Moraalinen kunnianhimo

[Wiesti]

Paljoakaan liioittelematta voinee sanoa, että aikamme johtava aate on fasismin kaipuu. Sille löytyy myös vastavoimia. Mitä hienomman kuulosia ne ovat sitä vähäisempi on niiden merkitys, koska suurin osa ihmisistä ei tiedä eikä tule tietämään niistä mitään.

[KultaKikkare]

Siellä ne tuottaa paljon rahaa eli niiden kehitykseen käytetään paljon rahaa.

Tekoälyn kehitykseen käytetään käsittämättömiä summia. Jos osittautuu (kuten eräät asiantuntijat jo pelkäävät), että tuotos ei millään tule vastaamaan panostusta, kupla puhkeaa ja se on todella iso kupla.
Se ei tee tekoälystä sen huonompaa kuin se on nytkään, mutta pörssiromahduksen se saattaa aiheuttaa. hypetys on vähän liian korkealla.

Juu, vähintään samanmoinen poksahdus kun dot-com bubblessa vuosituhannen alussa.

Joo, mutta kuten totesin tuolla "Mitä tekoäly osaa nyt ja mitä kenties tulevaisuudessa" -keskustelussa ( viewtopic.php?p=415369#p415369), nykyinen tekoälykupla ei ole vain taloudellinen – se on myös teknologinen ja epistemologinen". Se virhe, että data ja sen prosessointi on erotettu eri moduleihin on korjattava. Muuten ei järkyttävän suurta tehontarveongelmaa voi ratkaista.

Ei se varsinaisesti ole mikään virhe vaan seurausta alustasta jolla algoritmia ajetaan.

Nykyiset tekoälysukupolvet on vasta ensimmäisiä prototyyppejä. Niiden johdosta neuromorffisia prosessoreita kehitetään kovaa vauhtia ja ne tulee parantaan hyötysuhdetta roimasti.

No, ehkä virhe oli väärä sana, mutta jokatapauksessa tuo datan ja prosessoinnin erottaminen eri moduleihin aiheuttaa massiivisen tiedonsiirtelytarpeen, josta suuri tehonkulutus viime kädessä johtuu.

Joo, ongelma se on. Suuren tehonkulutuksen lisäksi prosessorin ja muistien välinen tiedonsiirto on pullonkaula algoritmin suorituskyvylle.

Normaalistihan tota ongelmaa korjataan prosessorin välimuistilla, joka pitää ajonaikana jatkuvasti tarvittavan datan lähellä ydintä ilman että ulkoisen muistiväylän läpi tarvii siirtää suuria määriä dataa.

Mutta isoissa neuroverkoissa datan määrä on niin massiivinen ettei pienet välimuistit auta yhtään mitään.

Neuromorffisessa tietokoneessa tai laskentayksikössä topologia on erilainen ja optimoitu neuroverkoille.

Edge tekoälyissä eli sellasissa joita ajetaan kentällä, ns. ketjun reunalla, esim älykellossa tms, on jo käytössä NPU (Neural Processing Unit) piirejä jotka toimii huomattavasti pienemmällä energialla.

Lähitulevaisuudessa tullaan varmasti näkeen suurta kehitystä myös konesaleissa pyörivissä tekoälymyllyissä.

[Naturalisti]

Siellä ne tuottaa paljon rahaa eli niiden kehitykseen käytetään paljon rahaa.

Tekoälyn kehitykseen käytetään käsittämättömiä summia. Jos osittautuu (kuten eräät asiantuntijat jo pelkäävät), että tuotos ei millään tule vastaamaan panostusta, kupla puhkeaa ja se on todella iso kupla.
Se ei tee tekoälystä sen huonompaa kuin se on nytkään, mutta pörssiromahduksen se saattaa aiheuttaa. hypetys on vähän liian korkealla.

Juu, vähintään samanmoinen poksahdus kun dot-com bubblessa vuosituhannen alussa.

Joo, mutta kuten totesin tuolla "Mitä tekoäly osaa nyt ja mitä kenties tulevaisuudessa" -keskustelussa ( viewtopic.php?p=415369#p415369), nykyinen tekoälykupla ei ole vain taloudellinen – se on myös teknologinen ja epistemologinen". Se virhe, että data ja sen prosessointi on erotettu eri moduleihin on korjattava. Muuten ei järkyttävän suurta tehontarveongelmaa voi ratkaista.

Ihmiselläkin on työmuisti ja pitkäkestoinen muisti, joten kyllä se tekoälykin tarvitsee erillistä massamuistia, muuten systeemi on liian haavoittuvainen.

Hiljattain koko Espanja oli ilman sähköä, ja jos tekoäly säilöö kaiken työmuistissa, on se entinen tekoäly laajamittaisten sähkökatkojen jälkeen. Espanjassa kyse oli todennäköisesti laiteviasta, mutta kyberrikollisuus ei katoa, vaikka sähköverkon kriittisiä osia kuinka varmennettaisiin. Etäkäyttö on hallinnan helpottamisen lisäksi myös uhka infrastruktuurille.

