminta on aivojen toimintaa – ei kaksi eri asiaa, vaan yksi ja sama prosessi. Tilakonehypoteesissa meemiverkosto ei vain tuota kokemuksia, vaan se myös kokee ne. Diskreetit tilapäivitykset ja jatkuvuuden kokemus ovat saman prosessin kaksi näkökulmaa, eivät erillisiä ilmiöitä.

Voisitko avata tarkemmin, miten näet Brain Time ja Mind Time -erottelun? Viittaavatko ne vain eri tarkastelutapoihin, vai ajatteletko, että niiden välillä on jokin erityinen suhde, joka pitäisi ymmärtää eri tasoina?"

Brain Time kuvaa aivojen materiaalisia prosesseja. Mind Time kuvaa ajan subjektiivista kokemista.

Fysiologia vs fenomenologia.

Ei se sen kummempaa ole.

Fenomenologia ja materialismi ovat kaksi erilaista filosofista lähtökohtaa. En kuitenkaan halua sekoittaa keskusteluun fenomenologiaa filosofisena koulukuntana, vaan tarkoitan fenomenologialla tässä yhteydessä yksinkertaisesti tietoisen mielen kokemusta – ilmiötä, jonka aivojen emergentit prosessit tuottavat.

Minusta Brain Time ja Mind Time -jaottelu viittaa piilodualismiin, joka erottaa mielen materiaalista prosesseista ja esittää sen joksikin erilliseksi olemisen tavaksi. Oma näkökulmani on päinvastainen: pyrin osoittamaan, että mielen olemassaolo on sen prosessien käynnissä olemista. Mieli ja aivojen toiminta ovat yksi ja sama asia, eivät kaksi erillistä vuorovaikuttavaa tasoa. Samat aivojen prosessit sekä tuottavat että kokevat kokemuksemme. Tietoisuuden olemassaolo on aivojen materiaalisten prosessien käynnissä oloa, ja tämä emergentti ilmiö on se, mitä kutsumme mieleksi. Näin ollen jaottelu fysiologiseen ja fenomenologiseen aikaan hämärtää käsitystä materiaalisen mielen luonteesta.

Ajattelen, ettei mieli ole erillinen taso aivoista, vaan se on juuri aivojen neuraalisten prosessien toimintaa. Tietoisuuden mahdollistaa aivojen tietyllä tavalla organisoitunut emergentti rakenne, ja tietoisuuden ilmiö syntyy, kun nämä prosessit toimivat. Kun tämä rakenne rikkoutuu ja prosessit lakkaavat, mieli lakkaa olemasta – ja samalla lakkaavat myös Brain Time ja Mind Time. Ne eivät ole kaksi erillistä "aikaa", vaan yksi ja sama asia, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Tämä liittyy laajempaan kysymykseen fenomenologian ja materialismin yhteensovittamisesta. Mielestäni niiden aikakäsityksiä ei voi erottaa toisistaan. Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan. Kun tämä tila lakkaa, myös koettu aika lakkaa. Samalla kuitenkin muiden yksilöiden subjektiiviset ajan kokemukset ja fysikaalisen maailman tapahtumat jatkuvat.

Eli kysymykseni on edelleen avoinna: jos Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä tasoja, vaan vain eri tarkastelutapoja, eikö silloin olisi perustellumpaa puhua yhdestä ja samasta prosessista ilman erillistä käsitteellistä jakoa?

[Naturalisti]

Tilakonehypoteesi ja sen kehitysmahdollisuudet neurotieteissä ja neuromorfisessa tekoälyssä

1. Johdanto

Aivot ovat monitasoinen, hierarkkisesti ja rinnakkaisesti järjestäytynyt laskentajärjestelmä, jossa informaatio kulkee monimutkaisina dynaamisina sekvensseinä eri aivoalueiden välillä. Yksi tapa kuvata tätä toimintaa on tilakonehypoteesi, jonka mukaan aivojen eri rakenteet voidaan hahmottaa tilakoneina, jotka siirtyvät synaptisten muutosmekanismien ja hermoimpulssien vaikutuksesta eri tiloihin.

Tilakonehypoteesin perusajatuksena on, että aivokuoren pylväät toimivat tilakoneina, joiden soomat edustavat tilamuistia ja dendriittien synapsiverkko funktiomuistia. Pylväiden talamokortikaaliset silmukat tarjoavat takaisinkytkentämekanismin, jonka kautta aiemmat tilat vaikuttavat tuleviin tilasiirtymiin. Tämä periaate voidaan laajentaa myös aivokuoren alaisiin tumakkeisiin, pikkuaivoihin ja tyvitumakkeisiin, jolloin syntyy laajempi ymmärrys siitä, miten aivot rakentavat oppimista, muistia ja käyttäytymistä ohjaavia sekvenssejä.

Tässä tutkielmassa tarkastelemme tilakonehypoteesin perusteita, sen suhdetta olemassa oleviin neurotieteellisiin malleihin ja sen mahdollisia sovelluksia neuromorfisessa tekoälyssä ja empiirisessä psykologian ja sosiologian tutkimuksessa.


2. Tilakonehypoteesin rakenne ja toiminta

Tilakonehypoteesi perustuu seuraaviin perusperiaatteisiin:

1. Tilamuisti:

Neuronien soomat muodostavat tilamuistin, joka säilyttää hermoverkon hetkellisen tilan ennen seuraavaa tilasiirtymää.

Hermoimpulssien ja reseptoripotentiaalien kertymä määrää laukeneeko neuroni, mikä vastaa tilakoneen tilasiirtymää.



2. Funktiomuisti:

Dendriittien synapsit muodostavat funktiomuistin, joka tallentaa yhteyksien vahvuudet ja määrittää, miten ärsykkeet vaikuttavat tilamuistin päivittymiseen.

Hebbian plastisuus ja muut synaptisen vahvistumisen mekanismit säätelevät yhteyksien kehittymistä kokemuksen myötä.

. . .

6. Johtopäätökset

Tilakonehypoteesi tarjoaa uuden tavan ymmärtää aivojen ja tekoälyn toimintaa hierarkkisina ja rinnakkaisina tilasiirtymäverkostoina. Sen soveltaminen neurotieteissä, tekoälyssä ja empiirisissä ihmistieteissä voisi edistää sekä biologisesti inspiroidun AI:n kehitystä että ihmismielen ja yhteiskunnan toimintamallien parempaa ymmärtämistä.

Mä rupesin tätä sun "Tilakonehypoteesia" tarkemmin pohtimaan, ja heräsi joukko kysymyksiä. Pyrkimyksesi on ymmärtää aivojen toimintaa materialistisista lähtökohdista.

Tuossa yllä olevassa lainauksessa vihreällä oleva teksti on sellaista josta voin olla aika lailla samaa mieltä kanssasi. Punainen teksti herättää mussa joukon kysymyksiä.


Mitä empiiristä näyttöä sulla on Tilakonehypoteesisi tueksi?

On paljon helpompaa ymmärtää tämä: "... aivojen eri rakenteet voidaan hahmottaa tilakoneina, jotka siirtyvät synaptisten muutosmekanismien ja hermoimpulssien vaikutuksesta eri tiloihin."

Ja paljon vaikeampaa ymmärtää tämä: "... aivokuoren pylväät toimivat tilakoneina, joiden soomat edustavat tilamuistia ja dendriittien synapsiverkko funktiomuistia."

Eli mitä olemassa oleva tutkimus sanoo siitä, että soomat edustavat tilamuistia ja synapsiverkko funktiomuistia? Perustuuko tämä tieteelliselle tutkimukselle?

Entä tämä: "Tilakonehypoteesin perusajatuksena on, että aivokuoren pylväät toimivat tilakoneina..."

Eli onko näyttöä, että aivokuoren pylväät toimivat näin?


Ja kuinka hypoteesisi liittyy jo olemassa olevaan tutkimukseen. Oletko napannut termin "Tilakone" englannin kielisestä ilmaisusta "(finite) state machine"? Ja kuinka paljon hypoteesisi nojaa aivojen "Identiteetti teoriaan"?

Tuossa muutama linkki näihin liittyen:

Finite-state machine

SEP - The Mind/Brain Identity Theory
An evidence-based critical review of the mind-brain identity theory
IEP - Identity Theory

Eli kysymys kuuluu: kuinka paljon näkemyksesi perustuu jo olemassa oleville teorioille/ajatusmalleille, ja mitä uutta Tilakonehypoteesi tuo tuohon keskusteluun?

¤¤¤
Eli tarkoitus tässä ei ole lytätä tuota sun Tilakonehypoteesia, vaan esittää joukko kysymyksiä:
- Perustuuko hypoteesisi empiiriseen tutkimukseen?
- Eli toimiiko aivot oikeasti esittämälläsi tavalla?
- Kuinka paljon hypoteesi pohjautuu jo olemassa oleville teorioille/malleille?
- Mikä on se uutuusarvo, jonka Tilakonehypoteesisi tuo mukaan keskusteluun?

