OlliS kirjoitti: ↑22 Loka 2025, 11:05
Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.
Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.
Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?
Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.
Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.
Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.
Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.
Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.
Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.
Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.
Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
OlliS kirjoitti: ↑22 Loka 2025, 11:05
Maailma vainoaa aina oikeaa uskontoa.
Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.
Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?
Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.
Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.
Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.
Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.
Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.
Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.
Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.
Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?
Hyvä on sitten.
Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.
Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.
Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?
Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.
Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.
Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.
Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.
Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.
Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.
Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.
Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?
En väitä. Jumalaa, kuten mitään muutakaan olematonta (tai olemattomaksi oletettua), ei pysty olemattomaksi todistamaan.
Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?
Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.
Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.
Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.
Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.
Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.
Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.
Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.
Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?
En väitä. Jumalaa, kuten mitään muutakaan olematonta (tai olemattomaksi oletettua), ei pysty olemattomaksi todistamaan.
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?
En väitä. Jumalaa, kuten mitään muutakaan olematonta (tai olemattomaksi oletettua), ei pysty olemattomaksi todistamaan.
Tiedätkö ainuttakaan uskonsuuntausta, lahkoa tai seurakuntaa, joka ei pitäisi omaa uskoaan oikeana? Minä en tiedä.
Miten paljon silloin kannattaa panna painoa sille, että joku väittää edustavansa oikeaa uskoa? Mielestäni kyseessä on puhtaasti "eipäs - juupas" argumentti.
Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?
Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.
Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.
Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.
Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.
Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.
Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.
Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.
Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?
Hyvä on sitten.
Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.
Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.
Re: Keskustelua rakkauden jumaluudesta
Lähetetty: 23 Loka 2025, 17:12
Kirjoittaja marjatta1
Tänään kaupungin keskustan läpi kulkiessani Vapaudenpuistossa joku uskovainen saarnasi kovaäänisen kera uskonnollista sanomaansa...onkohan sekin muuten luvan varaista toimintaa??? Tuli vain mieleen...
Re: Keskustelua rakkauden jumaluudesta
Lähetetty: 23 Loka 2025, 17:43
Kirjoittaja Sulervo
ID10T kirjoitti: ↑23 Loka 2025, 14:06
Jumalaa, kuten mitään muutakaan olematonta (tai olemattomaksi oletettua), ei pysty olemattomaksi todistamaan.
Helppoahan se on, esim:
Oletus: hattivatteja ei ole olemassa (paitsi saduissa).
Väite: hattivatteja ei ole olemassa (paitsi saduissa).
Todistus: oletus.
Sulervo kirjoitti: ↑23 Loka 2025, 17:43
Oletus: hattivatteja ei ole olemassa (paitsi saduissa).
Väite: hattivatteja ei ole olemassa (paitsi saduissa).
Todistus: oletus.
Ja tuossa todistetiin mitä? Ei minusta yhtään mitään.
Tarkoitatko nyt, että jos jo lähtökohtaisesti oletetaan, että jotakin ei ole olemassa - kuten sinä teit - ei sen kummempaa olemattomuustodistusta tarvitakaan, esimerkkinä ne hattivatit? Sitähän minäkin. No, ehkä sinä tarkoitit esim. että jos jostakin ei ole saatu havaintoa ainakaan vielä, ei voida olla varmoja siitä että koskaan ei saadakaan. Jos siis "todistus" tarkoittaa varmuuden saavuttamista kaiken tiedetyn pohjalta, eikä vain jotakin loogista demonstraatiota aksioomista lähtien.
Re: Keskustelua rakkauden jumaluudesta
Lähetetty: 24 Loka 2025, 08:02
Kirjoittaja Neutroni
Sulervo kirjoitti: ↑24 Loka 2025, 00:31
Tarkoitatko nyt, että jos jo lähtökohtaisesti oletetaan, että jotakin ei ole olemassa - kuten sinä teit - ei sen kummempaa olemattomuustodistusta tarvitakaan, esimerkkinä ne hattivatit? Sitähän minäkin. No, ehkä sinä tarkoitit esim. että jos jostakin ei ole saatu havaintoa ainakaan vielä, ei voida olla varmoja siitä että koskaan ei saadakaan. Jos siis "todistus" tarkoittaa varmuuden saavuttamista kaiken tiedetyn pohjalta, eikä vain jotakin loogista demonstraatiota aksioomista lähtien.
Luonnontieteissä väitteet todistetaan viime kädessä vertaamalla objektiivisiin havaintoihin todellisuudesta. Siksi tieteellisinä voidaan pitää vain väitteitä, jotka voidaan todistaa vääriksi toteamalla, että todellisuus toimii eri tavalla. Väite, että "jotain ei ole olemassa" on yleensä helppo kirjoittaa falsifioimattomaksi. Esimerkiksi sanomalla, että Jumala hallitsee luonnonlakeja ja on halutessaan täysin näkymätön niille, jotka eivät usko. Tai hattivatteja on kaukaisella saarella, jossa on joku ihmisten mieliin vaikuttava suojakenttä, joka estää ketään koskaan menemästä alueella. Jos nyt tutkitaan mitä tahansa ja todetaan, että etsittyjä otuksia ei löytynyt, ei se mitään todista, koska otukset välttelivät havaituksi tulemista yliluonnollisilla voimillaan. Se on falsifioimaton väite.
