Toimija-Agentit

[Purdue]

Joo, tämä pääsääntöinen hedonismi, niin kuin sen esittelet, alkaa tuntumaan järkevältä ajattelulta. Luulen, että rationaalinen valinta on aika kaukana useimpien toiminnasta. Taitaa hetkelliset mieliteot viedä useimmiten voiton ainakin jokapäiväisissä toimissa. Altruismi nousee esiin sitä enemmän mitä läheisemmistä lajikumppaneista on kyse. Mitään metafyysistä ihmisluontoa en kuitenkaan oleta olevaksi. Kyse on enemmän kulttuurisista tottumuksista. Tuosta sosiaalisesta todellisuudesta kommentoin enemmän vähän myöhemmin.

Joo, siis tähän vielä toinen kommentti. Tuo tosiaan mitenkä olen esitellyt pääsääntöistä hedonismia aiemmin tässä langassa liittyy "vuorovaikutuksen" analyysiin. Tää uusin sovellus, jota muutamassa edellisessä kommentissa olen pohtinut niin liittyy "päätöksenteon" analyysiin.

Ajattelin, että pääsääntöistä hedonismia voisi soveltaa kumpaankin analyysiin. Mutta tää on pohdinnassa vielä.


Mitä tulee tuohon "ihmisluontoon" (human nature) niin itsekään en oleta mitään sen kummempaa ihmisluontoa olevaksi. Mutta kv. politiikan tutkimuksessa tällä termillä usein viitataan siihen, että onko ihminen kenties hyvä/altruistinen/yhteistyökykyinen vaiko paha/itsekäs/vallanhimoinen?

Pääsääntöinen hedonismi lähtee liikkeelle pluralismista. Eli ihminen on kykenevä sekä hyvään että pahaan.

Mun piti vastata sosiaaliseen todellisuuteen liittyen vähän pidemmin, mutta suunnitelmat muuttui sosiaalisessa todellisuudessa sattuneen muutoksen vuoksi – meille tulee kesävieraita viikoksi – joten vastaankin nyt lyhyemmin.

Oikeastaan ajattelemme sosiaalisesta todellisuudesta samalla tavalla, mutta käytämme vain hiukan eri terminologiaa. Siinä missä sä puhut siitä dualismin käsittelin sosiaalisen todellisuuden objektiivisesta ja subjektiivisesta puolesta, mä puhun meemeistä ja meemien fenotyypeistä. Meemit ovat sun termein sosiaalisen todellisuuden subjektiivista puolta. Ne ovat aivojen ajattelua ja käyttäytymistä tuottavia prosesseja.

Mä haluan korostaa juuri tätä asiaa, ettei kyse ole metafyysisestä dualistista, vaan siitä, että tämä mentaalinen puoli on osa materiaalista todellisuutta – aivojen emergenttien dynaamisten prosessien käynnissä olemista. Se mitä sinä sanot sosiaalisen todellisuuden objektiivisessa puoleksi on mun termein ilmaisten meemien fenotyyppejä eli realitodellisuudessa havaittavissa olevia ihmisten suorittamia fysikaalisia akteja.

Siinä missä sä puhut tietoisen subjektiivisen todellisuuden kahdesta eri tyypistä, mä puhun liskoaivojen toiminnasta ja meemikoneen toiminnasta. Mä määrittelen vasta meemikoneen tuottaman rationaalisen tajunnanvirran ja käyttäytymisen tietoiseksi toiminnaksi. Liskoaivojen sisäisistä ja ulkoisista aistimuksista (kvaliat mukaan lukien) tuottama kokemus virta ja siihen reagointi lajityypillisellä käytäytymisellä ei ole vielä tietoista toimintaa.

Meemien ja geenien analogia on lähinnä vain metafora. Molemmat ovat informaation kantajia, mutta vain geenit ovat replikaattoreja. Meemit eivät kopioidu. Ne tallentuvat jokaisen subjektiivisten mieleen omalla yksilöllisellä tavalla, mutta tuottavat objektiivisessa todellisuudessa ilmenevät fenotyypit keskenään yhteensopivalla tavalla (vastaavasti täysin erilaisesta geneettisestä perustasta olevat eläimet kehittyvät samankaltaisista ekolokerossa toisiaan muistuttaviksi fenotyypeiksi).