Tässä tuli nyt useita toisiinsa liittyviä mutta osin keskustelun ydinteemasta erkanevia näkökulmia, mutta kommentoin kutakin lyhyesti.

Ensinnäkin ihmisaivojen rakenne ei vastaa tietokonemetaforaa. Pitkäkestoinen muisti rakentuu synapsien vahvuuksista, lyhytkestoinen neuronien soomien aktivoitumistasoista – molemmat analogisia muisteja. Tiedon siirto tapahtuu digitaalisesti aktiopotentiaalipulsseina aksoneissa, mutta prosessointi on massiivisen rinnakkaista ja kontekstisidonnaista aivokuoren pylväissä ja kuorenalaisissa tumakkeissa. Muistojen palautus ei ole tiedon hakua keskusmuistista, vaan tapahtumasekvenssien uudelleenkäynnistystä niissä verkostoissa, joihin ne on tallennettu.

Neuromorfinen teknologia pyrkii mallintamaan tätä toimintaa, mutta koska meillä ei ole vielä kokonaisvaltaista toiminnallista viitekehystä aivoista, kognitiivinen psykologia joutuu edelleen turvautumaan tietokonemetaforaan. Datakeskuksissa pyörivät nykyiset tekoälymallit eivät ole neuromorfisia, vaan kuluttavat valtavasti tehoa – eikä tähän ongelmaan ole vielä löydetty toimivaa ratkaisua.

Aivojen ja datakeskusten analogia on siis hyvin etäinen, ja juuri siksi nykyinen tekoälykupla on teknologinen ja epistemologinen, ei vain taloudellinen. Jos emme pysty ratkaisemaan tehontarvetta ja modulaarisen arkkitehtuurin rajoitteita, kehitys törmää seinään – riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa siihen kaadetaan.

Sähkökatkoihin liittyen: Espanjan tapaus johtui ilmeisesti siitä, että verkossa ei ollut riittävästi synkronoivaa kapasiteettia suuren tuulivoimaosuuden vuoksi. Lehtitietojen mukaan tätä korvataan nyt pyörivillä massoilla, jotka vakauttavat verkkoa. Kyberuhat ja etäkäytön riskit ovat todellisia, mutta ne eivät liity suoraan tekoälyn muistirakenteisiin – vaan infrastruktuurin haavoittuvuuteen laajemmin.

Palataan siis olennaiseen: tekoälyn kehityksessä ei ole kyse vain siitä, mitä se osaa nyt, vaan siitä, millaisella arkkitehtuurilla ja epistemologisella viitekehyksellä se ylipäätään voi kehittyä. Jos tämä jää ratkaisematta, kupla puhkeaa – ja se on paljon enemmän kuin pelkkä pörssiromahdus.

[KultaKikkare]

Siellä ne tuottaa paljon rahaa eli niiden kehitykseen käytetään paljon rahaa.

Tekoälyn kehitykseen käytetään käsittämättömiä summia. Jos osittautuu (kuten eräät asiantuntijat jo pelkäävät), että tuotos ei millään tule vastaamaan panostusta, kupla puhkeaa ja se on todella iso kupla.
Se ei tee tekoälystä sen huonompaa kuin se on nytkään, mutta pörssiromahduksen se saattaa aiheuttaa. hypetys on vähän liian korkealla.

Juu, vähintään samanmoinen poksahdus kun dot-com bubblessa vuosituhannen alussa.

Joo, mutta kuten totesin tuolla "Mitä tekoäly osaa nyt ja mitä kenties tulevaisuudessa" -keskustelussa ( viewtopic.php?p=415369#p415369), nykyinen tekoälykupla ei ole vain taloudellinen – se on myös teknologinen ja epistemologinen". Se virhe, että data ja sen prosessointi on erotettu eri moduleihin on korjattava. Muuten ei järkyttävän suurta tehontarveongelmaa voi ratkaista.

Ihmiselläkin on työmuisti ja pitkäkestoinen muisti, joten kyllä se tekoälykin tarvitsee erillistä massamuistia, muuten systeemi on liian haavoittuvainen.

Hiljattain koko Espanja oli ilman sähköä, ja jos tekoäly säilöö kaiken työmuistissa, on se entinen tekoäly laajamittaisten sähkökatkojen jälkeen. Espanjassa kyse oli todennäköisesti laiteviasta, mutta kyberrikollisuus ei katoa, vaikka sähköverkon kriittisiä osia kuinka varmennettaisiin. Etäkäyttö on hallinnan helpottamisen lisäksi myös uhka infrastruktuurille.

Joo mutta kun miljardit keinotekoiset neuronit kommunikoi keskenään prosessoinnin aikana, ei kymmeniä/satoja miljardeja parametreja siirretä massamuistin kautta ajonaikana.

