Historians have never included a year zero. This means that between, for example, 1 January 500 BC and 1 January AD 500, there are 999 years: 500 years BC, and 499 years AD preceding 500. In common usage anno Domini 1 is preceded by the year 1 BC, without an intervening year zero.[8] Neither the choice of calendar system (whether Julian or Gregorian) nor the name of the era (Anno Domini or Common Era) determines whether a year zero will be used. If writers do not use the convention of their group (historians or astronomers), they must explicitly state whether they include a year 0 in their count of years, otherwise their historical dates will be misunderstood.[9]
In astronomy, for the year AD 1 and later it is common to assign the same numbers as the Anno Domini notation, which in turn is numerically equivalent to the Common Era notation. But the discontinuity between 1 AD and 1 BC makes it cumbersome to compare ancient and modern dates. So the year before 1 AD is designated 0, the year before 0 is −1, and so on.
Mutta en minä lähde jankkaamaan. Minustakin olisi paljon järkevämpää ja loogisempaa, jos olisi vuosi nolla ja ajanlasku alkaisi siitä.
Ok. Ei tuossa mitään järkeä ole, mutta näin on nämä meidän kalenterit näköjään laadittu.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
MooM kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 12:33
Nuo on aika epämääräisiä mitattavia ja tosiaan riippuu näkökulmasta. Yritin vain tuoda vähän perspektiiviä siihen, oliko suuruuden aika 70- vai 80-luvulla.
Joo, on tietenkin kovasti riippuvaista mitä aspekteja soveltaa omien arviodensa pohjaksi näitten kysymysten suhteen, ja tulemat peilaavat sitten niitä. Itse olen fakkiintunut länsimaitten exponentiaalisen velanoton/velkaantumisen aiheuttamiin seurauksiin, joka koki dramaattisen käänteen läntisten valtioiden osalta nimenomaisesti 1970-1980 lukujen välissä, jota geopoliittinen tilanne ei silloin vielä peilannut kuten vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä, jolloin paska oli jo valunut saappaiden vaarresta sisään, ja sen aiheuttamat lieveilmiöt manifestoituneet sekä kansallisen että myös kansainvälisen tason geopolitiikkaan. Nythän jo taaperretaan paskat tukevasti saappaissa noilta osin.
"During the 1970s the developing countries underwent serious current account deficits in their balance of payments, which led, inter alia, to major increases in their foreign debt. Whereas in 1970 the public and publicly guaranteed debt of the low-income countries (excluding the People’s Republic of China and India) amounted to 16.5 percent of their gross national product (GNP), in 1980 it had risen to 31.5 percent of GNP. On the other hand, the ratio of foreign public and publicly guaranteed debt of the middle-income countries increased from 11.8 percent of GNP in 1970 to 17.4 percent of GNP in 1980. More recently, some developing countries—Mexico, Brazil, Costa Rica, and Argentina, for instance—have faced serious problems in servicing their foreign debt."
Vaikka tuossa keskitytään kehitysmaiden tilanteeseen, niin länsimaat velkaantuoivat käytännössä suhteellisesti niitäkin vakavammin tuona kyseisenä periodina.
Kehitysmaiden velkaantuminen johtui hyvinkin paljon 1970-luvun öljykriisistä. Kun öljyn hinta nousi dramaattisesti niin niiden oli otettava kovia valuuttalainoja, jotta saivat tuontinsa maksettua.
Länsimailla ei tätä ongelmaa ollut, mutta totta on että länsimaidenkin velkatasot ovat nousseet pikku hiljaa viime vuosikymmenet.
Öljykriisi vaikutti länsimaitten talouteen kehitysmaita merkityksellisemmin, varsinkin USAn osalta kehitysmaille myöntämiensä perseelleen menneiden lainojensa myötä, ollen osaltaan katalyytti lopun alulle, jonka jälkeen USA on joutunut itse merkittäväksi lainanottajaksi, mm Kiinalta.
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
MooM kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 12:33
Nuo on aika epämääräisiä mitattavia ja tosiaan riippuu näkökulmasta. Yritin vain tuoda vähän perspektiiviä siihen, oliko suuruuden aika 70- vai 80-luvulla.
Joo, on tietenkin kovasti riippuvaista mitä aspekteja soveltaa omien arviodensa pohjaksi näitten kysymysten suhteen, ja tulemat peilaavat sitten niitä. Itse olen fakkiintunut länsimaitten exponentiaalisen velanoton/velkaantumisen aiheuttamiin seurauksiin, joka koki dramaattisen käänteen läntisten valtioiden osalta nimenomaisesti 1970-1980 lukujen välissä, jota geopoliittinen tilanne ei silloin vielä peilannut kuten vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä, jolloin paska oli jo valunut saappaiden vaarresta sisään, ja sen aiheuttamat lieveilmiöt manifestoituneet sekä kansallisen että myös kansainvälisen tason geopolitiikkaan. Nythän jo taaperretaan paskat tukevasti saappaissa noilta osin.
