Keskustelua rakkauden jumaluudesta

[ID10T]

Minun on vähän vaikea uskoa tyypin rakkauteen, jos hän sallii tai aiheuttaa aivan käsittämätöntä henkistä ja fyysistä kärsimystä rakastetuilleen. Joko jumala on joko aivan sairas sadisti tai hän ei ole kaikkivoipa.

Tämä on ikuinen teodikea- ongelma. Ei siihen ole kukaan mitään kaikille sopivaa ratkaisua löytänyt. Uskovien selitys on se ettei tämä ole Paratiisi, vaan koetuspaikka. Jolloin pitää olla sekä pahaa että hyvää. Jumalan neuvominen on epäonnistumista tässä koetuksessa. Onnistuminen on yrittää ymmärtää, miksi pahoja tapahtuu, vaikka Jumala on hyvä ja kaikkivaltias. Ehkä se johtuu siitä, että Jumala on kaikkitietävä, ja osaa asiansa. Muuten me emme oppisi tms.

Tässä ei ole mitään ongelmaa. Joko jumala on sadistinen mulkku tai se ei ole kaikkivoipa. Millekään muulle selitykselle ei ole perusteita.

Voihan jumala olla myös sadistinen mulkku ilman kaikkivoipaisuutta. Kaikkivoipa hyvä se ei ainakaan ole.

[OlliS]

Minun on vähän vaikea uskoa tyypin rakkauteen, jos hän sallii tai aiheuttaa aivan käsittämätöntä henkistä ja fyysistä kärsimystä rakastetuilleen. Joko jumala on joko aivan sairas sadisti tai hän ei ole kaikkivoipa.

Tämä on ikuinen teodikea- ongelma. Ei siihen ole kukaan mitään kaikille sopivaa ratkaisua löytänyt. Uskovien selitys on se ettei tämä ole Paratiisi, vaan koetuspaikka. Jolloin pitää olla sekä pahaa että hyvää. Jumalan neuvominen on epäonnistumista tässä koetuksessa. Onnistuminen on yrittää ymmärtää, miksi pahoja tapahtuu, vaikka Jumala on hyvä ja kaikkivaltias. Ehkä se johtuu siitä, että Jumala on kaikkitietävä, ja osaa asiansa. Muuten me emme oppisi tms.

Tässä ei ole mitään ongelmaa. Joko jumala on sadistinen mulkku tai se ei ole kaikkivoipa. Millekään muulle selitykselle ei ole perusteita.

Se on toinen mahdollisuus. Toinen on se minkä sanoin, Jumala sallii pahan tässä maailmassa, ja sille on syynsä.

Ehkä edellä sanottuun pitää lisätä, se, että Jumala sallii pahan vain tiettyyn rajaan asti, ja pahalle myös tulee aina rangaistus ennemmin tai myöhemmin. Ihmiset eivät usko tätä ja syyttävät Jumalaa mulkuksi.

Pahat ihmiset ja yhteiskunnat tuhotaan lopulta. Ihmiset vaativat, että heti, eivätkä usko tätä. Sitten kun on tuhon paikka, syyttävät Jumalaa mulkuksi sen tuhon takia.

Mulkku kun antoi Hitlerin valloittaa. Mulkku kun tuhosi Saksan kaupungit. Mulkku kun antaa Venäjän hyökätä. Mulkku kun antoi Hamasin hyökätä Israeliin. Mulkku kun antoi Israelin tuhota Gazan kerrostalot.

Aina Mulkku, teki mitä teki. Mutta liittoutuneet voitti. Ei Mulkku. Hitler hävisi. Ei Mulkku. Ukrainan puolustus pitää, ei Mulkku. Hamas riisutaan aseista Gazassa, ei Mulkku.

Suomi on vapaa ja itsenäinen. Ei Mulkku.

