Objektiivisen todellisuuden osatekijät

[Kohina]

On tosiaan puhelimeen näppäimistöjäkin jotka täyttävät kentän täytesanoilla jotka lisäävät todennäköisyyttä saada haluttu responssi toiselta osapuolelta, mutta se on triangulointia ja narsistista se on jossain määrin määritelmällisesti. Jos on psyykeeltään niin heikko ettei kykene hyväksymään omaa heikkolahjaisuuttaan, ei koskaan kasvakaan.

Se on objektiivinen totuus.

[Naturalisti]

Kommenttini kohdistui lähinnä filosofian rooliin suhteessa varsinaisiin tieteisiin. Filosofia ei ole tieteiden kunkku, kuten jotkut tällä palstalla julistavat, vaan tieteiden apuneuvo eli esitieteellistä pohdintaa. Olen siis edelleen tätä mieltä.

Minä taas olen sitä miletä, että filosofia on muutakin kuin ontologiaa ja että sen parissa tehdään ihan itsenäistä ja oikeaa tiedettä, vaikkei se tyypillisesti olekaan luonnontieteen alan tutkimusta. Esimerkiksi tietojärjestelmien, algoritmien ja logiikan alalla filosofian alan tutkimus on hyvinkin eksaktia.

Se, että istutaan nojatuolissa piippua tuprutellen ja mietitään, mitä materia oikeasti on ja onko ääni olemassa, jos kukaan ei kuule sitä, on enemmän vanhentunut karikatyyri kuin nykyisen filosofian kuvaus.

No, en tunne virallisia tieteenalojen luokituksia, mutta niistä huolimatta kysyn, että onko filosofia itse varsinaisesti tiede ollenkaan, vaikka sitä tieteiden äidiksi kutsutaankin.

Ainakaan filosofia ei ole empiirinen tiede. Empiiristen kokeiden valjuna vastineena sillä on vain ajatuskokeet, joiden tuloksia voi varsinaisissa tieteissä käyttää vasta hypoteeseinä.

Sitten otit formaaleista tieteistä esiin algoritmien tutkimisen, mutta onko formaatit tieteet logiikka ja matematiikka mukaan lukien filosofiaa? Itse olen omaksunut näistä fiktionalistisen kannan, että ne ovat olemassa vain hyödyllisinä fiktioina, joiden hyödyllisyys tulee testauksi, kun niitä sovelletaan efektiivisten teorioiden kuvauksissa.

[Kohina]

Aina kun jokin on jotain, se on suhteessa johonkin. Nyt kun hyvin heikosti käytiin jo syntaksi ja semantiikka läpi
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rice%27 ... 20programs

Niin kävi selväksi että syntaksi ja semantiikka tarvitsevat siis kontekstin.

[Kohina]

Yksi ehdotuksista oli, että kuntien tai nykyisin hyvinvointialueiden pitäisi arvioida lastensuojelun tuloksia. Ehdotus, joka voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä.

– Ei meillä sellaista rullaavaa arviointia ole, Kananoja kertoo HS:lle.

Tossa hyvä esimerkki kontekstista. Laadunvalvontaa ei julkisella harrasteta. Aina kun yksityisellä on ongelma, ihmiset kärsivät. Kun julkisella on ongelma viranomaiset kärsivät. Lehdestä ihan saa aina saman lukea. Kukaan ei kuule hyvien ihmisten hätää kun potilast kuolevat leikkausjonoihin vaikkapa. Entäs kuolevat potilaat sitten? Mitä niistä kun ensiksi pitäisi saada palkankorotus.

[MooM]

Kommenttini kohdistui lähinnä filosofian rooliin suhteessa varsinaisiin tieteisiin. Filosofia ei ole tieteiden kunkku, kuten jotkut tällä palstalla julistavat, vaan tieteiden apuneuvo eli esitieteellistä pohdintaa. Olen siis edelleen tätä mieltä.

