Ateismi johtaa viimetorstailaisuuteen

[ID10T]

Kontrafaktuaalisuus liittyy empatiaan aika vahvasti. Otetaan tilanne jossa joku hermostuu koska menetti kympin. Aika mitätön syy repiä pelihousunsa, mutta hänellä oli vain kaksi kymppiä, siinä missä sinulla taitaa olla paljon enemmän, kun kymppi ei tunnu missään. Ja osoitit empatiakyvyttömyyttä, koska et ymmärtänyt että kymppi voi olla iso raha, vaikka toinen niin käytöksellään osoitti olevan. Sitä se stressi teetttää.

Ja sinä unohdat, että tässä keskustelussa ei ole kyse ihmisistä, vaan asioista. Kukaan ei ole menettänyt kymppiä, eikä mitään muutakaan

Älä siis siirtele maalitolppia niin, että jokainen keskustelu onkin jotain muuta.

Voi vittu sä oot kyllä patologinen tapaus.

Paraskin puhumaan

Minä en ole käskyttämässä muita omaa impotenssiani.

En minä käskytä ketään. Olet vainoharhainen. Ota lääkkeet.

"Älä siis siirtele maalitolppia niin, että jokainen keskustelu onkin jotain muuta."

Projisoit jälleen.

No joko otit lääkkeet?

Tuo aiempi oli pyyntö, ei käsky.

"Älä" on käsky. Se olet sinä joka on tässä psykoottinen, mutta se kuuluu taudinkuvaasi, eikä tule minulle yllätyksenä. Mm. Sen takia olet ignoressa. Et siis psykoosipiirteisyyttäsi, vaan persoonallisuuden piirteistösi vuoksi. Jos vain osaisit olla hetken hiljaa, tämä keskustelu lakkaisi. Mutta sitähän sinä et halua. Luulet voivasi sulkea suuni. Minä tiedän kyllä varsin hyvin että tässä ei ole voittajia.

Mitä sinä minulle vingut suun sulkemisesta? Sinulla nimittäin tuntuu olevan pakonomainen tarve sanoa viimeinen sana.

[Pattinero]

Joidenkin keskustelun tasosta tulee väkisin mieleen sanonta siitä, että miksi ratakisko taipuu insinöörin käsittelyssä. Ja vastaushan on, että fiksumpi antaa lopulta periksi.

[Stadin öljylanne]

Tutkimukseni edistyvät kovaa vauhtia ja alkaakin vaikuttaa yhä vahvemmin siltä, että teoreettinen läpimurto edellyttää enää 300 000 kilometriä pitkiä pyöriviä fotoneita. Mitäs siihen sanotte laitostieteen kypäräpääpapit?

[Stadin öljylanne]

Vaikuttaisi siltä, että Jacob Barandesin jakamattoman stokastisen kvantimekaniikan muotoilu antaisi matemaattisen määränpään, millaista pitää epälineaarisuuksilla leipoa satunnaisista alkioista, mutta en ole löytänyt mitään väistämättömyyteen viittaavaa, ja jota tarvittaisiin, jotta hypoteesini olisi edes kuriositeettina mielenkiintoinen.

Seuraavaksi palautin mieleen Feynmanin polkuintegraalit ja havainnon, että jos ne visualisoi 3d avaruuteen muodostaa polut stokastisilta fraktaalikuvioilta vaikuuttavan kuvion. Vastaavia kuvioita saattaisi olla mahdollista jäljitellä satunnaisista alkioista leivotuilla stokastisilla fraktaalikuvioilla, mutta stokastiset fraktaalikuviot ovat edelleen parhaimmillaankin vain analogia. Fysiikan kanssa niillä ei ole vielä mitään tekemistä.

Sittmmin olen alkanut pohtia myös Carlo Rovellin ja kumppanien silmukkakvanttipainovoimateoriaa, kun sen matematiikka antaa mahdollisesti tavoitteet sille mitä satunnaisuudesta tulisi leipoa ja mahdollisesti voisi näin löytyä tutkimussuuntia joita pitkin edetä. Silmukkakvanttipainovoimateoriassa standardimallia ei kaiketi osata vielä tosin edes kuvata, joten siinä olisi varmaan mielenkiintoista työnsarkaa ilman kaistapäistä hypoteesianikin.

Ehkä pitää yrittää tutustua myös säieteorian alkeisiin, kun siinä luonnonvoimat tulevat kaiketi suoraan siitä, miten säikeet määritellään. Ehkä matematiikka voitaisiin leipoa satunnaisuudesta. Ehkä ei.

Eli pitää löytää matematiikka, jota satunnaisuudesta pitää leipoa ja pitää onnistua määritelemään "väistämättömyys" riittävän poissulkevasti, jotta hypoteesini on falsifioitavissa (edes teoriassa). Toistaiseksi olen onnistunut pyörittämään parhaimmillaankin pelkkää numerologiaa, mikä ei toki odotusarvosta poikkeakaan.

Vaikka tämä on tuhoon tuomittu projekti, tässä oppii kaikkea mielenkiintoista knoppitietoa oikeasta teoreettisesta fysiikasta.