Ateismi johtaa viimetorstailaisuuteen

[ID10T]

Jos lajin geneettinen rakenne pysyy koko ajan samana, ei evoluutiota tapahdu. Esim. krokotiilit eivät ole kehittyneet juuri mihinkään hyvin pitkään aikaan.

Monet lajit ajautuvat evolutiiviseen umpikujaan. Kun sopeutuminen ekolokeroon on lähes täydellistä, eikä ympäristössä tapahdu muutosta, kehitys pysähtyy. Vaikka jokin toinen rakenne saattaisi olla toimivampi, niin se ei kehity, mikäli kehitys vaatisi ensin taantumista nykyisestä fenotyypistä. Joku evoluutiobiologi vertasi evoluutiokehitystä kukkulaiseen maastoon. Kun laji on kukkulan laella, se on evolutiivisessa umpikujassa, vaikka lähellä olisi korkeampia kukkuloita. Niille pääseminen edellyttäisi ensin taantumista kelpoisuudessa ympäristön suhteen ja siihen evoluutio ei anna mahdollisuutta.

Lajeilla on käsittääkseni karkeasti jaoteltuna kolme mahdollisuutta.
Evolutiivinen umpikuja.
Sukupuutto.
Lajiutuminen uudeksi lajiksi.

Kuulostaa järkeenkäyvältä.

[Corto]

Kiinnostava ketju – ja erityisesti se, miten ateismin asemointi näyttäisi implikoivan oletuksia todellisuuden toimivuudesta. Siksi kannattaakin hetkeksi pysähtyä pohtimaan, mikä osa havainnoistamme liittyy todellisuuteen itseensä, ja mikä taas ihmisen kykyyn jäsentää havaintojaan.

Materialistisen ontologisen realismin näkökulmasta todellisuus on olemassa riippumatta meistä: aineellinen maailma ei tarvitse havaitsijaa ollakseen, eikä myöskään ulkopuolista valvojaa "pitääkseen luonnonlait järjestyksessä". Maailma toimii kausaalisesti, ja ilmiöt ovat lähtökohtaisesti selitettävissä fysikaalisten ja biologisten prosessien kautta.

Tietoteoreettisesti asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Epäsuora realismi lähtee siitä, että havaintomme välittyvät meille mielen kautta – emme koe maailmaa "sellaisenaan", vaan havainto ja tietoisuus suodattavat todellisuutta. Emme näe kvarkkeja tai fotoneja; näemme pöydän. Emme koe aikaa itseään, vaan koemme hetkellisiä tiloja, joiden järjestyksen päättelemme jälkikäteen.

Siksi voidaan sanoa, että tietoteoreettinen naiivi realismi – ajatus siitä, että koemme todellisuuden suoraan ja ilman tulkintaa – ei ole filosofisesti kestävä. Jos vaaditaan, että ateismi edellyttää suoraa varmuutta luonnonlakien pysyvyydestä, se nojaa juuri tähän naiiviin realismiin, jolle ei ole perusteluja. Todellisuuden "säännönmukaisuus" ei ole havaintofakta, vaan empiirisen toiston ja kausaalisten rakenteiden tulkintaa. Ilman jumalaa voidaan silti ymmärtää, että tilastollinen toistuvuus ja emergentit ilmiöt muodostavat sen, mitä kutsumme luonnonlaiksi.

Ateismi ei siis vaadi teleologista selittäjää eikä naiivia havaintotodellisuutta – se vaatii vain uskallusta rajata selitykset empiirisen tarkastelun piiriin. Maailma ei ehkä ole "luotu viime torstaina", mutta jos olisi, meidän pitäisi silti käyttää niitä välineitä, joita meillä on: havaintoa, tiedettä ja kriittistä järkeä. Muu olisi metafyysisen spekulaation ja maailmanselityksen sekoittamista toisiinsa.

Kaikki käsityksemme tulevat havainnoistamme, ja havaintojemme käsittelystä korviemme välissä ja apuvälineitä käyttämällä, jotka ovat evoluution valintapaineen muokkaamia. Tämä edellyttää evoluution toimimisen sääntönsä mukaisesti, jossa sääntö ei ole satunnaisuus. Voi ajatella sääntöjen noudattamisen olevan itsestään selvyys — luonnon perustila — ilman ongelmaa tai sitten yrittää ymmärtää ongelma matematiikan kautta: mitä isompi numeroavaruus, sitä harvemmin osuu numeroon 7.

Aivoton prosessi noudataessaan sääntöä, satunnaisen koheltamisen sijaan, voi noudattaa sääntöä vain jos vapauasteita ei ole. Minua kiinnostaa mekanismi tai ajatukset tai pohdinnat, jolla nuo vapausteiden rajoitukset toimivat tai paremminkin voisivat toimia. Ei tarvitse keksiä testattavaa fysiikan teoriaa tätä ketjua varten. Josko löytyisi mielikuvitusta, jonka voisi jotenkin perustella. Se mitä materialistinen realismi tai naiivi realismi tarkoittavat, ei selitä, miten vapausasteet voisivat minimoitua. Tai jos selittää/selittävät, olen siinä tapauksessa aivan liian tyhmä ymmärtääkseni mekanismia.

Olet oikeassa siinä, että havaintojemme käsittely tapahtuu ”korvien välissä” – mutta juuri siksi on kiinnostavaa, että evoluutio on tuottanut mekanismin, jolla maailma ylipäätään näyttäytyy käsitettävänä. Tämä edellyttää, kuten sanot, että biologinen evoluutio ei ole satunnaista koheltamista, vaan rakenteellisesti ohjautuvaa prosessia, jossa satunnaisuus rajoittuu geneettiseen muunteluun, ja valinta tapahtuu ympäristön reunaehtojen mukaan.

Tähän liittyen – jatkaakseni edellistä pohdintaa – biologinen evoluutio voidaan jakaa karkeasti kahteen kehityskulkuun:

1. Aivojen vanhemmat rakenteet (esim. limbinen järjestelmä ja selkäytimen säätelymekanismit) ohjaavat lajityypillistä käyttäytymistä, joka on geneettisesti koodattua. Tämä informaatio on pitkälti periytyvää ja muodostaa lajin perustavat reagointimallit.

2. Fylogeneettisen kehityksen myöhemmässä vaiheessa syntyi uudemmat aivorakenteet (esim. neokorteksi), jotka mahdollistavat oppimisen, ajattelun, muistamisen ja kommunikoinnin. Näiden kautta yksilöt alkoivat tallentaa ja muokata elämänsä aikana omaksuttuja käyttäytymismalleja – meemejä – ja jakaa niitä sosiaalisesti. Tämä loi uuden evoluution tason: kulttuurisen, memeettisen evoluution, joka ei enää perustunut pelkästään geeneihin vaan intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Näiden uudempiin aivojen osiin tallentuva informaatio määräytyy geneettisesti vain ”alkuasetusten” osalta – synnynnäinen kapasiteetti oppia, reagoida ja muodostaa yhteyksiä. Mutta varsinainen sisältö, mistä ajattelemme ja miten reagoimme, rakentuu vuorovaikutuksesta kulttuurin, kielen, kontekstin ja kokemuksen kanssa.

Kun aivoton prosessi näyttää noudattavan sääntöä, voidaan ajatella, että vapausasteet ovat rajautuneet juuri näiden reunaehtojen vuoksi: alkurakenteiden, materian vuorovaikutuksen ja emergentin kompleksisuuden myötä. Ne eivät ole ”tietoisesti rajoitettuja”, vaan strukturaalisesti kehittyneitä – evoluution muovaamia. Ei satunnaisuutta, mutta ei myöskään päämäärätietoisuutta – vaan valikoitunut reaktiivisuus.

