Miltä tietoisuus tuntuu?

[Naturalisti]

Panteismi on uskonnollinen näkemys, jonka mukaan Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa.

Tämä on panenteismia ei panteismia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panenteismi

Muusta keskustelustanne en tiedä, enkä ota siihen kantaa.

Kiitos täsmennyksestä. Nyt kun osasit kertoa, että panenteismi ja panteismi eivät ole sama asia, niin osaatko myös kertoa miten ne eroavat toisistaan?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Panteismi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panenteismi

Kun en ole uskonottomana näihin uskontojen viahdeeroihin perehtynyt, nämä molemmat näyttävät näiden Wikipedian kuvausten mukaan kovin samanlaisilta.

Panenteismissa oletetaan transendentti jumala. Panteismissa ei.
Tuo selviää uskonnottomallekin filosofille tuosta suoraan 30 sekunnissa.

Mutta viestisi koko pointti ei tainnut olla tämä. Olen lukevinani myös muita päämääriä. Omassa kommentissani ei sellaisia mielestäni ollut. Mielestäni se oli puhdas oikaisu. Vai oliko?

Ei ole nimittäin mitään loogista perustetta miksi uskonnoton filosofi ei voisi perehtyä, tai ei voisi olla perehtynyt myös uskonnollisiin filosofioihin. Erityisesti jos tarjoilee niitä kovasti määrittelyiksi muille. Silloin se olisi jopa suotavaa.
Olethan sitäpaitsi itsekin perehtynyt jo näistä käsitteistä ensimmäiseen, tivannut vastauksia siitä Suhoselta ja joskus minultakin, niin mikset perehtyisi myös toiseen.
Itse.

Tämä aivan looginen ristiriita tekstissäsi valaisee varmasti myös motiivejasi, miksi koet tarpeelliseksi ilmoitella että "uskonnottomana et ole perehtynyt", vaikka selvästi jo vähän oletkin.

Kiitos täsmennyksestä; tuosta ensimmäisestä lauseesta, joka keskittyi kysymykseen!

Päättelen siitä näin: Panteismi näkee kaikkeuden ja Jumalan samana, kun taas panenteismi korostaa, että kaikki on osa Jumalaa, mutta Jumala on suurempi kuin maailma. Ymmärsinkö oikein?

Loppu osa kommentista keskittyi vain minun persoonaani, mikä ei ole erityisen kiinnostava keskustelun aihe.

Ehkä totean kuitenkin sen verran, etten ole esitellyt itseäni filosofiksi enkä minkään muunkaan alan asiantuntijaksi. Olen vain kiinnostunut keskustelemaan erityisesti korvien välisistä ilmiöistä niin asiantuntijoiden kuin muidenkin tästä teemasta kiinnostuneiden kanssa. Kuuntelen mielelläni asiantuntijoiden näkemyksiä, vaikken aina ilman perusteluja uskokaan heidän väitteitään.

Olisi kuitenkin kiva, että asiantuntijat ja muutkin keskustelijat vastaisivat perusteltuihin kysymyksiin asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin.

[Naturalisti]

Olisi kuitenkin kiva, että asiantuntijat ja muutkin keskustelijat vastaisivat perusteltuihin kysymyksiin asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin.

Älä sitten työnnä persoonaasi ja uskonnottomuuksiasi esille, jos et halua että niitä kommentoidaan.

Vastaa kuten minä vastasin esimerkillisesti ja tieteellisesti. Puhuin pelkästä aiheesta tiukasti.
Sinä toit vakaumukset keskusteluun. Sinä.

Lopeta jo tuo jatkuva lässyttäminen, ulina ja itsetehostus. Tuo on jo niin läpinäkyvää. Pelkkää uhriutumista ja pelleilyä.

Edellisessä kommentissasi oli sentään yksi lause asiaa. Tässä ei enää sitäkään. Dialogissa tulisi keskittyä asiaan, eikä analysoida oppinentin persoonaa.

[siili suhonen]

Onks lapsi tietoinen puusta ennenkun jästi on osoittanut sormellaan puuta ja kertonut että se on "puu"?

Ei tietenkään kielellisenä abstraktiona (sen tajuamiseen menee aikaa muutenkin, varsinkin, jos lapsen kokemuspiirissä on vain se yksi puu). Eikä sanaa "puu" kuule muut kuin suomenkielisessä ympäristössä kasvavat lapset. Ja vaikkei lapsella olisi mitään sanaa puulle, varmaankin aika pian se tietoisuus syttyy. Todennäköisesti lapsi jopa nimeää sen jotenkin joka tapauksessa, jos muutenkin käyttää kieltä asioiden hahmottamiseen.

Mutta varmaan tietoisuuden taso (tai tyyppi?) kehittyy lapsen mukana. Ensin on näköhavainto jostain isosta hahmosta, sitten käsitys, että se on oma objektinsa ja että siihen liittyy nimitys "puu". Sitten abstraktimpi taju siitä, mitä puu tarkoittaa ja mitkä ominaisuudet ovat yleisiä puun ominaisuuksia ja mitkä taas jonkin yksittäisen puun tai puulajin piirteitä. Ja sen rinnalla koko ajan kehittyvä käsitys (tieto), mitä puu on ja miten se liittyy muuhun maailmaan.

