Millaisia sporttisia harrastuksia sinulla on ollut?

[Purdue]

MuayThai, voimanosto, lenkkeily. Tuossa ne mitä on tullut tehtyä.
Paini tai lukkopaini kiinnostaisi jos semmonen mahdolliduus olisi
täällä, mutta kun ei ole.

Tuli tosta painista mieleen, että jenkkilässä kun olin 80-luvun lopulla yhden talven high schoolissa, niin siellä urheiluharrastukset pyöri koulujen ympärillä, ja eri koulujen oppilaat kilpaili keskenään eri lajeissa.

Ja paini oli yllättävästi koriksen ja jenkkifutiksen jälkeen oikein suosittu, ja meidänkin koulussa oli painijoukkue.

En itse sitä siellä harrastanut, mutta mun isäntäperheen vanhemmat pojat oli koulussa ollessaan sitä harrastanut, ja aika usein joutu niiden kanssa painimaan kun ne tuli viikonloppuisin kotona käymään kun ne opiskeli collegessa ja yliopistolla.

Mulla kanssa vaari kannusti painimaan jo lapsena.
Hyvä laji. Tulee ns. sikavoimaa.
Ihme että suomessa se ei oikeen ole suosiossa.
Nyt on nämä uudet versiot painista enempi suosiossa.
Suomeen pitäis saada jotain kamppailulajeja koululiikuntaan.

Joo, koululiikunta voisi sisältää jotain painia taikka judoa esimerkiksi. Mutta siihen oppilaat tarttis tamineet ja sitten pätevän opettajan. Se taas vaatis resursseja, ja niitä ei ilmeisesti nykyään ole kun täytyy säästää kaikessa.

Mutta tuo jenkkilän urheilusysteemi on aika hyvä. Suomessahan kaikki menee urheiluseurojen kautta.

Mutta USA:ssa nuorten urheilu on järjestetty pitkältikin ainakin peruslajien osalta (jenkkifutis, koris, paini, baseball, jne.) koulujen varaan. Eli eri high schoolit on rankattu oliko nyt yhdestä neljään tähden luokkaan koon mukaan, ja saman kokoluokan koulujen oppilaat ja joukkueet kilpaili keskenään koulujen välisissä kisoissa ja matseissa.

Eli siellä systemaattisesti ohjataan ainakin high school tasolta college tasolle oppilaat, ja siitä sitten mahdollisesti ammattilaisiksi.

[Brainwashed]

Suomeen pitäis saada jotain kamppailulajeja koululiikuntaan.

No ehkä mahdollisuus vapaaehtoisena voisi olla hyvä, jos resurssit riittävät, mutta nuo lajit ovat vielä paljon huonompaa pakkopullaliikuntaa kuin palloilulajit. Käytännössä se tarkoittaisi, että natsihenkisen liikunnanopettajan suosiossa olevat öykkärit saavat pahoinpidellä epäsuosiossa olevia epäliikunnallisia. Ja turha väittää, etteikö tuo tulisi olemaan käytännön todellisuutta ihan liian monessa paikassa.

Tuollainen toteutui minun nuoruusmuistojeni mukaan nk. pallopelienkin joukkuevalinnassa, mutta siihen ei ollut liikunnan opettajalla muita kytköksiä kuin että joutui määräämään meidät pohjan pohjimmaiset arpapelillä jompaan kumpaan joukkueeseen, joita kummankaan joukkueen alfat eivät huolineet joukkueeseensa. Siellä sitten seistiin pesiskentän takalaidassa ja odotettiin että pallo lentää itsekseen hanskaan. Olin yleensä se viimeisin josta heitettiin arpaa, koska paskat välitin moisesta perseilytouhusta...

