Aine, oppitunti n:o2.

[Goswell]

Tietysti, ei se nyt ihan kuraa valtaosiltaan tietenkään ole, mutta muutama juttu, muutama juttu.

Juu kun mitään tietämättömän varmuudella ilman alan koulutusta kirjoittelee, niin saattaa sitä muutaman jutun ainakin kuvitella löytäneensä.

Mitään tietämätön on aika mojova kuvaus.
Toisekseen koulu ei ole todellakaan ainoa paikka jossa voi oppia. Jonkun pitää ruokkia ne usein hyvin kädettömät "viisaat", lehdessä olikin juuri juttua Helsingistä miten nämä tulevat "viisaat" kohtelevat tulokkaita.
Koulu voi tehdä tyhmästä vain koulutetun tyhmän ja herra nähköön näitä Suomessa riittää, viisas taas ei tule tyhmäksi ilman koulua, en puhu nyt itsestäni, tyhmähän minä kuin saapas, vähän saattoi saapas nyt loukkaantua, pyydettävä anteeksi saappaalta.

Viisaus on sitten kokonaan oma tarinansa. Siihen ei tarvita teoreettisen fysiikan opintoja.

Totta tuokin.

[jester]

Jos laatikon ulkopuolelta ei saa mitään tulla, ainoa vaihtoehto on, että ensimmäinen hiukkanen jakaantuu. Ensimmäisessä hiukkasessa on tavallaan mahdollisuutena olemassa kaikki tulevat hiukkaset. Ehkä voisi myös sanoa, että jakaantuminen on vain näennäistä. Todellisuus on yksi.

Kyseiset hiukkaset on jakautumattomia, eli muuttumattomia. Niiden koko ja rakenne on sama.
Hmm,periaatteessahan tällöin on ihan sama onko hiukkasia yksi vaiko useampia,,vaiko ääretön määrä. Sama ongelma edessä.

Toisaalta jos oletamme että ensimmäinen hiukkanen jakaantuu, silloin kaksi hiukkasta olisi kumpikin yhdessä yhtä massasuuria kuin ensimmäinen.
Tämä tarkoittaisi että jakautumatonta ja muuttumatonta hiukkasta ei olisi olemassakaan. Silti joutuisimme palaamaan ensimmäisen hiukkasen ongelmaan, mistä tämä jakautuva hiukkanen tuli.

No, joku kysyi mitä tällä on merkitystä. No, ei kai mitään, tuli vaan mieleen tänäisenä elokuisena viikkona tämmöinen kysymyspohdinta.

Ehkä ajattelin tuossa vähän panpsykistisesti. Jos ensimmäinen hiukkanen onkin "Alkutietoisuus", on sen jakaantuminen lukemattomiksi uusiksi tietoisuuksiksi mielestäni uskottava idea. Jakaantuminen ei olisi samalla tavalla rajoittunutta, kuin ainehiukkasen tapauksessa. Olevaisen ykseys saisi näin myös henkisemmän tulkinnan.

[Neutroni]

Noin on, mutta sitä suuremmalla syyllä. Vaikka tuolla alkeishiukkasella olisi ulos yksi kenttä, sillä on mahdollisuus hajota useammaksi hiukkaseksi, silloin sillä on jonkinlaista sisäistä rakennetta joka tuon hajoamisen mahdollistaa, olkoon viritystila tai todellisempi hiukkanen. Alkeishiukkasen pitäisi olla vasta se viimeinen mahdollinen hiukkanen joka ei enään hajoa, onko sellaisia vai katoaako ne meidän havaintokyvyn ulottumattomiin. Fotoni lienee yksi mutta muita.

Fotoneja syntyy ja katoaa koko ajan ja ne voivat muuttua hiukkas-antihiukkaspariksi. Se on kai isompikin ongelma joillain hyvin raskailla tähdillä, kun ytimen kuumennuttua johonkin tolkuttomaan kuumuuteen fotonit alkavat muodostaa hiukkaspareja. Se pehmentää tähden ydintä, joka alkaa romahtaa ja kuumentua lisää. Se kiihdyttää fuusioreaktioita rajusti, koska ytimessä on vielä fuusioituvaa ainetta, ja koko tähti räjähtää kaasupilveksi. Jäljelle ei jää mitään isompaa kappaletta.

