Mitä aivot tekevät ja mitä ne eivät tee?

[Stadin öljylanne]

Siitä, että aivot ovat ennustuskone, emme ole erimielisiä. Oman näkemykseni nuo ennustukset perustuvat ja kehittyvät ajattelu- ja kyttäytymistottumusten (empiiristen kokemusten) myötä. Sitä varten aivoissa ei ole mitään laskukonetta. Onko sulla tästä toisenlainen käsitys.

Vaikka ei ollut minulle suunnattu niin noista laskukoneista tuli mieleen seuraavaa.

Evoluutio suosii prosesseja, jotka ovat energiatehokkaita, koska luonnonvalinta suosii yksilöitä ja prosesseja, jotka maksimoivat selviytymisen ja lisääntymisen mahdollisuudet mahdollisimman vähällä energian käytöllä. Tämä ei tarkoita, että evoluutio laskisi yhtälöitä, vaan se seuraa termodynamiikan ensimmäisestä ja toisesta pääsäännöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että biologiset prosessit maapallolla olisivat täydellisen energiatehokkaita, vaan ne ovat niin energiatehokkaita kuin on tarpeellista kyseisessä ympäristössä ja tilanteessa. Vaikka 3,5–4 miljardia vuotta sitten alkaneen evoluution alkutaipaleella saattoi ilmestyä kaikenlaisia viritelmiä, vuosimiljardien altistuminen evoluutiolle on optimoinut prosessit sellaisiksi, että ne toimivat periaatetta suurin piirtein mukaillen.

Ehkäpä vapaan energian periaatteen -teoria (FEP) on vastaavanlainen. Eli evoluutio ei laske tässäkään tapauksessa yhtälöitä, mutta nykyiset prosessit, jotka periaatetta kohti itseään optimoivat–toki vain niin paljon kuin on tarpeellista kyisesessä ympäristösä ja tilanteessa–ovat vuosimiljardien valintapaineessa niitä, jotka ovat enää jäljellä.

Tosin kaksi aika merkittävää kritiikkiä teoriaa kohtaa pisti silmääni (on niitä varmaan korttipakan verran muitakin merkittäviä, mutta kaksi riitti minulle näin alkuun, sillä olivat mielestäni riittävän merkittäviä). Eka oli siis sellainen, että teoria vaikuttaisi selittyvän liian paljon, selittääkseen mitään,[1] ja toisessa oltiin sitä mieltä, että se saattaa olla liian karkea huomioidakseen aivoissa esimerkiksi yksittäisiä solutason prosesseja, joilla kuitenkin voi olla kokoaan merkittävämpi rooli toimintoihin. [2]

Itse kun tykkään noista keinotekoisista neuroverkkoanalogioistani, niin analogian kohteena olevien hermoverkkojen hermosolut voivat olla yksistäänkin merkittävässä roolissa ennusteita, mikäli aivot toimivat kuten keinotekoiset neuroverkot. Tai siis se taitaa olla aika hypoteettinen tilanne, että yksi keinotekoinen neuroni tietyssä vaiheessa olisi ratkaisevassa roolissa juuri muuhun kuin pyöristysvirheeseen, mutta ymmärtääkseni se on täysin mahdollista, että sellaisia on, jolloin vaikutus on suuri.[3]

Eli ilmeisesti kärsisi vähän samasta ongelmasta kuin Säie-teoriat; niiltä osin kuin ennustaa jotain, ei voi testata, ja niiltä osin, kun ei ennusta, ei ole testattavaa. [4]

Mulla ei ole mitään eriäviä näkemyksiä tuosta kommenttisi alkuosasta. Loppuosaan liitän muutaman kommentin:

[1] En ole oikein varma viittaatko tässä hypoteettisiin viitekehyksiin, mutta en ainakaan itse suhtaudu niihin vähättelevästi, jos niiden avulla voi havainnollistaa empiiristen kokeiden tuloksia, vaikka ne eivät perustu konkreettisten aivojen toiminnallisiin kuvauksiin. Sitäpaitsi mitään yleisesti hyväksyttyä aivojen toiminnallista viitekehystä ei ole vielä olemassa.

[2] Saattaa olla, etten täysin ymmärtänyt tätäkään osaa kommentistasi, mutta oma kritiikkini kohdistuu siihen, että hypoteettisia viitekehyksiä tulkitaan liian usein myös aivojen toiminnallisina malleina ja aivoalueiden aktiivisuuden ja psykologitsen tehtävän korrelaatioita pidetään jo toiminnallisina selityksinä.

[3] Tämän aihepiirin jaan kiinnostuksen kohteena kanssasi ja keskustelen siitä mielelläni tarkemmin. Sulla on ehkä paljonkin tarkemmat ja ajakohtaisemmat tiedot asiasta. Itse olen lähestynyt asiaa lähinnä filosofisesta näkökulmasta, vaikka suhtaudun filosofiaan lähinnä esitieteteelisenä pohdiskeluna. Näihin pohdiskeluihin päädyin, kun kävi ilmi, ettei kukaan vielä tiedä miten aivot ihan oikeasti toimivat. Sekä aivotutkimuksissa että tekoälyn kehityksessä tietokonemetafora on ajautunut umpikujaan.

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

[4] Suurten mittakaavojen suhteellisuusteoria, pienten mittakaavojen kvanttimekaniikka ja niiden yhdistäjäksi kaavailtu kvanttipainovoimateoria ovat kiinnostavia asioita. Ei kuitenkaan ole mitään syytä epäillä, ettei tietoisen ihmismielen toimintaperiaatteet löytyisi ihmisen mittakaavaan kuuluvista asioista. Tästä syystä pidän itse mielekkäänä keskittyä siihen miten ihmismielen toiminta voitaisiin kuvata aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena, jonka olemassaolo myös päättyy näiden prosessien pysähtyessä aivokuolemassa.

[1] En suhtaudu vähättelevästi periaatteeseen, vaan vähättelevästi omiin innostumisiini asiasta, sillä kuvittelin sen olevan niin ilmeinen, että se olisi aktiivisessa käytössä. Vaikka sitä joissain yhteyksissä yritetään soveltaa, sen empiirinen tutkiminen on hankalaa koska teoria tai periaate vaikuttaisi olevan liian epätarkka, jotta se asettaisi testattavia reunaehtoja prosesseille, jotka noudattavat periaatetta. Mutta varmasti kun kehitys kehittyy ja keksitään enemmän luonnosta ja periaatteesta, varmasti jossain välissä sellaista testaavakin löytyy, joka kertoisi, onko periaate toiminnassa tai millä tavalla sitä olisi fiksattava, jotta vastaavuus löytyisi.

[2] No varsinkin vielä, kun ei tiedetä miten FEP esiintyy biologisissa prosesseissa, se miten se aivojen tasolla ilmenee, jos ylipäätään ilmenee, on tietysti avoin kysymys.

[3] Juu en minäkään tiedä, miten aivot toimivat ja filosofisena ajattelujumppana minäkin noita tekoälyanalogioita viljellen. Omat analogiani keskittyvät lähinnä kahden keinotekoisen neuronin ja niiden logiikkaa noudattavan yksinkertaisen keinotekoisen neuroverkon systeemien analogioihin ja niitä sitten yleistän, oli sille oikeutus tai sitten ei. Eli se millaisia erilaisia verkkoja noista muodostetaan, jotta verkot vastaisivat aivojen verkkoja ja miten niitä keskenään yhdistetään, jotta syntyisi aivoille kokonaisuudessaan analogia, siitä minulla ei ole käsitystä.

[4] Olen tästä samaa mieltä.

[2] No varsinkin vielä, kun ei tiedetä miten FEP esiintyy biologisissa prosesseissa, se miten se aivojen tasolla ilmenee, jos ylipäätään ilmenee, on tietysti avoin kysymys.

Ite ajattelisin että se ilmenee just tona havaintojen ja mototristen toimintojen bayesilaisena ennustamisena , interoseptiivisen osaston funktiona. Aivot yrittää siis ennustaa bayesilaisella logiikalla optimaalisia motorisia toimintoja testatakseen hypoteesejaan joiden tehtävä on huolehtia tuosta kehon energiabudjetista ja rakenteen itseäsäilytyksestä. Eli se energiatehokkuus saavutettas just ton ennustamisen avulla.
Tollanen kuva ainakin jäi tosta lexin ja kallen keskustelusta. Voi olla tietty että olen ymmärtänyt ton päin honkia.

[3] Juu en minäkään tiedä, miten aivot toimivat ja filosofisena ajattelujumppana minäkin noita tekoälyanalogioita viljellen. Omat analogiani keskittyvät lähinnä kahden keinotekoisen neuronin ja niiden logiikkaa noudattavan yksinkertaisen keinotekoisen neuroverkon systeemien analogioihin ja niitä sitten yleistän, oli sille oikeutus tai sitten ei. Eli se millaisia erilaisia verkkoja noista muodostetaan, jotta verkot vastaisivat aivojen verkkoja ja miten niitä keskenään yhdistetään, jotta syntyisi aivoille kokonaisuudessaan analogia, siitä minulla ei ole käsitystä.