[Neutroni]

Tuollainen toteutui minun nuoruusmuistojeni mukaan nk. pallopelienkin joukkuevalinnassa, mutta siihen ei ollut liikunnan opettajalla muita kytköksiä kuin että joutui määräämään meidät pohjan pohjimmaiset arpapelillä jompaan kumpaan joukkueeseen, joita kummankaan joukkueen alfat eivät huolineet joukkueeseensa. Siellä sitten seistiin pesiskentän takalaidassa ja odotettiin että pallo lentää itsekseen hanskaan. Olin yleensä se viimeisin josta heitettiin arpaa, koska paskat välitin moisesta perseilytouhusta...

Tuohon ei liittynyt väkivaltaa, ja ainakaan minä en kokenut sitä koskaan ongelmana, vaikka olin yleensä parin viimeisen joukossa. Kaikki tiesivät, että minua ei vain se paska kiinnosta. Oli siellä pari ärsyttävää tyyppiä, jotka suuttuivat joskus kun "puolustukseni" petti ja vastustaja teki maalin, mutta eivät hekään väkivaltaiseksi äityneet. Ja pari ärsyttävää opettajaa, jotka välillä poimivat minut urputuksen kohteeksi, mutta kyllä hekin ymmärsivät hyvin pian että ei minusta saa pelaajaa vaikka kuinka räksyttää, parempi antaa olla ja laittaa kutonen todistukseen.

[RaspuReturn]

En minäkään mikään joukkuepelivirtuoosi ollut. Vituttihan ne.
Mutta kun tuli telinevoimistelun vuoro niin pääsi loistamaan.
Ei ne alfat niin kovia jätkiä enää olleetkaan.

[Brainwashed]

Tuollainen toteutui minun nuoruusmuistojeni mukaan nk. pallopelienkin joukkuevalinnassa, mutta siihen ei ollut liikunnan opettajalla muita kytköksiä kuin että joutui määräämään meidät pohjan pohjimmaiset arpapelillä jompaan kumpaan joukkueeseen, joita kummankaan joukkueen alfat eivät huolineet joukkueeseensa. Siellä sitten seistiin pesiskentän takalaidassa ja odotettiin että pallo lentää itsekseen hanskaan. Olin yleensä se viimeisin josta heitettiin arpaa, koska paskat välitin moisesta perseilytouhusta...

Tuohon ei liittynyt väkivaltaa, ja ainakaan minä en kokenut sitä koskaan ongelmana, vaikka olin yleensä parin viimeisen joukossa. Kaikki tiesivät, että minua ei vain se paska kiinnosta. Oli siellä pari ärsyttävää tyyppiä, jotka suuttuivat joskus kun "puolustukseni" petti ja vastustaja teki maalin, mutta eivät hekään väkivaltaiseksi äityneet. Ja pari ärsyttävää opettajaa, jotka välillä poimivat minut urputuksen kohteeksi, mutta kyllä hekin ymmärsivät hyvin pian että ei minusta saa pelaajaa vaikka kuinka räksyttää, parempi antaa olla ja laittaa kutonen todistukseen.

Meillä on sitten niiltä osin melko samankaltaiset kokemukset niiltä ajoilta. Itse en muista että olisi ollut ns natsihenkisiä opettajia, mutta muutama öykkärioppilas erehtyi silloin ala ja yläasteen luokilla koettelemaan rajojaan minun suhteeni, jotka päätyivät heidän kohdallaan nk instant karman toteumisiin, joista ei puuttunut väkivaltaa, mutta se kohdistui "oikeaan osoitteeseen" sellaisella nopeudella ja voimalla joka hiljensi pahimmankin öykkärin. Aikuisena ei ole onnekseni tarvinnut enää turvautua sellaisiin keinoihin.

[Neutroni]

En minäkään mikään joukkuepelivirtuoosi ollut. Vituttihan ne.
Mutta kun tuli telinevoimistelun vuoro niin pääsi loistamaan.
Ei ne alfat niin kovia jätkiä enää olleetkaan.

No ainakin meillä oli aika vahva ajatus, että joukkuepelit ovat parhaiten alfoille sopivaa urheilua. Kakkoskategoriassa oli yleisurheilu, voima- ja kamppailulajit. Voimistelu oli homppelihommaa, jota alfaksi pyrkivän ei kannattanut ottaa kovin tosissaan, tai ainakaan näyttää sitä.