Tuo ajatus siitä, että hiukkaset sisältäisivät toisiaan ei toimi siksikään, että ne voivat muuttua toisikseen hyvin monilla tavoilla, myös ristiin. Onko esimerkiksi W- -bosonissa elektroni ja sen antineutriino, myoni ja sen antineutriino vai jonkinlainen kokoelma kvarkkeja ja antikvarkkeja. Ja mitä sitten, kun nuo voivat sopivissa oloissa hajota W- -bosoniksi ja muiksi hiukkasiksi?

Tuollaista ikuisesti muuttumatonta hiukkasta ei tunneta eikä sellaisia tietääkseni ole juuri edes spekuloitu selittämään mitään. Noin äkkiä ajatellen sellainen olisi vaikea määritellä niin, että se esimerkiksi toteuttaisi havaitut säilymislait ja vuorovaikuttaisi muiden hiukkasten kanssa havaituilla tavoilla. Sen sijaan hiukkasten muuttuminen toisikseen selittyy kauniisti kvanttikenttäteorioilla.

[Goswell]

Noin on, mutta sitä suuremmalla syyllä. Vaikka tuolla alkeishiukkasella olisi ulos yksi kenttä, sillä on mahdollisuus hajota useammaksi hiukkaseksi, silloin sillä on jonkinlaista sisäistä rakennetta joka tuon hajoamisen mahdollistaa, olkoon viritystila tai todellisempi hiukkanen. Alkeishiukkasen pitäisi olla vasta se viimeinen mahdollinen hiukkanen joka ei enään hajoa, onko sellaisia vai katoaako ne meidän havaintokyvyn ulottumattomiin. Fotoni lienee yksi mutta muita.

Fotoneja syntyy ja katoaa koko ajan ja ne voivat muuttua hiukkas-antihiukkaspariksi. Se on kai isompikin ongelma joillain hyvin raskailla tähdillä, kun ytimen kuumennuttua johonkin tolkuttomaan kuumuuteen fotonit alkavat muodostaa hiukkaspareja. Se pehmentää tähden ydintä, joka alkaa romahtaa ja kuumentua lisää. Se kiihdyttää fuusioreaktioita rajusti, koska ytimessä on vielä fuusioituvaa ainetta, ja koko tähti räjähtää kaasupilveksi. Jäljelle ei jää mitään isompaa kappaletta.

Tuo ajatus siitä, että hiukkaset sisältäisivät toisiaan ei toimi siksikään, että ne voivat muuttua toisikseen hyvin monilla tavoilla, myös ristiin. Onko esimerkiksi W- -bosonissa elektroni ja sen antineutriino, myoni ja sen antineutriino vai jonkinlainen kokoelma kvarkkeja ja antikvarkkeja. Ja mitä sitten, kun nuo voivat sopivissa oloissa hajota W- -bosoniksi ja muiksi hiukkasiksi?

Tuollaista ikuisesti muuttumatonta hiukkasta ei tunneta eikä sellaisia tietääkseni ole juuri edes spekuloitu selittämään mitään. Noin äkkiä ajatellen sellainen olisi vaikea määritellä niin, että se esimerkiksi toteuttaisi havaitut säilymislait ja vuorovaikuttaisi muiden hiukkasten kanssa havaituilla tavoilla. Sen sijaan hiukkasten muuttuminen toisikseen selittyy kauniisti kvanttikenttäteorioilla.

joo, tarkoitin että vapaana fotoni säilyy, tokihan se syntyy ja häviää, sitä en kyllä tiennyt se sekin voi hajota joksikin vielä pienemmiksi. Eikä tuokaan että hiukkaset sisältävät toisiaan ihan ollut sitä mitä tarkoitin, vaan että niillä alkeishiukkasillakin on mahdollisuus hajota eli jakautuminen vaatii että on jotakin jakaantuvaa.
No, tässä se munkkilatinan voima nähdään.

[Varaktori]

Spontaneous parametric down conversion voisi olla yksi hyvä aihe vaikka tuonne mun blogiin jos nyt kehtaan joskus yrittää.