Mä en näistä tekoälyhommista niin ymmärrä mut se mikä tos tekoälyhommassa eniten mieityttää on että miten se hoitas ton inputin käsittelyn tietoisuuden kannalta siitä oleellisimmasta osasta eli siäsisestä miljööstä, jonka pohjalta luodaan nuo tietoisuuden perusominaisuudet eli se miltä tuntuu.
Tonne märkään lihaan uppoavilla interoseptiivisen hermoston osillahan ei ole aksoneita suojaavaa myeleenikerrosta eikä visiin aivoveriesteitä ja tuo kehon tilan signalointihan tapahtuu ei ainoastaan siellä hermopäätteissä vaan kehon eri kemikaaligradientit stimuloivat hermosolua koko aksonin mitalta vaikuttaen varmaankin siihen milloin ja millä vahvuudella signaaleja lähetetään etiäpäin. En tiedä miten tossa se joko tai logiikka toimis?
Eli ehkä ton näen tekoälytietoisuuden tutkimuksen ongelmana yleisesti että se keskittyy ainoastaan noihin aivojen prosessien simuloimiseen unohtaen että se tietoisuus nousee kuitenkin aivojen ja muun kehon yhteistyöstä.
Voi tietenkin olla että toi ei oo ongelma kun omassa päässäni mut tollasii ajatuksii tosta aiheesta.

Tos muuten jotain pohdintaa siitä miten niitä verkkoja muodostetaan ja miten aivot degeneroinnin avulla kykenee toteuttamaan energiatehokkaasti ton kompleksisuuden ja evolutiivisena etuna ilmeisesti myös että se tekee systeemistä robustin potentiaalista damagea vastaan. Tonhan vois ehkä kuvitella toteuttavan myös sitä vapaan energian periaatetta estämällä systeemiä leviämästä käsiin. Ei oma pätevyys riitä kyl arvioimaan kuinka asianmukainen kuvaus toi on aivotoiminnasta mut lähtökohtaisesti hyvältä kuulostaa omiin korviin.

What is a brain?

A brain is a network of billions of communicating neurons, bathed in chemicals called neurotransmitters, which permit neurons to pass information to one another (Doya, 2008; Bargmann, 2012). The firing of a single neuron (or a small population of neurons) represents the presence or absence of some feature at a moment in time (Deneve, 2008; Deneve and Jardri, 2016). However, a given neuron (or group of neurons) represents different features from moment to moment (e.g. Stokes et al., 2013; Spillmann et al., 2015) because many neurons synapse onto one (many-to-one connectivity), and a neuron’s receptive field depends on the information it receives (i.e. depends on its neural context in the moment; McIntosh, 2004). Conversely, one neuron also synapses on many other neurons [one-to-many connectivity\ (Sporns, 2011; Sterling and Laughlin, 2015)] to help implement instances of different psychological categories. As a consequence, neurons are multipurpose [for evidence and discussion, see (Barrett and Satpute, 2013; Anderson, 2014; Anderson and Finlay, 2014)], even in subcortical regions like the amygdala (Cerf, personal communication, 30 July 2015).2

When the brain is viewed as a massive network, rather than a single organ or a collection of ‘mental modules’, it becomes apparent that this one anatomic structure of neurons can create an astounding number of spatiotemporal patterns, making the brain a network of high complexity (Sporns, 2011; Bullmore and Sporns, 2012; Rigotti et al., 2013). Natural selection prefers high complexity systems as they can reconfigure themselves into a multitude of different states (Whitacre, 2010; Whitacre and Bender, 2010; Sterling and Laughlin, 2015).

The brain achieves complexity through ‘degeneracy’ (Edelman and Gally, 2001), the capacity for dissimilar representations (e.g. different sets of neurons) to give rise to instances of the same category (e.g. anger) in the same context (i.e. many-to-one mappings of structure to function). Degeneracy is ubiquitous in biology, from the workings inside a single cell to distributed brain networks (e.g. see Tononi et al., 1999; Edelman and Gally, 2001; Marder and Taylor, 2011). Natural selection favors systems with degeneracy because they are high in complexity and robust to damage (Whitacre and Bender, 2010). Degeneracy explains why Roger, the patient who lost his limbic circuitry to herpes simplex type I encephalitis, still experiences emotions (Feinstein et al., 2010) and why monozygotic twins with fully calcified basolateral sectors of the amygdala [due to Urbach-Wiethe disease (UWD)] have markedly different emotional capacity, despite genetic and environmental similarity (Becker et al., 2012; Mihov et al., 2013). Degeneracy also explains how a characteristic can be highly heritable even without a single set of necessary and sufficient genes (e.g. Turkheimer et al., 2014).
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5390700/

Se miksi tekoälyt eivät pysty hyödyntämään massiivista mielikuvitustaan ilman ihmisen avustusta, johtuu joidenkin tutkijoiden mukaan juuri siitä, ettei sillä ole tunteita. Ja en pidä diagnoosia hölmönä.

Minunkin nähdäkseni aivot ovat vahvasti integroituneet ympäristönsä kanssa ja integraatio on perkeleen monimutkainen ja perkeleellisesti takaisinkytkeytyvä. Eli se että onnistutaan liitämään ärsyke ja reaktio toisiinsa niin että ikään kuin ne olisivat ainoita ärsykeitä tai edes keskeisimpiä voi johtuu siitä, että mittaamme vääriä asioita ja tai että mittarimme erotuskyky on väärä tai mallimme, jotka yhdistelevät mittaustuloksia ovat vääriä eli esimerkkisi että Antonio Damasio saattoi mitata pelkkiä korrelaatteja osoittaessaan, että tietty kehollinen ärsyke tarvitaan päätöksen teossa. Robert Sapolskyn kirjat Behave ja Determined, jotka molemmat ovat minulla pahasti kesken (lukenut ehkä 1/3 molemmista), ovat onnistuneet vakuuttaa minut, että aivot ja keho ovat vahvasti integroituneita ja että keho ja ympäristönsä on myös vahvasti integroituneita. Toisin sanoen ajattelusta mahdollisesti huonmattava osa olisi tuota aivojen ja kehon välistä viestintää. Hermosto on iso energiasyöppö ja sellaisia ei biologinen eliö kehitä ja ylläpidä ellei se ole välttämätön.

[Stadin öljylanne]

Pitää yrittää jossain välissä tutustua keinotekoisiin neuroverkkoihin, joissa vapaan energian periaatetta sovelletaan virheen minimoinnissa. ChatCPT antoi kaksi vaihtoehtoa, Bayesilaiset neuroverkot ja varianssimallit. Bayesilaiset neuroverkkot käyttävät Bayesilaista todennäköisyyttä epävarmuuden mallintamiseen. Tavoitteena on vähentää mallin epävarmuutta (epäjärjestystä) sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään virheen minimointiin. Varianssiennustemalleissa kaiketi voidaan kanssa ottaa huomioon ennusteiden epävarmuus ja vähentämään sitä.

[Naturalisti]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

[siili suhonen]

Mä ymmärsin tosta lexin ja Kallen keskustelusta niin että toi vapaa energia homma olis enemmän periaate kun teoria. Sit ehkä teoria enemmän yrittäisi selittää miten fysikaalinen systeemi tota periaatetta yrittää toteuttaa sikäli kun yrittää. Mut mä en noista tieteen käyttämistä käsitteistä niin ymmärrä että voin kyl tossa ajatella ihan päin honkia. Todennäköisesti. No mut itse olen jo nyt lyhyessä ajassa ehtiny vapaaseen energiaan ihastumaan niin aion siinä roikkua jatkossakin.

Juu tutukimuksen alla ovat edelleen sen implikaatiot, jotta voisi testata, millä tavalla periaate luonnossa ilmenee.

Wikipediassa on kasa linkkejä, joissa on mallin sovelluksia neurotieteen eri ilmiöihin
https://en.wikipedia.org/wiki/Free_energy_principle

Niistä varmaan voi aloittaa pureskelun.

Säätö- ja systeemitekniikassa on pitkään käytetty monimuuttujamalleja mallintamaan monimutkaisia, toiminnallisesti tuntemattomia prosesseja. Nämä mallit ja niiden parametrit muodostetaan empiirisen datan pohjalta, joten systeemin tuntemattomat osat voidaan korvata hypoteettisilla malleilla, joita voidaan säätää ajonaikaisesti.

Jos vapaan energian periaatetta pidetään vastaavanlaisena teoreettisena viitekehyksenä, jota käytetään aivojen toiminnan mallintamiseen, on tärkeää huomata, että kyseessä on hypoteettinen malli, ei aivojen todellisten rakenteiden toiminnallinen kuvaus. Periaatteen sanotaan yhdistävän Bayesilaisen päättelyn ja aktiivisen toiminnan, joissa ennusteet ohjaavat toimintaa ja aistillinen palaute jalostaa niitä. Tämä malli tarjoaa laaja-alaisia näkökulmia aivojen toiminnan, havainnon ja käyttäytymisen ymmärtämiseen, mutta se ei kuitenkaan kuvaa suoraan aivojen neuraalisia prosesseja.

On edelleen selvittämättä, miten aivot konkreettisesti vähentävät yllätystä tai epävarmuutta tekemällä ennusteita sisäisten mallien perusteella ja päivittämällä niitä aistisyötteen avulla. Teoreettisesti on selvää, että aivot pyrkivät jatkuvasti sovittamaan sisäisen mallinsa ulkoiseen maailmaan ennusteen tarkkuuden parantamiseksi, mutta tämä ei tarkoita, että aivoissa toimisi Bayesilainen laskukone. Todellisuus on sellainen kuin on, ja käsityksemme siitä tallentuu mielen prosesseihin ajattelu- ja käyttäytymistottumuksina, jotka ennustavat tulevaa ja päivittyvät empiiristen kokemusten perusteella. Vapaan energian periaate voi siis tarjota hyödyllisen mallin aivojen ennustevirheiden minimoinnin kuvaamiseen, vaikka se ei olekaan suora kuvaus aivojen rakenteellisesta toiminnasta.

