Keskustelua Rahasta

[Naturalisti]

Onko nykyistä järjestelmää mahdollista täydentää tai korvata reilummalla mallilla, jossa sekä alijäämä- että myös ylijäämämaat kantavat oman vastuunsa, ja jossa rahapolitiikka on aidosti globaalia eikä sidottu vain nykyisten suurvaltojen intresseihin?

Palaan vielä tähän sun kommentin osaan. Mä itse asiassa tarkastelisin itse maailmaa sen mukaan, että millä logiikalla se kulloinkin toimii. Eli onko mahdollista luoda win-win tilanteita vai toimiiko maailma nollasummapeli logiikalla?

Koska on pitkältikin niin, että suurvallat toimivat nollasummapeli logiikalla. Turvallisuuspolitiikka on tästä yksi esimerkki, mutta myös taloudellinen nationalismi jota Kiina harjoittaa.

Tätä voi taas lähestyä kuvion kautta. Tuo kuvio kuvaa henkilötason vuorovaikutusta, mutta sopii ihan yhtä hyvin valtioiden välisen vuorovaikutuksen logiikan kuvaukseen:

Interaktio_Tyypit_120425f.png


Nyt jos ajatellaan kansainvälistä yhteistyötä niin se toimii Win-Win eli +/+ logiikalla jossa kumpikin osapuoli hyötyy. Kansainvälinen kauppa on periaatteessa tällaista.

Mutta heti kun siihen tilanteeseen liittyy kilpailu, niin homma kääntyy hyvin herkästi itsekkyyden puolelle eli logiikka muuttuu +/- logiikaksi.


Jos asiaa ajatellaan ylijäämä maiden kuten Kiina ja alijäämämaiden kuten USA kannalta, niin on hyvin vaikea nähdä kansainvälisessä kilpailutilanteessa tilannetta, jossa Kiina luopuisi taloudellisesta nationalismistaan USA:n hyväksi.

Eli mä ajattelisin itse niin, että tuo maailman logiikka jolla se toimii kussakin tilanteessa, ja kuinka etenkin suurvallat tuota logiikkaa tulkitsevat ja kuinka ne ajavat intressejään, niin hyvin pitkälle sanelee sen mikä maailmassa on mahdollista ja mikä ei.

Kukaan ei siis kiistä etteikö reilumpi malli olisi parempi vaihtoehto nykymallille, mutta sellaisen saaminen aikaiseksi nykymaailmassa on aika mahdoton juttu. Ei siis pelkästään valtioiden intressien takia, vaan siitäkin syystä että suurvallat tulkitsevat tilannetta kilpailun näkökulmasta ja käyttäytyvät itsekkäästi.

Mikä taas on seurausta järjestelmän anarkkisesta luonteesta (valtioiden yläpuolella ei ole legitiimiä auktoriteettia), joka taas johtaa siihen että maailma on self-help system jossa naapurin tuleviin intentioihin ei voi luottaa, jolloinka kaikki maat kohtaavat turvallisuusdilemman.

Eihän kaiken tarvitse olla nollasummapeliä. Eikö esimerkiksi sitä, että keskuspankeilla olisi yksinoikeus rahanluontiin sekä oikeus määrätä valuuttansa kurssi korivaluutan suhteen voida nähdä potentiaalisena win-win -uudistusten välineenä? Tässä pikainen analyysi kommentoitavaksi:

1. Keskuspankkien yksinoikeus rahanluontiin

Nykyisessä järjestelmässä suurin osa rahasta syntyy yksityisten liikepankkien kautta, mikä osaltaan johtaa siihen, että rahapolitiikka on pitkälti markkinamekanismien ohjaamaa ja rakentuu velkarahoituksen varaan. Kun keskuspankit saisivat yksinoikeuden rahanluontiin – eli rahaa luotaisiin suoraan keskuspankin toimesta ilman välittävää liikepankkien luomaa velkaa – tämä antaisi valtioille ja keskuspankeille paljon tehokkaamman ja suoremman työkalun ohjata rahamäärää. Tällainen järjestelmä voisi mahdollistaa:

- Suoremman kontrollin inflaation ja työllisyyden suhteen: Keskuspankki voisi kohdistaa rahaa esimerkiksi julkisten investointien ja sosiaalisten etujen edistämiseen sen sijaan, että se joutuu kompensoimaan yksityisten pankkien luomia riskejä.
- Vakaamman taloustilanteen: Kun raha ei kasva "automaattisesti" yksityisen velan myötä, voidaan estää järjestelmän itsesyttyvät kuplat, jotka johtavat laajempiin kriiseihin.

2. Oikeus määrittää valuuttakurssi korivaluutan suhteen

Jos keskuspankit saavat myös mahdollisuuden asettaa valuuttakurssin suhteessa johonkin yhteisesti sovittuun korivaluuttaan (esimerkiksi SDR:n kaltaiseen yksikköön tai johonkin uuteen globaalisti hyväksyttyyn mittayksikköön), se avaisi monia mahdollisuuksia:

- Globaali rahapoliittinen koordinointi: Näin keskuspankit voisivat paremmin säätää rahamäärää ja pitää huolen, että kansalliset vaihtotaseet tasapainottuvat ilman pelkästään markkinaehtoisia korjausliikkeitä, kuten jatkuvaa devalvaatiota tai korkojen nostoa.
- Reilumpi kansainvälinen yhteistyö: Tämä mahdollistaisi sen, että sekä alijäämä- että ylijäämämaat kantaisivat oman osuutensa kansainvälisestä rahajärjestelmästä. Esimerkiksi ylijäämämaat voisivat joutua sitomaan osan rahavarannostaan auttaakseen tasapainottamaan globaaleja epätasapainoja.
- Mahdollisuus integroituun tasapainottavaan mekanismiin: Jos keskuspankkien välillä kehitetään automaattinen clearing-järjestelmä, joka säätää rahamäärää reaaliaikaisesti vaihtotaseen tilan mukaisesti, voidaan välttää tilanne, jossa jotkut maat joutuvat ulkomaisen velan aiheuttamiin kierteisiin.

Näin ollen keskuspankkien yksinoikeus rahanluontiin sekä niiden asema korivaluutan kurssin määrittäjinä voivat tarjota perustan kokonaisvaltaiselle rahareformille. Tällainen malli mahdollistaisi sen, että yhteiskunnat eivät enää joutuisi hyväksymään sitä, että rahaa syntyy ainoastaan yksityisten pankkien velkapohjalla, vaan että rahaa voidaan suunnata suoraan reaalitalouden tarpeisiin.

Kysynkin sinulta:

- Miten näet mahdollisuuden, että kansainväliset keskuspankit voisivat yhdessä kehittää sellaista clearing-järjestelmää, joka tasapainottaa kansallisia vaihtotaseita ilman, että jokin maa joutuu kantamaan suuria ulkomaisia velkasitoumuksia?
- Onko sinusta realistista, että keskuspankkien autonomia rahajärjestelmässä laajenee siten, että valtioiden taloudelliset intressit voidaan ottaa tasapuolisemmin huomioon – esimerkiksi sitomalla rahamäärä automaattisesti vaihtotaseen todelliseen tilanteeseen?

Mitä pulmia näistä ajatuksista seuraisi ja mitä mahdollisuuksia ne voisi avata globaalisti reilumman ja kestävämmän rahajärjestelmä uudistamiselle?

Sulla on joitakin väärinkäsityksiä sen suhteen kuinka nykyjärjestelmä toimii.


Ensinnäkin, kun Bretton Woods järjestelmä (kiinteät sovitut valuuttakurssit) hajosi 1970-luvun alkuvuosina, niin tilalle tuli sekajärjestelmä, jossa oli mahdollista ylläpitää kiinteitä valuuttakursseja, hallittua kellutusta sekä vapaata kellutusta.

Kun puhut, että keskuspankeilla pitäisi olla mahdollisuus kiinnittää oma valuutta johonkin korivaluuttaan (kuten SDR), niin tämä mahdollisuus on olemassa jo.

Sitä paitsi, Kiina on pääasiassa kiinnittänyt valuuttansa arvon dollariin, ja on pitänyt valuuttansa arvoa keinotekoisesti alempana kuin sen arvo olisi ollut ilman näitä markkina interventioita. Tämä Kiinan politiikka on siis kannustanut maan vientiä (kauppataseen ylijäämä) ja luonut alijäämän USA:n kauppataseessa.

Puhut omassa kommentissasi rahapoliittisesta koordinoinnista ja kansainvälisestä yhteistyöstä, ja siitä ettei kaiken tarvitse olla nollasummapeliä, mutta itse asiassa Kiinan politiikka on tehnyt tällaiset pyrkimykset mahdottomiksi. Kiina on harrastanut eräänlaista "kauppasotaa" USA:ta vastaan jo useamman vuosikymmenen.


Mitä tulee tuohon tasapainottavaan integroituun mekanismiin, jota ehdotat, eli että kehitetään automaattinen clearing mekanismi, joka säätää rahamäärää automaattisesti, niin siinä on omat ongelmansa.

Jos puhutaan vaihtotaseen taikka vieläkin spesifimmin kauppataseen epätasapainosta, jossa maa tuo enemmän kuin vie, niin sitä ei pelkästään rahapolitiikalla taikka valuuttojen siirrolla keskuspankkien kesken hoideta.

Päinvastoin, pitää luoda sellainen taloudellinen ympäristö, jossa ulkomaankauppa tasapainottuu. Tämä yleensä tarkoittaa valuutan devalvaatiota (jos kyseessä on kiinteä kurssi taikka hallittu kellutus), valtion budjetin tasapainottamista, sekä muita toimia joilla vientiä voidaan edistää (ja tuontia rajoittaa).


Tuo että maksutasevaikeudet korjautuisivat sillä, että keskuspankit siirtelisivät suuria summia rahaa toistensa välillä ei toimi. Kiina on uusmerkantilistisen politiikkansa ansiosta kerännyt keskuspankkiinsa tuhansien miljardien valuuttareservit. Ja se on jo sijoittanut nämä varat esim. USA:n valtion velkakirjoihin, mikä on edesauttanut USA:n velkaantumista edelleen.

Eli homma on toiminut niin, että Kiina on myynyt USA:han enemmän kuin se on sieltä tuonut. Ja koska USA:n pitää jollakin tapaa rahoittaa tämä alijäämä, niin Kiina on siirtänyt USA:lta saamansa rahan (jonka se on saanut maksuksi kiinalaisista vientituotteista) takaisin USA:han, ja ostanut USA:n valtion velkakirjoja, ja näin ollen ylläpitänyt tätä USA:n vajetta.

Kuten huomaat, niin vaihtotaseen vajeet, jotka johtuvat ulkomaankaupan epätasapainoista ei korjaannu pelkästään rahaa siirtelemällä, eli clearing mekanismit ei toimi tässä tapauksessa.


Tossa on hyvä artikkeli, joka liittyy maksutaseeseen, ja jossa on paljon hyvää asiaa:
BoP

Tossa asiaa Washington Consensus politiikasta:
Washington Consensus

Tossa taas asiaa vaihtoehdoista:
Beijing Consensus
Mumbai Consensus


Tuossa vielä pari linkkiä itse IMF:n sivuille:
IMF Factsheets
IMF Publications - BoP

Tuohon "IMF Publications" en saanut suoraa linkkiä toimimaan, mutta jos menet tuolle sivulle, niin siinä vasemmalla ylhäällä on filtteri "Publications Series" ja siitä listan alhaalta valitset "Pamphlet Series", ja siitä sarjasta löytyy PDF muodossa julkaisuja maksutaseeseen liittyen. Jos siis kaipaat tietoa maksutaseista ja IMF:n roolista. Siitä avautuvalta sivulta voi vielä rajata "Publication subject" ja valita siitä "Balance of Payments".

Tuolta IMF:n Publications sivulta löytyy kaikenlaista kivaa jos vaan jaksaa hieman nähdä vaivaa ja hakea.

Kiitos vastauksestasi ja linkeistä – arvostan, että olet jaksanut koota noin kattavan paketin aiheeseen liittyen.

