Hei Kissatäti
Olen kauan miettinyt miten vastaisin sinulle esittämiisi kysymyksiin, mutta luulen etteivät vastaukseni miellyttäisi sinua siitä yksinkertaisesta syystä ettei meillä ole mahdollisuutta katsoa kenenkään mieltä kuten elokuvaa, johon sisältyisivät myös tunteet ja näkisimme sekä tuntisimme samalla jonkun toisen motiivitkin ajatuksiin, sanoihin sekä tekoihin. Kuka nekin tuntee ja näkee? Kuka voi tuomita?
Eikä siinä vielä kaikki.
Ihminen on omien halujen ja himojen vanki, tarvitseeko sitä edes selittää tai todistaa, vai onko yhteiskunta tekemässä ihmisestä olentoa joka on "aina oikeassa" yksilöllisyyteensä vedoten ja joka ehkä vielä uhkaa syyttää syrjinnästä toisia jos tuo toinen osapuoli vaikkapa vain maallinen tiede ei hyväksy jonkun toisen liberaalia elämänasennetta kritiikittä ja käänny samalla arvoliberaaliksi tieteentekijäksi, jolle poliittinen korrektius on ykkösprioriteetti eli tieteen antamien vastausten täytyy olla omien halujen ja himojen kanssa linjassa ja jos ei ole, on monen mielestä aika hylätä jopa maallinen tiedekin johon on aina tukeutunut omana ylimpänä valonaan.
Milloin tieto on pelastanut jonkun himonsa orjan tai rikollisen ja tehnyt maailmaa samalla paremmaksi, kuin ehkä hetkellisesti?
Ja silloin on monen mielestä aika uhriutua ja tehdä yhteiskunnasta syyllinen omaan tilaansa, koska niin saa toisten empatiat nopeasti puolelleen.
Ts. yhteiskunnan tehtävä on hoitaa lakikirjan avulla haitat muille ihmisille tai luonnolle rangaistusten muodossa.
Mutta mikä toimiva laki on sellainen jonka rikkomisesta ei seuraisi koskaan mitään epämiellyttävää? Siksi raamatussa aina puhutaan "laista sydämessä".
Mitä jos käännämmekin asetelman ylösalaisin? Laskisitko sinä vapaaksi ihmistä joka pahoinpitelisi sinua syystä tai toisesta? Tuskin.
Ei minullakaan ole niin paljon rakkautta. Entä sitten, jos tuntisit tämän henkilön todelliset motiivit, sillä onhan hänkin silti ihminen. Tuskin sittenkään? Tuskin minäkään?
Ihminen on vapaa ajattelemaan sanomaan ja tekemään mitä haluaa, mutta kaikki ei ole objektiivisesti ajateltuna hyvää mitä ihminen ajattelee sanoo tai tekee.
Kenet siis laitamme vastuuseen jos emme yksilöinä pidä syystä tai toisesta jonkun ajatuksista, sanoista tai teoista?
Meillä on näköjään ollut ns. "synnittömiä" linjoilla? En tark. ketjun avaajaa.
Olin monisanainen mutta kannattaa varoa helppojen ratkaisujen tuojia, olisin itsekin mielelläni pe-iltana joko saunassa tai kova-äänisen musiikin ympäröimänä valoissa ja ykkösissä, mutta jostain syystä koin tärkeäksi kirjoittaa.
Hyvää iltaa, positiivista mieltä ja voimaa toivoo
