Homo Concepticus - Eli kuinka ihminen ymmärtää merkityksiä?

[Purdue]

Naturalistille tässä vielä kommentti liittyen tuohon sosiaalisen todellisuuden objektiiviseen ja subjektiiviseen luonteeseen.


"Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen" on Berger & Luckmannin vuonna 1966 julkaisema kirja, joka aloitti suuntauksen nimeltä sosiaalinen konstruktionismi.

Mun näkemykset myötäilee jollakin tavalla heidän käsityksiään objektiivisesta ja subjektiivisesta todellisuudesta, joskin mä painotan tuon objektiivisen todellisuuden materiaalista luonnetta.


Tuossa on pari hyödyllistä linkkiä, ja erinomainen video jossa selitetään tämä näkökulma:

Gaudeamus - Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen

Wiki: The Social Construction of Reality





Varsinkin tuo todellisuuksien tyypittely neljään mahdolliseen tyyppiin ajassa 9:45 minuuttia on erinomainen. Siinä hän jakaa todellisuudet nelikenttään kahden ulottuvuuden perusteella:
- Verifikoitavuus (objektiivinen ja subjektiivinen)
- Suhde ihmismieleen (itsenäinen ja riippuvainen)

[Naturalisti]

Vastaan tässä ensin edelliseen ja sitten tähän kommenttiisi.

Lainasit: “Joo, mä olen materialistinen ontologinen realisti, mikä tarkoittaa, että perimmältään olemassa on vain materian obekteja ja niiden luonnonlakien ohjaamia prosesseja. Materian evoluutio tuotti sitten emergentin rakenteen joka mahdollisti elämän eli geneettisen informaatiosysteemin. Elämän evoluutio tuotti uuden emergentin rakenteen ei kulttuuria luomaan kykenevän eläimen eli memeettisen informaatiosysteemin. Sosiaalisissa systeemissä ei näiden kulttuuristen eläinten lisäksi ei ole mitään muita kokijoita ja toimijoita. Kaikki mentaalinen myös sosiaaliset systeemit ovat olemassa vain meemikoneisiin hajautuneina subjektiivisina tottumuksina (ajattelua ja käyttäytymistä tuottavien meemien toimintana).

Mä alan seuraavaksi ihmettelemään noita sun esittämiä ideoita. Mutta mä näen edelleen pulmaksi sen, että sulla on pyrkimys tuoda sosiaaliset konseptit korvien välistä [mielen ulkoiseen] realitodellisuuteen, mitä itse pidän virheenä. [Mieli on olemassa aivojen materiaalisen prosessin käynnissä olemisena eli osana reaalisesti olemassa olevaa yksilöä.]”

Lisäsin hakasulkuihin pari täsmennystä.

Kirjoitit: “Mä taas ajattelisin, että sä puhut ihan eri asioista kuin minä. En ole puhunut sosiaalisista järjestelmistä, rakenteista taikka instituutioista ollenkaan, vaan OIKEISTA IHMISISTÄ.”

Näistä oikeista ihmisistä muodostamme representaatioita (meemejä) kuten kaikesta muustakin olevasta.


Kirjoitit: “ET VOI KIELTÄÄ SITÄ ETTEIKÖ IHMISTEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS OLISI MYÖS MATERIAALISTA TOIMINTAA JOKA ON AISTEIN HAVAITTAVISSA!

Ajattele vaikkapa itseäsi kaupan kassalla. Jos maksat ostoksesi käteisellä, niin tuo ostotapahtuma edellyttää sinulta ja kassalta fyysistä toimintaa ja vuorovaikutusta. Sinun tulee ojentaa rahat myyjälle ja myyjän on otettava rahat vastaan.”

En kiellä ihmisten intersubjektiivisen vuorovaikutuksen todellisuutta. Se ilmenee meille meemien genotyyppeinä. Havainnoimme tämän materiaalisen toiminnan epäsuoran realismin mukaisesti päivittämällä näistä todellisista ihmisistä muodostamiamme representaatioita, kuten päivitämne kaikkia muitanin representaatioita.


Kirjoitit: “Ja tuo reaalitodellisuuden ymmärtäminen ei edellytä sosiaalisten konseptien tuomista korvien välistä reaalitodellisuuteen, mutta se edellyttää sen ymmärtämistä että mitä esim. sinun ja tuon kassan korvien välissä liikkuu kun sinä maksat ostoksesi ja kassa ottaa maksun vastaan.”

Jokainen ymmärtää reaalitodellisuuden omalla – enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopivilla – tavalla. Tämä pätee myös kaupan kassan ja asiakkaan vuorovaikutukseen. Intersubjektiivisuus ei ole jaettua todellisuuden kokemista, vaan intersubjektiivisen prosessin toteuttamista.

Kirjoitit: “Se taas edellyttää sen tajuamista, että sekä sinä että tuo kassa teette tilanteesta subjektiivisen tulkinnan (merkitystulkinnan), ja sitä ohjaavat ne konseptit joita teidän pään sisällä on. Teillä kummallakin on tilanteeseen liittyviä erilaisia konsepteja, jotka liittyvät teidän identiteetteihin, maksamiseen ja yleensä kaupassa asioimiseen.”

Tästä olen täysin samaa mieltä. Intersubjektiivinen vuorovaikutusprosessi onnistuu, jos vuorovaikuttajien representaatiot (meemit) ovat riittävän yhdenmukaiset. Ellei ole, niitä päivitetään ja seuraavalla kerralla homma sujuu paremmin.

Kirjoitit: “Tuon reaalitodellisuuden ymmärtäminen (sinun ja kassan välinen fyysinen vuorovaikutus) edellyttää sitä että teidän kummankin pään sisässä tapahtuu jotakin (tulkinta) jotta te ymmärrätte tilanteen, ja osaatte toimia oikein siinä kontekstissa.”

Olen samaa mieltä.


Kirjoitit: Sä puhut ihan eri asioista kun viittaat sosiaalisiin konsepteihin kuten sosiaalisiin järjestelmiin, rakenteisiin ja instituutioihin.

Mä sen sijaan puhun ‘sosiaalisesta vuorovaikutuksesta’ joka tapahtuu fyysisten ihmisten välillä, ja johon vaikuttaa se mitä nämä ihmiset ajattelevat eli heidän subjektiiviset tulkintansa tuosta tilanteesta.”

Sekä sosiaalisista rakennekonsepteista että vuorovaikutus sekvenssien konsepteista kullakin on oma subjektiivinen käsitys. Itseasiassa nämä eivät ole erillisiä prosesseja, vaan nämä molemmat aspektit toteutuvat yhden ja saman meemin toimintana.


Kirjoitit: “Yhteiskuntatieteet nyt kuitenkin ovat pääsääntöisesti kukin oman tieteenalansa erityispiirteet huomioiden kiinnostuneet pääsääntöisesti tutkimaan siitä mitä tuossa reaalimaailmassa tapahtuu oikeiden fyysisten ihmisten välillä.”

Tämä perimmäinen intressi ymmärtää todellisuutta ei muutu miksikään vaikka nykyiset rationaalisen pohdinnan avulla muodostettu teoriat muunnetaan empiiriseen tietoon perustuviksi teorioiksi. Tieteenalojen on johdettava omasta autonomiastaan (dokmeistaan) syvemmälle menevän poikkitieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi.

Kirjoitit: “Tuo sun näkökulma jossa ‘Kaikki mentaalinen myös sosiaaliset systeemit ovat olemassa vain meemikoneisiin hajautuneina subjektiivisina tottumuksina’ joko kieltää käytännössä tuon reaalimaailman olemassaolon koska kaikki tapahtuu korvien välissä, taikka sitten käsitteellistää reaalimaailman ja subjektiiviset tottumukset toisistaan irrallisina elementteinä.”

En kiellä subjektiivisen mielen ulkopuolisen reaalitodellisuuden osan olemassaoloa. Se on olemassa sellaisena kuin on subjektiivisistä käsityksistämme riippumatta. Nämä subjektiiviset käsitykset ovat olemassa myös osana materiaalista todellisuutta aivojen materiaalisina prosesseina.

Kirjoitit: “Kirjoitat, että ‘olen materialistinen ontologinen realisti, mikä tarkoittaa, että perimmältään olemassa on vain materian obekteja’ mutta lopulta näet vain aivot materiaalisina objekteina, ja sosiaalista todellisuutta ei sinulle ole materiaalisesti olemassa.”

Tämä on väärinkäsitys. Todellisuus (sekä subjektiivisen mielen ulkopuolinen todellisuus että subjektiivinen mieli) ovat molemmat olemassa sellaisena kuin ovat käsitylsistämme riippumatta.

Kirjoitit: “Kun kuitenkin on niin, että ihmisten välinen vuorovaikutus on materiaalista luonteeltaan. En minä puhu sosiaalisista järjestelmistä, rakenteista taikka instituutioista koska niitä EI ole materiaalisesti olemassa aivan kuten kirjoitat (tästä ollaan yhtä mieltä), vaan sosiaalinen vuorovaikutus KOOSTUU IHMISISTÄ eli YKSILÖISTÄ.

Eikö ihmisyksilöt sitten ole materian objekteja?

Ja eikö materiaalisten aivojen konseptuaaliset tulkinnat ohjaa sitä kuinka ihmisyksilöt materiaalisina objekteina käyttäytyvät? ”

Olen samaa mieltä, että vuorovaikutus on materiaalista toimintaa. Se ilmenee meemien fenotyyppeinä.

Sosiaalisten systeemien suhteiden ymmärtämisen lisäksi myös yksilöiden käyttäytyminen ja ajattelu (joka on mielen sisäistä käyttäytymistä) on meemien ohjaamien tapahtumasekvenssien suorittamista.

Tosiaalinen vuorovaikutus koostuu ihmisten eli yksilöiden toiminnasta; ei pelkästä olemisesta.

Ihmisyksilöt ja myös heidän suorittamat intersubjektiiviset aktit ovat materiaalisesti olemassa.

Materiaalisten aivojen omaksumat konseptuaaliset tulkinnat (meemit) ohjaavat sitä kuinka ihmisyksilöt materiaalisina objekteina käyttäytyvät.


Kirjoitit: “... vielä kommentti liittyen tuohon sosiaalisen todellisuuden objektiiviseen ja subjektiiviseen luonteeseen.

‘Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen’ on Berger & Luckmannin vuonna 1966 julkaisema kirja, joka aloitti suuntauksen nimeltä sosiaalinen konstruktionismi.

Mun näkemykset myötäilee jollakin tavalla heidän käsityksiään objektiivisesta ja subjektiivisesta todellisuudesta, joskin mä painotan tuon objektiivisen todellisuuden materiaalista luonnetta.”

Olen samaa mieltä objektiivisen todellisuuden olemassaolosta. Siihen sisältyy myös subjektiivisten mieltemme synnyttämät materiaaliset prosessit.

Olen myös lukenut tuon kirjan. Kaikki yhteiskuntien rakenteelliset suhteet ovat olemassa vain yksilöiden käsityksiä. Ne pätevät vain niin kauan kun riittävän niihin moni uskoo.


Kirjoitit: “Tuossa on pari hyödyllistä linkkiä, ja erinomainen video jossa selitetään tämä näkökulma:

https://kauppa.gaudeamus.fi/sivu/tuote/ ... nen/124966

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Socia ... of_Reality

Varsinkin tuo todellisuuksien tyypittely neljään mahdolliseen tyyppiin ajassa 9:45 minuuttia on erinomainen. Siinä hän jakaa todellisuudet nelikenttään kahden ulottuvuuden perusteella:
- Verifikoitavuus (objektiivinen ja subjektiivinen)
- Suhde ihmismieleen (itsenäinen ja riippuvainen)”

Meni mietintämyssyyn. Palaan näihin, jos ne aiheuttavat muutoksia edellä sanottuun. Toivottavasti osasin nyt selventää vähän paremmin omia käsityksiäni.

[siili suhonen]

Tässä vielä aiempaan kommenttiini viitaten tämä ajatus, josta olisi kiva saada porukan mielipiteitä:


Saadaan siis vastaavuus: Aivot = Tulkitsija = Mielen tietoinen sisältö = Kokija


Eli mitä mieltä porukka on tuosta vastaavuudesta? Onko niin, että jos kaikki on vain materiaalisten aivojen toimintaa, niin nämä muut aivotoiminnan ilmentymät eli "Tulkitsija", "Kokija" ja ylipäätään "Mielen tietoinen sisältö" ovat eräänlaisia harhakäsityksiä, eli niitä ei ole olemassa?

Tuo "Kokija" liittyy läheisesti aisti-informaatioon, mutta ylipäätään kaikkeen kokemiseen, myös muistamiseen ja kuvittelemiseen.

Tuo "Tulkitsija" taas liittyy läheisesti merkitysten tulkintaan, mutta yhtä kaikki voi sanoa, että aivojen toiminta on yhtä tulkintaa eli representaatioiden virtaa, jossa eri representaatiot ovat toistensa inputteja ja outputteja.

"Mielen tietoinen sisältö" taikka lyhyesti "tietoisuus" on sitä että tuo kokija eli aivot on tietoinen itsestään kokijana ja tulkitsijana. Vai onko?

