Tiedepalsta.fi

Naturalisti kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 12:28 Erinomainen kommentti! On todella tärkeää pitää mielessä, ettei oppineisuus ja älykkyys ole sama asia. Oppinut ihminen voi olla täysin kyvytön haastamaan omaa ajatteluaan tai näkemään asioita uusista kulmista. Älykkyyttä ei myöskään mitata tutkinnoilla – joskus suurin oivallus on juuri se, mitä muut eivät huomaa tai eivät halua huomata.

Kaikki käsityksemme todellisuudesta ovat lopulta kulttuurisesti opittuja ajatustottumuksia. Meidät opetetaan varhain näkemään maailma tietyllä tavalla, eikä tämä rakenne muutu sen enempää koulutuksen, median, tieteen kuin uskonnon vaikutuksesta – se vain hienostuu ja naamioituu objektiiviseksi tiedoksi. Usein juuri tämä sisäistetty ”tiedollinen varmuus” estää näkemästä vaihtoehtoisia näkökulmia.

Tuo on totta, että koulutus ja oppiminen varmasti edistävät ihmistä jumittamaan ajatustottumuksiinsa ja se vaikuttaa tiedeyhteisössä aina hyvin vahvasti. Nykyään varsinkin tekniikassa ja luonnontieteissä ollaan niin pitkälle, että suoranaisesti opitun kanssa ristiriitaisia asioita ei juuri tule elämässä vastaan, jos et tee data-analyysiä hiukkaskiihdytinkokeiden datasta. Mutta suhtaudun silti erittäin suurella varauksella tuollaisiin ihmisiin, jotka korostavat omaa kykyään nähdä jotain, jota kaavoihinsa kangistuneet "oppineet" eivät näe. Se, että oppimattomat ihmiset uskovat monimutkaisiin ongelmiin löytyvän yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa olevia ratkaisuja on monen yhteiskunnallisen ongelman syy. Sitten he keksivät itse tai hurahtavat populistien tarjoamiin "itsestäänselvyyksiin", joita "oppineet" tai muuten vaan "herrat" eivät muka näe, äänestävät idiootteja valtaan huomatakseen, että ei se asia ehkä ollutkaan niin yksinkertainen. Moni suomalainen saa tuta sen joka päivä, kun oikeistohallitus tarjoaa hyviä ja helppoja ratkaisuja (ainakin yli kymppitonnin kuussa tienaaville). Amerikkalaisten totuuden löytäneiden oppikantapää on vielä kovemmalla rasituksella kun oranssi apina "ratkoo" koko maailman ongelmat.

HuuHaata kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 11:56

Märkäruuti kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 11:40

HuuHaata kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 11:35 Kerro Suomesta toinen filosofi, jolla on mitään tunnettavuutta?

Ilkka Niiniluoto ja jo edesmenneestä kaartista G. H. von Wright.

Wright oli järkeväkin, mutta edustavat itselleni selkeän väärää koulukuntaa äärimmäisellä loogisuuden korostamisellaan.

Joopa joo. Epälooginen ajattelu se vasta korkealuokkaista ajattelua on parhaimmillaan.

HuuHaata kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 11:13

Naturalisti kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 10:39 Mitä mentaalisesti korkealla tasolla oleminen mielestäsi tarkoittaa?

Korkealla tasolla ajatteleminen on suurin osin synonyymi mielipidejohtajuuteen. Sitä vihataan ja kiistetään nykymaailmassa luonnollisesti, koska ihmiset jo koulussa opetetaan siihen, että koulu muka toisi valtavan kyvyn ajatteluun itsessään.

Vaientamisyrityksistä huolimatta vaiennukseen ei tietenkään pystytä, koska korkean tason ajattelijat pystyvät kiertämään alempien ajattelijoiden ansat.

Kiinnostava näkökulma! On totta, että korkean tason ajattelu ei synny automaattisesti koulutuksen mukana. Koulu tarjoaa työkaluja ja tietoa, mutta se ei itsessään takaa kykyä ajatella itsenäisesti, kriittisesti tai laajakatseisesti. Tässä mielessä voit olla oikeassa siinä, että monia opitaan enemmän seuraamaan kuin johtamaan ajatuksellisesti.