[JarppiOne]

Joo, viimeisten joukossa seisoin pelien joukkueenvalinnoissa minäkin. Voimistelu meni sitten vähän paremmin. Taisi olla liikunta seiska todistuksessa.

Tuli aikuisena monesti mieleen että nyt voisi haastaa niitä alfoja kun juoksentelin räntäsateessa kolmatta tuntia tai vetelin salitreeniä kohtuuraskailla painoilla

Noh, mitäs näistä. Eipä sitä loppupelissä tarvi todistella kuin itselleen.

[Justis]

Nuorena miehenä tuli harrastettua ihan kaikenlaista ja joskus jopa tuntui että hulluuden rajoille asti. Lentopallo ja koripallo eivät kuuluneet niihin, melkein kaikkea muuta joskus verenmakukin suussa ja on siitä sitten saanut maksaa hintaakin. Polvien ja nilkkojen nivelsiteet on melko löysässä kunnossa ja venähtää liian helposti. hampaita on mennyt, muutama kylkiluu murtunut molemmat ranteet murtuneet, jokunen sormikin ja leukakin kerran. Ei ihme että vakuutusyhtiön lääkäri sanoi että olet harvinaisen onnettomuusaltis tyyppi.

Laji mikä minua ehkä eniten addiktoi oli hiihto. 2000 km oli pakko hiihtää talvessa oli lunta tai ei. Kyllä joskus oli tosi väsynyt kun ensin ravaa pitkin maakuntaa 10 tuntia päivässä ja sitten illalla vielä 30 km hiihtolenkille. No sitten alkoi kyynärpäät prakamaan ja perhettäkin alkoi tulla niin hulluus loppui viimeistään 10 vuotta sitten kun jouduin onnettomuuteen enkä enää koskaan palaa entiselleen.

Kaikki ei sitä ymmärrä mutta myös liikunta voi tulla pakkomielteeksi jota ilman ei voi sitten olla. Jokin tietty raja on vain saavutettava vaikka ei kilpailuissa olisikaan

[deep purpose]

Kouluaikoina tuli harrastettuu vähän kaikkee ja about 20 kulta/hopea/pronssi mitalia haalittu.

Yleisurheilussa menestystä:
Pikajuoksu
Pituushyppy
Kuula

Joukkuelajeissa:
Saba
Koripallo
Futis

Erikoislajissa:
Paini

Ja tuli fillaria ajeltuu päivittäin

[Neutroni]

Harrastin joskus nuorempana maastopyöräilyä. En mitenkään urheilullisesti kisaten tai seuroissa, vaan kuntoliikuntana omaksi iloksi.

Yksi minun liikunnan ongelmia on, että en oikein tykkää minkäänlaisesta sosiaalisuudesta siinä yhteydessä kun rääkk... siis kehitän itseäni. Sen pitää tapahtua yksin korvessa. Eniten harmittaa, että uimassa voisi käydä, mutta arkiaamuina siellä on 3 rataa kuudesta koulujen käytössä ja yksi vesijuoksijoilla ja ne kaksi vapaata umpitukossa kaikenlaisia uimareita kovian tason urheilijoista patologisiin läskeihin, joille lääkäri lienee antanut viimeisen ukaasin, että liiku tai kuole.

[Wiesti]

Koululiikuntaa ei voi järjestää kaikkia miellyttävällä tavalla.

[Neutroni]

Koululiikuntaa ei voi järjestää kaikkia miellyttävällä tavalla.

Ei mitään voi, mutta liikunta on niin tärkeä asia myöhemmän terveyden kannalta, että lähtisin itse siitä, että ketään ei traumatisoida vouhottavien liikuntaintoilijoiden toimesta. Liikunnasta tykkäävät ja siinä hyvät yleensä liikkuvat vähintään kohtuullisesti joka tapauksessa ja se, että joku liikuntaa inhoava käy simputettavana ei lisää hänen liikuntaa, koska eivät ne voi pakottaa ketään, mutta voi estää liikunnan vuosikymmeniä tai lopun ikää.