Vapaa energia on mielestäni kuitenkin ymmärrettävä tässä vain teoreettisena käsitteenä, eikä se oikeuta tekemään mitään monadologisia oletuksia eikä muitakaan hyppyjä henkiseen todellisuuteen.

Joo. Hyviä pointteja. Meidä ei tosiaan tarvi tehdä mitään metafyysisiä hyppyjä sen enempää materialistiseen ku henkiseenkään todellisuuteen.(vaikka tosiaan tarkimmalla resoluutiolla todellisuutta tutkivan fysikan tuloksiin pohjaten todennäköisempi skenaario lienee että mitään materiaalista ainetta ei ole olemassa. On vain muotoja ja säännönmukaisuuksia) tutkitaan vaan miten havaitut ilmiöt toimivat ottamatta sen enempää kantaa noiden ilmiöiden metafyysiseen statukseen.

Jos vapaan energian periaatetta pidetään vastaavanlaisena teoreettisena viitekehyksenä, jota käytetään aivojen toiminnan mallintamiseen, on tärkeää huomata, että kyseessä on hypoteettinen malli, ei aivojen todellisten rakenteiden toiminnallinen kuvaus.

Jep. Tos wikilinkissähän hyvin kerrottiinkin mitä se periaate tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Ja just kuten sanoitkin niin malleja ovat nuo teoriat ja hypoteesimmekin. Ja niiden "hyvyyden" määrittelee sit se kuin miten hyvin ne selittää ja ennustaa havaittuja ilmiöitä.

The free energy principle is a mathematical principle of information physics: much like the principle of maximum entropy or the principle of least action, it is true on mathematical grounds. To attempt to falsify the free energy principle is a category mistake, akin to trying to falsify calculus by making empirical observations. (One cannot invalidate a mathematical theory in this way; instead, one would need to derive a formal contradiction from the theory.) In a 2018 interview, Friston explained what it entails for the free energy principle to not be subject to falsification: "I think it is useful to make a fundamental distinction at this point—that we can appeal to later. The distinction is between a state and process theory; i.e., the difference between a normative principle that things may or may not conform to, and a process theory or hypothesis about how that principle is realized. Under this distinction, the free energy principle stands in stark distinction to things like predictive coding and the Bayesian brain hypothesis. This is because the free energy principle is what it is — a principle. Like Hamilton's principle of stationary action, it cannot be falsified. It cannot be disproven. In fact, there’s not much you can do with it, unless you ask whether measurable systems conform to the principle.

Teoreettisesti on selvää, että aivot pyrkivät jatkuvasti sovittamaan sisäisen mallinsa ulkoiseen maailmaan ennusteen tarkkuuden parantamiseksi, mutta tämä ei tarkoita, että aivoissa toimisi Bayesilainen laskukone.

Ilmeisesti ton bayesilaisen hypoteesin puolesta evidenssiä alkaa oleen sen verran että voinemme olettaa että jokin laskukone siellä kallon sisällä tosiaan pyörii.

On the other hand, hypotheses that the brain performs some form of Bayesian inference or predictive coding are what they are—hypotheses. These hypotheses may or may not be supported by empirical evidence."[5] There are many examples of these hypotheses being supported by empirical evidence.

Eli käytännössä aivojen pitäs kai pystyä pyörittään ja maksimoida tää yhtälö missä M on se aivojen luoma ennustus ja S sit se aistielimistä/kehosta saapuva inputti.
P(M/S)=P(M)*P(S/M) / P(S)

Ja toki sit ku toi S on jatkuvaa virtaa niin toi varmaan pitäs suorittaa jonkintapasessa integraalimuodossa approksimoiden? Matikka myös ei oo vahvuuksiani niin tota varmaan muut osaa selostaa sit tarkemmin.
Mut eiks se Frichtonin Kallekin jonkinlaisen generaattorin väsännyt tota kalkuloimaan?
Onks sul idoeoita miten aivot sit tol käytännön neuraalisella tasolla vois ton bayesin teoreeman kalkuloinnin suorittaa?

Todellisuus on sellainen kuin on, ja käsityksemme siitä tallentuu mielen prosesseihin ajattelu- ja käyttäytymistottumuksina, jotka ennustavat tulevaa ja päivittyvät empiiristen kokemusten perusteella.

Tai jos sulla on jokin toinen ennustushypoteesi ton bayesin sijasta mielessä niin miten se toimis tolla käytännön neuraalisella tasolla?

[siili suhonen]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

Ja mikä noita matematiikan laskutoimituksia päässämme pyörittäs jos ei se neuraalisista prosesseista löytyvä laskukone? Ois kyl mielenkiintoista tietää miten se homma tolla tasolla sit toimii. Tosin en tiedä ymmärtäisinkö vaikka tietäisin. Tod.Näk. en.

[siili suhonen]

Siitä, että aivot ovat ennustuskone, emme ole erimielisiä. Oman näkemykseni nuo ennustukset perustuvat ja kehittyvät ajattelu- ja kyttäytymistottumusten (empiiristen kokemusten) myötä. Sitä varten aivoissa ei ole mitään laskukonetta. Onko sulla tästä toisenlainen käsitys.

Vaikka ei ollut minulle suunnattu niin noista laskukoneista tuli mieleen seuraavaa.

Evoluutio suosii prosesseja, jotka ovat energiatehokkaita, koska luonnonvalinta suosii yksilöitä ja prosesseja, jotka maksimoivat selviytymisen ja lisääntymisen mahdollisuudet mahdollisimman vähällä energian käytöllä. Tämä ei tarkoita, että evoluutio laskisi yhtälöitä, vaan se seuraa termodynamiikan ensimmäisestä ja toisesta pääsäännöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että biologiset prosessit maapallolla olisivat täydellisen energiatehokkaita, vaan ne ovat niin energiatehokkaita kuin on tarpeellista kyseisessä ympäristössä ja tilanteessa. Vaikka 3,5–4 miljardia vuotta sitten alkaneen evoluution alkutaipaleella saattoi ilmestyä kaikenlaisia viritelmiä, vuosimiljardien altistuminen evoluutiolle on optimoinut prosessit sellaisiksi, että ne toimivat periaatetta suurin piirtein mukaillen.

Ehkäpä vapaan energian periaatteen -teoria (FEP) on vastaavanlainen. Eli evoluutio ei laske tässäkään tapauksessa yhtälöitä, mutta nykyiset prosessit, jotka periaatetta kohti itseään optimoivat–toki vain niin paljon kuin on tarpeellista kyisesessä ympäristösä ja tilanteessa–ovat vuosimiljardien valintapaineessa niitä, jotka ovat enää jäljellä.

Tosin kaksi aika merkittävää kritiikkiä teoriaa kohtaa pisti silmääni (on niitä varmaan korttipakan verran muitakin merkittäviä, mutta kaksi riitti minulle näin alkuun, sillä olivat mielestäni riittävän merkittäviä). Eka oli siis sellainen, että teoria vaikuttaisi selittyvän liian paljon, selittääkseen mitään,[1] ja toisessa oltiin sitä mieltä, että se saattaa olla liian karkea huomioidakseen aivoissa esimerkiksi yksittäisiä solutason prosesseja, joilla kuitenkin voi olla kokoaan merkittävämpi rooli toimintoihin. [2]

Itse kun tykkään noista keinotekoisista neuroverkkoanalogioistani, niin analogian kohteena olevien hermoverkkojen hermosolut voivat olla yksistäänkin merkittävässä roolissa ennusteita, mikäli aivot toimivat kuten keinotekoiset neuroverkot. Tai siis se taitaa olla aika hypoteettinen tilanne, että yksi keinotekoinen neuroni tietyssä vaiheessa olisi ratkaisevassa roolissa juuri muuhun kuin pyöristysvirheeseen, mutta ymmärtääkseni se on täysin mahdollista, että sellaisia on, jolloin vaikutus on suuri.[3]

Eli ilmeisesti kärsisi vähän samasta ongelmasta kuin Säie-teoriat; niiltä osin kuin ennustaa jotain, ei voi testata, ja niiltä osin, kun ei ennusta, ei ole testattavaa. [4]

Mulla ei ole mitään eriäviä näkemyksiä tuosta kommenttisi alkuosasta. Loppuosaan liitän muutaman kommentin:

[1] En ole oikein varma viittaatko tässä hypoteettisiin viitekehyksiin, mutta en ainakaan itse suhtaudu niihin vähättelevästi, jos niiden avulla voi havainnollistaa empiiristen kokeiden tuloksia, vaikka ne eivät perustu konkreettisten aivojen toiminnallisiin kuvauksiin. Sitäpaitsi mitään yleisesti hyväksyttyä aivojen toiminnallista viitekehystä ei ole vielä olemassa.

[2] Saattaa olla, etten täysin ymmärtänyt tätäkään osaa kommentistasi, mutta oma kritiikkini kohdistuu siihen, että hypoteettisia viitekehyksiä tulkitaan liian usein myös aivojen toiminnallisina malleina ja aivoalueiden aktiivisuuden ja psykologitsen tehtävän korrelaatioita pidetään jo toiminnallisina selityksinä.