Siksi ymmärrys siitä, miten vapausasteet voivat rajautua, saattaa löytyä vasta monitasoisesta selityksestä: fysikaalisista rajoitteista, biologisesta valikoinnista ja kulttuurisesta rakenteellistumisesta. Ei ehkä yhtä mekanismia, vaan niiden monimutkaista dynamiikkaa.

Mistä vapausasteista minä mielestäsi siis puhun? Luonto on aivoton prosessi. Struktuuri on säilyvä säännönmukaisuus, joka seuraa siitä että struktuurin rakentuminen noudattaa vain tiettyjä sääntöjä. Mistä luonto tietää noudattaa vain tiettyjä sääntöj? Mistä luonto tietää noudattaa esimerkiksi gravitaatiovakiota, hienorakennevakiota ja plankin vakiota? Mistä luonto tietää näyttää vain 3+1 dimensiota, eikä vaihtele dimensioita mielivaltaisesti hetkestä toiseen? Miksi mikään muuttuu? Miksi kaikkeus ei ole kuisesti stabiili ja paikallaan? Miksi mitään on olemassa sen sjaan, ettei mitäään ole olemassa? Tarvitsemmeko vapausateita rajoittamaan näiden kysymysten kuvaamien luonnonilmiöiden kohdalla kenties evoluutiota ja kulttuuria? Jos tarvitsee voisitko vääntää rautalangasta? Ei voi viitata että tämä johtuu rajoittaivista tekijöistä ja siirtyä toiseen asiaan. Ketjun tarkoitus on pohtia noita rajoittavia tekijöitä ja nimenomaan fysiikkaa koskien.

1. Ensimmäinen vaihe (materian evoluutio) on kokonaan luonnonlakien ohjaamaa.

Mistä nuo luonnonlait seuraavat? Mikä pitää huolen, että ne eivät muutu mielivaltaisesti hetkestä toiseen? Miten on mahdollista, että luonto osaa valita äärettömästä määrästä vaihtoja vain nämä tietyt luonnon lait, jotka onnistumme luonnosta löytämään? Kerrasta toiseen samat. Miksi gravitaatiovakio ei muutu mielivaltausesti hetkestä toiseen? Mistä luonto tietää valita yhden ja saman nuneroarvon gravitaatiovakioksi äärettömän isosta nuneroavaruudesta aina kun mittaamme sen?

Vastaus on tietenkin se että luonnolla on rajoituksensa. Sen toteaminen kuitenkin on se mistä ketjun kysymykset lähtevät, joten sen tarjoaminen ratkaisuksi on kehäpäätttelyä. Kysymys kuuluu millä mekanismilla nuo rajoitukset toimivat. Mikä mekanismi mahdollistaa, että hienorakennevakio osoittautuu olevan kerrasta toiseen vain tietty lukuarvo eikä vaihtele mittauksesta toiseen? Mekanismiksi tarjottu "luonnolla on rajoituksensa" selittää tuosta mekanismista yhtä paljon kuin "luonnolla on Jumalansa".

Olet aivan oikeassa siinä, että kysymys luonnonlakien pysyvyydestä ja luonteenomaisista arvoista – kuten gravitaatiovakiosta tai avaruuden dimensiomäärästä – ei ratkea pelkästään toteamalla, että ”luonnolla on rajoitteet”. Se on metodologinen oletus, ei selitys. Meidän on syytä myöntää: emme aidosti tiedä, mistä nämä perusarvot tai rakenteet ”tulevat” tai mikä niitä säilyttää.

Silti meillä on käytännön pakko toimia niin kuin ne pysyisivät: koska todellisuuden säännönmukainen toistuvuus on ainoa keino, jolla voimme tehdä yhteistyötä, rakentaa teknologiaa ja luoda yhteisiä toimintamalleja. Tämä edellyttää, että luomme riittävän yhdenmukaisia selityksiä todellisuuden toiminnasta. Niitä kutsumme malleiksi, teorioiksi ja luonnonlaeiksi – vaikka ne eivät ole vielä todellisuus itse.

On hyvä huomata, että kaikki käsityksemme todellisuudesta ovat väistämättä kulttuurisesti kehittyneitä tarinoita. Osa niistä liittyy uskontoon, osa tieteeseen, osa puhtaasti arkipäiväiseen selittämiseen. Monia niistä voidaan pitää fiktiivisinä sosiaalisina todellisuuksina, kuten Harari on tuonut esiin: valtiot, rahajärjestelmät ja moraalisäännöt elävät ihmisten korvien välissä – ne muuttuvat, jos riittävän moni muuttaa niistä käsityksensä.

Tämä on tärkeä ero: reaalitodellisuus ei muutu, vaikka käsityksemme siitä muuttuvat. Kvarkin massa ei vaihtele siksi, että teoriamme siitä vaihtuu. Mutta sosiaalinen todellisuus muuttuu, koska se on olemassa vain kollektiivisessa uskomusverkossa.

Entä ne vapausasteet, joita pohdit? Ehkä avain on juuri tässä: reaalitodellisuuden struktuurit ovat niin rajoitettuja, että niistä rakentuu emergenttejä kokonaisuuksia vain tietyin tavoin. Me havaitsemme säännönmukaisuuden, koska satunnaisuus ei tuottaisi havaittavaa maailmaa. Ja juuri tämä havaittavuus edellyttää jonkinlaista sulkeutuneisuutta vaihtoehtoavaruudessa.

Mutta mikä tämän struktuurisuuden alkuperä on, sitä emme tiedä. Kvanttikentät, symmetriamurtumat, avaruuden topologia – nämä ovat yrityksiä kuvata sitä, mitä näemme, mutta ne eivät vielä kerro miksi gravitaatiovakio ei ole toisenlainen, tai miksi avaruus ei näytä 9+1-dimensioiselta. Ehkä kysymme enemmän kuin on mahdollista vastata. Tai ehkä vasta kulttuurisesti kehittyvä tieto pääsee lähemmäs tuota rajaa.

Toistaiseksi meillä ei ole muuta kuin tarinoita, teorioita ja mittauksia, jotka toimivat arjessa. Se ei ole täydellistä, mutta se on riittävän hyvää, jotta voimme edes kysyä näitä kysymyksiä.

Tarinat kiinnostaisivat. Varsinkin kun se on itsestään selvää, ettei tiede osaa näihin kysymyksiin vielä vastata.

Mitä evoluutioon tulee niin se ei toki ole sattumanvaraista vaan lukuisten erilaisten determinististen prosessien summa. Sattuma on vain yksi osatekijä eikä sekään tyhjästä tule.

Evoluutio on satunnaista, mutaatioiden joukossa on täysin epäkelpojakin yksilöitä ja luonnonvalinta ratkaisee, mitkä mutaatiot säilyvät.

Evoluutio ei ole sattumanvaraista. "Sattuma" antaisi ymmärtää, että mitä tahansa mutaatioita voisi syntyä missä tahansa ja milloin tahansa – mutta näin ei ole. Mutaatiot syntyvät tiettyjen biokemiallisten ja fysikaalisten prosessien seurauksena, jotka noudattavat luonnonlakeja. Niillä on omat "mahdollisuusikkunansa", eivätkä ne tapahdu rajattomasti tai täysin mielivaltaisesti.

Ja kuten puhuttu, mutaatio on vasta ensimmäinen askel. Varsinainen evoluutioprosessi tapahtuu luonnonvalinnan kautta, jossa vain ympäristöön sopeutuneet yksilöt pärjäävät ja lisääntyvät.

