Maailma kuntoon: Kolme teesiäsi?!

[Purdue]

Mutta sitten tuosta sivistykseen ja valistukseen perustuvasta hallinnosta. Idea on hyvä, mutta valitettavasti demokraattinen politiikka perustuu erilaisille arvoille ja niistä johdetuille päämäärille. Se on parhaimmillaankin siis sellaista puuhaa jossa arvot ja sivistys sekoittuvat. Jos homma perustuisi puhtaasti tieteelle, niin poliittiset vaihtoehdot putoaisivat politikasta pois.

Onko tuo hinta jonka olemme valmiita maksamaan?

Te (merkityksessä melkein kaikki muut ihmiset) ette ole. Minä olisin. Tietysti jonkinlainen neuvoa-antava demokraattia olisi hyvä, varsinkin paikallistasoilla. Ja tiede ei tietysti voi tuottaa vastauksia arvokysymyksiin, mutta jos keskustelun otsikko on miten minä parantaisin maailmaa, jos saisin vallan siihen, niin se lähtökohta olisi hyvin epädemokraattinen. Sitten mentäisiin minun mielen mukaan eikä demokraattisesti. En usko, että demokraattiset hallinnot pystyvät tämän parempaan. Demokratia on altis ihmisten manipuloinnille ja hyväksikäytölle ja se vaatisi jonkinlaisen epädemokraattisen ohjauksen, joka estää rikkaan eliitin käyttämästä hyväksi ihmisten halua viihteellisyyteen ja krääsän kerskakulutukseen.

Ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa jonkinlainen tekoälyjärjestelmä voi toimia niin. Mutta se on iso ehkä. Todennäköisyys lienee mitätön, mutta en minä keksi nykymaailman perusteella muutakaan keinoa miten ihminen voisi luopua eläimellisyydestään ja kehittyä pysyvästi kohti sivistystä ja oikeudenmukaisuutta. Kukaan ihminen ei pystyisi ja olen varma, että valta korruptoisi minunkin mielen tuossa tilanteessa ihan kuin kaikkien muiden ihmisten, ja piiskaisin sitten vain ihmiskunnan tavoittelemaan tähtiä jonkinlaisina pelihahmoina ihan vain, koska se on minusta kiinnostava päämäärä.

Totta haastelet. Valta korruptoi, ja totta on sekin ettei demokratiakaan ole täydellinen järjestelmä.

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

[Neutroni]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

[Märkäruuti]

Määrä ei korvaa laatua, joten ylikansoittuminen olisi syytä saada vihdoinkin loppumaan. Eikä se muuta tarvitsisi kuin naisten oikeuksien lisäämisen ehkäisy ja abortit edellä.

Näen ylikansoittumisessa lähinnä kolme syytä.
1. Naisen alistettu asema pahiten kasvavissa väestöissä. Jos nainen ei saa päättää omasta kehostaan, hänelle jää helposti synnytyskoneen asema.
2. Yleinen sosiaaliturvan taso ja koulutustaso. Monissa maissa suuri lapsiluku on vieläkin sosiaaliturvan korvike. Tähän kun lisää kouluttamattomuudesta syntyvän työttömyyden ja tietämättömyyden ehkäisystä, niin lapsia tulee.
3. Uskonnot. Katolisuus suurimpana kristillisenä suuntauksena vastustaa ehkäisyä ja samaa löytyy myös pienemistä uskonsuunnista. Meillä esimerkkinä VL.
Islaminuskosta en tiedä, mutta tuskin siellä asia on sen paremmin.

Sosiaaliturva kuntoon, koulutus kuntoon sekä aito tasa-arvo ja sen myötä naisille oikeus päättää omasta kehostaan.

Helppo luetella, vaikea toteuttaa.
Vähän kun entisessä työpaikassani irroitettavuuslausunto: "Helppo irroittaa. Vaikea sijoittaa."

[Elämänsankari]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

Ja maailmassasi iso osa kyvykkäistä ei edes yrittäisi, ja ne jotka ei nytkään edes kunnolla yritä ei yrittäisi, ja kohta kukaan ei edes yrittäisi.

Mutta tasa-arvo toteutuisi, kaikki köyhiä ja pyörisi omassa paskassaan. Mentäs tuhansia vuosia taaksepäin kehityksessä, ja sen jälkeen vain voimalla pärjäisi. Väkivaltaa väkivallaan perään.

Mutta totta turiset, vasemmistolaistahan tuo oliso.

[Stadin öljylanne]

Politiikkaksi riittää mitkä tahansa lupaukset ja ihan millä tahansa politiikalla, ja mediaseksikkäin politiikka voittaa riippumatta siitä, lunastetaanko lupaukset. Tulee mieleen vuoden 2015 liepeillä tieteentekijöiden tunnustama ongelma tieteessä, jossa julkaisupaineet ajoivat tutkijat sensaatiohakuisuuteen tutkimustulosten luotettavuuden kustannuksella. Tämä johti käsittääkseni parempiin käytäntöihin, mikä on vähentänyt tiedevilpin määrää.

