SDP paljastaa mitä se tekee, jos nousee valtaan

[Naturalisti]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Kannatetaan!

Ongelmat eivät kasaannu samoille maille siksi, että nämä maat olisivat ”yhtäkkiä holtittomampia” kuin muut, vaan siksi että sama prosyklinen sääntökehikko tuottaa saman lopputuloksen aina, kun kasvu hidastuu. Se, että nyt lähes koko euroalueen ydin – Ranska, Italia, Espanja, Portugali, Belgia, Slovenia, Slovakia, Puola ja Suomi – on ajautumassa alijäämämenettelyyn, ei selity kulttuurisilla stereotypioilla vaan sillä, että säännöt on rakennettu kiristämään taantumassa ja estämään kasvua silloin kun sitä tarvittaisiin.

Mainitsemistasi maista ainakin Italia talous alkoi olla kuralla jo 80-luvun alussa. Sen koommin sen velkasuhde ei ole osoittanut merkittävää alanemista.

Jos yli puolet EU-maista alittaa 60 % velkarajan ja silti koko mannerta uhkaa sama kurimenettely, se kertoo nimenomaan siitä, että vuosikymmeniä vanha 3/60-kehikko on taloudellisesti vanhentunut.

Miten ihmeessä jotkut maat siis kykenevät pitämään velkatasonsa kurissa, jos koko systeemi on sinusta mätä?

Nykyinen kehikko on velkajarru ilman toimivaa kaasukahvaa, jolloin lopputulos on sama kuin syödä siemenperunat. Ja kuten jo totesin, jos näin moni maa ”epäonnistuu” yhtä aikaa, kyse ei voi olla maiden osaamattomuudesta – se on järjestelmävika.

Useampi kuitenkin onnistuu.

On toki totta, että osa maista on onnistunut velkasuhteensa kanssa paremmin kuin toiset. Mutta se ei vielä kerro, että järjestelmä olisi kunnossa – ainoastaan sen, että jotkut maat ovat pystyneet tasapainottamaan sääntöjen haittoja paremmin kuin toiset. Kun kuitenkin yli puolet euroalueesta törmää samaan seinään yhtä aikaa, kyse ei voi olla vain maiden ”kurinalaisuudesta”, vaan sääntökehikon rakenteellisesta vinoumasta.

Tämä ei ole mikään radikaali näkemys: samaa ovat painottaneet Draghi, Lagarde, OECD:n NAEC-uudistus, lukuisat talousnobelistit ja iso osa eurooppalaisista keskuspankeista. Nykyinen kehikko kiristää taantumassa ja estää investointeja nousukauden jälkeenkin – se on talouspolitiikan näkökulmasta ongelmallinen kombinaatio.

Mutta aidosti kiinnostava kysymys on tämä:

Näetkö todella, ettei Suomen eikä EU:n politiikassa ole mitään muutettavaa?

Jos lähes koko euroalue ajautuu alijäämämenettelyyn samaan aikaan, oletko varma, että ”muut ovat väärässä” ja ainoastaan säännöt ovat täydellisiä? Talousjärjestelmän tehtävä on tukea kasvua, investointeja ja vakautta – ei tuottaa automaattisia kiristysruuveja tilanteissa, joissa elvytys olisi taloustieteen mukaan järkevää.

On täysin perusteltua kysyä, miksi EU:n pitäisi 2020-luvulla yhä ohjautua Maastrichtin ajan prosyklisillä säännöillä, jotka ovat syntyneet toisen tyyppisen globaalin talouden ehdoilla. Jos tilanne ei johda minkäänlaiseen politiikan päivitykseen, se vasta olisi epärealistista.

[Naturalisti]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Uusklassisen taloustieteen jo paljastuneita vakavia puutteita on todella paljon. Se ei ymmärrä pankkitoiminnan ja rahan roolia taloudessa (rahan velkaluonne). Se oli kyvytön ymmärtämään vuoden 2008 talouskriisiä. Se on välinpitämätön epätasa-arvoisuudesta. Se on välinpitämätön BKT:hen suhteutetun korkean yksityisen velan vaaroista. Se on kyvytön ymmärtämään ilmastoa ja ekologisia ongelmia, jotka uhkaavat koko planeettaa; ne ovat sille vain ”ulkoisia oheisvaikutuksia”. Se on sitoutunut teoreettisesti mahdottomaan loputtomaan talouskasvuun rajallisella planeetalla ja kaiken arvon mittaamiseen hinnan kautta; kaikki ihmisten keskinäiset suhteet kaupallistaen. Tästä kaikesta huolimatta kaikki taloustieteen opetus Suomessa perustuu vain uusklassisen lahkon oppeihin.

Tietty epätasa-arvo on olennainen osa kaikkia talousjärjestelmiä, myös kommunismia, jossa puolueliitti pitää aina omista eduistaan huolen. Mitä ilmastoon ja ekologisiin ongelmiin tulee, me Suomessa teemme itsellemme karhunpalveluksen sitoutuessamme muuta EU:ta tiukempaan ilmastopolitiikkaan. Näin siis siitä huolimatta, että vihreästä teknologoasta piti tulla meille uuden Nokian veroinen vientivaltti.

Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi
• on vakaampi
• ottaa ekologiset rajat tosissaan
• ei perustu pelkkään rahoitusmarkkinalogiikkaan
• mahdollistaa investoinnit tulevaisuuteen.