Minä taas olen sitä miletä, että filosofia on muutakin kuin ontologiaa ja että sen parissa tehdään ihan itsenäistä ja oikeaa tiedettä, vaikkei se tyypillisesti olekaan luonnontieteen alan tutkimusta. Esimerkiksi tietojärjestelmien, algoritmien ja logiikan alalla filosofian alan tutkimus on hyvinkin eksaktia.

Se, että istutaan nojatuolissa piippua tuprutellen ja mietitään, mitä materia oikeasti on ja onko ääni olemassa, jos kukaan ei kuule sitä, on enemmän vanhentunut karikatyyri kuin nykyisen filosofian kuvaus.

No, en tunne virallisia tieteenalojen luokituksia, mutta niistä huolimatta kysyn, että onko filosofia itse varsinaisesti tiede ollenkaan, vaikka sitä tieteiden äidiksi kutsutaankin.

Ainakaan filosofia ei ole empiirinen tiede. Empiiristen kokeiden valjuna vastineena sillä on vain ajatuskokeet, joiden tuloksia voi varsinaisissa tieteissä käyttää vasta hypoteeseinä.

Sitten otit formaaleista tieteistä esiin algoritmien tutkimisen, mutta onko formaatit tieteet logiikka ja matematiikka mukaan lukien filosofiaa? Itse olen omaksunut näistä fiktionalistisen kannan, että ne ovat olemassa vain hyödyllisinä fiktioina, joiden hyödyllisyys tulee testauksi, kun niitä sovelletaan efektiivisten teorioiden kuvauksissa.

Eli haluat määritellä filosofian ajatusleikeillä spekuloinniksi ja suljet siitä pois se oleellisia osa-alueita. Sitten toteat, ettei filosofia ole tiedettä. Ok.

[KultaKikkare]

Kerran luulin olevani objektiivinen mut sit tajusin et se olikin vain oma subjektiivinen näkemys objektiivisuudesta.

[Naturalisti]

Aina kun jokin on jotain, se on suhteessa johonkin. Nyt kun hyvin heikosti käytiin jo syntaksi ja semantiikka läpi
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rice%27 ... 20programs

Niin kävi selväksi että syntaksi ja semantiikka tarvitsevat siis kontekstin.

Nyt otit esiin kiinnostavan näkökulman. Sen voisi pelkistää tämän keskustelun kontekstiin toteamalla, ettei mitään formaalia kieltä voi kuvata täydellisesti kielellä itsellään. Kuvaukseen tarvitaan metakieli ja sille oma metakieli ja (....) ja niin edelleen äärettömyjksiin.

Ongelmaa voidaan rajoittaa tarkastelemalla sitä tiettyjen reunaehtojen mukaisessa kontekstissa. Viime kädessä joudumme kommunikoimaan luonollisella kielellä, josta jokaisella kielen puhumalla on oma subjektiivinen käsitys, mistä taas johtuu suurin osa kaikista keskinäisistä kiistoista.

Tämän pulman poistamiseksi tarvitaan merkitysneuvottelua. Tätä me käytännössä teemme implisiittisesti aina kommunikoitaessa tai eksplisiittisesti käsitteitä määriteltäessä.

Konsensuksen saavuttaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiasta oltaisiin yhtä mieltä, vaan sitä, että on löydetty sanamuoto, johon osapuolet voivat sovittaa omat näkemyksensä.

Saattaa myös olla niin, että kovaa kiistaa käyvät osapuolet ovat tosiasiassa yhtä mieltä, mutta kiistelevät sanojen semantiikasta.

[Naturalisti]

Kommenttini kohdistui lähinnä filosofian rooliin suhteessa varsinaisiin tieteisiin. Filosofia ei ole tieteiden kunkku, kuten jotkut tällä palstalla julistavat, vaan tieteiden apuneuvo eli esitieteellistä pohdintaa. Olen siis edelleen tätä mieltä.

Minä taas olen sitä miletä, että filosofia on muutakin kuin ontologiaa ja että sen parissa tehdään ihan itsenäistä ja oikeaa tiedettä, vaikkei se tyypillisesti olekaan luonnontieteen alan tutkimusta. Esimerkiksi tietojärjestelmien, algoritmien ja logiikan alalla filosofian alan tutkimus on hyvinkin eksaktia.