Otetaan esimerkiksi näköaisti: se on kehittynyt itsenäisesti eri eliöryhmissä kymmeniä kertoja, tietääkseni arviolta ainakin 40 kertaa. Jos evoluutio olisi pelkkää sattumaa, tällainen toistuvuus olisi epätodennäköistä. Mutta koska luonnonvalinta suosii hyödyllisiä ratkaisuja, tietyt toiminnot – kuten valon aistiminen – nousevat yhä uudelleen esiin.

[Wiesti]

Luonnonlait (esimerkiksi fysiikan ehkä keskeisin totuus energian säilymisestä) pätevät siinä maailmassa, jota tutkimme. Jos sitten kysymme, millainen maailma olisi, jos lait eivät pätisikään, olemme hyvin syvälliseen kysymysten äärellä.
Voimme esimerkiksi kysyä otsaa syvällisesti rypistäen: jos lehmät osaisivat lentää, osaisivatko pikku-vasikatkin.

[ID10T]

Kiinnostava ketju – ja erityisesti se, miten ateismin asemointi näyttäisi implikoivan oletuksia todellisuuden toimivuudesta. Siksi kannattaakin hetkeksi pysähtyä pohtimaan, mikä osa havainnoistamme liittyy todellisuuteen itseensä, ja mikä taas ihmisen kykyyn jäsentää havaintojaan.

Materialistisen ontologisen realismin näkökulmasta todellisuus on olemassa riippumatta meistä: aineellinen maailma ei tarvitse havaitsijaa ollakseen, eikä myöskään ulkopuolista valvojaa "pitääkseen luonnonlait järjestyksessä". Maailma toimii kausaalisesti, ja ilmiöt ovat lähtökohtaisesti selitettävissä fysikaalisten ja biologisten prosessien kautta.

Tietoteoreettisesti asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Epäsuora realismi lähtee siitä, että havaintomme välittyvät meille mielen kautta – emme koe maailmaa "sellaisenaan", vaan havainto ja tietoisuus suodattavat todellisuutta. Emme näe kvarkkeja tai fotoneja; näemme pöydän. Emme koe aikaa itseään, vaan koemme hetkellisiä tiloja, joiden järjestyksen päättelemme jälkikäteen.

Siksi voidaan sanoa, että tietoteoreettinen naiivi realismi – ajatus siitä, että koemme todellisuuden suoraan ja ilman tulkintaa – ei ole filosofisesti kestävä. Jos vaaditaan, että ateismi edellyttää suoraa varmuutta luonnonlakien pysyvyydestä, se nojaa juuri tähän naiiviin realismiin, jolle ei ole perusteluja. Todellisuuden "säännönmukaisuus" ei ole havaintofakta, vaan empiirisen toiston ja kausaalisten rakenteiden tulkintaa. Ilman jumalaa voidaan silti ymmärtää, että tilastollinen toistuvuus ja emergentit ilmiöt muodostavat sen, mitä kutsumme luonnonlaiksi.

Ateismi ei siis vaadi teleologista selittäjää eikä naiivia havaintotodellisuutta – se vaatii vain uskallusta rajata selitykset empiirisen tarkastelun piiriin. Maailma ei ehkä ole "luotu viime torstaina", mutta jos olisi, meidän pitäisi silti käyttää niitä välineitä, joita meillä on: havaintoa, tiedettä ja kriittistä järkeä. Muu olisi metafyysisen spekulaation ja maailmanselityksen sekoittamista toisiinsa.

Kaikki käsityksemme tulevat havainnoistamme, ja havaintojemme käsittelystä korviemme välissä ja apuvälineitä käyttämällä, jotka ovat evoluution valintapaineen muokkaamia. Tämä edellyttää evoluution toimimisen sääntönsä mukaisesti, jossa sääntö ei ole satunnaisuus. Voi ajatella sääntöjen noudattamisen olevan itsestään selvyys — luonnon perustila — ilman ongelmaa tai sitten yrittää ymmärtää ongelma matematiikan kautta: mitä isompi numeroavaruus, sitä harvemmin osuu numeroon 7.

Aivoton prosessi noudataessaan sääntöä, satunnaisen koheltamisen sijaan, voi noudattaa sääntöä vain jos vapauasteita ei ole. Minua kiinnostaa mekanismi tai ajatukset tai pohdinnat, jolla nuo vapausteiden rajoitukset toimivat tai paremminkin voisivat toimia. Ei tarvitse keksiä testattavaa fysiikan teoriaa tätä ketjua varten. Josko löytyisi mielikuvitusta, jonka voisi jotenkin perustella. Se mitä materialistinen realismi tai naiivi realismi tarkoittavat, ei selitä, miten vapausasteet voisivat minimoitua. Tai jos selittää/selittävät, olen siinä tapauksessa aivan liian tyhmä ymmärtääkseni mekanismia.

Olet oikeassa siinä, että havaintojemme käsittely tapahtuu ”korvien välissä” – mutta juuri siksi on kiinnostavaa, että evoluutio on tuottanut mekanismin, jolla maailma ylipäätään näyttäytyy käsitettävänä. Tämä edellyttää, kuten sanot, että biologinen evoluutio ei ole satunnaista koheltamista, vaan rakenteellisesti ohjautuvaa prosessia, jossa satunnaisuus rajoittuu geneettiseen muunteluun, ja valinta tapahtuu ympäristön reunaehtojen mukaan.

Tähän liittyen – jatkaakseni edellistä pohdintaa – biologinen evoluutio voidaan jakaa karkeasti kahteen kehityskulkuun:

1. Aivojen vanhemmat rakenteet (esim. limbinen järjestelmä ja selkäytimen säätelymekanismit) ohjaavat lajityypillistä käyttäytymistä, joka on geneettisesti koodattua. Tämä informaatio on pitkälti periytyvää ja muodostaa lajin perustavat reagointimallit.

2. Fylogeneettisen kehityksen myöhemmässä vaiheessa syntyi uudemmat aivorakenteet (esim. neokorteksi), jotka mahdollistavat oppimisen, ajattelun, muistamisen ja kommunikoinnin. Näiden kautta yksilöt alkoivat tallentaa ja muokata elämänsä aikana omaksuttuja käyttäytymismalleja – meemejä – ja jakaa niitä sosiaalisesti. Tämä loi uuden evoluution tason: kulttuurisen, memeettisen evoluution, joka ei enää perustunut pelkästään geeneihin vaan intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Näiden uudempiin aivojen osiin tallentuva informaatio määräytyy geneettisesti vain ”alkuasetusten” osalta – synnynnäinen kapasiteetti oppia, reagoida ja muodostaa yhteyksiä. Mutta varsinainen sisältö, mistä ajattelemme ja miten reagoimme, rakentuu vuorovaikutuksesta kulttuurin, kielen, kontekstin ja kokemuksen kanssa.

Kun aivoton prosessi näyttää noudattavan sääntöä, voidaan ajatella, että vapausasteet ovat rajautuneet juuri näiden reunaehtojen vuoksi: alkurakenteiden, materian vuorovaikutuksen ja emergentin kompleksisuuden myötä. Ne eivät ole ”tietoisesti rajoitettuja”, vaan strukturaalisesti kehittyneitä – evoluution muovaamia. Ei satunnaisuutta, mutta ei myöskään päämäärätietoisuutta – vaan valikoitunut reaktiivisuus.