Jotenkin näin varmaan näkisin kans. Tai en tiiä sanoisinko että eka on hahmoja. Sanoisin että ensin on herakleitoksen alati muuttuva virta.
Lapsi havannoi tiputtavaa vesihanaa lumoutuneena . Mitä hän kokee? Lapselle jokaisen vesipisaran putoaminen on ainutlaatuinen tapahtuma. Pään asento hieman muuttunut, altaaseen putoavan vesipisaran ääni joka kerta vähän erilainen, pisarasta heijastuva valo on muuttunut pienesti jne. Lapsi ei näe "hanaa" "pisaraa" hän kokee jatkuvan muutkosen rikkaan virran.
Alatu muuttuiva geometrisiä kuvioita ja asitivaikutelmien tanssia.

Sitten abstraktimpi taju siitä, mitä puu tarkoittaa ja mitkä ominaisuudet ovat yleisiä puun ominaisuuksia ja mitkä taas jonkin yksittäisen puun tai puulajin piirteitä

Jep.
Aikuisen mieli sit kokee tuon saman käsitteenä , ihan vaan "vuotavana hanana" jonka merkitys ilmenee hänelle muiden abstraktien symbolien välityksellä "perkele tässä joutuu taas korjaushommiin vaik ois ollu parempaakin". Stabilisoi tuon alati virtaavan todellisuuden käsitteellisiksi kuviksi, projketori tietoisuudeksi. Jästi näkee mielen kuvien virran ja lapsi ihan vaan virran. Miks muuten pilivveikko jaksaa lapsen lailla tuijottaa veden tippumista? Endokannabinoidit. molekyylejä jotka maadoittavat mielen kokemaan tässä ja nyt hetken sellaisenaan, kaikeswsa rikkaudessaan ilman merkityksiä ja tarkoituksia havaintoon projisoivan jästimielen painolastia.

Mikäs muuten on tunne? Mistä tiedät oletko surullinen, iloinen, ahdistunut...Jos noita yrittää kuvailla miltä hämmästys tai suru tuntuu niin melkein onnisttu vain astraktien metaforien avulla. Lpasi kokee interoseptiivisiä reittejä saapuvan aisitvaikutelmien virran. Sit pikkuhiljaa oppii kulttuurisessa ja sosiaalisesssa vuorovaikutuksessa mitä nuo aistivaikutelmat tarkoittavat koetussa kontekstissa. Hän oppii sanan, jolla viitata noihin kehollisiin kokemuksiin juuri tässä kontekstissa, hän oppii matkimalaa miten noita tunteiksi lokeroituja aistivaikutelmia kuuluu ilmaista kehollisesti ja kasvollisesti. Ja lopulta havainnon lailla tuosta interoseptiivisestä aistivaikutelmien virrasta syntyy kielen ja kultturin ehdollistama käsitteellinen kuva, tunne. Hrakleitoksen todellisuuden virta on jähmettynt käsitteellisiksi abstraktioiksi.
Kehomeditaatio. Koko ponttihan on että koetaan kehon tuntemukset selliasenaan ilman käsitteiden tuomaa painolastia ja merkitystä. Tullaan siis lapseksi taas. Hiljennetään siis tuo aivojen abstraktoita luova kruununjalokivi joka todellisuutta meille simuloi.


Ehkä yksinkertaisimmat tunteet, kipu ja nautinto ovat olemassa ihan alusta asti? Vai ovatko nuokin primaariset tunteet käsitteellisiä konstruktoita? Ainakin se on hyvin erilainen tunne ku aikuisella? Jos mä oon käynyt salilla pitkästä aikaa vetämässä kunnolla kyykkyä niin seuraavana päivänä koettu kipu jaloissa on koemuksena hyvin erilainen kun jos heräisin vastaavaan kipuun ilman mitään ilmeistä syytä.
Mieli alkaisi kuumeisesti näitä syitä pohtia ja epätietoisuus alkaisia ahdistaa ja nuo ajatusluupit antaisivat täysin uusia merkityksiä koetulle.
Jästimielessä siis kvaliakone ja meemikone ovat hyvin tiukasti yhteen kietoutuneita. Kvaliakone antaa merkityksen käsitteellisille havainnoille ja ajtuksille ja ajatukset puolestaan vaikuttavat siihen miten nuo interoseptiivisiä reittejä saapuvat aistivaikutelmat meille ilmenevät. Aikuinen voi ajatella itsensä sairaaksi, kuten sanotaan. Pieni lapsi ei tähän pysty.

Eikä sanaa "puu" kuule muut kuin suomenkielisessä ympäristössä kasvavat lapset.