Mitä eroa on materiaalisten aivojen näkökulmasta tietoisella ja alitajuisella prosessoinnilla? Mihin tarvitaan tietoisuutta, varsinkin jos...

... mitään erillistä kokijaa ja tulkitsijaa ei ole. Ja tässä mielessä tuo Minä olisi siis harhaa, koska Minä = Kokija/Tulkitsija = Aivotoiminta. Minä kokijana ja tulkitsijana on vain aivotoiminnan virtaa?

Tästä puuttuu keskeinen, ainakin buddhalaiseen oppiin sisältyvä mielen ominaisuus, eli emergenssi.
Asiaa ei voi oman näkökulmani mukaan ymmärtää pelkästään manitsemillasi käsitteillä.
Mielikuva tai kokemus syntyy kokijan tai tulkitsijan (en tiedä kumpi tässä on nyt oikea käsite) ja lähteen välillä emeregentisti. Mielikuvaa ei ole olemassa, jos jompikumpi otetaan pois.
Vähän kuin pallon pomppaaminen seinästä. Pomppaamista ei ole olemassa jos seinä tai pallo otetaan pois.
Kannattaa huomata että tämä on täysin fysiikaan perustuva luonnonilmiö. Ei taikuutta.
Eli kokija on sikälikin huono sana, koska sillä on ikään kuin materialistinen funktio systeemissä, vaikka se on ainakin filosofisessa mielessä sisällötön ja muodoton. Kuten täysin passiivinen seinä on pallon pomppaamisen tapauksessa, kuvainnollisesti.
Yhtäkaikki, tämä ilmiö on aivan keskeinen ja se on huomioitava.

Buddhalaisuus-puhetta on todella paljon. Ihan hirvittävä määrä, ja ainakin zazen filosofia aukeaa minun maailmankuvani mukaan vain harjoituksen rinnalla, ymmäryksen kautta. Sitä ei voi oppia kirjasta.

En tiedä itseasiassa ihan tarkkaan mikä on Dalai Laman käsitys harjotuksen tärkeyteen. En ole koskaan joutunut oikein pohtimaan asiaa.

Ylipäätään keskustelussa alkaa olla niin paljon käsitteitä jo, että itse en pysy täysin mukana enää. Puhun siis vain omasta puolestani.

Ihan hyvää pohdintaa sulla, mutta menee mielestäni hieman ohi maalin. Sillä kyllä se pallo ja se seinä ovat olemassa tuossa mun ajattelussa.

Kyse ei ollut siitä, että se tulkitsija/kokija otettaisiin pois yhtälöstä, vaan mikä on sen tulkinta?

Onko olemassa aivoista ja mielestä erillinen kokija, vai onko mieli ja kokija yksi ja sama ilmiö?

En tarkoittanut että "pallo" tai "seinä" puuttuu. Vaan kommentoin vain, että se "pomppaaminen" puuttuu tuosta. Eli mikä on se ilmiö joka syntyy kun nuo mainitsemasi käsitteet vuorovaikuttavat keskenään. Se on se emergentti piirre jota esimerkkisi ei mielestäni avaa.

Se liittyy mielestäni aivan keskeisesti siihen, näemmekö mielen kokonaisuutena joiden välillä on myös emergenttejä ilmiöitä jotka havaitaan. Vai erillisinä palikoina. Ja onko noista listasi käsitteistä joku esim. olemassa staattisen luontoisesti materiana, ja toinen emergentisti.

Itse siis kannatan omassa maailmankatsomuksessani tämän emergenssin olemassaoloa, ja nään asiat yhtenä kokonaisuutena sitä kautta. Kaikki on olemassa vähän niinkuin suhteessa toisiinsa.

Hyvä kysymys. Ja tästähän oli kyse:

Aivot = Tulkitsija = Mielen tietoinen sisältö = Kokija


Mutta edelleen, mun mielestä kysymys emergenssistä on eri kysymys kuin se, johon tässä haen vastausta, eli se onko olemassa "mielestä erillistä egoa taikka kokijaa joka havainnoi mielen liikkeitä"?


Nuo mun yhtäläisyysmerkit viittaavat siis VAIN tähän kysymykseen, eli se on viittaus "homunculus ongelmaan":

Homunculus problem


Kyse on siis siitä, että onko pääsi sisällä "pieni vihreä mies" joka havainnoi sinun tajunnan virtaasi ja tekee päätöksiä, vai...

... ovatko tuo sinun tajunnanvirtasi ja se päätöksentekijä aivojen prosesseja?


Tuossa linkissä on lyhyt lainaus, joka menee näin:

Q: Mikä kontrolloi aivojasi (Brain)?
A: Mieli! (Mind)
Q: Mikä kontrolloi mieltäsi?
A: Minä (Self)
Q: Mikä kontrolloi Minääsi?
A: Minä itse. (Tai Ego, taikka se pieni vihreä mies, joka näkee mielesi sisällön?)

Vai voisiko olla niin, että aivoissasi on käynnissä joukko prosesseja (mieli, minä, ego) jotka sinä havaitset tietoisuudessasi, mutta lopulta se on aivosi jotka kontrolloivat itse itseään?

Ja tässä on se ongelma mielen täysin materiaalisessa selityksessä? Jos aivosi kontrolloivat itse itseään, niin miksi sinulla on tuntemus omasta vapaasta tahdosta, taikka siitä että teet valintoja ja päätöksiä, taikka siitä että voit kohdistaa mielesi haluamiisi asioihin ja objekteihin?

Vai onko tämä "kontrolloiva tietoisuuden tunne" vain illuusio, ja aivosi ovat oikeasti kontrollissa?

Eli "Sinua" ei ole olemassa kuten esim. buddhalaiset olettavat?

Riippunee mitä minällä tarkoitetaan. Jos minällä viitataan erilaisten tietoisuuden sisältöjen, tunteiden, ajatusten, toimintamallien, uskomusten ja ennakkoluulojen jne. säännömukaiseen assosiaatiokarttaan niin ilman muuta "Sinä" on olemassa.
Aivoteknillisesti ajateltuna kyse on default mode networkista joka pyörittää itseen viittaavia, menneitä ja tulevia märehtiviä ajatusluuppeja. Tästä johtuvat meitä ihmisiä riivaavat kogntiiviset dissonanssit ja biaksetkin. Koska "Minä" on kokoelma uskomuksia ja ennakkoluuloja noiden ennakkoluulojen muuttaminen tarkoittaa aina että pieni pala "Minua" kuolee ja tällaista kuolemista vastaan "Minä" itsesäilytykseen pyrkivänä instituutiona pyrkii aina taistelemaan.

Jos puolestaan "Sinällä" tarkoitetaan kokemuksen keskipistettä johon kaikki kokemukset viittaavat, havaintojen havaitsijaa, ajatusten ajattelijaa niin sitten "Sinua" ei ole olemassa.
Tai ainakaan aivoista ei mitään tällaiseen kokijaan viittaavaa ole tietääkseni löytynyt. Eikä sen puoleen havainnostakaan. Tämä voi jokainen todentaa koittamalla löytää tällaisen havaitsijan omasta tietoisesta kokemuksestaan.

kuten esim. buddhalaiset olettavat?

Kyse ei ole olettamisesta vaan empiirisestä havainnosta kuten yllä esitettiin. Havaitsijasinä puolestaan on juuri tuollainen oletus. Tarkemmin sanottuna käsitteellinen konstruktio jolle ei löydy viittauksen kohdetta kokemuksesta.

Vai voisiko olla niin, että aivoissasi on käynnissä joukko prosesseja (mieli, minä, ego) jotka sinä havaitset tietoisuudessasi, mutta lopulta se on aivosi jotka kontrolloivat itse itseään?

Erikoinen ajatus että kontrolloisivat itse itseään. Mitä tuo edes tarkoittaisi? Aivot ovat kehittyneet ruumiin termostaatiksi seuraamaan ja säätelemään kehon homeostaattisia prosesseja. Aivoja kontrolloivat siis kehosta saapuvat viestit ennenkaikkea.

Vai voisiko olla niin, että aivoissasi on käynnissä joukko prosesseja (mieli, minä, ego) jotka sinä havaitset tietoisuudessasi

Nimenomaan prosesseja. Sitähän se mieli on. Miksi ihmeessä pitäisi postuloida vielä tuollainen prosesseista irrallinen "sinä" joka itse ei ole prosessi vaan jotain muuta? Ja mitä muuta se mahdollisesti olisi.

Ja tässä on se ongelma mielen täysin materiaalisessa selityksessä? Jos aivosi kontrolloivat itse itseään, niin miksi sinulla on tuntemus omasta vapaasta tahdosta, taikka siitä että teet valintoja ja päätöksiä, taikka siitä että voit kohdistaa mielesi haluamiisi asioihin ja objekteihin?

Tämänkö takia postuloidaan? Koska välttämätön edellytys vapaan tahdon olemassaololle?

Tätä olisi hyvä varmaan vähän avata. Mikä siis on tuo sinä jolla on tuo tuntemus vapaasta tahdosta? Ja mitä tarkoitat tuntemuksella omasta vapaasta tahdosta? Millainen tuo tuntemus on? Missä päin kehoa se tuntuu? Asiat tuntuvat kipeiltä, nautinnollisilta jne. mutta en ole koskaan kuullut että tuntuisivat vapaalta tahdolta. Miltä vapaa tahto siis tuntuu?
Vai onko se enemmänkin päätelmä kuin tuntemus? Mielessäni käynnistyi ajatusprosessi "Haenpa oluen jääkaapista" ja tämän ajatuksen seurauksena kehoni käynnisti oluen hakemiseen johtaneet motoriset prosessit. (Aivotieteen näkökulmasta tilanne kyllä taitaa olla toisinpäin? Keho valmistautuu oluen noutamiseen ja sitten jälkuvajaisena ja selostajana ajatus sanallistaa mitä keho jo on päättänyt?) Mutta siis kokemuskelliseseta näkökulmasta. Mitä tarkoitat tuolla tuntemuksella? Tuollaista päätelmää vai jotain muuta?

, taikka siitä että voit kohdistaa mielesi haluamiisi asioihin ja objekteihin?

Mitä tarkoitat tällä? Mieleen nousee halu katsoa älypuhelinta jonka seurauksena käsi kaivaa puhelimen taskusta ja katse nauliutuu? Vai millaiseen prosessiin viittaat?

[siili suhonen]

No joo, täältä pesee mun tulkinta tästä hommasta:

Todellisuus_Vienti_151224a.png


Tuo nyt jotenkin heijastelee mun näkemyksiä aiheesta. Toki mullakin on tämä koko homma "a work in progress" eli ajatteluni kehittyy jatkuvasti eteenpäin.

Keskustelu lentää nyt niin vauhdikkaasti ideavaihteella, että monia esittämiäsi yksityiskohtia täytyy mutustella vähän pidemmällä kaavalla. Otin nyt tuosta sun kuvasta Google Lenssillä tekstin irti ja lisäsin sen sekaan hakasulkuihin hajanaisia kommentteja. Ajatuskin vähän muuttui matkan varrella. Annoin nyt noiden alustavien kommenttien olla sellaisenaan kun ne tuli kirjoitettua.

Se mihin yritän nyt kohdistaa huomion, on edelleen tuo jo aiemminkin esillä ollut suoran ja epäsuoran realismin pohdinta sekä se, että sopiiko dualismin käsite lopulta kovin hyvin näiden ilmiöiden kuvaukseen, kun se johtaa ajatukset niin helposti karteesiolsiseen dualismiin ja henkimaailmaan.

No tässä nuo hajanaiset kommentit. Olisko niissä mitään kiinnostavaa?

----

Sosiaalisen todellisuuden kaksi aspektia – Materiaalinen fysikaalinen maailma

Objektiivinen fysikaalinen todellisuus:
- Se maailma jossa kaikki vuorovaikutus tapahtuu
- Materiaalisesti olemassa oleva maailma
- Voidaan havaita suoraan [Voidaan havaita vain epäsuoraan. Jos voitaisiin havaita suoraan, kaikki havaitsivat todellisuuden sanalla tavalla???]
- On objektiivisesti olemassa riippumatta jonkin tietyn yksilön subjektiivisista käsityksistä

Subjektiivinen tulkittu todellisuus:
- Aivojen materiaalisten prosessien tuottama tulkittu tietoisuus
- Representaatiot eli tulkinnat objektiivisesta ulkoisesta todellisuudesta
- Aistitulkinnat, Ego, Minä sekä konseptuaaliset merkitystulkinnat

KUVION TULKINTA
- Kuvion voi tulkita siten, että sosiaalisella todellisuudella on kaksi aspektia, [mutta ensimmäistä aspektia, reaali todellisuutta emme tunne, joten meillä on käytettävissä vain toinen aspekti eli epäsuoran realismin mukainen käsitys]

- Nämä kaksi aspektia ovat kummatkin materiaalisen maailman ilmentymiä. [Todellisuus ei ilmene yksilölle sellaisenaan. Hänelle ilmenee vain todellisuuden representaatio, joka on olemassa objektiivisen todellisuuden osana, yksilön aivojen prosessina.]