"During the 1970s the developing countries underwent serious current account deficits in their balance of payments, which led, inter alia, to major increases in their foreign debt. Whereas in 1970 the public and publicly guaranteed debt of the low-income countries (excluding the People’s Republic of China and India) amounted to 16.5 percent of their gross national product (GNP), in 1980 it had risen to 31.5 percent of GNP. On the other hand, the ratio of foreign public and publicly guaranteed debt of the middle-income countries increased from 11.8 percent of GNP in 1970 to 17.4 percent of GNP in 1980. More recently, some developing countries—Mexico, Brazil, Costa Rica, and Argentina, for instance—have faced serious problems in servicing their foreign debt."
Vaikka tuossa keskitytään kehitysmaiden tilanteeseen, niin länsimaat velkaantuoivat käytännössä suhteellisesti niitäkin vakavammin tuona kyseisenä periodina.
Kehitysmaiden velkaantuminen johtui hyvinkin paljon 1970-luvun öljykriisistä. Kun öljyn hinta nousi dramaattisesti niin niiden oli otettava kovia valuuttalainoja, jotta saivat tuontinsa maksettua.
Länsimailla ei tätä ongelmaa ollut, mutta totta on että länsimaidenkin velkatasot ovat nousseet pikku hiljaa viime vuosikymmenet.
Öljykriisi vaikutti länsimaitten talouteen kehitysmaita merkityksellisemmin, varsinkin USAn osalta kehitysmaille myöntämiensä perseelleen menneiden lainojensa myötä, ollen osaltaan katalyytti lopun alulle, jonka jälkeen USA on joutunut itse merkittäväksi lainanottajaksi, mm Kiinalta.
Nyt menee vähän mutkat suoriksi. Länsimaat nimenomaan sopeutuivat kehitysmaita paremmin tuohon öljykriisiin. Kaiken lisäksi suurin osa kehitysmaiden lainoista oli yksityisiltä liikepankeilta lähtöisin. Homma toimi siten, että kun öljyntuottajamaille tuli dollareita saavista kaatamalla, niin nämä petrodollarit talletettiin länsimaisiin pankkeihin, jotka edelleen lainasivat rahat pulaan joutuneille kehitysmaille.
USA:n suhteen sen velkaantuminen lähti nousuun 1980-luvulla Ronald Reaganin politiikan ansiosta. Reagan sai ajettua läpi isot leikkaukset verokantoihin, ja toisaalta nosti puolustusmenoja radikaalisti, eli se alijäämä syntyi valtiontalouteen pitkältikin tästä.
USA:n valtion velan BKT suhde itse asiassa laski 1990-luvulla Clintonin aikana, mutta nuoremman Bushin kaudella se lähti taas mojovaan nousuun.
MooM kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 12:33
Nuo on aika epämääräisiä mitattavia ja tosiaan riippuu näkökulmasta. Yritin vain tuoda vähän perspektiiviä siihen, oliko suuruuden aika 70- vai 80-luvulla.
Joo, on tietenkin kovasti riippuvaista mitä aspekteja soveltaa omien arviodensa pohjaksi näitten kysymysten suhteen, ja tulemat peilaavat sitten niitä. Itse olen fakkiintunut länsimaitten exponentiaalisen velanoton/velkaantumisen aiheuttamiin seurauksiin, joka koki dramaattisen käänteen läntisten valtioiden osalta nimenomaisesti 1970-1980 lukujen välissä, jota geopoliittinen tilanne ei silloin vielä peilannut kuten vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä, jolloin paska oli jo valunut saappaiden vaarresta sisään, ja sen aiheuttamat lieveilmiöt manifestoituneet sekä kansallisen että myös kansainvälisen tason geopolitiikkaan. Nythän jo taaperretaan paskat tukevasti saappaissa noilta osin.
"During the 1970s the developing countries underwent serious current account deficits in their balance of payments, which led, inter alia, to major increases in their foreign debt. Whereas in 1970 the public and publicly guaranteed debt of the low-income countries (excluding the People’s Republic of China and India) amounted to 16.5 percent of their gross national product (GNP), in 1980 it had risen to 31.5 percent of GNP. On the other hand, the ratio of foreign public and publicly guaranteed debt of the middle-income countries increased from 11.8 percent of GNP in 1970 to 17.4 percent of GNP in 1980. More recently, some developing countries—Mexico, Brazil, Costa Rica, and Argentina, for instance—have faced serious problems in servicing their foreign debt."
Vaikka tuossa keskitytään kehitysmaiden tilanteeseen, niin länsimaat velkaantuoivat käytännössä suhteellisesti niitäkin vakavammin tuona kyseisenä periodina.