Tärkeä pointti. Sehän tiedetään kulttuuri ja kieli, kielen sanavarasto jne. pitkälle määrittelevät mitä ja miten koemme ja mitä nuo koemukset meille merkitsevät. Eli kokemuksemme rakennetaan top-down, mielen oppimista abstrakteista malleista käsin. Kultturiset erot tunteissa, havainnoissa ja ajattelussa. Kakspiippunen juttu. Toisaalta tuo kulttuurisen kokemuksen erilaisuus mahdollistaa esim. taiteellisen ilmaisun rikkauden (vrt. japanilainen gestalt vs. länsimainen objektiin suuntautunut invidualistinen patsastelutaide) mut toisaalta on aikamoinen este kun yritämme rakentaa todellista globaalia yhteisöä.

[siili suhonen]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.

"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.

Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Juu. Ei keskellä. Vaan kaikkialla eikä missään.

Tämähän on sitä panteismiä, jonka ankarasti kielsit, kun keskustelimme jamesilaisesta pragmatismistä, jota ilmoitti kannattavasi.

Erikoinen tulkinta. Mitä tekemistä panteismilla on esittämäni kanssa?

Näyttää siltä, että sinun aiemman kantasi ja tässä esittämäsi nakemyksen välillä on ristiriita. Panteismi on uskonnollinen näkemys, jonka mukaan Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa. Tämän näkemyksen kielsit aiemmassa keskustelumme jamesilaisesta pragmatismistä sitä suoraan sinulta kysyessäni tähän Wikipedia sivuun viitaten:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/William_James

Siinä todetaan, että Jamesin mukaan pragmatismi on panteistinen filosofia. Tuolloin kielsit kannattavasi panteismiä, mutta nyt puhut Jumalasta "kaikkialla eikä missään" olevana. Käsitykseni mukaan tämä nimenomaan viittaa panteistiseen ajattelutapaan.

Tämä nyt esittämäsi näkemys on ristiriidassa tuon aiemman keskustelumme kanssa. Kommenttini on siksi perusteltu. Et osoita keskusteluissa riittävää johdonmukaisuutta.

On tietysti mahdollista, että ymmärrät panteismin normaalista käytännöstä poikkeavalla tavalla. Filosofiset (esitieteelliset pohdiskelut) ovat monitulkintaisia juttuja. Myös Jamesin tekstit eri julkaisuissa ovat keskenään ristiriitaisia.

Eri keskustelijat voivat siis käyttää termejä eri tavoin. Tämän näkemyksissäsi esiintyvän ristiriidan hälventämiseksi olisi varmaan paikallaan, että kuvaisit nyt omaa filosofista kantaasi vähän täsmällisemmin. Tätä on pyydetty sinulta jo aikaisemminkin.

Pää menee ihan pyörälle kaikista näistä ismeistä enkä oikein ymmärrä mitä ajat takaa tai miksi haluat lokeroida minut panteistiksi. No, itse olen enemmän kiinnostunut asioista kuin ismeistä enkä varsinkaan ala määrittelemään itseäni minkää ismien kautta. Nähdäkseni nämä kaiken maailman ismit vakavasti rajoittavat ajattelua ja uuden ymmärtämistä. Lisäksi kun tiedämme millaisia hirveyksiä eri ismien nimissä on harrastettu läpi ihmiskunnan historian niin mielummin pidä näppini niistä irti.
Jos näillä ismeillä on jotain oleellista tekemistä sanomani ymmärtämisen kannalta niin selventänet.

[siili suhonen]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.

"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.

Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.

SINÄ sanot, että jumala ei ole mielikuvitusolento, minä sanon että on. Kumpaakaan näkemystä ei voi kumota, mutta tiede ei ole löytänyt minkäänlaisia viitteitä jumalasta, joten tavallaan päinvastaisten todisteiden puute on todiste itsessään. Palataan tähän, kun keksit jumalan olemassaololle objektiivisia todisteita.

No sä keksit tässä ihan omia määritelmiäs jumalalle. . Jumala on ääretön. eihä se silloin voi olla olento vaikka kuinka sanoisit että on. Olento on nimenomaan määritelty ääriensä kautta jotka erottavat olennon ympäristöstään. Jumalalla ei ole ääriä eikä se nöin ollen mahdu olennon määritelmän alle.

Tuo on SINUN määritelmäsi jumalalle ja se on ihan yhtä hyvä tai huono kuin minunkin. Jokainen kehittää oman versionsa jumalasta. Olli taas pitää jumalaa olentona, vaikkakin kirkastettuna sellaisena.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on. Saat yrittää vakuuttaa minut muusta, mutta en usko, että pystyt.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on.

Nimenomaan ei ole mielen kuva niinku tuo sinunb olentojumala. Jumala kun on ääretön niin ei määritelmällisesti voi olla kuva kun kuvallahan nimenomaan on ääret joiden avulla se erotetaan muista mielen kuvista.
Mä kyl näkisin nuo määritelmämme enemmän komplementaarisina ja toisiaan täydentävinä ku vastinpareina. Sinun määritelmäsi viittaa abstrakteihin mielen kuviin eli supersankariolentoihin. Oma määritelmäni sitten viittaa konkreettiseen todellisuuteen käsitteiden verhon takana.
Molemmille määritelmille lienee käyttötarkoituksena.

[ID10T]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.

"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.

Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.