Huomasin kuitenkin, että ehkä tässä keskustelussa syntyi pieni väärinkäsitys. Vaikuttaa siltä, että ajattelit minun yrittävän kuvata sitä, miten nykyinen rahajärjestelmä toimii tai miten sen toivotaan toimivan nykyisten valtavirtateorioiden mukaan. Mutta tarkoitukseni ei ollut esittää kuvausta vallitsevasta järjestelmästä tai puolustaa ortodoksista talouspolitiikkaa.

Sen sijaan yritin nostaa esiin mahdollisesti paremmin toimivia heterodoksisia ideoita – erityisesti yhdistelmänä keskuspankkivetoisesta rahanluonnista ja keskuspankkien aktiivisemmasta roolista valuuttakurssien koordinoijina. Tällaista ajattelua on tuotu esiin esimerkiksi Michael Kumhofin ja Jaromir Benesin työssä ("The Chicago Plan Revisited", IMF, 2012), jossa kuvataan, miten täyden rahoituksen järjestelmä voisi tuoda vakautta ja vähentää yksityisen velan määrää taloudessa. Kumhof on myös ollut mukana luonnostelemassa skenaarioita, joissa keskuspankit voisivat ottaa aktiivisemman roolin valuuttakurssien ja pääomaliikkeiden hallinnassa.

Lisäksi Mario Draghin tuore raportti EU:lle (2024) nostaa esiin tarpeen uudistaa EU:n rahoitusarkkitehtuuria siten, että valtioilla ja unionilla olisi enemmän liikkumavaraa strategisten investointien mahdollistamiseen – mukaan lukien yhteisten rahoitusinstrumenttien käyttö ja keskuspankin roolin uudelleenajattelu. Tällaiset avaukset voisivat luoda poliittista tilaa myös rahareformille, joka toisi rahanluonnin takaisin demokraattiseen hallintaan – ja mahdollisesti mahdollistaisi koordinoidun korivaluuttaratkaisun, jolla voitaisiin rajoittaa valuuttaspekulaatiota ja vähentää globaalia epävakautta.

Pyysin sinulta kommentteja erityisesti siihen, millaisia mahdollisuuksia ja ongelmia tällainen toteutettu rahareformi – jossa rahanluonti olisi keskuspankin yksinoikeus ja valuuttakurssi olisi sidottu yhteisesti sovittuun korivaluuttaan – voisi tuoda. Harmillisesti et juuri ottanut tähän kantaa, vaan siirryit suoraan nykyjärjestelmän kuvaukseen ja tarjosit joukon uusia linkkejä. Kiitos niistä, mutta toivoisin, että palaisimme alkuperäiseen kysymykseen: voisiko tällainen reformi olla mahdollinen väline kohti reilumpaa ja vakaampaa rahajärjestelmää – ja millaisia ehtoja sen toimivuudelle voisi olla?

Olen kiinnostunut keskustelemaan erityisesti vaihtoehtoisista malleista ja niiden käytännön potentiaalista. Tässä ei ole kyse siitä, että olisin "unohtanut" Kiinan tai nykyiset valuuttakäytännöt – vaan siitä, voisiko olla olemassa parempia tapoja järjestää asioita tulevaisuudessa.

Lähteet:

- Draghi, Mario (2024): onReport on the Future of European Competitiveness. Euroopan komission tilauksesta laadittu raportti EU:n rahoitus- ja teollisuuspolitiikan uudistustarpeista. [Saatavilla: https://ec.europa.eu/commission/documen ... rt2024.pdf]

- Benes, Jaromir & Kumhof, Michael (2012): The Chicago Plan Revisited. IMF Working Paper No. 12/202. [Saatavilla: https://www.imf.org/external/pubs/ft/wp ... p12202.pdf]

- Kumhof, Michael & Noone, Claire (2018): Central Bank Digital Currencies — Design Principles and Balance Sheet Implications. Bank of England Staff Working Paper No. 725. [Saatavilla: https://www.bankofengland.co.uk/working ... plications]

Kyllä mä noista vaihtoehtoisista malleista kirjoitin nimenomaan edellisissä kommenteissani paljonkin. Se vaan että tein vertailua nykyjärjestelmän ja potentiaalisen korivaluuttajärjestelmän välillä. Samoin toin esiin sen, että valtioilla on jo nyt mahdollisuus kiinnittää valuutan arvo johonkin korivaluuttaan.

Mitä tulee tuohon linkkaamaasi Chicago Plan Revisited pumaskaan, niin menee sen verran matemaattiseksi tuo kuvaus, ettei mun "asiantuntemus" riitä tuollaisen analysoimiseen kun en ole ekonomisti.

Mä tutustuin kyllä aikoinaan opintojen loppuvaiheessa aikas tarkkaankin IMF:n toimintaan ja historiaan, mutten taloustieteellisestä näkökulmasta, vaan lähinnä sen taloudellisten, poliittisten ja informaatio roolien näkökulmasta. Toki siinä tuli IMF:n toiminta aika lailla tutuksi, mutta tuostakin on jo yli 20 vuotta aikaa, joten paljon on päässyt unohtumaan asioita tällä välin, kun en ole aiheeseen sen koommin joutunut oikeastaan perehtymään.

Ja edelleen, en oikein usko että tuo Chicago Plan on sellainen, että sitä saadaan nykymaailmassa toteutettua.

Kirjoittajat toteavat, että tuo johtaisi julkisen ja yksityisen velan huomattavaan alenemiseen. Milläpä ihmiset sitten ostaisivat asuntoja ja kiinteistöjä, jos ei velkaa saisi nykymalliin. Tai kuinka olisi kulutusluottojen laita?

Koskapa mun mielestä se ongelma nykymaailmassa ei ole yksityisten ihmisten velan määrä. Suuri osa velasta on kuitenkin asuntolainoja, joiden vakuutena on se asunto.

Tuolla täysvarantojärjestelmällä olisi tarkoitus estää liikepankkien liika riskinotto, mutta käytännössä se rokottaisi tavallisia ihmisiä kun lainaa ei olisi entiseen malliin saatavilla.

Vai ryhtyisikö valtio/keskuspankki lainoittamaan yksityisiä ihmisiä, jotta he voisivat ottaa asuntolainoja?

En siis ole vaikuttunut tästä sun rahapoliittisesta uudistuksesta edelleenkään.


Mitä tulee tuohon kansainvälisen korivaluuttaan, ja kuinka se voisi toimia, niin nimenomaan edellisissä kommenteissani toin esiin joitakin sun väärinkäsityksiä siitä kuinka se voisi toimia. Tässä mulla oli apuna myös nykyjärjestelmän kuvaus.

Ja mä en alkuunkaan ajatellut, että valuuttakurssit olisivat kiinteästi sidottuja tuohon korivaluuttaan, vaan ajattelin että tuo korivaluutta koostuisi esim. 20 suurimmasta valuutasta maailmassa, ja näiden valuuttojen ainakin pitäisi olla kelluvia.

Myös muiden maiden valuutat voisivat olla sitten kelluvia suhteessa tuohon korivaluuttaan, jotenka valuuttojen arvot määräytyisivät markkinoilla.

En näe syytä miksi pitäisi liikkua takaisin kohti kiinteiden valuuttakurssien Bretton Woods tyyppistä järjestelmää. Vaikka toisaalta en näe siinäkään haittaa, että pienemmät maat sitoisivat omat valuuttansa kiinteästi tuohon uuteen korivaluuttaan.

Eri mailla on erilaisia tarpeita.

Tärkeintä olisi siis se, että vähintäänkin nuo korivaluuttaan osallistuvat valuutat olisivat vapaasti vaihdettavia, että järjestelmässä olisi huomioitu se että kansainvälistä likviditeettiä pidettäisi yllä, ja että varsinkin nuo kansainvälisestä kaupasta aiheutuvat epätasapainot eri maiden välillä pystyttäisiin sopeuttamaan ja korjaamaan.

Kiitos vastauksestasi! Huomasin, että meillä on nyt tavallaan käynnissä kaksi rinnakkaista keskusteluketjua: yksi liittyen korivaluuttajärjestelmiin ja toinen rahareformiin / täysvarantojärjestelmään (Chicago Plan). Jotta keskustelu pysyy selkeämpänä, jatkan tätä kommenttia ikään kuin jatko-osana siihen aiempaan vastaukseeni, jossa käsiteltiin keskuspankin mahdollisuutta säädellä rahamäärää ilman liikepankkien luomaa rahoitusta.

Täydennän siis tässä niitä kohtia, joita ei vielä tullut esille:

1. Velkaantuminen ja lainarahoitus rahareformissa: On totta, että nykyjärjestelmässä kotitalouksien velka — erityisesti asuntolainat — on iso osa rahan luontia. Täysvarantojärjestelmä ei estäisi lainaa sinänsä, mutta rahoituslogiikka muuttuisi. Rahaa ei syntyisi automaattisesti lainan myötä, vaan ensin olisi luotava säästöjä tai käytettävä keskuspankin kierrättämää rahaa. Valtio tai julkinen rahoituslaitos voisi hoitaa tämän luotonannon turvallisesti ja vakaammin, ilman että rahan tarjonta ja talouden vakaus riippuvat yksityisten pankkien riskinotosta.


2. Kulutusluotot ja yksityisten lainansaanti: Näiden suhteen voisi olla valtion takaamia lainainstrumentteja tai erillisiä julkisia luotto-ohjelmia, jotka korvaisivat nykymuotoista, usein korkean koron ja riskin luottoa. Ei ole väistämätöntä, että luotonsaanti katoaisi, mutta mekanismi sen takana olisi vakaampi ja läpinäkyvämpi.


3. Velan määrä ei ongelmana sinänsä, vaan sen laatu: Olet oikeassa, että suuri osa yksityisvelasta on vakuudellista ja liittyy asuntoihin. Mutta ongelma ei ole pelkästään velan määrä, vaan se, että rahan tarjonta ja koko talouden sykli ovat riippuvaisia yksityisten pankkien kasvuhalusta ja riskinotosta. Tämä tekee koko järjestelmästä epävakaan. Velkavetoinen kasvu tuo aina mukana sekä suhdannevaihtelut että kriisiherkkyyden.


4. Valtion/keskuspankin rooli: Kyllä — Chicago Planissa valtio (tai keskuspankin kautta toimiva julkinen rahoituslaitos) voisi lainoittaa myös yksityisiä kotitalouksia. Tätä ei tarvitse ajatella keskitettynä suunnitteluna, vaan vakauttavana institutionaalisena muutoksena. Julkinen sektori ei ohjaisi investointeja, mutta loisi vakaan rahan tarjonnan ja hoitaisi luottoa vähemmän spekulatiivisin perustein.



Ymmärrän epäilyksesi, mutta samalla uskon, että keskustelu kannattaa pitää auki myös näistä perustavanlaatuisemmista vaihtoehdoista. Ei siksi, että ne toteutuisivat heti — vaan jotta meillä olisi paremmin jäsennelty käsitys siitä, mitä vakautta tai julkishyötyä nykyinen rahajärjestelmä mahdollisesti estää.

Jatketaan siis mielellään molempia keskustelulinjoja — tämä täydensi edellistä vastaustani, ja voidaan tarkentaa korivaluuttakysymystä lisää seuraavassa kierroksessa.

[Purdue]

Noihin valuuttakursseihin liittyen, niin tuossa muutama linkki.


Tää eka pohtii globaalia korivaluuttaa SDR:n historian valossa, ja tuo esiin Facebookin Libran (Diem):

LSE:n pdf pumaska aiheesta

Tuossa on Wikipedian artikkeli Diemistä:

Diem

Kuten arvata saattaa, niin viranomaiset ei USA:ssa ja Euroopassa olleet innostuneita tällaisesta yksityisestä kilpailevasta valuutasta, joten jos tuollaista korivaluuttaa suunniteltaisiin, niin se pitäisi olla keskuspankkien ja hallitusten hallinnoima.


Tuossa puolestaan linkki IMF:n sivulle, jossa raportti valuutta järjestelyistä:

Annual Report on Exchange Arrangements and Exchange Restrictions 2023

Tuolla raportilla on mittaa lähemmäs 5000 sivua, mutta tärkein sisältö on tiivistetysti ekassa 100 sivussa. Loppu on maakohtaista dataa, jota voi katsella sieltä täältä.