[3] Tämän aihepiirin jaan kiinnostuksen kohteena kanssasi ja keskustelen siitä mielelläni tarkemmin. Sulla on ehkä paljonkin tarkemmat ja ajakohtaisemmat tiedot asiasta. Itse olen lähestynyt asiaa lähinnä filosofisesta näkökulmasta, vaikka suhtaudun filosofiaan lähinnä esitieteteelisenä pohdiskeluna. Näihin pohdiskeluihin päädyin, kun kävi ilmi, ettei kukaan vielä tiedä miten aivot ihan oikeasti toimivat. Sekä aivotutkimuksissa että tekoälyn kehityksessä tietokonemetafora on ajautunut umpikujaan.

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

[4] Suurten mittakaavojen suhteellisuusteoria, pienten mittakaavojen kvanttimekaniikka ja niiden yhdistäjäksi kaavailtu kvanttipainovoimateoria ovat kiinnostavia asioita. Ei kuitenkaan ole mitään syytä epäillä, ettei tietoisen ihmismielen toimintaperiaatteet löytyisi ihmisen mittakaavaan kuuluvista asioista. Tästä syystä pidän itse mielekkäänä keskittyä siihen miten ihmismielen toiminta voitaisiin kuvata aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena, jonka olemassaolo myös päättyy näiden prosessien pysähtyessä aivokuolemassa.

[1] En suhtaudu vähättelevästi periaatteeseen, vaan vähättelevästi omiin innostumisiini asiasta, sillä kuvittelin sen olevan niin ilmeinen, että se olisi aktiivisessa käytössä. Vaikka sitä joissain yhteyksissä yritetään soveltaa, sen empiirinen tutkiminen on hankalaa koska teoria tai periaate vaikuttaisi olevan liian epätarkka, jotta se asettaisi testattavia reunaehtoja prosesseille, jotka noudattavat periaatetta. Mutta varmasti kun kehitys kehittyy ja keksitään enemmän luonnosta ja periaatteesta, varmasti jossain välissä sellaista testaavakin löytyy, joka kertoisi, onko periaate toiminnassa tai millä tavalla sitä olisi fiksattava, jotta vastaavuus löytyisi.

[2] No varsinkin vielä, kun ei tiedetä miten FEP esiintyy biologisissa prosesseissa, se miten se aivojen tasolla ilmenee, jos ylipäätään ilmenee, on tietysti avoin kysymys.

[3] Juu en minäkään tiedä, miten aivot toimivat ja filosofisena ajattelujumppana minäkin noita tekoälyanalogioita viljellen. Omat analogiani keskittyvät lähinnä kahden keinotekoisen neuronin ja niiden logiikkaa noudattavan yksinkertaisen keinotekoisen neuroverkon systeemien analogioihin ja niitä sitten yleistän, oli sille oikeutus tai sitten ei. Eli se millaisia erilaisia verkkoja noista muodostetaan, jotta verkot vastaisivat aivojen verkkoja ja miten niitä keskenään yhdistetään, jotta syntyisi aivoille kokonaisuudessaan analogia, siitä minulla ei ole käsitystä.

[4] Olen tästä samaa mieltä.

[2] No varsinkin vielä, kun ei tiedetä miten FEP esiintyy biologisissa prosesseissa, se miten se aivojen tasolla ilmenee, jos ylipäätään ilmenee, on tietysti avoin kysymys.

Ite ajattelisin että se ilmenee just tona havaintojen ja mototristen toimintojen bayesilaisena ennustamisena , interoseptiivisen osaston funktiona. Aivot yrittää siis ennustaa bayesilaisella logiikalla optimaalisia motorisia toimintoja testatakseen hypoteesejaan joiden tehtävä on huolehtia tuosta kehon energiabudjetista ja rakenteen itseäsäilytyksestä. Eli se energiatehokkuus saavutettas just ton ennustamisen avulla.
Tollanen kuva ainakin jäi tosta lexin ja kallen keskustelusta. Voi olla tietty että olen ymmärtänyt ton päin honkia.

[3] Juu en minäkään tiedä, miten aivot toimivat ja filosofisena ajattelujumppana minäkin noita tekoälyanalogioita viljellen. Omat analogiani keskittyvät lähinnä kahden keinotekoisen neuronin ja niiden logiikkaa noudattavan yksinkertaisen keinotekoisen neuroverkon systeemien analogioihin ja niitä sitten yleistän, oli sille oikeutus tai sitten ei. Eli se millaisia erilaisia verkkoja noista muodostetaan, jotta verkot vastaisivat aivojen verkkoja ja miten niitä keskenään yhdistetään, jotta syntyisi aivoille kokonaisuudessaan analogia, siitä minulla ei ole käsitystä.

Mä en näistä tekoälyhommista niin ymmärrä mut se mikä tos tekoälyhommassa eniten mieityttää on että miten se hoitas ton inputin käsittelyn tietoisuuden kannalta siitä oleellisimmasta osasta eli siäsisestä miljööstä, jonka pohjalta luodaan nuo tietoisuuden perusominaisuudet eli se miltä tuntuu.
Tonne märkään lihaan uppoavilla interoseptiivisen hermoston osillahan ei ole aksoneita suojaavaa myeleenikerrosta eikä visiin aivoveriesteitä ja tuo kehon tilan signalointihan tapahtuu ei ainoastaan siellä hermopäätteissä vaan kehon eri kemikaaligradientit stimuloivat hermosolua koko aksonin mitalta vaikuttaen varmaankin siihen milloin ja millä vahvuudella signaaleja lähetetään etiäpäin. En tiedä miten tossa se joko tai logiikka toimis?
Eli ehkä ton näen tekoälytietoisuuden tutkimuksen ongelmana yleisesti että se keskittyy ainoastaan noihin aivojen prosessien simuloimiseen unohtaen että se tietoisuus nousee kuitenkin aivojen ja muun kehon yhteistyöstä.
Voi tietenkin olla että toi ei oo ongelma kun omassa päässäni mut tollasii ajatuksii tosta aiheesta.

Tos muuten jotain pohdintaa siitä miten niitä verkkoja muodostetaan ja miten aivot degeneroinnin avulla kykenee toteuttamaan energiatehokkaasti ton kompleksisuuden ja evolutiivisena etuna ilmeisesti myös että se tekee systeemistä robustin potentiaalista damagea vastaan. Tonhan vois ehkä kuvitella toteuttavan myös sitä vapaan energian periaatetta estämällä systeemiä leviämästä käsiin. Ei oma pätevyys riitä kyl arvioimaan kuinka asianmukainen kuvaus toi on aivotoiminnasta mut lähtökohtaisesti hyvältä kuulostaa omiin korviin.

What is a brain?

A brain is a network of billions of communicating neurons, bathed in chemicals called neurotransmitters, which permit neurons to pass information to one another (Doya, 2008; Bargmann, 2012). The firing of a single neuron (or a small population of neurons) represents the presence or absence of some feature at a moment in time (Deneve, 2008; Deneve and Jardri, 2016). However, a given neuron (or group of neurons) represents different features from moment to moment (e.g. Stokes et al., 2013; Spillmann et al., 2015) because many neurons synapse onto one (many-to-one connectivity), and a neuron’s receptive field depends on the information it receives (i.e. depends on its neural context in the moment; McIntosh, 2004). Conversely, one neuron also synapses on many other neurons [one-to-many connectivity\ (Sporns, 2011; Sterling and Laughlin, 2015)] to help implement instances of different psychological categories. As a consequence, neurons are multipurpose [for evidence and discussion, see (Barrett and Satpute, 2013; Anderson, 2014; Anderson and Finlay, 2014)], even in subcortical regions like the amygdala (Cerf, personal communication, 30 July 2015).2

When the brain is viewed as a massive network, rather than a single organ or a collection of ‘mental modules’, it becomes apparent that this one anatomic structure of neurons can create an astounding number of spatiotemporal patterns, making the brain a network of high complexity (Sporns, 2011; Bullmore and Sporns, 2012; Rigotti et al., 2013). Natural selection prefers high complexity systems as they can reconfigure themselves into a multitude of different states (Whitacre, 2010; Whitacre and Bender, 2010; Sterling and Laughlin, 2015).

The brain achieves complexity through ‘degeneracy’ (Edelman and Gally, 2001), the capacity for dissimilar representations (e.g. different sets of neurons) to give rise to instances of the same category (e.g. anger) in the same context (i.e. many-to-one mappings of structure to function). Degeneracy is ubiquitous in biology, from the workings inside a single cell to distributed brain networks (e.g. see Tononi et al., 1999; Edelman and Gally, 2001; Marder and Taylor, 2011). Natural selection favors systems with degeneracy because they are high in complexity and robust to damage (Whitacre and Bender, 2010). Degeneracy explains why Roger, the patient who lost his limbic circuitry to herpes simplex type I encephalitis, still experiences emotions (Feinstein et al., 2010) and why monozygotic twins with fully calcified basolateral sectors of the amygdala [due to Urbach-Wiethe disease (UWD)] have markedly different emotional capacity, despite genetic and environmental similarity (Becker et al., 2012; Mihov et al., 2013). Degeneracy also explains how a characteristic can be highly heritable even without a single set of necessary and sufficient genes (e.g. Turkheimer et al., 2014).
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5390700/

Se miksi tekoälyt eivät pysty hyödyntämään massiivista mielikuvitustaan ilman ihmisen avustusta, johtuu joidenkin tutkijoiden mukaan juuri siitä, ettei sillä ole tunteita. Ja en pidä diagnoosia hölmönä.