Silti en ehkä sanoisi, että korkea ajattelu olisi synonyymi mielipidejohtajuudelle. Mielipidejohtajuus voi joskus perustua karismaan, retoriikkaan tai asemaan, eikä välttämättä syvälliseen ymmärrykseen. Korkean tason ajattelu on ennen kaikkea kykyä tarkastella maailmaa monesta näkökulmasta, kyseenalaistaa myös omia uskomuksia ja nähdä ajattelun rakenteita – ei vain sisältöjä. Se voi olla hiljaista, näkymätöntä, eikä se aina tavoittele johtajuutta.

Vaientamisyrityksistäkin olen osittain samaa mieltä: sosiaalinen paine, ryhmäajattelu ja valmiit ideologiset kehykset voivat estää uutta tai epäsuosittua ajattelua tulemasta esiin. Mutta ajattelun tasoa ei ehkä kannata mitata sillä, kuka “onnistuu kiertämään ansoja”, vaan sillä, kuka pystyy rakentavasti kohtaamaan ne – ja vieläpä niin, että mahdollisimman moni ymmärtää, miksi niistä kannattaa päästä yli.

Neutroni kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 12:39 Se, että oppimattomat ihmiset uskovat monimutkaisiin ongelmiin löytyvän yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa olevia ratkaisuja on monen yhteiskunnallisen ongelman syy.

Jukka Ruukki kirjoitti Tiede lehden pääkirjoituksessa jotenkin näin:
"Monimutkaisiin ongelmiin löytyy aina yksinkertaisia ratkaisuja, jotka ovat pääsääntöisesti vääriä."

Mielestäni tämä on populismia kirkkaimmillaan. Tosta poikki ja jenka päälle niin että sen ymmärtää se lähiöpubin koulupudokaskin. Ääniä tällä voi saada (mikä valitettavasti kertoo jotain ihmisten yleissivistyksestä), mutta ei sillä yhteiskunnan ongelmia ratkaista.

Useimmissa tapauksissa ongelman monimutkaisuus kertoo sen, että monimutkaistaja on kujalla. Koska aikanamme niin moni on kujalla vakuutellaan, kuinka se on se oikea suunta, että ollaan ihan pihalla.

Suuryritysjohtajat Euroopassa ovat parhaita esimerkkejä alhaisen tason ajattelijoista. Eli kun USA:ssa pääosin on niin, että suuryritysten keulakuvat ovat nimenomaan keulakuvia, ja osallistuvat johtajina keskusteluihin. Suomessa taas kukaan ei edes tiedä pääosan pörssiyritysten johtajien nimiä. Ja kun esiintyvät on takki tyhjänä.

HuuHaata kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 13:22 Suuryritysjohtajat Euroopassa ovat parhaita esimerkkejä alhaisen tason ajattelijoista. Eli kun USA:ssa pääosin on niin, että suuryritysten keulakuvat ovat nimenomaan keulakuvia, ja osallistuvat johtajina keskusteluihin. Suomessa taas kukaan ei edes tiedä pääosan pörssiyritysten johtajien nimiä. Ja kun esiintyvät on takki tyhjänä.

Jos nyt katsotaan ihmisiä, jotka pystyvät merkittävään ajatteluun ilman koulutusta, niin minun mieleen tulee ensimmäiseksi liikemiehet ja johtajat, jotka ovat nousseet asemaansa työväentaustalta menestymällä työssään ilman sitä koulutusta. En ole sitä mieltä, että heidän ajattelunsa olisi automaattisesti moraalisesti tai yleisen hyvän kannalta mitenkään ansioitunutta, yleensä ei ole, mutta heillä on jotain objektiivisia näyttöjä siitä, että heidän ajattelunsa tuloksena on syntynyt muutakin kuin bittiroskaa nettipalstoille. Totuuden löytäneisiin netissä huutajiin ei ole minkäänlaista syytä uskoa. Mitä muuta sellainen suuri ajattelu on, jolla ei saa vakuutettua ketään muuta sen suuruudesta, kuin joutavaa suuruusharhaista haihattelua?

Neutroni kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 14:57

HuuHaata kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 13:22 Suuryritysjohtajat Euroopassa ovat parhaita esimerkkejä alhaisen tason ajattelijoista. Eli kun USA:ssa pääosin on niin, että suuryritysten keulakuvat ovat nimenomaan keulakuvia, ja osallistuvat johtajina keskusteluihin. Suomessa taas kukaan ei edes tiedä pääosan pörssiyritysten johtajien nimiä. Ja kun esiintyvät on takki tyhjänä.