Pointti tossa IMF:n raportissa oikeastaan se, että näitä valuuttajärjestelyitä, joilla valtiot hallinnoivat valuuttaansa ulkoisesti on iso joukko erilaisia vaihtoehtoja. Jos ei muuta niin tuo fakta aukeaa kun tuota raporttia hieman selailee.

[Naturalisti]

Noihin valuuttakursseihin liittyen, niin tuossa muutama linkki.


Tää eka pohtii globaalia korivaluuttaa SDR:n historian valossa, ja tuo esiin Facebookin Libran (Diem):

LSE:n pdf pumaska aiheesta

Tuossa on Wikipedian artikkeli Diemistä:

Diem

Kuten arvata saattaa, niin viranomaiset ei USA:ssa ja Euroopassa olleet innostuneita tällaisesta yksityisestä kilpailevasta valuutasta, joten jos tuollaista korivaluuttaa suunniteltaisiin, niin se pitäisi olla keskuspankkien ja hallitusten hallinnoima.


Tuossa puolestaan linkki IMF:n sivulle, jossa raportti valuutta järjestelyistä:

Annual Report on Exchange Arrangements and Exchange Restrictions 2023

Tuolla raportilla on mittaa lähemmäs 5000 sivua, mutta tärkein sisältö on tiivistetysti ekassa 100 sivussa. Loppu on maakohtaista dataa, jota voi katsella sieltä täältä.


Pointti tossa IMF:n raportissa oikeastaan se, että näitä valuuttajärjestelyitä, joilla valtiot hallinnoivat valuuttaansa ulkoisesti on iso joukko erilaisia vaihtoehtoja. Jos ei muuta niin tuo fakta aukeaa kun tuota raporttia hieman selailee.

Kiitos taas uusista linkeistä. Olisin toivonut niiden asemasta tai lisäksi jo myös konkreettisia vastauksia. Olen useaan kertaan kysynyt, mitä ongelmia mahdollisesti näet siinä, että digieuron jatkokehityksen avulla toteutettaisiin rahareformi, jossa keskuspankkirahan luontioikeus yhdistyisi omaan valuuttaan ja sen ulkoisen kurssin määritysoikeuteen. Olet jättänyt toistuvasti vastaamatta tähän – niin tässä kuin aiemmissa keskusteluissa, kuten "Talousdemokratia ja kapitalismi" -ketjussa.

Sen sijaan johdattelet keskustelua toistuvasti takaisin valmiiksi annettuun, ortodoksiseen viitekehykseen, jossa uusia näkökulmia ei edes tarkastella. Tuoreena esimerkkinä tästä on digieuron rinnastaminen kryptovaluuttoihin, vaikka digieuro on nimenomaan keino torjua kryptojen aiheuttamia riskejä. Digieuro on keskuspankkirahaa – ei kryptovaluutta – ja sen käyttöönoton tarkoituksena on lisätä julkisen rahan saatavuutta ja luottamusta digitaalisessa maksamisessa.

Olen aiemmin jakanut ChatGPT:n koosteen digieuron kehityksestä ja mahdollisuuksista rahareformin välineenä, jossa tämä yhteys kuvataan selkeästi. Olisi kiinnostavaa kuulla konkreettista kritiikkiä itse ehdotukseen – ei pelkästään linkkejä, jotka vievät keskustelua pois olennaisesta kysymyksestä.

Kysymys on ajankohtainen, kun EKP on nyt siirtymässä digieuron pilotointivaiheeseen. Jos tällaisen välineen avulla on mahdollista asteittain lisätä keskuspankkirahan roolia ja vähentää pankkikriisien riskiä ilman suuria kertaluontoisia murroksia, miksi se olisi mielestäsi ongelmallista? Jos et kannata tätä suuntaa, niin millä perusteella?

[Purdue]

Olen useaan kertaan kysynyt, mitä ongelmia mahdollisesti näet siinä, että digieuron jatkokehityksen avulla toteutettaisiin rahareformi, jossa keskuspankkirahan luontioikeus yhdistyisi omaan valuuttaan ja sen ulkoisen kurssin määritysoikeuteen. Olet jättänyt toistuvasti vastaamatta tähän – niin tässä kuin aiemmissa keskusteluissa, kuten "Talousdemokratia ja kapitalismi" -ketjussa.

Niinkö? Rahareformiin en ole vastannut, koska siitä me ollaan jo väännetty toisessa ketjussa, enkä näe sitä ajankohtaisena tai haluttavana asiana. Digieuron käyttöönottoa vastaan mulla ei ole mitään konkreettista. Jos tulee niin tulee.

Mitä tulee oman valuutan ulkoisen kurssin määritysoikeuteen, niin olen vastannut tähän sun kysymykseen jo useampaan kertaan. Ehkäpä et ymmärrä lukemaasi?

Näen siis ongelmallisena sen, että valtiot/keskuspankit määrittelisivät täysin vapaasti kiinteät valuuttakurssit esim. tuohon uuteen korivaluuttaan.

Ja ylipäätään, niin en näe hyvänä sitä, että jos tällainen korivaluutta luotaisiin, niin että se luotaisiin kiinteiden valuuttakurssien varaan. Tästäkin olen kirjoittanut edellä.

Maailmassa on joukko erilaisia valuuttakurssijärjestelyjä jo nyt, ja ylipäätään musta kelluvat valuuttakurssit aiheuttaa vähemmän maksutaseongelmia kuin kiinteät kurssit. Toisaalta monien raaka-aineita vievien kehitysmaiden kohdalla on ymmärrettävää, että valuutan arvo sidotaan esim. dollariin, koska niiden raaka-aineiden hinnat määrittyvät dollareissa, ja sitä kauppaa käydään dollareissa.

Bretton Woods aikakaudella kun oli kiinteät kurssit, niin jos piti devalvoida/revalvoida niin se lupa piti saada IMF:ltä. Tämä siitä syystä, että maat eivät turvautuisi kilpailullisiin devalvaatioihin.

Kiinahan on ainakin takavuosina ylläpitänyt valuuttansa liian matalaa arvoa suhteessa dollariin, mistä se on hyötynyt ja USA puolestaan kärsinyt.

Eli sun kysymyksiin on jo vastattu tässäkin langassa useaan otteeseen liittyen tuohon valuuttakurssin määritysoikeuteen. Rahareformia ja täysvarantojärjestelmää en puolestaan pidä toimivana ratkaisuna.

[Naturalisti]

Olen useaan kertaan kysynyt, mitä ongelmia mahdollisesti näet siinä, että digieuron jatkokehityksen avulla toteutettaisiin rahareformi, jossa keskuspankkirahan luontioikeus yhdistyisi omaan valuuttaan ja sen ulkoisen kurssin määritysoikeuteen. Olet jättänyt toistuvasti vastaamatta tähän – niin tässä kuin aiemmissa keskusteluissa, kuten "Talousdemokratia ja kapitalismi" -ketjussa.

Niinkö? Rahareformiin en ole vastannut, koska siitä me ollaan jo väännetty toisessa ketjussa, enkä näe sitä ajankohtaisena tai haluttavana asiana. Digieuron käyttöönottoa vastaan mulla ei ole mitään konkreettista. Jos tulee niin tulee.

Mitä tulee oman valuutan ulkoisen kurssin määritysoikeuteen, niin olen vastannut tähän sun kysymykseen jo useampaan kertaan. Ehkäpä et ymmärrä lukemaasi?

Näen siis ongelmallisena sen, että valtiot/keskuspankit määrittelisivät täysin vapaasti kiinteät valuuttakurssit esim. tuohon uuteen korivaluuttaan.

Ja ylipäätään, niin en näe hyvänä sitä, että jos tällainen korivaluutta luotaisiin, niin että se luotaisiin kiinteiden valuuttakurssien varaan. Tästäkin olen kirjoittanut edellä.

Maailmassa on joukko erilaisia valuuttakurssijärjestelyjä jo nyt, ja ylipäätään musta kelluvat valuuttakurssit aiheuttaa vähemmän maksutaseongelmia kuin kiinteät kurssit. Toisaalta monien raaka-aineita vievien kehitysmaiden kohdalla on ymmärrettävää, että valuutan arvo sidotaan esim. dollariin, koska niiden raaka-aineiden hinnat määrittyvät dollareissa, ja sitä kauppaa käydään dollareissa.

Bretton Woods aikakaudella kun oli kiinteät kurssit, niin jos piti devalvoida/revalvoida niin se lupa piti saada IMF:ltä. Tämä siitä syystä, että maat eivät turvautuisi kilpailullisiin devalvaatioihin.

Kiinahan on ainakin takavuosina ylläpitänyt valuuttansa liian matalaa arvoa suhteessa dollariin, mistä se on hyötynyt ja USA puolestaan kärsinyt.

Eli sun kysymyksiin on jo vastattu tässäkin langassa useaan otteeseen liittyen tuohon valuuttakurssin määritysoikeuteen. Rahareformia ja täysvarantojärjestelmää en puolestaan pidä toimivana ratkaisuna.

Kiitos vastauksesta, mutta tämä ei valitettavasti edelleenkään vastaa siihen kysymykseen, jonka olen esittänyt useaan otteeseen. Et siis ota kantaa siihen, miksi rahareformi digieuron jatkokehityksen kautta olisi ongelmallista – et tässä ketjussa etkä aiemmassakaan. Sen sijaan muotoilet uuden kysymyksen (kiinteät valuuttakurssit suhteessa korivaluuttaan) ja vastaat siihen itse, kuten olet tehnyt ennenkin. Se ei kuitenkaan ollut se kysymys, jonka esitin.

Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi et pidä rahareformia ajankohtaisena tai haluttavana. Juuri nyt, kun digieuro on tulossa ja keskuspankkirahalle ollaan rakentamassa suoraa käyttöliittymää, tällaisesta reformista puhuminen on nimenomaan ajankohtaista – jos halutaan rakentaa vakaampaa rahajärjestelmää ja ehkäistä pankkikriisejä. Miksi nämä tavoitteet eivät sinusta ansaitse keskustelua? Mihin perustuu ajatus, että niiden esille nostaminen olisi ennenaikaista tai ei-toivottavaa?

Digieuro tuo konkreettisesti uuden väylän rahareformin suuntaan – eikä tämä edellytä kerralla tehtävää suurta murrosta. Silti et halua puhua siitä, mitä mahdollisuuksia tämä avaisi. Miksi?

Jos täysvarantojärjestelmä ei mielestäsi toimi, olisi mielekästä kuulla tarkemmat perustelut siihenkin. Toistaiseksi et ole niitä esittänyt, vaan ainoastaan todennut kannattamattomuuden. Keskustelua voisi edistää, jos sen sijaan että siirrät huomiota muihin aiheisiin, vastaisit suoraan siihen, mitä sinulta kysytään.

[Purdue]

Olen useaan kertaan kysynyt, mitä ongelmia mahdollisesti näet siinä, että digieuron jatkokehityksen avulla toteutettaisiin rahareformi, jossa keskuspankkirahan luontioikeus yhdistyisi omaan valuuttaan ja sen ulkoisen kurssin määritysoikeuteen. Olet jättänyt toistuvasti vastaamatta tähän

Olen toistuvasti vastannut tähän kysymykseesi.

Et siis ota kantaa siihen, miksi rahareformi digieuron jatkokehityksen kautta olisi ongelmallista – et tässä ketjussa etkä aiemmassakaan. Sen sijaan muotoilet uuden kysymyksen (kiinteät valuuttakurssit suhteessa korivaluuttaan) ja vastaat siihen itse, kuten olet tehnyt ennenkin. Se ei kuitenkaan ollut se kysymys, jonka esitin.

Eikö?

Keskustelua voisi edistää, jos sen sijaan että siirrät huomiota muihin aiheisiin, vastaisit suoraan siihen, mitä sinulta kysytään.

Keskustelua voisi edistää se, että jokaisella on oikeus vastata niihin kysymyksiin joihin katsoo tarpeelliseksi vastata, ja sillä tavalla jonka itse näkee aiheelliseksi.

Et sinäkään ole vastannut läheskään kaikkiin niihin kysymyksiin, joita minä sinulle olen näissä keskusteluissa esittänyt.


Joten eiköhän tää keskustelu ollut taas ainakin omalta osaltani tässä!

Tack och adjö!