En näe, etteikö näitä asioita voisi totetuttaa jo nykyisellä talouskehikolla. Tosin ensimmäinen kohta on jälleen se komapstuskivi, talousdemokratia on huuhaata. Jokainen sijoittaja haluaa ajaa omaa etuaan. Julkinen rahoitus ei tee tästä poikkeusta, mutta siinä kansa saakin äänensä kuuluviin.

Jos yksityisten rahoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät investoinnit muualle.

Tuo suurentamani on käsittääkseni toinen kahdesta huuhaaksi osoittautuneesta oletuksesta, joiden varaan sijoitusmarkkinoiden uskotaan rakentuvan. Toinen oletus on se, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". Kumpikaan ei tiettävästi ole koskaan onnistuneet käytännössä, kuin joko poikkeustapauksissa tai kun ei olla riittävän tarkkoja, mitä noilla tarkoitetaan.

Keksi toisin sanoen joku reaalitodellisuuteen perustuva väite.

Sotket nyt asioita. En puhunut sijoittamisesta pörssikeinotteluna, vaan hankkeiden rahoitusmuotona. Enkä minä suinkaan väitä, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". En edes tiedä, mistä keksit moista.

Nyt joko sotket käsitteitä, puhut epäselvästi, tai molempia yhtä aikaa.

Ehkä ajatuksesi meni solmuun Stadin öljylanteen kommentista (“jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen” ja “jokainen ajaa vain omaa etuaan”). En nyt halua juuttua tähän, vaan yritän sanoa miten asiat todellisuudessa ovat.

1. Kun sanot: ”kaikki sijoittajat ajavat omaa etuaan”, viittaat juuri siihen uusklassiseen oletukseen, jota kritisoitiin.
Vaikka tarkoitit ”hankerahoittajia” etkä pörssispekulantteja, logiikka ei muutu:
sijoittaminen on rahan kohdentamista oletettuun tulevaan hyötyyn. Tämä on se sama omaa etua maksimoivan yksilön malli, jota niin rahoitusteoria kuin käyttäytymistutkimus on vuosikymmeniä osoittanut puutteelliseksi.

Toisin sanoen: jos haluat väittää tämän pitävän universaalisti paikkaansa, silloin nojaat juuri siihen oletukseen, josta sanot ettei sitä pidä käyttää. Tämän ristiriidan vuoksi sinulta pyydettiin reaalitodellisuuteen perustuvaa väitettä.

2. Reaalimaailmassa sijoituspäätökset eivät synny vain “oman edun maksimoinnista”.

Sijoittajat ottavat huomioon:
• riskin ja epävarmuuden (eri asioita)
• poliittisen ympäristön
• makrotalouden suunnan
• muiden sijoittajien käyttäytymisen
• odotukset ja intuitiot
• markkinasentimentin
• sääntelyn vakauden

Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.

3. Julkinen ja yksityinen rahoitus eivät ole toistensa vastakohtia.

Väitteesi “jos yksityisiä kavennetaan, investoinnit siirtyvät muualle” on mustavalkoinen karikatyyri.

Tosiasiassa:
• lähes kaikki perustavanlaatuiset innovaatiot ovat syntyneet julkisella rahalla
• yksityinen rahoitus seuraa usein julkista riskinottoa
• julkinen infrastruktuuri *mahdollistaa* yksityiset hankkeet, ei syrjäytä niitä
• sijoittajat karttavat nimenomaan epävakautta — ja liiallinen sääntöepämääräisyys tuottaa epävakautta

Siksi myös Draghi ja Lagarde korostavat kehikkoa, joka on selkeä, ennustettava ja investoinnit mahdollistava — ei laissez-faire -markkinauskontoa eikä direktiiviähkyä.

[Neutroni]

Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.

Eivät välttämättä. Epävakaissa valtioissa voi tehdä usein paljon suurempia voittoja, kun niissä on yleensä hyvin lievät ympäristö- ja ihmisoikeuslait, ja nekin voi yleensä kiertää lahjuksilla paikallisille roistomaisille johtajille. Jos saa teetettyä banaanimaassa kamaa halvalla ja ujutettua ne länsimaihin myyntiin, voi tehdä hyvät rahat. Kyllä se on ihan harkittua riskien laskemista tuollaisiin maihin sijoittavilta ja se on ollut 2. maailmansodan jälkeen aivan loistava bisnes ja suuri motivaattori talouden globalisoitumisessa.

Toki ihmiset syyllistyvät usein virheisiin. Sijoittajiksi valikoituu optimistisia ihmisiä, joilla voi olla tapana yliarvioida voittoja ja aliarvioida riskejä. Ja jotkut piensijoittajat sijoittavat eettisestikin tai ei-taloudellisia päämääriä tavoitellen, mutta varmaan ainakin 99 % maailman sijoituspääomasta on sijoitettu ensisijaisena tarkoituksena tuottaa mahdollisimman suuri voitto hyväksytyllä riskitasolla.

[Al Bundy]

Näetkö todella, ettei Suomen eikä EU:n politiikassa ole mitään muutettavaa?

Jos lähes koko euroalue ajautuu alijäämämenettelyyn samaan aikaan, oletko varma, että ”muut ovat väärässä” ja ainoastaan säännöt ovat täydellisiä? Talousjärjestelmän tehtävä on tukea kasvua, investointeja ja vakautta – ei tuottaa automaattisia kiristysruuveja tilanteissa, joissa elvytys olisi taloustieteen mukaan järkevää.