1. Ehdellyttäisin poliittisilta päätöksiltä toistettavuutta. Eli ennen kuin joku poliittinen päätös valtakunnallistettaisiin, pitäisi sen lupaukset osoittaa toimivaksi ennakkoon kokeilemalla sitä esimerkiksi jossain kaupungissa tai kylässä. Arvioinnin toimivuudesta tulisi tehdä mahdollidimman riippumaton elin kuten esimerkiksi yliopistojen paneelit ja kansalaisjärjestöjen paneelit. Eri porukka kuin poliitikot, mutta oletettavasti asiaan vihkiytyneiden porukat.

2. Se saako asettua ehdolle ensimmäisen kauden jälkeen, tulisi riippua siitä, onko näyttöä osallistumisesta päätöksentekoon, joka johtaa luvattuihin tuloksiin. Jos on näyttöä, voi asettua taas ehdolle jos ei, pitää hakea vauhtia päätöksenteon ulkopuolelta. Eli poliitikko joka on menettänyt oikeutensa asettua ehdolle, voisi osallistua seuraavan kauden lakien valmisteluun esimerkiksi asiantuntijatehtävissä, joko ministetiöissä tai kansalaisjärjestöissä, joiden asiantuntemusta polliitikot konsultoivat ja jos on osoittanut siellä kykynsä saada aikaan toimivaa politiikkaa kyseisissä asiantuntijatehtävissä, saisi oikeuden taas asettua ehdolle seuraavalle kaudelle poliitikoksi. Eli yritettäisiin suosia politikoissa meritokratiaa nykyisen karismaattisen sensationismin sijaan. Tulos tai ulos!

3. Läpinäkyvyyttä: jokainen euro, joka liikkuu poliitikon pankkitilille, sieltä pois julkiseksi. Mukaan lukien poliitikon hallussa olevat sijoitustuoteet ja niiden arvo. Poliitikon menetettävä taloudellinen yksityisyytensä, vaalikaudella. Koska on asemassa, joka päättää kansalaisten taloudesta tulee kansalaisen osata arvioida elääkö poliitikko elämää jossa ymmärtää kansalaisen yhteiskuntaluokan ongelmia vai ei. Jos epäonnistuu ylläpitämään taloudellista avoimuuttaan, poliitikon tehtävistä saa kenkää välitömästi ja eduskuntaan seuraavana varasijalla oleva saa paikan.

Tämä ei olisi sen parempi ratkaisu kuin nykyinen demokratitulkintamme, mutta minimoisi ehkä virheelisen politiikan määrää nykyistä paremmin.

[Purdue]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

Hieman veikkaan, että tuo sun unelma kariutuisi siihen mihin kommunismikin: taloudelliseen jälkeen jääneisyyteen.

Jos ei porukalla olisi varaa kuluttaa eli heillä ei olisi rahaa käytettävissään, niin tuo johtaisi yksityisen kulutuksen laskuun, mikä taas johtaisi siihen että firmat laittaisivat porukkaa pellolle, jolloinka työttömyys kasvaisi. Kun työttömyys kasvaisi, niin valtion menot kasvaisivat ja elettäisiin velaksi.

Tuo homma kaatuisi kuin korttitalo.

Innovaatioihin perustuva kapitalismi, jossa hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta, niin edellyttää myös kulutusyhteiskuntaa.

Meillä on itse asiassa kolmio, josta olemme riippuvaisia, ja sen kolmion kulmat ovat:

- KYSYNTÄ
- TARJONTA
- TULOT

Ja nämä kaikki riippuvat toisistaan. Jos ihmisten tulot laskevat, niin tämä leikkaa kysyntää, ja kun kysyntä laskee niin yritykset sopeuttavat tarjontaa alaspäin ja laittavat porukkaa pihalle, mikä taas laskee tuloja sekä kysyntää, ja kierre on valmis.


Jos tota sun utopiaa (vai onko se dystopia?) ajattelee, niin kun sä haluat ottaa rikkailta ja säädellä maksimaalista varallisuutta, niin samalla sun pitäisi antaa niille köyhimmille lisää rahaa jolla kuluttaa, jolloinka köyhyys poistuisi yhteiskunnasta pääosin.

Homman voisi toteuttaa siten (jos rahaa olisi kun rikkaita verotettaisiin kovemmin sun maailmassa), että matalapalkka-ammateissa toimivat ihmiset saisivat tiettyyn rajaan asti valtiolta palkka bonuksen. Eli tää olisi tää Milton Friedmanin ajama negatiivinen tulovero.

Homma voisi jopa toimia, jos ajatellaan että työttömät ei saisi tuota bonusta, vaan vain työssä olevat. Se kannustaisi kaikkia ottamaan myös matalapalkkaista työtä vastaan.

Ja kun myös köyhillä olisi varaa kuluttaa, niin se lisäisi kansalaisten käytettävissä olevia tuloja, ja köyhillähän kaikki raha menee kulutukseen, jotenka se piristäisi myös taloutta, eikä lamauttaisi sitä.

[Stadin öljylanne]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

Hieman veikkaan, että tuo sun unelma kariutuisi siihen mihin kommunismikin: taloudelliseen jälkeen jääneisyyteen.