[Naturalisti]

Olen useaan kertaan kysynyt, mitä ongelmia mahdollisesti näet siinä, että digieuron jatkokehityksen avulla toteutettaisiin rahareformi, jossa keskuspankkirahan luontioikeus yhdistyisi omaan valuuttaan ja sen ulkoisen kurssin määritysoikeuteen. Olet jättänyt toistuvasti vastaamatta tähän

Olen toistuvasti vastannut tähän kysymykseesi.

Et siis ota kantaa siihen, miksi rahareformi digieuron jatkokehityksen kautta olisi ongelmallista – et tässä ketjussa etkä aiemmassakaan. Sen sijaan muotoilet uuden kysymyksen (kiinteät valuuttakurssit suhteessa korivaluuttaan) ja vastaat siihen itse, kuten olet tehnyt ennenkin. Se ei kuitenkaan ollut se kysymys, jonka esitin.

Eikö?

Keskustelua voisi edistää, jos sen sijaan että siirrät huomiota muihin aiheisiin, vastaisit suoraan siihen, mitä sinulta kysytään.

Keskustelua voisi edistää se, että jokaisella on oikeus vastata niihin kysymyksiin joihin katsoo tarpeelliseksi vastata, ja sillä tavalla jonka itse näkee aiheelliseksi.

Et sinäkään ole vastannut läheskään kaikkiin niihin kysymyksiin, joita minä sinulle olen näissä keskusteluissa esittänyt.


Joten eiköhän tää keskustelu ollut taas ainakin omalta osaltani tässä!

Tack och adjö!

Harmillista, että et kuitenkaan suostunut keskustelemaan rahasta juuri tässä sinun itsesi aloittamassa "Keskustelua Rahasta" -ketjussa muuten kuin ortodoksisen näkökulman kautta – eli käytännössä vain siten, mikä tukee omia uskomuksiasi. Tällainen lähtökohta ei valitettavasti edistä rationaalista keskustelua. Jos keskustelun ulkopuolelle suljetaan jo valmiiksi kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset eli heterodoksiset näkemykset, jää jäljelle vain uskontunnustuksen tapainen toistelu, ei kriittinen keskustelu.

Kuvaan kuitenkin nyt vielä kerran hieman tarkemmin sen ehdotuksen, johon yritin saada sinua ottamaan kantaa – jotta sinulla olisi mahdollisuus halutessasi kritisoida nimenomaan tätä, eikä esimerkiksi jotain karikatyyria siitä. Kaikki perusteltu kritiikki kiinnostaa minua, koska se auttaa arvioimaan ja kehittämään myös omaa ajattelua.

Ehdotukseni ydin:

Digieuron jatkokehitystä voitaisiin käyttää välineenä toteuttaa moderni rahareformi, jossa:
- Euroalueen kansalaisille annetaan oikeus pitää talletuksia suoraan keskuspankissa (CBDC).
- Tätä kautta luodaan hallittu tapa siirtää rahanluontioikeus liikepankeilta osittain tai kokonaan takaisin julkiseen ohjaukseen.
- Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Tämän taustalla on huoli, jonka erikoistoimittaja Jan Hurri tiivistää hyvin artikkelissaan ”Maailman turvallisin sijoituskohde voi paljastua huteraksi korttitaloksi” [*]

Hurri kuvaa kehitystä, jossa:
- Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjat, joita on pidetty maailman turvallisimpana sijoituskohteena, voivat kriisin sattuessa paljastua epäluotettaviksi.
- Tähän liittyy riski dollarin aseman horjumisesta globaalina reservivaluuttana.
- Jos luottamus tähän "peruskiveen" murtuu, voi seurata maailmanlaajuinen finanssikriisi, kuten 2008–2009 – mutta pahempana.

Ehdotukseni ratkaisee näitä ongelmia seuraavasti:
1. Se tarjoaa euroalueelle autonomisen rahapoliittisen ankkurin, joka ei perustu dollariin tai Yhdysvaltain velkakirjamarkkinoihin.
2. Se vähentää riippuvuutta yksityispankkien vivutetusta rahanluonnista, mikä parantaa systeemistä vakautta.
3. Se luo mahdollisuuden julkisesti hallinnoituun rahapolitiikkaan, jossa investoinnit esim. vihreään siirtymään ja strategisiin aloihin (kuten Draghin raportissa korostetaan) voidaan toteuttaa ilman julkistalouden rajoittamista keinotekoisiin kiristyksiin.

Tällaista ehdotusta ei voi sivuuttaa väittämällä, ettei siitä olisi keskusteltu – tai ettei siihen sisältyisi mitään uutta. Jos näet tässä sisällöllisiä ongelmia, kuulisin niistä mielelläni. Mutta jos et halua keskustella näistä vaihtoehdoista, sekin on toki sinun oikeutesi. Silti toivon, että jatkossa rahakeskustelu voisi kattaa muutakin kuin nykyisten rakenteiden puolustelua.

Tack och på återseende!

---

Lähde:

[*] IS 4.12.2025 ”Maailman turvallisin sijoituskohde voi paljastua huteraksi korttitaloksi”
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011163575.html

[Purdue]

Ehdotukseni ydin:

Digieuron jatkokehitystä voitaisiin käyttää välineenä toteuttaa moderni rahareformi, jossa:
- Euroalueen kansalaisille annetaan oikeus pitää talletuksia suoraan keskuspankissa (CBDC).
- Tätä kautta luodaan hallittu tapa siirtää rahanluontioikeus liikepankeilta osittain tai kokonaan takaisin julkiseen ohjaukseen.
- Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Pakko ottaa kuitenkin vielä tähän kantaa. Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?

Digieuron on tarkoitus olla digitaalinen maksuväline Euroalueen sisällä. Ja sillä on aina yksi arvo: 1 digieuro = 1 euro.


"A euro will always be a euro. One digital euro would always be worth exactly the same as a €1 coin."

Lähde: ECB: What would a digital euro be?


Eli tuo sun ehdotus, että digieuron arvo kiinnitettäisiin euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan on ihan hubba bubbaa. Euron arvo on jo tänä päivänä sidottu euroalueen hintavakauteen ja inflaatioon.


Mitä tulee euron ulkoiseen arvoon, eli sen suhteeseen muihin kansainvälisiin valuuttoihin, niin eurohan on tänä päivänä kelluva valuutta, ja se on lisäksi maailman toiseksi käytetyin reservivaluutta dollarin jälkeen. Digieurolla ei ole tän kanssa mitään tekemistä, koska se olisi vain euroalueen sisäinen maksuväline.

Euron ulkoinen arvo määräytyy siis vapaasti valuuttamarkkinoilla tänä päivänä.

Eli mulla herää se vaikutelma tosta sun ehdotuksesta ettet täysin ymmärrä ehdotuksesi sisältöä ja implikaatioita.


Tosta digitaalisesta eurosta löysin myös mielenkiintoisen artikkelin:

The Digital Euro (CBDC) as a Monetary Anchor of the Financial System

[Naturalisti]

Ehdotukseni ydin:

Digieuron jatkokehitystä voitaisiin käyttää välineenä toteuttaa moderni rahareformi, jossa:
- Euroalueen kansalaisille annetaan oikeus pitää talletuksia suoraan keskuspankissa (CBDC).
- Tätä kautta luodaan hallittu tapa siirtää rahanluontioikeus liikepankeilta osittain tai kokonaan takaisin julkiseen ohjaukseen.
- Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Pakko ottaa kuitenkin vielä tähän kantaa. Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?

Digieuron on tarkoitus olla digitaalinen maksuväline Euroalueen sisällä. Ja sillä on aina yksi arvo: 1 digieuro = 1 euro.


"A euro will always be a euro. One digital euro would always be worth exactly the same as a €1 coin."

Lähde: ECB: What would a digital euro be?


Eli tuo sun ehdotus, että digieuron arvo kiinnitettäisiin euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan on ihan hubba bubbaa. Euron arvo on jo tänä päivänä sidottu euroalueen hintavakauteen ja inflaatioon.


Mitä tulee euron ulkoiseen arvoon, eli sen suhteeseen muihin kansainvälisiin valuuttoihin, niin eurohan on tänä päivänä kelluva valuutta, ja se on lisäksi maailman toiseksi käytetyin reservivaluutta dollarin jälkeen. Digieurolla ei ole tän kanssa mitään tekemistä, koska se olisi vain euroalueen sisäinen maksuväline.

Euron ulkoinen arvo määräytyy siis vapaasti valuuttamarkkinoilla tänä päivänä.

Eli mulla herää se vaikutelma tosta sun ehdotuksesta ettet täysin ymmärrä ehdotuksesi sisältöä ja implikaatioita.


Tosta digitaalisesta eurosta löysin myös mielenkiintoisen artikkelin:

The Digital Euro (CBDC) as a Monetary Anchor of the Financial System

Teit sen taas! Aloitat kysymällä retorisesti: "Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?" – mutta et täsmennä, mikä kohdan olen muka ymmärtänyt väärin. Sen sijaan kerrot minulle opettavaisesti, että "1 digieuro = 1 euro", vaikka juuri tätä olen itse korostanut: digieuro ei ole mikään kryptovaluutta, vaan se olisi digitaalinen euro, jonka arvo on sidottu yhteen euroon – juuri niin kuin EKP:n omilla sivuilla lukee. Eli ei tässä olla väittämässä mitään muuta.

Sen sijaan toin esiin sen, että digieuron kehittäminen voisi toimia väylänä rahareformiin, jossa kansalaisille annetaan oikeus pitää tilejä suoraan keskuspankissa. Tämä ei ole “hubba bubbaa”, vaan yksi keskeisistä keskusteluista digieuron mahdollisista järjestelmävaikutuksista. Juuri tähän viittaa myös linkkaamasi toinen teksti "The Digital Euro as a Monetary Anchor", joka kritisoi (salaa tai avoimesti) mahdollisuutta, että digieuro voisi horjuttaa nykyistä pankkien rahanluontimonopolia. Tuo teksti on huolissaan siitä, että CBDC voisi alkaa toimia rahajärjestelmän ankkurina – aivan kuten minä ehdotan – mikä olisi liikepankeille melkoinen muutos. He eivät enää voisi "ottaa rahaa seinästä" eli “luoda rahaa tyhjästä” pelkällä luotonannolla, vaan joutuisivat hankkimaan keskuspankkirahaa ennen lainanantoa.

Mutta sinä et ole vieläkään esittänyt mitään perusteltua kritiikkiä siihen, miksi tällainen rahareformi ei olisi mahdollinen, tai miksi se olisi yhteiskunnallisesti vahingollinen. Sen sijaan olet keskittynyt muotoilemaan väitteitäni karikatyyriksi ja korjaamaan väitteitä, joita en ole edes esittänyt. Ja sitten päätät viestisi tavalla, jolla leimaat minut henkilökohtaisesti kyvyttömäksi ymmärtämään omia ehdotuksiani – ilman että kykenet osoittamaan, mitä niissä on konkreettisesti vialla.

Ymmärrän, että tämä on tunteita herättävä aihe, mutta voisimmeko jatkossa pyrkiä siihen, että keskustelemme itse asiaehdotuksista ja niiden vaikutuksista, emmekä oletetuista väärinymmärryksistä ja toisen kyvystä ymmärtää mitä on sanonut?

[Purdue]

Teit sen taas! Aloitat kysymällä retorisesti: "Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?" – mutta et täsmennä, mikä kohdan olen muka ymmärtänyt väärin.

Se oli se tummennettu kohta jonka sun kommentistasi lainasin.

Etkä säkään vastannut esitettyyn kritiikkiin, vaan annoit ymmärtää, että mä olisin digieuroa vastaan, mikä ei pidä paikkaansa. Enkä edes väittänyt että digieuro olisi hubba bubbaa, vaan se liittyi valuutan (digieuron) ulkoiseen arvostukseen.

Mutta täysimittaista rahareformia ja täysvarantojärjestelmää vastustan. Edelleen. Ja ne perustelut olen väitteistäsi huolimatta antanut jo tuolla toisessa ketjussa paljon aiemmin. Jos ei vastaukseni tyydytä sinua, niin parempaa ei ole tarjolla. En ole taloustieteilijä, joten tarkemmat analyysit jää tekemättä.