Se, että istutaan nojatuolissa piippua tuprutellen ja mietitään, mitä materia oikeasti on ja onko ääni olemassa, jos kukaan ei kuule sitä, on enemmän vanhentunut karikatyyri kuin nykyisen filosofian kuvaus.

No, en tunne virallisia tieteenalojen luokituksia, mutta niistä huolimatta kysyn, että onko filosofia itse varsinaisesti tiede ollenkaan, vaikka sitä tieteiden äidiksi kutsutaankin.

Ainakaan filosofia ei ole empiirinen tiede. Empiiristen kokeiden valjuna vastineena sillä on vain ajatuskokeet, joiden tuloksia voi varsinaisissa tieteissä käyttää vasta hypoteeseinä.

Sitten otit formaaleista tieteistä esiin algoritmien tutkimisen, mutta onko formaatit tieteet logiikka ja matematiikka mukaan lukien filosofiaa? Itse olen omaksunut näistä fiktionalistisen kannan, että ne ovat olemassa vain hyödyllisinä fiktioina, joiden hyödyllisyys tulee testauksi, kun niitä sovelletaan efektiivisten teorioiden kuvauksissa.

Eli haluat määritellä filosofian ajatusleikeillä spekuloinniksi ja suljet siitä pois se oleellisia osa-alueita. Sitten toteat, ettei filosofia ole tiedettä. Ok.

En mielestäni sulje pois muuta, kuin ajatuksen siitä, että tietoa todellisuudesta voisi saada pelkästään rationaalisella pohdiskelulla. Väitän, että tietoa todellisuudesta saadaan vain empiirisesti. Rationaalisesti voi vain organisoida empiirisesti saatua tietoa

[MooM]

Kommenttini kohdistui lähinnä filosofian rooliin suhteessa varsinaisiin tieteisiin. Filosofia ei ole tieteiden kunkku, kuten jotkut tällä palstalla julistavat, vaan tieteiden apuneuvo eli esitieteellistä pohdintaa. Olen siis edelleen tätä mieltä.

Minä taas olen sitä miletä, että filosofia on muutakin kuin ontologiaa ja että sen parissa tehdään ihan itsenäistä ja oikeaa tiedettä, vaikkei se tyypillisesti olekaan luonnontieteen alan tutkimusta. Esimerkiksi tietojärjestelmien, algoritmien ja logiikan alalla filosofian alan tutkimus on hyvinkin eksaktia.

Se, että istutaan nojatuolissa piippua tuprutellen ja mietitään, mitä materia oikeasti on ja onko ääni olemassa, jos kukaan ei kuule sitä, on enemmän vanhentunut karikatyyri kuin nykyisen filosofian kuvaus.

No, en tunne virallisia tieteenalojen luokituksia, mutta niistä huolimatta kysyn, että onko filosofia itse varsinaisesti tiede ollenkaan, vaikka sitä tieteiden äidiksi kutsutaankin.

Ainakaan filosofia ei ole empiirinen tiede. Empiiristen kokeiden valjuna vastineena sillä on vain ajatuskokeet, joiden tuloksia voi varsinaisissa tieteissä käyttää vasta hypoteeseinä.

Sitten otit formaaleista tieteistä esiin algoritmien tutkimisen, mutta onko formaatit tieteet logiikka ja matematiikka mukaan lukien filosofiaa? Itse olen omaksunut näistä fiktionalistisen kannan, että ne ovat olemassa vain hyödyllisinä fiktioina, joiden hyödyllisyys tulee testauksi, kun niitä sovelletaan efektiivisten teorioiden kuvauksissa.

Eli haluat määritellä filosofian ajatusleikeillä spekuloinniksi ja suljet siitä pois se oleellisia osa-alueita. Sitten toteat, ettei filosofia ole tiedettä. Ok.