Kehitysmaiden velkaantuminen johtui hyvinkin paljon 1970-luvun öljykriisistä. Kun öljyn hinta nousi dramaattisesti niin niiden oli otettava kovia valuuttalainoja, jotta saivat tuontinsa maksettua.
Länsimailla ei tätä ongelmaa ollut, mutta totta on että länsimaidenkin velkatasot ovat nousseet pikku hiljaa viime vuosikymmenet.
Öljykriisi vaikutti länsimaitten talouteen kehitysmaita merkityksellisemmin, varsinkin USAn osalta kehitysmaille myöntämiensä perseelleen menneiden lainojensa myötä, ollen osaltaan katalyytti lopun alulle, jonka jälkeen USA on joutunut itse merkittäväksi lainanottajaksi, mm Kiinalta.
Nyt menee vähän mutkat suoriksi. Länsimaat nimenomaan sopeutuivat kehitysmaita paremmin tuohon öljykriisiin. Kaiken lisäksi suurin osa kehitysmaiden lainoista oli yksityisiltä liikepankeilta lähtöisin. Homma toimi siten, että kun öljyntuottajamaille tuli dollareita saavista kaatamalla, niin nämä petrodollarit talletettiin länsimaisiin pankkeihin, jotka edelleen lainasivat rahat pulaan joutuneille kehitysmaille.
USA:n suhteen sen velkaantuminen lähti nousuun 1980-luvulla Ronald Reaganin politiikan ansiosta. Reagan sai ajettua läpi isot leikkaukset verokantoihin, ja toisaalta nosti puolustusmenoja radikaalisti, eli se alijäämä syntyi valtiontalouteen pitkältikin tästä.
USA:n valtion velan BKT suhde itse asiassa laski 1990-luvulla Clintonin aikana, mutta nuoremman Bushin kaudella se lähti taas mojovaan nousuun.
Kuten aiemmin totesin, niin näitten ja vastaavien suhteen ovat eri arvioiden rationaaliset tulemat erilaiset riippuen siitä mihinkä asioihin/yhteyksiin niitä peilaa/perustaa.
USAn osalta menivät Mexicolle myönnetyt lainat perseelleen, ja niistä koitui vakavia seurauksia USAn taloudelle. Mexico sovelsi Paavon ohjeita...
MooM kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 12:33
Nuo on aika epämääräisiä mitattavia ja tosiaan riippuu näkökulmasta. Yritin vain tuoda vähän perspektiiviä siihen, oliko suuruuden aika 70- vai 80-luvulla.
Joo, on tietenkin kovasti riippuvaista mitä aspekteja soveltaa omien arviodensa pohjaksi näitten kysymysten suhteen, ja tulemat peilaavat sitten niitä. Itse olen fakkiintunut länsimaitten exponentiaalisen velanoton/velkaantumisen aiheuttamiin seurauksiin, joka koki dramaattisen käänteen läntisten valtioiden osalta nimenomaisesti 1970-1980 lukujen välissä, jota geopoliittinen tilanne ei silloin vielä peilannut kuten vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä, jolloin paska oli jo valunut saappaiden vaarresta sisään, ja sen aiheuttamat lieveilmiöt manifestoituneet sekä kansallisen että myös kansainvälisen tason geopolitiikkaan. Nythän jo taaperretaan paskat tukevasti saappaissa noilta osin.
"During the 1970s the developing countries underwent serious current account deficits in their balance of payments, which led, inter alia, to major increases in their foreign debt. Whereas in 1970 the public and publicly guaranteed debt of the low-income countries (excluding the People’s Republic of China and India) amounted to 16.5 percent of their gross national product (GNP), in 1980 it had risen to 31.5 percent of GNP. On the other hand, the ratio of foreign public and publicly guaranteed debt of the middle-income countries increased from 11.8 percent of GNP in 1970 to 17.4 percent of GNP in 1980. More recently, some developing countries—Mexico, Brazil, Costa Rica, and Argentina, for instance—have faced serious problems in servicing their foreign debt."
Vaikka tuossa keskitytään kehitysmaiden tilanteeseen, niin länsimaat velkaantuoivat käytännössä suhteellisesti niitäkin vakavammin tuona kyseisenä periodina.
Kehitysmaiden velkaantuminen johtui hyvinkin paljon 1970-luvun öljykriisistä. Kun öljyn hinta nousi dramaattisesti niin niiden oli otettava kovia valuuttalainoja, jotta saivat tuontinsa maksettua.
Länsimailla ei tätä ongelmaa ollut, mutta totta on että länsimaidenkin velkatasot ovat nousseet pikku hiljaa viime vuosikymmenet.