- Objektiivinen todellisuus on se osa materiaalista todellisuutta, jossa kaikki havaittavissa oleva vuorovaikutus tapahtuu. [Sekä yksilön mielen ulkopuolinen todellisuuden osa, mitä yksilö ei suoraan koe, että yksilön kokema mielen sisäinen malli todellisuudesta.]

- Subjektiivinen tulkittu todellisuus on aivojen materiaalisten prosessien tekemä tulkinta eli representaatio tuosta objektiivisesta todellisuudesta. [Subjektiivinen tulkittu todellisuus on yksilön ensimmäisen persoonan subjektiivinen käsitys tieteen tavouttrlemasta objektiivisesta kolmannenoersoonan käsityksestä.]

- Näitä tulkintoja on aistitulkinnat sekä merkitystulkinnat, joista jälkimmäinen liittyy konseptuaaliseen ajatteluun. [Pitää pohtia vielä lisää]

- Subjektiivinen tietoisuus on laajempi käsite, ja koostuu ainakin aistitulkinnoista, Egosta, Minästä sekä konseptuaalisista merkitystulkinnoista. [Pitää pohtia vielä lisää]


- Musta nuoli näiden kahden eri todellisuusaspektin välillä kuvaa sitä, että nämä kaksi todellisuuden aspektia vuorovaikuttavat keskenään. [Nyt tuli mieleen, että olisiko sittenkin parempi ajatella, että objektiivinen kollektiivinen todellisuuskäsitys on maailma 3, joka hajautuu subjektiivisten mielten käsityksiksi todellisuudesta. Subjektiiviset mielet vaikuttavat vaikuttavat takaisin tähän kollektiiviseen todellisuuteen vaikuttamalla muiden käsityksiin.]

- Aivot ovat siis biologisesti olemassa, ja objektiivisen todellisuuden sekä aivojen välillä on todellinen fysikaalinen yhteys, jossa informaatiota siirtyy fysikaalisesti eri muodoissa (fotonit, ääniaallot, mekaaninen kosketus, jne.). [Objektiivinen todellisuus on sellainen kuin on yksilöiden käsityksistä riippumatta. Kaikkien käsitykset muuttuvat lakkaamatta ihmisten vuorovaikutuksen seurauksena ja samalla muuttuu myös näennäisesti olemassaoleva kollektiivinen käsitys (yhteisön käsitysten “summana”). Mitään suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ei ole olemassa. ]


- Subjektiivinen tulkittu todellisuus muodostuu aivoissa tämän fysikaalisen informaation perusteella, mutta eroaa siitä laadullisesti, koska se koostuu tuon objektiivisen todellisuuden tulkinnoista eli representaatioista. [Tämä subjektiivisesti tulkittu informaatio on kaikki mitä meillä on ja se on kaikilla enemmän tai vähemmän omanlaistaan.]

- Tällöin tuon objektiivisen todellisuuden ja toisaalta biologisten aivojen välisen fysikaalisen yhteyden välittämä informaatio muokataan uudeen muotoon. [Käsitys objektiivisesta todellisuudesta on jakautunut subjektiivisilsi käsityksiksi (ikäänkuin evoluutioalgoritmin ratkaidujoukoksi.

- Tämä uusi muoto koostuu aistitulkinnoista sekä toisaalta konseptuaalisista merkitystulkinnoista. [Aistitulkinnat ja mietiskely molemmat erikseen ja yhdessä muokkaavat kokoajan subjektiivisia konsepteja ja niiden tulkintoja. Usein toistetut ajatuspolut (tapahtumasekvenssit) vahvistuvat ja vähän käytetyt kasvavat umpeen.]

- Lopulta sen tietoisen mielen puitteissa toimiva päätöksentekijämekanismi eli Ego toimii näiden subjektiivisten aisti- ja merkitystulkintojen pohjalta. [Ajattelen, että näiden polkujen tallaaminen on ajattelua ja kokemista itsessään, eikä mitään erillistä ajattelija ha kokijaa tarvita. Ego voisi olla käsitys itsestä eli yksi erityinen mielen objektiprosessi muiden joukossa objektiprosessien lisäksi on olemassa kontekstiprosesseja. Mieli toimii aina aktiivisesti vain yhdessä kontekstiprosessissa kerrallaan ja kalustaa sen siihen liittyvillä objektiprosessrilla]

- Tällöin syntyy yhteys toiseen suuntaan jossa subjektiiviset merkitystulkinnat vaikuttavat tuon materiaalisen maailman tapahtumiin ja vuorovaikutukseen. [Subjektiiviset merkitystulkinnat eli konteksti ja objektiprosessien dynaaminen toiminta vaikuttaa reaalitodellisuuden fyysisesti niin pelkkiin materiaalsiin objekteihin kuin todellisuuden ajatteleviin objekteihin yksi suuntausten aktien sekä vuorovaikutuksen avulla.]

Joo, olen oikeastaan pohtinut näitä sinun kommenttejasi tuohon mun kuvioon ja sen tulkintaan liittyen, ja vähän on sellainen tunne että sun kommentit perustuu mun kuvion ja sen tulkinnan väärinymmärrykseen.

Se mun kuvio löytyy tästä kommentistani tässä ketjussa

Ja sulle jo vastasinkin liittyen objektiivisen todellisuuden suoraan havaitsemiseen sekä egon käsitteeseen:

Se kommentti löytyy täältä


Eli nuo löytyy noista linkeistä enkä viitsi toistaa itseäni, vaan sen sijaan keskityn näihin seuraaviin ajatuksiin olettaen että olet lukenut yllä linkkaamani kommentit:

KUVION TULKINTA
- Kuvion voi tulkita siten, että sosiaalisella todellisuudella on kaksi aspektia, [mutta ensimmäistä aspektia, reaali todellisuutta emme tunne, joten meillä on käytettävissä vain toinen aspekti eli epäsuoran realismin mukainen käsitys]

Ensinnäkin musta tuntuu, että sä kiinnität tuossa "epäsuoran realismin" käsitteessä lähes koko huomion sanalle "epäsuora" ja sana "realismi" jää vähemmälle. Epäsuora realismi olettaa, että tuo ulkoinen materiaalinen todellisuus on olemassa.

Tähän sun kommenttiin liittyen voisi todeta, että tuo ulkoinen objektiivinen todellisuus on "julkinen" ja subjektiivinen todellisuus "yksityinen". Julkinen todellisuus on kaikkien havaittavissa, olkoonkin että meillä on vain subjektiivinen pääsy kullakin tuohon todellisuuteen, mutta nämä subjektiiviset todellisuudet eivät ole muiden ihmisten suoraan havaittavissa.

- Nämä kaksi aspektia ovat kummatkin materiaalisen maailman ilmentymiä. [Todellisuus ei ilmene yksilölle sellaisenaan. Hänelle ilmenee vain todellisuuden representaatio, joka on olemassa objektiivisen todellisuuden osana, yksilön aivojen prosessina.]

Tällaista en ole missään edes olettanut. Mutta olet itse todennut, ettei ole olemassa mitään "henkimaailmaa" ja olet torjunut kartesiolaisen dualismin kommenteissasi.

Tällöin on selvää, että materiaalinen maailma ilmenee kahdella tapaa: sekä objektiivisen julkisen todellisuuden että subjektiivisen yksityisen todellisuuden eli mielen toiminnan tasoilla.

Kysymys oli puhtaasti siitä, että sekä objektiivisella todellisuudella että tietoisella mielellä on materiaalinen perusta.

- Musta nuoli näiden kahden eri todellisuusaspektin välillä kuvaa sitä, että nämä kaksi todellisuuden aspektia vuorovaikuttavat keskenään. [Nyt tuli mieleen, että olisiko sittenkin parempi ajatella, että objektiivinen kollektiivinen todellisuuskäsitys on maailma 3, joka hajautuu subjektiivisten mielten käsityksiksi todellisuudesta. Subjektiiviset mielet vaikuttavat vaikuttavat takaisin tähän kollektiiviseen todellisuuteen vaikuttamalla muiden käsityksiin.]

Ei ole olemassa mitään "objektiivista kollektiivista todellisuuskäsitystä" varsinkin sun muiden kommenttien perusteella, koska kaikki subjektiiviset mielet ja niiden sisällöt on sun mielestä enemmän taikka vähemmän yksilöllisiä. Olethan torjunut intersubjektiivisuuden jo aika monta kertaa näissä keskusteluissa.

Ja tuo maailma 3 johtaa tän sun ajattelun harhaan. Jälleen kerran painotat termissä "epäsuora realismi" tuota sanaa "epäsuora", kun taas tuo objektiivinen todellisuus ei viittaa kenenkään yksilön todellisuuskäsityksiin, vaan siihen materiaaliseen todellisuuteen, johon yksilöiden todellisuuskäsitykset siten perustuvat.

Eli tuo objektiivinen todellisuus viittaa tuohon "epäsuoran realismin" jälkimmäiseen sanaan eli "realismiin". Se todellisuus on olemassa, vaikkei meillä suoraa pääsyä siihen olekaan.

Näitä sun kommentteja kun lukee, niin tulee väistämättä mieleen että sun painotus on siis tuolla sanalla "epäsuora" ja pyrit häivyttämään sen "realismin" sun tulkinnasta. Ja kun väität ettei meillä ole pääsyä tuohon ulkoiseen todellisuuteen, vaan vain representaatio siitä, niin tuohan lähenee jo tietyllä tapaa idealismia.

Kun mä itse ajattelen, että se "arkipäivän objektiivinen todellisuus" johon olen koko ajan viitannut, eikä se perimmäinen syvin fysikaalinen todellisuus esim. atomitasolla, niin on juuri se objektiivinen todellisuuden ilmenemismuoto, johonka meillä aistien välityksellä on pääsy.

Tämä meidän arkipäivän objektiivinen todellisuus koostuu muista ihmisistä, puista, henkilöautoista, ja kaikista niistä objekteista joiden kanssa me vuorovaikutamme käytännön elämässä.

Tuo termi "epäsuora realismi" tarkoittaa tässä kontekstissa sitä, että meidän epäsuora käsitys tuosta reaalisesta todellisuudesta on toki tulkinta, mutta se on silti tulkinta joka viittaa objektiiviseen materiaalisen maailmaan. Ja meidän jokapäiväinen elämä tapahtuu tässä objektiivisessa materiaalisessa maailmassa, ei meidän pään sisällä.

Tuo objektiivinen materiaalinen todellisuus on siis "julkinen" eli siihen on pääsy kaikilla, vaikka onkin niin että ne "yksityiset" tulkinnat tuosta julkisesta todellisuudesta on vain aivojen tekemiä representaatioita.

Representaatiota en itse ehkä käyttäisi paristakin syystä. Ensiksikin nuo representaatiot ovat kyllä pirun surkeita. Otetaan näköhavainto. Fotonit tuovat silmiimme informaatiota elektronien energiatason vaihdosta. Emme kuitenkaan havaitse tällaisia elektroneja emmekä edes atomeja jotka ovat pääasiallisesti tyhjää tilaa vaan aivomme pyörittävät meille filmiä kiinteistä makroskooppisista objekteista. Eli enemmänkin aivot misrepresentoivat todellisuutta istumaan meidän subjektiivisiin evoluution sanelemiin tarpeisiin.
Toinen syy on että tuo antaa hyvin harhaanjohtavan kuvan niistä prosesseista miten tuo kuva päässämme luodaan. Sanoisin mielummin että nuo yksityiset kuvat ovat aivojen luomia top-down ennustuksia jotka rakennetaan korkeimmalla kielellisen abstraktion tasolla ja sitten vertaillaan alempaa tulevaan syötteeseen. Tuon takiahan kulttuurilla ja oppimallamme on niin suuri merkitys siihen mitä ja miten havaitsemme.
Me emme näe ihmistä vaan "ihmisen".
Tuosta representaatio ajatuksesta kumpuaa nähdäkseni paljon maailman kärsimyksestä ja ihmisten välisestä kärhämistä. Kun ihminen kuvittelee että hänen kokemuksensa on jonkin kaltainen objektiivinen representaatio todellisuudesta niin eriävälle kokemukselle ei juurikaan löydy ymmärrystä.

[siili suhonen]

Koska aloitus oli niin kattava, niin muotoillaan tieteen nimissä konsepti konseptista. Jotta keskusteluun tulee konseptin tunnelmaa.

Miten allekirjoittanut käsittää konseptin konseptin:
Konsepti on valikoima erilaisia ideoita tai konkreettiseen muotoon koostettuja, toisiinsa loogisesti liittyviä ja toisiaan täydentäviä sisältöjä.
Tämän kokonaisuuden on tarkoitus ilmentää uutta mahdollisuutta tai potentiaalia.
Yksinkertaisimmillaan konsepti on siis ihmisen aktiivisesti ja tietoisesti luoma objekti tai informaatiosisältö.

--
Tästä eteenpäin onkin sitten iso määrä erilaisia yhteyksiä, joissa konseptin käsitettä käytetään.

Joo, tuossa on APA:n lyhyt määritelmä konseptista:

... an idea that represents a class of objects or events or their properties, such as cats, walking, honesty, blue, or fast.