[Varaktori]

Noin on, mutta sitä suuremmalla syyllä. Vaikka tuolla alkeishiukkasella olisi ulos yksi kenttä, sillä on mahdollisuus hajota useammaksi hiukkaseksi, silloin sillä on jonkinlaista sisäistä rakennetta joka tuon hajoamisen mahdollistaa, olkoon viritystila tai todellisempi hiukkanen. Alkeishiukkasen pitäisi olla vasta se viimeinen mahdollinen hiukkanen joka ei enään hajoa, onko sellaisia vai katoaako ne meidän havaintokyvyn ulottumattomiin. Fotoni lienee yksi mutta muita.

Fotoneja syntyy ja katoaa koko ajan ja ne voivat muuttua hiukkas-antihiukkaspariksi. Se on kai isompikin ongelma joillain hyvin raskailla tähdillä, kun ytimen kuumennuttua johonkin tolkuttomaan kuumuuteen fotonit alkavat muodostaa hiukkaspareja. Se pehmentää tähden ydintä, joka alkaa romahtaa ja kuumentua lisää. Se kiihdyttää fuusioreaktioita rajusti, koska ytimessä on vielä fuusioituvaa ainetta, ja koko tähti räjähtää kaasupilveksi. Jäljelle ei jää mitään isompaa kappaletta.

Tuo ajatus siitä, että hiukkaset sisältäisivät toisiaan ei toimi siksikään, että ne voivat muuttua toisikseen hyvin monilla tavoilla, myös ristiin. Onko esimerkiksi W- -bosonissa elektroni ja sen antineutriino, myoni ja sen antineutriino vai jonkinlainen kokoelma kvarkkeja ja antikvarkkeja. Ja mitä sitten, kun nuo voivat sopivissa oloissa hajota W- -bosoniksi ja muiksi hiukkasiksi?

Tuollaista ikuisesti muuttumatonta hiukkasta ei tunneta eikä sellaisia tietääkseni ole juuri edes spekuloitu selittämään mitään. Noin äkkiä ajatellen sellainen olisi vaikea määritellä niin, että se esimerkiksi toteuttaisi havaitut säilymislait ja vuorovaikuttaisi muiden hiukkasten kanssa havaituilla tavoilla. Sen sijaan hiukkasten muuttuminen toisikseen selittyy kauniisti kvanttikenttäteorioilla.

joo, tarkoitin että vapaana fotoni säilyy, tokihan se syntyy ja häviää, sitä en kyllä tiennyt se sekin voi hajota joksikin vielä pienemmiksi. Eikä tuokaan että hiukkaset sisältävät toisiaan ihan ollut sitä mitä tarkoitin, vaan että niillä alkeishiukkasillakin on mahdollisuus hajota eli jakautuminen vaatii että on jotakin jakaantuvaa.
No, tässä se munkkilatinan voima nähdään.

Fotoni kun liikkuu avaruudessa ja vaikuttaa muiden hiukkasten kanssa, niin se on jotain tämän näköistä:
[math](\partial_\mu \partial^\mu + m^2) D(x - x') = -i \delta^4(x - x')
Mutta jätän tämänkin asiantuntijoiden hellään huomaan.

[Goswell]

Noin on, mutta sitä suuremmalla syyllä. Vaikka tuolla alkeishiukkasella olisi ulos yksi kenttä, sillä on mahdollisuus hajota useammaksi hiukkaseksi, silloin sillä on jonkinlaista sisäistä rakennetta joka tuon hajoamisen mahdollistaa, olkoon viritystila tai todellisempi hiukkanen. Alkeishiukkasen pitäisi olla vasta se viimeinen mahdollinen hiukkanen joka ei enään hajoa, onko sellaisia vai katoaako ne meidän havaintokyvyn ulottumattomiin. Fotoni lienee yksi mutta muita.

Fotoneja syntyy ja katoaa koko ajan ja ne voivat muuttua hiukkas-antihiukkaspariksi. Se on kai isompikin ongelma joillain hyvin raskailla tähdillä, kun ytimen kuumennuttua johonkin tolkuttomaan kuumuuteen fotonit alkavat muodostaa hiukkaspareja. Se pehmentää tähden ydintä, joka alkaa romahtaa ja kuumentua lisää. Se kiihdyttää fuusioreaktioita rajusti, koska ytimessä on vielä fuusioituvaa ainetta, ja koko tähti räjähtää kaasupilveksi. Jäljelle ei jää mitään isompaa kappaletta.