Jos ei porukalla olisi varaa kuluttaa eli heillä ei olisi rahaa käytettävissään, niin tuo johtaisi yksityisen kulutuksen laskuun, mikä taas johtaisi siihen että firmat laittaisivat porukkaa pellolle, jolloinka työttömyys kasvaisi. Kun työttömyys kasvaisi, niin valtion menot kasvaisivat ja elettäisiin velaksi.

Tuo homma kaatuisi kuin korttitalo.

Innovaatioihin perustuva kapitalismi, jossa hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta, niin edellyttää myös kulutusyhteiskuntaa.

Meillä on itse asiassa kolmio, josta olemme riippuvaisia, ja sen kolmion kulmat ovat:

- KYSYNTÄ
- TARJONTA
- TULOT

Ja nämä kaikki riippuvat toisistaan. Jos ihmisten tulot laskevat, niin tämä leikkaa kysyntää, ja kun kysyntä laskee niin yritykset sopeuttavat tarjontaa alaspäin ja laittavat porukkaa pihalle, mikä taas laskee tuloja sekä kysyntää, ja kierre on valmis.


Jos tota sun utopiaa (vai onko se dystopia?) ajattelee, niin kun sä haluat ottaa rikkailta ja säädellä maksimaalista varallisuutta, niin samalla sun pitäisi antaa niille köyhimmille lisää rahaa jolla kuluttaa, jolloinka köyhyys poistuisi yhteiskunnasta pääosin.

Homman voisi toteuttaa siten (jos rahaa olisi kun rikkaita verotettaisiin kovemmin sun maailmassa), että matalapalkka-ammateissa toimivat ihmiset saisivat tiettyyn rajaan asti valtiolta palkka bonuksen. Eli tää olisi tää Milton Friedmanin ajama negatiivinen tulovero.

Homma voisi jopa toimia, jos ajatellaan että työttömät ei saisi tuota bonusta, vaan vain työssä olevat. Se kannustaisi kaikkia ottamaan myös matalapalkkaista työtä vastaan.

Ja kun myös köyhillä olisi varaa kuluttaa, niin se lisäisi kansalaisten käytettävissä olevia tuloja, ja köyhillähän kaikki raha menee kulutukseen, jotenka se piristäisi myös taloutta, eikä lamauttaisi sitä.

Kiinalla voisi olla toinen mielipide taloudelliseen jälkeenjääneisyyteen, mitä kommunismiin tulee. Kommunismihan oli alunperin kai Marxilla ja Engelillä teeseissään tietyllä tavoin ohjattua kapitalismia, kun taas vastustavat ideologiat kannattivat ei-ohjattua kapitalismia. Ohjaus on toki epäonnistunut lähes kaikkialla, mutta Kiina näyttää ohjaavan kapitalismiaan ainakin jollain tavoin paremmin kuin muut. Hyvinvointiyhteiskunnat 1970 -luvulla myös olivat varsin onnistuneita kokeiluja kapitalismin ohjailuissaan. Oikeistolaiset tietävät edelleenkin, että hyvinvointiyhteiskunnan yhteiskunnallisesti järjestetyt turvaverkot Suomessakin ovat kommunismia, ja oikeassa ovat.

[Neutroni]

Hieman veikkaan, että tuo sun unelma kariutuisi siihen mihin kommunismikin: taloudelliseen jälkeen jääneisyyteen.

Kommunismi kariutui samaan kuin kapitalismi on parhaillaan kovaa vauhtia kariutumassa, eliitin ahneuteen. Elitti veti liikaa etuja ja kurjisti kansan liian köyhäksi. Tietenkään en olisi diktaattorina immuuni sille, että minun pitäisi perustaa tuollainen eliitti, joka on osallisena minun rikoksissa ihmisyyttä vastaan, mikä varmistaa uskollisuutta, mutta vastineeksi tarjota mahdollisuus sikailla, mikä kaataisi koko homman. Jossain vaiheessa taisin kirjoittaa, että se vaatisi jonkinlaisia taikavoimia, joilla alistaa muut ilman riippuvuutta tuollaisesta eliittiklikistä. Mutta tässä tullaan taas siihen, että millään edes etäisesti realistisilla reunaehdoilla ei ole mitään maailmaa parantavia taikaluoti-ideoita. Voimme vain antaa tämän rysähtää ja seuraavat sukupolvet saavat katsoa mihin seuraava kehityshuippu johtaa. Ei sitä voi kukaan hallita tai ennustaa.

Jos ei porukalla olisi varaa kuluttaa eli heillä ei olisi rahaa käytettävissään, niin tuo johtaisi yksityisen kulutuksen laskuun, mikä taas johtaisi siihen että firmat laittaisivat porukkaa pellolle, jolloinka työttömyys kasvaisi. Kun työttömyys kasvaisi, niin valtion menot kasvaisivat ja elettäisiin velaksi.

Tuo homma kaatuisi kuin korttitalo.

Tämä yhteiskunta kaatuisi kuin korttitalo. Tuollainen ei tietysti toimisi nykyisenlaisen yhteiskunnan lisänä, vaan olisi kokonaan erilainen järjestelmä. En usko, että kaiken redusoiminen rahaan, josta kaikki kilpailevat moraalista piittaamatta, on ainoa tai paras tapa hallita yhteiskuntia. En tietenkään väitä voivani vetää hatusta toimivaa mallia, mutta ei se kerro mitään siitä voiko sellainen koskaan toteutua vai ei.