Siellä on hyvin nopeaa GDDR6 ram muistia nopeimmassa väylässä mitä nykyiset tietokoneet tarjoaa. Mutta silti toi väylä prosessorin ja rammien välillä on auttamattoman hidas niin suurelle jatkuvalle datavirralle.

Tarvitaan uudentyyppinen lähestymistapa.

Nythän neuroneiden toimintaa simuloidaan keskitetysti prosessorilla. Ratkaisu jossa neuronin perus toimintoja on toteutettu rautatasolla piirissä, ja jokaisella neuronilla on omat välimuistinsa ja suorat väylät niihin neuroneihin joihin sillä on synaptinen yhteys, vähentäisi sisäistä tiedonsiirtoa aikalailla.

Eli ne neuronit eivät toimisi keskusmuistin ja keskusprosessorin kautta vaan jokaisella olisi oma muisti, prosessointi ja väylät niihin joihin se on yhteydessä.

Korkeamman tason koko verkkoa tai layeria koskevat toiminnat tapahtuisi keskitetysti kuten nytkin.

[Neutroni]

Tarvitaan uudentyyppinen lähestymistapa.

Nythän neuroneiden toimintaa simuloidaan keskitetysti prosessorilla. Ratkaisu jossa neuronin perus toimintoja on toteutettu rautatasolla piirissä, ja jokaisella neuronilla on omat välimuistinsa ja suorat väylät niihin neuroneihin joihin sillä on synaptinen yhteys, vähentäisi sisäistä tiedonsiirtoa aikalailla.

Eli ne neuronit eivät toimisi keskusmuistin ja keskusprosessorin kautta vaan jokaisella olisi oma muisti, prosessointi ja väylät niihin joihin se on yhteydessä.

Korkeamman tason koko verkkoa tai layeria koskevat toiminnat tapahtuisi keskitetysti kuten nytkin.

Tuossa on tekemistä elektroniikan valmistustekniikoilla. Aivot toteuttavat sen aidosti kolmiulotteisella rakenteella, mutta elektroniset piirit ovat käytänössä 2-ulotteisia. Jos piirissä on jotain pieniä neuroneita simuloivia laskentayksiköitä, normaali neuroverkkomalli vaatii, että jokainen on kytketty merkittävään osaan muista. Jos neuronit ovat matriisina, niiden välillä on aivan jumalaton johtohässäkkä, jossa on valtava määrä toisensa ilman kontaktia ylittäviä kerroksia. Mitenköhän ne niitä oikein tekevät?

Sinänsä valmistusteknisesti piirejä ja johtimia voi pinota, mutta nykyaikaisen elektroniikan lämpöhäviö on niin suuri, että 3-ulotteiset rakenteet ylikuumenevat. Muutamalle tasolle tehty prosessori tuottaa noin 100W/cm^2 lämpöä (yli 10 kertaa keittolevyn verran) eikä saa nousta paljoa yli sadan asteen.

[ID10T]

Siellä ne tuottaa paljon rahaa eli niiden kehitykseen käytetään paljon rahaa.

Tekoälyn kehitykseen käytetään käsittämättömiä summia. Jos osittautuu (kuten eräät asiantuntijat jo pelkäävät), että tuotos ei millään tule vastaamaan panostusta, kupla puhkeaa ja se on todella iso kupla.
Se ei tee tekoälystä sen huonompaa kuin se on nytkään, mutta pörssiromahduksen se saattaa aiheuttaa. hypetys on vähän liian korkealla.

Juu, vähintään samanmoinen poksahdus kun dot-com bubblessa vuosituhannen alussa.

Joo, mutta kuten totesin tuolla "Mitä tekoäly osaa nyt ja mitä kenties tulevaisuudessa" -keskustelussa ( viewtopic.php?p=415369#p415369), nykyinen tekoälykupla ei ole vain taloudellinen – se on myös teknologinen ja epistemologinen". Se virhe, että data ja sen prosessointi on erotettu eri moduleihin on korjattava. Muuten ei järkyttävän suurta tehontarveongelmaa voi ratkaista.

Ihmiselläkin on työmuisti ja pitkäkestoinen muisti, joten kyllä se tekoälykin tarvitsee erillistä massamuistia, muuten systeemi on liian haavoittuvainen.

Hiljattain koko Espanja oli ilman sähköä, ja jos tekoäly säilöö kaiken työmuistissa, on se entinen tekoäly laajamittaisten sähkökatkojen jälkeen. Espanjassa kyse oli todennäköisesti laiteviasta, mutta kyberrikollisuus ei katoa, vaikka sähköverkon kriittisiä osia kuinka varmennettaisiin. Etäkäyttö on hallinnan helpottamisen lisäksi myös uhka infrastruktuurille.

Joo mutta kun miljardit keinotekoiset neuronit kommunikoi keskenään prosessoinnin aikana, ei kymmeniä/satoja miljardeja parametreja siirretä massamuistin kautta ajonaikana.