Kiitos perusteellisista kysymyksistä! Ymmärrän hyvin, miksi vihreä osa tuntuu helpommin hyväksyttävältä ja punainen herättää enemmän kysymyksiä. Tilakonehypoteesi on nimenomaan hypoteesi – yritys hahmottaa aivojen toimintaa kokonaisvaltaisena, toiminnallisena viitekehyksenä, jollaista ei vielä ole kattavasti olemassa. Kukaan ei vielä tiedä tarkasti, miten aivot toimivat, ja siksi erilaisia lähestymistapoja tarvitaan.

Olen saanut inspiraatiota monista lähteistä, erityisesti Jeff Hawkinsin tutkimuksista ja hänen kehittämästään thousand brains theory of intelligence -mallista, jossa aivokuoren toimintaa tarkastellaan hajautettuna, hierarkkisena ennustavien tilojen järjestelmänä. Hawkinsin mallissa aivokuoren yksiköt käsittelevät tietoa itsenäisesti tilojen ja sekventiaalisten mallien kautta, mikä resonoi tilakonehypoteesin perusajatuksen kanssa.

Lisäksi tutkimukset, kuten Mountcastlen työ aivokuoren kolumnien rakenteesta, viittaavat siihen, että aivokuoren pylväät saattavat olla jonkinlaisia toiminnallisia yksiköitä. Esimerkiksi Douglas & Martin (2004) ovat tarkastelleet sitä, miten neuraalinen laskenta jakautuu aivokuoren mikrorakenteisiin. Toisaalta Fristonin free energy principle ja predictive coding -mallit tukevat ajatusta, että aivot rakentavat tilamalleja, joissa hermosolujen tilat päivittyvät jatkuvasti ympäristön ja sisäisten mallien perusteella.

Mitä tulee tarkemmin siihen, että soomat edustaisivat tilamuistia ja dendriittien synapsiverkko funktiomuistia, tämä on ehdotettu tulkinta, joka pohjautuu osittain olemassa olevaan neurotieteelliseen ymmärrykseen. Esimerkiksi Lisman (1999) on tutkinut lyhytaikaista muistia synaptisten verkostojen dynamiikan kautta, ja Barrett & Barnes (2017) ovat käsitelleet, miten dendriittien rakenteelliset muutokset liittyvät muistin muodostumiseen. Kuitenkin tämä tarkka jaottelu ei ole vielä empiirisesti vakiintunut – se on kehys, jonka avulla voi jäsentää aivotoimintaa funktionaalisesti.

Mitä tulee kysymykseen terminologiasta: kyllä, olen tietoinen siitä, että finite-state machine (FSM) on vakiintunut käsite laskennallisessa neurotieteessä ja tietojenkäsittelytieteessä. Tilakonehypoteesi ei kuitenkaan perustu suoraan deterministiseen FSM-malliin, vaan se on laajempi heuristinen kehys, jossa aivotoiminta hahmotetaan dynaamisena tilajärjestelmänä. Aivothan eivät ole perinteinen FSM, koska niiden tilat eivät ole ennalta rajattuja, vaan plastisia ja jatkuvasti päivittyviä.

Mitä tulee mind-brain identity theoryyn, Tilakonehypoteesi ei suoraan perustu siihen. Hypoteesin keskeinen ero perinteiseen identiteettiteoriaan on siinä, että se pyrkii kuvaamaan, millaisina toiminnallisina yksiköinä aivot järjestäytyvät ja miten ne käsittelevät informaatiota dynaamisesti, eikä vain toteamaan, että "mieli on aivot".

Eli vastauksena kysymyksiisi:

- Perustuuko hypoteesini empiiriseen tutkimukseen?
- Se perustuu neurotieteellisiin löydöksiin aivokuoren rakenteesta ja toiminnasta, mutta itse hypoteesi on vielä kehitysvaiheessa eikä suoraan verifioitu.

- Toimiiko aivot oikeasti esittämälläni tavalla?
- Tämä on avoin kysymys. On paljon viitteitä siihen, että aivokuori rakentaa dynaamisia tilamalleja, mutta hypoteesin tarkempi muotoilu vaatii vielä lisää empiiristä testausta.

- Kuinka paljon hypoteesi pohjautuu jo olemassa oleville teorioille/malleille?
- Se hyödyntää mm. Hawkinsin, Mountcastlen, Fristonin ja muiden neurotieteilijöiden työtä, mutta yhdistää niitä uudella tavalla.

- Mikä on hypoteesin uutuusarvo?
- Se pyrkii tarjoamaan yhtenäisen funktionaalisen viitekehyksen, joka yhdistää aivokuoren rakenteen, tilasiirtymät ja informaation käsittelyn kokonaisuudeksi. Tämä voi auttaa ymmärtämään paremmin aivojen dynaamista toimintaa ja ennustavien mallien rakentumista.

Toisin sanoen, Tilakonehypoteesi ei ole valmis malli, vaan yksi tapa jäsentää aivotoimintaa, joka voi osoittautua hyödylliseksi tai virheelliseksi jatkotutkimusten myötä. Arvostan kuitenkin haastavaa keskustelua, koska juuri tällaisilla kysymyksillä hypoteesia voidaan kehittää ja mahdollisesti testata tarkemmin!

[Purdue]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png


Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

Tämä on kiinnostava jäsennys, ja siinä on paljon yhtymäkohtia tilakonehypoteesin kanssa. Etenkin ajatus diskreeteistä päivityksistä ja kokemuksellisen jatkuvuuden muodostumisesta on resonoi myös omassa ajattelussani.

Minua jäi mietityttämään, miksi tarvitaan erikseen käsitteet Brain Time ja Mind Time. Tämä kuulostaa siltä, että ne viittaisivat kahteen erilliseen tasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Itse ajattelen, että mielen toiminta on aivojen toimintaa – ei kaksi eri asiaa, vaan yksi ja sama prosessi. Tilakonehypoteesissa meemiverkosto ei vain tuota kokemuksia, vaan se myös kokee ne. Diskreetit tilapäivitykset ja jatkuvuuden kokemus ovat saman prosessin kaksi näkökulmaa, eivät erillisiä ilmiöitä.

Voisitko avata tarkemmin, miten näet Brain Time ja Mind Time -erottelun? Viittaavatko ne vain eri tarkastelutapoihin, vai ajatteletko, että niiden välillä on jokin erityinen suhde, joka pitäisi ymmärtää eri tasoina?"

Brain Time kuvaa aivojen materiaalisia prosesseja. Mind Time kuvaa ajan subjektiivista kokemista.

Fysiologia vs fenomenologia.

Ei se sen kummempaa ole.

Fenomenologia ja materialismi ovat kaksi erilaista filosofista lähtökohtaa. En kuitenkaan halua sekoittaa keskusteluun fenomenologiaa filosofisena koulukuntana, vaan tarkoitan fenomenologialla tässä yhteydessä yksinkertaisesti tietoisen mielen kokemusta – ilmiötä, jonka aivojen emergentit prosessit tuottavat.

Minusta Brain Time ja Mind Time -jaottelu viittaa piilodualismiin, joka erottaa mielen materiaalista prosesseista ja esittää sen joksikin erilliseksi olemisen tavaksi. Oma näkökulmani on päinvastainen: pyrin osoittamaan, että mielen olemassaolo on sen prosessien käynnissä olemista. Mieli ja aivojen toiminta ovat yksi ja sama asia, eivät kaksi erillistä vuorovaikuttavaa tasoa. Samat aivojen prosessit sekä tuottavat että kokevat kokemuksemme. Tietoisuuden olemassaolo on aivojen materiaalisten prosessien käynnissä oloa, ja tämä emergentti ilmiö on se, mitä kutsumme mieleksi. Näin ollen jaottelu fysiologiseen ja fenomenologiseen aikaan hämärtää käsitystä materiaalisen mielen luonteesta.

Ajattelen, ettei mieli ole erillinen taso aivoista, vaan se on juuri aivojen neuraalisten prosessien toimintaa. Tietoisuuden mahdollistaa aivojen tietyllä tavalla organisoitunut emergentti rakenne, ja tietoisuuden ilmiö syntyy, kun nämä prosessit toimivat. Kun tämä rakenne rikkoutuu ja prosessit lakkaavat, mieli lakkaa olemasta – ja samalla lakkaavat myös Brain Time ja Mind Time. Ne eivät ole kaksi erillistä "aikaa", vaan yksi ja sama asia, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Tämä liittyy laajempaan kysymykseen fenomenologian ja materialismin yhteensovittamisesta. Mielestäni niiden aikakäsityksiä ei voi erottaa toisistaan. Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan. Kun tämä tila lakkaa, myös koettu aika lakkaa. Samalla kuitenkin muiden yksilöiden subjektiiviset ajan kokemukset ja fysikaalisen maailman tapahtumat jatkuvat.

Eli kysymykseni on edelleen avoinna: jos Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä tasoja, vaan vain eri tarkastelutapoja, eikö silloin olisi perustellumpaa puhua yhdestä ja samasta prosessista ilman erillistä käsitteellistä jakoa?