En mielestäni sulje pois muuta, kuin ajatuksen siitä, että tietoa todellisuudesta voisi saada pelkästään rationaalisella pohdiskelulla. Väitän, että tietoa todellisuudesta saadaan vain empiirisesti. Rationaalisesti voi vain organisoida empiirisesti saatua tietoa

Ja se "organisointi" ei sinusta voi olla tieteen tekemistä, eli tuottaa uutta tieteellistä tietoa tutkimuskohteestaan?

Tiede ei tarkoita pelkästään luonnontieteitä.

[Naturalisti]

Vittu näitä AI vastauksia taas.

Voi vittu näitä aforismeja: "Aidosti satunnainen on aidosti vinoutumatonta, johon esim. Monte Carlokin perustuu." Yritin kysyä sulta, mitä tällä tarkoitat. Tuskin AI osaa sun ajatuksia lukea. Kai sulla joku oma ajatuskin oli tuon lausahduksen takana

Olenko pyytänyt tekoälyä lukemaan ajatuksiani? Into pinkeenä postailet sen tuottamaa paskaa kuvitellen että muut lankeaisivat sen miellyttämishakuisuuteen kuten sinäkin, mutta se kertoo lähinnä sinusta.

No, ei mua kiinnosta alkaa keskustelemaan tässä mistään henkilökohtaisista asioista, mutta jos sulla oli joku tämän keskustelun teemaan liittyvä ajatus tuon aforismisi taustalla, niin sen kuuleminen kiinostaa kyllä edelleen.

Siis sinähän olet Naturalisti joko voimaakkaasti narsistinen tai spektrillä. Jälkimmäinen on ihan ok.
Kaikkihan sen näkevät.
En tiedä näetkö itse.
On jotenkin vaivaannuttavaa lueskella juttujasi, kun selvästi itse koet manipulointisi ja vääristelysi olevan jotenkin huomaamatonta. Käy vähän jopa sääliksi. Niin ilmeisiä ristiriitaisuutesi ovat.
Kuten tässäkin taas yllä: eri säännöt itselle ja muille.
Olet saanut manipulatiivisesta, rajoja rikkovasta ja todellisuutta vääristelevästä käytöksestäsi, jatkuvasti palautetta monelta palstalaiselta.
Tilanne on joka tapauksessa muiden kannalta erittäin hankala ja hämmentävä.
Olisiko aika tehdä asioille jotain?

Jos koet että yllä oleva menee henkilöön, niin laita ylläpidolle ilmoitusta.
Otan mielellään viikon bännit. Niin kauan kun sinä riehut täällä pilaamassa kaikkia tietosuus, hengellisyys ja filosofia -aiheet, palstalla ei ole minulle mitään käyttöä muutenkaan.

Piti oikein tarkistaa Urbaani sanakirjasta mistä minua haukutaan.

olla spektrillä

Epäillä jonkun ihmisen olevan autisti/asperger.

Puhutaan autismin spektristä, joka ulottuu arkielämää lähes haittaamattomasta pakko-oireilusta aina syvään kehitysvammaisuuteen.

Mulla on vahva epäilys, et Miia on spektrillä. Se on hirvee järjestysfriikki, puhuu sellasella monotonisella äänellä, ei ymmärrä huumorii ja sit se ei siedä halausta. Ne on kaikki oireita
https://urbaanisanakirja.com/word/olla-spektrilla/

En tunnistanut itseäni tästä enkä muustakaan solvauksestasi. En mielestäni ole esittänyt mielipiteitäni loukkaavasti.

Jos koet omasta mielestäni perusteltujen mielipiteitteni olevan manipuloivia, niin syntyiskö tuo tunne omassa päässäsi. Saat toki ajatella kuten haluat ja toivottavasti sallit sen myös minulle.

Tällaisten henkilöön käyvien syyteryöppyjen asemasta voisit kritisoida esittämiäni väitteitä. Mulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta rajoittaa tapaasi kirjoittaa millä tyylillä haluat. Voit valita sen vapaan tahtosi mukaan.