Siksi ymmärrys siitä, miten vapausasteet voivat rajautua, saattaa löytyä vasta monitasoisesta selityksestä: fysikaalisista rajoitteista, biologisesta valikoinnista ja kulttuurisesta rakenteellistumisesta. Ei ehkä yhtä mekanismia, vaan niiden monimutkaista dynamiikkaa.

Mistä vapausasteista minä mielestäsi siis puhun? Luonto on aivoton prosessi. Struktuuri on säilyvä säännönmukaisuus, joka seuraa siitä että struktuurin rakentuminen noudattaa vain tiettyjä sääntöjä. Mistä luonto tietää noudattaa vain tiettyjä sääntöj? Mistä luonto tietää noudattaa esimerkiksi gravitaatiovakiota, hienorakennevakiota ja plankin vakiota? Mistä luonto tietää näyttää vain 3+1 dimensiota, eikä vaihtele dimensioita mielivaltaisesti hetkestä toiseen? Miksi mikään muuttuu? Miksi kaikkeus ei ole kuisesti stabiili ja paikallaan? Miksi mitään on olemassa sen sjaan, ettei mitäään ole olemassa? Tarvitsemmeko vapausateita rajoittamaan näiden kysymysten kuvaamien luonnonilmiöiden kohdalla kenties evoluutiota ja kulttuuria? Jos tarvitsee voisitko vääntää rautalangasta? Ei voi viitata että tämä johtuu rajoittaivista tekijöistä ja siirtyä toiseen asiaan. Ketjun tarkoitus on pohtia noita rajoittavia tekijöitä ja nimenomaan fysiikkaa koskien.

1. Ensimmäinen vaihe (materian evoluutio) on kokonaan luonnonlakien ohjaamaa.

Mistä nuo luonnonlait seuraavat? Mikä pitää huolen, että ne eivät muutu mielivaltaisesti hetkestä toiseen? Miten on mahdollista, että luonto osaa valita äärettömästä määrästä vaihtoja vain nämä tietyt luonnon lait, jotka onnistumme luonnosta löytämään? Kerrasta toiseen samat. Miksi gravitaatiovakio ei muutu mielivaltausesti hetkestä toiseen? Mistä luonto tietää valita yhden ja saman nuneroarvon gravitaatiovakioksi äärettömän isosta nuneroavaruudesta aina kun mittaamme sen?

Vastaus on tietenkin se että luonnolla on rajoituksensa. Sen toteaminen kuitenkin on se mistä ketjun kysymykset lähtevät, joten sen tarjoaminen ratkaisuksi on kehäpäätttelyä. Kysymys kuuluu millä mekanismilla nuo rajoitukset toimivat. Mikä mekanismi mahdollistaa, että hienorakennevakio osoittautuu olevan kerrasta toiseen vain tietty lukuarvo eikä vaihtele mittauksesta toiseen? Mekanismiksi tarjottu "luonnolla on rajoituksensa" selittää tuosta mekanismista yhtä paljon kuin "luonnolla on Jumalansa".

Olet aivan oikeassa siinä, että kysymys luonnonlakien pysyvyydestä ja luonteenomaisista arvoista – kuten gravitaatiovakiosta tai avaruuden dimensiomäärästä – ei ratkea pelkästään toteamalla, että ”luonnolla on rajoitteet”. Se on metodologinen oletus, ei selitys. Meidän on syytä myöntää: emme aidosti tiedä, mistä nämä perusarvot tai rakenteet ”tulevat” tai mikä niitä säilyttää.

Silti meillä on käytännön pakko toimia niin kuin ne pysyisivät: koska todellisuuden säännönmukainen toistuvuus on ainoa keino, jolla voimme tehdä yhteistyötä, rakentaa teknologiaa ja luoda yhteisiä toimintamalleja. Tämä edellyttää, että luomme riittävän yhdenmukaisia selityksiä todellisuuden toiminnasta. Niitä kutsumme malleiksi, teorioiksi ja luonnonlaeiksi – vaikka ne eivät ole vielä todellisuus itse.

On hyvä huomata, että kaikki käsityksemme todellisuudesta ovat väistämättä kulttuurisesti kehittyneitä tarinoita. Osa niistä liittyy uskontoon, osa tieteeseen, osa puhtaasti arkipäiväiseen selittämiseen. Monia niistä voidaan pitää fiktiivisinä sosiaalisina todellisuuksina, kuten Harari on tuonut esiin: valtiot, rahajärjestelmät ja moraalisäännöt elävät ihmisten korvien välissä – ne muuttuvat, jos riittävän moni muuttaa niistä käsityksensä.

Tämä on tärkeä ero: reaalitodellisuus ei muutu, vaikka käsityksemme siitä muuttuvat. Kvarkin massa ei vaihtele siksi, että teoriamme siitä vaihtuu. Mutta sosiaalinen todellisuus muuttuu, koska se on olemassa vain kollektiivisessa uskomusverkossa.

Entä ne vapausasteet, joita pohdit? Ehkä avain on juuri tässä: reaalitodellisuuden struktuurit ovat niin rajoitettuja, että niistä rakentuu emergenttejä kokonaisuuksia vain tietyin tavoin. Me havaitsemme säännönmukaisuuden, koska satunnaisuus ei tuottaisi havaittavaa maailmaa. Ja juuri tämä havaittavuus edellyttää jonkinlaista sulkeutuneisuutta vaihtoehtoavaruudessa.

Mutta mikä tämän struktuurisuuden alkuperä on, sitä emme tiedä. Kvanttikentät, symmetriamurtumat, avaruuden topologia – nämä ovat yrityksiä kuvata sitä, mitä näemme, mutta ne eivät vielä kerro miksi gravitaatiovakio ei ole toisenlainen, tai miksi avaruus ei näytä 9+1-dimensioiselta. Ehkä kysymme enemmän kuin on mahdollista vastata. Tai ehkä vasta kulttuurisesti kehittyvä tieto pääsee lähemmäs tuota rajaa.

Toistaiseksi meillä ei ole muuta kuin tarinoita, teorioita ja mittauksia, jotka toimivat arjessa. Se ei ole täydellistä, mutta se on riittävän hyvää, jotta voimme edes kysyä näitä kysymyksiä.

Tarinat kiinnostaisivat. Varsinkin kun se on itsestään selvää, ettei tiede osaa näihin kysymyksiin vielä vastata.

Mitä evoluutioon tulee niin se ei toki ole sattumanvaraista vaan lukuisten erilaisten determinististen prosessien summa. Sattuma on vain yksi osatekijä eikä sekään tyhjästä tule.

Evoluutio on satunnaista, mutaatioiden joukossa on täysin epäkelpojakin yksilöitä ja luonnonvalinta ratkaisee, mitkä mutaatiot säilyvät.

Evoluutio ei ole sattumanvaraista. "Sattuma" antaisi ymmärtää, että mitä tahansa mutaatioita voisi syntyä missä tahansa ja milloin tahansa – mutta näin ei ole. Mutaatiot syntyvät tiettyjen biokemiallisten ja fysikaalisten prosessien seurauksena, jotka noudattavat luonnonlakeja. Niillä on omat "mahdollisuusikkunansa", eivätkä ne tapahdu rajattomasti tai täysin mielivaltaisesti.

Täydellistä sattumaa ei tietenkään ole olemassa, mutta tässä tapauksessa sattuma tarkoittaa sitä, että mutaatioiden synnyllä ei ole sellaista selittävää tekijää, joka aikaansaisi evoluution päämäärähakuisuuden.

Ja kuten puhuttu, mutaatio on vasta ensimmäinen askel. Varsinainen evoluutioprosessi tapahtuu luonnonvalinnan kautta, jossa vain ympäristöön sopeutuneet yksilöt pärjäävät ja lisääntyvät.