Jos nyt lähdetään siitä, että aika kuvaa muutosta, niin Brain Time sekä Mind Time ovat kaksi erilaista muutoksen tapaa. Me emme koe suoraan materiaalista Brain Timea (joka on diskreetti) vaan fenomenologisen Mind Timen (joka on jatkuva).

Brain Time kuvaa siis materialaisten aivojen diskreettejä prosesseja, ja Mind Time sitä kuinka nämä prosessit koetaan subjektiivisesti jatkuvina.

Mä lähden siitä, että materiaalisten aivojen tilamuutokset ovat diskreettejä ja liittyvät neuronien impulssitiheyteen.

Tietoisessa mielessä koemme kuitenkin ulkoisen maailman muutoksen jatkuvana, emme pätkittäisenä yksittäisten tapahtumien ketjuna. Eli tapahtuu kokemuksellinen "sulautuminen" eli Blending.


Kirjoitat itsekin, että: "Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan."


Tästä voidaan olla sun kanssa ihan samaa mieltä. Mutta jos tilakonehypoteesisi on totta, ja aivojen materiaalinen prosessointi perustuu diskreettien tilojen ajalliseen muutokseen, siinä missä subjektiivinen kokemuksemme on jatkuva, niin tarvitsemme erilaisen käsitteistön kuvaamaan kumpaakin muutosta.

Kyse ei ole mistään "piilodualismista" vaan siitä että se tapa jolla todellisuus aukeaa mieleemme jatkuvana eroaa siitä tavasta jolla aivot prosessoivat tuota todellisuutta.


Eli on kaksi aikaa, Brain Time sekä Mind Time, jotka kuvaavat kumpikin erilaisia tapoja hahmottaa ajallista muutosta.

Nää on siis vain käsitteellisiä kategorisointeja. Meillähän kun on myöskin Clock Time, joka määrittyy Cesiumstandardin kautta. Yhtä hyvin voidaan puhua Earth Timesta, joka määrittyy vuosina, eli Maapallon Auringon ympäri tapahtuvan kiertoliikkeen mukaan.

Erilaisia muutokseen liittyviä aikakäsityksiä on siis paljonkin, jos haluamme ymmärtää erilaisia muutosprosesseja.

Brain Time kuvaa muutosta neuronien tasolla, ja Mind Time muutosta mielen fenomenologian tasolla. Mind Time siis liittyy hyvinkin kiinteästi tässä langassa keskustelemaamme SPI analyysiin, joka liittyy ajan kokemiseen, sekä menneisyyteen ja tulevaisuuteen oleellisesti.

Tuota SPI integraatiota voi toki lähestyä kummastakin näkökulmasta. Supermeemi kuvaa Brain Timea ja meemi Mind Timea.

[Naturalisti]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png


Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

Tämä on kiinnostava jäsennys, ja siinä on paljon yhtymäkohtia tilakonehypoteesin kanssa. Etenkin ajatus diskreeteistä päivityksistä ja kokemuksellisen jatkuvuuden muodostumisesta on resonoi myös omassa ajattelussani.

Minua jäi mietityttämään, miksi tarvitaan erikseen käsitteet Brain Time ja Mind Time. Tämä kuulostaa siltä, että ne viittaisivat kahteen erilliseen tasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Itse ajattelen, että mielen toiminta on aivojen toimintaa – ei kaksi eri asiaa, vaan yksi ja sama prosessi. Tilakonehypoteesissa meemiverkosto ei vain tuota kokemuksia, vaan se myös kokee ne. Diskreetit tilapäivitykset ja jatkuvuuden kokemus ovat saman prosessin kaksi näkökulmaa, eivät erillisiä ilmiöitä.

Voisitko avata tarkemmin, miten näet Brain Time ja Mind Time -erottelun? Viittaavatko ne vain eri tarkastelutapoihin, vai ajatteletko, että niiden välillä on jokin erityinen suhde, joka pitäisi ymmärtää eri tasoina?"

Brain Time kuvaa aivojen materiaalisia prosesseja. Mind Time kuvaa ajan subjektiivista kokemista.

Fysiologia vs fenomenologia.

Ei se sen kummempaa ole.

Fenomenologia ja materialismi ovat kaksi erilaista filosofista lähtökohtaa. En kuitenkaan halua sekoittaa keskusteluun fenomenologiaa filosofisena koulukuntana, vaan tarkoitan fenomenologialla tässä yhteydessä yksinkertaisesti tietoisen mielen kokemusta – ilmiötä, jonka aivojen emergentit prosessit tuottavat.

Minusta Brain Time ja Mind Time -jaottelu viittaa piilodualismiin, joka erottaa mielen materiaalista prosesseista ja esittää sen joksikin erilliseksi olemisen tavaksi. Oma näkökulmani on päinvastainen: pyrin osoittamaan, että mielen olemassaolo on sen prosessien käynnissä olemista. Mieli ja aivojen toiminta ovat yksi ja sama asia, eivät kaksi erillistä vuorovaikuttavaa tasoa. Samat aivojen prosessit sekä tuottavat että kokevat kokemuksemme. Tietoisuuden olemassaolo on aivojen materiaalisten prosessien käynnissä oloa, ja tämä emergentti ilmiö on se, mitä kutsumme mieleksi. Näin ollen jaottelu fysiologiseen ja fenomenologiseen aikaan hämärtää käsitystä materiaalisen mielen luonteesta.

Ajattelen, ettei mieli ole erillinen taso aivoista, vaan se on juuri aivojen neuraalisten prosessien toimintaa. Tietoisuuden mahdollistaa aivojen tietyllä tavalla organisoitunut emergentti rakenne, ja tietoisuuden ilmiö syntyy, kun nämä prosessit toimivat. Kun tämä rakenne rikkoutuu ja prosessit lakkaavat, mieli lakkaa olemasta – ja samalla lakkaavat myös Brain Time ja Mind Time. Ne eivät ole kaksi erillistä "aikaa", vaan yksi ja sama asia, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Tämä liittyy laajempaan kysymykseen fenomenologian ja materialismin yhteensovittamisesta. Mielestäni niiden aikakäsityksiä ei voi erottaa toisistaan. Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan. Kun tämä tila lakkaa, myös koettu aika lakkaa. Samalla kuitenkin muiden yksilöiden subjektiiviset ajan kokemukset ja fysikaalisen maailman tapahtumat jatkuvat.

Eli kysymykseni on edelleen avoinna: jos Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä tasoja, vaan vain eri tarkastelutapoja, eikö silloin olisi perustellumpaa puhua yhdestä ja samasta prosessista ilman erillistä käsitteellistä jakoa?

Jos nyt lähdetään siitä, että aika kuvaa muutosta, niin Brain Time sekä Mind Time ovat kaksi erilaista muutoksen tapaa. Me emme koe suoraan materiaalista Brain Timea (joka on diskreetti) vaan fenomenologisen Mind Timen (joka on jatkuva).

Brain Time kuvaa siis materialaisten aivojen diskreettejä prosesseja, ja Mind Time sitä kuinka nämä prosessit koetaan subjektiivisesti jatkuvina.

Mä lähden siitä, että materiaalisten aivojen tilamuutokset ovat diskreettejä ja liittyvät neuronien impulssitiheyteen.

Tietoisessa mielessä koemme kuitenkin ulkoisen maailman muutoksen jatkuvana, emme pätkittäisenä yksittäisten tapahtumien ketjuna. Eli tapahtuu kokemuksellinen "sulautuminen" eli Blending.


Kirjoitat itsekin, että: "Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan."


Tästä voidaan olla sun kanssa ihan samaa mieltä. Mutta jos tilakonehypoteesisi on totta, ja aivojen materiaalinen prosessointi perustuu diskreettien tilojen ajalliseen muutokseen, siinä missä subjektiivinen kokemuksemme on jatkuva, niin tarvitsemme erilaisen käsitteistön kuvaamaan kumpaakin muutosta.

Kyse ei ole mistään "piilodualismista" vaan siitä että se tapa jolla todellisuus aukeaa mieleemme jatkuvana eroaa siitä tavasta jolla aivot prosessoivat tuota todellisuutta.


Eli on kaksi aikaa, Brain Time sekä Mind Time, jotka kuvaavat kumpikin erilaisia tapoja hahmottaa ajallista muutosta.

Nää on siis vain käsitteellisiä kategorisointeja. Meillähän kun on myöskin Clock Time, joka määrittyy Cesiumstandardin kautta. Yhtä hyvin voidaan puhua Earth Timesta, joka määrittyy vuosina, eli Maapallon Auringon ympäri tapahtuvan kiertoliikkeen mukaan.

Erilaisia muutokseen liittyviä aikakäsityksiä on siis paljonkin, jos haluamme ymmärtää erilaisia muutosprosesseja.

Brain Time kuvaa muutosta neuronien tasolla, ja Mind Time muutosta mielen fenomenologian tasolla. Mind Time siis liittyy hyvinkin kiinteästi tässä langassa keskustelemaamme SPI analyysiin, joka liittyy ajan kokemiseen, sekä menneisyyteen ja tulevaisuuteen oleellisesti.

Tuota SPI integraatiota voi toki lähestyä kummastakin näkökulmasta. Supermeemi kuvaa Brain Timea ja meemi Mind Timea.