Innovaatioihin perustuva kapitalismi, jossa hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta, niin edellyttää myös kulutusyhteiskuntaa.

Ei sosialismi sulje pois innovaatioita. Ne kyvykkäämmät kyllä osallistuvat, vaikka saisivat palkkioksi ansioistaan jotain kohtuullista. Tai hyvinkin pientä. Ei sen porukan luonne anna periksi olla ja maata. Järjestelmän pitää olla vain sellainen, että se ei anna mahdollisuuksia vilpilliseen välistä vetoon.

Kommunismi torppasi innovaatiot siksi, että puolue-eliitti koki ne uhaksi omalle vallalleen ja eliittiasemalleen. Ei suinkaan siksi, että ihmiset menettivät kykynsä tehdä innovaatioita. Ihan samoin toimii kapitalistinen yhteiskunta. Maailma on täynnä satoja tuhansia lakeja ja direktiivejä, jotka haittaavat, hidastavat tai tekevät mahdottomaksi uusien innovaatioiden kasvun taloudellisesti merkittäviksi. Ne eivät ole vasemmistolaisten lobbaamia sääntöjä porvarien kiusaksi, vaan kansainvälisten suuryritysten lobbaamia pienten ja keskisuurten yritysten pitämiseksi pois markkinoilta. Innovatiivisen ihmisen ainoa mahdollisuus on tehdä innovaationsa ison firman työntekijänä tai pikkufirmana, joka on pakko myydä isolle sitä vastaan, että saa pikkurikkaan aseman, siinä vaiheessa jos innovaatio osoittautuu lupaavaksi.

Meillä on itse asiassa kolmio, josta olemme riippuvaisia, ja sen kolmion kulmat ovat:

- KYSYNTÄ
- TARJONTA
- TULOT

Niin, tämä yhteiskunta perustuu siihen, että kaikki lasketaan rahana, jonka rikkain eliitti määrittelee, ja sitten kilpaillaan siitä sillä säännöllä, että rikkaampi on aina oikeassa. Mutta tämä onkin paska yhteiskunta.

[Purdue]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

Hieman veikkaan, että tuo sun unelma kariutuisi siihen mihin kommunismikin: taloudelliseen jälkeen jääneisyyteen.

Jos ei porukalla olisi varaa kuluttaa eli heillä ei olisi rahaa käytettävissään, niin tuo johtaisi yksityisen kulutuksen laskuun, mikä taas johtaisi siihen että firmat laittaisivat porukkaa pellolle, jolloinka työttömyys kasvaisi. Kun työttömyys kasvaisi, niin valtion menot kasvaisivat ja elettäisiin velaksi.

Tuo homma kaatuisi kuin korttitalo.

Innovaatioihin perustuva kapitalismi, jossa hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta, niin edellyttää myös kulutusyhteiskuntaa.

Meillä on itse asiassa kolmio, josta olemme riippuvaisia, ja sen kolmion kulmat ovat:

- KYSYNTÄ
- TARJONTA
- TULOT

Ja nämä kaikki riippuvat toisistaan. Jos ihmisten tulot laskevat, niin tämä leikkaa kysyntää, ja kun kysyntä laskee niin yritykset sopeuttavat tarjontaa alaspäin ja laittavat porukkaa pihalle, mikä taas laskee tuloja sekä kysyntää, ja kierre on valmis.


Jos tota sun utopiaa (vai onko se dystopia?) ajattelee, niin kun sä haluat ottaa rikkailta ja säädellä maksimaalista varallisuutta, niin samalla sun pitäisi antaa niille köyhimmille lisää rahaa jolla kuluttaa, jolloinka köyhyys poistuisi yhteiskunnasta pääosin.

Homman voisi toteuttaa siten (jos rahaa olisi kun rikkaita verotettaisiin kovemmin sun maailmassa), että matalapalkka-ammateissa toimivat ihmiset saisivat tiettyyn rajaan asti valtiolta palkka bonuksen. Eli tää olisi tää Milton Friedmanin ajama negatiivinen tulovero.

Homma voisi jopa toimia, jos ajatellaan että työttömät ei saisi tuota bonusta, vaan vain työssä olevat. Se kannustaisi kaikkia ottamaan myös matalapalkkaista työtä vastaan.

Ja kun myös köyhillä olisi varaa kuluttaa, niin se lisäisi kansalaisten käytettävissä olevia tuloja, ja köyhillähän kaikki raha menee kulutukseen, jotenka se piristäisi myös taloutta, eikä lamauttaisi sitä.

Kiinalla voisi olla toinen mielipide taloudelliseen jälkeenjääneisyyteen, mitä kommunismiin tulee. Kommunismihan oli alunperin kai Marxilla ja Engelillä teeseissään tietyllä tavoin ohjattua kapitalismia, kun taas vastustavat ideologiat kannattivat ei-ohjattua kapitalismia. Ohjaus on toki epäonnistunut lähes kaikkialla, mutta Kiina näyttää ohjaavan kapitalismiaan ainakin jollain tavoin paremmin kuin muut. Hyvinvointiyhteiskunnat 1970 -luvulla myös olivat varsin onnistuneita kokeiluja kapitalismin ohjailuissaan. Oikeistolaiset tietävät edelleenkin, että hyvinvointiyhteiskunnan yhteiskunnallisesti järjestetyt turvaverkot Suomessakin ovat kommunismia, ja oikeassa ovat.