Mutta tää on edelleen mun mielestä ongelmallinen oletus:

Ehdotukseni ydin:

Digieuron jatkokehitystä voitaisiin käyttää välineenä toteuttaa moderni rahareformi, jossa:
. . .
- Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Ja se on nimenomaan nuo tummennetut kohdat, jotka mun mielestä mättää sun ehdotuksessasi.

Kerro mulle kuinka tuo EU:n mahdollisuus "irtautua dollarin ylivallasta varantovaluuttana" toimisi? Ja miksi digieuron arvo pitäisi "kiinnittää euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan" jos kerran 1 digieuro = 1 euro? Mikä siis on sun konkreettinen ehdotus tämän suhteen?

Ja miksi digieuron arvo pitäisi valuuttakorin sijaan kiinnittää euroalueen hintavakauteen ja ostovoimaan? Eikö sun ajattelussa euro enää sun rahareformin jälkeen olisi kelluva valuutta, jonka ulkoinen arvo määräytyy markkinoilla vapaasti?

En ymmärrä ajatteluasi laisinkaan.

Ensinnäkin dollari tulee olemaan aina merkittävä valuutta Euroalueelle niin kauan kuin USA on yksi EU:n suurimmista kauppakumppaneista. Kansainväliset kauppa- ja pääomavirrat pitkältikin sanelevat euron ja dollarin suhteellisen arvon, eli tuo arvo määräytyy markkinoilla, kun kummatkin valuutat ovat kelluvia valuuttoja.

Ja vaikka EU-alueella tehtäisiin haluamasi rahareformi digieuroineen, niin tuo uudistus ei poistaisi EKP:n tarvetta ylläpitää kansainvälisiä reservejä varsinkin niissä valuutoissa, joilla käydään ulkomaankauppaa. Ei EKP voi pitää omaa valuuttaansa eli euroa (taikka digieuroa) reservivaluuttana, joten ihmettelen että kuinka tuo sun ajamasi irtautuminen dollarista varantovaluuttana käytännössä toimisi?


Jos nyt aloittaisit vastaamalla noihin tummennettuihin kohtiin sun ehdotuksestasi ja minun esittämiini kysymyksiin niitä kohtaan, niin ehkäpä tässä saataisiin pahimmat väärinymmärrykset poistettua väliltämme.

Koska tuo sun ehdotus tuossa muodossa kuin sen esität tuntuu minusta ongelmalliselta sen tiedon pohjalta joka minulla on käytettävissäni valuuttoihin liittyen.

[Naturalisti]

Teit sen taas! Aloitat kysymällä retorisesti: "Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?" – mutta et täsmennä, mikä kohdan olen muka ymmärtänyt väärin.

Se oli se tummennettu kohta jonka sun kommentistasi lainasin.

Etkä säkään vastannut esitettyyn kritiikkiin, vaan annoit ymmärtää, että mä olisin digieuroa vastaan, mikä ei pidä paikkaansa. Enkä edes väittänyt että digieuro olisi hubba bubbaa, vaan se liittyi valuutan (digieuron) ulkoiseen arvostukseen.

Mutta täysimittaista rahareformia ja täysvarantojärjestelmää vastustan. Edelleen. Ja ne perustelut olen väitteistäsi huolimatta antanut jo tuolla toisessa ketjussa paljon aiemmin. Jos ei vastaukseni tyydytä sinua, niin parempaa ei ole tarjolla. En ole taloustieteilijä, joten tarkemmat analyysit jää tekemättä.

Mutta tää on edelleen mun mielestä ongelmallinen oletus:

Ehdotukseni ydin:

Digieuron jatkokehitystä voitaisiin käyttää välineenä toteuttaa moderni rahareformi, jossa:
. . .
- Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Ja se on nimenomaan nuo tummennetut kohdat, jotka mun mielestä mättää sun ehdotuksessasi.

Kerro mulle kuinka tuo EU:n mahdollisuus "irtautua dollarin ylivallasta varantovaluuttana" toimisi? Ja miksi digieuron arvo pitäisi "kiinnittää euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan" jos kerran 1 digieuro = 1 euro? Mikä siis on sun konkreettinen ehdotus tämän suhteen?

Ja miksi digieuron arvo pitäisi valuuttakorin sijaan kiinnittää euroalueen hintavakauteen ja ostovoimaan? Eikö sun ajattelussa euro enää sun rahareformin jälkeen olisi kelluva valuutta, jonka ulkoinen arvo määräytyy markkinoilla vapaasti?

En ymmärrä ajatteluasi laisinkaan.

Ensinnäkin dollari tulee olemaan aina merkittävä valuutta Euroalueelle niin kauan kuin USA on yksi EU:n suurimmista kauppakumppaneista. Kansainväliset kauppa- ja pääomavirrat pitkältikin sanelevat euron ja dollarin suhteellisen arvon, eli tuo arvo määräytyy markkinoilla, kun kummatkin valuutat ovat kelluvia valuuttoja.

Ja vaikka EU-alueella tehtäisiin haluamasi rahareformi digieuroineen, niin tuo uudistus ei poistaisi EKP:n tarvetta ylläpitää kansainvälisiä reservejä varsinkin niissä valuutoissa, joilla käydään ulkomaankauppaa. Ei EKP voi pitää omaa valuuttaansa eli euroa (taikka digieuroa) reservivaluuttana, joten ihmettelen että kuinka tuo sun ajamasi irtautuminen dollarista varantovaluuttana käytännössä toimisi?


Jos nyt aloittaisit vastaamalla noihin tummennettuihin kohtiin sun ehdotuksestasi ja minun esittämiini kysymyksiin niitä kohtaan, niin ehkäpä tässä saataisiin pahimmat väärinymmärrykset poistettua väliltämme.

Koska tuo sun ehdotus tuossa muodossa kuin sen esität tuntuu minusta ongelmalliselta sen tiedon pohjalta joka minulla on käytettävissäni valuuttoihin liittyen.

Kiitos vastauksesta. Voin toki yrittää selventää ajatuksiani, mutta ennen kuin menen yksityiskohtiin huomautan, että jätit olkiukkosi edelleen pystyyn – teit sen taas : aloitat retorisella kysymyksellä "Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?", mutta et määrittele tarkkaan, minkä kohdan väität minun ymmärtäneen väärin. Sen sijaan opetit minulle, että "1 digieuro = 1 euro", mitä olen korostanut itse koko ajan. Olen useasti todennut, että digieuro olisi nimenomaan euro, ei mikään krypto tai kelluva rinnakkaisvaluutta.

Nyt kun palaat uudelleen perusteluihisi, viittaat siihen, että ehdotukseni olisi ristiriidassa digieuron määritelmän kanssa. Mutta kuten itse linkkaamassasi SUERF-artikkelissa todetaan, osa huolista digieurosta liittyy nimenomaan siihen, että se avaa mahdollisuuden tulevaisuudessa rahareformin suuntaan. Tämä ei tarkoita, että EKP olisi sitä nyt tekemässä, vaan että välineellisenä mahdollisuutena CBDC on askel oikeaan suuntaan niille, jotka haluavat demokraattisesti säädellympää rahajärjestelmää. Se uhkaa nimenomaan yksityisten liikepankkien rahaluontivaltaa, mikä näkyy huolena artikkelin sävyssä. Tästä olemme kai yhtä mieltä?

Mutta mennään kohtiin, joita pyysit täsmentämään:

1. "Irtautuminen dollarin ylivallasta varantovaluuttana"

Tämä ei tarkoita, että dollari katoaisi tai ettei sen kanssa enää tehtäisi kauppaa. Kyse on pitkän aikavälin tavoitteesta vähentää EU:n riippuvuutta dollaripohjaisesta rahoitusjärjestelmästä. Tällä hetkellä energian ja raaka-aineiden kauppa, rahoitusjärjestelmät (esim. SWIFT) ja reservit ovat voimakkaasti dollarisidonnaisia. Jos EU:lla olisi oma, suoraan keskuspankista saatava maksuväline, joka olisi globaaliin käyttöön laajennettavissa (esim. digitaalisessa kehitysavussa tai vihreässä investointirahoituksessa), EU voisi kasvattaa omaa rahapoliittista autonomiaansa. Tästä esim. Draghin raportti EU:lle puhuu rivien välistä: tarve strategiselle autonomialle.

2. "Kiinnittäminen euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan"

Tämä ei tarkoita sitä, että 1 digieuro ei olisi enää 1 euro, vaan että valuutan ulkoista ankkuria voidaan harkita toisin kuin nykyisessä kelluvassa järjestelmässä. Tämä ei tapahdu huomenna, mutta poliittisessa strategiassa voidaan suunnitella valuuttajärjestelmä, jossa euron globaalille asemalle haetaan vakaata pohjaa, joka ei ole riippuvainen spekulatiivisista valuuttavirroista vaan sisäisestä vakaudesta. IMF:n SDR-malli perustuu valuuttakoriin – miksei EU voisi visioida vastaavaa, mutta EU:n omaan hintavakauteen sidottuna?

3. "Onko euro enää kelluva rahareformin jälkeen?"

Kyllä, nykyinen euro pysyisi kelluvana valuuttana, mutta jos digieurosta kasvaisi uusi ankkurivaluutta tai vähintäänkin rahoitusjärjestelmän tukipilari, voisi syntyä tilanne, jossa se vakauttaa koko rahajärjestelmää uudella tavalla. Ei sidota kultaan tai dollariin – vaan EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon. Tällainen järjestelmä ei ole mahdoton – se on vain poliittisesti kunnianhimoinen.

4. EKP ei voi pitää euroa reservivaluuttana"

Totta – mutta miksei EU voisi rakentaa uutta järjestelmää, jossa digieuro voisi toimia muiden maiden reserveissä? Nythän dollari dominoi, koska USA tarjoaa likviditeettiä, turvaa ja poliittista voimaa. EU voisi strategisesti rakentaa vastaavia instituutioita (esim. digieuroon perustuvat lainainstrumentit, investointialustat tai vakautusrahastot), mikäli poliittinen tahto löytyy.

Lopuksi totean, että et ole esittänyt selkeitä sisällöllisiä vasta-argumentteja sille, miksi rahareformi ei voisi ratkaista nykyjärjestelmän ongelmia. Ainoa peruste on toistuvasti ollut, että "en ole taloustieteilijä", mikä on sinänsä rehellistä, mutta ei vielä pätevää kritiikkiä.

Lisäksi toivon, että jatkossa jätettäisiin henkilökohtaiset vihjailut (tyyliin "et taida ymmärtää ehdotustasi itse") pois keskustelusta. Ne eivät edistä yhteistä ymmärrystä, vaan luovat epätasa-arvoisen ilmapiirin, jossa keskustelukumppania pyritään asettamaan alemmas kuin oma positio.

Jatketaan mieluummin asiasta, ei olettamuksista.

[Purdue]

Joo.

[Purdue]

Et edelleenkään vastaa sinulle esitettyyn kysymykseen, vaan syytät yritystä ymmärtää sekaannustasi olkiukoksi, mikä ei ole kovinkaan fiksua.

Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Onko digieuron arvo siis kiinnitetty "euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan" vaiko kuten alla eli "1 digieuro = 1 euro"?

Voin toki yrittää selventää ajatuksiani, mutta ennen kuin menen yksityiskohtiin huomautan, että jätit olkiukkosi edelleen pystyyn – teit sen taas : aloitat retorisella kysymyksellä "Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?", mutta et määrittele tarkkaan, minkä kohdan väität minun ymmärtäneen väärin. Sen sijaan opetit minulle, että "1 digieuro = 1 euro", mitä olen korostanut itse koko ajan. Olen useasti todennut, että digieuro olisi nimenomaan euro, ei mikään krypto tai kelluva rinnakkaisvaluutta.

Nuo kaksi väitettä ovat ristiriidassa keskenään, kuten nämäkin:

Tämä ei tarkoita sitä, että 1 digieuro ei olisi enää 1 euro, vaan että valuutan ulkoista ankkuria voidaan harkita toisin kuin nykyisessä kelluvassa järjestelmässä. Tämä ei tapahdu huomenna, mutta poliittisessa strategiassa voidaan suunnitella valuuttajärjestelmä, jossa euron globaalille asemalle haetaan vakaata pohjaa, joka ei ole riippuvainen spekulatiivisista valuuttavirroista vaan sisäisestä vakaudesta. IMF:n SDR-malli perustuu valuuttakoriin – miksei EU voisi visioida vastaavaa, mutta EU:n omaan hintavakauteen sidottuna?