Kiitos selventvästä vastauksestasi! Tässä muutamia ajatuksia vastauksesi eri kohtiin:

1. Brain Time ja Mind Time – Tarvitaanko jakoa?
Olen edelleen sitä mieltä, että Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä "aikoja", vaan eri näkökulmia samaan prosessiin. Kuten sanot, Brain Time kuvaa aivojen neuronitason prosesseja, ja Mind Time subjektiivista kokemusta. Mutta eikö tämä jako hämärtäisi sitä, että nämä eivät ole kaksi erillistä tasoa, vaan yksi ja sama ilmiö – aivojen dynaaminen tila? Käytännöllisistä syistä voimme puhua "Clock Timesta" (kolmannen persoonan näkökulma, havaittava ja mitattava aika) ja "Mind Timesta" (subjektiivinen ajan kokemus), mutta en näe, että ne olisivat ontologisesti erillisiä.


2. Ajan käsite ja kokemuksen jatkuvuus
Kuten mainitsit, neuronien toiminta on diskreettiä: ne laukeavat binäärisesti, ja informaatio kulkee pylväiden välillä pulssien muodossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koettu todellisuus olisi diskreetti. Kokemuksellinen jatkuvuus syntyy, koska meemit ja meemipleksit luovat "virtuaalitodellisuuden", joka ennustaa ja täydentää informaatiota. Tämä ei tarkoita, että tarvitsisimme kaksi erillistä aikaa, vaan että subjektiivinen kokemuksemme on aina reaaliaikaista ja ennakoivaa.


3. SPI-analyysi ja ajan kokemus
Voisitko avata tarkemmin, miten liität SPI-analyysin Brain Timeen ja Mind Timeen? Näen SPI-integraation mallina siitä, miten tietoisuuden tilat rakentuvat, mutta en ole varma, miten tämä liittyisi siihen, että tarvitsisimme erillisen käsitteellisen jaon Brain Timeen ja Mind Timeen.


4. Supermeemi ja Mind Time
Ehdotat, että "Supermeemi kuvaa Brain Timea ja meemi Mind Timea." Tämä on kiinnostava ajatus! Itse ajattelen, että supermeemi on subjektin kaikkien meemien joukko, eli se kattaa sekä Mind Timen että Brain Timen (tai paremminkin Clock Timen, jos haluamme käyttää neutraalimpaa termiä). Mind Time on meemien tuottama kokemusvirta, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi erillinen aika – se on vain tapa, jolla aivot prosessoivat tapahtumia ja rakentavat ajallisen jatkumon illuusion.



Yhteenvetona: pidän hyödyllisenä tehdä ero Clock Timen (ulkoisesti havaittava muutos) ja Mind Timen (subjektiivinen kokemus) välillä, mutta en näe, että tämä tarkoittaisi kahden erillisen ajan olemassaoloa. Ne ovat vain kaksi näkökulmaa samaan tapahtumasarjaan. Mitä mieltä olet tästä?

[Purdue]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png


Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

Tämä on kiinnostava jäsennys, ja siinä on paljon yhtymäkohtia tilakonehypoteesin kanssa. Etenkin ajatus diskreeteistä päivityksistä ja kokemuksellisen jatkuvuuden muodostumisesta on resonoi myös omassa ajattelussani.

Minua jäi mietityttämään, miksi tarvitaan erikseen käsitteet Brain Time ja Mind Time. Tämä kuulostaa siltä, että ne viittaisivat kahteen erilliseen tasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Itse ajattelen, että mielen toiminta on aivojen toimintaa – ei kaksi eri asiaa, vaan yksi ja sama prosessi. Tilakonehypoteesissa meemiverkosto ei vain tuota kokemuksia, vaan se myös kokee ne. Diskreetit tilapäivitykset ja jatkuvuuden kokemus ovat saman prosessin kaksi näkökulmaa, eivät erillisiä ilmiöitä.

Voisitko avata tarkemmin, miten näet Brain Time ja Mind Time -erottelun? Viittaavatko ne vain eri tarkastelutapoihin, vai ajatteletko, että niiden välillä on jokin erityinen suhde, joka pitäisi ymmärtää eri tasoina?"

Brain Time kuvaa aivojen materiaalisia prosesseja. Mind Time kuvaa ajan subjektiivista kokemista.

Fysiologia vs fenomenologia.

Ei se sen kummempaa ole.

Fenomenologia ja materialismi ovat kaksi erilaista filosofista lähtökohtaa. En kuitenkaan halua sekoittaa keskusteluun fenomenologiaa filosofisena koulukuntana, vaan tarkoitan fenomenologialla tässä yhteydessä yksinkertaisesti tietoisen mielen kokemusta – ilmiötä, jonka aivojen emergentit prosessit tuottavat.

Minusta Brain Time ja Mind Time -jaottelu viittaa piilodualismiin, joka erottaa mielen materiaalista prosesseista ja esittää sen joksikin erilliseksi olemisen tavaksi. Oma näkökulmani on päinvastainen: pyrin osoittamaan, että mielen olemassaolo on sen prosessien käynnissä olemista. Mieli ja aivojen toiminta ovat yksi ja sama asia, eivät kaksi erillistä vuorovaikuttavaa tasoa. Samat aivojen prosessit sekä tuottavat että kokevat kokemuksemme. Tietoisuuden olemassaolo on aivojen materiaalisten prosessien käynnissä oloa, ja tämä emergentti ilmiö on se, mitä kutsumme mieleksi. Näin ollen jaottelu fysiologiseen ja fenomenologiseen aikaan hämärtää käsitystä materiaalisen mielen luonteesta.

Ajattelen, ettei mieli ole erillinen taso aivoista, vaan se on juuri aivojen neuraalisten prosessien toimintaa. Tietoisuuden mahdollistaa aivojen tietyllä tavalla organisoitunut emergentti rakenne, ja tietoisuuden ilmiö syntyy, kun nämä prosessit toimivat. Kun tämä rakenne rikkoutuu ja prosessit lakkaavat, mieli lakkaa olemasta – ja samalla lakkaavat myös Brain Time ja Mind Time. Ne eivät ole kaksi erillistä "aikaa", vaan yksi ja sama asia, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Tämä liittyy laajempaan kysymykseen fenomenologian ja materialismin yhteensovittamisesta. Mielestäni niiden aikakäsityksiä ei voi erottaa toisistaan. Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan. Kun tämä tila lakkaa, myös koettu aika lakkaa. Samalla kuitenkin muiden yksilöiden subjektiiviset ajan kokemukset ja fysikaalisen maailman tapahtumat jatkuvat.

Eli kysymykseni on edelleen avoinna: jos Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä tasoja, vaan vain eri tarkastelutapoja, eikö silloin olisi perustellumpaa puhua yhdestä ja samasta prosessista ilman erillistä käsitteellistä jakoa?

Jos nyt lähdetään siitä, että aika kuvaa muutosta, niin Brain Time sekä Mind Time ovat kaksi erilaista muutoksen tapaa. Me emme koe suoraan materiaalista Brain Timea (joka on diskreetti) vaan fenomenologisen Mind Timen (joka on jatkuva).

Brain Time kuvaa siis materialaisten aivojen diskreettejä prosesseja, ja Mind Time sitä kuinka nämä prosessit koetaan subjektiivisesti jatkuvina.

Mä lähden siitä, että materiaalisten aivojen tilamuutokset ovat diskreettejä ja liittyvät neuronien impulssitiheyteen.

Tietoisessa mielessä koemme kuitenkin ulkoisen maailman muutoksen jatkuvana, emme pätkittäisenä yksittäisten tapahtumien ketjuna. Eli tapahtuu kokemuksellinen "sulautuminen" eli Blending.


Kirjoitat itsekin, että: "Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan."


Tästä voidaan olla sun kanssa ihan samaa mieltä. Mutta jos tilakonehypoteesisi on totta, ja aivojen materiaalinen prosessointi perustuu diskreettien tilojen ajalliseen muutokseen, siinä missä subjektiivinen kokemuksemme on jatkuva, niin tarvitsemme erilaisen käsitteistön kuvaamaan kumpaakin muutosta.

Kyse ei ole mistään "piilodualismista" vaan siitä että se tapa jolla todellisuus aukeaa mieleemme jatkuvana eroaa siitä tavasta jolla aivot prosessoivat tuota todellisuutta.


Eli on kaksi aikaa, Brain Time sekä Mind Time, jotka kuvaavat kumpikin erilaisia tapoja hahmottaa ajallista muutosta.

Nää on siis vain käsitteellisiä kategorisointeja. Meillähän kun on myöskin Clock Time, joka määrittyy Cesiumstandardin kautta. Yhtä hyvin voidaan puhua Earth Timesta, joka määrittyy vuosina, eli Maapallon Auringon ympäri tapahtuvan kiertoliikkeen mukaan.

Erilaisia muutokseen liittyviä aikakäsityksiä on siis paljonkin, jos haluamme ymmärtää erilaisia muutosprosesseja.