Suomen politiikassa ja EU.ssa on paljonkin muutettavaa. Itseasiassa EU:ssa on niin paljon muutettavaa että järkevintä olisi todeta että EU ei toimi lopetetaan se ja perustetaan tilalle parempi ja pienempi unioni. Tätä epäonnistunutta EU:ta on nyt ylläpidetty n. 30 vuotta ja vituiksi on mennyt. On tehty niin paljon virheitä aina jäsenvaltioden määrästä lähtien että ongelmia ei enään voi korjata.

Ukrainan sota on hyvin osoittanut että EU:sta ei oikeasti ole mihinkään. Yhtenäisyys puuttuu ja osa maista tukee suoraan Putinia. Ei olla saatu päätettyä edes Venäjältä jäädytettyjen rahojen käytöstä. Höpistään vaan jotakin halukkaiden koalitiosta tai jotain muuta sellaista. Unkari, Slovakia, Bulgaria ja kumppanit. Mitä nämä maat tekevät EU:ssa? EU on yksi demokratian irvikuva.

Kaikenmaailman direktiivejä laaditaan vaikka kuinka paljon mutta edes kellojen siirtelyn lopettamista ei saada sovittua.

Perustetaan uusi löyhempi unioni johon otetaan ainoastaan n. 12-16 maata ja joka on vain ja ennen kaikkea ainoastaan talousliitto.

Palautetaan demokratia takaisin kansalliselle tasolle.

[Neutroni]

Ukrainan sota on hyvin osoittanut että EU:sta ei oikeasti ole mihinkään. Yhtenäisyys puuttuu ja osa maista tukee suoraan Putinia. Ei olla saatu päätettyä edes Venäjältä jäädytettyjen rahojen käytöstä. Höpistään vaan jotakin halukkaiden koalitiosta tai jotain muuta sellaista. Unkari, Slovakia, Bulgaria ja kumppanit. Mitä nämä maat tekevät EU:ssa? EU on yksi demokratian irvikuva.

Ne, niin kuin myös Suomi, muodostavat puskurin Venäjää vastaan. Jokainen suurvalta joutuu järjestämään ydinalueidensa ympärille riittävän puskurin. Sen voi tehdä valloittamalla valtavan alueen, kuten Venäjä tekee, mutta yleensä on halvempaa ostaa naapurit vasalleiksi taloudellisella tuella ja painostuksella. Jos ei EU tarjoa noiden maiden hallituksille selviä rahanarvoisia etuja, Kreml tarjoaa ja pian Venäjän joukot ovat taisteluvalmiudessa Saksan rajoilla.

Amerikan MAGA-älykääpiöt eivät ymmärrä tuota ja tuhoavat USAn aseman maailman sotilaallisena ja taloudellisena ykkösmahtina, jota banaanimaiden diktaattorit ja sivistyneempienkin maiden hallitukset tottelevat tai itkevät ja tottelevat. Eivät ne kaikki sotilastukikohdat ja näennäisen epäedulliset yhteistyösopimukset maailmalla ole olleet hyväntekeväisyyttä vaan hallitsevan aseman ostamista riippuvuutta luomalla. Kun riippuvuus ajetaan alas, mahti menee sen mukana. Eurooppa voi hyvin tehdä jatkossa diilin Kiinan kanssa, jos USAn johto jatkaa oranssin älykääpiön viitoittamalla tiellä ja pakottaa meidät ottamaan täyden vastuun omasta puolustuksesta. Niin kauan kun olemme täysin riippuvaisia, sellaista mahdollisuutta ei todellisuudessa ole.

[Al Bundy]

Ukrainan sota on hyvin osoittanut että EU:sta ei oikeasti ole mihinkään. Yhtenäisyys puuttuu ja osa maista tukee suoraan Putinia. Ei olla saatu päätettyä edes Venäjältä jäädytettyjen rahojen käytöstä. Höpistään vaan jotakin halukkaiden koalitiosta tai jotain muuta sellaista. Unkari, Slovakia, Bulgaria ja kumppanit. Mitä nämä maat tekevät EU:ssa? EU on yksi demokratian irvikuva.

Ne, niin kuin myös Suomi, muodostavat puskurin Venäjää vastaan./quote]
Jokainen suurvalta joutuu järjestämään ydinalueidensa ympärille riittävän puskurin. Sen voi tehdä valloittamalla valtavan alueen, kuten Venäjä tekee, mutta yleensä on halvempaa ostaa naapurit vasalleiksi taloudellisella tuella ja painostuksella. Jos ei EU tarjoa noiden maiden hallituksille selviä rahanarvoisia etuja, Kreml tarjoaa ja pian Venäjän joukot ovat taisteluvalmiudessa Saksan rajoilla.

Liittykööt vaan minun puolesta Kremlin tukijoihin ihan virallisestikkin. Nythän meillä on tilanne että Putinin kätyrit on sisällä Unionissa.
Siinä on Puola Venäjän ja Saksan välissä eikä yksikään noista maista edes ole Venäjän rajamaa. Sun juttusi puskurivyöhykkeistä ja joukoista Saksan rajalla on täyttä höpötystä.