Niin, Kiinahan oli jälkeenjäänyt taloudellisesti, kunnes se rupesi kääntymään taloudellisesti kohti kapitalismia 1970-luvulla. Ei siellä siis suunnitelmataloutta harrasteta enää samalla tavalla kuin esim. entisessä Neuvostoliitossa, jossa keskushallinnossa päätettiin tuotantotavoitteet ylhäältä käsin.

Toteat itsekin, että Kiina soveltaa kapitalismia. Ei se puhdasta kapitalismia ole ilman valtion ohjausta, mutta ei se ole kommunistista suunnitelmatalouttakaan.

Mitä tulee noihin turvaverkkoihin, niin ei ne ole kommunismia, vaan enemmänkin sosialismia yleisemmin. Kommunismi on poliittinen ja taloudellinen järjestelmä. Sosialismi on tätä laajempi käsite.

[Stadin öljylanne]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

Hieman veikkaan, että tuo sun unelma kariutuisi siihen mihin kommunismikin: taloudelliseen jälkeen jääneisyyteen.

Jos ei porukalla olisi varaa kuluttaa eli heillä ei olisi rahaa käytettävissään, niin tuo johtaisi yksityisen kulutuksen laskuun, mikä taas johtaisi siihen että firmat laittaisivat porukkaa pellolle, jolloinka työttömyys kasvaisi. Kun työttömyys kasvaisi, niin valtion menot kasvaisivat ja elettäisiin velaksi.

Tuo homma kaatuisi kuin korttitalo.

Innovaatioihin perustuva kapitalismi, jossa hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta, niin edellyttää myös kulutusyhteiskuntaa.

Meillä on itse asiassa kolmio, josta olemme riippuvaisia, ja sen kolmion kulmat ovat:

- KYSYNTÄ
- TARJONTA
- TULOT

Ja nämä kaikki riippuvat toisistaan. Jos ihmisten tulot laskevat, niin tämä leikkaa kysyntää, ja kun kysyntä laskee niin yritykset sopeuttavat tarjontaa alaspäin ja laittavat porukkaa pihalle, mikä taas laskee tuloja sekä kysyntää, ja kierre on valmis.


Jos tota sun utopiaa (vai onko se dystopia?) ajattelee, niin kun sä haluat ottaa rikkailta ja säädellä maksimaalista varallisuutta, niin samalla sun pitäisi antaa niille köyhimmille lisää rahaa jolla kuluttaa, jolloinka köyhyys poistuisi yhteiskunnasta pääosin.

Homman voisi toteuttaa siten (jos rahaa olisi kun rikkaita verotettaisiin kovemmin sun maailmassa), että matalapalkka-ammateissa toimivat ihmiset saisivat tiettyyn rajaan asti valtiolta palkka bonuksen. Eli tää olisi tää Milton Friedmanin ajama negatiivinen tulovero.

Homma voisi jopa toimia, jos ajatellaan että työttömät ei saisi tuota bonusta, vaan vain työssä olevat. Se kannustaisi kaikkia ottamaan myös matalapalkkaista työtä vastaan.

Ja kun myös köyhillä olisi varaa kuluttaa, niin se lisäisi kansalaisten käytettävissä olevia tuloja, ja köyhillähän kaikki raha menee kulutukseen, jotenka se piristäisi myös taloutta, eikä lamauttaisi sitä.

Kiinalla voisi olla toinen mielipide taloudelliseen jälkeenjääneisyyteen, mitä kommunismiin tulee. Kommunismihan oli alunperin kai Marxilla ja Engelillä teeseissään tietyllä tavoin ohjattua kapitalismia, kun taas vastustavat ideologiat kannattivat ei-ohjattua kapitalismia. Ohjaus on toki epäonnistunut lähes kaikkialla, mutta Kiina näyttää ohjaavan kapitalismiaan ainakin jollain tavoin paremmin kuin muut. Hyvinvointiyhteiskunnat 1970 -luvulla myös olivat varsin onnistuneita kokeiluja kapitalismin ohjailuissaan. Oikeistolaiset tietävät edelleenkin, että hyvinvointiyhteiskunnan yhteiskunnallisesti järjestetyt turvaverkot Suomessakin ovat kommunismia, ja oikeassa ovat.

Niin, Kiinahan oli jälkeenjäänyt taloudellisesti, kunnes se rupesi kääntymään taloudellisesti kohti kapitalismia 1970-luvulla. Ei siellä siis suunnitelmataloutta harrasteta enää samalla tavalla kuin esim. entisessä Neuvostoliitossa, jossa keskushallinnossa päätettiin tuotantotavoitteet ylhäältä käsin.

Toteat itsekin, että Kiina soveltaa kapitalismia. Ei se puhdasta kapitalismia ole ilman valtion ohjausta, mutta ei se ole kommunistista suunnitelmatalouttakaan.