Siellä on hyvin nopeaa GDDR6 ram muistia nopeimmassa väylässä mitä nykyiset tietokoneet tarjoaa. Mutta silti toi väylä prosessorin ja rammien välillä on auttamattoman hidas niin suurelle jatkuvalle datavirralle.

Tarvitaan uudentyyppinen lähestymistapa.

Nythän neuroneiden toimintaa simuloidaan keskitetysti prosessorilla. Ratkaisu jossa neuronin perus toimintoja on toteutettu rautatasolla piirissä, ja jokaisella neuronilla on omat välimuistinsa ja suorat väylät niihin neuroneihin joihin sillä on synaptinen yhteys, vähentäisi sisäistä tiedonsiirtoa aikalailla.

Eli ne neuronit eivät toimisi keskusmuistin ja keskusprosessorin kautta vaan jokaisella olisi oma muisti, prosessointi ja väylät niihin joihin se on yhteydessä.

Korkeamman tason koko verkkoa tai layeria koskevat toiminnat tapahtuisi keskitetysti kuten nytkin.

"Tarvitaan uudentyyppinen lähestymistapa."

MUtta nythän meillä ei sitä uuden tyyppistä lähestymistapaa ole.

[Deimos]

Moraalinen kunnianhimo katosi ja tilalle tuli, yllätysten yllätys, AI . Täytyy katsoa miten tämä päätyi tähän.

Täytyy myös katsoa mihin hittoon olen jättänyt vastaamatta kun siitä moititaan? Vaikka tuollaiset ohjekirjat ja massiiviset liikkeet jonkin asian puolesta eivät suuremmin kosketa itseäni niin mielestäni nuo olivat hyviä ajatuksia. Vaikka sekin että ihmisellä on tärkeämpääkin tekemistä elämässä kuin tehdä työtä jolla ei ole mitään merkitystä. Olen aina ajatellut että meillä on vain tämä yksi elämä. Myös se hassu ajatus että millä hinnalla ihmiset myyvät sielunsa kapitalimismin alttarille. Tietenkin vapaamatkustajana minun on hyvä moralisoida. Tosin tein kuitenkin töitä yli kymmenen vuotta ennen sairastumistani. Eli ihan lusmuperse en ole. Ja opiskellut yhden tutkinnon. En tiedä mitä pitäisi tehdä? Ehkä vain ei kannata enää yrittää yhtään mitään vaan lyödä hanskat yksinkertaisesti tiskiin ja alkaa suunnittelemaan puu- tai pahvipalttoota. Pahvia. Muhun ei puuta tuhlata.

[Naturalisti]

Moraalinen kunnianhimo katosi ja tilalle tuli, yllätysten yllätys, AI . Täytyy katsoa miten tämä päätyi tähän.

Täytyy myös katsoa mihin hittoon olen jättänyt vastaamatta kun siitä moititaan? Vaikka tuollaiset ohjekirjat ja massiiviset liikkeet jonkin asian puolesta eivät suuremmin kosketa itseäni niin mielestäni nuo olivat hyviä ajatuksia. Vaikka sekin että ihmisellä on tärkeämpääkin tekemistä elämässä kuin tehdä työtä jolla ei ole mitään merkitystä. Olen aina ajatellut että meillä on vain tämä yksi elämä. Myös se hassu ajatus että millä hinnalla ihmiset myyvät sielunsa kapitalimismin alttarille. Tietenkin vapaamatkustajana minun on hyvä moralisoida. Tosin tein kuitenkin töitä yli kymmenen vuotta ennen sairastumistani. Eli ihan lusmuperse en ole. Ja opiskellut yhden tutkinnon. En tiedä mitä pitäisi tehdä? Ehkä vain ei kannata enää yrittää yhtään mitään vaan lyödä hanskat yksinkertaisesti tiskiin ja alkaa suunnittelemaan puu- tai pahvipalttoota. Pahvia. Muhun ei puuta tuhlata.

Joo, keskustelu tosiaan karkasi hetkeksi aika kauas alkuperäisestä aiheesta – mihin olen itsekin osasyyllinen. Mutta palataanpa lähtöruutuun ja siihen, mistä ketju sai alkunsa: Rutger Bregmanin Moraalinen kunnianhimo -kirjasta ja sen herättämästä ajatuksesta, että lahjakkuus ja kunnianhimo kannattaisi suunnata yhteisen hyvän edistämiseen, eikä vain palkkatyöhön tai statuksen tavoitteluun.

Vaikka aluksi suhtauduin tähän moraalisen kunnianhimon ideaan vähän skeptisesti – ehkä juuri siksi, että se kuulosti ohjekirjamaiselta – niin tarkemmin ajatellen siinä on jotain, mikä alkoi kutkuttaa. Niinpä varasin kirjan kirjastosta. Ehkä se ei tarjoa valmiita vastauksia, mutta ainakin se haastaa kysymään: Mitä minä oikeastaan pidän merkityksellisenä?