[Konemies]

SDP tarvitsee vallassa ollessaan omat poliisivoimat tai oppositio voi estää velkakriisistä toipumisen :

[Stadin öljylanne]

Uusklassisen taloustieteen jo paljastuneita vakavia puutteita on todella paljon. Se ei ymmärrä pankkitoiminnan ja rahan roolia taloudessa (rahan velkaluonne). Se oli kyvytön ymmärtämään vuoden 2008 talouskriisiä. Se on välinpitämätön epätasa-arvoisuudesta. Se on välinpitämätön BKT:hen suhteutetun korkean yksityisen velan vaaroista. Se on kyvytön ymmärtämään ilmastoa ja ekologisia ongelmia, jotka uhkaavat koko planeettaa; ne ovat sille vain ”ulkoisia oheisvaikutuksia”. Se on sitoutunut teoreettisesti mahdottomaan loputtomaan talouskasvuun rajallisella planeetalla ja kaiken arvon mittaamiseen hinnan kautta; kaikki ihmisten keskinäiset suhteet kaupallistaen. Tästä kaikesta huolimatta kaikki taloustieteen opetus Suomessa perustuu vain uusklassisen lahkon oppeihin.

Tietty epätasa-arvo on olennainen osa kaikkia talousjärjestelmiä, myös kommunismia, jossa puolueliitti pitää aina omista eduistaan huolen. Mitä ilmastoon ja ekologisiin ongelmiin tulee, me Suomessa teemme itsellemme karhunpalveluksen sitoutuessamme muuta EU:ta tiukempaan ilmastopolitiikkaan. Näin siis siitä huolimatta, että vihreästä teknologoasta piti tulla meille uuden Nokian veroinen vientivaltti.

Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi
• on vakaampi
• ottaa ekologiset rajat tosissaan
• ei perustu pelkkään rahoitusmarkkinalogiikkaan
• mahdollistaa investoinnit tulevaisuuteen.

En näe, etteikö näitä asioita voisi totetuttaa jo nykyisellä talouskehikolla. Tosin ensimmäinen kohta on jälleen se komapstuskivi, talousdemokratia on huuhaata. Jokainen sijoittaja haluaa ajaa omaa etuaan. Julkinen rahoitus ei tee tästä poikkeusta, mutta siinä kansa saakin äänensä kuuluviin.

Jos yksityisten rahoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät investoinnit muualle.

Tuo suurentamani on käsittääkseni toinen kahdesta huuhaaksi osoittautuneesta oletuksesta, joiden varaan sijoitusmarkkinoiden uskotaan rakentuvan. Toinen oletus on se, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". Kumpikaan ei tiettävästi ole koskaan onnistuneet käytännössä, kuin joko poikkeustapauksissa tai kun ei olla riittävän tarkkoja, mitä noilla tarkoitetaan.

Keksi toisin sanoen joku reaalitodellisuuteen perustuva väite.

Sotket nyt asioita. En puhunut sijoittamisesta pörssikeinotteluna, vaan hankkeiden rahoitusmuotona. Enkä minä suinkaan väitä, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". En edes tiedä, mistä keksit moista.

Tuo koskee kaikkia oman edun ajamista. On tieteellisesti osoitettu ettei sellaista tapahdu todellisuudessa ellei halulla ajaa omaa etua tarkoiteta aivan kaikkea mitä ihminen tekee, myös halua ajaa talousdemokratiaa.

Tietenkin sijoittaja haluaa sijoittamalleen pääomalle tuottoa. Ja haluaa valvoa varojensa käyttöä. Sitä tarkoitin.

Ja talousdemokratia tuottaa pääomalle tuottoa.

Mutta mitä se demokratia tekee sijoittajan päätäntävallalle? Kaventaa sitä tietysti. Ja silloin sijoitetaan sinne, missä muut eivät pääse päättämään sijoitustesi kohtalosta ilman omaa rahallista panostusta.

Demokratia ehkäisee diktatuurin ongelmia. Demokratia asioista päätettäessä ei ole täydellinen systeemi tietenkään, mutta parempi kuin diktatuuri (nykyinen systeemi).

Mutta kun se demokratia ei vaan toimi yksityisellä taloussektorilla.

Talousdemokratiassa yksilö ei ole Donald Trumpina jatkuvasti riippuvainen taloudellisesta tekohengityksestä. Päätäntävalta ei ole synonyymi kannattavuudelle omille haluilleen sijoittaa tuottoisasti tai tehdä taloudellisesti tuottavia valintoja elämässään. Eli todellisuus on 180 astetta erilainen kuin kuvittelet. Vain äärimmäisen harvat ovat onnekkaita sijoittaakseen arpapelissä oikein loput tuottoisat käytöstavat on sijoituttaa rahansa riittävän hitaasti muuttuvien instrumentien avulla. Nuo hitaatkin instrumentit ovat herkkiä Donald Trumppien liialliselle konsentraatiolle samoilla sektoreilla. Talousdemokratiassa diktaattorit eivät pääse kusemaan omien sijoitustensa lisäksi muiden sijoituksia.