[marjatta1]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

Entäpä, jos ei suostu palvomaan ja ylistämään Jumalaa, mitäs sitten ihmiselle tapahtuu? Miksi Jumala saa vaatia palvomista ja ylistystä? Ei kai Jumala ole narsisti tai muu luonnevammainen??? Ihmisellä kuitenkin on luotu järki ja tunne ja se vähän kritisoi tuota palvomisen ja ylistyksen tarvetta. Vapaa tahto myös antaa siihen mahdollisuuden ja ei välttämättä koe tarvetta kokea Jumalan rakkautta, vaan lähinnä kanssaihmisien keskinäistä rakkautta.

Voihan sitä olla palvomatta ihan rauhassa, eihän se mikään ongelma ole. Ja kaunista on antaa niiden palvoa, joiden uskontoon se kuuluu. Mutta Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala, on tässä se monen väite ja keskustelun aihe. Palvomme rakkautta mennessämme jumalanpalvelukseen, auttaessamme lähimmäisiämme jne.

Tietysti saa palvoa Jumalaa yms. oikeaksi kokemaansa asiaa, mutta siinä on mielestäni jotakin outoa ja falskia ja Jumalan rakkaudesta en ole vakuuttunut ollenkaan.

Uskonnoissa on paljon kaikkea outoa ja falskia ja ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta ym. väärää. Mutta kun Jumala on rakkaus ym. se ei ole Jumalan vika, vaan väärää uskontoa.

Jos Jumala on olemassa, ja sellainen hyvä Jumala. Niin uskovainen olettaa. Ateisti ei usko niin tietenkään.

Kaikki muu mainitsemasi tuo pitää paikkansa, mutta Jumala kuva on ristiriitainen ja hämmentävä, sen perusteella mitä Raamattu hänestä kertoo ja jokainen noukkii ne käsitykset mihin uskoo Jumalan hyvyydestä tai julmuudesta. Raamattu on ristiriitainen kirja myös Jumala kuvauksissa.

[marjatta1]

Palvomisesta:

Pitää kai kysyä, että miksi uskovat palvelevat, palvovat, kiittävät ja ylistävät Jumalaa? Onko siihen jokin järkevä syy, vai onko sellainen väärää uskontoa, ja millä perusteella?

Ehkäpä se on pelkoon perustuvaa se palvominen, kiittäminen ja ylistäminen...

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

[ID10T]

Minun on vähän vaikea uskoa tyypin rakkauteen, jos hän sallii tai aiheuttaa aivan käsittämätöntä henkistä ja fyysistä kärsimystä rakastetuilleen. Joko jumala on joko aivan sairas sadisti tai hän ei ole kaikkivoipa.

Tämä on ikuinen teodikea- ongelma. Ei siihen ole kukaan mitään kaikille sopivaa ratkaisua löytänyt. Uskovien selitys on se ettei tämä ole Paratiisi, vaan koetuspaikka. Jolloin pitää olla sekä pahaa että hyvää. Jumalan neuvominen on epäonnistumista tässä koetuksessa. Onnistuminen on yrittää ymmärtää, miksi pahoja tapahtuu, vaikka Jumala on hyvä ja kaikkivaltias. Ehkä se johtuu siitä, että Jumala on kaikkitietävä, ja osaa asiansa. Muuten me emme oppisi tms.

Tässä ei ole mitään ongelmaa. Joko jumala on sadistinen mulkku tai se ei ole kaikkivoipa. Millekään muulle selitykselle ei ole perusteita.

Se on toinen mahdollisuus. Toinen on se minkä sanoin, Jumala sallii pahan tässä maailmassa, ja sille on syynsä.

Se syy on sadismi.

[ID10T]

Palvomisesta:

Pitää kai kysyä, että miksi uskovat palvelevat, palvovat, kiittävät ja ylistävät Jumalaa? Onko siihen jokin järkevä syy, vai onko sellainen väärää uskontoa, ja millä perusteella?

Ehkäpä se on pelkoon perustuvaa se palvominen, kiittäminen ja ylistäminen...