Erityisesti uskonnot on tuhansien vuosien aikana jalostettu erittäin pikkutarkasti falsifioimattomiksi, koska niitä on käytetty hallitsemiseen ja toisinajattelijat ovat kyseenalaistaneet väitteet. Se on hallitsijoille aina vähän noloa, jos joku osoittaa ristiriidan heidän horinoidensa ja todellisuuden välillä, vaikka voisivatkin katkaista totuuden torvien kaulat.
Sulervo kirjoitti: ↑23 Loka 2025, 17:43
Oletus: hattivatteja ei ole olemassa (paitsi saduissa).
Väite: hattivatteja ei ole olemassa (paitsi saduissa).
Todistus: oletus.
Ja tuossa todistetiin mitä? Ei minusta yhtään mitään.
Tarkoitatko nyt, että jos jo lähtökohtaisesti oletetaan, että jotakin ei ole olemassa - kuten sinä teit - ei sen kummempaa olemattomuustodistusta tarvitakaan, esimerkkinä ne hattivatit? Sitähän minäkin.
Ei oletuksilla ole todistusarvoa, enkä minä sellaista ole esittänytkään.
Sulervo kirjoitti:
No, ehkä sinä tarkoitit esim. että jos jostakin ei ole saatu havaintoa ainakaan vielä, ei voida olla varmoja siitä että koskaan ei saadakaan. Jos siis "todistus" tarkoittaa varmuuden saavuttamista kaiken tiedetyn pohjalta, eikä vain jotakin loogista demonstraatiota aksioomista lähtien.
Minusta filosofina ongelma on siinä, miten löytää oikea usko. Onko se jokin uskonnoista, tai ei mikään niistä, mutta olemassa Jumalan tai jumalien kanssa, vaiko onko ateismi tosi?
Tiede ei tiedä mikä usko vai onko ateismi tosi. Tiede on agnostinen. Vielä. Monet kyllä väittävät, että tiede on jo ateismin kannalla. Tai ainakin järkevä filosofia. Mutta uskovaiset väittävät toisin.
Filosofiassa, filosofilla ja kaikilla, on tasan kaksi mahdollisuutta, ensinnä olla ateisti tai löytää se oikea usko. Eli päätyä asiassa johonkin, löytää totuus, luulla tai tietää löytäneensä totuuden.
Tai sitten pysyä ikuisena totuuden etsijänä. Mikä tietysti loppuu kun löytää totuuden.
Minä löysin ensin kristinuskon lukioaikana. Sitten se tuntui filosofian opiskelussa väärältä. Löysin ateismin totuudeksi. Sitten pasifismin, anarkismin, marxismin, Kiinan ja Albanian linjan. Sitten se ateismi romahti ja luin Raamatun ja uskoin siihen. Halusin kasteelle ja menin Kristuksen Kirkkoon, mormoneihin, 30 vuotiaana. Epäilin sitä 40 v. ja 70 vuotiaasta lähtien olen uskonut, että siinä on totuus uskonasioista. Usko kasvaa tiedoksi, saa todistuksen, henkilökohtaisen varmuuden.
Miksi sitten toiset päätyvät muuhun? Siihen on monta syytä, ja tuleehan jokainen ehkä uskollaan autuaaksi. Meidän mukaan yli tuhannen vuoden päästä jokainen kumartaa Jeesusta. Siihen asti se on vapaaehtoista, saa ajatella toisellakin tavalla. Tuhat vuotta kaikki elävät tulevat uskomaan Jeesukseen, paitsi ihan sen ajan lopussa.
Ihmisellä on nyt vapaa tahto ja sitä pitää kunnioittaa. Kirkot eivät aina ole kunnioittaneet. Se on väärin.
Onko henkimaailma, ratkee kuollessa. Huomaa elävänsä. Tai ei ole mitään. Tai sitten nukkuu vaan tuhat vuotta.
Onko Jumala olemassa, ratkee kun Jeesus tulee takaisin tai ei koskaan tule. Nyt on odotettu jo 2000 v. Ei ole vielä tullut, mutta onko nyt vihdoin kaikki merkit?
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?
Hyvä on sitten.
Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.
Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.
Olen vaan analysoinut tarkkaan spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin ja monien jumalien ateistiset argumentit, ja osoittanut, että kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole. Enkä saa toistaa näitä analyysejä, kun se on valhetta ja jankuttamista yhden moderaattorin mielestä. Idiotin väitteet taas eivät ole ollenkaan jankutusta ja provosointia jankutukseen, mitä ne mitä suurimmassa määrin ovat.