Minunkin nähdäkseni aivot ovat vahvasti integroituneet ympäristönsä kanssa ja integraatio on perkeleen monimutkainen ja perkeleellisesti takaisinkytkeytyvä. Eli se että onnistutaan liitämään ärsyke ja reaktio toisiinsa niin että ikään kuin ne olisivat ainoita ärsykeitä tai edes keskeisimpiä voi johtuu siitä, että mittaamme vääriä asioita ja tai että mittarimme erotuskyky on väärä tai mallimme, jotka yhdistelevät mittaustuloksia ovat vääriä eli esimerkkisi että Antonio Damasio saattoi mitata pelkkiä korrelaatteja osoittaessaan, että tietty kehollinen ärsyke tarvitaan päätöksen teossa. Robert Sapolskyn kirjat Behave ja Determined, jotka molemmat ovat minulla pahasti kesken (lukenut ehkä 1/3 molemmista), ovat onnistuneet vakuuttaa minut, että aivot ja keho ovat vahvasti integroituneita ja että keho ja ympäristönsä on myös vahvasti integroituneita. Toisin sanoen ajattelusta mahdollisesti huonmattava osa olisi tuota aivojen ja kehon välistä viestintää. Hermosto on iso energiasyöppö ja sellaisia ei biologinen eliö kehitä ja ylläpidä ellei se ole välttämätön.

Joo. Oon kyl näiden joidenkin tutkijoiden kanssa toistaiseksi samaa mieltä. Tunne ja interoseptiivinen ratkasevassa roolissa. Kiitos kirjasuosituksista. Täytyykin tarkastaa löytyskö sapolskya lähikirjastosta

[siili suhonen]

Pitää yrittää jossain välissä tutustua keinotekoisiin neuroverkkoihin, joissa vapaan energian periaatetta sovelletaan virheen minimoinnissa. ChatCPT antoi kaksi vaihtoehtoa, Bayesilaiset neuroverkot ja varianssimallit. Bayesilaiset neuroverkkot käyttävät Bayesilaista todennäköisyyttä epävarmuuden mallintamiseen. Tavoitteena on vähentää mallin epävarmuutta (epäjärjestystä) sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään virheen minimointiin. Varianssiennustemalleissa kaiketi voidaan kanssa ottaa huomioon ennusteiden epävarmuus ja vähentämään sitä.

Iso peukku tälle yritykselle. Toivottavasti raportoit sit tänne jos löytyy jotain mielenkiintoista.

[Naturalisti]

Pitää yrittää jossain välissä tutustua keinotekoisiin neuroverkkoihin, joissa vapaan energian periaatetta sovelletaan virheen minimoinnissa. ChatCPT antoi kaksi vaihtoehtoa, Bayesilaiset neuroverkot ja varianssimallit. Bayesilaiset neuroverkkot käyttävät Bayesilaista todennäköisyyttä epävarmuuden mallintamiseen. Tavoitteena on vähentää mallin epävarmuutta (epäjärjestystä) sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään virheen minimointiin. Varianssiennustemalleissa kaiketi voidaan kanssa ottaa huomioon ennusteiden epävarmuus ja vähentämään sitä.

Tutki samalla sitä miten ne mahdollisesti voisivat oppia kontekstisidonnaisia päättelysekvenssejä, koska käyttäytyminen ja ajattelu (mielen sisäinen käyttäytyminen) on ennenkaikkea tällaisten tottumusten toistamista ja niiden kehittämistä empiiristen kokemusten mukaisesti. Omaksutut tottumukset juuri ovat niitä aivojen tuottamia ennusteita. Ymmärtääkseni nykyisten neuroverkkojen ongelmana on kyvyttömyys tällaisten sekvenssien muodostukseen, mutta voin olla väärässä

Pelkkien spatiaalisten hahmojen tunnistaminen ei ajattelun perustaksi riitä. Sen lisäksi on kyettävä tunnistamaan myös temporaalisia hahmoja eli sekvenssejä. Olen mielessäni pyöritellyt Jeff Hawkinsin ideoihin perustuvaa aivokuoren pylväiden tilakonehypoteesia (mielen mikropiiriä) yhtenä mahdollisena kokonaisuuden osana. Karkeasti kuvattuna pylvästä voitaisiin ajatella syvänä neuroverkkona, johon tilakoneominaisuuden (pylvään edellisen tilatiedon palautuksen) tuottaa talamokortikaaliset silmukat.

[Naturalisti]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

Ja mikä noita matematiikan laskutoimituksia päässämme pyörittäs jos ei se neuraalisista prosesseista löytyvä laskukone? Ois kyl mielenkiintoista tietää miten se homma tolla tasolla sit toimii. Tosin en tiedä ymmärtäisinkö vaikka tietäisin. Tod.Näk. en.

Tätä en ole vielä onnistunut sulle kertomaan muutamista yrityksistä huolimatta. Voi kyllä yrittää sitä vielä uudelleen, koska konkreettinen kritiikki on aina kiinnostavaa. Aloitetaanko vaikka täällä olevasta kommentistani. Mitä lisäkysymyksiä se mahdollisesti herättää?

viewtopic.php?p=252890#p252890

[Vän]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

Sellaisen olion kehittäminen on kohtalaisen yksinkertaista. Miehen ja naisen tulee vain olla intiimissä kanssakäymisessä ja jos kaikki menee hyvin, sellaisen olion alkuvaihe syntyy 9 kuukauden päästä. Minusta tuntuu, että vaadit tekoälykoneelta sellaisia ominaisuuksia, että se olisi täydellinen kopio ihmisestä. Silloin tekoälykoneen täytyy olla elävä organismi myös. Kun otetaan huomioon, että ihmisen ajattelu ei kehity pelkästään memeettisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan siihen liittyy vahvasti myös vauvan aivojen ja kehon fyysinen kasvaminen aikuiseksi, myös tekoälykoneen tulisi kasvaa fyysisesti, kun sen ajattelu kehittyy. Vauvan kasvaessa hänen aivojensa ja kehonsa toiminnot ja kytkennät joko surkastuvat pois ja kuolevat, jos niitä ei käytetä, tai vahvistuvat ja lisääntyvät, jos niitä käytetään. Nämä ovat ihan fyysisiä muutoksia. Sama täytyisi tapahtua tekoälykoneella. Sen täytyisi olla ravintoa syövä, kasvava, elävä organismi. Onko se sitten enää kone, vai ehkä ihminen tai sen kaltainen olio?

Tekoälykoneessa apriorit algoritmit ovat niissä kohdin, jonne tekoälyn suunnittelija ne laittaa. Jossain muistipiirissä tai kovakoodattuna prosessoreihin, mekaanisiin vipuihin tai mitä siellä nyt sitten käytetäänkään.

[siili suhonen]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

Sellaisen olion kehittäminen on kohtalaisen yksinkertaista. Miehen ja naisen tulee vain olla intiimissä kanssakäymisessä ja jos kaikki menee hyvin, sellaisen olion alkuvaihe syntyy 9 kuukauden päästä. Minusta tuntuu, että vaadit tekoälykoneelta sellaisia ominaisuuksia, että se olisi täydellinen kopio ihmisestä. Silloin tekoälykoneen täytyy olla elävä organismi myös. Kun otetaan huomioon, että ihmisen ajattelu ei kehity pelkästään memeettisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan siihen liittyy vahvasti myös vauvan aivojen ja kehon fyysinen kasvaminen aikuiseksi, myös tekoälykoneen tulisi kasvaa fyysisesti, kun sen ajattelu kehittyy. Vauvan kasvaessa hänen aivojensa ja kehonsa toiminnot ja kytkennät joko surkastuvat pois ja kuolevat, jos niitä ei käytetä, tai vahvistuvat ja lisääntyvät, jos niitä käytetään. Nämä ovat ihan fyysisiä muutoksia. Sama täytyisi tapahtua tekoälykoneella. Sen täytyisi olla ravintoa syövä, kasvava, elävä organismi. Onko se sitten enää kone, vai ehkä ihminen tai sen kaltainen olio?

Tekoälykoneessa apriorit algoritmit ovat niissä kohdin, jonne tekoälyn suunnittelija ne laittaa. Jossain muistipiirissä tai kovakoodattuna prosessoreihin, mekaanisiin vipuihin tai mitä siellä nyt sitten käytetäänkään.

Tää on kyllä pirun hyvä pointti joka jää näissä aivojen toimintaa koskevissa keskusteluissa usein liian vähälle huomiolle.
Monesti ajattelemme että geenien alkuasetukset ja a priorit algoritmit pyörivät tuolla liskoaivojen ja muiden alempien tason rakenteissa ja sit korteksi ja muut tasot ikäänkuin pyöris täysin näistä alkuasetuksista riippumatta ja niitä komentaenkin.
Mut joka solussahan toi koodi pyörii non-stop. Soluun saapuva inputti määrittää että mitkä geenit kulloinkin aktivoituvat ja mitä proteiineja ja kuinka paljon sitten milläkin ajan hetkellä tuotetaan myös ihan siellä aikuisiällä vaikka toki aivojen muokkautumisen kannalta tuo lapsuus ja nuorusikä on sitä tärkeintä aikaa.
Eli tuolta tosiaan löytyy ne alkuasetukset jotka sit fysikaalisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä sisään tulevan inputin pohjalta määrittävät mitä se ihmiskone tekee ja ei tee. Miten se kehittyy ja kehittää uusia käyttäytymis ja ajatustottumksia ympäristön syötteisiin reagoidakseen. Helkutin joustaviahan noi asetukse toki on sikäli että ympäristöllä on iso vaikutus siihen miten geenit itseään ilmentävät mikä toki hyvä onkin kannaltamme. Mut siel ne asetukset kuitenkin luuravaat ja työskentelevät. Esiripun takana, katseilta piilossa.
Toi voi olla kyl vaikea rasti tekoälyn toteutettavaksi. Kyl ne oletukset elämästä riippumattomasta tekoälytietoisuudesta paljolti vaikuttaa tossakin valossa just siltä Descartesin virheeltä.
En toki haluais olla liian negatiivinen noiden unelmien suhteen mut kyl ne elämän realiteetit vaan iskee tässä vasten kasvoja.