Tuo ajatus siitä, että hiukkaset sisältäisivät toisiaan ei toimi siksikään, että ne voivat muuttua toisikseen hyvin monilla tavoilla, myös ristiin. Onko esimerkiksi W- -bosonissa elektroni ja sen antineutriino, myoni ja sen antineutriino vai jonkinlainen kokoelma kvarkkeja ja antikvarkkeja. Ja mitä sitten, kun nuo voivat sopivissa oloissa hajota W- -bosoniksi ja muiksi hiukkasiksi?

Tuollaista ikuisesti muuttumatonta hiukkasta ei tunneta eikä sellaisia tietääkseni ole juuri edes spekuloitu selittämään mitään. Noin äkkiä ajatellen sellainen olisi vaikea määritellä niin, että se esimerkiksi toteuttaisi havaitut säilymislait ja vuorovaikuttaisi muiden hiukkasten kanssa havaituilla tavoilla. Sen sijaan hiukkasten muuttuminen toisikseen selittyy kauniisti kvanttikenttäteorioilla.

joo, tarkoitin että vapaana fotoni säilyy, tokihan se syntyy ja häviää, sitä en kyllä tiennyt se sekin voi hajota joksikin vielä pienemmiksi. Eikä tuokaan että hiukkaset sisältävät toisiaan ihan ollut sitä mitä tarkoitin, vaan että niillä alkeishiukkasillakin on mahdollisuus hajota eli jakautuminen vaatii että on jotakin jakaantuvaa.
No, tässä se munkkilatinan voima nähdään.

Fotoni kun liikkuu avaruudessa ja vaikuttaa muiden hiukkasten kanssa, niin se on jotain tämän näköistä:
[math](\partial_\mu \partial^\mu + m^2) D(x - x') = -i \delta^4(x - x')
Mutta jätän tämänkin asiantuntijoiden hellään huomaan.

Sinä olet kyllä päivän piristys.

[Varaktori]

Fotoneja syntyy ja katoaa koko ajan ja ne voivat muuttua hiukkas-antihiukkaspariksi. Se on kai isompikin ongelma joillain hyvin raskailla tähdillä, kun ytimen kuumennuttua johonkin tolkuttomaan kuumuuteen fotonit alkavat muodostaa hiukkaspareja. Se pehmentää tähden ydintä, joka alkaa romahtaa ja kuumentua lisää. Se kiihdyttää fuusioreaktioita rajusti, koska ytimessä on vielä fuusioituvaa ainetta, ja koko tähti räjähtää kaasupilveksi. Jäljelle ei jää mitään isompaa kappaletta.

Tuo ajatus siitä, että hiukkaset sisältäisivät toisiaan ei toimi siksikään, että ne voivat muuttua toisikseen hyvin monilla tavoilla, myös ristiin. Onko esimerkiksi W- -bosonissa elektroni ja sen antineutriino, myoni ja sen antineutriino vai jonkinlainen kokoelma kvarkkeja ja antikvarkkeja. Ja mitä sitten, kun nuo voivat sopivissa oloissa hajota W- -bosoniksi ja muiksi hiukkasiksi?

Tuollaista ikuisesti muuttumatonta hiukkasta ei tunneta eikä sellaisia tietääkseni ole juuri edes spekuloitu selittämään mitään. Noin äkkiä ajatellen sellainen olisi vaikea määritellä niin, että se esimerkiksi toteuttaisi havaitut säilymislait ja vuorovaikuttaisi muiden hiukkasten kanssa havaituilla tavoilla. Sen sijaan hiukkasten muuttuminen toisikseen selittyy kauniisti kvanttikenttäteorioilla.

joo, tarkoitin että vapaana fotoni säilyy, tokihan se syntyy ja häviää, sitä en kyllä tiennyt se sekin voi hajota joksikin vielä pienemmiksi. Eikä tuokaan että hiukkaset sisältävät toisiaan ihan ollut sitä mitä tarkoitin, vaan että niillä alkeishiukkasillakin on mahdollisuus hajota eli jakautuminen vaatii että on jotakin jakaantuvaa.
No, tässä se munkkilatinan voima nähdään.

Fotoni kun liikkuu avaruudessa ja vaikuttaa muiden hiukkasten kanssa, niin se on jotain tämän näköistä:
[math](\partial_\mu \partial^\mu + m^2) D(x - x') = -i \delta^4(x - x')
Mutta jätän tämänkin asiantuntijoiden hellään huomaan.

