No kun en riitele.
Mikä on nykyään miehistä?
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Tuo on kyllä mielikuvitusta. Se oli kytkentä jossa oli 230 V ja koskin sormin komponentteihin.Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:00Jos puhuttaisiin sähköstä, olisi Deimos täällä kertomassa asiantuntijana kuinka kerran tunki kielensä pistorasiaan joten ei suosittele insinöörin uraa kenellekään.
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Selitä? Jos et riitele niin mitä tää on? Leppoisaa keskustelua?
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Joo, ja en halua riidellä. Pidän kuitenkin Kohinasta todella paljon. Syitä on moniakin.
Viimeksi muokannut Phobos, 03 Heinä 2025, 17:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Eli pistorasian nuolemis fetissi?!Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:00Jos puhuttaisiin sähköstä, olisi Deimos täällä kertomassa asiantuntijana kuinka kerran tunki kielensä pistorasiaan joten ei suosittele insinöörin uraa kenellekään.
Onko tuokin jokin evolutionaarinen jäänne ihmisen ranskalaiselta aikakaudelta?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Lue ensiksi ennen kuin vastaat, perkele.Purdue kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:03Eli pistorasian nuolemis fetissi?!Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:00Jos puhuttaisiin sähköstä, olisi Deimos täällä kertomassa asiantuntijana kuinka kerran tunki kielensä pistorasiaan joten ei suosittele insinöörin uraa kenellekään.
Onko tuokin jokin evolutionaarinen jäänne ihmisen ranskalaiselta aikakaudelta?
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Sorry, sitä ei ollut tarkoitettu sua vastaan.Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:04Lue ensiksi ennen kuin vastaat, perkele.Purdue kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:03Eli pistorasian nuolemis fetissi?!Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:00Jos puhuttaisiin sähköstä, olisi Deimos täällä kertomassa asiantuntijana kuinka kerran tunki kielensä pistorasiaan joten ei suosittele insinöörin uraa kenellekään.
Onko tuokin jokin evolutionaarinen jäänne ihmisen ranskalaiselta aikakaudelta?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Sitä rehellisyyttä jota niin kaipasit.Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:02Selitä? Jos et riitele niin mitä tää on? Leppoisaa keskustelua?
Guild can only exist in a person who can act
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Meillä on vain Kohinan kanssa aika pitkä historia. Kohina oli mukana kun Ariyana piti mielenosoituksen Julian Assangen puolesta Senaatin torilla. Siellä Kohina näki mut. Minä en Kohinaa koska olen aina jossain usvassa. Toki muistan Kohinalta hyvin koskettavia tarinoita mitä hänelle on tehty ja miten häntä on kohdeltu. Olen ihminen ja mulla on tunteet. Epäoikeudenmukaisuus on jotain mitä en hyväksy. Oli se ketä hyvänsä kohtaan.
Mutta ei siitä sen enempää. Alan olla aika herkistyneessä tilassa humalan takia ja ehkä olisi parempi poistua. Tosin humalan myötä järki lähee kaakkoon kuin pulu navetasta.
Mutta ei siitä sen enempää. Alan olla aika herkistyneessä tilassa humalan takia ja ehkä olisi parempi poistua. Tosin humalan myötä järki lähee kaakkoon kuin pulu navetasta.
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Olet aina rehellinen. Se onkin piirre jota arvostan sinussa. Et ole aina oikeassa suhteeni. Mutta se ei ole se pääasia.Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:08Sitä rehellisyyttä jota niin kaipasit.Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:02Selitä? Jos et riitele niin mitä tää on? Leppoisaa keskustelua?
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Mikä on päääasia kun millään ei ole mitään merkitystä?Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:14Olet aina rehellinen. Se onkin piirre jota arvostan sinussa. Et ole aina oikeassa suhteeni. Mutta se ei ole se pääasia.Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:08Sitä rehellisyyttä jota niin kaipasit.Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:02Selitä? Jos et riitele niin mitä tää on? Leppoisaa keskustelua?
Guild can only exist in a person who can act
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Rather use the mobile app?
Open
Get it on Google Play
hotelconcierge
The Third Abstraction
(cw: metaphysics)
Without abstraction, there is only one truth: something exists. I suppose it’s better than nothing.