SINÄ sanot, että jumala ei ole mielikuvitusolento, minä sanon että on. Kumpaakaan näkemystä ei voi kumota, mutta tiede ei ole löytänyt minkäänlaisia viitteitä jumalasta, joten tavallaan päinvastaisten todisteiden puute on todiste itsessään. Palataan tähän, kun keksit jumalan olemassaololle objektiivisia todisteita.

No sä keksit tässä ihan omia määritelmiäs jumalalle. . Jumala on ääretön. eihä se silloin voi olla olento vaikka kuinka sanoisit että on. Olento on nimenomaan määritelty ääriensä kautta jotka erottavat olennon ympäristöstään. Jumalalla ei ole ääriä eikä se nöin ollen mahdu olennon määritelmän alle.

Tuo on SINUN määritelmäsi jumalalle ja se on ihan yhtä hyvä tai huono kuin minunkin. Jokainen kehittää oman versionsa jumalasta. Olli taas pitää jumalaa olentona, vaikkakin kirkastettuna sellaisena.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on. Saat yrittää vakuuttaa minut muusta, mutta en usko, että pystyt.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on.

Nimenomaan ei ole mielen kuva niinku tuo sinunb olentojumala. Jumala kun on ääretön niin ei määritelmällisesti voi olla kuva kun kuvallahan nimenomaan on ääret joiden avulla se erotetaan muista mielen kuvista.

Tässähän se ongelma juuri onkin, kun kenenkään määritelmä jumalasta ei ole oikea tai väärä.

Suomessa vallitsee uskonvapaus, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöllä on oikeus uskoa tai olla uskomatta ihan minkälaiseen jumalaan tahansa. Saa uskoa kristittyjen, muslimien tai hindujen jumalaan tai ihan omakeksimäänsä. Tai ei mihinkään jumalaan. Koita nyt ymmärtää tämä. Sinä et voi päättää minun puolestani, mitä minun pitää jumalasta ajatella.

[siili suhonen]

Ilman fantsuakin voi olla tietoisuutta, mut ei toisinpäin.

Hoitohenkilökunnalla ei ole varaa sympatiaan, muuten ne on pikavauhtia sairaseläkkeellä burnoutin takia. Siksi tonne yleensä valikoituukin vähemmän myötätuntoisia ihmisiä. Mut empatiasta niille vähän niinkun maksetaan, sitä sopii odottaa ja vaatia.

Eikä makseta. Eräs yksityisetsivä sai komennon tilastoida lastensuojeluilmoitukset ja huomasi että sairaanhoitajat olivat yliedustettuina. Vastaus liittyi tiktokissa kiertäneeseen trendiin joss eräs nainen kysyi ovatko muutkin huomanneet että koulukiusaajat päätyivät hoitoalalle ja aika paljon siihen ihmisiä liittyikin.

B klusteri korostuu vahvasti hoitoalalla.
Eli sympatiaa sitä juuri saa, sillä se ei juuri mitään vaadi antajaltaan ja on mediaseksikästä.

Sen täytyy olla feikkisympatiaa, aitoa ei anneta se tulee.

Mitä aitoa? Kun lapselle tulee pipi sormeen ja puhallat, niin oletko ihan täysillä messissä siinä kuinka syvältä kouraisevan kamalalta lapsestasi tuntuu? Et varmaankaan, tai mistä minä tiedän, mutta siihen pipiin puhalletaan vaikka olisi firma menossa konkurssiin siinä sivussa.

Ja toki jossain vaiheessa sun on ymmärrettävä lopettaa siihen pipiin puhaltaminen, koska ymmärrät että ei se ole edes niin iso asia. Lapset oppii kuitenkin aikuisilta käyttäytymismallit. Siinä mun satunnaisessa seksuaalirikoksessa en alkanut pätemään vaikka tiedän ettei virta neutraloi meduusan myrkkyä koska kaikki olivat tyytyväisiä. Lapsi hämmentynyt, mutta siinä kohtaa sitä vasta hakeekin vihjeitä ympäristöstään.

Jotta varmasti puhutaan samasta asiasta:
Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.

Ei siinä ole kyse siitä että tietää miten pahalta lapsesta tuntuu, vaan siitä et itsestä tuntuu pahalta kun näkee että toisesta tuntuu pahalta. Myötätunnon voimakkuus tietysti riippuu siitä miten toinen osapuoli ilmaisee pahan olonsa. Lapset yleensä näyttää sen hyvinkin avoimesti, aikuiset ei aina niinkään.

No ei tosiaankaan ole. Ei siinä sormeen puhaltamisessa olekaan kyse siitä todellakaan, koska eihän se nyt ole kauhean paha, eikä varmasti tarvitsisi montaa kertaa vetää turpaan niin loppuisi se pillittäminen.

Ei se myötätunnon voimakkuus riipu niinkään siitä että toinen osoittaa sitä. Hiemankaan tunneälykkäämpi ymmärtää ilman vihjettäkin että nyt ei tunnu hyvältä, mutta meillä on tosiaan hyvin suuri näkemysero kun sinulle perception on yhtä kuin perspective, kuten eräs CIA:n agentti asian hyvin ilmaisi.

Mitä sä ny selität.