[Naturalisti]

Kommenttini kohdistui lähinnä filosofian rooliin suhteessa varsinaisiin tieteisiin. Filosofia ei ole tieteiden kunkku, kuten jotkut tällä palstalla julistavat, vaan tieteiden apuneuvo eli esitieteellistä pohdintaa. Olen siis edelleen tätä mieltä.

Minä taas olen sitä miletä, että filosofia on muutakin kuin ontologiaa ja että sen parissa tehdään ihan itsenäistä ja oikeaa tiedettä, vaikkei se tyypillisesti olekaan luonnontieteen alan tutkimusta. Esimerkiksi tietojärjestelmien, algoritmien ja logiikan alalla filosofian alan tutkimus on hyvinkin eksaktia.

Se, että istutaan nojatuolissa piippua tuprutellen ja mietitään, mitä materia oikeasti on ja onko ääni olemassa, jos kukaan ei kuule sitä, on enemmän vanhentunut karikatyyri kuin nykyisen filosofian kuvaus.

No, en tunne virallisia tieteenalojen luokituksia, mutta niistä huolimatta kysyn, että onko filosofia itse varsinaisesti tiede ollenkaan, vaikka sitä tieteiden äidiksi kutsutaankin.

Ainakaan filosofia ei ole empiirinen tiede. Empiiristen kokeiden valjuna vastineena sillä on vain ajatuskokeet, joiden tuloksia voi varsinaisissa tieteissä käyttää vasta hypoteeseinä.

Sitten otit formaaleista tieteistä esiin algoritmien tutkimisen, mutta onko formaatit tieteet logiikka ja matematiikka mukaan lukien filosofiaa? Itse olen omaksunut näistä fiktionalistisen kannan, että ne ovat olemassa vain hyödyllisinä fiktioina, joiden hyödyllisyys tulee testauksi, kun niitä sovelletaan efektiivisten teorioiden kuvauksissa.

Eli haluat määritellä filosofian ajatusleikeillä spekuloinniksi ja suljet siitä pois se oleellisia osa-alueita. Sitten toteat, ettei filosofia ole tiedettä. Ok.

En mielestäni sulje pois muuta, kuin ajatuksen siitä, että tietoa todellisuudesta voisi saada pelkästään rationaalisella pohdiskelulla. Väitän, että tietoa todellisuudesta saadaan vain empiirisesti. Rationaalisesti voi vain organisoida empiirisesti saatua tietoa

Ja se "organisointi" ei sinusta voi olla tieteen tekemistä, eli tuottaa uutta tieteellistä tietoa tutkimuskohteestaan?

Tiede ei tarkoita pelkästään luonnontieteitä.

Joo, tiede ei tarkoita pelkästään luonnontieteitä enkä ole riistämässä tuon termin käyttöoikeutta myöskään filosofialta, mutta näkisin hyödylliseksi ohjelmalmalliseksi tavoitteeksi sen, että kaikki tieteet pyrittäisiin perustamaan luonnontieteen perustalle. Tässä työssä filosofialla voisi olla merkittävä (esitieteellisen pohdiskelijan) rooli.

Erityisen kiinnostavaa olisi saada sosiologia ja psykologia kognitiivisenneurotieteen avulla tukevalle luonnontieteelliselle perustalle. Tässäkin työssä tarvitaan filosofiaa. En siis pidä filosofiaa (ainakaan kaikilta osiltaan) hyödyttömanä puuhana.

[Kohina]

Aina kun jokin on jotain, se on suhteessa johonkin. Nyt kun hyvin heikosti käytiin jo syntaksi ja semantiikka läpi
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rice%27 ... 20programs

Niin kävi selväksi että syntaksi ja semantiikka tarvitsevat siis kontekstin.

Nyt otit esiin kiinnostavan näkökulman. Sen voisi pelkistää tämän keskustelun kontekstiin toteamalla, ettei mitään formaalia kieltä voi kuvata täydellisesti kielellä itsellään. Kuvaukseen tarvitaan metakieli ja sille oma metakieli ja (....) ja niin edelleen äärettömyjksiin.