APA - Concept


Perinteisesti kognitiivisen psykologian puolella konseptin määritelmään on liittynyt läheisesti kategorisaatio.

Eli jos ajatellaan "kissan" konseptia, niin siihen liittyy kategoriat "on karvainen", "kehrää", "saalistaa hiiriä", jne...


Käytännössä kuitenkin tuo kategorisaatio tökkii ja on luonteeltaan epätarkkaa. Ajatellaan vaikkapa "linnun" konseptia. Epätarkkuus johtuu siitä, että osa linnuista lentää ja osa ei, joten lento-ominaisuus ei luonnehdi kaikkia lintuja universaalisti.

Kategorisaatio lienee oikein hyödyllinen määritelmä. Se selittää miten aivot voivat rakentaa korkean varianssin monimerkityksellistä signaalitulvasta jotta aistielimet aivoihin tuuppaavat erillisinä ja rajatuuina koettuja havainnon objekteja.
Se on mahdollista koska aivot rakentavat tuosta tulvasta käsitteitä joita kutsumme havaintokokemukseksi.
Jos aivomme eivät noita havaintokäsitteitä loisi olisimme kokemuksellisesti sokeita.
Näemme sateenkaarem erivärsisinä raitoina. Miten tämä on mahdollista kun tiedämme että mitään raitoja ja tarkkarajaisia eroja ei sateenkaaressa ole? Koska aivot kategorisoivat tietyt aallonpituudet eri värikonseptien sisään, vähättelevät eroja kategorian sisällä ja suurentelevat eroja kategorioiden välillä. Sama hajun maun ja äänen kanssa. Voimme kuulla erillisiä sanoja ja ymmärtää puhujaa koska aivot kategorisoivat tietyt akustiset ominaisuudet ja frekvenssit yhden foneemikategorian alle. Havaittava maailmamme koostuu siis juuri kategorioista eli käsitteistä. Jos ei koostuisi, olisi aika vaikea kuvitella miten voisimme havaita yhtään mitään.

Käytännössä kuitenkin tuo kategorisaatio tökkii ja on luonteeltaan epätarkkaa. Ajatellaan vaikkapa "linnun" konseptia. Epätarkkuus johtuu siitä, että osa linnuista lentää ja osa ei, joten lento-ominaisuus ei luonnehdi kaikkia lintuja universaalisti.

Niin tai "nokan" tahi "siiven" konseptia riippuen siitä puhummeko linnust tai lentokoneesta.
Tökkimisen tunne johtuu siitä että kategorisaatiota ajatellaan jonkinmoisena kuvauksena linnun olemuksesta. Tuo on vanhaa filosofista ja psykologista painolastia joka johtuu uskostamme mystisiin universaaleihin essensseihin.
Todellisuudessa kategoria sisältää lukuisia instansseja ja se mikä noista instansseista antaa käsitteelle merkityksen juuri tuossa kontekstissa. Käsitteiden antaman merkityksen tarkoitus ei siis ole kertoa meille mikä jokin on vaan sen tarkoitus kertoa mikä on on tuon jonkin funktio juuri tässä kontekstissa.

Mä luulen, että tuossa keskustelussa "konsepteista" ollaan tultu viime vuosina siihen pisteeseen, ettei ole olemassa kaiken kattavia kategorisointeja, vaan kun yksilö havaitsee vaikkapa kissan olohuoneessa, niin hänen tietoisuuteensa nousee siihen kontekstiin relevantit kategoriat taikka assosiaatiot siitä kissasta.

Jep. Kun lapsi kuulee sanaa kissa käytettävän hän ei opi ainoastaan mihin tuolla sanalla viitataan. Vaan hän integroi tuon kissan merkitykseen koko sen hetkisen kokemuksensa, kehon homeostaattisen tilan, hajut, äänet, puhujan ilmeen äänensävy jne. koko kontekstin.
Kun sitten aikuisena havaitaan tuo kissa niin aivot käyvät läpi kaikki aikaisemmat kissakokoemusket samanlaisessa kissakontekstissa ja koittavat arvata mikä instanssi kissakategoriasta antaa aisainmukaisimman merkityksen kissakokemukselle juuri tässä hetkessä.
Samanlailla kasvi voi olla hedelmä tahi vihannes riippuen siitä olemmeko kokkaamassa vai suorittamassa taksonomista lajittelua, se voi olla rakkautta symboloiva kukka tahi ärsytystä aiheuttava rikkaruoho. Kaikki riippuu funktionaalisuudesta ja siitä minkä instanssin tuon kategorian sisältä aivot valitsevat meille esitettäväksi.

Tuo sun kommentin loppuosuus siitä mihin sanoilla viitataan, ja tuo sun ajatus funktionaalisuudesta tuo mieleen sosiologian puolelta koulukunnan nimeltä Symbolinen Interaktionismi (SI), ja ylipäätään amerikkalaisen filosofisen pragmatismin. Tuon termin SI keksi Herbert Blumer, ja hänen mukaansa...

... SI on ihmisten aktiviteettien tarkastelua, joka nojaa kolmelle periaatteelle:
1) Objektin merkitys perustuu sen kullakin hetkellä olevaan käyttötarkoitukseen.
2) Merkitykset muodostuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
3) Merkityksiä muunnellaan tulkinnallisessa prosessissa.

Mä muokkaisin tuota tulkintaa tuon toisen kohdan osalta, niin että:
2) Merkitykset muodostuvat yksilön vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja siinä olevien objektien, prosessien ja tapahtumien kanssa, mukaan lukien sosiaalinen vuorovaikutus.

Ja mikä tärkeintä, niin NUO MERKITYKSET OVAT TALLENNETTUNA KUNKIN TOIMIJAN AIVOISSA KONSEPTUAALISESTI!

Tuo Blumerin kolmijako kiteyttää aika hyvin jonkin konseptin merkityksen. Se konsepti ja siihen liittyvät relevantit kategoriat ovat tilannekohtaisia. Toisekseen näiden merkitysten ja konseptien alkulähde on vuorovaikutus ympäristön kanssa. Ja kolmanneksi nämä konseptit muokkautuvat yksilöllisiksi käsitteiksi ihmisten omissa tulkinnallisissa prosesseissa.

Tämä olikin itselle uusi titteli josta ennen en ollut kuullut. Itselle tuo funktionaalisuus tuo mieleen ihmisen biologisena olentona. Selviytymisen kannalta ei ole olleellista tietää mikä jokin on eli sen essenssistä vaan mitä tuolla jollain voidaan tehdä. Mitä se merkitsee minulle.

Onko tuon symbolisen interaktionismin lisäksi jotain muita, ihmisen bilogiseksi olennoksi olettavia koulukuntia joihin olisi hyvä perehtyä asian kokonaisvaltaiseksi hahmottamiseksi?

Ja mikä tärkeintä, niin NUO MERKITYKSET OVAT TALLENNETTUNA KUNKIN TOIMIJAN AIVOISSA KONSEPTUAALISESTI!

Tuo Blumerin kolmijako kiteyttää aika hyvin jonkin konseptin merkityksen. Se konsepti ja siihen liittyvät relevantit kategoriat ovat tilannekohtaisia. Toisekseen näiden merkitysten ja konseptien alkulähde on vuorovaikutus ympäristön kanssa. Ja kolmanneksi nämä konseptit muokkautuvat yksilöllisiksi käsitteiksi ihmisten omissa tulkinnallisissa prosesseissa.

Tuo konspetuaalisuus on itselle vielä kovin epäselvä termi etttä mitä sillä tarkoitetaan.
Sikäli kun kyse on merkityksestä tuon konseptin idean täytynee olla vahvasti sidottu tunteeseen?
Tunnehan on se komponentti joka antaa koetulle merkityksen, eikö näin liene asain laita?
Tuo on jotain haluttavaa, vihattavaa, pelättävää, yhdentekevää. Sanoila voimme analysoida ja määritellä mutta ainoastaan tunne kertoo mitä havainnon tai ajattelun objekti merkitsee.
Esiapinallemme ei ollut tärkeää kyky määritellä hunajan sisältämä fruktoosi ravintoaineeksi jonka maksa kykenee muuntamaan pahan päivän varalle helposti varastoitavaksi rasvaksi vaan hunajan merkitys löytyy sen ihanan makeuden herättämässä halun tunteessa.
Tämä selittänee sen myös tekaistujen älyjen vaikeudet hahmontunnistuksessa ja vaikeudet tietoisen koneälyn rakentamisessa.
Koneälyllä kun ei ole homeostaattisten prosessien tuomaa kykyä tuntea niin ei voi hän myöskään liittää kokemuksiinsa merkitystä, eikä näin ollen tulla tietoiseksi kokemastaan tai käyttämistään käsitteistä.
Tuo kai se tietoisuuden pointti ihmisen näkökulmasta on. Antaa koetulle merkitys.
Ennen kun voimme muodostaa käsitteitä koskien sitä mitä on olemassa on meidän muodostettava käsitys siitä mitä nuo jotkin merkitsevät. Tuota kai se funktionaalisuus on. Ought before is.

Joo, Symbolinen Interaktionismi on ihan mielenkiintoinen ajatus suuntaus.

Mitä tulee konsepteihin, niin en niitä pelkästään yhdistäisi tunteisiin. Mutta sinänsä hyvä pointti sulla, että riittääkö "konseptin käsite" kattamaan kaikki ne merkitykset joita yksilöt antavat objekteille?

On esitetty kognitiivista kolmijakoa (Parsons & Shils vuonna 1951 kirjassa "Toward a general Theory of Action"), josta mä olen tehnyt karkean yleistyksen kolmeen kognitiiviseen moodiin:
- Analyyttinen eli faktapohjainen ajattelu
- Normatiivis-behavioraalinen eli normatiivinen ja käyttäytymistä seuraava ajattelu
- Hedoninen ajattelu (tunteet, valenssi, preferenssit, intressit, jne...)

Tuo sun tunnepohjainen merkityksenanto ei ole ainoa tapa lähestyä tuota hedonista tulkintaa, vaan se voi yleisemmällä tasolla perustua myös positiiviseen taikka negatiivisen valenssiin. Tällöin asiat saavat merkityksen niiden + ja - valenssin perusteella.

Ja nuo "konseptit" kuten ne itse ymmärrän ovat juuri tuollaisia assosiatiivisia kategorisointeja, jotka voivat liittyä jokaisen yllä mainittuun kognition tyyppiin.

Meillä voi siis olla konsepteja, jotka on muodostettu faktapohjalta, konsepteja jotka on normatiivisia, ja konsepteja jotka on muodostettu tunteiden taikka hedonisen valenssin pohjalta. Monia muitakin tapoja muodostaa konsepteja on, esimerkiksi esteettisiin arvoihin perustuvat konseptit.

Yleisesti taitaa olla niin, että konseptit ovat tuota Naturalistin edellä kirjoittamaa kommenttia mukaillen empiirisen kokemuksen rationalisointeja eli niillä annetaan merkitys kokemuksille ja maailman objekteille.

Ja se tapa millä konsepteja on perinteisesti lähestytty psykologiassa on liittynyt kategorisaatioon. Eli jonkin sanan ja objektin merkitys on perustunut niihin assosiatiivisiin kategorioihin joihin tuo konsepti liitetään.

Nää kategoriat toki voi perustua tunteisiin, faktoihin, hedoniseen valenssiin, ja oikeastaan ihan mihinkä vaan mitä tietoinen mieli pystyy kategorisoimaan.

Tuo Symbolinen Interaktionismi puolestaan painottaa sitä puolta tässä hommassa, että ne objektit ja asiat saavat merkityksensä kussakin kontekstissa niiden käyttötarkoituksen mukaan.

Nojuu. Valenssi ja intensiteetti. Merkityksen perustekijät voitaisiin kai sanoa.

Yleisesti taitaa olla niin, että konseptit ovat tuota Naturalistin edellä kirjoittamaa kommenttia mukaillen empiirisen kokemuksen rationalisointeja eli niillä annetaan merkitys kokemuksille ja maailman objekteille.

Hieman vierastan tuota merkityssanan käyttöä tässä. Ehkä rationalisoinnin yhteydessä olisi parempi puhua tarkoituksesta?

Jos meillä on tällainen maailman objekti(eli todellisuuden virrasta mielivaltaisesti havaintokäsitteeksi rajattu kategoria) ja sana "puu" joka viittaa tähän objektiin niin missä mielessä tämä sana antaa tuolle objektille meriktyksen?
Määritelmänsä kautta? "Puu on materiaalia josta voidaan rakentaa talo"? Onko tuo määritelmä se merkitys?
Vai onko merkitys se valenssikokemus joka liittyy ajatukseen talosta ja sen tuomasta lämmöstä ja suojasta ja antaa motiivin talon rakentamiselle?