[Tritonus]

Uusklassisen taloustieteen jo paljastuneita vakavia puutteita on todella paljon. Se ei ymmärrä pankkitoiminnan ja rahan roolia taloudessa (rahan velkaluonne). Se oli kyvytön ymmärtämään vuoden 2008 talouskriisiä. Se on välinpitämätön epätasa-arvoisuudesta. Se on välinpitämätön BKT:hen suhteutetun korkean yksityisen velan vaaroista. Se on kyvytön ymmärtämään ilmastoa ja ekologisia ongelmia, jotka uhkaavat koko planeettaa; ne ovat sille vain ”ulkoisia oheisvaikutuksia”. Se on sitoutunut teoreettisesti mahdottomaan loputtomaan talouskasvuun rajallisella planeetalla ja kaiken arvon mittaamiseen hinnan kautta; kaikki ihmisten keskinäiset suhteet kaupallistaen. Tästä kaikesta huolimatta kaikki taloustieteen opetus Suomessa perustuu vain uusklassisen lahkon oppeihin.

Tietty epätasa-arvo on olennainen osa kaikkia talousjärjestelmiä, myös kommunismia, jossa puolueliitti pitää aina omista eduistaan huolen. Mitä ilmastoon ja ekologisiin ongelmiin tulee, me Suomessa teemme itsellemme karhunpalveluksen sitoutuessamme muuta EU:ta tiukempaan ilmastopolitiikkaan. Näin siis siitä huolimatta, että vihreästä teknologoasta piti tulla meille uuden Nokian veroinen vientivaltti.

Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi
• on vakaampi
• ottaa ekologiset rajat tosissaan
• ei perustu pelkkään rahoitusmarkkinalogiikkaan
• mahdollistaa investoinnit tulevaisuuteen.

En näe, etteikö näitä asioita voisi totetuttaa jo nykyisellä talouskehikolla. Tosin ensimmäinen kohta on jälleen se komapstuskivi, talousdemokratia on huuhaata. Jokainen sijoittaja haluaa ajaa omaa etuaan. Julkinen rahoitus ei tee tästä poikkeusta, mutta siinä kansa saakin äänensä kuuluviin.

Jos yksityisten rahoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät investoinnit muualle.

Tuo suurentamani on käsittääkseni toinen kahdesta huuhaaksi osoittautuneesta oletuksesta, joiden varaan sijoitusmarkkinoiden uskotaan rakentuvan. Toinen oletus on se, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". Kumpikaan ei tiettävästi ole koskaan onnistuneet käytännössä, kuin joko poikkeustapauksissa tai kun ei olla riittävän tarkkoja, mitä noilla tarkoitetaan.

Keksi toisin sanoen joku reaalitodellisuuteen perustuva väite.

Sotket nyt asioita. En puhunut sijoittamisesta pörssikeinotteluna, vaan hankkeiden rahoitusmuotona. Enkä minä suinkaan väitä, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". En edes tiedä, mistä keksit moista.

Tuo koskee kaikkia oman edun ajamista. On tieteellisesti osoitettu ettei sellaista tapahdu todellisuudessa ellei halulla ajaa omaa etua tarkoiteta aivan kaikkea mitä ihminen tekee, myös halua ajaa talousdemokratiaa.

Tietenkin sijoittaja haluaa sijoittamalleen pääomalle tuottoa. Ja haluaa valvoa varojensa käyttöä. Sitä tarkoitin.

Ja talousdemokratia tuottaa pääomalle tuottoa.

Mutta mitä se demokratia tekee sijoittajan päätäntävallalle? Kaventaa sitä tietysti. Ja silloin sijoitetaan sinne, missä muut eivät pääse päättämään sijoitustesi kohtalosta ilman omaa rahallista panostusta.

Demokratia ehkäisee diktatuurin ongelmia. Demokratia asioista päätettäessä ei ole täydellinen systeemi tietenkään, mutta parempi kuin diktatuuri (nykyinen systeemi).

Mutta kun se demokratia ei vaan toimi yksityisellä taloussektorilla.

Jep. Kun varallisuus keskittyy yhä pienemmän prosentin taskuihin samalla kun kansa kurjistuu, niin selkeä homma että markkinat on demokratian näkökulmasta epäonnistuneet. Sikis just tarvitaan sitä muutosta. Ennenkuin on liian myöhäistä. Mikä on kohta.

[Neutroni]

Liittykööt vaan minun puolesta Kremlin tukijoihin ihan virallisestikkin. Nythän meillä on tilanne että Putinin kätyrit on sisällä Unionissa.
Siinä on Puola Venäjän ja Saksan välissä eikä yksikään noista maista edes ole Venäjän rajamaa. Sun juttusi puskurivyöhykkeistä ja joukoista Saksan rajalla on täyttä höpötystä.

Niin on, mutta vain siksi, että EU antaa noiden maiden hallitsijoille enemmän rahanarvoisia etuja kuin Kremlillä on varaa antaa. Siksi ne ovat mukana, nettosaajia ja niiden hallitusten EU-sääntörikkomuksia katsellaan läpi sormien, että tuo pysyisi pelkkänä höpötyksenä. Jos EU antaa niille kenkää tai yrittää kupata niiltä rahaa, ne kääntävät takkia saman tien ja alkavat Valko-Venäjän kaltaisiksi maiksi, joissa on "YYA-henkisiä" rauhantukikohtia.

Ei tuollaista tietenkään ääneen sanota, että kyse on puskurivyöhykkeestä, mutta kyllä kaikki toimijat sen tietävät. Samoin fiksumpi osuus kansasta.

[ID10T]

No mutta mistä se rahoitus eri hankkeille saataisiin, jos ei kyrpiintyneiltä rikkailta? Tarkoitan siis yksityistä sektoria.