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Jumalalle on juuri tuon pelon takia tilaus. Ja jotta varmistettaisiin se, että jumala tekee pelon kohteelle jotain, pitää sitä palvoa. Eihän se käy päinsä, että kaikille armo suotaisiin. Tarvitaan siis sen pääjehun lisäksi palvottavaksi myös hengellisiä johtajia, joilla on salaperäinen tieto siitä, miten palvonta on oikeaoppista.

[marjatta1]

Palvomisesta:

Pitää kai kysyä, että miksi uskovat palvelevat, palvovat, kiittävät ja ylistävät Jumalaa? Onko siihen jokin järkevä syy, vai onko sellainen väärää uskontoa, ja millä perusteella?

Ehkäpä se on pelkoon perustuvaa se palvominen, kiittäminen ja ylistäminen...

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Jumalalle on juuri tuon pelon takia tilaus. Ja jotta varmistettaisiin se, että jumala tekee pelon kohteelle jotain, pitää sitä palvoa. Eihän se käy päinsä, että kaikille armo suotaisiin. Tarvitaan siis sen pääjehun lisäksi palvottavaksi myös hengellisiä johtajia, joilla on salaperäinen tieto siitä, miten palvonta on oikeaoppista.

Karismaattiset henkilöt saavat seuraajia oli sitten kyse uskonnosta politiikasta yms. tahansa. Hitlerkin villitsi ihmisiä...

[Märkäruuti]

Aina Mulkku, teki mitä teki. 1. Mutta liittoutuneet voitti. Ei Mulkku. 2. Hitler hävisi. Ei Mulkku. 3. Ukrainan puolustus pitää, ei Mulkku. 4. Hamas riisutaan aseista Gazassa, ei Mulkku.

1. Akselivaltioiden mielestä Mulkku.
2. Hitlerin mielestä Mulkku.
3. Putinin ja useimpien venäläisten mielestä Mulkku.
4. Hamasin ja useiden palestiinalaisten mielestä Mulkku.

Hyvyys, pahuus, mulkkuus, reiluus ovat usein kokijan korvien välissä. Toisen terroristi on toisen vapaustaistelija ja historia on aina ollut voittajien historiaa.
Yhden moraalisen lähtökohdan hyväksyn. Hyökkääjä on mulkku, mutta mulkkukin saattaa olla omasta näkövinkkelistään oikeassa.

[Jemina]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

No minä olen sitä mieltä, että Jumala ei varsinaisesti vaadi ihmiseltä (tomulta ja tuhkalta) palvontaa ja ylistystä, mutta uskovaiselle itselleen tulee usein omaa tarvetta osoittaa siten kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.
Uskovan omasta sydämestä se ylistys lähtee - ainakin omalla kohdallani. (Välillä kyllä kiukuttelenkin Hänelle...)

Kunpa kaikki uskovaiset olisivat kuin Jemina.

Kiitos mielipiteestäsi! Mitähän tuohon nyt sanoisin... minulla on ollut kyllä hyvät "hengelliset vanhemmat" Kalevi Lehtinen ja Eliina Heinonen uskoon kasvattamisessa.
Heidän puhevideoitaan löytyy googlettamalla, jos jotakuta kiinnostaa?
Voin vakuuttaa, ettei niillä videoilla "tiukkapipoisesti" saarnata.

[Jemina]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

No minä olen sitä mieltä, että Jumala ei varsinaisesti vaadi ihmiseltä (tomulta ja tuhkalta) palvontaa ja ylistystä, mutta uskovaiselle itselleen tulee usein omaa tarvetta osoittaa siten kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.
Uskovan omasta sydämestä se ylistys lähtee - ainakin omalla kohdallani. (Välillä kyllä kiukuttelenkin Hänelle...)

