Jeesuksen jumaluus

[ID10T]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

[Lyde19]

https://areena.yle.fi/1-73585484?utm_me ... -ios-share

[OlliS]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

[ID10T]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen.

Ei poista, koska tuon aksiooman totuusarvo ei tule koskaan selviämään. Sitä ei siis voi näin ollen käyttää perusteluna sille, miksi jumala pitäis huomioida tieteessä.

Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä.

Ihan yhtä lailla se on teistinkin ongelma jumalan suhteessa tieteeseen.

Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

No miten helkkarissa sellaisen kanssa voi syntyä parempi teoria, jonka olemassaolosta ei tiedetä? Tämä koskee siis kaikkia miljoonia eri jumalavaihtoehtoja. Ne kaikkiko pitäisi ottaa teorioissa huomioon?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita.

Ei, vaan arviolta miljoonanlaisia. KAIKKI jumalat huomioiden. Sinun jumalallasi ei tietenkään ole ohituskaistaa tieteessä. jos sitä on millään jumalalla.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään.

Sinullekin on annettu tilaisuus siihen, mutta eipä vaan ole tulosta syntynyt.

Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa.

Ei se ole epäkorrektia, vaan jumala ei todistu tieteellisesti.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Ilmoitustieto tuppaa olemaan henkilökohtaista, ja tiede taas nojaa OBJEKTIIVISEEN tietoon.

[OlliS]

Nyt taas vänkätään. En voi jatkaa, muuten minut bannataan ja sinä saat jatkaa. Bannaisivat sinut välillä. Sinä vastaat heti, sanon mitä tahansa.

[ID10T]

Nyt taas vänkätään. En voi jatkaa, muuten minut bannataan ja sinä saat jatkaa. Bannaisivat sinut välillä. Sinä vastaat heti, sanon mitä tahansa.

En minä mitään vänkää vaan sinä. Sinun ajatuksesi ovat niin kaukana tieteestä, että hirvittää. Siksi myös pyrin oikomaan käsityksiäsi, vaikka se turhaa onkin.

[Lyde19]

https://areena.yle.fi/1-73585484?utm_me ... -ios-share

Juutalaiset elivät suurvaltojen puristuksessa ja Jeesus vastasi kansan toiveisiin Juutalaisten perinteisiin pohjautuvien opein.
Jeesuksen ylösnousemus oli uskonnollinen innovaatio opetuslapsilta. Sitä ennen oli kerrottu Jumalasta joka käy herättämässä henkiin taistelukentillä kuolleita sotilaita.

[Neutroni]

Todellisesta maailmasta tehdyistä havainnoista rakennetaan matemaattisia malleja, ja jos ne eivät vain kuvaa vaan jopa ennustavat havaintoja oikein, tämän voidaan katsoa osoittavan, että jotakin totta niissä ainakin on, joskohta ehkä paranneltavaakin.

On niissä jotain oikein. Mutta ei se tarkoita, että ne ovat filosofisessa mielessä totuus.

Mutta miksi luonto noudattaa matematiikkaa? Minusta siinä näkyy jotenkin mystinen yhteys todellisen maailman ja matematiikan kesken.

Oikeampi kysymys on miksi luonto toimii determinististen luonnonlakien mukaan. Eli niin, että tietystä tilasta seuraa aina väistämättä tieetty kehitys. Matematiikka on työkalu tuollaisten loogisten asioiden kuvaamiseen. Jos maailma on deterministinen, sen voi kuvata matematiikalla, jos vain oikea kuvaus löydetään. Jos ei ole, niin sitten matematiikka voi antaa vain tilastollisia ennusteita.

Pidän mahdollisena, että kaikkeus voidaan lopulta kuvata dynaamisena yhtälöryhmänä, aukottomasti. Onhan maailmankaikkeus sanottu kirjoitetun matematiikan kielellä. Silloin jäisi enää kysymys, miksi ko. yhtälöryhmä on juuri se, mutta kuitenkin se olisi tosi.