Se on sitä feikkiä jos tunneälyllä esittää sympaattisia responsseja.

Tossa sulle nyt kuitenkin hieman parempi lähde.
Mitä sympatia on? (sym pathos, kanssa tuntea)
Sympatia on myötätuntoa, kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkin enemmän omasta näkökulmastaan käsin. Sympatia vahvistaa usein sen kohteen kokemaa tunnetta eikä negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan.

Mitä empatia sitten on? (em pathos, tuntea sisälle)
Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita, kyky ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen ja samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan ymmärtää sen ja pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka kokee sympatiaa toista kohtaan eli kokee yhdessä toisen kanssa. Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.

Noinhan mä just sanoin.

Tähän kohtaan sopiva video useallakin tavalla. Lapsi väitti että toi on omena, äiti väitti että se on sipuli, lapsi päätti todistaa äidin vääräksi.

It is what it is. Kun lapsi opettaa olis aikuisen psyytä kuunnella. Mutsi on käsitetodellisuutensa vanki. Lapsi vapaa kuin umpihanki.

[Kohina]

Eikä makseta. Eräs yksityisetsivä sai komennon tilastoida lastensuojeluilmoitukset ja huomasi että sairaanhoitajat olivat yliedustettuina. Vastaus liittyi tiktokissa kiertäneeseen trendiin joss eräs nainen kysyi ovatko muutkin huomanneet että koulukiusaajat päätyivät hoitoalalle ja aika paljon siihen ihmisiä liittyikin.

B klusteri korostuu vahvasti hoitoalalla.
Eli sympatiaa sitä juuri saa, sillä se ei juuri mitään vaadi antajaltaan ja on mediaseksikästä.

Sen täytyy olla feikkisympatiaa, aitoa ei anneta se tulee.

Mitä aitoa? Kun lapselle tulee pipi sormeen ja puhallat, niin oletko ihan täysillä messissä siinä kuinka syvältä kouraisevan kamalalta lapsestasi tuntuu? Et varmaankaan, tai mistä minä tiedän, mutta siihen pipiin puhalletaan vaikka olisi firma menossa konkurssiin siinä sivussa.

Ja toki jossain vaiheessa sun on ymmärrettävä lopettaa siihen pipiin puhaltaminen, koska ymmärrät että ei se ole edes niin iso asia. Lapset oppii kuitenkin aikuisilta käyttäytymismallit. Siinä mun satunnaisessa seksuaalirikoksessa en alkanut pätemään vaikka tiedän ettei virta neutraloi meduusan myrkkyä koska kaikki olivat tyytyväisiä. Lapsi hämmentynyt, mutta siinä kohtaa sitä vasta hakeekin vihjeitä ympäristöstään.

Jotta varmasti puhutaan samasta asiasta:
Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.

Ei siinä ole kyse siitä että tietää miten pahalta lapsesta tuntuu, vaan siitä et itsestä tuntuu pahalta kun näkee että toisesta tuntuu pahalta. Myötätunnon voimakkuus tietysti riippuu siitä miten toinen osapuoli ilmaisee pahan olonsa. Lapset yleensä näyttää sen hyvinkin avoimesti, aikuiset ei aina niinkään.

No ei tosiaankaan ole. Ei siinä sormeen puhaltamisessa olekaan kyse siitä todellakaan, koska eihän se nyt ole kauhean paha, eikä varmasti tarvitsisi montaa kertaa vetää turpaan niin loppuisi se pillittäminen.

Ei se myötätunnon voimakkuus riipu niinkään siitä että toinen osoittaa sitä. Hiemankaan tunneälykkäämpi ymmärtää ilman vihjettäkin että nyt ei tunnu hyvältä, mutta meillä on tosiaan hyvin suuri näkemysero kun sinulle perception on yhtä kuin perspective, kuten eräs CIA:n agentti asian hyvin ilmaisi.

Mitä sä ny selität.

Se on sitä feikkiä jos tunneälyllä esittää sympaattisia responsseja.

Tossa sulle nyt kuitenkin hieman parempi lähde.
Mitä sympatia on? (sym pathos, kanssa tuntea)
Sympatia on myötätuntoa, kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkin enemmän omasta näkökulmastaan käsin. Sympatia vahvistaa usein sen kohteen kokemaa tunnetta eikä negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan.

Mitä empatia sitten on? (em pathos, tuntea sisälle)
Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita, kyky ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen ja samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan ymmärtää sen ja pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka kokee sympatiaa toista kohtaan eli kokee yhdessä toisen kanssa. Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.

Noinhan mä just sanoin.

Tähän kohtaan sopiva video useallakin tavalla. Lapsi väitti että toi on omena, äiti väitti että se on sipuli, lapsi päätti todistaa äidin vääräksi.

It is what it is. Kun lapsi opettaa olis aikuisen psyytä kuunnella. Mutsi on käsitetodellisuutensa vanki. Lapsi vapaa kuin umpihanki.

Ei kyllä se nyt olet sinä joka on oman käsitetodellisuutesi vanki, jälleen.
Lapsi sai tahtonsa läpi ja näki, että se oli hyvä, kuten Mooseksen kirjassa.