Ei yksityinen sektori ole ainoa tapa rahoittaa asioita. Asioita voitaisiin rahoittaa esim. valtion toimesta veroina kerätyillä rahoilla, eikä annettaisi pikkufirmaa suurempia rikkauksia kertyä kenellekään yksityiselle. Silloin voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin siihen, että kehityspanokset käytetään yleishyödyllisiin asioihin eikä vain tyhmän viihdekrääsän tekemiseen tyhmälle rahvaalle.

Missä menee raja pikkurikkauksien ja ylettömien rikkauksien välillä? Entä mitä on tyhmä viihdekrääsä? Esim. elokuvatuotannot ovat kalliita, mutta ihminen tarvitsee myös sirkushuveja.

Kukaan ei toetenkään tarvitse rahaa miljarditolkulla, ja maailma olisi taatusti parempi paikka ilman TikTokia, mutta rajanveto on hankalaa näissä asioissa. Lisäksi toteamuksesi "Silloin voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin siihen, että kehityspanokset käytetään yleishyödyllisiin asioihin" kuulostaa ihan suunnitelmataloudelta.

[Neutroni]

Missä menee raja pikkurikkauksien ja ylettömien rikkauksien välillä? Entä mitä on tyhmä viihdekrääsä? Esim. elokuvatuotannot ovat kalliita, mutta ihminen tarvitsee myös sirkushuveja.

Tuollaiset rajat muotoutuvat vasta käytännössä ja sellaista on hyvin vaikea asettaa kun koko tuo idea on vasta käsien heiluttelun asteella. Mutta sanoisin alustavasti, että normaali palkansaajan omaisuus, asunto ja vähän muuta, on OK. Samoin pieni muutaman työntekijän firma. Sitten kun firma alkaa kasvaa, niin sen omistus siirtyisi pikku hiljaa omistajaltaan kunnalle tai sitä varten perustetulle julkiselle virastolle. Omistaja voisi jatkaa firman kehittämistä johtajana, mutta ei saisi esim. päättää firman myynnistä, toimintojen siirtämisestä, työehtojen polkemisesta, haitallisten tuotteiden tuottamisesta tai ottaa firmasta kohtuuttomia osinkoja itselleen. Motivaatio firman perustamiseen ja johtamiseen pitää olla työn mielenkiintoisuus ja mahdollisuus parantaa maailmaa ympärillään eikä henkilökohtainen rikastuminen ja muiden hyväksikäyttö, niin kuin nyt.

Se oliko se nyt Platonin ajatus, että maksimaaliset tuloerot ovat noin kerroin 3 on minusta ihan hyvä ajatus. Kaikille automaattisesti kuuluva kansalaispalkka voisi olla 1 yksikkö, tavallisista töistä saisi noin 2 ja erityisen vaativista, kuten suuren yrityksen johtamisesta tai todellisen poliittisen vastuun kantamisesta (joka jatkuu niin kauan kuin päätöksen seuraukset kestävät, isoissa asioissa koko eliniän) voisi lähestyä 3:a yksikköä. Se mahdollistaisi selvän elintasoeron ja statuksen näyttämisen ilman nykyisenlaisia kohtuuttomuuksia.

Kukaan ei toetenkään tarvitse rahaa miljarditolkulla, ja maailma olisi taatusti parempi paikka ilman TikTokia, mutta rajanveto on hankalaa näissä asioissa. Lisäksi toteamuksesi "Silloin voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin siihen, että kehityspanokset käytetään yleishyödyllisiin asioihin" kuulostaa ihan suunnitelmataloudelta.

Maailma tarvitsee suunitelmataloutta. Se, että joku kommunistidiktaattori on epäonnistunut suunnitelmataloudessa sata vuotta sitten ei tarkoita, että idea pitäisi hylätä. Markkinatalous on epäonnistunut paljon pahemmin ja aivan valtava osuus maailman resursseista käytetään turhan kilpailun nollasummapeleihin, kaikenlaisiin keinotteluihin, oikeusvääntöihin, lakien lobbaamiseen ym. modernin talouden mädännäisyyksiin.

Mutta suunnitelmatalouden toteuttaminen vaatii sen, että poliitikot eivät voi muodostaa verorahoilla ylellisyydessä rypevää eliittiä. Esim. Neuvostoliitto epäonnistui siinä eikä sen eliitti tietysti koskaan tavoitellutkaan Marxismin ihanteita vaan käytti niitä populistisen valheena vallan kaapatakseen. Poliitikkouden ja muun yhteiskunnallisen päätöksenteon pitää olla myös rajoitettua tuohon tuloerojen tasaamiseen eikä saa muodostua asemia, joissa yksi vallanhimoinen voi sanella muille miten tehdään.

[ID10T]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Uusklassisen taloustieteen jo paljastuneita vakavia puutteita on todella paljon. Se ei ymmärrä pankkitoiminnan ja rahan roolia taloudessa (rahan velkaluonne). Se oli kyvytön ymmärtämään vuoden 2008 talouskriisiä. Se on välinpitämätön epätasa-arvoisuudesta. Se on välinpitämätön BKT:hen suhteutetun korkean yksityisen velan vaaroista. Se on kyvytön ymmärtämään ilmastoa ja ekologisia ongelmia, jotka uhkaavat koko planeettaa; ne ovat sille vain ”ulkoisia oheisvaikutuksia”. Se on sitoutunut teoreettisesti mahdottomaan loputtomaan talouskasvuun rajallisella planeetalla ja kaiken arvon mittaamiseen hinnan kautta; kaikki ihmisten keskinäiset suhteet kaupallistaen. Tästä kaikesta huolimatta kaikki taloustieteen opetus Suomessa perustuu vain uusklassisen lahkon oppeihin.