Onko uskovaiset sitten tavallaan "sössineet" Jumalan tahdon tarpeen palvomiseksi ja ylistämiseksi? Se kuitenkin osaltaan voi karkoittaa uskonnollisiin ryhmittymisiin kuulumista? Tietysti uskovaisissakin on monta koulukuntaa ja toimintatapaa.

En tiedä mitä kaikkea tarkoitat "sössimisellä", mutta ainakaan minä en koe tehneeni mitään sellaista omassa uskonelämässäni. Ennen uskoontuloani kyllä sössin asioitani melko paljonkin...
Olet kertonut, että lähipiirissäsi on uskovaisia sukulaisia tai tuttuja, joilta sinä voit kysellä enemmän Jumalan palvomisesta ja ylistämisestä. He voivat selvittää omia näkemyksiään tarkemmin kuin minä täällä palstalla, missä uskonasioista kirjoittaminen on rajoitettua.

[marjatta1]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

No minä olen sitä mieltä, että Jumala ei varsinaisesti vaadi ihmiseltä (tomulta ja tuhkalta) palvontaa ja ylistystä, mutta uskovaiselle itselleen tulee usein omaa tarvetta osoittaa siten kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.
Uskovan omasta sydämestä se ylistys lähtee - ainakin omalla kohdallani. (Välillä kyllä kiukuttelenkin Hänelle...)

Onko uskovaiset sitten tavallaan "sössineet" Jumalan tahdon tarpeen palvomiseksi ja ylistämiseksi? Se kuitenkin osaltaan voi karkoittaa uskonnollisiin ryhmittymisiin kuulumista? Tietysti uskovaisissakin on monta koulukuntaa ja toimintatapaa.

En tiedä mitä kaikkea tarkoitat "sössimisellä", mutta ainakaan minä en koe tehneeni mitään sellaista omassa uskonelämässäni. Ennen uskoontuloani kyllä sössin asioitani melko paljonkin...
Olet kertonut, että lähipiirissäsi on uskovaisia sukulaisia tai tuttuja, joilta sinä voit kysellä enemmän Jumalan palvomisesta ja ylistämisestä. He voivat selvittää omia näkemyksiään tarkemmin kuin minä täällä palstalla, missä uskonasioista kirjoittaminen on rajoitettua.

Olosuhteiden pakosta usein olen kuunnellut sunnuntaiaamujen hartaushetkiä ja siinä yhteydessä mulle on tullut mieleen onko hartaushetkien papit ns. "sössineet" nuo uskomisen laadun noilla omilla saarnoillaan, jotka joskus tuntuvat niin keinotekoisilta ja epäaidoilta? Esim. kun "lauletaan ylistysvirsi..." se nyt vaan jotenkin korvaan särähtää, että onko tuo nyt aitoa ja rehellistä? Tosin hartaushetkiä on monenlaisia ja eivät onneksi ihan kaikki ole sitä "palvomista ja ylistystä"....vaan joskus ihan tulee täyspäistäkin ja järkeen käypää puhetta pappien suusta.

Mainitsit lähipiirini uskovaiset, he jos mikä ovat osaltaan antaneet pysyvän immuniteetin uskonnollisuutta kohtaan. He ovat uskonnollisesti niin sekava porukka ja heissä on sionisteja, helluntalaisia, mormooneja ja en todellakaan heidän houreitaan rupea kuuntelemaan. Osa heistä on mielenterveyspotilaita ja se kertonee jotakin....
Tosin lähipiirin uskovaisissa on myös 2 ev.lut rovastia ja he ovat ihan mukavia, joviaalisia persoonia ja he eivät ylistä ja palvo omissa puheissaan ja saarnoissaan...on siis erojakin uskovaisissa

[ID10T]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

No minä olen sitä mieltä, että Jumala ei varsinaisesti vaadi ihmiseltä (tomulta ja tuhkalta) palvontaa ja ylistystä, mutta uskovaiselle itselleen tulee usein omaa tarvetta osoittaa siten kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.
Uskovan omasta sydämestä se ylistys lähtee - ainakin omalla kohdallani. (Välillä kyllä kiukuttelenkin Hänelle...)