Meemit ovat siis subjektiivisten mielten ajattelua ja käyttäytymistä tuottavia dynaamisia representaatioita ja niiden fenotyypit objektiivisessa todellisuudessa ilmeneviä tapahtumien sekvenssejä.Näin ajateltuna nettimeemit ovat oikeastaan meemien fenotyyppejä eli sen luoneen yksilön meemien fenotyyppiejä vastaavalla tavalla kuin kirja on kirjailijan mielensisällön eli meemin fenotyyppi, jonka jokainen lukija tulkitsee omalla tavallaan eli muodostaa siitä subjektiivisen meemin.

Sosiaalinen todellisuus on minun ajattelun mukaan olemassa vain ihmisten korvien välissä olevien dynaamisten meemien käynnissä olemisena. Vaikka kulttuuria kantavan populaation yksilön kuollessa hänen subjektiivisten mielen ja mielensisältöjen (meemien) olemassaolo päättyy jatkaa kulttuuri olemassaoloaan populaation muiden yksilöiden subjektiivisina käsityksiä (meemiplekseinä).

Mitään suoraan jaettavissa olevaa kollektiivista käsitystä ei ole olemassa. Sen sijaan on olemassa populaation yksilöiden subjektiivisten käsitysten joukko, joka kehittyy intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa kuin evoluutioalgoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettavissa olevaa kollektiivista käsitystä on missään.

Sinä määrittelet, että sosiaaliseen todellisuuteen kuuluu sekä objektiivinen että subjektiivinen puoli. Minä vierastan tätä dualistista määrittelyä ja määrittelen saman asian niin, että sosiaalinen todellisuus koostuu vain näistä korvien välissä toimivista subjektiivisten mielten meemien toiminnasta. Sinun määritelmän mukainen sosiaalisen todellisuuden objektiivinen puoli on subjektiivisiin mieliin hajautuneen sosiaalisen todellisuuden meemien ilmentymiä eli fenotyyppejä. Tässä eroaa siis vain se miten sosiaalinen määritelmä rajataan todellisuuden osaksi, ei varsinainen asia.

Palaan asiaan tarkemmin runsaan viikon päästä, mutta voin vilkuilla mahdollisia kommentteja jo sitä ennenkin.

Noh mutta sehän mukavaa jos pääset viettämään vähän rentoa kesääkin vieraiden kanssa. Nyt on tää kesä parhaimmillaan!

Ja joo, mukavaa että näet tän asian todellisuudesta tällä tavalla, koska se suurin ero meidän ajattelussa tosiaan tulee käyttämistämme termeistä.

Toki mä painotan intersubjektiivisuutta hieman enemmän, ja vierastat myös tätä sosiaalisen todellisuuden dualistista määrittelyä, jota mä käytän.

Mutta se on ihan analyyttinen jako, jonka avulla on mahdollista analysoida noita sun meemejä ja niiden fenotyyppejä yksitellen taikka sitten niiden vuorovaikutusta.

Ja tää jako objektiiviseen ja subjektiiviseen ei ole olleenkaan omani. Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa Snyder & Bruck & Sapin jo vuonna 1954 tekivät tämän jaon esseessään "Decision-Making as an Approach to the Study of International Politics."

Kyse on lähinnä siitä, että voidaan erotella analyyttisesti se materiaalinen taso jolla vuorovaikutus tapahtuu sekä tätä vuorovaikutusta tulkitseva ja määrittävä subjektiivinen taso. Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa käytetään hyväksi kummankin tason analyysejä.

Toki ymmärrän, että sä näet todellisuuden subjektiivisten meemien näkökulmasta, ja that's just fine! Mutta jos tarkoitus on myös analysoida reaalimaailmassa tapahtuvaa vuorovaikutusta materiaalisten ihmisyksilöiden ja "valtioiden" välillä, niin silloin pelkkä subjektiivinen taso ei riitä.

Vaikka "sota" onkin sotilaiden pään sisällä, niin siihen liittyy myös verta, hikeä ja kyyneleitä taistelukentällä.

Ja oikeastaan kun tarkemmin ajattelen, niin se ero mun kuvauksessa ei ole objektiivisen ja subjektiivisen todellisuuden välillä jossa objektiivinen nähdään "mielestä riippumattomana" ilmiönä.

Ennemminkin kyse on materiaalisen ja subjektiivisen tason vuorovaikutuksesta, olkoonkin että hyväksyn sun näkökantasi siitä, että subjektiivinen mieli on loppupeleissä myös materiaalinen lähtökohdiltaan (aivotoimintoihin perustuva).