Brain Time kuvaa muutosta neuronien tasolla, ja Mind Time muutosta mielen fenomenologian tasolla. Mind Time siis liittyy hyvinkin kiinteästi tässä langassa keskustelemaamme SPI analyysiin, joka liittyy ajan kokemiseen, sekä menneisyyteen ja tulevaisuuteen oleellisesti.

Tuota SPI integraatiota voi toki lähestyä kummastakin näkökulmasta. Supermeemi kuvaa Brain Timea ja meemi Mind Timea.

Kiitos selventvästä vastauksestasi! Tässä muutamia ajatuksia vastauksesi eri kohtiin:

1. Brain Time ja Mind Time – Tarvitaanko jakoa?
Olen edelleen sitä mieltä, että Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä "aikoja", vaan eri näkökulmia samaan prosessiin. Kuten sanot, Brain Time kuvaa aivojen neuronitason prosesseja, ja Mind Time subjektiivista kokemusta. Mutta eikö tämä jako hämärtäisi sitä, että nämä eivät ole kaksi erillistä tasoa, vaan yksi ja sama ilmiö – aivojen dynaaminen tila? Käytännöllisistä syistä voimme puhua "Clock Timesta" (kolmannen persoonan näkökulma, havaittava ja mitattava aika) ja "Mind Timesta" (subjektiivinen ajan kokemus), mutta en näe, että ne olisivat ontologisesti erillisiä.


2. Ajan käsite ja kokemuksen jatkuvuus
Kuten mainitsit, neuronien toiminta on diskreettiä: ne laukeavat binäärisesti, ja informaatio kulkee pylväiden välillä pulssien muodossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koettu todellisuus olisi diskreetti. Kokemuksellinen jatkuvuus syntyy, koska meemit ja meemipleksit luovat "virtuaalitodellisuuden", joka ennustaa ja täydentää informaatiota. Tämä ei tarkoita, että tarvitsisimme kaksi erillistä aikaa, vaan että subjektiivinen kokemuksemme on aina reaaliaikaista ja ennakoivaa.


3. SPI-analyysi ja ajan kokemus
Voisitko avata tarkemmin, miten liität SPI-analyysin Brain Timeen ja Mind Timeen? Näen SPI-integraation mallina siitä, miten tietoisuuden tilat rakentuvat, mutta en ole varma, miten tämä liittyisi siihen, että tarvitsisimme erillisen käsitteellisen jaon Brain Timeen ja Mind Timeen.


4. Supermeemi ja Mind Time
Ehdotat, että "Supermeemi kuvaa Brain Timea ja meemi Mind Timea." Tämä on kiinnostava ajatus! Itse ajattelen, että supermeemi on subjektin kaikkien meemien joukko, eli se kattaa sekä Mind Timen että Brain Timen (tai paremminkin Clock Timen, jos haluamme käyttää neutraalimpaa termiä). Mind Time on meemien tuottama kokemusvirta, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi erillinen aika – se on vain tapa, jolla aivot prosessoivat tapahtumia ja rakentavat ajallisen jatkumon illuusion.



Yhteenvetona: pidän hyödyllisenä tehdä ero Clock Timen (ulkoisesti havaittava muutos) ja Mind Timen (subjektiivinen kokemus) välillä, mutta en näe, että tämä tarkoittaisi kahden erillisen ajan olemassaoloa. Ne ovat vain kaksi näkökulmaa samaan tapahtumasarjaan. Mitä mieltä olet tästä?

Kysehän ei ole erillisistä ajoista vaan erillisistä tavoista kuvata muutosta. Sä nyt fokusoidut mun mielestä liikaa tuohon sanaan "Time" noissa eri aikakäsityksissä.


Ja Brain Time on edelleen ihan hyödyllinen käsite: se kuvaa aivojen diskreettejä muutoksia ajassa.

Mind Time taas kuva mielen sisältöjen jatkuvaa muutosta ajassa.


Ajattele vaikkapa termiä "Geologinen aika" joka kuvaa erilaisia ajanjaksoja Maapallon historiassa. Se on siis vain tapa jäsentää muutosta.

Käytän sanaa "Time" tässä merkityksessä kun käytän termejä Brain Time ja Mind Time.

[Purdue]

Ja sitten on ihan pakko ottaa kantaa tietoisuuteen ja tiedostamattomaan, ja siihen kuinka SPI sitä lähestyy. Ja tästä tein havainnollistavan kuivion, joka on tuossa:

Tietoisuus_240325a.png

Eli tuossa näkökulmaa kuinka SPI ajattelu ja toisaalta Freudin ajattelu tietoisuudesta suhtautuu fenomenologiseen intentionaalisuuteen.

Olen lisännyt tuohon uuden termin: Paraintentionaalisuus.

Kysymys on siis siitä, että voiko mielen keskiössä (fokus) olla samanaikaisesti useampia kuin yksi mielensisältö?

Jos ajatellaan vaikkapa elokuvan katsomista leffateatterissa, niin eikö mieli fokusoidu yhtä aikaa siihen audiovisuaaliseen aistivirtaan, jolloinka Paradigmaattinen Integraatio johtaa tässä tapauksessa siihen että siitä koko tietoisuuden virrasta nousee intentionaaliseksi sekä visuaalinen että auditorinen mielensisältö?


Mutta joo, tässä kuvio ja pohjustus sen pohtimisen tueksi, että mitä kaikkea kuuluu tietoisuuden piiriin ja mitä kaikkea tiedostamattomaan? SPI ja Freud lähestyvät tätä problematiikkaa hieman eri näkökulmista.

Tuossa vielä linkki tuohon Freudin Esitietoisuuteen liittyen:
Wiki: Preconscious

[Naturalisti]

Sitten täytyy vielä ottaa uutta selventävää näkökulmaa tuohon Paradigmaattiseen Integraatioon ajassa, eli mitä siinä oikeasti tapahtuu, ja sitä varten muokkasin tuota eilistä kuviota hieman uuteen uskoon:

Ext_Present_230325b.png


Tuossa kuviossa A, B, ... E, ovat siis mielen tietoisia prosesseja, jotka mieli integroi ajallisesti yhdeksi kokemukseksi. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että:
- A on visuaalinen
- B on auditorinen
- C on verbaalista ajattelua
- D on makuaistiin liittyvä
- E on muistista kumpuava mielikuva

Ajasta T(0) hetken aikaa eteenpäin mieli kohdistuu (intentionaalisuus) makuaistiin D (palkin punainen osa). Se muuttuu siitä palkkiin B eli kuuloaistiin (jokin kova ääni), ja henkilön kääntyessä katsomaan äänen lähdettä hänen tietoisuutensa eli intentionaalisuus kohdistuu visuaaliseen tietoisuuden osaan (A). Tästä se muuttuu jälleen verbaaliseksi tietoisuudeksi (C), jossa henkilö antaa verbaalisen tulkinnan edellisille kokemuksilleen.

Poikkileikkaus x ajassa T(1) kertoo meille siinä ajassa tapahtuvan Paradigmaattisen Integraation (PI) tilan. Elikkä ajassa T(1) tietoisessa mielessä on kolme prosessia eli A, B, ja E. Intentionaalisuus kohdistuu prosessiin A. Ja prosessit B sekä E ovat subintentionaalisia. Henkilö on siis näistä tietoinen, mutta hänen tietoisuutensa on kohdistunut näköhavaintoihin.

Eli tässä kuviossa tulee myös tuo laajennetun tietoisuuden ajatus esille. Palkkien punaiset osat ovat sitä mikä henkilön tietoisuudessa kullakin hetkellä on mielen keskiössä (intentionaalisuus) ja vihreät osat sitä mikä on tietoista mutta subintentionaalista. Henkilö on näistä vihreistä palkkien osista enemmän taikka vähemmän tietoinen, mutta varsinaisesti hänen huomionsa on keskittynyt palkkien punaisiin osiin kullakin hetkellä.

Kuvio myös tuo esiin sen, että tietoisuus on jatkuva prosessi, johonka tulee mukaan ja poistuu erilaisia elementtejä. Tietoisuus on siis tietyllä tapaa modulaarinen. Pysyvämpiä tietoisuuden elementtejä ovat aistihavainnot sekä tulevan että menneen syntagmaattinen integraatio tietoisuuteen (Kokija), mutta toimintaan ja tulkintaan (Agentti) liittyvät elementit vaihtuvat useammin, ja samoin kontekstiin liittyvä tietoisuus (Rakentaja) on enemmän siellä taustalla.

Tämä on kiinnostava jäsennys, ja siinä on paljon yhtymäkohtia tilakonehypoteesin kanssa. Etenkin ajatus diskreeteistä päivityksistä ja kokemuksellisen jatkuvuuden muodostumisesta on resonoi myös omassa ajattelussani.

Minua jäi mietityttämään, miksi tarvitaan erikseen käsitteet Brain Time ja Mind Time. Tämä kuulostaa siltä, että ne viittaisivat kahteen erilliseen tasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Itse ajattelen, että mielen toiminta on aivojen toimintaa – ei kaksi eri asiaa, vaan yksi ja sama prosessi. Tilakonehypoteesissa meemiverkosto ei vain tuota kokemuksia, vaan se myös kokee ne. Diskreetit tilapäivitykset ja jatkuvuuden kokemus ovat saman prosessin kaksi näkökulmaa, eivät erillisiä ilmiöitä.