Öljykriisi vaikutti länsimaitten talouteen kehitysmaita merkityksellisemmin, varsinkin USAn osalta kehitysmaille myöntämiensä perseelleen menneiden lainojensa myötä, ollen osaltaan katalyytti lopun alulle, jonka jälkeen USA on joutunut itse merkittäväksi lainanottajaksi, mm Kiinalta.
Nyt menee vähän mutkat suoriksi. Länsimaat nimenomaan sopeutuivat kehitysmaita paremmin tuohon öljykriisiin. Kaiken lisäksi suurin osa kehitysmaiden lainoista oli yksityisiltä liikepankeilta lähtöisin. Homma toimi siten, että kun öljyntuottajamaille tuli dollareita saavista kaatamalla, niin nämä petrodollarit talletettiin länsimaisiin pankkeihin, jotka edelleen lainasivat rahat pulaan joutuneille kehitysmaille.
USA:n suhteen sen velkaantuminen lähti nousuun 1980-luvulla Ronald Reaganin politiikan ansiosta. Reagan sai ajettua läpi isot leikkaukset verokantoihin, ja toisaalta nosti puolustusmenoja radikaalisti, eli se alijäämä syntyi valtiontalouteen pitkältikin tästä.
USA:n valtion velan BKT suhde itse asiassa laski 1990-luvulla Clintonin aikana, mutta nuoremman Bushin kaudella se lähti taas mojovaan nousuun.
Kuten aiemmin totesin, niin näitten ja vastaavien suhteen ovat eri arvioiden rationaaliset tulemat erilaiset riippuen siitä mihinkä asioihin/yhteyksiin niitä peilaa/perustaa. USAn osalta menivät Mexicolle myönnetyt lainat perseelleen, ja niistä koitui vakavia seurauksia USAn taloudelle. Mexico sovelsi Paavon ohjeita...
USA:n talouden koko on niin valtava verrattuna Meksikon kokoon ettei tuo Meksikon kriisi itse asiassa vaikuttanut USA:n talouteen mitenkään vakavasti.
Toki tuon vuoden 1982 kriisin jälkipuinti kesti pitkään, mutta tuon vuoden 1995 kriisin lainat Meksiko pystyi maksamaan ajallaan takaisin. Ja ylipäätään nuo lainat joita USA myönsi Meksikolle olivat hyvinkin pieniä verrattuna USA:n talouden kokoon, joten ei niillä ollut suurta merkitystä USA:n taloudelle.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
MooM kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 12:33
Nuo on aika epämääräisiä mitattavia ja tosiaan riippuu näkökulmasta. Yritin vain tuoda vähän perspektiiviä siihen, oliko suuruuden aika 70- vai 80-luvulla.
Joo, on tietenkin kovasti riippuvaista mitä aspekteja soveltaa omien arviodensa pohjaksi näitten kysymysten suhteen, ja tulemat peilaavat sitten niitä. Itse olen fakkiintunut länsimaitten exponentiaalisen velanoton/velkaantumisen aiheuttamiin seurauksiin, joka koki dramaattisen käänteen läntisten valtioiden osalta nimenomaisesti 1970-1980 lukujen välissä, jota geopoliittinen tilanne ei silloin vielä peilannut kuten vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä, jolloin paska oli jo valunut saappaiden vaarresta sisään, ja sen aiheuttamat lieveilmiöt manifestoituneet sekä kansallisen että myös kansainvälisen tason geopolitiikkaan. Nythän jo taaperretaan paskat tukevasti saappaissa noilta osin.
"During the 1970s the developing countries underwent serious current account deficits in their balance of payments, which led, inter alia, to major increases in their foreign debt. Whereas in 1970 the public and publicly guaranteed debt of the low-income countries (excluding the People’s Republic of China and India) amounted to 16.5 percent of their gross national product (GNP), in 1980 it had risen to 31.5 percent of GNP. On the other hand, the ratio of foreign public and publicly guaranteed debt of the middle-income countries increased from 11.8 percent of GNP in 1970 to 17.4 percent of GNP in 1980. More recently, some developing countries—Mexico, Brazil, Costa Rica, and Argentina, for instance—have faced serious problems in servicing their foreign debt."
Vaikka tuossa keskitytään kehitysmaiden tilanteeseen, niin länsimaat velkaantuoivat käytännössä suhteellisesti niitäkin vakavammin tuona kyseisenä periodina.
Kehitysmaiden velkaantuminen johtui hyvinkin paljon 1970-luvun öljykriisistä. Kun öljyn hinta nousi dramaattisesti niin niiden oli otettava kovia valuuttalainoja, jotta saivat tuontinsa maksettua.
Länsimailla ei tätä ongelmaa ollut, mutta totta on että länsimaidenkin velkatasot ovat nousseet pikku hiljaa viime vuosikymmenet.