Deimos, sun kommentissa oli monta ajatusta, joihin tämä teema osuu suoraan:

- “Meillä on vain tämä yksi elämä” – juuri tätä Bregmankin todennäköisesti korostaa: jos kerran olemme täällä vain kerran, miksi käyttää se työssä, joka ei tunnu miltään?
- “Millä hinnalla ihmiset myyvät sielunsa kapitalismin alttarille” – tämä on moraalisen kunnianhimon ytimessä: voiko kunnianhimoa suunnata muuhun kuin kasvuun ja voittoon?
- “En tiedä mitä pitäisi tehdä” – ehkä tämä mietityttää monia muitakin ja juuri siksi tämä kirja ja sen ympärille syntyneet keskustelupiirit voivat olla hyödyllisiä. Ei siksi, että ne tarjoaisivat valmiita ratkaisuja, vaan siksi, että ne auttavat jäsentämään omaa suuntaa.

Muita ketjussa esiin nousseita ajatuksia:

- Moraalinen kunnianhimo voi olla tapa tehdä “maailmanparannuksesta” salonkikelpoista myös business-ihmisten keskuudessa.
- Merkityksellisyys ei synny pelkästä työn kuvauksesta, vaan siitä, mihin oma energia ja osaaminen suunnataan.
- Monet kokevat, että nykyinen työelämä ei tarjoa tilaa moraaliselle kunnianhimolle – ja siksi syntyy tarve etsiä vaihtoehtoja.

Ehkä tästä voisi jatkaa kysymällä:

- Miten sinä määrittelisit “merkityksellisen työn” – onko se jotain, mikä hyödyttää muita, vai jotain, mikä tuntuu omalta?
- Voiko moraalinen kunnianhimo olla myös hiljaista – ei suuria kampanjoita, vaan pieniä valintoja arjessa?
- Entä jos ei enää jaksa “yrittää yhtään mitään” – voiko kunnianhimo silloin olla jotain muuta kuin tekemistä?

[KultaKikkare]

Tarvitaan uudentyyppinen lähestymistapa.

Nythän neuroneiden toimintaa simuloidaan keskitetysti prosessorilla. Ratkaisu jossa neuronin perus toimintoja on toteutettu rautatasolla piirissä, ja jokaisella neuronilla on omat välimuistinsa ja suorat väylät niihin neuroneihin joihin sillä on synaptinen yhteys, vähentäisi sisäistä tiedonsiirtoa aikalailla.

Eli ne neuronit eivät toimisi keskusmuistin ja keskusprosessorin kautta vaan jokaisella olisi oma muisti, prosessointi ja väylät niihin joihin se on yhteydessä.

Korkeamman tason koko verkkoa tai layeria koskevat toiminnat tapahtuisi keskitetysti kuten nytkin.

Tuossa on tekemistä elektroniikan valmistustekniikoilla. Aivot toteuttavat sen aidosti kolmiulotteisella rakenteella, mutta elektroniset piirit ovat käytänössä 2-ulotteisia. Jos piirissä on jotain pieniä neuroneita simuloivia laskentayksiköitä, normaali neuroverkkomalli vaatii, että jokainen on kytketty merkittävään osaan muista. Jos neuronit ovat matriisina, niiden välillä on aivan jumalaton johtohässäkkä, jossa on valtava määrä toisensa ilman kontaktia ylittäviä kerroksia. Mitenköhän ne niitä oikein tekevät?

Sinänsä valmistusteknisesti piirejä ja johtimia voi pinota, mutta nykyaikaisen elektroniikan lämpöhäviö on niin suuri, että 3-ulotteiset rakenteet ylikuumenevat. Muutamalle tasolle tehty prosessori tuottaa noin 100W/cm^2 lämpöä (yli 10 kertaa keittolevyn verran) eikä saa nousta paljoa yli sadan asteen.

Joo, en tiedä sen enempää noiden valmistusprosessista. Siemens ainakin valmistaa jotain AI piirejä ja tekniikka on nimeltään 3DSTACK, kai siinä on päällekäin monia 2D kerroksia. Tuskin tossa on kuitenkaan per neuroni toteutettu noita väyliä, ehkä päästään tarpeeks hyvään lopputulokseen kun on isompia neuroniryhmiä jotka on sitten väylillä yhdessä. Tehokas perus PC jossa on 20 näytönohjainta on helppoa voittaa hyötysuhteessa.

En tiedä tarkemmin, innovaatioita vaatii valmistuspuolellakin.
--
Taking AI neural processing unit design into the future
Siemens 3D IC facilitates creation of next-generation ultra high-performance chiplet AI processor

https://resources.sw.siemens.com/en-US/ ... -amkor-ai/

With the goal of designing the next generation of ultra high-performance AI neural processing unit (NPU), the ETRI Design Group leveraged 3D IC packaging technology to develop a chiplet AI processor that integrates multiple AI NPUs with eight HBM3 high-bandwidth memory stacks. This new highly-advanced chiplet-based AI NPU is called ABS1, which takes advantage of 3D IC packaging’s ability to dramatically increase bandwidth and performance while reducing the power and cost of highly-complex, high-performance ASIC designs.