Voisitko avata tarkemmin, miten näet Brain Time ja Mind Time -erottelun? Viittaavatko ne vain eri tarkastelutapoihin, vai ajatteletko, että niiden välillä on jokin erityinen suhde, joka pitäisi ymmärtää eri tasoina?"

Brain Time kuvaa aivojen materiaalisia prosesseja. Mind Time kuvaa ajan subjektiivista kokemista.

Fysiologia vs fenomenologia.

Ei se sen kummempaa ole.

Fenomenologia ja materialismi ovat kaksi erilaista filosofista lähtökohtaa. En kuitenkaan halua sekoittaa keskusteluun fenomenologiaa filosofisena koulukuntana, vaan tarkoitan fenomenologialla tässä yhteydessä yksinkertaisesti tietoisen mielen kokemusta – ilmiötä, jonka aivojen emergentit prosessit tuottavat.

Minusta Brain Time ja Mind Time -jaottelu viittaa piilodualismiin, joka erottaa mielen materiaalista prosesseista ja esittää sen joksikin erilliseksi olemisen tavaksi. Oma näkökulmani on päinvastainen: pyrin osoittamaan, että mielen olemassaolo on sen prosessien käynnissä olemista. Mieli ja aivojen toiminta ovat yksi ja sama asia, eivät kaksi erillistä vuorovaikuttavaa tasoa. Samat aivojen prosessit sekä tuottavat että kokevat kokemuksemme. Tietoisuuden olemassaolo on aivojen materiaalisten prosessien käynnissä oloa, ja tämä emergentti ilmiö on se, mitä kutsumme mieleksi. Näin ollen jaottelu fysiologiseen ja fenomenologiseen aikaan hämärtää käsitystä materiaalisen mielen luonteesta.

Ajattelen, ettei mieli ole erillinen taso aivoista, vaan se on juuri aivojen neuraalisten prosessien toimintaa. Tietoisuuden mahdollistaa aivojen tietyllä tavalla organisoitunut emergentti rakenne, ja tietoisuuden ilmiö syntyy, kun nämä prosessit toimivat. Kun tämä rakenne rikkoutuu ja prosessit lakkaavat, mieli lakkaa olemasta – ja samalla lakkaavat myös Brain Time ja Mind Time. Ne eivät ole kaksi erillistä "aikaa", vaan yksi ja sama asia, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Tämä liittyy laajempaan kysymykseen fenomenologian ja materialismin yhteensovittamisesta. Mielestäni niiden aikakäsityksiä ei voi erottaa toisistaan. Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan. Kun tämä tila lakkaa, myös koettu aika lakkaa. Samalla kuitenkin muiden yksilöiden subjektiiviset ajan kokemukset ja fysikaalisen maailman tapahtumat jatkuvat.

Eli kysymykseni on edelleen avoinna: jos Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä tasoja, vaan vain eri tarkastelutapoja, eikö silloin olisi perustellumpaa puhua yhdestä ja samasta prosessista ilman erillistä käsitteellistä jakoa?

Jos nyt lähdetään siitä, että aika kuvaa muutosta, niin Brain Time sekä Mind Time ovat kaksi erilaista muutoksen tapaa. Me emme koe suoraan materiaalista Brain Timea (joka on diskreetti) vaan fenomenologisen Mind Timen (joka on jatkuva).

Brain Time kuvaa siis materialaisten aivojen diskreettejä prosesseja, ja Mind Time sitä kuinka nämä prosessit koetaan subjektiivisesti jatkuvina.

Mä lähden siitä, että materiaalisten aivojen tilamuutokset ovat diskreettejä ja liittyvät neuronien impulssitiheyteen.

Tietoisessa mielessä koemme kuitenkin ulkoisen maailman muutoksen jatkuvana, emme pätkittäisenä yksittäisten tapahtumien ketjuna. Eli tapahtuu kokemuksellinen "sulautuminen" eli Blending.


Kirjoitat itsekin, että: "Subjektiivinen ajan kokemus on kiistatta todellinen ilmiö, mutta se ei ole itsenäinen, irrallinen entiteetti, vaan perustuu aivojen dynaamiseen tilaan."


Tästä voidaan olla sun kanssa ihan samaa mieltä. Mutta jos tilakonehypoteesisi on totta, ja aivojen materiaalinen prosessointi perustuu diskreettien tilojen ajalliseen muutokseen, siinä missä subjektiivinen kokemuksemme on jatkuva, niin tarvitsemme erilaisen käsitteistön kuvaamaan kumpaakin muutosta.

Kyse ei ole mistään "piilodualismista" vaan siitä että se tapa jolla todellisuus aukeaa mieleemme jatkuvana eroaa siitä tavasta jolla aivot prosessoivat tuota todellisuutta.


Eli on kaksi aikaa, Brain Time sekä Mind Time, jotka kuvaavat kumpikin erilaisia tapoja hahmottaa ajallista muutosta.

Nää on siis vain käsitteellisiä kategorisointeja. Meillähän kun on myöskin Clock Time, joka määrittyy Cesiumstandardin kautta. Yhtä hyvin voidaan puhua Earth Timesta, joka määrittyy vuosina, eli Maapallon Auringon ympäri tapahtuvan kiertoliikkeen mukaan.

Erilaisia muutokseen liittyviä aikakäsityksiä on siis paljonkin, jos haluamme ymmärtää erilaisia muutosprosesseja.

Brain Time kuvaa muutosta neuronien tasolla, ja Mind Time muutosta mielen fenomenologian tasolla. Mind Time siis liittyy hyvinkin kiinteästi tässä langassa keskustelemaamme SPI analyysiin, joka liittyy ajan kokemiseen, sekä menneisyyteen ja tulevaisuuteen oleellisesti.

Tuota SPI integraatiota voi toki lähestyä kummastakin näkökulmasta. Supermeemi kuvaa Brain Timea ja meemi Mind Timea.

Kiitos selventvästä vastauksestasi! Tässä muutamia ajatuksia vastauksesi eri kohtiin:

1. Brain Time ja Mind Time – Tarvitaanko jakoa?
Olen edelleen sitä mieltä, että Brain Time ja Mind Time eivät ole erillisiä "aikoja", vaan eri näkökulmia samaan prosessiin. Kuten sanot, Brain Time kuvaa aivojen neuronitason prosesseja, ja Mind Time subjektiivista kokemusta. Mutta eikö tämä jako hämärtäisi sitä, että nämä eivät ole kaksi erillistä tasoa, vaan yksi ja sama ilmiö – aivojen dynaaminen tila? Käytännöllisistä syistä voimme puhua "Clock Timesta" (kolmannen persoonan näkökulma, havaittava ja mitattava aika) ja "Mind Timesta" (subjektiivinen ajan kokemus), mutta en näe, että ne olisivat ontologisesti erillisiä.


2. Ajan käsite ja kokemuksen jatkuvuus
Kuten mainitsit, neuronien toiminta on diskreettiä: ne laukeavat binäärisesti, ja informaatio kulkee pylväiden välillä pulssien muodossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koettu todellisuus olisi diskreetti. Kokemuksellinen jatkuvuus syntyy, koska meemit ja meemipleksit luovat "virtuaalitodellisuuden", joka ennustaa ja täydentää informaatiota. Tämä ei tarkoita, että tarvitsisimme kaksi erillistä aikaa, vaan että subjektiivinen kokemuksemme on aina reaaliaikaista ja ennakoivaa.


3. SPI-analyysi ja ajan kokemus
Voisitko avata tarkemmin, miten liität SPI-analyysin Brain Timeen ja Mind Timeen? Näen SPI-integraation mallina siitä, miten tietoisuuden tilat rakentuvat, mutta en ole varma, miten tämä liittyisi siihen, että tarvitsisimme erillisen käsitteellisen jaon Brain Timeen ja Mind Timeen.


4. Supermeemi ja Mind Time
Ehdotat, että "Supermeemi kuvaa Brain Timea ja meemi Mind Timea." Tämä on kiinnostava ajatus! Itse ajattelen, että supermeemi on subjektin kaikkien meemien joukko, eli se kattaa sekä Mind Timen että Brain Timen (tai paremminkin Clock Timen, jos haluamme käyttää neutraalimpaa termiä). Mind Time on meemien tuottama kokemusvirta, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi erillinen aika – se on vain tapa, jolla aivot prosessoivat tapahtumia ja rakentavat ajallisen jatkumon illuusion.



Yhteenvetona: pidän hyödyllisenä tehdä ero Clock Timen (ulkoisesti havaittava muutos) ja Mind Timen (subjektiivinen kokemus) välillä, mutta en näe, että tämä tarkoittaisi kahden erillisen ajan olemassaoloa. Ne ovat vain kaksi näkökulmaa samaan tapahtumasarjaan. Mitä mieltä olet tästä?