Öljykriisi vaikutti länsimaitten talouteen kehitysmaita merkityksellisemmin, varsinkin USAn osalta kehitysmaille myöntämiensä perseelleen menneiden lainojensa myötä, ollen osaltaan katalyytti lopun alulle, jonka jälkeen USA on joutunut itse merkittäväksi lainanottajaksi, mm Kiinalta.
Nyt menee vähän mutkat suoriksi. Länsimaat nimenomaan sopeutuivat kehitysmaita paremmin tuohon öljykriisiin. Kaiken lisäksi suurin osa kehitysmaiden lainoista oli yksityisiltä liikepankeilta lähtöisin. Homma toimi siten, että kun öljyntuottajamaille tuli dollareita saavista kaatamalla, niin nämä petrodollarit talletettiin länsimaisiin pankkeihin, jotka edelleen lainasivat rahat pulaan joutuneille kehitysmaille.
USA:n suhteen sen velkaantuminen lähti nousuun 1980-luvulla Ronald Reaganin politiikan ansiosta. Reagan sai ajettua läpi isot leikkaukset verokantoihin, ja toisaalta nosti puolustusmenoja radikaalisti, eli se alijäämä syntyi valtiontalouteen pitkältikin tästä.
USA:n valtion velan BKT suhde itse asiassa laski 1990-luvulla Clintonin aikana, mutta nuoremman Bushin kaudella se lähti taas mojovaan nousuun.
Kuten aiemmin totesin, niin näitten ja vastaavien suhteen ovat eri arvioiden rationaaliset tulemat erilaiset riippuen siitä mihinkä asioihin/yhteyksiin niitä peilaa/perustaa. USAn osalta menivät Mexicolle myönnetyt lainat perseelleen, ja niistä koitui vakavia seurauksia USAn taloudelle. Mexico sovelsi Paavon ohjeita...
USA:n talouden koko on niin valtava verrattuna Meksikon kokoon ettei tuo Meksikon kriisi itse asiassa vaikuttanut USA:n talouteen mitenkään vakavasti.
Toki tuon vuoden 1982 kriisin jälkipuinti kesti pitkään, mutta tuon vuoden 1995 kriisin lainat Meksiko pystyi maksamaan ajallaan takaisin. Ja ylipäätään nuo lainat joita USA myönsi Meksikolle olivat hyvinkin pieniä verrattuna USA:n talouden kokoon, joten ei niillä ollut suurta merkitystä USA:n taloudelle.
On väärin verrata lainasummia USAn talouteen per se, kun lainaajina olivat yksityiset pankit, jotka kriisiin joutuessaan voivat saattaa näennäisestikin vauraan valtion polvillen i e. Suomen pankkikriisi. Mexicon kyvyttömyys lainojensa lyhennyksiin/maksuihin johtivat sekä epäsuorasti että suoranaisesti öljyksriisin syttymiseen aiheuttamansa öljyn hinnan kallistumisesta johtuen.
MooM kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 12:33
Nuo on aika epämääräisiä mitattavia ja tosiaan riippuu näkökulmasta. Yritin vain tuoda vähän perspektiiviä siihen, oliko suuruuden aika 70- vai 80-luvulla.
Joo, on tietenkin kovasti riippuvaista mitä aspekteja soveltaa omien arviodensa pohjaksi näitten kysymysten suhteen, ja tulemat peilaavat sitten niitä. Itse olen fakkiintunut länsimaitten exponentiaalisen velanoton/velkaantumisen aiheuttamiin seurauksiin, joka koki dramaattisen käänteen läntisten valtioiden osalta nimenomaisesti 1970-1980 lukujen välissä, jota geopoliittinen tilanne ei silloin vielä peilannut kuten vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä, jolloin paska oli jo valunut saappaiden vaarresta sisään, ja sen aiheuttamat lieveilmiöt manifestoituneet sekä kansallisen että myös kansainvälisen tason geopolitiikkaan. Nythän jo taaperretaan paskat tukevasti saappaissa noilta osin.
"During the 1970s the developing countries underwent serious current account deficits in their balance of payments, which led, inter alia, to major increases in their foreign debt. Whereas in 1970 the public and publicly guaranteed debt of the low-income countries (excluding the People’s Republic of China and India) amounted to 16.5 percent of their gross national product (GNP), in 1980 it had risen to 31.5 percent of GNP. On the other hand, the ratio of foreign public and publicly guaranteed debt of the middle-income countries increased from 11.8 percent of GNP in 1970 to 17.4 percent of GNP in 1980. More recently, some developing countries—Mexico, Brazil, Costa Rica, and Argentina, for instance—have faced serious problems in servicing their foreign debt."
Vaikka tuossa keskitytään kehitysmaiden tilanteeseen, niin länsimaat velkaantuoivat käytännössä suhteellisesti niitäkin vakavammin tuona kyseisenä periodina.