The first abstraction creates the universe. Colors, shapes, tastes, sounds, hot, cold, soft, hard, jabs of pain, jolts of pleasure, language, “I”—all of these are maps of the territory, convenient patterns that we use to operate in our illusory playgrounds. Insert here: Ship of Theseus, “What if my green doesn’t look like your green?” “What if everyone else is a creation of the Matrix?”, “If a dog wore pants, would he wear them like this or like this?", and other sophomoric philosophy queries, but sophomoric only because we’ve all agreed that they are inherently unanswerable, so, hey, we’re all in this videogame together.
Meditation lets us live in the first abstraction. Sights and sounds appear: we note them and move on. We feel pain and pleasure, but since neither is real, neither is worthy of desire. In moments of true transcendence, perhaps meditation allows one to dispense with abstraction altogether, to just be.
But no conscious being is capable of lifelong meditation. We are animals. We need to eat. If you do not eat, your guts will hurt you. If you willfully ignore your hurt because you want to continue suffering, you are choosing this. You are trying to maximize some value. You are following the second abstraction. Please turn in your mindfulness card on the way out the door.
The second abstraction is biologically wired: comfort is better than discomfort, pleasure is better than pain. Certain of the first abstraction’s sensations are likely to bring pleasure: we learn to seek out those sensations and the sensations that cause them. With time, these causative sensations become the new goal. This leads to complex algorithms: “I prefer X over Y. When X appears, I will do A and B to get it, unless C.” Everything you have ever done, you did because you wanted to do it, you wanted to do it because of your value system, and your value system was a result of the second abstraction.
The first abstraction creates the universe.
The second abstraction gives us choice between the sensations offered by the first abstraction.
The third abstraction lets us choose between the value systems created by the second abstraction.
In the Pleistocene, an individual was born into a tribe with a shared set of values. There were slight differences between tribe members, but anyone too far out risked ostracization. No Neanderthal ever had moral angst about whether to go vegan. Even post-agriculture, cultural value systems were separated by geography, xenophobia, and illiteracy. But now information is everywhere—we are more trope savvy than ever before—and social liberalism has given us the freedom to pick between value systems, i.e., to live in the third abstraction.
This freedom of meta is not inherently harmful. The third abstraction is anti-dogma, and it has helped us to escape arranged marriage, human sacrifice, and the other missense mutations of memetic evolution. But it also leads to emptiness: once you turn cheat codes on, the game stops being fun. Because you can edit your value system after any decision, you will never fail. “Get a job? And support the capitalist system of wage slavery?” “I may have lost, but that wasn’t even my final form.” Because you can make microadjustments to your moral compass, you will never feel guilt. “I know that’s usually bad, but this time it was different.” “Some people may disapprove, but according to my moral system...” Since all paths are equal, you will lose all ambition: you could try to achieve X, but it’s far easier to pick a worldview where X isn’t important. For the same reason you lost guilt, you will lose the joy of compassion (“Does being nice even matter?”), and this will leave you totally and intractably alone. Your only wish will be to convince people that your customized value system makes perfect sense: if they were in your shoes, they’d see the world the same way. “Given the circumstances, I did everything right.” You will tell yourself this, over and over, but you won’t believe it, so you’ll ask others to affirm you, but even when they do the self-esteem boost won’t stick—maybe you fooled them, maybe the thing they’re praising you for doesn’t really count. You will lose the ability to want anything except the feeling of wanting.
The first abstraction is close to Buddhism.
The second abstraction includes all the stories, religions, and How To Live algorithms ever created.
The third abstraction is synonymous with narcissism.
Open
Get it on Google Play
hotelconcierge
The Third Abstraction
(cw: metaphysics)
Without abstraction, there is only one truth: something exists. I suppose it’s better than nothing.
The first abstraction creates the universe. Colors, shapes, tastes, sounds, hot, cold, soft, hard, jabs of pain, jolts of pleasure, language, “I”—all of these are maps of the territory, convenient patterns that we use to operate in our illusory playgrounds. Insert here: Ship of Theseus, “What if my green doesn’t look like your green?” “What if everyone else is a creation of the Matrix?”, “If a dog wore pants, would he wear them like this or like this?", and other sophomoric philosophy queries, but sophomoric only because we’ve all agreed that they are inherently unanswerable, so, hey, we’re all in this videogame together.
Meditation lets us live in the first abstraction. Sights and sounds appear: we note them and move on. We feel pain and pleasure, but since neither is real, neither is worthy of desire. In moments of true transcendence, perhaps meditation allows one to dispense with abstraction altogether, to just be.
But no conscious being is capable of lifelong meditation. We are animals. We need to eat. If you do not eat, your guts will hurt you. If you willfully ignore your hurt because you want to continue suffering, you are choosing this. You are trying to maximize some value. You are following the second abstraction. Please turn in your mindfulness card on the way out the door.
