Olemme joka tapauksessa valtavan haasteen edessä. Miten tekoäly voi luoda siten, että kukaan ei loukkaannu, kun se on ihmisellekin haasteellista?Naturalisti kirjoitti: ↑28 Loka 2025, 15:19Tässä kommentissa menee nyt sekaisin tekoälyn toiminta ja ihmisen kulttuurinen vastuu. Tekoäly ei pistä itse päähänsä intiaanipäähinettä – eikä se tee mitään itsenäisesti. Se ei omaa kulttuurista taustaa, eikä myöskään tee valintoja. Se toimii sen mukaan, mitä sen päähän on laitettu: opetusdata, algoritmit, painotukset, käyttöohjeet. Ja juuri siksi on tärkeää valvoa mitä sen päähän pannaan.ID10T kirjoitti: ↑28 Loka 2025, 12:38Virkkunen tarjoaa tuossa pelkkää sanahelinää. Tekoälyn käytön valvonta on erittäin vaikeaa.Naturalisti kirjoitti: ↑28 Loka 2025, 12:22Tekoälyllä tuotettujen köyhyyttä ja kärsimystä kuvaavien kuvien käyttö kampanjoissa nostaa esiin vakavan eettisen ongelman: kun kuvien aitous korvataan algoritmisella illuusiolla, vaarana on sekä moraalinen etääntyminen että stereotypioiden uusintaminen.Elämänsankari kirjoitti: ↑28 Loka 2025, 08:37 Tässä hyvä esimerkki käytöstä, kusetus. Toki monen moraali kusetyksen sallii, ja ehkäpä suuresti sit ihmettelee miksi ihmiset ei enää usko mihinkään "tietoon"..
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011577756.html
Brittilehti The Guardian kertoo karun esimerkin: Tekoälyn tuottamat kuvat äärimmäisestä köyhyydestä, lapsista ja seksuaalisesta väkivallasta selviytyneistä ovat yleistyneet nopeasti kansalaisjärjestöjen kampanjoissa ja kaupallisissa kuvapankeissa.
Lehden mukaan ilmiö on herättänyt huolta ammattilaisten keskuudessa, jotka puhuvat nyt uuden aikakauden köyhyyspornosta.
Kuvien käyttöä perustellaan usein kustannustehokkuudella: tekoälykuvat maksavat muutaman kympin, eivätkä vaadi kuvauslupia.
Ilmiötä on tutkinut belgialaistutkija Arsenii Alenichev, joka on kerännyt yli sata tekoälyllä tuotettua kuvaa, joita käytetään nälän ja seksuaalisen väkivallan vastaisissa kampanjoissa. Kuvissa toistuvat stereotyyppiset asetelmat: lapset mutaisessa vedessä, halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä.
Alenichev huomauttaa The Guardianissa, että kuvat eivät vain ylläpidä vanhoja mielikuvia, vaan myös pahimmillaan kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan niitä.
Tässä Elämänsankarin nostamassa tapauksessa kyse ei ole vain “kusetuksesta” yksittäisessä kampanjassa, vaan laajemmasta ilmiöstä, jossa tekoälyllä tuotettu visuaalinen sisältö alkaa korvata dokumentaarista todellisuutta. Kun kuvissa toistuvat halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä, ei vain rakenneta emotionaalista vaikutusta – vaan vahvistetaan kolonialistisia kuvastoja, jotka eivät välttämättä vastaa nykyistä todellisuutta.
Belgialaistutkija Arsenii Alenichevin havainto siitä, että nämä kuvat kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan samoja vinoutumia, on erityisen huolestuttava. Tekoäly ei vain toista kulttuurisia kliseitä – se oppii niistä, ja alkaa tuottaa niitä yhä uudelleen, ellei kehityksessä oteta käyttöön kriittisiä korjausmekanismeja.
Tässä valossa on helppo yhtyä EU:n Suomalaisen digikomissaari Henna Virkkusen näkemykseen, jonka hän esitti Demokraatille.
---
Henna Virkkusen esiin nostamat säätelykeinot tarjoavat juuri niitä välineitä, joilla Elämänsankarin kuvaamat tekoälyn väärinkäytön ongelmat – kuten köyhyyspornon kaltaiset vinoutuneet kuvastot – voidaan ehkäistä ja korvata vastuullisella teknologian käytöllä.
