On toki totta, että osa maista on onnistunut velkasuhteensa kanssa paremmin kuin toiset. Mutta se ei vielä kerro, että järjestelmä olisi kunnossa – ainoastaan sen, että jotkut maat ovat pystyneet tasapainottamaan sääntöjen haittoja paremmin kuin toiset. Kun kuitenkin yli puolet euroalueesta törmää samaan seinään yhtä aikaa, kyse ei voi olla vain maiden ”kurinalaisuudesta”, vaan sääntökehikon rakenteellisesta vinoumasta.ID10T kirjoitti: ↑27 Marras 2025, 19:30Mainitsemistasi maista ainakin Italia talous alkoi olla kuralla jo 80-luvun alussa. Sen koommin sen velkasuhde ei ole osoittanut merkittävää alanemista.Naturalisti kirjoitti: ↑27 Marras 2025, 14:53Ongelmat eivät kasaannu samoille maille siksi, että nämä maat olisivat ”yhtäkkiä holtittomampia” kuin muut, vaan siksi että sama prosyklinen sääntökehikko tuottaa saman lopputuloksen aina, kun kasvu hidastuu. Se, että nyt lähes koko euroalueen ydin – Ranska, Italia, Espanja, Portugali, Belgia, Slovenia, Slovakia, Puola ja Suomi – on ajautumassa alijäämämenettelyyn, ei selity kulttuurisilla stereotypioilla vaan sillä, että säännöt on rakennettu kiristämään taantumassa ja estämään kasvua silloin kun sitä tarvittaisiin.ID10T kirjoitti: ↑27 Marras 2025, 11:58Kannatetaan!Al Bundy kirjoitti: ↑27 Marras 2025, 11:53Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.Naturalisti kirjoitti: ↑27 Marras 2025, 11:25Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.ID10T kirjoitti: ↑26 Marras 2025, 15:17Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.Naturalisti kirjoitti: ↑26 Marras 2025, 15:10 Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.
Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.
Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313
Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.
– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.
Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.
Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.
Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.Miten ihmeessä jotkut maat siis kykenevät pitämään velkatasonsa kurissa, jos koko systeemi on sinusta mätä?Naturalisti kirjoitti: Jos yli puolet EU-maista alittaa 60 % velkarajan ja silti koko mannerta uhkaa sama kurimenettely, se kertoo nimenomaan siitä, että vuosikymmeniä vanha 3/60-kehikko on taloudellisesti vanhentunut.Useampi kuitenkin onnistuu.Naturalisti kirjoitti: Nykyinen kehikko on velkajarru ilman toimivaa kaasukahvaa, jolloin lopputulos on sama kuin syödä siemenperunat. Ja kuten jo totesin, jos näin moni maa ”epäonnistuu” yhtä aikaa, kyse ei voi olla maiden osaamattomuudesta – se on järjestelmävika.
Tämä ei ole mikään radikaali näkemys: samaa ovat painottaneet Draghi, Lagarde, OECD:n NAEC-uudistus, lukuisat talousnobelistit ja iso osa eurooppalaisista keskuspankeista. Nykyinen kehikko kiristää taantumassa ja estää investointeja nousukauden jälkeenkin – se on talouspolitiikan näkökulmasta ongelmallinen kombinaatio.
Mutta aidosti kiinnostava kysymys on tämä:
Näetkö todella, ettei Suomen eikä EU:n politiikassa ole mitään muutettavaa?
Jos lähes koko euroalue ajautuu alijäämämenettelyyn samaan aikaan, oletko varma, että ”muut ovat väärässä” ja ainoastaan säännöt ovat täydellisiä? Talousjärjestelmän tehtävä on tukea kasvua, investointeja ja vakautta – ei tuottaa automaattisia kiristysruuveja tilanteissa, joissa elvytys olisi taloustieteen mukaan järkevää.
On täysin perusteltua kysyä, miksi EU:n pitäisi 2020-luvulla yhä ohjautua Maastrichtin ajan prosyklisillä säännöillä, jotka ovat syntyneet toisen tyyppisen globaalin talouden ehdoilla. Jos tilanne ei johda minkäänlaiseen politiikan päivitykseen, se vasta olisi epärealistista.