Aivan, mutta sopeutumatonkin yksilö on silti evoluution ilmentymä. Onhan monia lajeja kuollut sukupuuttonkin, mutta ne ovat silti olleet merkkinä evoluutiosta.

[Corto]

Kiinnostava ketju – ja erityisesti se, miten ateismin asemointi näyttäisi implikoivan oletuksia todellisuuden toimivuudesta. Siksi kannattaakin hetkeksi pysähtyä pohtimaan, mikä osa havainnoistamme liittyy todellisuuteen itseensä, ja mikä taas ihmisen kykyyn jäsentää havaintojaan.

Materialistisen ontologisen realismin näkökulmasta todellisuus on olemassa riippumatta meistä: aineellinen maailma ei tarvitse havaitsijaa ollakseen, eikä myöskään ulkopuolista valvojaa "pitääkseen luonnonlait järjestyksessä". Maailma toimii kausaalisesti, ja ilmiöt ovat lähtökohtaisesti selitettävissä fysikaalisten ja biologisten prosessien kautta.

Tietoteoreettisesti asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Epäsuora realismi lähtee siitä, että havaintomme välittyvät meille mielen kautta – emme koe maailmaa "sellaisenaan", vaan havainto ja tietoisuus suodattavat todellisuutta. Emme näe kvarkkeja tai fotoneja; näemme pöydän. Emme koe aikaa itseään, vaan koemme hetkellisiä tiloja, joiden järjestyksen päättelemme jälkikäteen.

Siksi voidaan sanoa, että tietoteoreettinen naiivi realismi – ajatus siitä, että koemme todellisuuden suoraan ja ilman tulkintaa – ei ole filosofisesti kestävä. Jos vaaditaan, että ateismi edellyttää suoraa varmuutta luonnonlakien pysyvyydestä, se nojaa juuri tähän naiiviin realismiin, jolle ei ole perusteluja. Todellisuuden "säännönmukaisuus" ei ole havaintofakta, vaan empiirisen toiston ja kausaalisten rakenteiden tulkintaa. Ilman jumalaa voidaan silti ymmärtää, että tilastollinen toistuvuus ja emergentit ilmiöt muodostavat sen, mitä kutsumme luonnonlaiksi.

Ateismi ei siis vaadi teleologista selittäjää eikä naiivia havaintotodellisuutta – se vaatii vain uskallusta rajata selitykset empiirisen tarkastelun piiriin. Maailma ei ehkä ole "luotu viime torstaina", mutta jos olisi, meidän pitäisi silti käyttää niitä välineitä, joita meillä on: havaintoa, tiedettä ja kriittistä järkeä. Muu olisi metafyysisen spekulaation ja maailmanselityksen sekoittamista toisiinsa.

Kaikki käsityksemme tulevat havainnoistamme, ja havaintojemme käsittelystä korviemme välissä ja apuvälineitä käyttämällä, jotka ovat evoluution valintapaineen muokkaamia. Tämä edellyttää evoluution toimimisen sääntönsä mukaisesti, jossa sääntö ei ole satunnaisuus. Voi ajatella sääntöjen noudattamisen olevan itsestään selvyys — luonnon perustila — ilman ongelmaa tai sitten yrittää ymmärtää ongelma matematiikan kautta: mitä isompi numeroavaruus, sitä harvemmin osuu numeroon 7.

Aivoton prosessi noudataessaan sääntöä, satunnaisen koheltamisen sijaan, voi noudattaa sääntöä vain jos vapauasteita ei ole. Minua kiinnostaa mekanismi tai ajatukset tai pohdinnat, jolla nuo vapausteiden rajoitukset toimivat tai paremminkin voisivat toimia. Ei tarvitse keksiä testattavaa fysiikan teoriaa tätä ketjua varten. Josko löytyisi mielikuvitusta, jonka voisi jotenkin perustella. Se mitä materialistinen realismi tai naiivi realismi tarkoittavat, ei selitä, miten vapausasteet voisivat minimoitua. Tai jos selittää/selittävät, olen siinä tapauksessa aivan liian tyhmä ymmärtääkseni mekanismia.

Olet oikeassa siinä, että havaintojemme käsittely tapahtuu ”korvien välissä” – mutta juuri siksi on kiinnostavaa, että evoluutio on tuottanut mekanismin, jolla maailma ylipäätään näyttäytyy käsitettävänä. Tämä edellyttää, kuten sanot, että biologinen evoluutio ei ole satunnaista koheltamista, vaan rakenteellisesti ohjautuvaa prosessia, jossa satunnaisuus rajoittuu geneettiseen muunteluun, ja valinta tapahtuu ympäristön reunaehtojen mukaan.

Tähän liittyen – jatkaakseni edellistä pohdintaa – biologinen evoluutio voidaan jakaa karkeasti kahteen kehityskulkuun:

1. Aivojen vanhemmat rakenteet (esim. limbinen järjestelmä ja selkäytimen säätelymekanismit) ohjaavat lajityypillistä käyttäytymistä, joka on geneettisesti koodattua. Tämä informaatio on pitkälti periytyvää ja muodostaa lajin perustavat reagointimallit.

2. Fylogeneettisen kehityksen myöhemmässä vaiheessa syntyi uudemmat aivorakenteet (esim. neokorteksi), jotka mahdollistavat oppimisen, ajattelun, muistamisen ja kommunikoinnin. Näiden kautta yksilöt alkoivat tallentaa ja muokata elämänsä aikana omaksuttuja käyttäytymismalleja – meemejä – ja jakaa niitä sosiaalisesti. Tämä loi uuden evoluution tason: kulttuurisen, memeettisen evoluution, joka ei enää perustunut pelkästään geeneihin vaan intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Näiden uudempiin aivojen osiin tallentuva informaatio määräytyy geneettisesti vain ”alkuasetusten” osalta – synnynnäinen kapasiteetti oppia, reagoida ja muodostaa yhteyksiä. Mutta varsinainen sisältö, mistä ajattelemme ja miten reagoimme, rakentuu vuorovaikutuksesta kulttuurin, kielen, kontekstin ja kokemuksen kanssa.

Kun aivoton prosessi näyttää noudattavan sääntöä, voidaan ajatella, että vapausasteet ovat rajautuneet juuri näiden reunaehtojen vuoksi: alkurakenteiden, materian vuorovaikutuksen ja emergentin kompleksisuuden myötä. Ne eivät ole ”tietoisesti rajoitettuja”, vaan strukturaalisesti kehittyneitä – evoluution muovaamia. Ei satunnaisuutta, mutta ei myöskään päämäärätietoisuutta – vaan valikoitunut reaktiivisuus.

Siksi ymmärrys siitä, miten vapausasteet voivat rajautua, saattaa löytyä vasta monitasoisesta selityksestä: fysikaalisista rajoitteista, biologisesta valikoinnista ja kulttuurisesta rakenteellistumisesta. Ei ehkä yhtä mekanismia, vaan niiden monimutkaista dynamiikkaa.