EU:n digikomissaari Henna Virkkunen korostaa Demokraatin haastattelussa, että tekoälyn vinoutuminen ei ole pelkkä tekninen riski, vaan kulttuurinen ja yhteiskunnallinen haaste, joka vaatii sääntelyä, läpinäkyvyyttä ja eettistä ohjausta. Tämä on suora vastaus Elämänsankarin nostamaan huoleen: kun tekoälyllä tuotetaan kuvia äärimmäisestä köyhyydestä tai seksuaalisesta väkivallasta, vaarana ei ole vain moraalinen etääntyminen, vaan myös stereotypioiden uusintaminen ja niiden normalisoituminen osaksi visuaalista kulttuuria.
Virkkunen painottaa, että EU:n tekoälyasetus lähtee periaatteesta, jossa riskit tunnistetaan ja rajat asetetaan. Tekoälyä ei saa käyttää “miten ja missä hyvänsä”, vaan sen käyttöön tarvitaan vastuullinen kehys, joka huomioi teknologian vaikutukset demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa tekoälyä käytetään visuaalisen todellisuuden rakentamiseen – kuten kampanjakuvissa, mediassa tai koulutusmateriaalissa.
Virkkusen linjaus tarjoaa kolme keskeistä ratkaisua:
• Säätely ja valvonta: Tekoälyn käyttöä ohjataan lainsäädännöllä, joka estää vinoutuneiden mallien leviämisen ja edellyttää datan laadun tarkastelua.
• Läpinäkyvyys: Tekoälyllä tuotetun sisällön alkuperä on merkittävä selkeästi, jotta vastaanottaja voi arvioida sen kontekstin ja tarkoituksen.
• Kulttuurinen vastuu: EU:n linjauksissa korostetaan, että teknologia ei saa vahvistaa syrjiviä rakenteita – vaan sen on tuettava inhimillistä arvokkuutta ja moninaisuutta.
Tämä lähestymistapa ei vain rajoita tekoälyn käyttöä – se mahdollistaa sen vastuullisen kehityksen. Kun tekoälyä käytetään eettisesti, se voi tukea kampanjoita, koulutusta ja kulttuurista vuoropuhelua ilman että se toistaa haitallisia kuvastoja. Ja juuri siksi Virkkusen linjaus on tärkeä: se ei ole pelkkä tekninen säätö, vaan kulttuurinen kannanotto siihen, millaista todellisuutta haluamme rakentaa.
Lähde:
• Suomalaiskomissaari Demokraatille: ”Tekoälyn vinoutuminen pitää estää säätelyllä” ( https://demokraatti.fi/suomalaiskomissa ... saatelylla)
Harjoittaako tekoäly muuten kulttuurista omimista, jos se tuottaa kuvan, jossa esiintyy etnisiä kulttuurivähemmistöjä? Jos minä pistän päähäni intiaanipäähineen, se on kulttuurista omimista. Samoin kirjallisuudessa puhutaan kulttuuriappropriaatiosta, jos toiselle kulttuurille tunnusomaisten asioiden hyödyntäminen on juridisesti, moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa tai poliittisessa tai ideologisessa mielessä kielteisesti latautunutta. Mutta eikö sama päde myös tekoälyyn kuvien osalta? Tekoälyhän ei itsessään omaa kulttuurista taustaa, joten se "omii" kaiken.
Tässä kohtaa poliittinen sääntely on yhtä tehotonta, kuin sen estäminen, ettei kukaan keitä pontikkaa kotonaan. Ja vieläpä myy sitä muille. Yhden "sallitun" tekoälyn käyttö on siis utopiaa.Naturalisti kirjoitti: Virkkusen linjauksia voi toki kritisoida, mutta niiden leimaaminen pelkäksi “sanahelinäksi” ilman perusteluja herättää kysymyksen: mikä motiivi on tämän väheksynnän takana?
– Onko kyse epäluottamuksesta poliittista säätelyä kohtaan?
– Vai kenties siitä, että tekoälyn kulttuurinen vaikutus koetaan liian vaikeaksi hahmottaa?
On myös mahdotonta sanoa, mitä kaikkea esim. SIRI:n sisälle on koodattu. Se lienee hyvin yleisesti käytetty AI-avustin, mutta se ei perustu avoimelle lähdekoodille.