Entä sitten merkitys vailla funktiota?
Kun puhutaan kokemuksen merkityksellisyydestä niin harvoin siihen nähdäkseni rationaalisuus liittyy. Ei upean auringonlaskun merkityksellisyys seuraa siitä että ajatellaan kuinka kaunis tuo lasku on ja miten tuo ihana puna on seurausta sähkömagneettisten aaltojen matkasta ilmakehän halki. Päinvastoin. Merkitykselliset kokemukset yleensä nimenomaan hiljentävät tuon rationaalisen paskaajauhavan mielen ja todellisuus pääsee raakana sisään ilman kielen käsitteellisiä lokerointeja. Awe, niinku lontoossa sanotaan ja syvä kunnioitus ja ihmetys niinku suomeksi käännetään. Ei tuolla merkityksellisyydellä ole mitään tekemistä ajattelun kanssa nähdäkseni.

Voitteko naturalistin kanssa selventää mitä tarkalleen ottaen tarkoitatte tuolla merkityksellä jonka vaikkapa sana "puu" maailman objektille antaa.

Et ole ymmärtänyt kaikesta päätellen meidän muiden ja mun kommentteja tässä ketjussa, koska mä nimenomaan olen lähtenyt siitä oletuksesta, että sanat sinällään ei merkitse mitään, ne vain mahdollistavat viittauksen kyseiseen objektiin. Se merkitys syntyy konseptien kautta.

Jos tarkastelet tuota Ogden & Richards merkityskolmiota (Semantic Triangle tai Triangle of Meaning) taikka Charles Sanders Peircen vastaavia ajatuksia ja hänen tekemäänsä kolmijakoa, joista kummastakin on jo kirjoitettu tässä keskustelussa, niin..

...voidaan sanoa, että on olemassa sana, konsepti ja objekti. (Ajattele tuo tasakylkisenä kolmiona.)


Sanat ei siis merkitse mitään, mutta niillä voidaan viitata objekteihin kuten "puu". Mutta jotta tuon sanan ja sen objektin merkityksen johonka tuolla sanalla viitataan ymmärtää, niin tarvitaan konsepti eli merkitystulkinta.

Tästä on psykologiassa tehty tutkimusta vuosikymmeniä. Ja tähän liittyy läheisesti kategorisaatio, jonka ongelmat on myös tuotu esille, ja se kuinka nämä ongelmat saadaan ratkaistua.

Ei siis ole olemassa mitään täydellistä "puun" konseptia, joka kattaisi kaikki mahdolliset puun merkitykset ja käyttötarkoitukset, vaan ennemminkin on niin että kun yksilö kohtaa tuon sanan taikka objektin "puu", niin se merkitys muodostuu ja assosioituu sen kontekstin ja siihen kontekstiin kuuluvien relevanttien kategorioiden kautta.


Ja kun ajatellaan jotakin kommunikaatiotilannetta kahden henkilön välillä, niin ensinnäkin tuo sana "puu" auttaa näitä keskustelijoita sanakirjamääritelmällisesti viittaamaan samaan objektiin. Toisekseen se konteksti rajaa sen objektin ja sanan merkitystä jolloin kummankin on helpompi ymmärtää sitä mistä puhutaan. Mutta kummallakin henkilöllä on myös aavistuksen verran toisistaan poikkeavat konseptit siitä, mitä objektit luokkaa "puu" heille merkitsevät.

Näin on varmastikin silloin jos toinen keskustelijoista on metsuri ja toinen ns. "puunhalaaja"! But you get the point?

Juu en varmasti ole ymmärtänyt. Menevät monesti nämä jutut itseltäni yli hilseen, sen myönnän.
Mut toi öljylanteen selostus auttoi. Eli "puun" merkitys on tuo assosisaatiokartasto.

Näin on varmastikin silloin jos toinen keskustelijoista on metsuri ja toinen ns. "puunhalaaja"! But you get the point?

Selkis. Moottorisaha kädessä murhatyöhön lähdettäessä assosisaatiokartan marinoiva valenssi ja intsensiteetti ovat varmasti erilaiset kun halihommiin mentäessä. Siksi maailmanobjektin merkitys niin erilainen sankariemme kohdalla.
Tavallaan vetää mielen matalaksi. Kun assosiaatiokarttame voivat noin kovin poiketa(mitä monimutkaisempi ja sirpaloituneempi maailma sitä enemmän poikkeavat)? toisistaan ei tuo anna paljoakaan toivoa maailmaa riivavien ongelmien ratkaisemiseksi ja maailmanrauhan saavuttamiseksi. Niin kauaksi on revitty assosisaatioavaruutemme toisistaan.

No nythän tuo näyttää siltä, että tämä mun näkökulma edes jotenkin aukeni sulle!

Ja eipä tuo haittaa mitään jos ajattelet asioista eri tavoin kuin minä. Sinulla vain on eri konseptit asioista. Se sinulle sallittakoon!

Tuosta maailmanrauhasta ja toisistaan erillään olevista assosiaatiokartoista mä olen lanseerannut sellaisen konseptin kuin "konfliktiyhteiskunta". Se tarkoittaa siis sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset kulttuurisesti eli konseptiensa kautta eroavat niin paljon toisistaan, että he alkavat vierastaa toisiaan, jolloin kommunikaatio ihmisten ja ihmisryhmien välillä vähenee, ja syntyy yhä enemmän erilaisia konflikteja ihmisten ja ryhmien välillä.

Helppo yhtyä tuohon konfliktikonseptiisi. Kun tiedämme että representaatiomme todellisuudesta synnytetään korkeimmalla kielellisen abstraktion tasolla luotujen ennusteiden pohjalta on selvää että kulttuuriset erot vaikuttavat vahvasti siihen miten ihminen kokee ja näkee maailman. Ja erityisen huolestuttavaa että tämä kehitys tapahtuu myös kulttuurin sisällä kuten länsimaiden kohdalla saamme observoida. Pirstaloidumme yhä pienempiin viiteryhmiin joiden todellisuuskokemuksilla on enää hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Niettszchehän tämä kehityksen toki jo ennustikin kun pohti jumalan kuoleman seurauksia. On luotava uudelleen arvojen arvot, merkitysten merkitykset ja konseptien konseptit. Tässä emme ole onnistuneet mikä toki on ymmärrettävää. Kehitys on kulkenut aika suoraviivaisesti protestanttilaisuudesta, kohti nykyteknologian mahdollistamaa yltiöinvidualismia jossa egosta tosiaan viimeinkin on tullut kaiken mitta.
Konfliktiyhteiskunnallisia ajatuksia on laillasi muuten pohtinut jo aikoinaan suuren sodan jälkimainingeissa alfred korzybski joka hienossa kirjassaan Science and Sanity: introduction to non-aristotelian systems
esitti kaiken yksilöllisen ja yhteisölllisen kärsimyksen ja konfliktien syynä olevan kielemme primitiiviset rakenteet jotka sitten vääristävät maailman omaksi kuvakseen.
Siitä lienee helppoa ole myös partakallen kanssa samaa mieltä että konseptifilosofisten pohdintojemme tarkoitus ei ole ainoastaan selittää maailmaa vaan muuttaa se.

[Purdue]

Vastaan tässä ensin edelliseen ja sitten tähän kommenttiisi.

Lainasit: “Joo, mä olen materialistinen ontologinen realisti, mikä tarkoittaa, että perimmältään olemassa on vain materian obekteja ja niiden luonnonlakien ohjaamia prosesseja. Materian evoluutio tuotti sitten emergentin rakenteen joka mahdollisti elämän eli geneettisen informaatiosysteemin. Elämän evoluutio tuotti uuden emergentin rakenteen ei kulttuuria luomaan kykenevän eläimen eli memeettisen informaatiosysteemin. Sosiaalisissa systeemissä ei näiden kulttuuristen eläinten lisäksi ei ole mitään muita kokijoita ja toimijoita. Kaikki mentaalinen myös sosiaaliset systeemit ovat olemassa vain meemikoneisiin hajautuneina subjektiivisina tottumuksina (ajattelua ja käyttäytymistä tuottavien meemien toimintana).

Mä alan seuraavaksi ihmettelemään noita sun esittämiä ideoita. Mutta mä näen edelleen pulmaksi sen, että sulla on pyrkimys tuoda sosiaaliset konseptit korvien välistä [mielen ulkoiseen] realitodellisuuteen, mitä itse pidän virheenä. [Mieli on olemassa aivojen materiaalisen prosessin käynnissä olemisena eli osana reaalisesti olemassa olevaa yksilöä.]”

Lisäsin hakasulkuihin pari täsmennystä.

Kirjoitit: “Mä taas ajattelisin, että sä puhut ihan eri asioista kuin minä. En ole puhunut sosiaalisista järjestelmistä, rakenteista taikka instituutioista ollenkaan, vaan OIKEISTA IHMISISTÄ.”

Näistä oikeista ihmisistä muodostamme representaatioita (meemejä) kuten kaikesta muustakin olevasta.


Kirjoitit: “ET VOI KIELTÄÄ SITÄ ETTEIKÖ IHMISTEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS OLISI MYÖS MATERIAALISTA TOIMINTAA JOKA ON AISTEIN HAVAITTAVISSA!

Ajattele vaikkapa itseäsi kaupan kassalla. Jos maksat ostoksesi käteisellä, niin tuo ostotapahtuma edellyttää sinulta ja kassalta fyysistä toimintaa ja vuorovaikutusta. Sinun tulee ojentaa rahat myyjälle ja myyjän on otettava rahat vastaan.”

En kiellä ihmisten intersubjektiivisen vuorovaikutuksen todellisuutta. Se ilmenee meille meemien genotyyppeinä. Havainnoimme tämän materiaalisen toiminnan epäsuoran realismin mukaisesti päivittämällä näistä todellisista ihmisistä muodostamiamme representaatioita, kuten päivitämne kaikkia muitanin representaatioita.


Kirjoitit: “Ja tuo reaalitodellisuuden ymmärtäminen ei edellytä sosiaalisten konseptien tuomista korvien välistä reaalitodellisuuteen, mutta se edellyttää sen ymmärtämistä että mitä esim. sinun ja tuon kassan korvien välissä liikkuu kun sinä maksat ostoksesi ja kassa ottaa maksun vastaan.”

Jokainen ymmärtää reaalitodellisuuden omalla – enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopivilla – tavalla. Tämä pätee myös kaupan kassan ja asiakkaan vuorovaikutukseen. Intersubjektiivisuus ei ole jaettua todellisuuden kokemista, vaan intersubjektiivisen prosessin toteuttamista.

Kirjoitit: “Se taas edellyttää sen tajuamista, että sekä sinä että tuo kassa teette tilanteesta subjektiivisen tulkinnan (merkitystulkinnan), ja sitä ohjaavat ne konseptit joita teidän pään sisällä on. Teillä kummallakin on tilanteeseen liittyviä erilaisia konsepteja, jotka liittyvät teidän identiteetteihin, maksamiseen ja yleensä kaupassa asioimiseen.”

Tästä olen täysin samaa mieltä. Intersubjektiivinen vuorovaikutusprosessi onnistuu, jos vuorovaikuttajien representaatiot (meemit) ovat riittävän yhdenmukaiset. Ellei ole, niitä päivitetään ja seuraavalla kerralla homma sujuu paremmin.

Kirjoitit: “Tuon reaalitodellisuuden ymmärtäminen (sinun ja kassan välinen fyysinen vuorovaikutus) edellyttää sitä että teidän kummankin pään sisässä tapahtuu jotakin (tulkinta) jotta te ymmärrätte tilanteen, ja osaatte toimia oikein siinä kontekstissa.”

Olen samaa mieltä.


Kirjoitit: Sä puhut ihan eri asioista kun viittaat sosiaalisiin konsepteihin kuten sosiaalisiin järjestelmiin, rakenteisiin ja instituutioihin.

Mä sen sijaan puhun ‘sosiaalisesta vuorovaikutuksesta’ joka tapahtuu fyysisten ihmisten välillä, ja johon vaikuttaa se mitä nämä ihmiset ajattelevat eli heidän subjektiiviset tulkintansa tuosta tilanteesta.”

Sekä sosiaalisista rakennekonsepteista että vuorovaikutus sekvenssien konsepteista kullakin on oma subjektiivinen käsitys. Itseasiassa nämä eivät ole erillisiä prosesseja, vaan nämä molemmat aspektit toteutuvat yhden ja saman meemin toimintana.


Kirjoitit: “Yhteiskuntatieteet nyt kuitenkin ovat pääsääntöisesti kukin oman tieteenalansa erityispiirteet huomioiden kiinnostuneet pääsääntöisesti tutkimaan siitä mitä tuossa reaalimaailmassa tapahtuu oikeiden fyysisten ihmisten välillä.”

Tämä perimmäinen intressi ymmärtää todellisuutta ei muutu miksikään vaikka nykyiset rationaalisen pohdinnan avulla muodostettu teoriat muunnetaan empiiriseen tietoon perustuviksi teorioiksi. Tieteenalojen on johdettava omasta autonomiastaan (dokmeistaan) syvemmälle menevän poikkitieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi.

Kirjoitit: “Tuo sun näkökulma jossa ‘Kaikki mentaalinen myös sosiaaliset systeemit ovat olemassa vain meemikoneisiin hajautuneina subjektiivisina tottumuksina’ joko kieltää käytännössä tuon reaalimaailman olemassaolon koska kaikki tapahtuu korvien välissä, taikka sitten käsitteellistää reaalimaailman ja subjektiiviset tottumukset toisistaan irrallisina elementteinä.”