Kehitysmaiden velkaantuminen johtui hyvinkin paljon 1970-luvun öljykriisistä. Kun öljyn hinta nousi dramaattisesti niin niiden oli otettava kovia valuuttalainoja, jotta saivat tuontinsa maksettua.
Länsimailla ei tätä ongelmaa ollut, mutta totta on että länsimaidenkin velkatasot ovat nousseet pikku hiljaa viime vuosikymmenet.
Öljykriisi vaikutti länsimaitten talouteen kehitysmaita merkityksellisemmin, varsinkin USAn osalta kehitysmaille myöntämiensä perseelleen menneiden lainojensa myötä, ollen osaltaan katalyytti lopun alulle, jonka jälkeen USA on joutunut itse merkittäväksi lainanottajaksi, mm Kiinalta.
Nyt menee vähän mutkat suoriksi. Länsimaat nimenomaan sopeutuivat kehitysmaita paremmin tuohon öljykriisiin. Kaiken lisäksi suurin osa kehitysmaiden lainoista oli yksityisiltä liikepankeilta lähtöisin. Homma toimi siten, että kun öljyntuottajamaille tuli dollareita saavista kaatamalla, niin nämä petrodollarit talletettiin länsimaisiin pankkeihin, jotka edelleen lainasivat rahat pulaan joutuneille kehitysmaille.
USA:n suhteen sen velkaantuminen lähti nousuun 1980-luvulla Ronald Reaganin politiikan ansiosta. Reagan sai ajettua läpi isot leikkaukset verokantoihin, ja toisaalta nosti puolustusmenoja radikaalisti, eli se alijäämä syntyi valtiontalouteen pitkältikin tästä.
USA:n valtion velan BKT suhde itse asiassa laski 1990-luvulla Clintonin aikana, mutta nuoremman Bushin kaudella se lähti taas mojovaan nousuun.
Kuten aiemmin totesin, niin näitten ja vastaavien suhteen ovat eri arvioiden rationaaliset tulemat erilaiset riippuen siitä mihinkä asioihin/yhteyksiin niitä peilaa/perustaa. USAn osalta menivät Mexicolle myönnetyt lainat perseelleen, ja niistä koitui vakavia seurauksia USAn taloudelle. Mexico sovelsi Paavon ohjeita...
USA:n talouden koko on niin valtava verrattuna Meksikon kokoon ettei tuo Meksikon kriisi itse asiassa vaikuttanut USA:n talouteen mitenkään vakavasti.
Toki tuon vuoden 1982 kriisin jälkipuinti kesti pitkään, mutta tuon vuoden 1995 kriisin lainat Meksiko pystyi maksamaan ajallaan takaisin. Ja ylipäätään nuo lainat joita USA myönsi Meksikolle olivat hyvinkin pieniä verrattuna USA:n talouden kokoon, joten ei niillä ollut suurta merkitystä USA:n taloudelle.
On väärin verrata lainasummia USAn talouteen per se, kun lainaajina olivat yksityiset pankit, jotka kriisiin joutuessaan voivat saattaa näennäisestikin vauraan valtion polvillen i e. Suomen pankkikriisi. Mexicon kyvyttömyys lainojensa lyhennyksiin/maksuihin johtivat sekä epäsuorasti että suoranaisesti öljyksriisin syttymiseen aiheuttamansa öljyn hinnan kallistumisesta johtuen.
Ensinnäkin, niin me puhuttiin eri asioista. Meksikolle oli toki lainoja myöntäneet yksityiset pankit, mutta kriisin hoidossa myös USA:n valtio puuttui peliin ja myönsi lainoja Meksikolle, jotta se selviytyi maksuistaan. Näitä lainasummia voi verrata USA:n talouteen.
Ja lopultahan kriisi saatiin hoidettua. Pankit ottivat jonkin verran takkiinsa, mutta isommalta kriisiltä vältyttiin. Eli mitään pitkäaikaista haittaa USA:n taloudelle ei syntynyt.
Ja tuota sun tummennettua lausetta en ymmärrä? Ehkäpä hieman avaat tätä ajatteluasi tältä osin?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Ja tossa pari mielenkiintoista videota. Ekassa pohditaan Kiinan roolia ja kuinka se pyrkii haastamaan USA:n yhä suoremmin maailmassa, ja toisella videolla on presidentti Stubbin haastattelu.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 14:33
Minustakin olisi paljon järkevämpää ja loogisempaa, jos olisi vuosi nolla ja ajanlasku alkaisi siitä.
Minun taas on helpompi ajatella, että on ollut hetki nolla ja siitä vuosi eteenpäin on vuotta 1.
"Vuoden nolla" kuluessa loppuun olisi yksi vuosi jo kulunut ja toinen alkamassa.