Katsos ihan samoin kuin rangaistus voi olla vaikka hali väärässä paikassa (mutsi älä!) niin palkinto voi olla karvas sipuli. Ja usein onkin. Ihmiset juoksee polvensa paskaksi ajatellen että kyllä kannatti.

[siili suhonen]

Sen täytyy olla feikkisympatiaa, aitoa ei anneta se tulee.

Mitä aitoa? Kun lapselle tulee pipi sormeen ja puhallat, niin oletko ihan täysillä messissä siinä kuinka syvältä kouraisevan kamalalta lapsestasi tuntuu? Et varmaankaan, tai mistä minä tiedän, mutta siihen pipiin puhalletaan vaikka olisi firma menossa konkurssiin siinä sivussa.

Ja toki jossain vaiheessa sun on ymmärrettävä lopettaa siihen pipiin puhaltaminen, koska ymmärrät että ei se ole edes niin iso asia. Lapset oppii kuitenkin aikuisilta käyttäytymismallit. Siinä mun satunnaisessa seksuaalirikoksessa en alkanut pätemään vaikka tiedän ettei virta neutraloi meduusan myrkkyä koska kaikki olivat tyytyväisiä. Lapsi hämmentynyt, mutta siinä kohtaa sitä vasta hakeekin vihjeitä ympäristöstään.

Jotta varmasti puhutaan samasta asiasta:
Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.

Ei siinä ole kyse siitä että tietää miten pahalta lapsesta tuntuu, vaan siitä et itsestä tuntuu pahalta kun näkee että toisesta tuntuu pahalta. Myötätunnon voimakkuus tietysti riippuu siitä miten toinen osapuoli ilmaisee pahan olonsa. Lapset yleensä näyttää sen hyvinkin avoimesti, aikuiset ei aina niinkään.

No ei tosiaankaan ole. Ei siinä sormeen puhaltamisessa olekaan kyse siitä todellakaan, koska eihän se nyt ole kauhean paha, eikä varmasti tarvitsisi montaa kertaa vetää turpaan niin loppuisi se pillittäminen.

Ei se myötätunnon voimakkuus riipu niinkään siitä että toinen osoittaa sitä. Hiemankaan tunneälykkäämpi ymmärtää ilman vihjettäkin että nyt ei tunnu hyvältä, mutta meillä on tosiaan hyvin suuri näkemysero kun sinulle perception on yhtä kuin perspective, kuten eräs CIA:n agentti asian hyvin ilmaisi.

Mitä sä ny selität.

Se on sitä feikkiä jos tunneälyllä esittää sympaattisia responsseja.

Tossa sulle nyt kuitenkin hieman parempi lähde.
Mitä sympatia on? (sym pathos, kanssa tuntea)
Sympatia on myötätuntoa, kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkin enemmän omasta näkökulmastaan käsin. Sympatia vahvistaa usein sen kohteen kokemaa tunnetta eikä negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan.

Mitä empatia sitten on? (em pathos, tuntea sisälle)
Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita, kyky ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen ja samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan ymmärtää sen ja pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka kokee sympatiaa toista kohtaan eli kokee yhdessä toisen kanssa. Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.

Noinhan mä just sanoin.

Tähän kohtaan sopiva video useallakin tavalla. Lapsi väitti että toi on omena, äiti väitti että se on sipuli, lapsi päätti todistaa äidin vääräksi.

It is what it is. Kun lapsi opettaa olis aikuisen psyytä kuunnella. Mutsi on käsitetodellisuutensa vanki. Lapsi vapaa kuin umpihanki.

Ei kyllä se nyt olet sinä joka on oman käsitetodellisuutesi vanki, jälleen.

Näinhän se on.
No change, I can change
I can change, I can change
But I'm here in my mold
I am here in my mold
But I'm a million different people
From one day to the next
I can't change my mold
No, no, no, no, no

Katsos ihan samoin kuin rangaistus voi olla vaikka hali väärässä paikassa (mutsi älä!) niin palkinto voi olla karvas sipuli. Ja usein onkin. Ihmiset juoksee polvensa paskaksi ajatellen että kyllä kannatti.

Jep. Se konteksti, se konteksti. Katkeransuloinen oli Eevankin omena.


Biisisuositus.

[siili suhonen]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.

"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.

Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.

SINÄ sanot, että jumala ei ole mielikuvitusolento, minä sanon että on. Kumpaakaan näkemystä ei voi kumota, mutta tiede ei ole löytänyt minkäänlaisia viitteitä jumalasta, joten tavallaan päinvastaisten todisteiden puute on todiste itsessään. Palataan tähän, kun keksit jumalan olemassaololle objektiivisia todisteita.

No sä keksit tässä ihan omia määritelmiäs jumalalle. . Jumala on ääretön. eihä se silloin voi olla olento vaikka kuinka sanoisit että on. Olento on nimenomaan määritelty ääriensä kautta jotka erottavat olennon ympäristöstään. Jumalalla ei ole ääriä eikä se nöin ollen mahdu olennon määritelmän alle.