En kiellä subjektiivisen mielen ulkopuolisen reaalitodellisuuden osan olemassaoloa. Se on olemassa sellaisena kuin on subjektiivisistä käsityksistämme riippumatta. Nämä subjektiiviset käsitykset ovat olemassa myös osana materiaalista todellisuutta aivojen materiaalisina prosesseina.

Kirjoitit: “Kirjoitat, että ‘olen materialistinen ontologinen realisti, mikä tarkoittaa, että perimmältään olemassa on vain materian obekteja’ mutta lopulta näet vain aivot materiaalisina objekteina, ja sosiaalista todellisuutta ei sinulle ole materiaalisesti olemassa.”

Tämä on väärinkäsitys. Todellisuus (sekä subjektiivisen mielen ulkopuolinen todellisuus että subjektiivinen mieli) ovat molemmat olemassa sellaisena kuin ovat käsitylsistämme riippumatta.

Kirjoitit: “Kun kuitenkin on niin, että ihmisten välinen vuorovaikutus on materiaalista luonteeltaan. En minä puhu sosiaalisista järjestelmistä, rakenteista taikka instituutioista koska niitä EI ole materiaalisesti olemassa aivan kuten kirjoitat (tästä ollaan yhtä mieltä), vaan sosiaalinen vuorovaikutus KOOSTUU IHMISISTÄ eli YKSILÖISTÄ.

Eikö ihmisyksilöt sitten ole materian objekteja?

Ja eikö materiaalisten aivojen konseptuaaliset tulkinnat ohjaa sitä kuinka ihmisyksilöt materiaalisina objekteina käyttäytyvät? ”

Olen samaa mieltä, että vuorovaikutus on materiaalista toimintaa. Se ilmenee meemien fenotyyppeinä.

Sosiaalisten systeemien suhteiden ymmärtämisen lisäksi myös yksilöiden käyttäytyminen ja ajattelu (joka on mielen sisäistä käyttäytymistä) on meemien ohjaamien tapahtumasekvenssien suorittamista.

Tosiaalinen vuorovaikutus koostuu ihmisten eli yksilöiden toiminnasta; ei pelkästä olemisesta.

Ihmisyksilöt ja myös heidän suorittamat intersubjektiiviset aktit ovat materiaalisesti olemassa.

Materiaalisten aivojen omaksumat konseptuaaliset tulkinnat (meemit) ohjaavat sitä kuinka ihmisyksilöt materiaalisina objekteina käyttäytyvät.


Kirjoitit: “... vielä kommentti liittyen tuohon sosiaalisen todellisuuden objektiiviseen ja subjektiiviseen luonteeseen.

‘Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen’ on Berger & Luckmannin vuonna 1966 julkaisema kirja, joka aloitti suuntauksen nimeltä sosiaalinen konstruktionismi.

Mun näkemykset myötäilee jollakin tavalla heidän käsityksiään objektiivisesta ja subjektiivisesta todellisuudesta, joskin mä painotan tuon objektiivisen todellisuuden materiaalista luonnetta.”

Olen samaa mieltä objektiivisen todellisuuden olemassaolosta. Siihen sisältyy myös subjektiivisten mieltemme synnyttämät materiaaliset prosessit.

Olen myös lukenut tuon kirjan. Kaikki yhteiskuntien rakenteelliset suhteet ovat olemassa vain yksilöiden käsityksiä. Ne pätevät vain niin kauan kun riittävän niihin moni uskoo.


Kirjoitit: “Tuossa on pari hyödyllistä linkkiä, ja erinomainen video jossa selitetään tämä näkökulma:

https://kauppa.gaudeamus.fi/sivu/tuote/ ... nen/124966

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Socia ... of_Reality

Varsinkin tuo todellisuuksien tyypittely neljään mahdolliseen tyyppiin ajassa 9:45 minuuttia on erinomainen. Siinä hän jakaa todellisuudet nelikenttään kahden ulottuvuuden perusteella:
- Verifikoitavuus (objektiivinen ja subjektiivinen)
- Suhde ihmismieleen (itsenäinen ja riippuvainen)”

Meni mietintämyssyyn. Palaan näihin, jos ne aiheuttavat muutoksia edellä sanottuun. Toivottavasti osasin nyt selventää vähän paremmin omia käsityksiäni.

No joo, olihan tossa sun kommentoinnin loppupuolella viittauksia materiaaliseen todellisuuteen. Ehkäpä me ei niin eri tavoin ajatella, vaikka toki painotuseroja on, ja se eri näkökulma.

Näkökulma on tärkeä. Jos katsoo asioita vain yhdestä näkökulmasta, niin silloin käsissä on arpakuutio, jonka jokaisella sivulla on numero 1. Jos taas pystyy mielessään katsomaan asioita eri näkökulmista, niin parhaimmillaan käsissä on arpakuutio, jonka jokaisella sivulla on eri numero.

Pointti siis se, että sitä samaa arpakuutiota (todellisuutta) on mahdollista lähestyä eri näkökulmista, mutta jokaisessa tapauksessa on kuitenkin kyseessä sama arpakuutio (todellisuus).

Musta siis tuntuu, että meillä on kummallakin yksi primäärinen sivu tuosta arpakuutiosta mielessä, ja se ei ole sama sivu, mutta silti me katsotaan samaa arpakuutiota.

[Naturalisti]

No joo, olihan tossa sun kommentoinnin loppupuolella viittauksia materiaaliseen todellisuuteen. Ehkäpä me ei niin eri tavoin ajatella, vaikka toki painotuseroja on, ja se eri näkökulma.

Näkökulma on tärkeä. Jos katsoo asioita vain yhdestä näkökulmasta, niin silloin käsissä on arpakuutio, jonka jokaisella sivulla on numero 1. Jos taas pystyy mielessään katsomaan asioita eri näkökulmista, niin parhaimmillaan käsissä on arpakuutio, jonka jokaisella sivulla on eri numero.

Pointti siis se, että sitä samaa arpakuutiota (todellisuutta) on mahdollista lähestyä eri näkökulmista, mutta jokaisessa tapauksessa on kuitenkin kyseessä sama arpakuutio (todellisuus).

Musta siis tuntuu, että meillä on kummallakin yksi primäärinen sivu tuosta arpakuutiosta mielessä, ja se ei ole sama sivu, mutta silti me katsotaan samaa arpakuutiota.

Mietin, että johtuisiko tuon sävyero näkemyksemme perimmäisestä tavasta hahmottaa todellisuutta. Itse olen presentismin kannattaja. Mennyttä ei enää ole, tulevaa ei vielä ole, on vain nyt. Menneestä on vain jälkiä nykyisyydessä. Eternalismissa mennyt on läsnä vahvemmin.

Olen nyt yrittänyt sisäistää sivulla 17 olevaa kuviota Sos_Maailma_Vienti_191224a.png ja sen selityksiä. viewtopic.php?p=310280#p310280

Ehdottelen tässä kommentissa monenlaisia muutoksia tuohon sun kaavioon. Niiden jälkeen se alkaa muistuttaa loogiselta rakenteeltaan hyvin pitkälle Jalo Arkivalon esittämän kuvion 2 kkuvausta, jossa vihreät hymynaamat voidaan samaistaa sosiaalisen systeemin yksilöihin, esimerkiksi sun kaavion henkilöihin A, B ja C. Näistä yksi on Jalon kaaviossa piirretty auki. Siinä näkyy kuinka yksilö on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa sensorisen ja motoristen prosessien välityksellä, jota edustaa kaksipäinen nuoli todellisuuteen, jonka osa yksilö on.

viewtopic.php?p=308472#p308472

Olisi kiinnostavaa pohtia voisiko näistä sun ja Jalon malleista kehittää synteesin, minkä perustaan voisi sitten alkaa sijoittamaan muita pastan ikuisuus aiheita, kuten vapaa tahto, aivojen välittäjäaineet, psykedeelit, meditaatio, yms…

Kommentteja kuvion selitys teksteistä:

• Sosiaalinen maailma koostuu kahdesta todellisuuden tasosta: objektiivinen materiaalinen todellisuus jolla sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu, sekä henkilöiden yksityinen subjektiivinen tulkittu todellisuus.

=> “Sosiaalisen maailman” tapahtumat tapahtuvat samassa materiaalisessa todellisuudessa kuin kaikki muutkin tapahtumat. Mitään siitä erillistä sosiaalista maailmaa ei ole olemassa. Olemassa on vain yksi objektiivinen materiaalinen todellisuus, jossa kaikki (myös sosiaalinen vuorovaikutus) tapahtuu.

• Kuviossa henkilöt B ja C ylläpitävät objektiivista sosiaalista todellisuutta, jota henkilö A ei yksipuolisesti pysty muuttamaan. Henkilö A joutuu siis kohtaamaan objektiivisen sosiaalisen todellisuuden annettuna.

=> Kuvion objektiivisen todellisuuden rajaviiva pitäisi piirtää niin, että myös henkilöiden A, B ja C tulkittu todellisuuden olisivat osa objektiivista todellisuutta. Nämä yksilöiden tulkittu todellisuuden ovat materiaalisesti olemassa yksilöiden aivojen materiaalisten prosessien kännissä olemisena. Henkilöt B ja C eivät ylläpidä mitään intersubjektiivista objektiivista sosiaalista todellisuutta. Sitä ei ole olemassa. Sen sijaan he suorittavat intersubjektiivisia akteja kaikille yhteisessä reaalitodellisuudessa. Nämä ovat subjektiivisten meemien ilmentymiä eli fenotyyppejä. B ja C sekä myös A mikäli tarkkailee tapahtumaa tulkitsevat kukin sen omalla tavallaan ja päivittävät sen mukaan omia käsityksiään (meemejä). Kukaan heistä ei voi muuttaa jo tapahtunutta reaalitodellisuuden ilmentymää, jota ei ole enää olemassa. Olemassa on vain henkilöiden (mahdollisesti muuttuneet) subjektiiviset tulkinnat. Kaikki heistä voivat pohdintansa avulla muuttaa omia yulkintojaan, mutta ei toisten (paitsi uusien intersubjektiivisen aktien avulla). Jokainen kohtaa todellisuuden vain oman subjektiivisen käsityksensä varassa. Mitään annettua subetiivista todellisuutta ei ole olemassa. Se on muodostunut kaikille omien empiiristen kokemusten avulla (myös muilta oppiminen tapahtuu empiirisesti).

• ORANSSI NUOLI kuvaa henkilön A tilannetta. Hän kohtaa objektiivisen sosiaalisen todellisuuden henkilöiden B ja C toiminnan muodossa.

=> A kohtaa objektiivisen (sosiaalisen) todellisuuden henkilöiden B ja C toiminnan (heidän tuottamien meemien imeytyminen ei fenotyyppien) muodossa ja sama pätee myös henkilöihin B ja C itseensä. Kaikki kohtaavat toisensa (silloin kun kohtaavat) samassa materiaalisessa todellisuudessa.

• SINISET NUOLET kuvaavat henkilöiden B ja C yhdenmukaisia odotuksia objektiivisen materiaalisen vuorovaikutuksen tasolla.

=> Sininen rajaviiva objektiivisesta todellisuudesta pitää poistaa, koska mitään objektiivisesta todellisuudesta erillistä sosiaalista vuorovaikutusta ei ole olemassa. Kaikki objektiivisen todellisuuden tapahtumat tapahtuvat yhdessä ja samassa reaalitodellisuudessa. Samasta syystä pitää siniset nuolet muuttaa oranssiksi. Kaikki tapahtuu samassa todellisuudessa.

• VIHREÄ NUOLI kuvaa henkilöiden B ja C intersubjektiivista suhdetta, eli sitä missä määrin henkilöt käsittävät tilanteen samalla tavalla.

=> Vihreä nuoli pitää poistaa kokonaan, koska se edustaisi telepatiaa. Yksilöiden subjektiivisten todellisuuksiin välillä ei ole suoraa yhteyttä. Kaikki informaatio välittyy yhden ja saman todellisuuden kautta. Kaikki kaavion kaksipäisen nuolet ovat näiden muutosten jälkeen oransseja. Ne edustavat sensorisia ja motorisia prosesseja joiden avulla yksilöt ovat vuorovaikutuksessa todellisuuden (myös toistensa) kanssa.


Kommetteja kuviosta:

• OBJEKTIIVINEN SOSIAALINEN VUOROVAIKUTUS Henkilöiden B ja C intersubjektiivinen jaettu tulkittu todellisuus muodostaa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa henkilön A objektiivisen sosiaalisen todellisuuden.

=> Henkilöillä B ja C ei ole intersubjektiivista jaettua ja tulkittua todellisuutta. Molemmilla on oma enemmän tai vähemmän toistensa kanssa yhteensopiva subjektiivinen käsitys sosiaalisesta todellisuudesta. Sama pätee myös henkilöön A. Myös hänellä on sosiaalisesta todellisuudesta vain oma subjektiivinen käsitys. Intersubjektiiviset aktit (meemien ilmentymät eli fenotyypit) ovat julkisia, mutta jokainen muodostaa niistä epäsuoran realismin mukaisesti oman subjektiivisen representaation (tai päivittää jo olemassa olevaa).