Purdue kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 14:33
Minustakin olisi paljon järkevämpää ja loogisempaa, jos olisi vuosi nolla ja ajanlasku alkaisi siitä.
Minun taas on helpompi ajatella, että on ollut hetki nolla ja siitä vuosi eteenpäin on vuotta 1.
"Vuoden nolla" kuluessa loppuun olisi yksi vuosi jo kulunut ja toinen alkamassa.
Ei kai sitä nollaa ole tarvinnut olla, vaan se ensimmäinen käynnissä oleva vuosi on ollut vuosi 1.
Purdue kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 14:33
Minustakin olisi paljon järkevämpää ja loogisempaa, jos olisi vuosi nolla ja ajanlasku alkaisi siitä.
Märkäruuti kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 17:22
Minun taas on helpompi ajatella, että on ollut hetki nolla ja siitä vuosi eteenpäin on vuotta 1.
"Vuoden nolla" kuluessa loppuun olisi yksi vuosi jo kulunut ja toinen alkamassa.
Laitoit nyt nimimerkki MooM:in sanat mun suuhun. Tuo ei ollut mun kommentti!
Mä olen sitä paitsi ihan 100% samaa mieltä kuin sinäkin. Se vaan että nää meidän käyttämämme kalenterit eivät tunne vuotta "0" kuten MooM tuossa toi esiin.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
MooM kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 12:33
Nuo on aika epämääräisiä mitattavia ja tosiaan riippuu näkökulmasta. Yritin vain tuoda vähän perspektiiviä siihen, oliko suuruuden aika 70- vai 80-luvulla.
Joo, on tietenkin kovasti riippuvaista mitä aspekteja soveltaa omien arviodensa pohjaksi näitten kysymysten suhteen, ja tulemat peilaavat sitten niitä. Itse olen fakkiintunut länsimaitten exponentiaalisen velanoton/velkaantumisen aiheuttamiin seurauksiin, joka koki dramaattisen käänteen läntisten valtioiden osalta nimenomaisesti 1970-1980 lukujen välissä, jota geopoliittinen tilanne ei silloin vielä peilannut kuten vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä, jolloin paska oli jo valunut saappaiden vaarresta sisään, ja sen aiheuttamat lieveilmiöt manifestoituneet sekä kansallisen että myös kansainvälisen tason geopolitiikkaan. Nythän jo taaperretaan paskat tukevasti saappaissa noilta osin.
"During the 1970s the developing countries underwent serious current account deficits in their balance of payments, which led, inter alia, to major increases in their foreign debt. Whereas in 1970 the public and publicly guaranteed debt of the low-income countries (excluding the People’s Republic of China and India) amounted to 16.5 percent of their gross national product (GNP), in 1980 it had risen to 31.5 percent of GNP. On the other hand, the ratio of foreign public and publicly guaranteed debt of the middle-income countries increased from 11.8 percent of GNP in 1970 to 17.4 percent of GNP in 1980. More recently, some developing countries—Mexico, Brazil, Costa Rica, and Argentina, for instance—have faced serious problems in servicing their foreign debt."
Vaikka tuossa keskitytään kehitysmaiden tilanteeseen, niin länsimaat velkaantuoivat käytännössä suhteellisesti niitäkin vakavammin tuona kyseisenä periodina.
Kehitysmaiden velkaantuminen johtui hyvinkin paljon 1970-luvun öljykriisistä. Kun öljyn hinta nousi dramaattisesti niin niiden oli otettava kovia valuuttalainoja, jotta saivat tuontinsa maksettua.
Länsimailla ei tätä ongelmaa ollut, mutta totta on että länsimaidenkin velkatasot ovat nousseet pikku hiljaa viime vuosikymmenet.
Öljykriisi vaikutti länsimaitten talouteen kehitysmaita merkityksellisemmin, varsinkin USAn osalta kehitysmaille myöntämiensä perseelleen menneiden lainojensa myötä, ollen osaltaan katalyytti lopun alulle, jonka jälkeen USA on joutunut itse merkittäväksi lainanottajaksi, mm Kiinalta.
Nyt menee vähän mutkat suoriksi. Länsimaat nimenomaan sopeutuivat kehitysmaita paremmin tuohon öljykriisiin. Kaiken lisäksi suurin osa kehitysmaiden lainoista oli yksityisiltä liikepankeilta lähtöisin. Homma toimi siten, että kun öljyntuottajamaille tuli dollareita saavista kaatamalla, niin nämä petrodollarit talletettiin länsimaisiin pankkeihin, jotka edelleen lainasivat rahat pulaan joutuneille kehitysmaille.