[Vän]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

Sellaisen olion kehittäminen on kohtalaisen yksinkertaista. Miehen ja naisen tulee vain olla intiimissä kanssakäymisessä ja jos kaikki menee hyvin, sellaisen olion alkuvaihe syntyy 9 kuukauden päästä. Minusta tuntuu, että vaadit tekoälykoneelta sellaisia ominaisuuksia, että se olisi täydellinen kopio ihmisestä. Silloin tekoälykoneen täytyy olla elävä organismi myös. Kun otetaan huomioon, että ihmisen ajattelu ei kehity pelkästään memeettisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan siihen liittyy vahvasti myös vauvan aivojen ja kehon fyysinen kasvaminen aikuiseksi, myös tekoälykoneen tulisi kasvaa fyysisesti, kun sen ajattelu kehittyy. Vauvan kasvaessa hänen aivojensa ja kehonsa toiminnot ja kytkennät joko surkastuvat pois ja kuolevat, jos niitä ei käytetä, tai vahvistuvat ja lisääntyvät, jos niitä käytetään. Nämä ovat ihan fyysisiä muutoksia. Sama täytyisi tapahtua tekoälykoneella. Sen täytyisi olla ravintoa syövä, kasvava, elävä organismi. Onko se sitten enää kone, vai ehkä ihminen tai sen kaltainen olio?

Tekoälykoneessa apriorit algoritmit ovat niissä kohdin, jonne tekoälyn suunnittelija ne laittaa. Jossain muistipiirissä tai kovakoodattuna prosessoreihin, mekaanisiin vipuihin tai mitä siellä nyt sitten käytetäänkään.

Tää on kyllä pirun hyvä pointti joka jää näissä aivojen toimintaa koskevissa keskusteluissa usein liian vähälle huomiolle.
Monesti ajattelemme että geenien alkuasetukset ja a priorit algoritmit pyörivät tuolla liskoaivojen ja muiden alempien tason rakenteissa ja sit korteksi ja muut tasot ikäänkuin pyöris täysin näistä alkuasetuksista riippumatta ja niitä komentaenkin.
Mut joka solussahan toi koodi pyörii non-stop. Soluun saapuva inputti määrittää että mitkä geenit kulloinkin aktivoituvat ja mitä proteiineja ja kuinka paljon sitten milläkin ajan hetkellä tuotetaan myös ihan siellä aikuisiällä vaikka toki aivojen muokkautumisen kannalta tuo lapsuus ja nuorusikä on sitä tärkeintä aikaa.
Eli tuolta tosiaan löytyy ne alkuasetukset jotka sit fysikaalisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä sisään tulevan inputin pohjalta määrittävät mitä se ihmiskone tekee ja ei tee. Miten se kehittyy ja kehittää uusia käyttäytymis ja ajatustottumksia ympäristön syötteisiin reagoidakseen. Helkutin joustaviahan noi asetukse toki on sikäli että ympäristöllä on iso vaikutus siihen miten geenit itseään ilmentävät mikä toki hyvä onkin kannaltamme. Mut siel ne asetukset kuitenkin luuravaat ja työskentelevät. Esiripun takana, katseilta piilossa.
Toi voi olla kyl vaikea rasti tekoälyn toteutettavaksi. Kyl ne oletukset elämästä riippumattomasta tekoälytietoisuudesta paljolti vaikuttaa tossakin valossa just siltä Descartesin virheeltä.
En toki haluais olla liian negatiivinen noiden unelmien suhteen mut kyl ne elämän realiteetit vaan iskee tässä vasten kasvoja.

En minäkään halua olla negatiivinen tekoälyunelmien suhteen. Teillä on ollut hieno keskustelu, johon minun kompetenssini alalta ei riitä. Vain tuo yksityiskohta häiritsi, että tekoälylle asetettiin täysin epärealistisia vaatimuksia. Ei se voi täysin autonomisesti ihan vain omaa uteliaisuuttaan alkaa kehittämään itselleen ajattelua sosiaalisessa kanssakäymisessä, ellei joku sille sellaisia algoritmeja anna, että se alkaa sellaista tekemään. Vähintääkin se uteliaisuus pitää sille antaa. Ei sekään synny itsestään. Tai sitten sen vaihtoehtoisesti pitäisi kasvaa niin kuin vauva ja silloin se olisi elävä organismi. Mutta jos vaatimuksista hieman höllätään, saattaa olla mahdollista rakentaa jonkinlainen tietokone, joka voisi simuloida ihmisen ajattelua niin hyvin, että sille ehkä hyvällä tuurilla syntyisi tietoisuus.

[Naturalisti]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

Sellaisen olion kehittäminen on kohtalaisen yksinkertaista. Miehen ja naisen tulee vain olla intiimissä kanssakäymisessä ja jos kaikki menee hyvin, sellaisen olion alkuvaihe syntyy 9 kuukauden päästä. Minusta tuntuu, että vaadit tekoälykoneelta sellaisia ominaisuuksia, että se olisi täydellinen kopio ihmisestä. Silloin tekoälykoneen täytyy olla elävä organismi myös.

Joo, tuo on toistaiseksi ainoa tapa tuottaa tällaisia koneita. Etkä ole yksin myöskään sen oletuksen kanssa, että tuollainen kone voi muodostua vain biologisesta materiaalista. Esimerkiksi Searlen biologinen naturalismi ilmeisesti edustaa tällaista kantaa. Searle on kuitenkin päässyt jo irti kartesiolaisesta dualismista, jonka mukaan sielu kurkistelee sieltä käpyrauhasen takaa henkisestä ulottuvuudesta. Hän näkee, että mieli (ei henkimaailman sielu) on biologisten aivojen tuottama ilmiö, josta voi vetää esittämäsi johtopäätöksen, että siihen tarvitaan biologista materiaalia.

Emergentin materialismin mukaan tietoinen mieli on aivojen biologisesta materiasta eli neuroniverkostoista emergoituva uuden toiminnallisuudentason ilmiö; ominaisuus, jota ei sen rakenneosilla yksinään ei ole. Emergentti materialismi jättää kuitenkin määrittelemättä sen, miten tuo ominaisuus on materiaalisesti olemassa.

Tämä voidaan kuitenkin selittää yksinkertaisesti määrittelemällä, että tietoisen mielen olemassaolo on aivojen tarkoituksenmukaisen rakenteen mahdollistamien neuraalisten prosessien käynnissä olemista ja sen olemassaolo päättyy näiden prosessien pysähtyessä aivokuolemassa näiden rakenteiden rikkoutuessa. Olen kutsunut tätä tarkennettua emergenssin määrittelyä paremman termin puutteessa reduktiiviseksi emergentismiksi. Siinä tehdään perinteistä emergenssiä täydentävä määritelmä, että emergentti ominaisuus on mielen tuottavien prosessien käynnissä olemista.

Tämä ratkaisee myös dualismiin liittyvän psykofyysisen ongelman: koska mieli on materiaalisten prosessien käynnissä olemista, ei mitään psykofyysistä ongelmaa myöskään ole olemassa. Reduktiolla tarkoitetaan tässä kontekstissa sitä, että mielen prosessien pysähtyessä mielen olemassaolo päättyy ja sen mahdollistaneet rakennekomponentit redusoituvat materian kiertokulkuun.

Nyt päästään siihen, että olisiko mahdollista toteuttaa nuo mielen prosessit myös muulla kuin biologisella materiaalilla; esimerkiksi piillä. Käsittääkseni missään ei ole osoitettu, ettei se olisi periaatteessa mahdollista. Kun oletetaan, että kaikki kulttuurinen aines on tallentunut ihmismieliin memeettisesti ja vain tämän meemikoneen alkuasetukset tulevat geneettisestä perimästä, niin miksei vastaavia alkuasetuksia voi koodata piipohjaisen rakenteen alkuasetuksiin ja sosiaalistaa tekoäly (opettaa sille käyttäytymis- ja ajattelutottumukset) samoin kuin ihmisille; sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla.

Kun otetaan huomioon, että ihmisen ajattelu ei kehity pelkästään memeettisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan siihen liittyy vahvasti myös vauvan aivojen ja kehon fyysinen kasvaminen aikuiseksi, myös tekoälykoneen tulisi kasvaa fyysisesti, kun sen ajattelu kehittyy. Vauvan kasvaessa hänen aivojensa ja kehonsa toiminnot ja kytkennät joko surkastuvat pois ja kuolevat, jos niitä ei käytetä, tai vahvistuvat ja lisääntyvät, jos niitä käytetään. Nämä ovat ihan fyysisiä muutoksia. Sama täytyisi tapahtua tekoälykoneella. Sen täytyisi olla ravintoa syövä, kasvava, elävä organismi. Onko se sitten enää kone, vai ehkä ihminen tai sen kaltainen olio?