Mistä vapausasteista minä mielestäsi siis puhun? Luonto on aivoton prosessi. Struktuuri on säilyvä säännönmukaisuus, joka seuraa siitä että struktuurin rakentuminen noudattaa vain tiettyjä sääntöjä. Mistä luonto tietää noudattaa vain tiettyjä sääntöj? Mistä luonto tietää noudattaa esimerkiksi gravitaatiovakiota, hienorakennevakiota ja plankin vakiota? Mistä luonto tietää näyttää vain 3+1 dimensiota, eikä vaihtele dimensioita mielivaltaisesti hetkestä toiseen? Miksi mikään muuttuu? Miksi kaikkeus ei ole kuisesti stabiili ja paikallaan? Miksi mitään on olemassa sen sjaan, ettei mitäään ole olemassa? Tarvitsemmeko vapausateita rajoittamaan näiden kysymysten kuvaamien luonnonilmiöiden kohdalla kenties evoluutiota ja kulttuuria? Jos tarvitsee voisitko vääntää rautalangasta? Ei voi viitata että tämä johtuu rajoittaivista tekijöistä ja siirtyä toiseen asiaan. Ketjun tarkoitus on pohtia noita rajoittavia tekijöitä ja nimenomaan fysiikkaa koskien.

1. Ensimmäinen vaihe (materian evoluutio) on kokonaan luonnonlakien ohjaamaa.

Mistä nuo luonnonlait seuraavat? Mikä pitää huolen, että ne eivät muutu mielivaltaisesti hetkestä toiseen? Miten on mahdollista, että luonto osaa valita äärettömästä määrästä vaihtoja vain nämä tietyt luonnon lait, jotka onnistumme luonnosta löytämään? Kerrasta toiseen samat. Miksi gravitaatiovakio ei muutu mielivaltausesti hetkestä toiseen? Mistä luonto tietää valita yhden ja saman nuneroarvon gravitaatiovakioksi äärettömän isosta nuneroavaruudesta aina kun mittaamme sen?

Vastaus on tietenkin se että luonnolla on rajoituksensa. Sen toteaminen kuitenkin on se mistä ketjun kysymykset lähtevät, joten sen tarjoaminen ratkaisuksi on kehäpäätttelyä. Kysymys kuuluu millä mekanismilla nuo rajoitukset toimivat. Mikä mekanismi mahdollistaa, että hienorakennevakio osoittautuu olevan kerrasta toiseen vain tietty lukuarvo eikä vaihtele mittauksesta toiseen? Mekanismiksi tarjottu "luonnolla on rajoituksensa" selittää tuosta mekanismista yhtä paljon kuin "luonnolla on Jumalansa".

Olet aivan oikeassa siinä, että kysymys luonnonlakien pysyvyydestä ja luonteenomaisista arvoista – kuten gravitaatiovakiosta tai avaruuden dimensiomäärästä – ei ratkea pelkästään toteamalla, että ”luonnolla on rajoitteet”. Se on metodologinen oletus, ei selitys. Meidän on syytä myöntää: emme aidosti tiedä, mistä nämä perusarvot tai rakenteet ”tulevat” tai mikä niitä säilyttää.

Silti meillä on käytännön pakko toimia niin kuin ne pysyisivät: koska todellisuuden säännönmukainen toistuvuus on ainoa keino, jolla voimme tehdä yhteistyötä, rakentaa teknologiaa ja luoda yhteisiä toimintamalleja. Tämä edellyttää, että luomme riittävän yhdenmukaisia selityksiä todellisuuden toiminnasta. Niitä kutsumme malleiksi, teorioiksi ja luonnonlaeiksi – vaikka ne eivät ole vielä todellisuus itse.

On hyvä huomata, että kaikki käsityksemme todellisuudesta ovat väistämättä kulttuurisesti kehittyneitä tarinoita. Osa niistä liittyy uskontoon, osa tieteeseen, osa puhtaasti arkipäiväiseen selittämiseen. Monia niistä voidaan pitää fiktiivisinä sosiaalisina todellisuuksina, kuten Harari on tuonut esiin: valtiot, rahajärjestelmät ja moraalisäännöt elävät ihmisten korvien välissä – ne muuttuvat, jos riittävän moni muuttaa niistä käsityksensä.

Tämä on tärkeä ero: reaalitodellisuus ei muutu, vaikka käsityksemme siitä muuttuvat. Kvarkin massa ei vaihtele siksi, että teoriamme siitä vaihtuu. Mutta sosiaalinen todellisuus muuttuu, koska se on olemassa vain kollektiivisessa uskomusverkossa.

Entä ne vapausasteet, joita pohdit? Ehkä avain on juuri tässä: reaalitodellisuuden struktuurit ovat niin rajoitettuja, että niistä rakentuu emergenttejä kokonaisuuksia vain tietyin tavoin. Me havaitsemme säännönmukaisuuden, koska satunnaisuus ei tuottaisi havaittavaa maailmaa. Ja juuri tämä havaittavuus edellyttää jonkinlaista sulkeutuneisuutta vaihtoehtoavaruudessa.

Mutta mikä tämän struktuurisuuden alkuperä on, sitä emme tiedä. Kvanttikentät, symmetriamurtumat, avaruuden topologia – nämä ovat yrityksiä kuvata sitä, mitä näemme, mutta ne eivät vielä kerro miksi gravitaatiovakio ei ole toisenlainen, tai miksi avaruus ei näytä 9+1-dimensioiselta. Ehkä kysymme enemmän kuin on mahdollista vastata. Tai ehkä vasta kulttuurisesti kehittyvä tieto pääsee lähemmäs tuota rajaa.

Toistaiseksi meillä ei ole muuta kuin tarinoita, teorioita ja mittauksia, jotka toimivat arjessa. Se ei ole täydellistä, mutta se on riittävän hyvää, jotta voimme edes kysyä näitä kysymyksiä.

Tarinat kiinnostaisivat. Varsinkin kun se on itsestään selvää, ettei tiede osaa näihin kysymyksiin vielä vastata.

Mitä evoluutioon tulee niin se ei toki ole sattumanvaraista vaan lukuisten erilaisten determinististen prosessien summa. Sattuma on vain yksi osatekijä eikä sekään tyhjästä tule.

Evoluutio on satunnaista, mutaatioiden joukossa on täysin epäkelpojakin yksilöitä ja luonnonvalinta ratkaisee, mitkä mutaatiot säilyvät.

Evoluutio ei ole sattumanvaraista. "Sattuma" antaisi ymmärtää, että mitä tahansa mutaatioita voisi syntyä missä tahansa ja milloin tahansa – mutta näin ei ole. Mutaatiot syntyvät tiettyjen biokemiallisten ja fysikaalisten prosessien seurauksena, jotka noudattavat luonnonlakeja. Niillä on omat "mahdollisuusikkunansa", eivätkä ne tapahdu rajattomasti tai täysin mielivaltaisesti.

Täydellistä sattumaa ei tietenkään ole olemassa, mutta tässä tapauksessa sattuma tarkoittaa sitä, että mutaatioiden synnyllä ei ole sellaista selittävää tekijää, joka aikaansaisi evoluution päämäärähakuisuuden.

Ja kuten puhuttu, mutaatio on vasta ensimmäinen askel. Varsinainen evoluutioprosessi tapahtuu luonnonvalinnan kautta, jossa vain ympäristöön sopeutuneet yksilöt pärjäävät ja lisääntyvät.

Aivan, mutta sopeutumatonkin yksilö on silti evoluution ilmentymä. Onhan monia lajeja kuollut sukupuuttonkin, mutta ne ovat silti olleet merkkinä evoluutiosta.

juu näin. Kommenttini oli pilkunviilaamista.

[asdf]

Sanotaan, että jos on Jumala, hänen tarkoituksensa on ihmisen ikuisen elämän toteuttaminen.

"Sanotaan" ?
Mistä sinä olet tietävinäsi jumalan tarkoitukset ?
Ok, tiedän että saat "ilmoituksia", joita pyytämättä ja hyvinkin auliisti jaat muillekin "tiedoksi". Mutta kumpi yleisölle puhuu, jumala vai sinä.
Painiiko painissa mies vai housut.