=> Henkilöiden A, B ja C tulkitut todellisuudet ovat subjektiivisia ensimmäisen persoonan käsityksiä. Tiede tavoittelee todellisuudesta objektiivista kolmannen persoonan näkökulmaa, mutta sen empiirisistä kokemuksista muodostamat teoriat ovat aina vain efektiivisiä malleja; eivät vielä itse todellisuutta. Ja näistä malleista jokaisella on vain subjektiivinen ensimmäisen persoonan representaatio, mikäli on mitään käsitystä.

=> Edellä ehdotettujen muutosten jälkeen kuvio on loogisesti identtinen Jalo Arkivalon esittämän kuvion 2 kanssa, jossa vihreät hymynaamat voidaan samaistaa sosiaalisen systeemin yksilöihin, esimerkiksi henkilöihin A, B ja C. Näistä yksi on Jalon kaaviossa piirretty auki. Siinä näkyy kuinka yksilö on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa sensorisen ja motoristen prosessien välityksellä, jota edustaa kaksipäinen nuoli todellisuuteen, jonka osa yksilö on.

viewtopic.php?p=308472#p308472

=> Reaalitodellisuudesta erillistä objektiivista sosiaalista todellisuutta ei ole olemassa. Kaikki tapahtuu yhdessä ja samassa objektiivisessa materiaalisessa todellisuudessa.

Esimerkki kuinka tulkita tuota kuviota:

• Ajatellaan tilannetta, jossa Henkilö A on autoilija joka ajaa ylinopeutta, ja Henkilöt B ja C ovat poliiseja poliisiautossa, jotka pysäyttävät Henkilön A antaakseen hänelle sakot.

Tässä tapauksessa Henkilöt B ja C luovat vuorovaikutuksen materiaalisella havaittavissa olevalla tasolla Henkilölle A objektiivisen sosiaalisen todellisuuden. Eli minkä?

=> Jokaisella näistä henkilöistä on subjektiivinen käsitys tapahtumista. Kaikki tapahtumien sekvenssiin liittyvät meemien ilmentymät (fenotyypit) esiintyvät yhdessä ja samassa reaalitodellisuudessa, eikä missään erillisessä sosiaalisessa todellisuudessa. B:n ja C:n tulkinnat ovat riittävän yhdenmukaiset tapahtuneesta, joten A saa sakot. A voi vain todeta tämän tapahtuneeksi tosiasiaksi. Kaikilla on ainakin jossakin määrin eri käsitys tapahtuneesta.


• Henkilön A objektiivinen sosiaalinen todellisuus on:
- sellainen ettei Henkilö A pysty sitä yksipuolisesti muuttamaan.
- sellainen ettei Henkilön A oma subjektiivinen tulkinta vaikuta siihen.
- sellainen että hän kokee sen todellisuuden vuorovaikutuksen materiaalisella tasolla, ja tämä henkilöiden B ja C fyysinen toiminta ja vuorovaikutus on aivan yhtä todellista kuin vaikkapa heidän autonsa taikka tien varressa kasvavat puut.

=> Kukaan ei voi muuttaa jo tapahtunutta, ei yhdessä eikä erikseen. Kaikki voivat muuttaa pohdintojensa perusteella omia käsityksiään.

• Pointti siis se, että Henkilöiden B ja C intersubjektiiviset odotukset siitä, että ylinopeutta ajavalle Henkilö A:lle annetaan sakko, johtavat siihen että materiaalisessa maailmassa Henkilö A ei pysty tätä materiaalista todellisuutta ja vuorovaikutusta muuttamaan. Henkilö A kohtaa siis tuon sosiaalisen vuorovaikutuksen ja materiaalisen todellisuuden ulkoapäin annettuna.

=> Olemassa ei ole intersubjektiivisia oletuksia. On vain intersubjektiivista vuorovaikutusta, josta muodostuu subjektiivisia käsityksiä ja odotuksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän yhteneviä. Jatkamalla jo tapahtunutta taitavasti neuvottelemalla, saattaa poliisit (B ja C) muuttaa käsitystään ja antaa A:lle vain huomautuksen (mikä tosin on hyvin epätodennäköistä).

• Ja kun tämän laajentaa koskemaan koko yhteiskuntaa ja sosiaalista todellisuutta, niin yhteiskunta koostuu yksilöiden toiminnasta, mutta tämän toiminnan materiaalisella vuorovaikutuksen tasolla eri toimijat luovat toisilleen erilaisia objektiivisia todellisuuksia, joita taas toiset toimijat eivät pysty muuttamaan.

=> Ei ole olemassa materiaalisesti todellisuudesta erillistä sosiaalista todellisuutta. Yksilöiden toiminta toteutuu yhdessä ja samassa reaalitodellisuudessa kuin kaikki muutkin tapahtumat. Näistä tapahtumista he muodostavat sitten subjektiivisen käsityksen todellisuudesta. Näin ollen yhteiskunta hajautuu yksilöiden subjektiivisiksi käsityksityksiksi kuten koko muukin kulttuuri. Mitään yhteisesti jaettua kollektiivista käsitystä yhteiskunnasta kuten ei mistään muustakaan ole olemassa.

• Valtio on tällainen objektiivinen toimija, jonka me kaikki kohtaamme. Se ei ole mikään abstrakti rakenne, järjestelmä taikka instituutio, vaan koostuu ihmisyksilöiden ryhmätoiminnasta. Ne yksilöt, jotka valtion toiminnallaan muodostavat, niin samalla luovat muille yhteiskunnan jäsenille sen objektiivisen sosiaalisen todellisuuden jossa heidän on elettävä.

=> Näin voi hyvin käytännön tasolla ajatella, mutta tarkkaan ottaen näin ei ole. Koko memeettinen kulttuuri on olemassa kokemuksellisena ja toimivuutta tuottavana subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä. Subjektiivisten mielten ulkopuolella se on vain materian muodostetaan, tahroja paperilla, ääniaaltoja, bittejä tietokannoissa ja muuta sellaista. Tietoista tajunnanvirtaa ja käyttäytymistä siitä syntyy vasta subetiivisissa mielissä. Nämä subjektiiviset mielet eli mentaalinen todellisuus ei kuitenkaan edellytä minkään henkimaailman olemassaoloa. Se on olemassa aivojen neuraalisen prosessien käynnissä olemisena. Yksilön mielen ja mielen sisältöjen (meemien) olemassaolo päättyy näiden prosessien pyshtyessä aivokuolemassa. Kulttuurin olemassaolo päättyy sitä kantavan populaation sukupuuttoon.


• Eli sosiaalinen maailma koostuu todellakin kahdesta tasosta ja todellisuudesta. Toinen on joukko subjektiivisia todellisuuskäsityksiä, ja toinen on joukko objektiivisia todellisuuksia.

=> Eli sosiaalinen todellisuus voidaan ymmärtää kaksitasoiseksi niin, että konkreettiset sosiaaliset tapahtumat ilmenevät yhdessä ja samassa materiaalisessa reaalitodellisuudessa kuin kaikki muutkin todellisuuden tapahtumat. Toisen tason muodostaa subjektiivisiin mieliin hajaantuneet käsitykset sosiaalisesta ja kaikesta muustakin todellisuudesta. Tätä subjektiivisten mielten käsitysten joukkoa voidaan ajatella metaforisesti evoluutio algoritmien ratkaisu joukkona, joka kehittyy memeettisessä evoluutiossa ilman, että kollektiivista suoraan jaettua käsitystä on missään.

• Maailma on todellinen!

=> Materiaalinen maailma on todellinen. Mitään erillistä henkistä ulottuvuutta ei ole tarpeellista olettaa olevaksi. Todellisuuden evoluution voidaan ymmärtää edenneen kolmessa vaiheessa:

1. Materiaalinen evoluutio: Todellisuus kehittyi "alkuräjähdyksestä" alkaen fysikaalisesti ja kemiallisesti luonnonlakien ohjaamana. Tämä vaihe muodosti perustan kaikelle olemassa olevalle.

2. Elämän ja geneettisen evoluution alku: Materian evoluution emergentti tapahtuma tuotti sellaisen materiaalisen olion, joka kykeni hyödyntämään menneisyyden jälkiä – eli geneettistä tietoa – oman toimintansa ohjauksessa. Tämä tarkoitti, että tällainen olio ei enää pelkästään toiminut ulkoisten luonnonlakien vaikutusten mukaisesti vaan pystyi ohjaamaan toimintaansa geeniperimänsä avulla.

3. Kulttuurin ja memeettisen evoluution synty: Biologinen eli geneettinen evoluutio tuotti sitten uuden emergentin hypyn, kun kehittyi olio, joka pystyi tallentamaan omakohtaisia kokemuksiaan, muodostamaan käyttäytymis- ja ajattelutottumuksia ja kommunikoimaan niistä lajitovereidensa kanssa. Tästä käynnisti memeettinen evoluutio, jossa tieto ja käytännöt välittyivät myös yksilöltä toiselle, ja kehittyvät edelleen kulttuurisessa memeettisessä evoluutiossa.

[Naturalisti]

6545623j.jpgLupasin kaaviokuvan joten sitä saatte.
En tosin luvannut että kaaviokuva on täydellisen tieteellinen. Mutta tämähän onkin konseptointiketju.

1. On kuvaus nykyisestä tyypillisesti vallallaan olevasta tietoisuuden käsityksestä. Joka juontaa lääketieteen, ja ehkä vieläkin enemmän joidenkin rankasti yleistävien käsitteelistävien tieteiden luomista käsitteistä.

2. On kuvaus siitä, miten tietoisuuden voisi nähdä toisin. Siinä tietoisuutta ei enää eristetä omaksi materialistiseksi maailmakseen, vaan se on aito osa biologista ja fyysistä todellisuutta. Ja vuorovaikuttaa sen kanssa suoraan. Konseptuaalinen ajattelu on vain yksi osa sen ominaisuuksista.
Oikeastaan koko prosessin voi nähdä liukumana todellisuudesta konseptiin. Jossa konsepti on vain tietoisuuden kaikkein käsittellistetyin ja kielellistetyin taso. Ei muuta.

Pyydän edelleen huomioimaan että tämä on vain luonnokseni. Konsepti, jolla pyrin kommunikoimaan arvon keskustelijoille millaisia ideoita ajattelen.

Tein äsken monia muutosehdotuksia Purduen kaavioon ja se alkoi mielestäni muistuttaa hyvin paljon sinun kuvan 2 mallia. Mitä itse ajattelet?

viewtopic.php?p=311153#p311153

[Purdue]

No joo, olihan tossa sun kommentoinnin loppupuolella viittauksia materiaaliseen todellisuuteen. Ehkäpä me ei niin eri tavoin ajatella, vaikka toki painotuseroja on, ja se eri näkökulma.

Näkökulma on tärkeä. Jos katsoo asioita vain yhdestä näkökulmasta, niin silloin käsissä on arpakuutio, jonka jokaisella sivulla on numero 1. Jos taas pystyy mielessään katsomaan asioita eri näkökulmista, niin parhaimmillaan käsissä on arpakuutio, jonka jokaisella sivulla on eri numero.

Pointti siis se, että sitä samaa arpakuutiota (todellisuutta) on mahdollista lähestyä eri näkökulmista, mutta jokaisessa tapauksessa on kuitenkin kyseessä sama arpakuutio (todellisuus).

Musta siis tuntuu, että meillä on kummallakin yksi primäärinen sivu tuosta arpakuutiosta mielessä, ja se ei ole sama sivu, mutta silti me katsotaan samaa arpakuutiota.

Mietin, että johtuisiko tuon sävyero näkemyksemme perimmäisestä tavasta hahmottaa todellisuutta. Itse olen presentismin kannattaja. Mennyttä ei enää ole, tulevaa ei vielä ole, on vain nyt. Menneestä on vain jälkiä nykyisyydessä. Eternalismissa mennyt on läsnä vahvemmin.

Olen nyt yrittänyt sisäistää sivulla 17 olevaa kuviota Sos_Maailma_Vienti_191224a.png ja sen selityksiä. viewtopic.php?p=310280#p310280

Ehdottelen tässä kommentissa monenlaisia muutoksia tuohon sun kaavioon. Niiden jälkeen se alkaa muistuttaa loogiselta rakenteeltaan hyvin pitkälle Jalo Arkivalon esittämän kuvion 2 kkuvausta, jossa vihreät hymynaamat voidaan samaistaa sosiaalisen systeemin yksilöihin, esimerkiksi sun kaavion henkilöihin A, B ja C. Näistä yksi on Jalon kaaviossa piirretty auki. Siinä näkyy kuinka yksilö on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa sensorisen ja motoristen prosessien välityksellä, jota edustaa kaksipäinen nuoli todellisuuteen, jonka osa yksilö on.

viewtopic.php?p=308472#p308472

Olisi kiinnostavaa pohtia voisiko näistä sun ja Jalon malleista kehittää synteesin, minkä perustaan voisi sitten alkaa sijoittamaan muita pastan ikuisuus aiheita, kuten vapaa tahto, aivojen välittäjäaineet, psykedeelit, meditaatio, yms…

Kommentteja kuvion selitys teksteistä:

• Sosiaalinen maailma koostuu kahdesta todellisuuden tasosta: objektiivinen materiaalinen todellisuus jolla sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu, sekä henkilöiden yksityinen subjektiivinen tulkittu todellisuus.