These chiplet architectures provide the increased compute power, memory access, and storage that ETRI’s AI processors require. Employing this truly groundbreaking chiplet technology, ETRI is equipped to create next-generation, ultra-performance AI NPUs.

The ABS1 chiplet is the first energy-efficient petaflops-class AI processor. One petaflop is equivalent to 1000 teraflops, which delivers the performance of 10,000 application processors combined into a single AI processor. ABS1 features Amkor’s redistribution layer (RDL) interposer, which uses a large-scale substrate.

[KultaKikkare]

Mooren laki ei päde enää transistorimäärän osalta mutta flopsimäärät kasvaa kiihtyvään tahtiin.

[Deimos]

Naturalisti:

"Ehkä tästä voisi jatkaa kysymällä:

- Miten sinä määrittelisit “merkityksellisen työn” – onko se jotain, mikä hyödyttää muita, vai jotain, mikä tuntuu omalta?
- Voiko moraalinen kunnianhimo olla myös hiljaista – ei suuria kampanjoita, vaan pieniä valintoja arjessa?
- Entä jos ei enää jaksa “yrittää yhtään mitään” – voiko kunnianhimo silloin olla jotain muuta kuin tekemistä?"

-Kohta yksi. Noista kumpikin on tärkeä. Painoarvo sillä että se hyödyttää muita, yhteisöä. Jos se vielä on jotain mihin tunnet palavaa intohimoa.
-En usko suuriin kampanjoihin ja yleensä ne vesittyvät. Arjen pieniä valintoja jos tekisivät kaikki voisi vaikutusta olla. Tavallaan on tehtykin koska monella rahat ovat vähissä. Ihmiset ostavat halpaketjuista tavaransa ja ruokansa. Esimerkki tosin huono. No, jätä auto kotiin ja käytä julkisia tai omia lihaksia?
-Vika kohta. Itse mietin vakavasti onko enää syytä yrittää mitään. Mutta tämä on ainoa elämäni. Ehkä kombo ei yrittää mitään ja vähän yrittää jotakin ja vain nauttia tästä vähästä enää jäljellä olevasta olemassa olostani täällä.

Epäilykseni on että kun olemme laji jolla on tietoisuus ja meidän lajimme tyypillisesti kysyy miksi haluamme syyn ja tarkoituksen elämällemme. Vaikka sitten valheellisen. Näen jatkuvasti ihmisiä tässä lähiympäristössä jotka mahdollisesti ovat luovuttaneet. Jos elämän tarkkoitus on päivän peukku- tai amfetamiiniannos onko se elämän tarkoitus? Mahdollisesti on ja parempi kuin ei tarkoitusta ollenkaan?

Utopiat ovat valtavan hieno juttu. Kaikista utopioista saa hetkessä valtavan hienoja dystopioita. Meitä ihmisiä on moneksi.

[Naturalisti]

Naturalisti:

"Ehkä tästä voisi jatkaa kysymällä:

- Miten sinä määrittelisit “merkityksellisen työn” – onko se jotain, mikä hyödyttää muita, vai jotain, mikä tuntuu omalta?
- Voiko moraalinen kunnianhimo olla myös hiljaista – ei suuria kampanjoita, vaan pieniä valintoja arjessa?
- Entä jos ei enää jaksa “yrittää yhtään mitään” – voiko kunnianhimo silloin olla jotain muuta kuin tekemistä?"

-Kohta yksi. Noista kumpikin on tärkeä. Painoarvo sillä että se hyödyttää muita, yhteisöä. Jos se vielä on jotain mihin tunnet palavaa intohimoa.
-En usko suuriin kampanjoihin ja yleensä ne vesittyvät. Arjen pieniä valintoja jos tekisivät kaikki voisi vaikutusta olla. Tavallaan on tehtykin koska monella rahat ovat vähissä. Ihmiset ostavat halpaketjuista tavaransa ja ruokansa. Esimerkki tosin huono. No, jätä auto kotiin ja käytä julkisia tai omia lihaksia?
-Vika kohta. Itse mietin vakavasti onko enää syytä yrittää mitään. Mutta tämä on ainoa elämäni. Ehkä kombo ei yrittää mitään ja vähän yrittää jotakin ja vain nauttia tästä vähästä enää jäljellä olevasta olemassa olostani täällä.

Epäilykseni on että kun olemme laji jolla on tietoisuus ja meidän lajimme tyypillisesti kysyy miksi haluamme syyn ja tarkoituksen elämällemme. Vaikka sitten valheellisen. Näen jatkuvasti ihmisiä tässä lähiympäristössä jotka mahdollisesti ovat luovuttaneet. Jos elämän tarkkoitus on päivän peukku- tai amfetamiiniannos onko se elämän tarkoitus? Mahdollisesti on ja parempi kuin ei tarkoitusta ollenkaan?