Tuo on SINUN määritelmäsi jumalalle ja se on ihan yhtä hyvä tai huono kuin minunkin. Jokainen kehittää oman versionsa jumalasta. Olli taas pitää jumalaa olentona, vaikkakin kirkastettuna sellaisena.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on. Saat yrittää vakuuttaa minut muusta, mutta en usko, että pystyt.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on.

Nimenomaan ei ole mielen kuva niinku tuo sinunb olentojumala. Jumala kun on ääretön niin ei määritelmällisesti voi olla kuva kun kuvallahan nimenomaan on ääret joiden avulla se erotetaan muista mielen kuvista.

Tässähän se ongelma juuri onkin, kun kenenkään määritelmä jumalasta ei ole oikea tai väärä.

Suomessa vallitsee uskonvapaus, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöllä on oikeus uskoa tai olla uskomatta ihan minkälaiseen jumalaan tahansa. Saa uskoa kristittyjen, muslimien tai hindujen jumalaan tai ihan omakeksimäänsä. Tai ei mihinkään jumalaan. Koita nyt ymmärtää tämä. Sinä et voi päättää minun puolestani, mitä minun pitää jumalasta ajatella.

SUl kyl eriokinen tyyli rakennella noita olkiukkojas ja käydä niitä piiskaamaan. EN ole missään sanonu mitä sun pitäs ajatellla vaan päinvastoin totesin määritelmiemme olevan komplementaarisia. Sun määritelmää kuvaa mileikuviteltua käsitetodellisuutta ja mun taas objektiivista todellisuutta.
Jankkaatko vaan jankkaamisen ilosta? Se näyttää onnistuvan sinulta itsesi kanssa vallan mainiosti, niin mun ei varmaan tarvi osallistua.

[ID10T]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.

"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.

Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.

SINÄ sanot, että jumala ei ole mielikuvitusolento, minä sanon että on. Kumpaakaan näkemystä ei voi kumota, mutta tiede ei ole löytänyt minkäänlaisia viitteitä jumalasta, joten tavallaan päinvastaisten todisteiden puute on todiste itsessään. Palataan tähän, kun keksit jumalan olemassaololle objektiivisia todisteita.

No sä keksit tässä ihan omia määritelmiäs jumalalle. . Jumala on ääretön. eihä se silloin voi olla olento vaikka kuinka sanoisit että on. Olento on nimenomaan määritelty ääriensä kautta jotka erottavat olennon ympäristöstään. Jumalalla ei ole ääriä eikä se nöin ollen mahdu olennon määritelmän alle.

Tuo on SINUN määritelmäsi jumalalle ja se on ihan yhtä hyvä tai huono kuin minunkin. Jokainen kehittää oman versionsa jumalasta. Olli taas pitää jumalaa olentona, vaikkakin kirkastettuna sellaisena.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on. Saat yrittää vakuuttaa minut muusta, mutta en usko, että pystyt.

Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on.

Nimenomaan ei ole mielen kuva niinku tuo sinunb olentojumala. Jumala kun on ääretön niin ei määritelmällisesti voi olla kuva kun kuvallahan nimenomaan on ääret joiden avulla se erotetaan muista mielen kuvista.

Tässähän se ongelma juuri onkin, kun kenenkään määritelmä jumalasta ei ole oikea tai väärä.

Suomessa vallitsee uskonvapaus, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöllä on oikeus uskoa tai olla uskomatta ihan minkälaiseen jumalaan tahansa. Saa uskoa kristittyjen, muslimien tai hindujen jumalaan tai ihan omakeksimäänsä. Tai ei mihinkään jumalaan. Koita nyt ymmärtää tämä. Sinä et voi päättää minun puolestani, mitä minun pitää jumalasta ajatella.

SUl kyl eriokinen tyyli rakennella noita olkiukkojas ja käydä niitä piiskaamaan. EN ole missään sanonu mitä sun pitäs ajatellla vaan päinvastoin totesin määritelmiemme olevan komplementaarisia.

Miksi sitten sanoit "Jumala kun on ääretön niin ei määritelmällisesti voi olla kuva..."

Lisäksi jumalasta ei tarvitse tehdä olkiukkoja, kun koko konsepti on karikatyyri itsessään.

Sun määritelmää kuvaa mileikuviteltua käsitetodellisuutta ja mun taas objektiivista todellisuutta.

Eli miten nämä täydentävät toisiaan?

Jankkaatko vaan jankkaamisen ilosta?

Samaa voisin kysyä sinulta.

[Naturalisti]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.

"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.

Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.

Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.

Juu. Ei keskellä. Vaan kaikkialla eikä missään.

Tämähän on sitä panteismiä, jonka ankarasti kielsit, kun keskustelimme jamesilaisesta pragmatismistä, jota ilmoitti kannattavasi.

Erikoinen tulkinta. Mitä tekemistä panteismilla on esittämäni kanssa?