Tuossa nyt näyttäisi olevan kaksikin ankkuria, eli ulkoinen ja sisäinen? Ja sitten heti perään toteat, että euro olisi kelluva valuutta kuten ennenkin:

Kyllä, nykyinen euro pysyisi kelluvana valuuttana, mutta jos digieurosta kasvaisi uusi ankkurivaluutta tai vähintäänkin rahoitusjärjestelmän tukipilari, voisi syntyä tilanne, jossa se vakauttaa koko rahajärjestelmää uudella tavalla. Ei sidota kultaan tai dollariin – vaan EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon.

Kysyn kuinka euron arvo sidottaisiin "EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon" (eli sisäinen ankkurointi) jos se olisi kelluva valuutta ja sen arvo määräytyisi vapaasti markkinoilla (ei ulkoista ankkurointia).


¤¤¤
Näissä sun ajatuksissa on aikamoisia ristiriitoja. Et myöskään vastaa tyydyttävästi esitettyihin kysymyksiin, vaan vastaat hyvin ylimalkaisesti tavalla joka sisältää sisäisiä ristiriitaisuuksia. Ja sitten syytät vastapuolta olkiukkojen rakentamisesta, kun hän yrittää ottaa selvää tuosta ajatustesi sekamelskasta.

Eli kuinka on? Olisiko euro rahareformisi jälkeen kelluva valuutta vaiko ei? Jos sen arvo ankkuroitaisiin johonkin ulkoisesti, niin se ei olisi enää kelluva valuutta.

Päin vastoin, ankkurointi viittaa siihen että valuutan arvo kiinnitetään johonkin vieraaseen valuuttaan taikka valuuttakoriin, ja keskuspankki joutuu sitten markkinaoperaatioin puolustamaan tuota valuuttakurssia jos on paineita sen muutoksille markkinoilla.

Samoin, en ymmärrä kuinka voit ajatella, että euro olisi vapaasti kelluva valuutta, ja samalla kirjoitat että euron arvo sidottaisiin "EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon". Jos on vapaasti kelluva valuutta, niin silloin sen arvoa ei ankkuroida taikka sidota mihinkään.

Mutta sitten toteatkin, että "Tämä ei tarkoita sitä, että 1 digieuro ei olisi enää 1 euro, vaan että valuutan ulkoista ankkuria voidaan harkita toisin kuin nykyisessä kelluvassa järjestelmässä." Eli yhtäältä katsot että euro olisi jatkossakin kelluva, mutta sitten heti perään toteat että sille pitäisi saada ulkoinen ankkuri.


Et voi todeta että euro olisi yhtä aikaa sekä kelluva että ankkuroitu. Eli nämä sinun kommenttisi sisäiset ristiriitaisuudet pakottavat ajattelemaan ettet oikeasti ymmärrä ehdotuksesi kaikkia aspekteja ja implikaatioita. Ihan turha vetää sitä hernettä nenään tällaisesta jos sinun ajattelusi ristiriitaisuudet tuodaan julkisesti esiin.

Olen jatkuvasti kommenteissani ja kysymyksissäni yrittänyt saada sinulta selventäviä vastauksia näihin asioihin, mutta vastauksesi ovat ylimalkaisia, ristiriitaisia taikka sitten syytät toista osapuolta olkiukkojen tehtailusta.

Olen kerta toisensa jälkeen yrittänyt ymmärtää tätä kommenttiasi enkä ole tyydyttävää vastausta sulta saanut:

"kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan"


Kuinka tuo siis tapahtuu käytännössä? Ja kuinka tuo tuollainen ankkurointi on mahdollista sovittaa yhteen kelluvan valuuttakurssin kanssa, joka lähtee siitä ettei mitään ankkurointia tehdä?


Vai ajatteletko että "nykyinen euro" olisi kelluva ja "digieuro" ankkuroitu joko sisäisesti taikka ulkoisesti? Tämä taas olisi useiden valuuttakurssien järjestelmä, jossa EKP ylläpitäisi kahta erilaista valuuttaa yllä. IMF on nimenomaan pyrkinyt siihen, että valtioilla olisi olemassa vain yksi virallinen valuutta ja valuuttakurssi eikä monia rinnakkaisia valuuttoja ja valuuttakursseja, joten tuollainenkaan vaihtoehto ei ole kovinkaan toivottava.

Ja tässä vaihtoehdossa ei voisi olla niin, että "1 digieuro = 1 euro" koskapa nämä olisivat kaksi erilaista valuuttaa joidenka arvon muodostus ei olisi kytköksissä toisiinsa.

Tämä jälkimmäinen ajatus taas perustuu sun tähän kommenttiisi: "nykyinen euro pysyisi kelluvana valuuttana, mutta jos digieurosta kasvaisi uusi ankkurivaluutta..."


Ja heti herää kysymys, että miksi nykyinen euro ei voisi toimia kansainvälisenä ankkurivaluuttana myös tulevaisuudessa, koska se on sellainen jo nyt monille maille? Ja miksi digieurosta pitäisi pyrkiä tekemään kansainvälinen ankkurivaluutta, vaikka digieuro liittyy siihen, että sitä voisi käyttää vain euroalueen sisäisiin maksuihin?


Ehkäpä nyt vaivautuisit olkiukko syytösten sijaan vastaamaan näihin esitettyihin kysymyksiin ilman ylimalkaisia ristiriitaisia kommentteja?

[Naturalisti]

Et edelleenkään vastaa sinulle esitettyyn kysymykseen, vaan syytät yritystä ymmärtää sekaannustasi olkiukoksi, mikä ei ole kovinkaan fiksua.

Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Onko digieuron arvo siis kiinnitetty "euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan" vaiko kuten alla eli "1 digieuro = 1 euro"?

Voin toki yrittää selventää ajatuksiani, mutta ennen kuin menen yksityiskohtiin huomautan, että jätit olkiukkosi edelleen pystyyn – teit sen taas : aloitat retorisella kysymyksellä "Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?", mutta et määrittele tarkkaan, minkä kohdan väität minun ymmärtäneen väärin. Sen sijaan opetit minulle, että "1 digieuro = 1 euro", mitä olen korostanut itse koko ajan. Olen useasti todennut, että digieuro olisi nimenomaan euro, ei mikään krypto tai kelluva rinnakkaisvaluutta.

Nuo kaksi väitettä ovat ristiriidassa keskenään, kuten nämäkin:

Tämä ei tarkoita sitä, että 1 digieuro ei olisi enää 1 euro, vaan että valuutan ulkoista ankkuria voidaan harkita toisin kuin nykyisessä kelluvassa järjestelmässä. Tämä ei tapahdu huomenna, mutta poliittisessa strategiassa voidaan suunnitella valuuttajärjestelmä, jossa euron globaalille asemalle haetaan vakaata pohjaa, joka ei ole riippuvainen spekulatiivisista valuuttavirroista vaan sisäisestä vakaudesta. IMF:n SDR-malli perustuu valuuttakoriin – miksei EU voisi visioida vastaavaa, mutta EU:n omaan hintavakauteen sidottuna?

Tuossa nyt näyttäisi olevan kaksikin ankkuria, eli ulkoinen ja sisäinen? Ja sitten heti perään toteat, että euro olisi kelluva valuutta kuten ennenkin:

Kyllä, nykyinen euro pysyisi kelluvana valuuttana, mutta jos digieurosta kasvaisi uusi ankkurivaluutta tai vähintäänkin rahoitusjärjestelmän tukipilari, voisi syntyä tilanne, jossa se vakauttaa koko rahajärjestelmää uudella tavalla. Ei sidota kultaan tai dollariin – vaan EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon.

Kysyn kuinka euron arvo sidottaisiin "EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon" (eli sisäinen ankkurointi) jos se olisi kelluva valuutta ja sen arvo määräytyisi vapaasti markkinoilla (ei ulkoista ankkurointia).


¤¤¤
Näissä sun ajatuksissa on aikamoisia ristiriitoja. Et myöskään vastaa tyydyttävästi esitettyihin kysymyksiin, vaan vastaat hyvin ylimalkaisesti tavalla joka sisältää sisäisiä ristiriitaisuuksia. Ja sitten syytät vastapuolta olkiukkojen rakentamisesta, kun hän yrittää ottaa selvää tuosta ajatustesi sekamelskasta.

Eli kuinka on? Olisiko euro rahareformisi jälkeen kelluva valuutta vaiko ei? Jos sen arvo ankkuroitaisiin johonkin ulkoisesti, niin se ei olisi enää kelluva valuutta.

Päin vastoin, ankkurointi viittaa siihen että valuutan arvo kiinnitetään johonkin vieraaseen valuuttaan taikka valuuttakoriin, ja keskuspankki joutuu sitten markkinaoperaatioin puolustamaan tuota valuuttakurssia jos on paineita sen muutoksille markkinoilla.

Samoin, en ymmärrä kuinka voit ajatella, että euro olisi vapaasti kelluva valuutta, ja samalla kirjoitat että euron arvo sidottaisiin "EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon". Jos on vapaasti kelluva valuutta, niin silloin sen arvoa ei ankkuroida taikka sidota mihinkään.

Mutta sitten toteatkin, että "Tämä ei tarkoita sitä, että 1 digieuro ei olisi enää 1 euro, vaan että valuutan ulkoista ankkuria voidaan harkita toisin kuin nykyisessä kelluvassa järjestelmässä." Eli yhtäältä katsot että euro olisi jatkossakin kelluva, mutta sitten heti perään toteat että sille pitäisi saada ulkoinen ankkuri.


Et voi todeta että euro olisi yhtä aikaa sekä kelluva että ankkuroitu. Eli nämä sinun kommenttisi sisäiset ristiriitaisuudet pakottavat ajattelemaan ettet oikeasti ymmärrä ehdotuksesi kaikkia aspekteja ja implikaatioita. Ihan turha vetää sitä hernettä nenään tällaisesta jos sinun ajattelusi ristiriitaisuudet tuodaan julkisesti esiin.

Olen jatkuvasti kommenteissani ja kysymyksissäni yrittänyt saada sinulta selventäviä vastauksia näihin asioihin, mutta vastauksesi ovat ylimalkaisia, ristiriitaisia taikka sitten syytät toista osapuolta olkiukkojen tehtailusta.

Olen kerta toisensa jälkeen yrittänyt ymmärtää tätä kommenttiasi enkä ole tyydyttävää vastausta sulta saanut:

"kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan"


Kuinka tuo siis tapahtuu käytännössä? Ja kuinka tuo tuollainen ankkurointi on mahdollista sovittaa yhteen kelluvan valuuttakurssin kanssa, joka lähtee siitä ettei mitään ankkurointia tehdä?


Vai ajatteletko että "nykyinen euro" olisi kelluva ja "digieuro" ankkuroitu joko sisäisesti taikka ulkoisesti? Tämä taas olisi useiden valuuttakurssien järjestelmä, jossa EKP ylläpitäisi kahta erilaista valuuttaa yllä. IMF on nimenomaan pyrkinyt siihen, että valtioilla olisi olemassa vain yksi virallinen valuutta ja valuuttakurssi eikä monia rinnakkaisia valuuttoja ja valuuttakursseja, joten tuollainenkaan vaihtoehto ei ole kovinkaan toivottava.

Ja tässä vaihtoehdossa ei voisi olla niin, että "1 digieuro = 1 euro" koskapa nämä olisivat kaksi erilaista valuuttaa joidenka arvon muodostus ei olisi kytköksissä toisiinsa.

Tämä jälkimmäinen ajatus taas perustuu sun tähän kommenttiisi: "nykyinen euro pysyisi kelluvana valuuttana, mutta jos digieurosta kasvaisi uusi ankkurivaluutta..."


Ja heti herää kysymys, että miksi nykyinen euro ei voisi toimia kansainvälisenä ankkurivaluuttana myös tulevaisuudessa, koska se on sellainen jo nyt monille maille? Ja miksi digieurosta pitäisi pyrkiä tekemään kansainvälinen ankkurivaluutta, vaikka digieuro liittyy siihen, että sitä voisi käyttää vain euroalueen sisäisiin maksuihin?