Utopiat ovat valtavan hieno juttu. Kaikista utopioista saa hetkessä valtavan hienoja dystopioita. Meitä ihmisiä on moneksi.

Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Erityisesti tuo ajatus merkityksellisestä työstä, joka sekä hyödyttää yhteisöä että tuntuu omalta, osuu mielestäni suoraan moraalisen kunnianhimon ytimeen.

Arjen hiljainen vaikuttaminen – pienet valinnat, joilla voi muuttaa suuntaa – on tietenkin tärkeää. Mutta jos se jää yksittäisten ihmisten satunnaiseksi puuhasteluksi, vaikutus jää pieneksi. Jotenkin näihin asiantiloihin pitäisi vaikuttaa isommin. Mutta miten – siinäpä kysymys.

Sun viimeinen kohta pysäytti. Kannattaako tätä ainoaa elämää heittää hukkaan. Kun tuota mietti, niin tämä kirjakin alkoi kiinnostaa enemmän kuin aluksi ajattelin. Tein siitä varauksen kirjastoon. Tuskin se mikään ihmelääke on, mutta ehkä siitä saa jotakin uusia ideoita – mitä mielekästä voisi tehdä ihan konkreettisesti. Ootko muuten jo itse lukenut tuon kirjan? Herättikö ajatuksia – halua toimia, ärtymystä, vai jotain ihan muuta?

[Märkäruuti]

Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Erityisesti tuo ajatus merkityksellisestä työstä, joka sekä hyödyttää yhteisöä että tuntuu omalta, osuu mielestäni suoraan moraalisen kunnianhimon ytimeen.

Olen teidän molempien kanssa samoilla linjoilla.

Nyt tulee henkilökohtainen avautuminen. Ei ehkä pitäisi.
Kun 1970 luvun lopulla lähdin tai ajauduin tekun jälkeen puolustusvoimiin, se ei silloin ollut kovinkaan arvostettu uranvalinta. Pikemminkin päin vastoin. Sotaveteraanikeräyksissä varusmiehille saatettiin sanoa: "Mitäs lähtivät." Asenne alkoi muuttua vasta kun Neuvostoliitto kaatui ja asioista uskallettiin Suomessa puhua niiden oikeilla nimillä.

Itse koin koko työurani tekeväni "työtä jolla on tarkoitus". Toinen puoli asiaa oli, että tein työtä, joka oli äärettömän kiinnostavaa. Pääsi tekemisiin tekniikan kanssa, mihin muualla ei olisi saanut mitään kosketusta. Myös työyhteisön yhteenkuuluvuuden tunne oli vahva.

1970 luvulla PV:n arvostus oli mtala, mutta nyt Suomen puolustusvalmiutta arvostetaan ympäri Eurooppaa. Suomi on yksi harvoja maita, joka piti puolustuskykynsä edes kohtuullisella tasolla silloinkin uskottiin yleisesti liennytykseen, maailmanrauhaan ja joulupukkiin.
Kun Euroopan turvallisuusjärjestelmän osalta paska tuli tuulettimeen, suitsutus tuntuu menevän Suomen valmiuskyvyn osalta välillä jopa ööveriksi. Ei meilläkään maanpuolustusta hoidettu niin hyvin kuin olisi voitu. Ammattilaiset tietävät heikkouksia monissakin asioissa.

Oman työurani ja tuhansien kolleegoideni työuran merkityksellisyys näkyy vasta nyt, kun potentiaalinen uhka on päällä. Itse olin hammasratas systemissä tai paremminkin hammasrattaan yksi hammas. Työmme tärkeys näkyy vasta, kun uhka on olemassa. Ei palokuntaakaan pahemmin tarvita, jos ei jossain pala.

Tämä henkilökohtaisena avautumisena ja toisaalta yhtenä esimerkkinä siitä, että työn tarpeellisuutta on joskus vaikea tietää.

Vähän taisi mennä ööveriksi, mutta menkööt.

[Sulervo]

Paljoakaan liioittelematta voinee sanoa, että aikamme johtava aate on fasismin kaipuu.

Muistuu mieleeni Naphtan sanat:

"Aikamme tarvitsee, haluaa ja tulee saamaan - terroria" (Thomas Mann: Taikavuori, 1924).

[Deimos]

Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Erityisesti tuo ajatus merkityksellisestä työstä, joka sekä hyödyttää yhteisöä että tuntuu omalta, osuu mielestäni suoraan moraalisen kunnianhimon ytimeen.

Olen teidän molempien kanssa samoilla linjoilla.