Niin, se on vaan yksi suunta, joka sanoo niin. Mutta meillä on vapaus valita, mitä suuntaa niistä ilmoituksista ja niiden tulkinnoista kannatamme. Minä kannatan tätä, henkilökohtaisesti tiedän että se on oikea, olen saanut siitä todistuksen, jota en enää epäile. Se ei ole tietoa missään muussa mielessä. Muiden on hankittava se tieto itse, omakohtaisesti.

Ja koska minä en ole saanut minkäänlaisia ilmoituksia, tulkitsen sen niin, ettei ilmoittajaakaan (jumala) ole. Loogista, eikö totta?

Niin just. Tärkeintä on uskonvapaus. Jokainen saa vapaasti valita, ja jokainen saa vapaasti kertoa oman kantansa ilman että se aiheuttaa syrjintää ja leimaamista kunkin uskonnollisen kannan perusteella, minkälainen ateismi tai teismi tai agnostismi se sitten kullakin onkin.

Kiista tulee täällä siitä, että naturalismin mukaan teismi on epätieteellistä, ja täällä pitää olla naturalismin kannalla. Silloin teisti ei saa ilmaista kantaansa, vaan siitä bannataan.

Minun kantani on teismi Kristuksen Kirkon, mormonien pääsuunnan tavalla. Enkä saa sitä ilmaista enkä puolustaa, koska teismi katsotaan epätieteelliseksi ja minut näin leimataan epätieteelliseksi. En saa puolustautua ja olen leimattu. Tämä on väärä foorumi niille asioille. Täällä se on häiriköintia. Ateismi ei ole häiriköintiä.

Silloin on vaiettava, enkä voi keskustella näistä asioista. Enkä siis keskustele idiotin kanssa, koska se on mahdotonta, johtaa banneihin. Sama on jo kosmologiankin kohdalla.

Koitas nyt ryhdistäytyä. Jo viikonloppuna olisi ollut kaikki syyt bannata sinut ikijankutuksestasi. Armollisuus alkaa olla lopussa.

[OlliS]

Sanotaan, että jos on Jumala, hänen tarkoituksensa on ihmisen ikuisen elämän toteuttaminen.

"Sanotaan" ?
Mistä sinä olet tietävinäsi jumalan tarkoitukset ?
Ok, tiedän että saat "ilmoituksia", joita pyytämättä ja hyvinkin auliisti jaat muillekin "tiedoksi". Mutta kumpi yleisölle puhuu, jumala vai sinä.
Painiiko painissa mies vai housut.

Niin, se on vaan yksi suunta, joka sanoo niin. Mutta meillä on vapaus valita, mitä suuntaa niistä ilmoituksista ja niiden tulkinnoista kannatamme. Minä kannatan tätä, henkilökohtaisesti tiedän että se on oikea, olen saanut siitä todistuksen, jota en enää epäile. Se ei ole tietoa missään muussa mielessä. Muiden on hankittava se tieto itse, omakohtaisesti.

Ja koska minä en ole saanut minkäänlaisia ilmoituksia, tulkitsen sen niin, ettei ilmoittajaakaan (jumala) ole. Loogista, eikö totta?

Niin just. Tärkeintä on uskonvapaus. Jokainen saa vapaasti valita, ja jokainen saa vapaasti kertoa oman kantansa ilman että se aiheuttaa syrjintää ja leimaamista kunkin uskonnollisen kannan perusteella, minkälainen ateismi tai teismi tai agnostismi se sitten kullakin onkin.

Kiista tulee täällä siitä, että naturalismin mukaan teismi on epätieteellistä, ja täällä pitää olla naturalismin kannalla. Silloin teisti ei saa ilmaista kantaansa, vaan siitä bannataan.

Minun kantani on teismi Kristuksen Kirkon, mormonien pääsuunnan tavalla. Enkä saa sitä ilmaista enkä puolustaa, koska teismi katsotaan epätieteelliseksi ja minut näin leimataan epätieteelliseksi. En saa puolustautua ja olen leimattu. Tämä on väärä foorumi niille asioille. Täällä se on häiriköintia. Ateismi ei ole häiriköintiä.

Silloin on vaiettava, enkä voi keskustella näistä asioista. Enkä siis keskustele idiotin kanssa, koska se on mahdotonta, johtaa banneihin. Sama on jo kosmologiankin kohdalla.

[colF0000]Koitas nyt ryhdistäytyä. Jo viikonloppuna olisi ollut kaikki syyt bannata sinut ikijankutuksestasi. Armollisuus alkaa olla lopussa.[/r]

En jatka näistä asioista, kuten tuossa sanon. Idiot vaan provosoi vastaamaan. Sinä taas olet sensuurin kannalla etkä asiallinen moderaattori, ja minun on pakko totella, vaikken haluaisi, ja toimintasi on selvästi sananvapauden vastaista minun mielestäni. Lain mukaan tuollaisia sääntöjen tulkintoja ei tässäkään foorumissa saisi olla.

[Why]

Miksi mutaatiot ovat välttämättömiä evoluutiolle?
Luonnonvalinta esim. valikoi jo olemassa olevien geenien välillä.

Lajin sisäinen muuntelu ei ole evoluutiota. Darwin kiinnitti asiaan erityisen suurta huomiota kirjassaan Lajien synty.
Evoluutio vaatii genomissa tapahtuvaa muutosta.

Lajin sisäinen muuntelu, joka tarkoittaa yksilöiden välisiä eroja samassa lajissa, on osa tätä suurempaa evoluutioprosessia.

[ID10T]

Miksi mutaatiot ovat välttämättömiä evoluutiolle?
Luonnonvalinta esim. valikoi jo olemassa olevien geenien välillä.

Lajin sisäinen muuntelu ei ole evoluutiota. Darwin kiinnitti asiaan erityisen suurta huomiota kirjassaan Lajien synty.
Evoluutio vaatii genomissa tapahtuvaa muutosta.

Lajin sisäinen muuntelu, joka tarkoittaa yksilöiden välisiä eroja samassa lajissa, on osa tätä suurempaa evoluutioprosessia.

Ei se ole evoluutiota, että olen 2 senttiä veljeäni ja 4 senttiä isääni pidempi. Tai se, että meillä veljeksillä on eri väriset silmät ja hiukset.

[Kohina]

Miksi mutaatiot ovat välttämättömiä evoluutiolle?
Luonnonvalinta esim. valikoi jo olemassa olevien geenien välillä.

Lajin sisäinen muuntelu ei ole evoluutiota. Darwin kiinnitti asiaan erityisen suurta huomiota kirjassaan Lajien synty.
Evoluutio vaatii genomissa tapahtuvaa muutosta.

Lajin sisäinen muuntelu, joka tarkoittaa yksilöiden välisiä eroja samassa lajissa, on osa tätä suurempaa evoluutioprosessia.

Ei se ole evoluutiota, että olen 2 senttiä veljeäni ja 4 senttiä isääni pidempi. Tai se, että meillä veljeksillä on eri väriset silmät ja hiukset.

No mitä se on sitten?

[Märkäruuti]

toimintasi on selvästi sananvapauden vastaista minun mielestäni. Lain mukaan tuollaisia sääntöjen tulkintoja ei tässäkään foorumissa saisi olla.