Ongelmaa voidaan rajoittaa tarkastelemalla sitä tiettyjen reunaehtojen mukaisessa kontekstissa. Viime kädessä joudumme kommunikoimaan luonollisella kielellä, josta jokaisella kielen puhumalla on oma subjektiivinen käsitys, mistä taas johtuu suurin osa kaikista keskinäisistä kiistoista.

Tämän pulman poistamiseksi tarvitaan merkitysneuvottelua. Tätä me käytännössä teemme implisiittisesti aina kommunikoitaessa tai eksplisiittisesti käsitteitä määriteltäessä.

Konsensuksen saavuttaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiasta oltaisiin yhtä mieltä, vaan sitä, että on löydetty sanamuoto, johon osapuolet voivat sovittaa omat näkemyksensä.

Saattaa myös olla niin, että kovaa kiistaa käyvät osapuolet ovat tosiasiassa yhtä mieltä, mutta kiistelevät sanojen semantiikasta.

Ei kontekstia voi laittaa kontekstiin. Se rikkoo kaikkia tabuja.

Chad is handsome, confident, clever, and quite possibly a representation of The Great Deceiver himself. And yet, to get laid, Chad has to contort himself into a puppy. To get paid, he has to kiss ass to Windows 95 robots who wear beige and drink decaf. He spends the day humoring people who won’t acknowledge the joke—that if he could just play stupid arbitrary baseball, he wouldn’t have to. He’s powerless: no matter how well Chad tells his lies, the system determines the signifiers into which these lies fit.

But Howard—Howard believes in the system. He’s exactly the sort of person who created the phatics that Chad has to obey, who follows even the most vacuous rules with moral seriousness, clings to them all the harder as they turn him into a self-loathing nebbish. Chad’s revenge is to turn the rules against him, to show that no matter how oppressive social protocols get, they will always oppress Chad less, since he’ll say whatever bullshit is required while you’re stuttering your feelings on Whitman. The more checkboxes you demand checked, the more you favor the liar. Chad is bound by the rules of the game, but these rules are what gives him relative power: they make people trust him. “Because I could,” Chad says. “See you Monday.”

https://www.tumblr.com/hotelconcierge/1 ... urce=share

[Kohina]

It’s hard to separate the love of power from the power of love—they talk when you sleep, you know. The charitable view is that people eschew power out of a strict but misguided sense of morality. The less charitable view is that becoming strong is difficult, while saying that you love everyone costs you nothing. Being weak is actually protective: as long as you give people what they want, they won’t bother to hurt you [6]. Of course, love without power doesn’t heal the sick, give aid to the needy, or satisfy a partner, but you remind yourself that if you had power, you’d always do the right thing. Alas, you don’t, because of society. Oh well. Start a Twitter trend about it. “Alpha” and “beta” are silly ways to describe social status, but they have meaning in statistics: your alpha is your chance of a false positive error, your beta is your chance of a false negative. I’m not saying you should inject HGH and howl “cuck” at the moon, but there is a way to be confident that pays heed to the greater good.

Love is just as exploitable. Feeling loved = feeling understood. Children and puppies are lovable because they are simple; neotenous faces appear cute because they are hyper-expressive. The problem arises when synapse-challenged college kids adopt a puppy, spoil it, and get tired of caring for something that is no longer cute. The greater problem occurs when these people have kids. The obverse: people with dementia, retardation, or even a language barrier appear, in some horrible unavoidable way, inhuman. But time brings understanding: as you learn someone’s personal language, you grow to love them, it is unavoidable. (See also: Stockholm Syndrome.) It is possible to love someone based on nothing but their pattern of intubated breaths. It is possible to love someone whom you no longer even like.

Despite my mild distaste re: love, power, sex, human beings, I don’t want to harsh the vibe too much. Love can be beautiful, power can be noble, sex, I’m a fan, and all three of them make for great television.

However, if you want to be attractive, you need to understand the ways in which our prototypes are blind. Don’t hate the player, hate the lazy programming of a 200,000 year old meme generator. And the games of love and power have one glaring defect: it’s easy to win if you know how to act.