Jos maailma on deterministinen, tuollaiset yhtälöt ovat olemassa (matemaattisesa merkityksessä). Mutta kuten sanot, ne eivät vastaa kysymykseen miksi maailma toimii tavoilla, jotka ovat kuvattavissa juuri niillä yhtälöillä. Ja totuusasian kannalta tärkeämpää: vaikka joku keksisi ne yhtälöt, kukaan ei voisi koskaan todistaa, että ne ovat täydellinen kuvaus maailmastamme. Emme tulisi koskaan tietämään, että ne ovat "totuus". Etsisimme aina vain uusia ilmiöitä sen selvittämiseksi löytyykö jotain tuntematonta.

[Neutroni]

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Kukaan ei ole koskaan tehnyt ainoatakaan teististä teoriaa. Eli loogista järjestelmää, jonka postulaateista voidaan johtaa ennusteita havaittaville ilmiöille. Lähimpänä ovat maailmanlopun tai Jeesuksen tulemisen ennustajat, jotka ovat asettaneet päivämäärän, joka on jo mennyt. Toistaiseksi havainnot ovat falsifioineet kaikkien heidän ennustukset.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Teistinen teoria on mahdottomuus. Teoria perustuu naturalistisen metafysiikan oletukseen, että maailma on deterministisesti luonnonlakeja noudattava järjestelmä. Jumalaa, jolla on oma tahto ja joka voi muuttaa maailmaa, ei voi sisällyttää teoriaan.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Tietenkin saa hyväksyä henkilökohtaisessa maailmankuvassa. Mutta sitten ei pidä väittää olevansa tieteellinen, koska tieteen tietoteoria ei hyväksy ilmoitustietoa. Ei se sen kummallisempaa ole muille kuin sinulle, ne jotka uskovat ilmoitustietoa kutsuvat maailmankuvaansa uskonnolliseksi eivätkä tieteelliseksi. Etkä sinä saa meitä tunnustamaan ajatteluasi tieteelliseksi vaikka vänkäät kuolemaasi asti. Ei ole teististä tieteellistä koulukuntaa eikä tule, koskaan, piste.

[OlliS]

En mä haluu tästä väitellä, filosofiassa ja teologiassa niitä on. Tietysti voidaan väittää, että sellaiset menevät sitten uskonnon puolelle. Meitä on niin moneksi kuin jumalakin. Ei tästä sotkusta mihinkään selvitä ikinä.

Tieteen vapaus voisi olla poikaa, suorastaan eetvarttia.

[asdf]

En mä haluu tästä väitellä

Sitten ei kannata jankuttaa siitä. Lisäksi se on sääntöjen vastaista ja sillä kerjää bannit.

[Sulervo]

Todellisesta maailmasta tehdyistä havainnoista rakennetaan matemaattisia malleja, ja jos ne eivät vain kuvaa vaan jopa ennustavat havaintoja oikein, tämän voidaan katsoa osoittavan, että jotakin totta niissä ainakin on, joskohta ehkä paranneltavaakin.

On niissä jotain oikein. Mutta ei se tarkoita, että ne ovat filosofisessa mielessä totuus.

Se, mitä totuus on filosofisessa mielessä, on jatkuvasti kiistanalaista (ja tulkitsen sinun sanoneen, että kyse on filosofisesta saivartelusta). Käytännössä totuus tarkoittaa sitä mitä esim. lauseessa "totuus on, että amerikkalaiset kävivät kuussa kuusi kertaa vuosina 1969-72". Otin tämän esimerkkinä, koska jotkut foliohatut näköjään epäilevät tätä. Mutta he puolestaan sanovat, että tuo ei ole totta, eli totuuskäsitteen merkityksestä eivät hekään kiistele.

Mutta miksi luonto noudattaa matematiikkaa? Minusta siinä näkyy jotenkin mystinen yhteys todellisen maailman ja matematiikan kesken.

Oikeampi kysymys on miksi luonto toimii determinististen luonnonlakien mukaan. Eli niin, että tietystä tilasta seuraa aina väistämättä tieetty kehitys. Matematiikka on työkalu tuollaisten loogisten asioiden kuvaamiseen. Jos maailma on deterministinen, sen voi kuvata matematiikalla, jos vain oikea kuvaus löydetään. Jos ei ole, niin sitten matematiikka voi antaa vain tilastollisia ennusteita.