Tässä olet väärässä. Alustan ylläpitäjä tai ylläpitäjän valtuuttama henkilö saa omalla alustallaan valita, mitä mielipiteitä siellä saa esittää ja mitä ei. Sananvapaudesta säädetyn lain kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

[Märkäruuti]

Lajin sisäinen muuntelu, joka tarkoittaa yksilöiden välisiä eroja samassa lajissa, on osa tätä suurempaa evoluutioprosessia.

Kuten totesin, jo Darwin erotti lajin sisäisen muuntelun ja evoluution toisistaan.

[ID10T]

Miksi mutaatiot ovat välttämättömiä evoluutiolle?
Luonnonvalinta esim. valikoi jo olemassa olevien geenien välillä.

Lajin sisäinen muuntelu ei ole evoluutiota. Darwin kiinnitti asiaan erityisen suurta huomiota kirjassaan Lajien synty.
Evoluutio vaatii genomissa tapahtuvaa muutosta.

Lajin sisäinen muuntelu, joka tarkoittaa yksilöiden välisiä eroja samassa lajissa, on osa tätä suurempaa evoluutioprosessia.

Ei se ole evoluutiota, että olen 2 senttiä veljeäni ja 4 senttiä isääni pidempi. Tai se, että meillä veljeksillä on eri väriset silmät ja hiukset.

No mitä se on sitten?

Lajin sisäistä muuntelua. Me olemme eri näköisiä ja kokoisia, mutta samaa lajia silti.

[Kohina]

Miksi mutaatiot ovat välttämättömiä evoluutiolle?
Luonnonvalinta esim. valikoi jo olemassa olevien geenien välillä.

Lajin sisäinen muuntelu ei ole evoluutiota. Darwin kiinnitti asiaan erityisen suurta huomiota kirjassaan Lajien synty.
Evoluutio vaatii genomissa tapahtuvaa muutosta.

Lajin sisäinen muuntelu, joka tarkoittaa yksilöiden välisiä eroja samassa lajissa, on osa tätä suurempaa evoluutioprosessia.

Ei se ole evoluutiota, että olen 2 senttiä veljeäni ja 4 senttiä isääni pidempi. Tai se, että meillä veljeksillä on eri väriset silmät ja hiukset.

No mitä se on sitten?

Lajin sisäistä muuntelua. Me olemme eri näköisiä ja kokoisia, mutta samaa lajia silti.

Ja lajin sisäinen muuntelu mahdollistaa evoluution.

[Stadin öljylanne]

Viimetorstaisellisuutta koskevaa tietoa etsin ja tämmönen uskovainen Mikael Torppa tuli esiin, ei kuitenkaan kirjoittanut viimetorstaisellisuudesta.....Mikael ei taida uskoa spagettihirviöön, vaan tiukasti Raamattuun....


"Tiede ei tarvitse evoluutiota
mikaeltorppa
mikael torppa
02.12.2013 20:16
Facebook
Twitter
Dr Marc Kirchner, NAS, Harvard Medical School, Boston Globe, lokakuu 23, 2005. "Itse asiassa viimeisten 100 vuoden aikana lähes kaikki biologia on edennyt riippumatta evoluutiosta, paitsi evoluutiobiologia itse. Molekyylibiologia, biokemia, fysiologia, eivät ole ottaneet evoluutiota huomioon lainkaan."

Juuri näin Marc, kehitysopin hylkääminen ei tarkoita tieteen itsensä hylkäämistä niin kuin monet väärin luulevat. Kasvigeneetikko Dr John Sanford joka oli keksimässä "geenipyssy" menetelmää jota käytetään kasvien geenimanipulaatioon sanookin selventävästi haastattelussa joka löytyy kokonaisuudessaan täältä – Kasvigeneetikko: "Darvinistinen evoluutio mahdotonta".

"Yliopistomaailma on järjestelmällisesti "kehitysopillistanut" kaikki osa-alueet ihmisten ajatuksista. Vastoin yleistä luuloa, tämä ei suinkaan johdu siitä että kehitysoppi olisi keskeinen ihmisen käsityskyvylle, vaan se on ennemminkin syntynyt pääosin poliittisten ja ideologisten prosessien seurauksena.

Tästä johtuen nykyajan älyllisessä ilmapiirissä on kehitysopillisen teorian hylkääminen saatu vaikuttamaan tieteen itsensä hylkäämiseltä. Tämä on täysin nurinkurista!

Biologien usein hokema selviönä pitämä toteamus kuuluu: "Biologiassa mikään ei ole ymmärrettävää, paitsi kehitysopin valossa." Kuitenkaan mikään ei voisi olla kauempana totuudesta!

Uskon että jos ideologiset syyt unohdetaan, on totuus täsmälleen päinvastainen: "Biologiassa mikään ei ole ymmärrettävää, paitsi sunnittelun valossa".

Emme voi tosiasiassa selittää miten mitkään biologiset järjestelmät olisivat voineet "kehittyä", mutta voimme kaikki nähdä miten käytännössä kaikki mitä katsomme, kätkee sisäänsä tavattomasti suunnittelua.

En ole tietoinen minkäänlaisesta käytännön tieteestä (tietojenkäsittelytiede, liikennetiede, lääketiede, maataloustiede, insinööritiede tms.), joka olisi hyötynyt kehitysopillisesta teoriasta.

Todelliset edistysaskeleet tieteessä on kuitenkin järjestelmällisesti kerrottu höystettynä keksityillä kehitysopillisilla tarinoilla, mutta vasta edistysaskeleen jo tapahduttua. Tämä heijastaa kaikkialle ulottuvaa tieteen politisoimista". (John Sanford)

Tässä hyvä video aiheesta, puhujana kasvigeneetikko John Sanford – Evoluutio on vahingoittanut tiedettä:

Lue myös kirjoitukseni tieteen luonteesta seuraavasta linkistä: Tieteen luonne ja rajoitukset



mikaeltorppa
mikael torppa Sitoutumaton RaaheIlmoita asiaton sisältö
Uskon Raamatun olevan Jumalan sanaa - kirjaimellisesti totta ja tieteellisesti tarkka sekä paikkansapitävä!
http://sauluslahetys.com/
toni@sauluslahetys.com"

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikael ... en-sanoma/

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikael ... oluutiota/

Kyse ei ole evoluutiosta vaan mekanismista, jolla aivoton prosessi osaa noudattaa satunnaisen koheltamisen sijaan sääntöä. Kreationismi perustuu olettamaan, että evoluutio on satunnainen prosessi. Minä en ole kreationisti. Minä en usko Jumalaan tai muihinkaan teleologisiin voimiin.

Minä ymmärrän kuitenkin, että jotta luonto osaisi noudattaa evoluutiota, kvanttimekaniikkaa ja yleistä suhteellisuusteoriaa, sen sijaan, että se toimisi mielivaltaisesti miten sattuu, edellyttää se, että joku mekanismi poistaa luonnolta riittävästi vapausasteita, jotta homma ei olisi täysin mielivaltaista. Tämä on kysymys, johon pitää osata vastata vaikka ei jeesukseen uskoisikaan. Nähdäkseni jopa sitä suuremmalla syyllä, mitä vähemmän itsellään on uskovaisten geeniperimää.

Uskonnottomana en perusta mistään kreationismistä tai mistään muustakaan tunnustuksellisesta uskomisesta. Uskomuksiahan maailmassa riittää...???

Siinä tapauksessa ei pitäisi olla hätää. Tarkoitus ei ole keskustella kreationismista vaan ontologisista olettamista, joiden täytyy pitää paikkansa, jotta fysiikka toimii, kuten se toimii. Ontologia ei ole kreationismia vaan käsittelee kysymyksiä siitä, mitä on tai voidaan sanoa olevan objektiivisesti olemassa.