Onko uskovaiset sitten tavallaan "sössineet" Jumalan tahdon tarpeen palvomiseksi ja ylistämiseksi? Se kuitenkin osaltaan voi karkoittaa uskonnollisiin ryhmittymisiin kuulumista? Tietysti uskovaisissakin on monta koulukuntaa ja toimintatapaa.

En tiedä mitä kaikkea tarkoitat "sössimisellä", mutta ainakaan minä en koe tehneeni mitään sellaista omassa uskonelämässäni. Ennen uskoontuloani kyllä sössin asioitani melko paljonkin...
Olet kertonut, että lähipiirissäsi on uskovaisia sukulaisia tai tuttuja, joilta sinä voit kysellä enemmän Jumalan palvomisesta ja ylistämisestä. He voivat selvittää omia näkemyksiään tarkemmin kuin minä täällä palstalla, missä uskonasioista kirjoittaminen on rajoitettua.

Olosuhteiden pakosta usein olen kuunnellut sunnuntaiaamujen hartaushetkiä ja siinä yhteydessä mulle on tullut mieleen onko hartaushetkien papit ns. "sössineet" nuo uskomisen laadun noilla omilla saarnoillaan, jotka joskus tuntuvat niin keinotekoisilta ja epäaidoilta? Esim. kun "lauletaan ylistysvirsi..." se nyt vaan jotenkin korvaan särähtää, että onko tuo nyt aitoa ja rehellistä? Tosin hartaushetkiä on monenlaisia ja eivät onneksi ihan kaikki ole sitä "palvomista ja ylistystä"....vaan joskus ihan tulee täyspäistäkin ja järkeen käypää puhetta pappien suusta.

Mainitsit lähipiirini uskovaiset, he jos mikä ovat osaltaan antaneet pysyvän immuniteetin uskonnollisuutta kohtaan. He ovat uskonnollisesti niin sekava porukka ja heissä on sionisteja, helluntalaisia, mormooneja ja en todellakaan heidän houreitaan rupea kuuntelemaan. Osa heistä on mielenterveyspotilaita ja se kertonee jotakin....
Tosin lähipiirin uskovaisissa on myös 2 ev.lut rovastia ja he ovat ihan mukavia, joviaalisia persoonia ja he eivät ylistä ja palvo omissa puheissaan ja saarnoissaan...on siis erojakin uskovaisissa

Onhan se ylistysvirren laulaminen kieltämättä kornia, kun liki miljardi ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä, jossain päin maailmaan on menossa joka hetki aseellinen konflikti, ihmisiä kuolee luonnonmullistuksissa, ympäristö tuhoutuu ja kulkutaudit jylläävät. Näistä luonnonmullistukset ja kulkutaudit ovat kuitenkin luojan itsensä aiheuttamia.

[OlliS]

Suurin osa uskonnoista on mänttejä. Ja mitä parempi uskonto, sitä enemmän sitä vainotaan. Tämä on maailman tilanne.

Silloin ateismi näyttää oikealta ja rakkaudelliselta ja Jumalaan uskominen tyhmältä ja pahalta. Vaikka asia kuitenkin on toisinpäin. Minun mielestä ainakin.

En minä puolusta uskontoja, vaan tiettyjä uskontoja vaan, ja oikeudenmukaista elämää ja oikeita uskovaisia jne. Maallistuneiden kanssa ollaan samassa rintamassa monessa asiassa. Toisissa asioissa taas uskovaisten kanssa. Tässäkin on rakkaus ja totuus se yhdistävä asia. Maailmassa on paljon hyvää, oikeaa ja valoa.