Sinä olet kyllä päivän piristys.

\begin{tikzpicture}
% Solmut
\node[circle, draw] (a) at (0,0) {$j_1$};
\node[circle, draw] (b) at (2,0) {$j_2$};

% Linjat
\draw (a) -- (b) node[midway, above] {$e$};
\end{tikzpicture}

kvanttigravitaatio.jpg (7.67 KiB) Katsottu 465 kertaa

Piti sinua vielä tuolla toisessa ketjussa piristää kvanttigravitaatiolla ihan Neutronin kiusaksi.
Tuossa on yksinkertainen spin-verkko jossa on kaksi solmua ja yksi yhdistävä linja. Solmut kuvaavat kvanttilukuja ja linja tietysti solmujen välistä yhteyttä. Tämä liittyy loop quantum gravity teoriaan joka ei toki ole yleisesti hyväksytty, mutta voi sillä hörhöttää jos haluaa. No en spämmää enempää että eivät mene ketjut meikäläisen takia pilalle. Sääli että tuo foorumin LaTeX tuki ei osaa tuota. Tuolla koodinpätkällä yritin. Olisi kiva vähän laitella Feynmanin diagrammeja jotka siis vaatisivat myös tuon tikz tuen.

[Goswell]

joo, tarkoitin että vapaana fotoni säilyy, tokihan se syntyy ja häviää, sitä en kyllä tiennyt se sekin voi hajota joksikin vielä pienemmiksi. Eikä tuokaan että hiukkaset sisältävät toisiaan ihan ollut sitä mitä tarkoitin, vaan että niillä alkeishiukkasillakin on mahdollisuus hajota eli jakautuminen vaatii että on jotakin jakaantuvaa.
No, tässä se munkkilatinan voima nähdään.

Fotoni kun liikkuu avaruudessa ja vaikuttaa muiden hiukkasten kanssa, niin se on jotain tämän näköistä:
[math](\partial_\mu \partial^\mu + m^2) D(x - x') = -i \delta^4(x - x')
Mutta jätän tämänkin asiantuntijoiden hellään huomaan.

Sinä olet kyllä päivän piristys.

\begin{tikzpicture}
% Solmut
\node[circle, draw] (a) at (0,0) {$j_1$};
\node[circle, draw] (b) at (2,0) {$j_2$};

% Linjat
\draw (a) -- (b) node[midway, above] {$e$};
\end{tikzpicture}
kvanttigravitaatio.jpg
Piti sinua vielä tuolla toisessa ketjussa piristää kvanttigravitaatiolla ihan Neutronin kiusaksi.
Tuossa on yksinkertainen spin-verkko jossa on kaksi solmua ja yksi yhdistävä linja. Solmut kuvaavat kvanttilukuja ja linja tietysti solmujen välistä yhteyttä. Tämä liittyy loop quantum gravity teoriaan joka ei toki ole yleisesti hyväksytty, mutta voi sillä hörhöttää jos haluaa. No en spämmää enempää että eivät mene ketjut meikäläisen takia pilalle. Sääli että tuo foorumin LaTeX tuki ei osaa tuota. Tuolla koodinpätkällä yritin. Olisi kiva vähän laitella Feynmanin diagrammeja jotka siis vaatisivat myös tuon tikz tuen.

Niin, olisihan se ikävää jos väliin tulisi ihan asiaakin.

[Varaktori]

Fotoni kun liikkuu avaruudessa ja vaikuttaa muiden hiukkasten kanssa, niin se on jotain tämän näköistä:
[math](\partial_\mu \partial^\mu + m^2) D(x - x') = -i \delta^4(x - x')
Mutta jätän tämänkin asiantuntijoiden hellään huomaan.

Sinä olet kyllä päivän piristys.

\begin{tikzpicture}
% Solmut
\node[circle, draw] (a) at (0,0) {$j_1$};
\node[circle, draw] (b) at (2,0) {$j_2$};

% Linjat
\draw (a) -- (b) node[midway, above] {$e$};
\end{tikzpicture}
kvanttigravitaatio.jpg
Piti sinua vielä tuolla toisessa ketjussa piristää kvanttigravitaatiolla ihan Neutronin kiusaksi.
Tuossa on yksinkertainen spin-verkko jossa on kaksi solmua ja yksi yhdistävä linja. Solmut kuvaavat kvanttilukuja ja linja tietysti solmujen välistä yhteyttä. Tämä liittyy loop quantum gravity teoriaan joka ei toki ole yleisesti hyväksytty, mutta voi sillä hörhöttää jos haluaa. No en spämmää enempää että eivät mene ketjut meikäläisen takia pilalle. Sääli että tuo foorumin LaTeX tuki ei osaa tuota. Tuolla koodinpätkällä yritin. Olisi kiva vähän laitella Feynmanin diagrammeja jotka siis vaatisivat myös tuon tikz tuen.