Näyttää siltä, että sinun aiemman kantasi ja tässä esittämäsi nakemyksen välillä on ristiriita. Panteismi on uskonnollinen näkemys, jonka mukaan Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa. Tämän näkemyksen kielsit aiemmassa keskustelumme jamesilaisesta pragmatismistä sitä suoraan sinulta kysyessäni tähän Wikipedia sivuun viitaten:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/William_James

Siinä todetaan, että Jamesin mukaan pragmatismi on panteistinen filosofia. Tuolloin kielsit kannattavasi panteismiä, mutta nyt puhut Jumalasta "kaikkialla eikä missään" olevana. Käsitykseni mukaan tämä nimenomaan viittaa panteistiseen ajattelutapaan.

Tämä nyt esittämäsi näkemys on ristiriidassa tuon aiemman keskustelumme kanssa. Kommenttini on siksi perusteltu. Et osoita keskusteluissa riittävää johdonmukaisuutta.

On tietysti mahdollista, että ymmärrät panteismin normaalista käytännöstä poikkeavalla tavalla. Filosofiset (esitieteelliset pohdiskelut) ovat monitulkintaisia juttuja. Myös Jamesin tekstit eri julkaisuissa ovat keskenään ristiriitaisia.

Eri keskustelijat voivat siis käyttää termejä eri tavoin. Tämän näkemyksissäsi esiintyvän ristiriidan hälventämiseksi olisi varmaan paikallaan, että kuvaisit nyt omaa filosofista kantaasi vähän täsmällisemmin. Tätä on pyydetty sinulta jo aikaisemminkin.

Pää menee ihan pyörälle kaikista näistä ismeistä enkä oikein ymmärrä mitä ajat takaa tai miksi haluat lokeroida minut panteistiksi. No, itse olen enemmän kiinnostunut asioista kuin ismeistä enkä varsinkaan ala määrittelemään itseäni minkää ismien kautta. Nähdäkseni nämä kaiken maailman ismit vakavasti rajoittavat ajattelua ja uuden ymmärtämistä. Lisäksi kun tiedämme millaisia hirveyksiä eri ismien nimissä on harrastettu läpi ihmiskunnan historian niin mielummin pidä näppini niistä irti.
Jos näillä ismeillä on jotain oleellista tekemistä sanomani ymmärtämisen kannalta niin selventänet.

Rajaamalla ajattelusi perusta joillakin selvästi määritellyllä ismeillä ja tekemällä niihin tarvittaessa omia tarkennuksia antaisit mahdollisuuden ymmärtää ajatteluasi. Jos taas jätät kaikki kantasi ilmaan, voit väittää mitä tahansa. Myös piillottelemalla kantaasi voit kätkeä vaikenemisen taakse vaikka "millaisia hirveyksiä".

[Kohina]

Ismit ovat essentialismia joten ne eivät mahdu pääkoppaan. Esimerkki essentialismista on vaikka että pohjimmiltaan joku on narsisti, vaikka todellisuudessa joku on narsistinen. Narsismi kun on täysin arvoneutraalia eikä määritä ketä äänestää vaaleissa.

Toki Tiede-lehdessä Jukka Ruukki suositteli sitä kasvatulselliseksi tehokeinoksi (sä oot niin HYVÄ kun sä toimit noin) kun oikeasti se oli vain kivasti tehty) mutta me kaikki sanotaan päivittäin kaikkea vitun tyhmää. Siksi on parempi kuunnella enemmän kuin puhuu.

Ongelma on siis se, että kun olet jo identifioitut itsesi He-maniksi, niin eihän se ole kauhean paha jos nyt ihan pikkasen tekee pahaa. Mutta mihin sitä vertaa sitten, kun hyvä ja paha eivät ole edes samalla viivalla.

[siili suhonen]

Ismit ovat essentialismia joten ne eivät mahdu pääkoppaan. Esimerkki essentialismista on vaikka että pohjimmiltaan joku on narsisti, vaikka todellisuudessa joku on narsistinen. Narsismi kun on täysin arvoneutraalia eikä määritä ketä äänestää vaaleissa.

Jep. Tästä on myös alfred korzybski paljon puhunut teoksessaan science and sanity. Se on just toi aristoteeliseen logiikkaan perustuva subjekti-predikaatti kielemme joka projisoi ennakkoluulojamme ja käsityksiämme todellisuuteen ja muiden ihmisten ominaisuuksiksi ja unohtaa että map is not a territory vaan ainoa samankaltaisuus kartan ja todellisuuden välillä löytyy koordinaattipisteiden välisistä suhteista.

pohjimmiltaan joku on narsisti, vaikka todellisuudessa joku on narsistinen.

Tai joku toimii narsistisesti olis ehkä vielä parempi. Ihminen voi tuomita tekoni mut minut voi tuomita vain jumala, ties jo nietzsche aikoinaan kertoa.

[apetteri]

Jokainen kertoo ismeistään itse jos niin haluaa!

Ne ovat henkilökohtaisia asioita.

Henkilö joka vaikenee ja ei halua paljastaa ismejään koko Tiedepalstalle, epämääräisten filosofien analysoitavaksi: EI HAUDO HIRVEYKSIÄ!!!!!

Tämä ei ole mikään kallonporaus-foorumi. Tämä on Tiedepalsta!!!

NYT!!!

T: Mode

Poliittinen tiedepalsta.