Mitä tulee noihin turvaverkkoihin, niin ei ne ole kommunismia, vaan enemmänkin sosialismia yleisemmin. Kommunismi on poliittinen ja taloudellinen järjestelmä. Sosialismi on tätä laajempi käsite.

Eikö se ole enemmän tai vähemmän täysin subjektiivisesti määräytyvä "totuus", onko millainen kapitalismin ohjailu suunnitelmataloutta vai vain kapitalismin ohjailua?

[Purdue]

Kommunismi kariutui samaan kuin kapitalismi on parhaillaan kovaa vauhtia kariutumassa, eliitin ahneuteen. Elitti veti liikaa etuja ja kurjisti kansan liian köyhäksi.

Kyllä se kariutui paljon muuhunkin, eli erityisesti suunnitelmatalouden soveltamiseen taloudessa.

Suomen Pankissa oli muuten 1990-luvulla ainakin tutkimusta, jota tehtiin "siirtymätalouksien" tutkimiseksi, ja sieltä selvisi paljonkin asioita miksi kommunistinen suunnitelmatalous ei toiminut kansan eikä sen eliitinkään eduksi.

[Purdue]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

Hieman veikkaan, että tuo sun unelma kariutuisi siihen mihin kommunismikin: taloudelliseen jälkeen jääneisyyteen.

Jos ei porukalla olisi varaa kuluttaa eli heillä ei olisi rahaa käytettävissään, niin tuo johtaisi yksityisen kulutuksen laskuun, mikä taas johtaisi siihen että firmat laittaisivat porukkaa pellolle, jolloinka työttömyys kasvaisi. Kun työttömyys kasvaisi, niin valtion menot kasvaisivat ja elettäisiin velaksi.

Tuo homma kaatuisi kuin korttitalo.

Innovaatioihin perustuva kapitalismi, jossa hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta, niin edellyttää myös kulutusyhteiskuntaa.

Meillä on itse asiassa kolmio, josta olemme riippuvaisia, ja sen kolmion kulmat ovat:

- KYSYNTÄ
- TARJONTA
- TULOT

Ja nämä kaikki riippuvat toisistaan. Jos ihmisten tulot laskevat, niin tämä leikkaa kysyntää, ja kun kysyntä laskee niin yritykset sopeuttavat tarjontaa alaspäin ja laittavat porukkaa pihalle, mikä taas laskee tuloja sekä kysyntää, ja kierre on valmis.


Jos tota sun utopiaa (vai onko se dystopia?) ajattelee, niin kun sä haluat ottaa rikkailta ja säädellä maksimaalista varallisuutta, niin samalla sun pitäisi antaa niille köyhimmille lisää rahaa jolla kuluttaa, jolloinka köyhyys poistuisi yhteiskunnasta pääosin.

Homman voisi toteuttaa siten (jos rahaa olisi kun rikkaita verotettaisiin kovemmin sun maailmassa), että matalapalkka-ammateissa toimivat ihmiset saisivat tiettyyn rajaan asti valtiolta palkka bonuksen. Eli tää olisi tää Milton Friedmanin ajama negatiivinen tulovero.

Homma voisi jopa toimia, jos ajatellaan että työttömät ei saisi tuota bonusta, vaan vain työssä olevat. Se kannustaisi kaikkia ottamaan myös matalapalkkaista työtä vastaan.

Ja kun myös köyhillä olisi varaa kuluttaa, niin se lisäisi kansalaisten käytettävissä olevia tuloja, ja köyhillähän kaikki raha menee kulutukseen, jotenka se piristäisi myös taloutta, eikä lamauttaisi sitä.

Kiinalla voisi olla toinen mielipide taloudelliseen jälkeenjääneisyyteen, mitä kommunismiin tulee. Kommunismihan oli alunperin kai Marxilla ja Engelillä teeseissään tietyllä tavoin ohjattua kapitalismia, kun taas vastustavat ideologiat kannattivat ei-ohjattua kapitalismia. Ohjaus on toki epäonnistunut lähes kaikkialla, mutta Kiina näyttää ohjaavan kapitalismiaan ainakin jollain tavoin paremmin kuin muut. Hyvinvointiyhteiskunnat 1970 -luvulla myös olivat varsin onnistuneita kokeiluja kapitalismin ohjailuissaan. Oikeistolaiset tietävät edelleenkin, että hyvinvointiyhteiskunnan yhteiskunnallisesti järjestetyt turvaverkot Suomessakin ovat kommunismia, ja oikeassa ovat.

Niin, Kiinahan oli jälkeenjäänyt taloudellisesti, kunnes se rupesi kääntymään taloudellisesti kohti kapitalismia 1970-luvulla. Ei siellä siis suunnitelmataloutta harrasteta enää samalla tavalla kuin esim. entisessä Neuvostoliitossa, jossa keskushallinnossa päätettiin tuotantotavoitteet ylhäältä käsin.

Toteat itsekin, että Kiina soveltaa kapitalismia. Ei se puhdasta kapitalismia ole ilman valtion ohjausta, mutta ei se ole kommunistista suunnitelmatalouttakaan.

