Keskustelua rakkauden jumaluudesta

[marjatta1]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

Entäpä, jos ei suostu palvomaan ja ylistämään Jumalaa, mitäs sitten ihmiselle tapahtuu? Miksi Jumala saa vaatia palvomista ja ylistystä? Ei kai Jumala ole narsisti tai muu luonnevammainen??? Ihmisellä kuitenkin on luotu järki ja tunne ja se vähän kritisoi tuota palvomisen ja ylistyksen tarvetta. Vapaa tahto myös antaa siihen mahdollisuuden ja ei välttämättä koe tarvetta kokea Jumalan rakkautta, vaan lähinnä kanssaihmisien keskinäistä rakkautta.

Voihan sitä olla palvomatta ihan rauhassa, eihän se mikään ongelma ole. Ja kaunista on antaa niiden palvoa, joiden uskontoon se kuuluu. Mutta Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala, on tässä se monen väite ja keskustelun aihe. Palvomme rakkautta mennessämme jumalanpalvelukseen, auttaessamme lähimmäisiämme jne.

Tietysti saa palvoa Jumalaa yms. oikeaksi kokemaansa asiaa, mutta siinä on mielestäni jotakin outoa ja falskia ja Jumalan rakkaudesta en ole vakuuttunut ollenkaan.

Uskonnoissa on paljon kaikkea outoa ja falskia ja ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta ym. väärää. Mutta kun Jumala on rakkaus ym. se ei ole Jumalan vika, vaan väärää uskontoa.

Jos Jumala on olemassa, ja sellainen hyvä Jumala. Niin uskovainen olettaa. Ateisti ei usko niin tietenkään.

Kaikki muu mainitsemasi tuo pitää paikkansa, mutta Jumala kuva on ristiriitainen ja hämmentävä, sen perusteella mitä Raamattu hänestä kertoo ja jokainen noukkii ne käsitykset mihin uskoo Jumalan hyvyydestä tai julmuudesta. Raamattu on ristiriitainen kirja myös Jumala kuvauksissa.

Raamatun ristiriidat ovat sellaisia, että ne perustuvat jonkin kohdan mekaaniseen, jäykkään, dogmaattiseen tulkintaan. Kun tuntee kristillisen uskon syvällisesti ja kaikinpuolisesti, Raamatun kokonaisuuden, on Pyhän Hengen johdatuksessa jne., niin ne yksinkertaisesti selkenevät ja katoavat.

Esim. tämä että Jumala on Rakkaus, tai Jumala on Henki. Kuitenkin Jumala on Raamatussa myös Jeesus kävelemässä, syömässä ja naimisiin menemässä ja ristiinnaulittuna. Ja universumin Valtaistuimella istuva Päällikkö, Ylijumala. Ovathan ne ristiriidassa, mutta kuitenkin myös yhdistettävissä.

Toinen syy onkin, ettei ihminen voi kaikkea ymmärtää ihmisenä ollessaan. Osa valkenee vasta myöhemmin. Taivaan Sfäärit ovat tietysti huomattavasti korkeampia ja erilaisia kuin nyt pystymme edes kuvittelemaan. Ja sitten luullaan, että meillä voisi olla muka oikea käsitys kosmologiasta, mm. Gossu ja minä luullaan. Mutta niin monet muutkin, mm. valtavirta. Sitten jokainen kirkaisee, en minä luule, nuo toiset vaan. Mun teoria vaan on paras ja sopii parhaiten havaintoihin. Joista puuttuu tärkeimmät.

Sanot: "Kun tuntee kristillisen uskon syvällisesti ja kaikinpuolisesti, Raamatun kokonaisuuden, on Pyhän Hengen johdatuksessa jne., niin ne yksinkertaisesti selkenevät ja katoavat."

Ns. "herätetyssä tilassa" sanonnan olen kuullut, mutta siinä on otettava huomioon myös ihmisen henkinen terveyden tila sillä hetkellä ja voi olla alttiutta tulla väärään porukkaan joutumisesta, esim. jonkun lahkon vedättämäksi? Uskontojen uhrit kertovat monenlaista tarinaa....

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/usk ... huolestua/

[marjatta1]

Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.

Miehen ja naisen välinen rakkaus on romanttista ja eroottista rakkautta.