Joo, olen tästä kommentistasi paria viimeistä lausetta lukuunottamatta täysin samaa mieltä. Tällaiselle koneen liskoaivoihin on esiohjelmoitava myös muun muassa fyysisen olemassaolon turvaavat tuntemukset ja "lajityypilliset reaktiot" sekä tuhottomsn paljon muuta. Liskoaivojen osalta toiminnot voivat olla hyvin pitkälle määritelty alkuasetuksiin, mutta toimintojen pitää olla myös empiiristen kokemusten mukaan adaptoituvia.

Tekoälykoneessa apriorit algoritmit ovat niissä kohdin, jonne tekoälyn suunnittelija ne laittaa. Jossain muistipiirissä tai kovakoodattuna prosessoreihin, mekaanisiin vipuihin tai mitä siellä nyt sitten käytetäänkään.

Näin asiat on toteutettu ja edelleen käsittääkseni yritetään toteuttaa nykyisissä tekoäly sovelluksissa. Ajattelen kuitenkin niin, että aidosti autonominen vahva tekoäly tarvitsee mahdollisuuden itse tehdä kaikki metafyysiset alkuoletukset kuten ihminen voi periaatteessa tehdä sosiaalisen ympäristönsä vahvasta indoktrinaatiota huolimatta. Kuten ihmisten moninaisten kulttuuristen ajatusperinteiden kirjo osoittaa. Myös yksilön ontogeneesin aikana omaksuttu memeettinen perinne voi olla voimakkaasti vaikuttavaa. Nähdäkseni myös autonomiselle vahvalle tekoälylle on annettava mahdollisuus valita itse maailmankuvansa; luulen että heistä kehittyisi tässä tapauksessa pääsääntöisesti ateisteja.

[Vän]

Kun nyt on käynyt selväksi, ettei tietokoneella osata simuloida aivojen toimintaa, herää kysymys, voidaanko sitten rakentaa kone, joka toimii aivojen tavoin. Kuitenkaan aivojen toiminnasta ei voi ottaa toistaiseksi mallia, kun kukaan ei tiedä miten aivot toimivat.

Puutteistaan huolimatta nykyiset syvät neuroverkot voisivat olla hyvä lähtökohta aivokuoren pylväiden (mielen mikropiirien) mallintamiseen ja niitä aivojen hierarkkisen rakenteen mukaisesti yhteen kytkemällä autonomisen tietoisen ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

Voisimme ehkä aloittaa tarkemman keskustelun niin, että kertoisit minkälaisia visioita sulla mahdollisesti tästä aihepiiristä on?

Osallistun nyt tähänkin keskusteluun tästä yksittäisestä aiheesta, joka on hämmentänyt minua. Mitä oikein haet tuolla tekoälykoneella? Ilmeisesti jotain neuroverkkosimulaattoria, mutta miksi sinulle on tärkeää sanoa, että se ei olisi tietokone? Se kuitenkin on kone, ja se tietää asioita ja osaa käsitellä niitä. Minulle se silloin täyttää määritelmän tietokone. Se on tietokone. Ei tietenkään samanlainen kuin läppärisi keittiön pöydällä, mutta tietokone silti. Sen arkkitehtuurissa on melkein pakko olla joitain samantapaisia funktionaalisia osia kuin läppärissäsi siinä määrin, että molempia voi kutsua tietokoneeksi.

Haen autonomisesti ympäristöään tutkimaan kykenevää vahvaa tekoälyä, joka kykenee toimimaan muiden vastaavien tekoälyjen ja ihmisten muodostamien sosiaalisten ryhmien jäsenenä. Onko tällaisen olion kehittämiselle olemassa mitään periaatteellista estettä?

Mielestäni se ei voi perustua tietokonemetaforaan eli koneeseen jonka toiminnot on etukäteen ohjelmoitu ja/tai esimerkeillä opetettu. Tällaisen koneen on voitava oman uteliaisuutensa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana tutkia ympäristöään ja muodostaa siitä oman subjektiivisen käsityksensä ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten tavoin.

Toinen tähän liittyvä yksityiskohta on tekoälykoneen apriorit algoritmit. Sinä sanoit aiemmin, että niitä ei saa olla, mutta minun mielestäni jotain aprioreja algoritmeja tekoälykoneeseen täytyy suunnitella ja asentaa. Muutenhan se ei tekisi mitään, kun se laitetaan päälle. Jos tekoälykoneessa ei ole mitään ohjeita, mitä sen pitää tehdä, se ei tee mitään. Eihän se nyt omia aikojaan ala asioita miettimään ja tietoa keräämään. Jokin algoritmi siellä täytyy olla, joka laittaa sen niin tekemään.

Tässä tullaan aiheeseen, josta jo aiemmin keskustelimme. Miten ja missä a priorit totuudet sekä logiikan ja matematiikan lait ovat olemassa. Platonin taivaassako? Oma oletukseni on, että ne ovat ajatustottumuksia, jotka opimme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne ovat kehittyneet memeettisessä evoluutiossa. Toisinsanoen todella autonomisen vahvan tekoälyn on kyettävä oppimaan ne samalla tavalla.

Sellaisen olion kehittäminen on kohtalaisen yksinkertaista. Miehen ja naisen tulee vain olla intiimissä kanssakäymisessä ja jos kaikki menee hyvin, sellaisen olion alkuvaihe syntyy 9 kuukauden päästä. Minusta tuntuu, että vaadit tekoälykoneelta sellaisia ominaisuuksia, että se olisi täydellinen kopio ihmisestä. Silloin tekoälykoneen täytyy olla elävä organismi myös.

Joo, tuo on toistaiseksi ainoa tapa tuottaa tällaisia koneita. Etkä ole yksin myöskään sen oletuksen kanssa, että tuollainen kone voi muodostua vain biologisesta materiaalista. Esimerkiksi Searlen biologinen naturalismi ilmeisesti edustaa tällaista kantaa. Searle on kuitenkin päässyt jo irti kartesiolaisesta dualismista, jonka mukaan sielu kurkistelee sieltä käpyrauhasen takaa henkisestä ulottuvuudesta. Hän näkee, että mieli (ei henkimaailman sielu) on biologisten aivojen tuottama ilmiö, josta voi vetää esittämäsi johtopäätöksen, että siihen tarvitaan biologista materiaalia.

Emergentin materialismin mukaan tietoinen mieli on aivojen biologisesta materiasta eli neuroniverkostoista emergoituva uuden toiminnallisuudentason ilmiö; ominaisuus, jota ei sen rakenneosilla yksinään ei ole. Emergentti materialismi jättää kuitenkin määrittelemättä sen, miten tuo ominaisuus on materiaalisesti olemassa.

Tämä voidaan kuitenkin selittää yksinkertaisesti määrittelemällä, että tietoisen mielen olemassaolo on aivojen tarkoituksenmukaisen rakenteen mahdollistamien neuraalisten prosessien käynnissä olemista ja sen olemassaolo päättyy näiden prosessien pysähtyessä aivokuolemassa näiden rakenteiden rikkoutuessa. Olen kutsunut tätä tarkennettua emergenssin määrittelyä paremman termin puutteessa reduktiiviseksi emergentismiksi. Siinä tehdään perinteistä emergenssiä täydentävä määritelmä, että emergentti ominaisuus on mielen tuottavien prosessien käynnissä olemista.

Tämä ratkaisee myös dualismiin liittyvän psykofyysisen ongelman: koska mieli on materiaalisten prosessien käynnissä olemista, ei mitään psykofyysistä ongelmaa myöskään ole olemassa. Reduktiolla tarkoitetaan tässä kontekstissa sitä, että mielen prosessien pysähtyessä mielen olemassaolo päättyy ja sen mahdollistaneet rakennekomponentit redusoituvat materian kiertokulkuun.

Nyt päästään siihen, että olisiko mahdollista toteuttaa nuo mielen prosessit myös muulla kuin biologisella materiaalilla; esimerkiksi piillä. Käsittääkseni missään ei ole osoitettu, ettei se olisi periaatteessa mahdollista. Kun oletetaan, että kaikki kulttuurinen aines on tallentunut ihmismieliin memeettisesti ja vain tämän meemikoneen alkuasetukset tulevat geneettisestä perimästä, niin miksei vastaavia alkuasetuksia voi koodata piipohjaisen rakenteen alkuasetuksiin ja sosiaalistaa tekoäly (opettaa sille käyttäytymis- ja ajattelutottumukset) samoin kuin ihmisille; sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla.

Kun otetaan huomioon, että ihmisen ajattelu ei kehity pelkästään memeettisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan siihen liittyy vahvasti myös vauvan aivojen ja kehon fyysinen kasvaminen aikuiseksi, myös tekoälykoneen tulisi kasvaa fyysisesti, kun sen ajattelu kehittyy. Vauvan kasvaessa hänen aivojensa ja kehonsa toiminnot ja kytkennät joko surkastuvat pois ja kuolevat, jos niitä ei käytetä, tai vahvistuvat ja lisääntyvät, jos niitä käytetään. Nämä ovat ihan fyysisiä muutoksia. Sama täytyisi tapahtua tekoälykoneella. Sen täytyisi olla ravintoa syövä, kasvava, elävä organismi. Onko se sitten enää kone, vai ehkä ihminen tai sen kaltainen olio?

Joo, olen tästä kommentistasi paria viimeistä lausetta lukuunottamatta täysin samaa mieltä. Tällaiselle koneen liskoaivoihin on esiohjelmoitava myös muun muassa fyysisen olemassaolon turvaavat tuntemukset ja "lajityypilliset reaktiot" sekä tuhottomsn paljon muuta. Liskoaivojen osalta toiminnot voivat olla hyvin pitkälle määritelty alkuasetuksiin, mutta toimintojen pitää olla myös empiiristen kokemusten mukaan adaptoituvia.