Jos nyt katsotaan ihmisiä, jotka pystyvät merkittävään ajatteluun ilman koulutusta, niin minun mieleen tulee ensimmäiseksi liikemiehet ja johtajat, jotka ovat nousseet asemaansa työväentaustalta menestymällä työssään ilman sitä koulutusta. En ole sitä mieltä, että heidän ajattelunsa olisi automaattisesti moraalisesti tai yleisen hyvän kannalta mitenkään ansioitunutta, yleensä ei ole, mutta heillä on jotain objektiivisia näyttöjä siitä, että heidän ajattelunsa tuloksena on syntynyt muutakin kuin bittiroskaa nettipalstoille. Totuuden löytäneisiin netissä huutajiin ei ole minkäänlaista syytä uskoa. Mitä muuta sellainen suuri ajattelu on, jolla ei saa vakuutettua ketään muuta sen suuruudesta, kuin joutavaa suuruusharhaista haihattelua?

Tuo on erityisesti Euroopassa harvinaista. Aivan erityisesti Suomessa. Johtajat tulee samoista pienistä piireistä epäonnistumaan samalla tavalla, kuin ennenkin. Objektiiviset tulokset noissa on huono juttu, kun sillä kyseenalaistaa muut.

Kohdat 2 ja 4 sopivat jonkin verran minuun. En siis ole korkean tason ajattelija. Ehkä täytyy alkaa yrittämään kehittyä paremmaksi tässä asiassa, pelkäänpä vain että aika loppuu kesken

Naturalisti kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 12:57
Silti en ehkä sanoisi, että korkea ajattelu olisi synonyymi mielipidejohtajuudelle. Mielipidejohtajuus voi joskus perustua karismaan, retoriikkaan tai asemaan, eikä välttämättä syvälliseen ymmärrykseen. Korkean tason ajattelu on ennen kaikkea kykyä tarkastella maailmaa monesta näkökulmasta, kyseenalaistaa myös omia uskomuksia ja nähdä ajattelun rakenteita – ei vain sisältöjä. Se voi olla hiljaista, näkymätöntä, eikä se aina tavoittele johtajuutta.

Vaientamisyrityksistäkin olen osittain samaa mieltä: sosiaalinen paine, ryhmäajattelu ja valmiit ideologiset kehykset voivat estää uutta tai epäsuosittua ajattelua tulemasta esiin. Mutta ajattelun tasoa ei ehkä kannata mitata sillä, kuka “onnistuu kiertämään ansoja”, vaan sillä, kuka pystyy rakentavasti kohtaamaan ne – ja vieläpä niin, että mahdollisimman moni ymmärtää, miksi niistä kannattaa päästä yli.

Mielipidejohtajuus perustuu nimenomaan karismaan (ulkonäkö ja äänensävy ja eleet on osa sitä). Sanna Marin ei esitä mitään kovin viisaita ajatuksia mutta hänellä on kannattajat, jotka tulkitsevat että Sanna Marin on suosittu erinomaisen älykkäiden ajatuksiensa takia, mikä on täysin väärä tulkinta.

Trumpilla taas on karismaa ulkonäöstään, äänensävystään ja moukkamaisesta käytöksestä huolimatta. Tai ehkäpä "kiiltokuva Trump" ei olisikaan voinut saavuttaa vastaavaa suosiota?

Useinhan se on ihmisille paljon oleellisempaa kuka sanoo eikä se mitä sanotaan. Sama asia mikä on typeryyttä väärän ihmisen sanomana kääntyy neroudeksi kun sen sanoo ihminen, jota kuulija pitää mielipidejohtajana. Mielipidejohtajuus on mielipidekysymys ja kaikilla on oma tulkintansa kuka sellainen on.

Märkäruuti kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 13:09 Jukka Ruukki kirjoitti Tiede lehden pääkirjoituksessa jotenkin näin:
"Monimutkaisiin ongelmiin löytyy aina yksinkertaisia ratkaisuja, jotka ovat pääsääntöisesti vääriä."

Mielestäni tämä on populismia kirkkaimmillaan. Tosta poikki ja jenka päälle niin että sen ymmärtää se lähiöpubin koulupudokaskin. Ääniä tällä voi saada (mikä valitettavasti kertoo jotain ihmisten yleissivistyksestä), mutta ei sillä yhteiskunnan ongelmia ratkaista.