Tässäkin olisi tasoryhmien paikka. Kymppiä tavoittelevat voisivat pelata pelejä tai tehä muita lajeja veren maku suussa. Seiskan oppilaille höntsäpelejä ja eri lajeihin tutustumista ja liikuntaa inhoaville jotain kävelylenkkejä lähialueella ym. ja vitonen numeroksi. Se ei maksaisi sen enempää kuin nykyinenkään liikunta, sillä saataisiin jokaiselle jotain eikä kenellekään tuotettaisi traumoja.

[Henry Borat]

Tavaran per se roudaamista paikasta toiseen, ja kyse jopa sadoista tonneista kerralla, sekä rakennusten purkua ja siitä saatujen materiaalien hyötykäyttöä, sekä omiin tarpeisiin että myytäväksi. Tällä hetkellä nk kaarihallin purku, joka ehkä omaan käyttöön, ellei joku tarjoa rungosta tarpeeksi paljon että kannattaa myydä.

Varmaan tunnet Aulosen, kun olet ks. alalla?
Tai jos sukunimi ei sano mitään, niin ei tarvi etunimeäkään.

[Märkäruuti]

Liikunnasta tykkäävät ja siinä hyvät yleensä liikkuvat vähintään kohtuullisesti joka tapauksessa ja se, että joku liikuntaa inhoava käy simputettavana ei lisää hänen liikuntaa, koska eivät ne voi pakottaa ketään, mutta voi estää liikunnan vuosikymmeniä tai lopun ikää.

Monta kertaa voi olla kyse siitä, että löytää itselleen sopivan tavan liikkua. Olen ollut kai lapsesta lähtien ikiliikkuja ja aina välillä on mennyt jopa ööverksi. Luonnekysymys.

Ymmärrän silti heitä, joille liikunta ei vaan natsaa. Se saattaa monilla johtua jopa kouluaikaisista kokemuksista. Itse en ole ollut ikinä hengeltäni joukkueurheilija. Treenisalillakin harjoittelin yksin, en samaa ohjelmaa kimpassa parin kaverin kanssa. Hiihto- tai melontalenkillä en kaipaa ketään kirittäjäksi tai viereen höpöttämään.

Jollekin taas liikunnan sosiaalisuus on se ykkönen. Ymmärrän sitäkin. Olihan minullekin saliporukka sosiaalisesti tärkeää, mutta ei silloin kun tein harjoitetta.

Pointtisi on se, että jos haluaa liikunnasta elinikäisen harrastuksen, pitää liikkua omilla ehdoillaan. Liikunnan pitää olla jotain, mistä itse tykkää, on se sitten treenaamista maratoonille tai halonhakkuuta kesämökillä. Ei kukaan jaksa ikäänsä treenata terveyden, ulkomuodon tai hyvän kunnon takia. Liikunnan pitää antaa koukuttavia elämyksiä, jotta se muodostuisi elinikäiseksi.

[RaspuReturn]

En minäkään mikään joukkuepelivirtuoosi ollut. Vituttihan ne.
Mutta kun tuli telinevoimistelun vuoro niin pääsi loistamaan.
Ei ne alfat niin kovia jätkiä enää olleetkaan.

No ainakin meillä oli aika vahva ajatus, että joukkuepelit ovat parhaiten alfoille sopivaa urheilua. Kakkoskategoriassa oli yleisurheilu, voima- ja kamppailulajit. Voimistelu oli homppelihommaa, jota alfaksi pyrkivän ei kannattanut ottaa kovin tosissaan, tai ainakaan näyttää sitä.

Kyllä ne alfat erottuu fyysisistä ja henkisistä kyvyistä.
Vittuilijat kaikkoaa, kun ne ymmärtää että tuohan on vahva.
Joku pikku mikkihiirifutaaja ei ikinä pääse alfaksi.