No, luonto ei toimi deterministisesti. Kvanttimekaniikan aaltofunktio on probabilistinen, mutta tätä kuvaava matemaattinen teoria on täysin tarkka. Näyttää myös vallitsevan vahva konsensus siitä, että tuo teoria on tosi sikäli että ei ole olemassa nk. piilomuuttujia. Mutta teorioita kehitetään edelleen eikä vain tyydytä hyväksymään keskenään ristiriitaisia näkemyksiä jonkinmoiseen "alternative facts"-tyyliin, jota USA:n trumpilaiset käyttävät. Tuskinpa sinäkään panet noille heidän vaihtoehtoisille tosiasioilleen kovin paljon painoa. Sitä, voiko ihmiskunta koskaan tietää koko totuutta luonnosta, en osaa sanoa, mutta osoittaahan tuota kehitystä esim. se nykyfysiikan näkemys, että kaikki aine koostuu kentistä. Tämä on kuvaus, mutta ainakin totuudellisempi kuin klassinen käsitys voimavaikutusten suoraviivaisuudesta, minkä Maxwell romutti v. 1861.

(...) vaikka joku keksisi ne yhtälöt, kukaan ei voisi koskaan todistaa, että ne ovat täydellinen kuvaus maailmastamme.

Varmasti mikään teoria ei selitä sekä Higgsin bosonin että bitcoinin olemusta, jos täydelliseltä kuvaukselta moista vaadit.

[Neutroni]

Se, mitä totuus on filosofisessa mielessä, on jatkuvasti kiistanalaista (ja tulkitsen sinun sanoneen, että kyse on filosofisesta saivartelusta). Käytännössä totuus tarkoittaa sitä mitä esim. lauseessa "totuus on, että amerikkalaiset kävivät kuussa kuusi kertaa vuosina 1969-72". Otin tämän esimerkkinä, koska jotkut foliohatut näköjään epäilevät tätä. Mutta he puolestaan sanovat, että tuo ei ole totta, eli totuuskäsitteen merkityksestä eivät hekään kiistele.

Tuo on esimerkki totuuden arkimerkityksestä. Filosofisempi mietinnän kohde on se, että pitäiskö ajatella realistisesti, että on olemassa jokin fyysinen maailma, jonka osa minä kokijana olen ja joka aiheuttaa havaintoni ja kokemukseni, vai onko kokemus maailmasta oman mielen tuottamaa harhaa. Tai vaikka jonkinlainen simulaatio.

No, luonto ei toimi deterministisesti. Kvanttimekaniikan aaltofunktio on probabilistinen, mutta tätä kuvaava matemaattinen teoria on täysin tarkka.

Me emme tiedä toimiiko kvanttimekaniikka deterministisesti vai ei. Meillä ei ole tarkkaa mallia (todennäköisyysjakauman ennustava malli ei tietenkään ole tarkka kuvaus) ja tiedämme niistä piilomuuttujista, että jos maailma on deterministinen se ei voi olla lokaali. Kaikki siitä eteenpäin on sitten spekulointia. Käsittääkseni ei sen selvittäminen ole mahdollista millään kokeella.

Varmasti mikään teoria ei selitä sekä Higgsin bosonin että bitcoinin olemusta, jos täydelliseltä kuvaukselta moista vaadit.

Käytännön laskettavuus on oma asiansa. Tietenkin maailmaa täysin kuvaava malli voi olla niin monimutkainen, että mikään maailmassamme ei voi tuottaa siitä tarkkoja ennusteita koko maailmasta. Ihmettelisin, jos ei olisi. Samoin maailma voi olla niin monimutkainen, että mikään sen osasysteemi (esim. aivot) ei voi ymmärtää täysin sen toimintaa. Mutta se ei ole oleellista periaatteellisen tiedon kanssa siitä, toimiiko maailma deterministisesti vai ei.

[Sulervo]

Filosofisempi mietinnän kohde on se, että pitäiskö ajatella realistisesti, että on olemassa jokin fyysinen maailma, jonka osa minä kokijana olen ja joka aiheuttaa havaintoni ja kokemukseni, vai onko kokemus maailmasta oman mielen tuottamaa harhaa. Tai vaikka jonkinlainen simulaatio.

Tuota en sanoisi filosofiaksi ainakaan missään nykyfilosofian mielessä. Arkipuheeseen tai sci-fiin se sopinee.

Me emme tiedä toimiiko kvanttimekaniikka deterministisesti vai ei.