Ehkäpä nyt vaivautuisit olkiukko syytösten sijaan vastaamaan näihin esitettyihin kysymyksiin ilman ylimalkaisia ristiriitaisia kommentteja?

Kiitos kärsivällisyydestäsi. Käydään tämä nyt vaihe vaiheelta läpi ja selvennetään perusteellisesti:

1. Digieuro ei ole erillinen valuutta
Kuten olen jo useasti todennut: 1 digieuro = 1 euro. Digieuro on teknologinen toteutus eurosta – ei rinnakkainen valuutta. Se ei muodosta omaa kurssiaan suhteessa euroon, eikä ole kelluva erillisyksikkö. Se on euro, aivan kuten fyysiset setelit ja pankkien keskuspankkivarat.

Digieuro olisi kolmas muoto keskuspankkirahaa, teknologisesti modernimpi mutta juridisesti ja taloudellisesti täysin samanarvoinen nykyisten eurojen kanssa. Ei siis ole kyse "kahden valuutan järjestelmästä" vaan yhdestä valuutasta useassa muodossa.

2. “Ankkurointi” ei tarkoita kiinteää valuuttakurssia
Tässä näyttää syntyneen terminologinen väärinkäsitys. Kun sanotaan, että euro voitaisiin ankkuroida EU:n reaalitalouteen ja päätöksentekoon, ei tarkoiteta, että euro kiinnitettäisiin kiinteällä kurssilla esimerkiksi dollariin, kultaan tai SDR-koriin.

Sen sijaan kyse on siitä, että euron vakaus ja luottamus rakentuisivat EU:n sisäisten instituutioiden, hintavakauden, ostovoiman ja yhteisen talouspolitiikan varaan. Näin eurosta voisi tulla vakauden lähde ilman ulkoista sidosta – aivan kuten Yhdysvaltain dollarista, jonka asema ankkurivaluuttana alkaa jo horjua.
viewtopic.php?p=359982#p359982

3. Ankkurivaluutta ≠ kiinnitetty valuutta
"Ankkurivaluutta" tarkoittaa valuuttaa, johon muut valuutat voivat halutessaan sitoa oman valuuttansa – ei sitä, että itse ankkurivaluutta olisi sidottu mihinkään.

Esimerkiksi Kiina piti pitkään juanin sidottuna dollariin, mutta dollari itsessään oli kelluva. Euron ankkurointi reaalitalouteen voisi mahdollistaa sen, että eurosta tulisi kansainvälinen vakauden referenssi, vaikka se itsessään säilyisi kelluvana.

4. Miksi nykyinen euro ei vielä toimi näin?
Hyvä kysymys. Nykyistä euroa rajoittavat seuraavat rakenteelliset ongelmat:

• Ei yhteistä finanssipolitiikkaa

• Ei yhteisiä velkakirjamarkkinoita

• EKP:n mandaatti on suppeampi kuin esimerkiksi Fedin

Tämä tarkoittaa, että euro ei toimi vielä täysimittaisena suvereenina valuuttana, vaan jää osittain poliittisesti epätäydelliseksi järjestelmäksi. Digieuro voisi tarjota mahdollisuuden uudelleenrakentaa euron infrastruktuuri, jossa vakaus sidotaan sisäiseen järjestelmään, ei markkinadynamiikkaan.

5. Yhteenvetona:
• Digieuro = euro. Ei uusi valuutta, vaan nykyisen digitaalinen muoto.

• Euro pysyy kelluvana valuuttana kansainvälisesti.

• Sisäiseen vakauteen perustuva ankkurointi tarkoittaa järjestelmää, jossa ei ole ulkoista kiinnitystä.

• Ankkurivaluutta on valuutta, johon muut voivat sitoa omansa – ei itse kiinnitetty valuutta.

• Keskustelussa ei ole kyse olkiukoista, vaan käsitteiden selkiyttämisestä.

(Lisäselvennys valuuttajärjestelmistä):
Valuuttajärjestelmiä voi luokitella karkeasti näin:

• Kiinteä valuuttakurssi: Valuutan arvo sidotaan toiseen valuuttaan. Esimerkiksi Tanskan kruunu on sidottu euroon.

• Kelluva valuuttakurssi: Arvo määräytyy markkinoilla. Nykyinen euro kuuluu tähän luokkaan.

• Ankkurivaluutta: Valuutta, johon muut voivat sitoa omansa. Esimerkiksi Yhdysvaltain dollari toimii globaalina ankkurivaluuttana, vaikka se on kelluva.

• Käytännön esimerkki: Dollarin käyttö globaalina reservivaluuttana perustuu sen sisäiseen vakauteen, ei siihen että sen arvo olisi sidottu mihinkään. Sama logiikka voisi päteä euroon, jos sen institutionaalista perustaa vahvistetaan.

Voimmeko olla tästä samaa mieltä?

EU:n tulisi ottaa strategisempi ja suvereenimpi rooli valuutta-alueena. Kyse ei ole vain rahapolitiikasta tai korkotasosta, vaan koko unionin kyvystä investoida omaan tulevaisuuteensa. Erityisesti ilmaston, teknologian ja puolustuksen kaltaisilla aloilla tarvitaan koordinoitua kapasiteettia.

Mario Draghin raportti tarjoaa mahdollisuuden siirtyä pois pelkästä budjettikuriajattelusta kohti toimivaa investointistrategiaa. Tämä vaatii:

• Rahapoliittisen liikkumavaran laajentamista jäsenvaltioille

• Tiiviimpää talouspoliittista yhteistyötä

• EKP:n roolin ja mandaatin vahvistamista

Ilman näitä uudistuksia EU ei tule saavuttamaan globaalia taloudellista suvereniteettia.

[Purdue]

Et edelleenkään vastaa sinulle esitettyyn kysymykseen, vaan syytät yritystä ymmärtää sekaannustasi olkiukoksi, mikä ei ole kovinkaan fiksua.

Samalla EU:lle luodaan mahdollisuus irtautua Yhdysvaltain dollarin ylivallasta varantovaluuttana – esim. kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan.

Onko digieuron arvo siis kiinnitetty "euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan" vaiko kuten alla eli "1 digieuro = 1 euro"?

Voin toki yrittää selventää ajatuksiani, mutta ennen kuin menen yksityiskohtiin huomautan, että jätit olkiukkosi edelleen pystyyn – teit sen taas : aloitat retorisella kysymyksellä "Oletkohan nyt ymmärtänyt digieuron väärin?", mutta et määrittele tarkkaan, minkä kohdan väität minun ymmärtäneen väärin. Sen sijaan opetit minulle, että "1 digieuro = 1 euro", mitä olen korostanut itse koko ajan. Olen useasti todennut, että digieuro olisi nimenomaan euro, ei mikään krypto tai kelluva rinnakkaisvaluutta.

Nuo kaksi väitettä ovat ristiriidassa keskenään, kuten nämäkin:

Tämä ei tarkoita sitä, että 1 digieuro ei olisi enää 1 euro, vaan että valuutan ulkoista ankkuria voidaan harkita toisin kuin nykyisessä kelluvassa järjestelmässä. Tämä ei tapahdu huomenna, mutta poliittisessa strategiassa voidaan suunnitella valuuttajärjestelmä, jossa euron globaalille asemalle haetaan vakaata pohjaa, joka ei ole riippuvainen spekulatiivisista valuuttavirroista vaan sisäisestä vakaudesta. IMF:n SDR-malli perustuu valuuttakoriin – miksei EU voisi visioida vastaavaa, mutta EU:n omaan hintavakauteen sidottuna?

Tuossa nyt näyttäisi olevan kaksikin ankkuria, eli ulkoinen ja sisäinen? Ja sitten heti perään toteat, että euro olisi kelluva valuutta kuten ennenkin:

Kyllä, nykyinen euro pysyisi kelluvana valuuttana, mutta jos digieurosta kasvaisi uusi ankkurivaluutta tai vähintäänkin rahoitusjärjestelmän tukipilari, voisi syntyä tilanne, jossa se vakauttaa koko rahajärjestelmää uudella tavalla. Ei sidota kultaan tai dollariin – vaan EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon.

Kysyn kuinka euron arvo sidottaisiin "EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon" (eli sisäinen ankkurointi) jos se olisi kelluva valuutta ja sen arvo määräytyisi vapaasti markkinoilla (ei ulkoista ankkurointia).


¤¤¤
Näissä sun ajatuksissa on aikamoisia ristiriitoja. Et myöskään vastaa tyydyttävästi esitettyihin kysymyksiin, vaan vastaat hyvin ylimalkaisesti tavalla joka sisältää sisäisiä ristiriitaisuuksia. Ja sitten syytät vastapuolta olkiukkojen rakentamisesta, kun hän yrittää ottaa selvää tuosta ajatustesi sekamelskasta.

Eli kuinka on? Olisiko euro rahareformisi jälkeen kelluva valuutta vaiko ei? Jos sen arvo ankkuroitaisiin johonkin ulkoisesti, niin se ei olisi enää kelluva valuutta.

Päin vastoin, ankkurointi viittaa siihen että valuutan arvo kiinnitetään johonkin vieraaseen valuuttaan taikka valuuttakoriin, ja keskuspankki joutuu sitten markkinaoperaatioin puolustamaan tuota valuuttakurssia jos on paineita sen muutoksille markkinoilla.

Samoin, en ymmärrä kuinka voit ajatella, että euro olisi vapaasti kelluva valuutta, ja samalla kirjoitat että euron arvo sidottaisiin "EU:n omaan reaalitalouteen ja päätöksentekoon". Jos on vapaasti kelluva valuutta, niin silloin sen arvoa ei ankkuroida taikka sidota mihinkään.

Mutta sitten toteatkin, että "Tämä ei tarkoita sitä, että 1 digieuro ei olisi enää 1 euro, vaan että valuutan ulkoista ankkuria voidaan harkita toisin kuin nykyisessä kelluvassa järjestelmässä." Eli yhtäältä katsot että euro olisi jatkossakin kelluva, mutta sitten heti perään toteat että sille pitäisi saada ulkoinen ankkuri.


Et voi todeta että euro olisi yhtä aikaa sekä kelluva että ankkuroitu. Eli nämä sinun kommenttisi sisäiset ristiriitaisuudet pakottavat ajattelemaan ettet oikeasti ymmärrä ehdotuksesi kaikkia aspekteja ja implikaatioita. Ihan turha vetää sitä hernettä nenään tällaisesta jos sinun ajattelusi ristiriitaisuudet tuodaan julkisesti esiin.

Olen jatkuvasti kommenteissani ja kysymyksissäni yrittänyt saada sinulta selventäviä vastauksia näihin asioihin, mutta vastauksesi ovat ylimalkaisia, ristiriitaisia taikka sitten syytät toista osapuolta olkiukkojen tehtailusta.

Olen kerta toisensa jälkeen yrittänyt ymmärtää tätä kommenttiasi enkä ole tyydyttävää vastausta sulta saanut:

"kiinnittämällä digieuron arvo valuuttakorin sijaan euroalueen sisäiseen hintavakauteen ja ostovoimaan"


Kuinka tuo siis tapahtuu käytännössä? Ja kuinka tuo tuollainen ankkurointi on mahdollista sovittaa yhteen kelluvan valuuttakurssin kanssa, joka lähtee siitä ettei mitään ankkurointia tehdä?


Vai ajatteletko että "nykyinen euro" olisi kelluva ja "digieuro" ankkuroitu joko sisäisesti taikka ulkoisesti? Tämä taas olisi useiden valuuttakurssien järjestelmä, jossa EKP ylläpitäisi kahta erilaista valuuttaa yllä. IMF on nimenomaan pyrkinyt siihen, että valtioilla olisi olemassa vain yksi virallinen valuutta ja valuuttakurssi eikä monia rinnakkaisia valuuttoja ja valuuttakursseja, joten tuollainenkaan vaihtoehto ei ole kovinkaan toivottava.

Ja tässä vaihtoehdossa ei voisi olla niin, että "1 digieuro = 1 euro" koskapa nämä olisivat kaksi erilaista valuuttaa joidenka arvon muodostus ei olisi kytköksissä toisiinsa.