Gg

https://www.tumblr.com/hotelconcierge/1 ... attractive

Siellä siitä systeemi 1 ja 2 jotka olet ymmärtänyt täysin väärin. Tai oikeastaan et ole edes yrittänyt.

[Naturalisti]

It’s hard to separate the love of power from the power of love—they talk when you sleep, you know. The charitable view is that people eschew power out of a strict but misguided sense of morality. The less charitable view is that becoming strong is difficult, while saying that you love everyone costs you nothing. Being weak is actually protective: as long as you give people what they want, they won’t bother to hurt you [6]. Of course, love without power doesn’t heal the sick, give aid to the needy, or satisfy a partner, but you remind yourself that if you had power, you’d always do the right thing. Alas, you don’t, because of society. Oh well. Start a Twitter trend about it. “Alpha” and “beta” are silly ways to describe social status, but they have meaning in statistics: your alpha is your chance of a false positive error, your beta is your chance of a false negative. I’m not saying you should inject HGH and howl “cuck” at the moon, but there is a way to be confident that pays heed to the greater good.

Love is just as exploitable. Feeling loved = feeling understood. Children and puppies are lovable because they are simple; neotenous faces appear cute because they are hyper-expressive. The problem arises when synapse-challenged college kids adopt a puppy, spoil it, and get tired of caring for something that is no longer cute. The greater problem occurs when these people have kids. The obverse: people with dementia, retardation, or even a language barrier appear, in some horrible unavoidable way, inhuman. But time brings understanding: as you learn someone’s personal language, you grow to love them, it is unavoidable. (See also: Stockholm Syndrome.) It is possible to love someone based on nothing but their pattern of intubated breaths. It is possible to love someone whom you no longer even like.

Despite my mild distaste re: love, power, sex, human beings, I don’t want to harsh the vibe too much. Love can be beautiful, power can be noble, sex, I’m a fan, and all three of them make for great television.

However, if you want to be attractive, you need to understand the ways in which our prototypes are blind. Don’t hate the player, hate the lazy programming of a 200,000 year old meme generator. And the games of love and power have one glaring defect: it’s easy to win if you know how to act.
tumblr_inline_o25xj7NWn11sh6gwr_1280.jpg
Screenshot_20240517_150227.jpg

https://www.tumblr.com/hotelconcierge/1 ... attractive

Siellä siitä systeemi 1 ja 2 jotka olet ymmärtänyt täysin väärin. Tai oikeastaan et ole edes yrittänyt.

Daniel Kahnemanin teoria nopeasta ja hitaasta ajattelusta tarjoaa yhden kehyksen ymmärtää mielen ilmiöitä. Totesin aiemmin, että 'liskoaivot' ohjaavat nopeaa, vaistonvaraista reagointiamme, kun taas 'meemikone' – kulttuuriset ajatustottumukset – toteuttavat hitaampaa, rationaalista pohdintaa. Tämä oli minun oma tulkintani. Kahneman ei itse liitä ajatteluaan suoraan aivotoimintaan, vaan puhuu asiasta yleisemmällä tasolla.

Keskustelet moniselitteisiä sitaatteja käyttämällä. Voi olla, etten ymmärrä oikein ajatteluasi, mutta niiden perusteella tunnut pohtivan syvällisesti ja huolestuneena monia yhteiskunnan ilmiöitä: ihmisen identtiä, käyttäytymistä ja yhteiskunnallisia rooleja sekä voiman ja rakkauden dynamiikkaa. Sitaattaatien lähettämisen saatteeksi totesit: "Siellä siitä systeemi 1 ja 2 jotka olet ymmärtänyt täysin väärin. Tai oikeastaan et ole edes yrittänyt."

Minua kiinnostaisi kuulla tarkemmin mitä haluat noilla sitaateilla sanoa. Miten ne mielestäsi liittyvät Kahnemanin kuvaaminen systeemi 1 ja 2 toimintoihin ja miten tulkitsin mielestäsi häntä väärin?

[Kohina]

Ei vittu.