Tietty epätasa-arvo on olennainen osa kaikkia talousjärjestelmiä, myös kommunismia, jossa puolueliitti pitää aina omista eduistaan huolen. Mitä ilmastoon ja ekologisiin ongelmiin tulee, me Suomessa teemme itsellemme karhunpalveluksen sitoutuessamme muuta EU:ta tiukempaan ilmastopolitiikkaan. Näin siis siitä huolimatta, että vihreästä teknologoasta piti tulla meille uuden Nokian veroinen vientivaltti.

Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi
• on vakaampi
• ottaa ekologiset rajat tosissaan
• ei perustu pelkkään rahoitusmarkkinalogiikkaan
• mahdollistaa investoinnit tulevaisuuteen.

En näe, etteikö näitä asioita voisi totetuttaa jo nykyisellä talouskehikolla. Tosin ensimmäinen kohta on jälleen se komapstuskivi, talousdemokratia on huuhaata. Jokainen sijoittaja haluaa ajaa omaa etuaan. Julkinen rahoitus ei tee tästä poikkeusta, mutta siinä kansa saakin äänensä kuuluviin.

Jos yksityisten rahoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät investoinnit muualle.

Tuo suurentamani on käsittääkseni toinen kahdesta huuhaaksi osoittautuneesta oletuksesta, joiden varaan sijoitusmarkkinoiden uskotaan rakentuvan. Toinen oletus on se, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". Kumpikaan ei tiettävästi ole koskaan onnistuneet käytännössä, kuin joko poikkeustapauksissa tai kun ei olla riittävän tarkkoja, mitä noilla tarkoitetaan.

Keksi toisin sanoen joku reaalitodellisuuteen perustuva väite.

Sotket nyt asioita. En puhunut sijoittamisesta pörssikeinotteluna, vaan hankkeiden rahoitusmuotona. Enkä minä suinkaan väitä, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". En edes tiedä, mistä keksit moista.

Nyt joko sotket käsitteitä, puhut epäselvästi, tai molempia yhtä aikaa.

Ehkä ajatuksesi meni solmuun Stadin öljylanteen kommentista (“jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen” ja “jokainen ajaa vain omaa etuaan”). En nyt halua juuttua tähän, vaan yritän sanoa miten asiat todellisuudessa ovat.

Nyt sinä vuorostasi sekoilet. Noista suluissa olevista lainauksista ensimmäinen olu Stadin Öljylanteen ja jälkimmäinen minun. Miten minä ne voisin sotkea keskenään?

1. Kun sanot: ”kaikki sijoittajat ajavat omaa etuaan”, viittaat juuri siihen uusklassiseen oletukseen, jota kritisoitiin.
Vaikka tarkoitit ”hankerahoittajia” etkä pörssispekulantteja, logiikka ei muutu:
sijoittaminen on rahan kohdentamista oletettuun tulevaan hyötyyn. Tämä on se sama omaa etua maksimoivan yksilön malli, jota niin rahoitusteoria kuin käyttäytymistutkimus on vuosikymmeniä osoittanut puutteelliseksi.

No eikö tällä logiikalla juuri pyritä ajamaan omaa etua?

Toisin sanoen: jos haluat väittää tämän pitävän universaalisti paikkaansa, silloin nojaat juuri siihen oletukseen, josta sanot ettei sitä pidä käyttää. Tämän ristiriidan vuoksi sinulta pyydettiin reaalitodellisuuteen perustuvaa väitettä.

Totta kai se pitää paikkansa, että sijoittaja tekee sijoituksen siksi, että saa sijoitukselleen oletettavasti tuottoa.

2. Reaalimaailmassa sijoituspäätökset eivät synny vain “oman edun maksimoinnista”.

Sijoittajat ottavat huomioon:
• riskin ja epävarmuuden (eri asioita)
• poliittisen ympäristön
• makrotalouden suunnan
• muiden sijoittajien käyttäytymisen
• odotukset ja intuitiot
• markkinasentimentin
• sääntelyn vakauden

Mikään tästä ei muuta sitä, sijoittajilla on aina rahankiilto silmissä!

Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.

Täysin riskitöntä sijoitusta ei olekaan, ja jotkut riskit ovat ottamisen arvoisia. Myös täysin stabiili valtio on oksymoroni, kaikkialla on jonkuasteisia uhkakuvia. Meillä korkea verotus.

3. Julkinen ja yksityinen rahoitus eivät ole toistensa vastakohtia.

Väitteesi “jos yksityisiä kavennetaan, investoinnit siirtyvät muualle” on mustavalkoinen karikatyyri.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin sitä, että jos yksityisten sijoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät sijoitukset muualle. Ja näin sanoinkin jo aiemmin.

Tosiasiassa:
• lähes kaikki perustavanlaatuiset innovaatiot ovat syntyneet julkisella rahalla

'
Tämä on omituinen väite. Saiko Graham Bell julkista rahoitusta? Entä Alexander Fleming? Johannes Gutenberg?

Onko sinulla esimerkkejä näistä perustavanlaatuisista innovaatioista?