Niin, olisihan se ikävää jos väliin tulisi ihan asiaakin.

Eipä oikein taida meikäläiselläkään olla mitään järjellistä sanottavaa. Pitää vähän miettiä olisiko vielä jotain josta saisi jotain jutun juurta nimimerkillä jo vuosia näitä foorumeita kolunnut.

[Goswell]

Sinä olet kyllä päivän piristys.

\begin{tikzpicture}
% Solmut
\node[circle, draw] (a) at (0,0) {$j_1$};
\node[circle, draw] (b) at (2,0) {$j_2$};

% Linjat
\draw (a) -- (b) node[midway, above] {$e$};
\end{tikzpicture}
kvanttigravitaatio.jpg
Piti sinua vielä tuolla toisessa ketjussa piristää kvanttigravitaatiolla ihan Neutronin kiusaksi.
Tuossa on yksinkertainen spin-verkko jossa on kaksi solmua ja yksi yhdistävä linja. Solmut kuvaavat kvanttilukuja ja linja tietysti solmujen välistä yhteyttä. Tämä liittyy loop quantum gravity teoriaan joka ei toki ole yleisesti hyväksytty, mutta voi sillä hörhöttää jos haluaa. No en spämmää enempää että eivät mene ketjut meikäläisen takia pilalle. Sääli että tuo foorumin LaTeX tuki ei osaa tuota. Tuolla koodinpätkällä yritin. Olisi kiva vähän laitella Feynmanin diagrammeja jotka siis vaatisivat myös tuon tikz tuen.

Niin, olisihan se ikävää jos väliin tulisi ihan asiaakin.

Eipä oikein taida meikäläiselläkään olla mitään järjellistä sanottavaa. Pitää vähän miettiä olisiko vielä jotain josta saisi jotain jutun juurta nimimerkillä jo vuosia näitä foorumeita kolunnut.

Tarviiko se nyt niin järkevääkään aina olla, löysin rantein vaan siitä mistä aita matalin, väännetään, käännetään, vaivataan ja veivataan, mukavaa ajantappoahan tämä, saattaa jotakin tarttua liiviinkin
Nimimerkillä paljon on opittu vaikka ei siltä näytäkkään.

[Heikki Rinnemaa]

[/quote]
Ehkä ajattelin tuossa vähän panpsykistisesti. Jos ensimmäinen hiukkanen onkin "Alkutietoisuus", on sen jakaantuminen lukemattomiksi uusiksi tietoisuuksiksi mielestäni uskottava idea. Jakaantuminen ei olisi samalla tavalla rajoittunutta, kuin ainehiukkasen tapauksessa. Olevaisen ykseys saisi näin myös henkisemmän tulkinnan.
[/quote]

Tietoisuus, eli elämä itsessään meidän luonnossa, on se henkinen tulkinta, äärimmäisen tärkeä ja ainutkertainen, arvokas yksilölle ja kerran elämässä tapahtuva.

Käsite, alkutietoisuus on samaa luokkaa kuin alkuaine, näillä asioilla perusta on yhden alkuisuus, siksi puhutaan alkuräjähdyksestä mielellään myös matematiikan ja fysiikan keinoin.

Alkuainejaottelun taulukon kehitti joku satoja vuosia sitten, vaikka ei aineesta paljon tiedetty. Entä nykytiedolla, millainen olisi ns.alkuainejaottelu nykytiedolla?

Kalorit, mitä ne on? Polttoarvo aineelle, ei siis mitään aineesta kertovaa todellisuutta. Emme syö kaloreita, vaan käytämme ravintoaineita kehon elämän ylläpitämiseksi.
Mutta, miksi luonnon täytyy elämää ylläpitää, elämän tietoisuutta? Ei olisi pakko. Silti tässä vaan ollaan.