Kaikki havainnot, Bellin teoreema ja sen mukaiset testit - joita on tehty paljon - puhuvat epädeterministisyyden puolesta. On jo periaatteessa mahdotonta ennustaa tapahtumia tarkasti. Kannattanee mainita myös Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jota ilman hänen ei olisi ollut mahdollista mallintaa elektronien ratoja atomiytimen ympärillä. Todistustaakka on tässä niillä, jotka epädeterministisyyden kiistävät. Sinä tunnut sanovan, että koskaan ei voida olla varmoja, etteivätkö jossakin tulevaisuudessa tehdyt havainnot sitä kumoaisi. Ja ehkä ne sitten taas joskus vuorostaan osoitetaan pätemättömiksi. Tämä voisi tarkoittaa, että emme ikinä voi tietää tätä asiaa, eli olla selvillä sen oikeasta laidasta, mutta minun kantani on, että ainakin me jatkuvasti saamme siitä yhä paremman käsityksen - minkä modernin tieteen historia niin komeasti osoittaa - eli ei vain pidä nostaa käsiä pystyyn kun emme ikinä voi tietää kaikkea. Et kai sentään kiistä, että me tiedämme maailmasta aika paljon enemmän kuin esim. kaksisataa vuotta sitten? Tai että esim. kopernikaaninen maailmankuva todella oli oikeampi kuin ptolemaiolainen - vaikka ei lopullinen totuus toki sekään, mutta totuudellisempi kuitenkin. "Näin se homma etenee" (Pulkkinen).

[Neutroni]

Kaikki havainnot, Bellin teoreema ja sen mukaiset testit - joita on tehty paljon - puhuvat epädeterministisyyden puolesta.

Vain, jos oletetaan lokaalisuus. Mutta sille ei ole mitään muuta perustetta kuin että se on apinan aivoille helpommin ymmärrettävissä ja matematiikalla laskettavissa. Differentiaalilaskenta perustuu lokaalisuuteen ja toimii siksi maailmamme kuvaamisessa siltä osin kuin toimii.

On jo periaatteessa mahdotonta ennustaa tapahtumia tarkasti. Kannattanee mainita myös Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jota ilman hänen ei olisi ollut mahdollista mallintaa elektronien ratoja atomiytimen ympärillä.

Ei epätarkkuusperiaatetta käytetä elektronitilojen laskemiseen. Se on Schrödingerin yhtälö. Matemaattisesti nuo ovat ekvivalentteja, Scrhödingerin yhtälöstä seuraa, että tiettyjen suureiden välillä on aina epätarkkuusperiaatetta vastaaava relaatio. Mutta se ei vastaa millään tavalla kysymykseen perimmäisestä totuudesta kvanttimekaniikan takana. Scrödingerin yhtälöstä ei voi ennustaa tiettyjä asioita kuin tilastollisesti. Se on siten epätarkka kuvaus maailmastamme.

Todistustaakka on tässä niillä, jotka epädeterministisyyden kiistävät.

Tuo on sinun henkilökohtaisen maailmankuvan vaatimus, ei sen enempää. Jokainen saa valita mille vaatii todisteita ja minkälaisia todisteita hyväksyy. Sinä pidät lokaalisuudesta enemmän kuin determinismistä ja vaadit sen, niin kuin useimmat fyysikotkin varmasti, koska he eivät halua menettää integraali- ja differentiaalilaskennan voimaa maailman kuvaamiseen. Mutta se on aika heppoinen peruste, ja jos joku alkaa oikeasti uskoa siihen ja vaatimaan muilta todisteita, se alkaa lähestyä uskonnollista dogmia.

Et kai sentään kiistä, että me tiedämme maailmasta aika paljon enemmän kuin esim. kaksisataa vuotta sitten? Tai että esim. kopernikaaninen maailmankuva todella oli oikeampi kuin ptolemaiolainen - vaikka ei lopullinen totuus toki sekään, mutta totuudellisempi kuitenkin. "Näin se homma etenee" (Pulkkinen).

Me saamme aina vain tarkempia malleja havaittavan maailman toiminnasta, mutta emme pääse käsiksi noihin olemassaolon peruskysymyksiin. Niissä emme ole yhtään lähempänä totuutta kuin 1900-luvulla tai 4000 vuotta sitten. Emme tienneet silloin emmekä tiedä nyt. Monet toki uskovat kaikenlaisiin dogmeihin.