Asioista voidaan tehdä myös monimutkaisia tahallaan, koska se lisää niiden uskottavuutta. Tai monimutkaisuuden taaksa piilotellaan se ettei asiaa oikeasti tiedetä. Käytetään myös tahallaan sanoja ja ilmaisuja, joita kuulijat eivät ymmärrä tarpeeksi hyvin, jolloin kuulija tulkitsee ymmärtämättömyytensä johtuvan siitä, että ajatukset ovat niin nerokkaita. Taloustiede on tästä ehkä paras esimerkki. Käyttämällä finanssisanastoa ja kuvaamalla asiat talousteoreettisesti luodaan mielikuvaa kuinka talousanalyytikot osaavat ennustaa markkinoita ja talouden kehityskulkuja.

Mutta en tarkoita sitä etteikö maailmassa ole todella paljon monimutkaisia asioita, joiden käsittäminen vaatii suuren määrän tietoa ja osaamista. Meinaan sitä että joskus varsinkin sellaisia asioita joihin ei löydy keneltäkään vastauksia naamioidaan teorioilla ja termeille, niin että voidaan kuvitella, että ne oikeasti ymmärretään.

HuuHaata kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 15:05 Tuo on erityisesti Euroopassa harvinaista. Aivan erityisesti Suomessa. Johtajat tulee samoista pienistä piireistä epäonnistumaan samalla tavalla, kuin ennenkin. Objektiiviset tulokset noissa on huono juttu, kun sillä kyseenalaistaa muut.

Tietenkin se on erittäin harvinaista, että joku nousee ilman koulutusta ja vanhempien suhteita merkittävään asemaan liike-elämässä johtajana tai omistajana. Mutta sellaista kuitenkin tapahtuu. Pohjoismaissa se on kaikkein yleisintä maailmassa. Esim. Amerikassa amerikkalainen unelma nousta ryysyistä rikkauksiin on paljon pienemmän todennäköisyyden takana epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan takia, vaikka se on siellä keskeisiä propagandateemoja.

Objektiiviset tulokset on ainoa keino erottaa itseään kehuvat rehvastelijat niistä, joilla on hyödyntämiskelpoisia ajatuksia.

Sanna Marin on nerokas kansamme tuntojen tulkki. Häntä arvostellaan, koska häntä ei ymmärretä viihdetaiteilijana.

Neutroni kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 15:40 Pohjoismaissa se on kaikkein yleisintä maailmassa. Esim. Amerikassa amerikkalainen unelma nousta ryysyistä rikkauksiin on paljon pienemmän todennäköisyyden takana epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan takia, vaikka se on siellä keskeisiä propagandateemoja.

Suomen voi tuossa erottaa pohjoismaista. Täällä kaikki on nykyään niin persaukisia, että menestyminenkin on vaikeaa. Ruotsit, Norjat, Tanskat ihan eri kategoriassa. Islannista en tiedä onko niillä muuta, kuin ne kaatuneet pankit.

HuuHaata kirjoitti: ↑01 Touko 2025, 15:47 Suomen voi tuossa erottaa pohjoismaista. Täällä kaikki on nykyään niin persaukisia, että menestyminenkin on vaikeaa. Ruotsit, Norjat, Tanskat ihan eri kategoriassa. Islannista en tiedä onko niillä muuta, kuin ne kaatuneet pankit.

Tietenkin se on vaikeaa, mutta Suomessakin joka vuosi moni rikastuu. Ei vaikeuksista ruikuttaminen ole korkean tason ajattelua, vaan vaikeuksien selättäminen.

Kissatäti kirjoitti: ↑29 Huhti 2025, 00:10 rohkeutta, uteliaisuutta ja älyllistä nöyryyttä

Ovatkos nämä "rohkeus", "uteliaisuus" ja "nöyryys", joista teorianne mukaan "korkeatasoinen ajattelu" seuraa, ovatkos ne sitten synnynnäisiä vai onko niillä omat juttunsa, joista ne seuraavat?

Perimmäinen sala-ajakseni on tietysti, että tämä on taas sitä sanoilla leikkimistä. Siinä on omat hauskuutensa, mutta ikävää siinä on totuuden hämärtyminen sanataiteilun taakse. Tosin plussaksi lukisin sen, että on usein hauskaa yrittää etsiä sitä perimmäistä ajatusta sanaleikkien takaa. Monesti sieltä paljastuu vain tyhjyyttä tai joku yleinen. minusta usein epämiellyttämä ideologia.

Mutta hiukan myös suorapuheisuutta: korkeatasoinen ajattelu on mielestäni lähes täysin (95 %) synnynnäistä