Tämä jälkimmäinen ajatus taas perustuu sun tähän kommenttiisi: "nykyinen euro pysyisi kelluvana valuuttana, mutta jos digieurosta kasvaisi uusi ankkurivaluutta..."


Ja heti herää kysymys, että miksi nykyinen euro ei voisi toimia kansainvälisenä ankkurivaluuttana myös tulevaisuudessa, koska se on sellainen jo nyt monille maille? Ja miksi digieurosta pitäisi pyrkiä tekemään kansainvälinen ankkurivaluutta, vaikka digieuro liittyy siihen, että sitä voisi käyttää vain euroalueen sisäisiin maksuihin?


Ehkäpä nyt vaivautuisit olkiukko syytösten sijaan vastaamaan näihin esitettyihin kysymyksiin ilman ylimalkaisia ristiriitaisia kommentteja?

Kiitos kärsivällisyydestäsi. Käydään tämä nyt vaihe vaiheelta läpi ja selvennetään perusteellisesti:

1. Digieuro ei ole erillinen valuutta
Kuten olen jo useasti todennut: 1 digieuro = 1 euro. Digieuro on teknologinen toteutus eurosta – ei rinnakkainen valuutta. Se ei muodosta omaa kurssiaan suhteessa euroon, eikä ole kelluva erillisyksikkö. Se on euro, aivan kuten fyysiset setelit ja pankkien keskuspankkivarat.

Digieuro olisi kolmas muoto keskuspankkirahaa, teknologisesti modernimpi mutta juridisesti ja taloudellisesti täysin samanarvoinen nykyisten eurojen kanssa. Ei siis ole kyse "kahden valuutan järjestelmästä" vaan yhdestä valuutasta useassa muodossa.

2. “Ankkurointi” ei tarkoita kiinteää valuuttakurssia
Tässä näyttää syntyneen terminologinen väärinkäsitys. Kun sanotaan, että euro voitaisiin ankkuroida EU:n reaalitalouteen ja päätöksentekoon, ei tarkoiteta, että euro kiinnitettäisiin kiinteällä kurssilla esimerkiksi dollariin, kultaan tai SDR-koriin.

Sen sijaan kyse on siitä, että euron vakaus ja luottamus rakentuisivat EU:n sisäisten instituutioiden, hintavakauden, ostovoiman ja yhteisen talouspolitiikan varaan. Näin eurosta voisi tulla vakauden lähde ilman ulkoista sidosta – aivan kuten Yhdysvaltain dollarista, jonka asema ankkurivaluuttana alkaa jo horjua.
viewtopic.php?p=359982#p359982

3. Ankkurivaluutta ≠ kiinnitetty valuutta
"Ankkurivaluutta" tarkoittaa valuuttaa, johon muut valuutat voivat halutessaan sitoa oman valuuttansa – ei sitä, että itse ankkurivaluutta olisi sidottu mihinkään.

Esimerkiksi Kiina piti pitkään juanin sidottuna dollariin, mutta dollari itsessään oli kelluva. Euron ankkurointi reaalitalouteen voisi mahdollistaa sen, että eurosta tulisi kansainvälinen vakauden referenssi, vaikka se itsessään säilyisi kelluvana.

4. Miksi nykyinen euro ei vielä toimi näin?
Hyvä kysymys. Nykyistä euroa rajoittavat seuraavat rakenteelliset ongelmat:

• Ei yhteistä finanssipolitiikkaa

• Ei yhteisiä velkakirjamarkkinoita

• EKP:n mandaatti on suppeampi kuin esimerkiksi Fedin

Tämä tarkoittaa, että euro ei toimi vielä täysimittaisena suvereenina valuuttana, vaan jää osittain poliittisesti epätäydelliseksi järjestelmäksi. Digieuro voisi tarjota mahdollisuuden uudelleenrakentaa euron infrastruktuuri, jossa vakaus sidotaan sisäiseen järjestelmään, ei markkinadynamiikkaan.

5. Yhteenvetona:
• Digieuro = euro. Ei uusi valuutta, vaan nykyisen digitaalinen muoto.

• Euro pysyy kelluvana valuuttana kansainvälisesti.

• Sisäiseen vakauteen perustuva ankkurointi tarkoittaa järjestelmää, jossa ei ole ulkoista kiinnitystä.

• Ankkurivaluutta on valuutta, johon muut voivat sitoa omansa – ei itse kiinnitetty valuutta.

• Keskustelussa ei ole kyse olkiukoista, vaan käsitteiden selkiyttämisestä.

(Lisäselvennys valuuttajärjestelmistä):
Valuuttajärjestelmiä voi luokitella karkeasti näin:

• Kiinteä valuuttakurssi: Valuutan arvo sidotaan toiseen valuuttaan. Esimerkiksi Tanskan kruunu on sidottu euroon.

• Kelluva valuuttakurssi: Arvo määräytyy markkinoilla. Nykyinen euro kuuluu tähän luokkaan.

• Ankkurivaluutta: Valuutta, johon muut voivat sitoa omansa. Esimerkiksi Yhdysvaltain dollari toimii globaalina ankkurivaluuttana, vaikka se on kelluva.

• Käytännön esimerkki: Dollarin käyttö globaalina reservivaluuttana perustuu sen sisäiseen vakauteen, ei siihen että sen arvo olisi sidottu mihinkään. Sama logiikka voisi päteä euroon, jos sen institutionaalista perustaa vahvistetaan.

Voimmeko olla tästä samaa mieltä?

EU:n tulisi ottaa strategisempi ja suvereenimpi rooli valuutta-alueena. Kyse ei ole vain rahapolitiikasta tai korkotasosta, vaan koko unionin kyvystä investoida omaan tulevaisuuteensa. Erityisesti ilmaston, teknologian ja puolustuksen kaltaisilla aloilla tarvitaan koordinoitua kapasiteettia.

Mario Draghin raportti tarjoaa mahdollisuuden siirtyä pois pelkästä budjettikuriajattelusta kohti toimivaa investointistrategiaa. Tämä vaatii:

• Rahapoliittisen liikkumavaran laajentamista jäsenvaltioille

• Tiiviimpää talouspoliittista yhteistyötä

• EKP:n roolin ja mandaatin vahvistamista

Ilman näitä uudistuksia EU ei tule saavuttamaan globaalia taloudellista suvereniteettia.

Kiitos pitkästä vastauksesta, mutta nuo kaikki yllä tekemäsi määritelmät ja asiat on mulla jo tiedossa, joten et tuonut kommentissasi mitään uutta.

Sen sijaan et edelleenkään vastannut mun kysymyksen, joka edelleen liittyy vastauksesi tähän kohtaan:

2. “Ankkurointi” ei tarkoita kiinteää valuuttakurssia

Tässä näyttää syntyneen terminologinen väärinkäsitys. (1) Kun sanotaan, että euro voitaisiin ankkuroida EU:n reaalitalouteen ja päätöksentekoon, ei tarkoiteta, että euro kiinnitettäisiin kiinteällä kurssilla esimerkiksi dollariin, kultaan tai SDR-koriin.

(2) Sen sijaan kyse on siitä, että euron vakaus ja luottamus rakentuisivat EU:n sisäisten instituutioiden, hintavakauden, ostovoiman ja yhteisen talouspolitiikan varaan. Näin eurosta voisi tulla vakauden lähde ilman ulkoista sidosta – aivan kuten Yhdysvaltain dollarista, jonka asema ankkurivaluuttana alkaa jo horjua.

Kohta (1) on ihan selvä. Mutta itsepä tuolla edellä kirjoitit myös euron ulkoisesta ankkuroinnista, joten sekaannus on tyystin sinun omaa käsialaa.

Kohta (2) on edelleen se jota en ymmärrä. Jo Euro olisi kelluva valuutta, niin kuinka se voisi olla "vakauden lähde ilman ulkoista sidosta". Jos euron arvo määräytyisi vapaasti markkinoilla, niin sen arvoon vaikuttaisi paitsi sisäiset tekijät kuten EKP:n korkotaso suhteessa muihin merkittävien valuuttojen keskuspankkien korkotasoon, plus sitten ulkoisesti sen arvoon vaikuttaisi ulkomaankaupan tasapaino, sijoitus- ja pääomavirrat jne.

Et tuo esiin sitä, että Euron sisäinen vakaus on yksinomaan kytköksissä siihen, että EKP ylläpitää matalaa inflaatiota euroaluella korkopolitiikallaan.

Mutta sitten jos haikailet sen perään, että euro olisi "arvoltaan stabiili valuutta" esim. suhteessa dollariin taikka johonkin kansainväliseen korivaluuttaan, niin se ei onnistu vain kelluttamalla euroa, kuten ajattelet, taikka sillä että EKP ylläpitää hintavakautta. Päin vastoin, se edellyttäisi euron ankkurointia johonkin ulkomaiseen valuuttaan taikka korivaluuttaan. Koska niin kauan kuin euro on kelluva valuutta, niin sen arvo voi vaihdella paljonkin suhteessa muihin valuuttoihin.

Eli tuo sun yllä oleva kommentti (lainaukseni) sekä tämä lainaus ovat ongelmallisia:

Euron ankkurointi reaalitalouteen voisi mahdollistaa sen, että eurosta tulisi kansainvälinen vakauden referenssi, vaikka se itsessään säilyisi kelluvana.

Ja et ole edelleenkään vastannut siihen kysymykseen, että: kuinka ja millä mekanismilla euron ankkuroiminen reaalitalouteen tekisi siitä vakaan, vaikka se olisi kelluva?


Kerropa mulle nyt vihdoin tuo sen sijaan että kirjoittelet sivukaupalla erilaisia määritelmiä, jotka ovat itsestään selviä. Tuo sun yllä oleva kommentti ei tuonut mitään uutta keskusteluun.

Koska "euron ankkuroiminen reaalitalouteen" ei tee siitä vakaata ulkoiselta arvoltaan, koska se olisi kelluva valuutta.

Ja mitä euron sisäiseen vakauteen tulee, niin euro on jo nyt yksi vakaimmista valuutoista maailmassa mitä hintavakauteen euroalueella tulee. Mikä siis muuttuisi sun mallissa?


Eli edelleen odottelen sun vastausta tähän. Olet vedonnut olkiukkoihin, ja luennoinut näistä määritelmistä sekä Kiinan valuutan ja dollarin kytköksistä mitkä on kaikki selvää pässinlihaa.

Olen aikoinaan lukenut IMF:n julkaiseman oliko nyt 9 osaisen IMF:n historia sarjan, jolla on yhteensä mittaa noin 4000-5000 sivua, ja se kattaa kaikki IMF:n toimintojen muutokset vuosina 1945-1989, sekä aimo annoksen kansainvälisen valuuttajärjestelmän historiaa niin Bretton Woods aikakaudella kuin sen jälkeenkin. Lisäksi noissa historiateoksissa on painettu uudestaan IMF:n Johtokunnan merkittävimmät päätökset IMF:n toimintoihin liittyen, ja niissä taustoitetaan myös niitä kehityskulkuja kansainvälisessä taloudessa, jotka muutoksiin IMF:n toiminnassa ovat johtaneet.

Toki tuosta lukusessiosta on päälle 20 vuotta, mutta luulen että muistan aika hyvin edelleen kansainvälisen valuuttajärjestelmän perusteet.

Eli kiitos määritelmistä kommentissasi, mutta tuo on kaikki ihan peruskauraa. Sen sijaan odotan sulta yhä edelleen vastausta tuohon euron vakausasiaan sun mallissa.

Jos euro olisi kelluva valuutta myös jatkossa sinun mallissasi, niin mitä tarkoitat euron vakaudella kansainvälisesti? Sitäkö että valuuttakurssi muuttuu mahdollisimman vähän suhteessa muihin valuuttoihin? Tämä ei ole mahdollista jos euro on vapaasti kelluva valuutta ilman että EKP tekee markkinaoperaatioita taikka luopuu itsenäisestä rahapolitiikasta.

Ja ei sitä ulkoista vakautta saavuteta myöskään euroalueen sisäisellä hintavakaudella. Ja tämä sisäinen hintavakaus on jo nyt olemassa EKP:n tavoitteena, joten mikä muuttuisi mallissasi?

Jotenkin tulee mieleen "keisarin uudet vaatteet"!