Kysehän ei ole erillisistä ajoista vaan erillisistä tavoista kuvata muutosta. Sä nyt fokusoidut mun mielestä liikaa tuohon sanaan "Time" noissa eri aikakäsityksissä.


Ja Brain Time on edelleen ihan hyödyllinen käsite: se kuvaa aivojen diskreettejä muutoksia ajassa.

Mind Time taas kuva mielen sisältöjen jatkuvaa muutosta ajassa.


Ajattele vaikkapa termiä "Geologinen aika" joka kuvaa erilaisia ajanjaksoja Maapallon historiassa. Se on siis vain tapa jäsentää muutosta.

Käytän sanaa "Time" tässä merkityksessä kun käytän termejä Brain Time ja Mind Time.

Mun on otettava tässä keskustelussa pieni aikalisä ja perehdyttävä tarkemminn näiden sosiaalisten teorioiden perusteisiin, kun niistä kummittelee mulle fenomenologian mörkö vähän joka paikassa. Haluan ymmärtää onko sosiologian valtavirran teoriat ylipäätään mahdollista naturalisoida yhteensopiviksi kognitiivisen neurotieteen materialismin kanssa. Tässä on tiivistelmä tämänhetkisen ajatteluni lähtökohdista. Näetkö niissä jotakin periaatteellisesti virheellisiä väittämiä.

Memeettinen naturalismi: Materialistinen selitys mielen ja kulttuurin evoluutiolle

1. Johdanto

Todellisuuden kehitys voidaan jäsentää kolmen peräkkäisen emergenssin kautta: (1) materian evoluutio, (2) biologinen evoluutio ja (3) memeettinen evoluutio. Näistä jokainen vaihe mahdollistaa seuraavan tason ilmiöt, mutta säilyttää samalla materiaalisen perustansa. Tämä lähestymistapa torjuu dualismin ja perustuu materiaaliseen emergenssiin, jossa uusien ilmiöiden syntyminen on sidottu niiden ylläpitoon vaadittaviin fyysisiin rakenteisiin.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka tämä ajattelumalli voidaan yhdistää kognitiiviseen neurotieteeseen, kuinka se poikkeaa valtavirran fenomenologisista ja sosiologisista näkemyksistä sekä miten se selittää mielen ja kulttuurin aineellisen perustan ilman, että tarvitsee olettaa ei-materiaalisia entiteettejä.


2. Emergentin materialismin kolmitasoinen malli

Materian evoluutio: Ensimmäinen vaihe on luonnonlakien ohjaama materian evoluutio, joka alkoi alkuräjähdyksestä tai jostakin muusta toistaiseksi tuntemattomasta kosmologisesta tapahtumasta. Tämän vaiheen aikana syntyivät alkeishiukkaset, atomit, molekyylit ja lopulta monimutkaisemmat järjestelmät, kuten planeetat ja galaksit.

Biologinen evoluutio: Toisessa vaiheessa, elämän biologisessa evoluutiossa, materian järjestäytyminen mahdollisti informaation säilyttämisen ja välittämisen geneettisen perimän kautta. Biologiset organismit eivät enää olleet vain luonnonlakien mekaanisia seurauksia, vaan niiden käyttäytymistä ohjasivat myös menneisyyden jättämät merkit eli kokemuksellinen historia, joka vaikutti evolutiiviseen kehitykseen.

Geenit toimivat tässä vaiheessa informaation tallennusmekanismina, mutta ne eivät kykene mukautumaan yksilön elinaikanaan kertyvän tiedon perusteella – niiden muutokset tapahtuvat vain sukupolvien yli periytyvässä evoluutiossa.

Memeettinen evoluutio: Kolmas vaihe, memeettinen evoluutio, käynnistyi, kun biologinen evoluutio tuotti olennon, joka kykeni tallentamaan kokemuksiaan mieleensä ja jakamaan niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tämä synnytti täysin uudenlaisen informaationvälityksen muodon, joka ei enää ollut rajoittunut geneettiseen perimään.

Meemit eivät ole geneettisten replikaattorien tavoin tarkkoja kopioita, vaan dynaamisia kognitiivisia ja kulttuurisia prosesseja, jotka muovautuvat jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden yksilöiden kanssa. Meemeillä ei ole genotyyppiä, vain fenotyyppi, joka ilmenee sosiaalisissa käytännöissä.


3. Mielen materialistinen selitys

Mieli prosessina, ei substanssina: Mielen olemassaolo voidaan määritellä aivojen emergentin rakenteen mahdollistamaksi prosessin käynnissäoloksi. Tämä torjuu kaikki dualistiset ja idealistiset näkemykset:

• Mieli ei ole erillinen substanssi, vaan aineellinen prosessi, joka tapahtuu aivojen tiettyjen rakenteiden toiminnassa.

• Tämä prosessi ei ole redusoitavissa yksittäisten neuronien aktivaatioihin, vaan se ilmenee aivojen verkostojen emergentinä kokonaisuutena.

• Kun tämä prosessi lakkaa (esimerkiksi kuolemassa), myös mieli lakkaa olemasta.

Aivot voidaan jakaa kahteen pääosaan:

• Liskoaivot (kaikki muut aivoalueet paitsi neokorteksi) muodostavat jatkuvan aistimusvirran, joka sisältää sekä ulkoisen että sisäisen maailman signaalit. Tämä osa aivoista tuottaa myös lajityypilliset refleksit ja emotionaaliset vasteet, mutta se ei itsessään ole tietoinen.


• Neokorteksi eli meemikone on tietoisen mielen ja käyttäytymisen ohjaaja. Se vastaanottaa syötteitä liskoaivojen tuottamasta aistimusvirrasta ja muokkaa ne rationaaliseksi ajatteluksi sekä kulttuuriseksi käyttäytymiseksi. Meemikone ei tallenna muistoja suoraan, vaan oppiminen ja muisti tapahtuvat kykyinä rekonstruoida menneitä tapahtumia uudessa kontekstissa.


4. Sosiaalisen todellisuuden materialistinen tulkinta:

Subjektiivisuus ja sosiaalisten rakenteiden olemassaolo:

• Sosiaalisten järjestelmien analysointi on haasteellista materialistisesta näkökulmasta, koska monet sosiologian teoriat käsittelevät yhteiskunnallisia rakenteita erillisinä entiteetteinä. Tämä on ristiriidassa emergentin materialismin kanssa, koska kaikki sosiaaliset rakenteet ovat olemassa vain yksilöiden subjektiivisissa mielissä.

• Sosiaaliset faktat eivät ole riippumattomia yksilöistä, vaan ne ovat vain yksilöiden jakamia fiktiivisiä representaatioita.

• Intersubjektiivisuus ei tarkoita kollektiivista tietoisuutta, vaan hajautunutta memeettistä prosessia, jossa yksilöiden käsitykset muovautuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.


• Tämä materialistinen näkemys on ristiriidassa monien valtavirran sosiologisten teoriamallien kanssa, koska se torjuu ajatuksen yhteiskunnasta itsenäisenä toimijana.


5. Filosofisten näkökulmien yhteensovittaminen kognitiivisen neurotieteen kanssa

Useimmat tässä käsitellyt filosofiset suuntaukset voidaan sovittaa yhteen kognitiivisen neurotieteen kanssa, mutta joidenkin kohdalla on ongelmia:

• Emergentti materialismi on luonnollisesti yhteensopiva, koska se selittää mielen aivojen prosessina ilman substanssidualismia.

• Funktionalismi on yhteensopiva, jos se pidetään materiaalisen realisaation tasolla, mutta jos se irrotetaan materiaalisesta perustastaan, se ajautuu dualismin ongelmaan.

• Kanttilainen idealismi voi olla vaikeasti sovitettavissa, koska se perustuu käsitykseen, että mieli asettaa rakenteet todellisuudelle. Tämä voi olla ongelmallista, jos todellisuus nähdään emergenttinä prosessina, joka ei ole sidottu tiettyyn havainnoitsijaan.

• Fenomenologia kohtaa suurimmat vaikeudet, koska se painottaa subjektiivista kokemusta ja intentionaalisuutta tavalla, joka ei suoraan ole selitettävissä materialistisen neurotieteen pohjalta.


6. Johtopäätökset

Memeettinen naturalismi tarjoaa materialistisen ja emergenttiin prosessiin perustuvan selityksen sekä mielelle että kulttuurille. Se yhdistää kognitiivisen neurotieteen löydökset filosofiseen viitekehykseen, joka ei tarvitse ei-materiaalisia oletuksia.

Tämä lähestymistapa haastaa perinteiset fenomenologiset ja sosiologiset käsitykset, mutta tarjoaa yhtenäisen ja naturalistisen mallin, joka kattaa sekä yksilön tietoisuuden että kulttuurin evoluution.

[Naturalisti]

Ja sitten on ihan pakko ottaa kantaa tietoisuuteen ja tiedostamattomaan, ja siihen kuinka SPI sitä lähestyy. Ja tästä tein havainnollistavan kuivion, joka on tuossa:

Tietoisuus_240325a.png


Eli tuossa näkökulmaa kuinka SPI ajattelu ja toisaalta Freudin ajattelu tietoisuudesta suhtautuu fenomenologiseen intentionaalisuuteen.