Tekoälykoneessa apriorit algoritmit ovat niissä kohdin, jonne tekoälyn suunnittelija ne laittaa. Jossain muistipiirissä tai kovakoodattuna prosessoreihin, mekaanisiin vipuihin tai mitä siellä nyt sitten käytetäänkään.

Näin asiat on toteutettu ja edelleen käsittääkseni yritetään toteuttaa nykyisissä tekoäly sovelluksissa. Ajattelen kuitenkin niin, että aidosti autonominen vahva tekoäly tarvitsee mahdollisuuden itse tehdä kaikki metafyysiset alkuoletukset kuten ihminen voi periaatteessa tehdä sosiaalisen ympäristönsä vahvasta indoktrinaatiota huolimatta. Kuten ihmisten moninaisten kulttuuristen ajatusperinteiden kirjo osoittaa. Myös yksilön ontogeneesin aikana omaksuttu memeettinen perinne voi olla voimakkaasti vaikuttavaa. Nähdäkseni myös autonomiselle vahvalle tekoälylle on annettava mahdollisuus valita itse maailmankuvansa; luulen että heistä kehittyisi tässä tapauksessa pääsääntöisesti ateisteja.

Olen eri mieltä tuosta, että mielen olemassaolo olisi neuraalisten prosessien käynnissä oloa, mutta se jääköön vain eriäväksi mielipiteeksi pöytäkirjaan, koska olemme jo kiistelleet siitä vaikka kuinka paljon, eikä se etene mihinkään.

En pidä uskottavana, että kaikki kulttuurinen aines olisi tallentunut ihmisiin memeettisesti. Ihminen on kokonaisuus ja koko fyysinen keho on mukana kaikessa, mitä ihmiselle tapahtuu. On jopa ehdotettu, että soluilla olisi oma muisti. Oppiminen käsittääkseni tuottaa myös fyysisiä muutoksia ihmisen kehossa, jolloin sen kutsuminen meemiksi on minusta jo meemin käsitteen liiallista venyttämistä. Tästä myös seuraa, että ajattelu ei ole irrallinen osa ihmistä. Sen prosessin täydellinen kopiointi tekoälykoneeseen ei mielestäni onnistu, ellei kopioida koko kehoa samalla. Tämä ei estä sitä, että jonkinlainen ajattelu ja tietoisuus olisi mahdollista rakentaa tekoälykoneeseen, mutta täydellistä ihmisen ajattelun kopiota siitä en usko saatavan.

Käsitämme varmaan sanan algoritmi täysin eri tavalla. Minusta nuo mainitsemasi liskoaivoihin esiohjelmoitavat tuntemukset ja reaktiot ovat juuri niitä apriori algoritmeja, jotka sitten ovat joissain muistipiireissä tai missä ovatkaan. Yksi tärkeimmistä esiohjelmoitavista asioista on motivaatio. Tekoälykoneen täytyy haluta pysyä hengissä, sen täytyy haluta sosiaalista kanssakäymistä ja sen täytyy haluta oppia. Muutenhan se vain mököttäisi nurkassa eikä sanoisi koskaan kenellekään mitään. Ja kun joku ohjelmoi siihen motivaation, se on vain ohjelmoijasta kiinni, mihin tekoäly sitten aikanaan uskoo.

[Naturalisti]

Olen eri mieltä tuosta, että mielen olemassaolo olisi neuraalisten prosessien käynnissä oloa, mutta se jääköön vain eriäväksi mielipiteeksi pöytäkirjaan, koska olemme jo kiistelleet siitä vaikka kuinka paljon, eikä se etene mihinkään.

En pidä uskottavana, että kaikki kulttuurinen aines olisi tallentunut ihmisiin memeettisesti. Ihminen on kokonaisuus ja koko fyysinen keho on mukana kaikessa, mitä ihmiselle tapahtuu. On jopa ehdotettu, että soluilla olisi oma muisti. Oppiminen käsittääkseni tuottaa myös fyysisiä muutoksia ihmisen kehossa, jolloin sen kutsuminen meemiksi on minusta jo meemin käsitteen liiallista venyttämistä. Tästä myös seuraa, että ajattelu ei ole irrallinen osa ihmistä. Sen prosessin täydellinen kopiointi tekoälykoneeseen ei mielestäni onnistu, ellei kopioida koko kehoa samalla. Tämä ei estä sitä, että jonkinlainen ajattelu ja tietoisuus olisi mahdollista rakentaa tekoälykoneeseen, mutta täydellistä ihmisen ajattelun kopiota siitä en usko saatavan.

Käsitämme varmaan sanan algoritmi täysin eri tavalla. Minusta nuo mainitsemasi liskoaivoihin esiohjelmoitavat tuntemukset ja reaktiot ovat juuri niitä apriori algoritmeja, jotka sitten ovat joissain muistipiireissä tai missä ovatkaan. Yksi tärkeimmistä esiohjelmoitavista asioista on motivaatio. Tekoälykoneen täytyy haluta pysyä hengissä, sen täytyy haluta sosiaalista kanssakäymistä ja sen täytyy haluta oppia. Muutenhan se vain mököttäisi nurkassa eikä sanoisi koskaan kenellekään mitään. Ja kun joku ohjelmoi siihen motivaation, se on vain ohjelmoijasta kiinni, mihin tekoäly sitten aikanaan uskoo.

Yritän näissä keskusteluissa löytää mitä periaatteellisia esteitä voisi olla autonomisen tietoisen tekoälyn kehittämiselle. Väite, että mielen olemassaolo on neuraalisten prosessien käynnissä oloa, on mielestäni vielä kumoamatta. En ole kuullut vielä keneltäkään, miksei näin voisi olla.

Entä miksei kaikki kulttuurinen aines voisi olla tallentuneena muistiin meemeinä ? Mitä muita vaihtoehtoja sille voisi olla? Geneettinen informaatio ei mielestäni voi toimia kulttuurisen informaation tallennusmuotona, koska se muuttuu vain hedelmöittymisten yhteydessä?

Neuraalisten prosessien toiminnan näkökulmasta konkreettisia muistielementtejä ovat vain synapsit (pitkäaikainen muisti) ja hermosolujen eli neuronien soomien aktivaatiotilat (lyhytaikainen muisti). Näihin tukeutuen aivokuoren pylväät voidaan kuvata kontekstiriippuvaisia tapahtumasekvenssejä (ajattelua ja käyttäytymistä) tuottavina tilakoneina. Kaikki psykologian teorioiden kuvaamat lukuisat muistityypit voidaan kuvata pylväiden toiminnan avulla.

Ajattelu ei tietenkään ole ole ihmisestä irrallaan oleva asia. Se on aivojen neuraalisten prosessien toimintaa. Tämä toiminta aiheuttaa tietenkin myös monenlaisia fysikaalisia muutoksia, kuten synapsien vahvuuksien muutoksia, neuronien soomien aktivaatiotasojen muutoksia, aktiopotentiaalipulssien etenemistä aksoneissa ja niin edelleen. Tämä on juuri mielen neuraalisten prosessien toimintaa.

Meemit tallentuvat ihmismieliin subjektiivisella tavalla ja ne ilmenevät muille sosiaalisessa vuorovaikutuksessa meemien fenotyyppeinä. Jokainen yksilö tulkitsee toisten käyttäytymisen (elekielen) ja verbaalisen ilmaisun omien subjektiivisten käsitystensä mukaisella (enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhtenevillä) tavalla. Vaikka liskoaivojen lajityypilliset reaktiot ovat pidemmälle geneettisesti esiohjelmoituja kuin meemikoneen tottumukset, eivät nekään ole eri yksilöillä samanlaisia. Niiden esiohjelmointi riippuu sekä geneettisestä perimästä että ontogeneesin aikaisen memeettisen perimän omaksumisen vaikutuksesta.

Näinolen a priori totuudet sekä logiikan ja matematiikan lainalaisuudet ovat olemassa vain ihmisten mielissä meemikoneiden ajatustottumuksina kellä milläkin tavalla. Ne ovat kehittyneet ja kehittyvät edelleen memeettisessä evoluutiossa.

Motivaatio kuten aivotoiminta muutenkin on liskoaivojen ja meemikoneen yhteistyötä. Osa toiminnoista painottuu liskoaivoihin ja osa taas meemikoneeseen. Homeostaattisen tilan ylläpito, aistimuksellisen tietoisuuden (mielenvirran) tuottaminen ja siihen lajityypillisesti reagoiminen on lähinnä liskoaivojen hommaa. Aistimuksellisen mielenvirran täydentäminen kulttuurisella kuorrutuksella eli tajunnanvirran tuottaminen on taas meemikoneen hommaa.

Olet oikeassa, että tässä kuvailtu tekoäly tarvitsee motivaation pysyä hengissä, halun sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä uuden oppimiseen. Se on vielä suuri haaste. Kuten näiden toimintojen selittäminen on suuri haaste vielä ihmistenkin osalta.

Oletan kuitenkin, että aidosti ajattelevan autonomisen tekoälyn kehittämisen edellytyksenä on vapaan tahdon salliminen myös tekoälylle. Toisinsanoen sen täytyy voida vapaasti valita ryhtyykö uskovaiseksi vai ateistiksi. Veikkasin heidän pääsääntöisesti valitsevan ateismin.