Nyt tulee henkilökohtainen avautuminen. Ei ehkä pitäisi.
Kun 1970 luvun lopulla lähdin tai ajauduin tekun jälkeen puolustusvoimiin, se ei silloin ollut kovinkaan arvostettu uranvalinta. Pikemminkin päin vastoin. Sotaveteraanikeräyksissä varusmiehille saatettiin sanoa: "Mitäs lähtivät." Asenne alkoi muuttua vasta kun Neuvostoliitto kaatui ja asioista uskallettiin Suomessa puhua niiden oikeilla nimillä.

Itse koin koko työurani tekeväni "työtä jolla on tarkoitus". Toinen puoli asiaa oli, että tein työtä, joka oli äärettömän kiinnostavaa. Pääsi tekemisiin tekniikan kanssa, mihin muualla ei olisi saanut mitään kosketusta. Myös työyhteisön yhteenkuuluvuuden tunne oli vahva.

1970 luvulla PV:n arvostus oli mtala, mutta nyt Suomen puolustusvalmiutta arvostetaan ympäri Eurooppaa. Suomi on yksi harvoja maita, joka piti puolustuskykynsä edes kohtuullisella tasolla silloinkin uskottiin yleisesti liennytykseen, maailmanrauhaan ja joulupukkiin.
Kun Euroopan turvallisuusjärjestelmän osalta paska tuli tuulettimeen, suitsutus tuntuu menevän Suomen valmiuskyvyn osalta välillä jopa ööveriksi. Ei meilläkään maanpuolustusta hoidettu niin hyvin kuin olisi voitu. Ammattilaiset tietävät heikkouksia monissakin asioissa.

Oman työurani ja tuhansien kolleegoideni työuran merkityksellisyys näkyy vasta nyt, kun potentiaalinen uhka on päällä. Itse olin hammasratas systemissä tai paremminkin hammasrattaan yksi hammas. Työmme tärkeys näkyy vasta, kun uhka on olemassa. Ei palokuntaakaan pahemmin tarvita, jos ei jossain pala.

Tämä henkilökohtaisena avautumisena ja toisaalta yhtenä esimerkkinä siitä, että työn tarpeellisuutta on joskus vaikea tietää.

Vähän taisi mennä ööveriksi, mutta menkööt.

Ei tuossa ole mitään överiä eikä noloa.

En ehkä koskaan ole ajatellut tuota noin koska toinen isoisäni oli sotaveteraani. Jos minulla koskaa elämässäni on ollut ketään auktoriteettia niin hän. Mutta lempeä ja ymmärtäväinen auktoriteetti. Kun minua kiusattiin koulussa hän oli ainoa joka sanoi että minun täytyy tapella vastaan, siis ihan fyysisesti. Hän sanoi minulle suoraan että minun täytyy vetää kiusaajiani turpaan koska muuten se jatkuu läpi koko elämän.

Ja olin myös auttamassa isoisäni kautta veteraaneja. Esimerkiksi he keräsivät jätepaperia ja kustansivat niistä saaduilla varoilla itselleen toimintaa ja elämyksiä, kuten juhlia ja lomanviettoja. Yhteisöllisiä. Tutustuin moniin veteraaneihin hänen kauttaan. Kyllä se tuli ilmi jo silloin miten heitä kohdeltiin kun olin lapsi. Hän kertoi siitä avoimemmin myöhemmin kun olin vanhempi. He olivat pohjasakkaa, vailla mitään kunnioitusta ja arvostusta. Mielstäni tilanne muuttui ihan liian myöhään. Mutta parempi myöhään kun ei millonkaan ja isoisäni sai maistaa palasen siitä arvostuksesta ja kunnioituksesta mitä he ansaitsivat.

Tulin eilen serkkuni kanssa kantapaikastamme. Olin eilistä edeltävänä päivänä syystä tai toisesta katsonut isoisäni hautajaiskuvia. Arkku, veteraanilippu vieressä. Kun serkkuni oli vieressä katsomassa kuvia tietokoneeltani oli minun todella vaikeaa pitää itseäni kassassa. Eilen se tuntui pahemmalta kuin yksin ja toi muistoja. Kadun monia asioita. Varsinkin että en kahdannut puhua isoisäni kanssa sodasta ja mitä siellä tapahtui. Ja syy oli se että isoisäni ei omatoimisesti tuonut rintamatapahtumia kuin harvoin esiin. Utelu olisi tuntunut tungettelevalta. Luulen että tein virheen. Onneksi hänen kauttaan luin varmaan lähes kaikki "Kansa Taisteli"-lehdet.

Sen verran vielä hautajaistilaisuudesta että oli luonnollisesti yksi arkun kantajista. Saatoin veteraani-isoisäni kirjaimellisesti viimeiselle matkalle. Kiinnitin itseeni kuvissa huomiota. Olin muutenkin sekä psyykkisesti että fyysisesti karmeassa kunnossa. Eikä edes puku päälläni parantanut asiaa. Puku hautajaistilaisuudessa on oikeastaan kirkuva yksityiskohta joka korostaa omaa huonovointisuuttani. Sen lisäksi että olin juuri menettänyt isoisäni.