Olen lisännyt tuohon uuden termin: Paraintentionaalisuus.

Kysymys on siis siitä, että voiko mielen keskiössä (fokus) olla samanaikaisesti useampia kuin yksi mielensisältö?

Jos ajatellaan vaikkapa elokuvan katsomista leffateatterissa, niin eikö mieli fokusoidu yhtä aikaa siihen audiovisuaaliseen aistivirtaan, jolloinka Paradigmaattinen Integraatio johtaa tässä tapauksessa siihen että siitä koko tietoisuuden virrasta nousee intentionaaliseksi sekä visuaalinen että auditorinen mielensisältö?


Mutta joo, tässä kuvio ja pohjustus sen pohtimisen tueksi, että mitä kaikkea kuuluu tietoisuuden piiriin ja mitä kaikkea tiedostamattomaan? SPI ja Freud lähestyvät tätä problematiikkaa hieman eri näkökulmista.

Tuossa vielä linkki tuohon Freudin Esitietoisuuteen liittyen:
Wiki: Preconscious

Kuten jo edelisessä kommentistani totesin, minun on päivitettävä tietämystäni sosiologiasta, jotta voin tukeutua keskustelussa (pelkän ideoinnin lisäksi) myös olemassa oleviin teorioihin.

Pyysin ChatGPTn lukusuosituksia liittyen kognitiivisen neurotieteen kanssa yhteensopiviin sosiologian suuntauksiin, jotka voivat liittyä myös omaan ajatteluuni.

Voitko suositella alla olevan vastauksen kirjoista joitakin, mikä saattaisi avata lisää tätä keskustelumme teemaa?

Seuraavassa on yhteenveto kunkin edellä mainitun sosiologisen suuntauksen tunnetuimmista edustajista, heidän merkittävimmistä julkaisuistaan sekä heidän suhteestaan perinteisiin sosiologian suuntauksiin.

---

## **1. Neuro-sosiologia ja sosiaalinen neurotiede**
### **Tunnetuimmat edustajat:**
- **Randolph M. Nesse** – yhdistänyt evoluutiobiologiaa ja neurotiedettä sosiaalisiin ilmiöihin.
- **John T. Cacioppo** – kehitti sosiaalisen neurotieteen käsitteen.
- **Matthew D. Lieberman** – tutkinut aivojen roolia sosiaalisessa kognition prosesseissa.
- **David Eagleman** – popularisoinut neurotieteen sovelluksia yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

### **Merkittävimmät julkaisut:**
- **Cacioppo, J. T., & Berntson, G. G. (2005). *Social Neuroscience: Key Readings*.**
- Kokoaa keskeisiä tutkimuksia sosiaalisen neurotieteen alalta.
- **Lieberman, M. D. (2013). *Social: Why Our Brains Are Wired to Connect*.**
- Käsittelee, miten aivot ovat evolutiivisesti kehittyneet sosiaalisuuteen.
- **Eagleman, D. (2011). *Incognito: The Secret Lives of the Brain*.**
- Pohtii tietoisuuden ja alitajunnan suhdetta käyttäytymiseen.

### **Suhde perinteiseen sosiologiaan:**
- Neuro-sosiologia haastaa perinteiset sosiologiset teoriat, jotka eivät ota huomioon aivojen ja biologian roolia sosiaalisten rakenteiden selittämisessä.
- Erityisesti se on ristiriidassa konstruktivististen ja postmodernististen suuntausten kanssa, jotka korostavat kielen ja diskurssin vaikutusta sosiaaliseen todellisuuteen ilman biologista perustaa.

---

## **2. Evolutiivinen sosiologia**
### **Tunnetuimmat edustajat:**
- **Edward O. Wilson** – yhdisti sosiobiologian ja evoluutioteorian sosiaalisten rakenteiden selittämiseen.
- **Leda Cosmides & John Tooby** – kehittivät evoluutiopsykologiaa, joka liittyy läheisesti evolutiiviseen sosiologiaan.
- **Pierre van den Berghe** – tutki rodun ja etnisyyden evolutiivisia perusteita.

### **Merkittävimmät julkaisut:**
- **Wilson, E. O. (1975). *Sociobiology: The New Synthesis*.**
- Perustavanlaatuinen teos, joka toi evolutiivisen näkökulman sosiaalisiin ilmiöihin.
- **Cosmides, L., & Tooby, J. (1992). *The Adapted Mind: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture*.**
- Esittelee, kuinka ihmisen kognitiiviset mekanismit ovat kehittyneet luonnonvalinnan kautta.
- **van den Berghe, P. (1981). *The Ethnic Phenomenon*.**
- Tarkastelee etnisyyttä ja ryhmäkäyttäytymistä evolutiivisesta näkökulmasta.

### **Suhde perinteiseen sosiologiaan:**
- Evolutiivinen sosiologia on ristiriidassa perinteisen sosiologian kanssa, koska se korostaa biologian ja geneettisen evoluution merkitystä kulttuurin sijaan.
- Konstruktivistit ja symbolisen interaktionismin kannattajat kritisoivat tätä suuntausta determinismistä ja kulttuurin vähättelystä.

---

## **3. Symbolinen interaktionismi ja fenomenologinen sosiologia**
### **Tunnetuimmat edustajat:**
- **George Herbert Mead** – kehitti ajatuksen itsestä sosiaalisena konstruktiona.
- **Erving Goffman** – analysoi arkipäivän vuorovaikutusta ja sosiaalista identiteettiä.
- **Alfred Schütz** – sovelsi fenomenologiaa sosiologiseen analyysiin.

### **Merkittävimmät julkaisut:**
- **Mead, G. H. (1934). *Mind, Self, and Society*.**
- Kehittää ajatuksen itsen synnystä sosiaalisten prosessien kautta.
- **Goffman, E. (1959). *The Presentation of Self in Everyday Life*.**
- Esittelee dramaturgisen analyysin, jossa yksilöt esittävät rooleja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
- **Schütz, A. (1967). *The Phenomenology of the Social World*.**
- Fenomenologinen lähestymistapa sosiaaliseen todellisuuteen.

### **Suhde perinteiseen sosiologiaan:**
- Symbolinen interaktionismi ja fenomenologia edustavat tulkitsevaa sosiologiaa, joka eroaa positivistisista ja biologisista selitysmalleista.
- Ne vaikuttivat vahvasti postmodernismiin ja sosiaaliseen konstruktivismiin.

---

## **4. Konstruktivismi ja postmodernismi**
### **Tunnetuimmat edustajat:**
- **Peter L. Berger & Thomas Luckmann** – tunnettuja sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta.
- **Michel Foucault** – analysoi valtaa ja tiedon rakentumista diskurssissa.
- **Jean Baudrillard** – esitti, että moderni yhteiskunta on täynnä simulaatioita ja hyperreaalisuutta.

### **Merkittävimmät julkaisut:**
- **Berger, P. L., & Luckmann, T. (1966). *The Social Construction of Reality*.**
- Selittää, kuinka todellisuus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
- **Foucault, M. (1975). *Discipline and Punish: The Birth of the Prison*.**
- Tutkii vallan rakenteita ja sosiaalisen kontrollin mekanismeja.
- **Baudrillard, J. (1981). *Simulacra and Simulation*.**
- Väittää, että nykyaikainen yhteiskunta elää simulaatioiden maailmassa, jossa todellisuus on menettänyt merkityksensä.

### **Suhde perinteiseen sosiologiaan:**
- Konstruktivismi ja postmodernismi ovat kriittisiä perinteisille positivistisille ja struktuurifunktionalistisille sosiologisille teorioille.
- Ne korostavat kielen, diskurssin ja merkitysten merkitystä, mikä tekee niistä ristiriitaisia biologisten tai materialististen näkökulmien, kuten memeettisen naturalismin, kanssa.

---

## **Yhteenveto suhteesta memeettiseen naturalismiin**
- **Neuro-sosiologia ja sosiaalinen neurotiede** ovat läheisimpiä memeettiselle naturalismille, mutta eivät erottele selkeästi geneettisesti määräytyneitä mekanismeja memeettisesti opituista rakenteista.
- **Evolutiivinen sosiologia** painottaa liikaa geneettistä determinismiä, kun taas memeettinen naturalismi näkee kulttuurin itsenäisenä memettisenä evoluutiona.
- **Symbolinen interaktionismi ja fenomenologinen sosiologia** ymmärtävät sosiaalisen todellisuuden subjektiivisuuden, mutta eivät tarjoa materiaalista perustaa meemien olemassaololle.
- **Konstruktivismi ja postmodernismi** ovat kauimpana memeettisestä naturalismista, koska ne eivät tunnusta materiaalista perustaa sosiaalisille ilmiöille.

Memeettinen naturalismi toimii näin ollen yhdistävänä vaihtoehtona, joka ottaa neurotieteen ja memetiikan tosissaan, mutta torjuu reduktionistisen geneettisen selitysmallin sekä sosiaalisen todellisuuden mystifioinnin.