• julkinen infrastruktuuri *mahdollistaa* yksityiset hankkeet, ei syrjäytä niitä

Toki mahdollistaa, mutta esim. Yhdysvalloissa lähes kaikki on yksityistetty.

[Stadin öljylanne]

Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.

Eivät välttämättä. Epävakaissa valtioissa voi tehdä usein paljon suurempia voittoja, kun niissä on yleensä hyvin lievät ympäristö- ja ihmisoikeuslait, ja nekin voi yleensä kiertää lahjuksilla paikallisille roistomaisille johtajille. Jos saa teetettyä banaanimaassa kamaa halvalla ja ujutettua ne länsimaihin myyntiin, voi tehdä hyvät rahat. Kyllä se on ihan harkittua riskien laskemista tuollaisiin maihin sijoittavilta ja se on ollut 2. maailmansodan jälkeen aivan loistava bisnes ja suuri motivaattori talouden globalisoitumisessa.

Toki ihmiset syyllistyvät usein virheisiin. Sijoittajiksi valikoituu optimistisia ihmisiä, joilla voi olla tapana yliarvioida voittoja ja aliarvioida riskejä. Ja jotkut piensijoittajat sijoittavat eettisestikin tai ei-taloudellisia päämääriä tavoitellen, mutta varmaan ainakin 99 % maailman sijoituspääomasta on sijoitettu ensisijaisena tarkoituksena tuottaa mahdollisimman suuri voitto hyväksytyllä riskitasolla.

99% sijoittaa vähävolatiliteettisiin instrumentteihin. Talousdemokratia on tämmöinen, mutta josta puutuu Donalt Trumpin kaltaiset volatiliteetin aiheuttajat. Markkinat toimivat talousdemokratiassa kuten nyt, mutta nykyistä pienemmällä riskillä. Talousdemokratia ehkäisee uhkapelin omilla ja muiden rahoilla, mikä nykysysteemissä on systeemin valuvika, kun isoja päätöksiä tekee yksittäiset impulssikontrolliltaan arpapeliä olevat toimijat.

[Naturalisti]

No mutta mistä se rahoitus eri hankkeille saataisiin, jos ei kyrpiintyneiltä rikkailta? Tarkoitan siis yksityistä sektoria.

Ei yksityinen sektori ole ainoa tapa rahoittaa asioita. Asioita voitaisiin rahoittaa esim. valtion toimesta veroina kerätyillä rahoilla, eikä annettaisi pikkufirmaa suurempia rikkauksia kertyä kenellekään yksityiselle. Silloin voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin siihen, että kehityspanokset käytetään yleishyödyllisiin asioihin eikä vain tyhmän viihdekrääsän tekemiseen tyhmälle rahvaalle.

Missä menee raja pikkurikkauksien ja ylettömien rikkauksien välillä? Entä mitä on tyhmä viihdekrääsä? Esim. elokuvatuotannot ovat kalliita, mutta ihminen tarvitsee myös sirkushuveja.

Kukaan ei toetenkään tarvitse rahaa miljarditolkulla, ja maailma olisi taatusti parempi paikka ilman TikTokia, mutta rajanveto on hankalaa näissä asioissa. Lisäksi toteamuksesi "Silloin voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin siihen, että kehityspanokset käytetään yleishyödyllisiin asioihin" kuulostaa ihan suunnitelmataloudelta.

ID10T, tämä kommenttisi nojaa ajatukseen, että valtio olisi riippuvainen yksityisistä sijoittajista tai veronmaksajilta kerätystä rahasta ennen kuin se voi käynnistää mitään hankkeita. Tämä on juuri sitä kotitalousanalogian mukaista ajattelua, josta makrotaloustieteessä – MMT:n lisäksi myös laajemmassa nykytaloustieteessä – on pitkälti luovuttu.

Valtio ei ole kotitalous. Suvereeni valuutan liikkeellelaskija luo rahaa, eikä kerää sitä ensin kasaan. Siksi valtio voi demokraattisen päätöksen perusteella käynnistää strategisia hankkeita silloin kun käytettävissä on reaaliset resurssit (työvoima, osaaminen, materiaalit). Verotus ei “rahoita” valtiota, vaan toimii kysynnän säätelynä ja ohjaa taloutta yhteiskunnallisesti toivottuun suuntaan.

Tässä kohtaa Donitsitalouden periaate on erityisen hyödyllinen: talouden tavoitteena ei voi olla pelkkä rahavirtojen maksimointi, vaan sen täytyy pysyä sekä ekologisen katon että sosiaalisen perustan rajoissa. Vapaat markkinat eivät pysty tätä itse varmistamaan — ne ohjaavat investointeja sinne, missä tuotto on nopeaa, ei sinne, missä yhteiskunnallinen arvo on suurin.

Juuri siksi talous on otettava demokraattiseen kontrolliin. Valtio voi rahapoliittisella ja finanssipoliittisella suvereniteetilla edistää investointeja, jotka ovat välttämättömiä ekologisen kestävyyden ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta, ja toisaalta verotuksella sekä lainsäädännöllä hillitä toimialoja ja hankkeita, jotka vievät meitä pois Donitsitalouden rajoista.

Tämä ei ole suunnitelmataloutta, vaan vastuullista ja realistista talouden ohjausta, jossa ymmärretään valtion todelliset mahdollisuudet ja vastuu.