Mitä tulee noihin turvaverkkoihin, niin ei ne ole kommunismia, vaan enemmänkin sosialismia yleisemmin. Kommunismi on poliittinen ja taloudellinen järjestelmä. Sosialismi on tätä laajempi käsite.

Eikö se ole enemmän tai vähemmän täysin subjektiivisesti määräytyvä "totuus", onko millainen kapitalismin ohjailu suunnitelmataloutta vai vain kapitalismin ohjailua?

Suunnitelmataloutta on se, että ylhäältä päin poliittisesti määritellään esimerkiksi kuinka monta tonnia tuotetaan vessapaperia vuoden aikana.

Siinä järjestelmässä tuotteiden tuotanto tehtaissa ja myynti kaupoissa ei perustu siis kysyntään, vaan "suunnitelmaan".

Ja kokeilu Neuvostoliitossa osoitti ettei tällainen talousjärjestelmä pysty tuottamaan sellaista hyvinvointia mihinkä esim. sekatalouteen perustuva kapitalismi, jollainen Euroopassakin on ollut, niin pystyy.

[Neutroni]

Suunnitelmataloutta on se, että ylhäältä päin poliittisesti määritellään esimerkiksi kuinka monta tonnia tuotetaan vessapaperia vuoden aikana.

Siinä järjestelmässä tuotteiden tuotanto tehtaissa ja kaupoissa ei perustu siis kysyntään, vaan "suunnitelmaan".

Ja kokeilu Neuvostoliitossa osoitti ettei tällainen talousjärjestelmä pysty tuottamaan sellaista hyvinvointia mihinkä esim. sekatalouteen perustuva kapitalismi, jollainen Euroopassakin on ollut, niin pystyy.

Tuo on aika heppoinen johtopäätös yhden epäonnistuneen yhteiskuntakokeilun perusteella. Eivät he yrittäneet tosissaan suunnitelmataloutta, vaan se oli propagandatemppu. Eliitti teki epärealistiset suunnitelmat ja sitten niitä yritettiin toteuttaa näennäisesti ja eliitti leikki, että kaikki on kunnossa. Ja rahvas itki ja leikki.

Samalla uskottavuudella voidaan vedota, että demokratia on aina ja ikuisesti toimimaton yhteiskuntamalli, koska joku antiikin aikana eliitin demokratiaa kokeillut kaupunkivaltio tuli diktatorisen kuninkaan hallitseman naapurin valloittamaksi.

Perusinfrastruktuurin ja perustarpeiden tuotannon pitäisi olla tuotettu virkatyönä suunnitelmataloudessa ilman, että kukaa vetää välistä. Sen kysyntä voidaan helposti ennustaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Ei tietenkään neuvostotyyliin, jossa tehdään sutta ja sekundaa ja teeskennellään, että kaikki on kunnossa vaan laatua valvoen ja tuottajien vastuuta korostaen.

Erikoisemmissa jutuissa, harrasteväline- ja luksuskrääsätuotannossa ja teollisuuskoneiden tuotannossa, voisi sitten olla vähän säänneltyä markkinataloutta. Se on ihan hyvä työkalu sekin varoen ja tiukkojen turvamääräysten mukaan käytettynä.

[Stadin öljylanne]

Mutta tuollainenkin keskitetty tieteeseen perustuva järjestelmä joutuisi ottamaan kantaa tuhansiin "arvokysymyksiin". Kuinka esim. verotus ja sen mahdollinen progressio hoidettaisiin? Mikä olisi sosiaaliturvan taso ja kenelle kaikille sitä jaettaisiin?

Mutta toki, jos olisit maailman diktaattori, niin silloin nää päätökset olisi sun käsissä.

No minä olen sen verran vasemmistolainen näkemyksiltäni, että laittaisin voimakkaan progression. Ja ökyrikkaita ei siinä maailmassa voisi edes olla, sitten kun tulot ylittävät muutamalla kerralla mediaanin, veroprosentti nousisi sataan estämään taloudellisen vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä. Sosiaaliturvan taso olisi jokseenkin minimaalinen. Hoitaisin sen ennemmin niin, että yhteiskunta antaa asunnon, ruuan ja viihteen mutta aivan minimaalisesti markkinoiden kautta kulutettavaa rahaa, koska yksi suuria nykymaailman epäkohtia on voiton tavoittelu perustarpeilla keinottelulla. Silloin sosiaaliturva tulisi hyvin halvaksi järjestää.

Hieman veikkaan, että tuo sun unelma kariutuisi siihen mihin kommunismikin: taloudelliseen jälkeen jääneisyyteen.

Jos ei porukalla olisi varaa kuluttaa eli heillä ei olisi rahaa käytettävissään, niin tuo johtaisi yksityisen kulutuksen laskuun, mikä taas johtaisi siihen että firmat laittaisivat porukkaa pellolle, jolloinka työttömyys kasvaisi. Kun työttömyys kasvaisi, niin valtion menot kasvaisivat ja elettäisiin velaksi.

Tuo homma kaatuisi kuin korttitalo.

Innovaatioihin perustuva kapitalismi, jossa hyvinvointi syntyy loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta, niin edellyttää myös kulutusyhteiskuntaa.