Ei kukaan niin väititä, koska se on piiloargumenttina, muuten spagetti- tai olemattomuusargumentit menettävät tehonsa. Ja minun kädet on sidottu taakse kuin USA Ukrainan kädet. Ei tähän ole muuta lähdettä kuin nämä minun loogiset analyysit. Toki ne löytyvät filosofisesta ikuisesta keskustelusta muualtakin. Mutta yleensä vain nämä ateistien argumentit, ja vastaukset taas ovat enemmänkin teologian puolella. Joka taas ei ole tiede, mitä taas kukaan ei koskaan väitä eikä ole lähdettä. Ja on osoitettu ja osoitettu, että minä olen väärässä. Mikä ei ole jankutusta.
Ja tätäkin pitää jankuttaa. Oletko mielestäsi ollut liian pitkään ilman banneja vai mistä on kyse?
Jos tuo on sinusta jankuttamista, niin lopetan sellaisen. Minun on vaikea tietää, mikä on sellaista sinun mielestäsi.
Kaiken, jonka olet kirjoittanut toista sataa kertaa, kirjoittaminen uudestaan on jankutusta. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Mistä minä tiedän, milloin se raja ylittyy. Kolme kertaa näyttää riittävän hyvin. Toista sataa tuskin on mistään asiasta. Keskustelussa on usein toistettava perustelujaan ja tarkennettava niitä ihan jo kohteliaisuuden vuoksi, kun toinen kerran niitä kysyy, ja nimenomaan väitetään ettei ole perusteluja ja vaaditaan niitä.
Yritän parhaani olla toistamatta ja jankuttamasta.
Ei uskoa voi perustella mitenkään, siksi toteamus siitä, että väitteesi ovat perusteettomia, ei ole kehotus toistaa niitä samoja perusteettomia väitteitä.
Tuo kohta koskee enemmän väittelyä kosmologiasta kuin väittelyä uskonasioista. Kysymys Jumalan olemassaolosta on filosofinen ja uskonnollinen ikuinen kysymys. Tiede ei tiedä kummin päin se on. Sinä väität, että tiede on jo ratkaissut asian ateismin suuntaan, olet siis kiihko sillä puolella, minun mielestä, ja meidän keskustelut menevät jankuttamiseksi. Ja sitten minut bannataan ja sinua ei.
Mistä sinä nyt kosmologian tähän tempaisit?
Enkä minä väitä, että tiede olisi ratkaissut jumalan olemassaolon kysymyksen. Jos sanon, etten usko jumalaan, se on eri asia kuin väite "jumalaa ei ole olemassa".
Et siis väitä, että tiede olisi jo ratkaissut asian niinpäin, että Jumalaa ei ole?
Hyvä on sitten.
Käyttäydyt ja viestität kuin olisit kuitenkin juuri sitä mieltä oikeasti, ja siitä tulee meille sitten ikuinen väittely. Nyt asia selveni sitten, eikä siitä tarvi väitellä joka paikassa. Olemme siitä siis samaa mieltä.
Tuota valettakin olet jankuttanut lukemattomia kertoja. Että tällä palstalla (tai Sanoman vastaavalla) väitetään, että tiede on todistanut, ettei jumalaa ole. Joka kerta, kun olen pyytänyt lähdettä, että kuka on väittänyt ja missä, ei ole onnistunut. Tietenkään, koska väite on paskapuhetta. Täydellä pakalla pelaava ymmärtäisi olla toistamatta sitä, kun siitä jää joka kerta kiinni.
Olen vaan analysoinut tarkkaan spagettihirvioargumentin ja olemattomuustodistusargumentin ja monien jumalien ateistiset argumentit, ja osoittanut, että kahdessa ensimmäisessä on aina piiloargumenttina, että tiede on jo todistanut ettei Jumalaa ole. Enkä saa toistaa näitä analyysejä, kun se on valhetta ja jankuttamista yhden moderaattorin mielestä. Idiotin väitteet taas eivät ole ollenkaan jankutusta ja provosointia jankutukseen, mitä ne mitä suurimmassa määrin ovat.
Ei kukaan niin väititä, koska se on piiloargumenttina, muuten spagetti- tai olemattomuusargumentit menettävät tehonsa. Ja minun kädet on sidottu taakse kuin USA Ukrainan kädet. Ei tähän ole muuta lähdettä kuin nämä minun loogiset analyysit. Toki ne löytyvät filosofisesta ikuisesta keskustelusta muualtakin. Mutta yleensä vain nämä ateistien argumentit, ja vastaukset taas ovat enemmänkin teologian puolella. Joka taas ei ole tiede, mitä taas kukaan ei koskaan väitä eikä ole lähdettä. Ja on osoitettu ja osoitettu, että minä olen väärässä. Mikä ei ole jankutusta.
Spagettihirviö-jumala nyt on vain helvetin paljon todellisempi kuin sinun. Olen sen nähnyt lautasellani.
Re: Keskustelua rakkauden jumaluudesta
Lähetetty: 24 Loka 2025, 10:06
Kirjoittaja Deimos
Hattivatit, vaaleanpunaiset yksisarviset ja jumalat ovat kaikki yhtä todellisia. Ne ovat olemassa sanoina. Ne eivät ole yhtään mitään muuta.