Äidin rakkaus on lähinnä Jumalan rakkautta. Samoin lähimmäisen rakkaus.

Rakkaus on tunne. Kun Jumala on läsnä, se ilmenee voimakkaana rakkauden tunteena. "Eivätkö sydämemme palaneetkin, kun kuljimme hänen kanssaan! ..."

Sanot: "Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala." Jumalan rakkaus vaan on valinnaista siltä osin keihin se kohdistuu ja Raamatusta löytyy kyllä kohtia, ettei Jumala ole rakkaus. Palvontaa ja ylistystäkö Jumala haluaa, vai onko se vain uskovaisten käsitys Jumalan olemuksesta? Onko asiassa tapahtunut jokin väärin ymmärrys uskovaisten kristittyjen taholta? Tulee eittämättä mieleen Trump, joka janoaa ylistystä ja kehuja...????


Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Jumala saa vaatia palvontaa ja ylistystä, Trump ei. Ja ihmisellä on vapaa tahto ja Jumalan rakkaus siitä huolimatta. Nämä Jumalan ja rakkauden asiat ovat yksinkertaisia, mutta on myös poikkeuksia, vivahteita, ja tervettä järkeä pitää käyttää, eikä olla dogmaattinen.

Entäpä, jos ei suostu palvomaan ja ylistämään Jumalaa, mitäs sitten ihmiselle tapahtuu? Miksi Jumala saa vaatia palvomista ja ylistystä? Ei kai Jumala ole narsisti tai muu luonnevammainen??? Ihmisellä kuitenkin on luotu järki ja tunne ja se vähän kritisoi tuota palvomisen ja ylistyksen tarvetta. Vapaa tahto myös antaa siihen mahdollisuuden ja ei välttämättä koe tarvetta kokea Jumalan rakkautta, vaan lähinnä kanssaihmisien keskinäistä rakkautta.

Voihan sitä olla palvomatta ihan rauhassa, eihän se mikään ongelma ole. Ja kaunista on antaa niiden palvoa, joiden uskontoon se kuuluu. Mutta Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala, on tässä se monen väite ja keskustelun aihe. Palvomme rakkautta mennessämme jumalanpalvelukseen, auttaessamme lähimmäisiämme jne.

Tietysti saa palvoa Jumalaa yms. oikeaksi kokemaansa asiaa, mutta siinä on mielestäni jotakin outoa ja falskia ja Jumalan rakkaudesta en ole vakuuttunut ollenkaan.

Uskonnoissa on paljon kaikkea outoa ja falskia ja ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta ym. väärää. Mutta kun Jumala on rakkaus ym. se ei ole Jumalan vika, vaan väärää uskontoa.

Jos Jumala on olemassa, ja sellainen hyvä Jumala. Niin uskovainen olettaa. Ateisti ei usko niin tietenkään.

Kaikki muu mainitsemasi tuo pitää paikkansa, mutta Jumala kuva on ristiriitainen ja hämmentävä, sen perusteella mitä Raamattu hänestä kertoo ja jokainen noukkii ne käsitykset mihin uskoo Jumalan hyvyydestä tai julmuudesta. Raamattu on ristiriitainen kirja myös Jumala kuvauksissa.

Raamatun ristiriidat ovat sellaisia, että ne perustuvat jonkin kohdan mekaaniseen, jäykkään, dogmaattiseen tulkintaan. Kun tuntee kristillisen uskon syvällisesti ja kaikinpuolisesti, Raamatun kokonaisuuden, on Pyhän Hengen johdatuksessa jne., niin ne yksinkertaisesti selkenevät ja katoavat.

Esim. tämä että Jumala on Rakkaus, tai Jumala on Henki. Kuitenkin Jumala on Raamatussa myös Jeesus kävelemässä, syömässä ja naimisiin menemässä ja ristiinnaulittuna. Ja universumin Valtaistuimella istuva Päällikkö, Ylijumala. Ovathan ne ristiriidassa, mutta kuitenkin myös yhdistettävissä.

Toinen syy onkin, ettei ihminen voi kaikkea ymmärtää ihmisenä ollessaan. Osa valkenee vasta myöhemmin. Taivaan Sfäärit ovat tietysti huomattavasti korkeampia ja erilaisia kuin nyt pystymme edes kuvittelemaan. Ja sitten luullaan, että meillä voisi olla muka oikea käsitys kosmologiasta, mm. Gossu ja minä luullaan. Mutta niin monet muutkin, mm. valtavirta. Sitten jokainen kirkaisee, en minä luule, nuo toiset vaan. Mun teoria vaan on paras ja sopii parhaiten havaintoihin. Joista puuttuu tärkeimmät.