USA:n suhteen sen velkaantuminen lähti nousuun 1980-luvulla Ronald Reaganin politiikan ansiosta. Reagan sai ajettua läpi isot leikkaukset verokantoihin, ja toisaalta nosti puolustusmenoja radikaalisti, eli se alijäämä syntyi valtiontalouteen pitkältikin tästä.
USA:n valtion velan BKT suhde itse asiassa laski 1990-luvulla Clintonin aikana, mutta nuoremman Bushin kaudella se lähti taas mojovaan nousuun.
Kuten aiemmin totesin, niin näitten ja vastaavien suhteen ovat eri arvioiden rationaaliset tulemat erilaiset riippuen siitä mihinkä asioihin/yhteyksiin niitä peilaa/perustaa. USAn osalta menivät Mexicolle myönnetyt lainat perseelleen, ja niistä koitui vakavia seurauksia USAn taloudelle. Mexico sovelsi Paavon ohjeita...
USA:n talouden koko on niin valtava verrattuna Meksikon kokoon ettei tuo Meksikon kriisi itse asiassa vaikuttanut USA:n talouteen mitenkään vakavasti.
Toki tuon vuoden 1982 kriisin jälkipuinti kesti pitkään, mutta tuon vuoden 1995 kriisin lainat Meksiko pystyi maksamaan ajallaan takaisin. Ja ylipäätään nuo lainat joita USA myönsi Meksikolle olivat hyvinkin pieniä verrattuna USA:n talouden kokoon, joten ei niillä ollut suurta merkitystä USA:n taloudelle.
On väärin verrata lainasummia USAn talouteen per se, kun lainaajina olivat yksityiset pankit, jotka kriisiin joutuessaan voivat saattaa näennäisestikin vauraan valtion polvillen i e. Suomen pankkikriisi. Mexicon kyvyttömyys lainojensa lyhennyksiin/maksuihin johtivat sekä epäsuorasti että suoranaisesti öljyksriisin syttymiseen aiheuttamansa öljyn hinnan kallistumisesta johtuen.
Ensinnäkin, niin me puhuttiin eri asioista. Meksikolle oli toki lainoja myöntäneet yksityiset pankit, mutta kriisin hoidossa myös USA:n valtio puuttui peliin ja myönsi lainoja Meksikolle, jotta se selviytyi maksuistaan. Näitä lainasummia voi verrata USA:n talouteen.
Ja lopultahan kriisi saatiin hoidettua. Pankit ottivat jonkin verran takkiinsa, mutta isommalta kriisiltä vältyttiin. Eli mitään pitkäaikaista haittaa USA:n taloudelle ei syntynyt.
Ja tuota sun tummennettua lausetta en ymmärrä? Ehkäpä hieman avaat tätä ajatteluasi tältä osin?
Avaan toki toteamalla että erehdyin tässä kohden yhteyksistä, eli Mexicon USA lainojen varsinainen default ajoittui ja toimi osaltaan 1980 alkaneen talouskriisin katalyytina, ja 1973 kriisi oli OPEC koplaus. Asuimme Mexicossa 1974-1977, ja muistan isäni jutelleen yhtenä Suomi-lomallamme erään tunnetun suomalaisen teollisuus ja talousvaikuttajan kanssa, vuorineuvos, ja siinä yhteydessä mainitsivat usein Mexicon kun juttelivat öljykriisistä, ja olen myös katsonut eräitä Mexicon taloutta ja korruptiota käsitteleviä dokumentteja, joista on jäänyt näköjään niistäkin tiettyjä vääriä muistikuvia ja asioiden yhteyksiin ja ajankohtiin liityviä tiedonpuutteita. Asiat asioina ja faktat oikein. Kiitos oikaisusta.
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
Tosta Trumpin orastavasta kauppasodasta ja uhkailuista tulleista BRICS maita kohtaan. Putin juuri totesi BRICS maiden kokouksessa, että liberaali globalisaatio ja maailmanjärjestys on tulossa päätökseensä.
Mietin tässä vain sitä, että tuon liberaalin globalisaation moottorihan ovat olleet länsimaiset monikansalliset yritykset, jotka ovat investoineet tehtaisiin ja tuotantoon kehitysmaissa.
Nyt jos Trump nostaa tullit BRICS maiden ja heitä tukevien maiden osalta kattoon, niin hän samalla heikentää amerikkalaisten kuluttajien ja monikansallisten yhtiöiden asemaa, jotka valmistavat BRICS maissa tuotteita USA:n markkinoille.
BRICS maat ovat lisänneet keskinäistä kauppaansa ja mitäpä jos he reagoivatkin Trumpin mahdollisiin tulleihin siten että Amerikka pannaan boikottiin, ja etsitäänkin uudet markkinat muista BRICS maista ja kehittyvistä maista?
Tää koko asetelma voi vielä kääntyä Trumpia ja Amerikkaa itseään vastaan.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