[OlliS]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

Entäpä, jos ei suostu palvomaan ja ylistämään Jumalaa, mitäs sitten ihmiselle tapahtuu? Miksi Jumala saa vaatia palvomista ja ylistystä? Ei kai Jumala ole narsisti tai muu luonnevammainen??? Ihmisellä kuitenkin on luotu järki ja tunne ja se vähän kritisoi tuota palvomisen ja ylistyksen tarvetta. Vapaa tahto myös antaa siihen mahdollisuuden ja ei välttämättä koe tarvetta kokea Jumalan rakkautta, vaan lähinnä kanssaihmisien keskinäistä rakkautta.

Voihan sitä olla palvomatta ihan rauhassa, eihän se mikään ongelma ole. Ja kaunista on antaa niiden palvoa, joiden uskontoon se kuuluu. Mutta Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala, on tässä se monen väite ja keskustelun aihe. Palvomme rakkautta mennessämme jumalanpalvelukseen, auttaessamme lähimmäisiämme jne.

Tietysti saa palvoa Jumalaa yms. oikeaksi kokemaansa asiaa, mutta siinä on mielestäni jotakin outoa ja falskia ja Jumalan rakkaudesta en ole vakuuttunut ollenkaan.

Uskonnoissa on paljon kaikkea outoa ja falskia ja ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta ym. väärää. Mutta kun Jumala on rakkaus ym. se ei ole Jumalan vika, vaan väärää uskontoa.

Jos Jumala on olemassa, ja sellainen hyvä Jumala. Niin uskovainen olettaa. Ateisti ei usko niin tietenkään.

Kaikki muu mainitsemasi tuo pitää paikkansa, mutta Jumala kuva on ristiriitainen ja hämmentävä, sen perusteella mitä Raamattu hänestä kertoo ja jokainen noukkii ne käsitykset mihin uskoo Jumalan hyvyydestä tai julmuudesta. Raamattu on ristiriitainen kirja myös Jumala kuvauksissa.

Raamatun ristiriidat ovat sellaisia, että ne perustuvat jonkin kohdan mekaaniseen, jäykkään, dogmaattiseen tulkintaan. Kun tuntee kristillisen uskon syvällisesti ja kaikinpuolisesti, Raamatun kokonaisuuden, on Pyhän Hengen johdatuksessa jne., niin ne yksinkertaisesti selkenevät ja katoavat.

Esim. tämä että Jumala on Rakkaus, tai Jumala on Henki. Kuitenkin Jumala on Raamatussa myös Jeesus kävelemässä, syömässä ja naimisiin menemässä ja ristiinnaulittuna. Ja universumin Valtaistuimella istuva Päällikkö, Ylijumala. Ovathan ne ristiriidassa, mutta kuitenkin myös yhdistettävissä.

Toinen syy onkin, ettei ihminen voi kaikkea ymmärtää ihmisenä ollessaan. Osa valkenee vasta myöhemmin. Taivaan Sfäärit ovat tietysti huomattavasti korkeampia ja erilaisia kuin nyt pystymme edes kuvittelemaan. Ja sitten luullaan, että meillä voisi olla muka oikea käsitys kosmologiasta, mm. Gossu ja minä luullaan. Mutta niin monet muutkin, mm. valtavirta. Sitten jokainen kirkaisee, en minä luule, nuo toiset vaan. Mun teoria vaan on paras ja sopii parhaiten havaintoihin. Joista puuttuu tärkeimmät.

[ID10T]

Suurin osa uskonnoista on mänttejä. Ja mitä parempi uskonto, sitä enemmän sitä vainotaan. Tämä on maailman tilanne.

Silloin ateismi näyttää oikealta ja rakkaudelliselta ja Jumalaan uskominen tyhmältä ja pahalta. Vaikka asia kuitenkin on toisinpäin. Minun mielestä ainakin.

Millä logiikalla olet tähän johtopäätökseen tullut? Ateismi ei näytä miltään, eikä sen ole tarkoituskaan näyttää miltään. Se ei siis ole manifesti rakkauden puolesta tai sitä vastaan.