The second abstraction is biologically wired: comfort is better than discomfort, pleasure is better than pain. Certain of the first abstraction’s sensations are likely to bring pleasure: we learn to seek out those sensations and the sensations that cause them. With time, these causative sensations become the new goal. This leads to complex algorithms: “I prefer X over Y. When X appears, I will do A and B to get it, unless C.” Everything you have ever done, you did because you wanted to do it, you wanted to do it because of your value system, and your value system was a result of the second abstraction.
The first abstraction creates the universe.
The second abstraction gives us choice between the sensations offered by the first abstraction.
The third abstraction lets us choose between the value systems created by the second abstraction.
In the Pleistocene, an individual was born into a tribe with a shared set of values. There were slight differences between tribe members, but anyone too far out risked ostracization. No Neanderthal ever had moral angst about whether to go vegan. Even post-agriculture, cultural value systems were separated by geography, xenophobia, and illiteracy. But now information is everywhere—we are more trope savvy than ever before—and social liberalism has given us the freedom to pick between value systems, i.e., to live in the third abstraction.
This freedom of meta is not inherently harmful. The third abstraction is anti-dogma, and it has helped us to escape arranged marriage, human sacrifice, and the other missense mutations of memetic evolution. But it also leads to emptiness: once you turn cheat codes on, the game stops being fun. Because you can edit your value system after any decision, you will never fail. “Get a job? And support the capitalist system of wage slavery?” “I may have lost, but that wasn’t even my final form.” Because you can make microadjustments to your moral compass, you will never feel guilt. “I know that’s usually bad, but this time it was different.” “Some people may disapprove, but according to my moral system...” Since all paths are equal, you will lose all ambition: you could try to achieve X, but it’s far easier to pick a worldview where X isn’t important. For the same reason you lost guilt, you will lose the joy of compassion (“Does being nice even matter?”), and this will leave you totally and intractably alone. Your only wish will be to convince people that your customized value system makes perfect sense: if they were in your shoes, they’d see the world the same way. “Given the circumstances, I did everything right.” You will tell yourself this, over and over, but you won’t believe it, so you’ll ask others to affirm you, but even when they do the self-esteem boost won’t stick—maybe you fooled them, maybe the thing they’re praising you for doesn’t really count. You will lose the ability to want anything except the feeling of wanting.
The first abstraction is close to Buddhism.
The second abstraction includes all the stories, religions, and How To Live algorithms ever created.
The third abstraction is synonymous with narcissism.
Guild can only exist in a person who can act
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Etkö ymmärrä? Millään ei todellakaan ole mitään merkitystä. Tuo on vain sanojen halkomista. Et vain näe elämän mielettömyyttä samalla tavalla kuin minä, tai sitten näet. Hetkittäin, mutta vain hetkittäin elämässä on merkitystä. Merkitystä niiden kanssa joiden kanssa vaihdat ajattuksia ja joihin törmäät. Sattumalla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Ehkä sinä uskot sattumaan, minä taas en. Mun olis nyt hyvä aika poistua ennen kuin nolaan itseni mutta toisaalta tässä tilassa en voisi välittää siitä yhtään vähempää.Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:17Mikä on päääasia kun millään ei ole mitään merkitystä?Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:14Olet aina rehellinen. Se onkin piirre jota arvostan sinussa. Et ole aina oikeassa suhteeni. Mutta se ei ole se pääasia.Kohina kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:08Sitä rehellisyyttä jota niin kaipasit.Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 17:02Selitä? Jos et riitele niin mitä tää on? Leppoisaa keskustelua?
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Etunimeni siis on oikeasti Jyrki. Eli tuomitsen kaiken jyrkin sanoin. Ei kannata ottaa kovin vakavasti tätä. Ja joo, olen kuullut ihan jokaisen jyrkivitsin ja muistan aika helkkarin hyvin Juicen Jyrki, Jyrki, Älä Tyrki-kappaleen. Sukuni on aika pieni mutta sisältää ainakin yhden tohtorin joka on hyvin kuuluisa Suomessa. Sukuni on erikoinen, vähän pannuvikaisia kaikki. Joten omena ei kauas puusta putoa. Liikaa ehkä sanottu mutta vahinko tehty.
Re: Mikä on nykyään miehistä?
Jorma Ollila on miesten mies...hankki Suomeen miljoona kiinalaista ja intialaista koodaamaan....omia ei enää tarvita.