Tuo menetelmä on sovellus tuosta edellä keretomastani naitriumhypokloriitista.
Uudempi menetelmä.
Syystä että
"Jakeluverkoston mikrobikasvun rajoittamiseksi veteen lisätään ammoniakkia ja natriumhypokloriittia. Kun hypokloriittia ja ammoniakkia sekoitetaan, muodostuu klooriamiinia.
Sidottu kloori säilyy vapaata klooria paremmin jakeluverkostossa."
Eli natriumhypokloriitista pelkästään tulee vapaata klooria, tästä siitä tulee pysyvämpää klooriamiinia. Mutta tässäkään se desinfiointiteho ei perustu Cl- -ioniin.
"Kun veteen lisätään klooria, niin kloorin epätasapaino etenee nopeasti kaavan 1 mukai-
sesti. Hypokloorihapoke on heikko happo, jonka pK a eli happovakio on 7,5 25 °C:ssa ja
hajoaa kaavan 2 mukaisesti. [13, s. 13.] Hypokloorihapoke ja hypokloriitti-ioni desin-
fioivat vettä, mutta hypokloorihapoke on desinfiointiteholtaan paljon vahvempi kuin
hypokloriitti-ioni. Hypokloorihapokkeen ja hypokloriitti-ionin muodostuminen on täysin
riippuvaista pH:sta (kuva 3). [14, s. 2]"
𝐶𝑙 $ + 𝐻$ O ↔ 𝐻 . + 𝐶𝑙 / + 𝐻𝑂𝐶𝑙 (1
𝐻𝑂𝐶𝑙 ↔ 𝐻 . + OC𝑙 / (2
Vapaa kloori on voimakas hapetin. Se kuluu nopeasti, jos se joutuu tekemisiin hapettu-
vien aineiden kanssa. Putkistojen seinämiin kertyvät saostumat ja biofilmit kuluttavat
paljon klooria. Klooriamiini säilyy putkistoissa vapaata klooria paremmin, mutta sen teho
ei ole yhtä hyvä. [11, s. 17.] Epäorgaanista klooriamiinia muodostuu, kun hypoklooriha-
poke (HOCl) reagoi ammoniakin (NH 3 ) kanssa (kaava 3) [16].
𝑁𝐻" + 𝐻𝑂𝐶𝑙 ↔ 𝑁𝐻$ 𝐶𝑙 + 𝐻$ 𝑂 (3)
Monoklooriamiinikloorausta käytetään toissijaisena desinfiointimenetelmänä, jonka ta-
voitteena on ehkäistä mikrobien kasvua vesijohtoverkossa ja pitää vesi laadukkaana
jakeluverkoston ajan. Ensisijaiseksi desinfiointimenetelmäksi monoklooriamiinilla on liian
korkea CT-arvo. Se on myös huono hapetin, eikä se silloin pysty tehokkaasti hapetta-
maan rautaa ja mangaania. Monoklooriamiinin avulla ei pystytä tehokkaasti
kontrolloimaan veden hajua ja makua. Klooriamiinikloorauksen avulla kloorin haju on vä-
häistä, ja sen pysyvyys verkostossa on hyvä. [18, s. 33.] Klooriamiiniklooraus tarvitsee
sata kertaa pidemmän kontaktiajan tuhotakseen saman verran patogeenejä kuin vapaa
kloori [16]. Vedenpuhdistuksessa käytettävät kloorimuodot ovat yleensä kloorikaasu
(Cl 2 ) ja hypokloorihapokkeen suolat, kuten natriumhypokloriitti (NaOCl) ja kalsiumhy-
pokloriitti [Ca(OCl) 2 ] [13, s. 1
Mutta että tuo on vain yksi sovellu kloorin käytöstä veden desinfiointiin. Kyllä se tuo edellä selostamani natriumhypokloriitti prosessi edelleen jyllää.
Mutta edelleen tuossakaan menetelmässä desinfioivana ei ole Cl- -ioni, se ei desinfioi mitään.
Poju. '