Sanot: "Kun tuntee kristillisen uskon syvällisesti ja kaikinpuolisesti, Raamatun kokonaisuuden, on Pyhän Hengen johdatuksessa jne., niin ne yksinkertaisesti selkenevät ja katoavat."

Ns. "herätetyssä tilassa" sanonnan olen kuullut, mutta siinä on otettava huomioon myös ihmisen henkinen terveyden tila sillä hetkellä ja voi olla alttiutta tulla väärään porukkaan joutumisesta, esim. jonkun lahkon vedättämäksi? Uskontojen uhrit kertovat monenlaista tarinaa....

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/usk ... huolestua/

[OlliS]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

[asdf]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

[ID10T]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Et siis ole järkevä filosofi.

[OlliS]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

[ID10T]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Ongelma on siinä, että kirjoittelet tänne fiktiota jumalasta ja Jeesuksesta, ja jos näkemyksiäsi kritisoi, loukkaannut. Tarkoitus on ilmeisesti se, että joko kiitämme sinua hyvästä julistuksesta tai sitten vaikenemme? Vai odotatko oikesti keskustelua aiheesta? Ei siltä vaikuta.

[OlliS]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Ongelma on siinä, että kirjoittelet tänne fiktiota jumalasta ja Jeesuksesta, ja jos näkemyksiäsi kritisoi, loukkaannut. Tarkoitus on ilmeisesti se, että joko kiitämme sinua hyvästä julistuksesta tai sitten vaikenemme? Vai odotatko oikesti keskustelua aiheesta? Ei siltä vaikuta.

En sano tuohon mitään.

[ID10T]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Ongelma on siinä, että kirjoittelet tänne fiktiota jumalasta ja Jeesuksesta, ja jos näkemyksiäsi kritisoi, loukkaannut. Tarkoitus on ilmeisesti se, että joko kiitämme sinua hyvästä julistuksesta tai sitten vaikenemme? Vai odotatko oikesti keskustelua aiheesta? Ei siltä vaikuta.

En sano tuohon mitään.

Arvasin reaktiosi, joten turhaan sanoit sitäkään.

[asdf]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

[OlliS]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Et siis ole järkevä filosofi.

En minä ole sitä mieltä, että vain ateismi on järkevää filosofiaa, vaikka filosofit yleensä ovat sitä mieltä. Toisaalta kaikki filosofit ovat sitä mieltä, että todistusta ei ole kumpaankaan suuntaan. Ne ovat maallikkoja, jotka ovat tässä asiassa toista mieltä, tai toisen tai toisen suunnan kiihkoa. Joita kyllä löytyy, kuten Idiot ateismin suuntaan, ja fundamentalistit Jumalan olemassaolon suuntaan.

[ID10T]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Et siis ole järkevä filosofi.

En minä ole sitä mieltä, että vain ateismi on järkevää filosofiaa, vaikka filosofit yleensä ovat sitä mieltä. Toisaalta kaikki filosofit ovat sitä mieltä, että todistusta ei ole kumpaankaan suuntaan. Ne ovat maallikkoja, jotka ovat tässä asiassa toista mieltä, tai toisen tai toisen suunnan kiihkoa. Joita kyllä löytyy, kuten Idiot ateismin suuntaan, ja fundamentalistit Jumalan olemassaolon suuntaan.

Niin, kiihkoilen siitä, että en usko jumalaan. En muusta.

[OlliS]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.

Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.

[ID10T]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.

Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.

Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.

[OlliS]

Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.

Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.

Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?

Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.

Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.

Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.

Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.

Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.

Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.

Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.

Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?

Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?

Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.

Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.

Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.

Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.

Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.

Filosofia Ei ole ihan sama asia kuin tiede. Molemmista tässä keskustellaan. Filosofialle on omat palstansa ja moderaattorit pitävät kuria yllä. Kaikki keskustelut menevät lopulta filosofiaan. Ja sitten toistetaan molemmin puolin, eli minä lopetan taas vastaamisen sinulle pysyäkseni sääntöjen puitteissa.