Meillä on itse asiassa kolmio, josta olemme riippuvaisia, ja sen kolmion kulmat ovat:

- KYSYNTÄ
- TARJONTA
- TULOT

Ja nämä kaikki riippuvat toisistaan. Jos ihmisten tulot laskevat, niin tämä leikkaa kysyntää, ja kun kysyntä laskee niin yritykset sopeuttavat tarjontaa alaspäin ja laittavat porukkaa pihalle, mikä taas laskee tuloja sekä kysyntää, ja kierre on valmis.


Jos tota sun utopiaa (vai onko se dystopia?) ajattelee, niin kun sä haluat ottaa rikkailta ja säädellä maksimaalista varallisuutta, niin samalla sun pitäisi antaa niille köyhimmille lisää rahaa jolla kuluttaa, jolloinka köyhyys poistuisi yhteiskunnasta pääosin.

Homman voisi toteuttaa siten (jos rahaa olisi kun rikkaita verotettaisiin kovemmin sun maailmassa), että matalapalkka-ammateissa toimivat ihmiset saisivat tiettyyn rajaan asti valtiolta palkka bonuksen. Eli tää olisi tää Milton Friedmanin ajama negatiivinen tulovero.

Homma voisi jopa toimia, jos ajatellaan että työttömät ei saisi tuota bonusta, vaan vain työssä olevat. Se kannustaisi kaikkia ottamaan myös matalapalkkaista työtä vastaan.

Ja kun myös köyhillä olisi varaa kuluttaa, niin se lisäisi kansalaisten käytettävissä olevia tuloja, ja köyhillähän kaikki raha menee kulutukseen, jotenka se piristäisi myös taloutta, eikä lamauttaisi sitä.

Kiinalla voisi olla toinen mielipide taloudelliseen jälkeenjääneisyyteen, mitä kommunismiin tulee. Kommunismihan oli alunperin kai Marxilla ja Engelillä teeseissään tietyllä tavoin ohjattua kapitalismia, kun taas vastustavat ideologiat kannattivat ei-ohjattua kapitalismia. Ohjaus on toki epäonnistunut lähes kaikkialla, mutta Kiina näyttää ohjaavan kapitalismiaan ainakin jollain tavoin paremmin kuin muut. Hyvinvointiyhteiskunnat 1970 -luvulla myös olivat varsin onnistuneita kokeiluja kapitalismin ohjailuissaan. Oikeistolaiset tietävät edelleenkin, että hyvinvointiyhteiskunnan yhteiskunnallisesti järjestetyt turvaverkot Suomessakin ovat kommunismia, ja oikeassa ovat.

Niin, Kiinahan oli jälkeenjäänyt taloudellisesti, kunnes se rupesi kääntymään taloudellisesti kohti kapitalismia 1970-luvulla. Ei siellä siis suunnitelmataloutta harrasteta enää samalla tavalla kuin esim. entisessä Neuvostoliitossa, jossa keskushallinnossa päätettiin tuotantotavoitteet ylhäältä käsin.

Toteat itsekin, että Kiina soveltaa kapitalismia. Ei se puhdasta kapitalismia ole ilman valtion ohjausta, mutta ei se ole kommunistista suunnitelmatalouttakaan.

Mitä tulee noihin turvaverkkoihin, niin ei ne ole kommunismia, vaan enemmänkin sosialismia yleisemmin. Kommunismi on poliittinen ja taloudellinen järjestelmä. Sosialismi on tätä laajempi käsite.

Eikö se ole enemmän tai vähemmän täysin subjektiivisesti määräytyvä "totuus", onko millainen kapitalismin ohjailu suunnitelmataloutta vai vain kapitalismin ohjailua?

Suunnitelmataloutta on se, että ylhäältä päin poliittisesti määritellään esimerkiksi kuinka monta tonnia tuotetaan vessapaperia vuoden aikana.

Siinä järjestelmässä tuotteiden tuotanto tehtaissa ja myynti kaupoissa ei perustu siis kysyntään, vaan "suunnitelmaan".

Ja kokeilu Neuvostoliitossa osoitti ettei tällainen talousjärjestelmä pysty tuottamaan sellaista hyvinvointia mihinkä esim. sekatalouteen perustuva kapitalismi, jollainen Euroopassakin on ollut, niin pystyy.

Eli kommunismin suunnitelmatalous elää ja voi hyvin, mutta mainitsemasi tulkinta suunnitelmataloudesta puolestaan ei. Eikö ole hyvä kompromissi?

[Neutroni]

Eli kommunismin suunnitelmatalous elää ja voi hyvin, mutta mainitsemasi tulkinta suunnitelmataloudesta puolestaan ei. Eikö ole hyvä kompromissi?

En sanoisi että se elää ja voi hyvin vaan on kaikessa oikeistovouhotuksessa sivuraiteelle ajatunut teoreettinen yhteiskuntaidea. Se vaatii varmasti monta sukupolvea, monta epäonnistumista ja paljon teknologista kehitystäkin ennen kuin kehitetään hyvin toimiva suunnitelmatalous. Mutta Neuvostoliiton perusteella ei voida sanoa, että se on jollain periaatteellisella tasolla mahdoton toteutettavaksi.