=> “Sosiaalisen maailman” tapahtumat tapahtuvat samassa materiaalisessa todellisuudessa kuin kaikki muutkin tapahtumat. Mitään siitä erillistä sosiaalista maailmaa ei ole olemassa. Olemassa on vain yksi objektiivinen materiaalinen todellisuus, jossa kaikki (myös sosiaalinen vuorovaikutus) tapahtuu.

• Kuviossa henkilöt B ja C ylläpitävät objektiivista sosiaalista todellisuutta, jota henkilö A ei yksipuolisesti pysty muuttamaan. Henkilö A joutuu siis kohtaamaan objektiivisen sosiaalisen todellisuuden annettuna.

=> Kuvion objektiivisen todellisuuden rajaviiva pitäisi piirtää niin, että myös henkilöiden A, B ja C tulkittu todellisuuden olisivat osa objektiivista todellisuutta. Nämä yksilöiden tulkittu todellisuuden ovat materiaalisesti olemassa yksilöiden aivojen materiaalisten prosessien kännissä olemisena. Henkilöt B ja C eivät ylläpidä mitään intersubjektiivista objektiivista sosiaalista todellisuutta. Sitä ei ole olemassa. Sen sijaan he suorittavat intersubjektiivisia akteja kaikille yhteisessä reaalitodellisuudessa. Nämä ovat subjektiivisten meemien ilmentymiä eli fenotyyppejä. B ja C sekä myös A mikäli tarkkailee tapahtumaa tulkitsevat kukin sen omalla tavallaan ja päivittävät sen mukaan omia käsityksiään (meemejä). Kukaan heistä ei voi muuttaa jo tapahtunutta reaalitodellisuuden ilmentymää, jota ei ole enää olemassa. Olemassa on vain henkilöiden (mahdollisesti muuttuneet) subjektiiviset tulkinnat. Kaikki heistä voivat pohdintansa avulla muuttaa omia yulkintojaan, mutta ei toisten (paitsi uusien intersubjektiivisen aktien avulla). Jokainen kohtaa todellisuuden vain oman subjektiivisen käsityksensä varassa. Mitään annettua subetiivista todellisuutta ei ole olemassa. Se on muodostunut kaikille omien empiiristen kokemusten avulla (myös muilta oppiminen tapahtuu empiirisesti).

• ORANSSI NUOLI kuvaa henkilön A tilannetta. Hän kohtaa objektiivisen sosiaalisen todellisuuden henkilöiden B ja C toiminnan muodossa.

=> A kohtaa objektiivisen (sosiaalisen) todellisuuden henkilöiden B ja C toiminnan (heidän tuottamien meemien imeytyminen ei fenotyyppien) muodossa ja sama pätee myös henkilöihin B ja C itseensä. Kaikki kohtaavat toisensa (silloin kun kohtaavat) samassa materiaalisessa todellisuudessa.

• SINISET NUOLET kuvaavat henkilöiden B ja C yhdenmukaisia odotuksia objektiivisen materiaalisen vuorovaikutuksen tasolla.

=> Sininen rajaviiva objektiivisesta todellisuudesta pitää poistaa, koska mitään objektiivisesta todellisuudesta erillistä sosiaalista vuorovaikutusta ei ole olemassa. Kaikki objektiivisen todellisuuden tapahtumat tapahtuvat yhdessä ja samassa reaalitodellisuudessa. Samasta syystä pitää siniset nuolet muuttaa oranssiksi. Kaikki tapahtuu samassa todellisuudessa.

• VIHREÄ NUOLI kuvaa henkilöiden B ja C intersubjektiivista suhdetta, eli sitä missä määrin henkilöt käsittävät tilanteen samalla tavalla.

=> Vihreä nuoli pitää poistaa kokonaan, koska se edustaisi telepatiaa. Yksilöiden subjektiivisten todellisuuksiin välillä ei ole suoraa yhteyttä. Kaikki informaatio välittyy yhden ja saman todellisuuden kautta. Kaikki kaavion kaksipäisen nuolet ovat näiden muutosten jälkeen oransseja. Ne edustavat sensorisia ja motorisia prosesseja joiden avulla yksilöt ovat vuorovaikutuksessa todellisuuden (myös toistensa) kanssa.


Kommetteja kuviosta:

• OBJEKTIIVINEN SOSIAALINEN VUOROVAIKUTUS Henkilöiden B ja C intersubjektiivinen jaettu tulkittu todellisuus muodostaa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa henkilön A objektiivisen sosiaalisen todellisuuden.

=> Henkilöillä B ja C ei ole intersubjektiivista jaettua ja tulkittua todellisuutta. Molemmilla on oma enemmän tai vähemmän toistensa kanssa yhteensopiva subjektiivinen käsitys sosiaalisesta todellisuudesta. Sama pätee myös henkilöön A. Myös hänellä on sosiaalisesta todellisuudesta vain oma subjektiivinen käsitys. Intersubjektiiviset aktit (meemien ilmentymät eli fenotyypit) ovat julkisia, mutta jokainen muodostaa niistä epäsuoran realismin mukaisesti oman subjektiivisen representaation (tai päivittää jo olemassa olevaa).

=> Henkilöiden A, B ja C tulkitut todellisuudet ovat subjektiivisia ensimmäisen persoonan käsityksiä. Tiede tavoittelee todellisuudesta objektiivista kolmannen persoonan näkökulmaa, mutta sen empiirisistä kokemuksista muodostamat teoriat ovat aina vain efektiivisiä malleja; eivät vielä itse todellisuutta. Ja näistä malleista jokaisella on vain subjektiivinen ensimmäisen persoonan representaatio, mikäli on mitään käsitystä.

=> Edellä ehdotettujen muutosten jälkeen kuvio on loogisesti identtinen Jalo Arkivalon esittämän kuvion 2 kanssa, jossa vihreät hymynaamat voidaan samaistaa sosiaalisen systeemin yksilöihin, esimerkiksi henkilöihin A, B ja C. Näistä yksi on Jalon kaaviossa piirretty auki. Siinä näkyy kuinka yksilö on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa sensorisen ja motoristen prosessien välityksellä, jota edustaa kaksipäinen nuoli todellisuuteen, jonka osa yksilö on.

viewtopic.php?p=308472#p308472

=> Reaalitodellisuudesta erillistä objektiivista sosiaalista todellisuutta ei ole olemassa. Kaikki tapahtuu yhdessä ja samassa objektiivisessa materiaalisessa todellisuudessa.

Esimerkki kuinka tulkita tuota kuviota:

• Ajatellaan tilannetta, jossa Henkilö A on autoilija joka ajaa ylinopeutta, ja Henkilöt B ja C ovat poliiseja poliisiautossa, jotka pysäyttävät Henkilön A antaakseen hänelle sakot.

Tässä tapauksessa Henkilöt B ja C luovat vuorovaikutuksen materiaalisella havaittavissa olevalla tasolla Henkilölle A objektiivisen sosiaalisen todellisuuden. Eli minkä?

=> Jokaisella näistä henkilöistä on subjektiivinen käsitys tapahtumista. Kaikki tapahtumien sekvenssiin liittyvät meemien ilmentymät (fenotyypit) esiintyvät yhdessä ja samassa reaalitodellisuudessa, eikä missään erillisessä sosiaalisessa todellisuudessa. B:n ja C:n tulkinnat ovat riittävän yhdenmukaiset tapahtuneesta, joten A saa sakot. A voi vain todeta tämän tapahtuneeksi tosiasiaksi. Kaikilla on ainakin jossakin määrin eri käsitys tapahtuneesta.


• Henkilön A objektiivinen sosiaalinen todellisuus on:
- sellainen ettei Henkilö A pysty sitä yksipuolisesti muuttamaan.
- sellainen ettei Henkilön A oma subjektiivinen tulkinta vaikuta siihen.
- sellainen että hän kokee sen todellisuuden vuorovaikutuksen materiaalisella tasolla, ja tämä henkilöiden B ja C fyysinen toiminta ja vuorovaikutus on aivan yhtä todellista kuin vaikkapa heidän autonsa taikka tien varressa kasvavat puut.

=> Kukaan ei voi muuttaa jo tapahtunutta, ei yhdessä eikä erikseen. Kaikki voivat muuttaa pohdintojensa perusteella omia käsityksiään.

• Pointti siis se, että Henkilöiden B ja C intersubjektiiviset odotukset siitä, että ylinopeutta ajavalle Henkilö A:lle annetaan sakko, johtavat siihen että materiaalisessa maailmassa Henkilö A ei pysty tätä materiaalista todellisuutta ja vuorovaikutusta muuttamaan. Henkilö A kohtaa siis tuon sosiaalisen vuorovaikutuksen ja materiaalisen todellisuuden ulkoapäin annettuna.

=> Olemassa ei ole intersubjektiivisia oletuksia. On vain intersubjektiivista vuorovaikutusta, josta muodostuu subjektiivisia käsityksiä ja odotuksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän yhteneviä. Jatkamalla jo tapahtunutta taitavasti neuvottelemalla, saattaa poliisit (B ja C) muuttaa käsitystään ja antaa A:lle vain huomautuksen (mikä tosin on hyvin epätodennäköistä).

• Ja kun tämän laajentaa koskemaan koko yhteiskuntaa ja sosiaalista todellisuutta, niin yhteiskunta koostuu yksilöiden toiminnasta, mutta tämän toiminnan materiaalisella vuorovaikutuksen tasolla eri toimijat luovat toisilleen erilaisia objektiivisia todellisuuksia, joita taas toiset toimijat eivät pysty muuttamaan.

=> Ei ole olemassa materiaalisesti todellisuudesta erillistä sosiaalista todellisuutta. Yksilöiden toiminta toteutuu yhdessä ja samassa reaalitodellisuudessa kuin kaikki muutkin tapahtumat. Näistä tapahtumista he muodostavat sitten subjektiivisen käsityksen todellisuudesta. Näin ollen yhteiskunta hajautuu yksilöiden subjektiivisiksi käsityksityksiksi kuten koko muukin kulttuuri. Mitään yhteisesti jaettua kollektiivista käsitystä yhteiskunnasta kuten ei mistään muustakaan ole olemassa.

• Valtio on tällainen objektiivinen toimija, jonka me kaikki kohtaamme. Se ei ole mikään abstrakti rakenne, järjestelmä taikka instituutio, vaan koostuu ihmisyksilöiden ryhmätoiminnasta. Ne yksilöt, jotka valtion toiminnallaan muodostavat, niin samalla luovat muille yhteiskunnan jäsenille sen objektiivisen sosiaalisen todellisuuden jossa heidän on elettävä.

=> Näin voi hyvin käytännön tasolla ajatella, mutta tarkkaan ottaen näin ei ole. Koko memeettinen kulttuuri on olemassa kokemuksellisena ja toimivuutta tuottavana subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä. Subjektiivisten mielten ulkopuolella se on vain materian muodostetaan, tahroja paperilla, ääniaaltoja, bittejä tietokannoissa ja muuta sellaista. Tietoista tajunnanvirtaa ja käyttäytymistä siitä syntyy vasta subetiivisissa mielissä. Nämä subjektiiviset mielet eli mentaalinen todellisuus ei kuitenkaan edellytä minkään henkimaailman olemassaoloa. Se on olemassa aivojen neuraalisen prosessien käynnissä olemisena. Yksilön mielen ja mielen sisältöjen (meemien) olemassaolo päättyy näiden prosessien pyshtyessä aivokuolemassa. Kulttuurin olemassaolo päättyy sitä kantavan populaation sukupuuttoon.


• Eli sosiaalinen maailma koostuu todellakin kahdesta tasosta ja todellisuudesta. Toinen on joukko subjektiivisia todellisuuskäsityksiä, ja toinen on joukko objektiivisia todellisuuksia.

=> Eli sosiaalinen todellisuus voidaan ymmärtää kaksitasoiseksi niin, että konkreettiset sosiaaliset tapahtumat ilmenevät yhdessä ja samassa materiaalisessa reaalitodellisuudessa kuin kaikki muutkin todellisuuden tapahtumat. Toisen tason muodostaa subjektiivisiin mieliin hajaantuneet käsitykset sosiaalisesta ja kaikesta muustakin todellisuudesta. Tätä subjektiivisten mielten käsitysten joukkoa voidaan ajatella metaforisesti evoluutio algoritmien ratkaisu joukkona, joka kehittyy memeettisessä evoluutiossa ilman, että kollektiivista suoraan jaettua käsitystä on missään.

• Maailma on todellinen!

=> Materiaalinen maailma on todellinen. Mitään erillistä henkistä ulottuvuutta ei ole tarpeellista olettaa olevaksi. Todellisuuden evoluution voidaan ymmärtää edenneen kolmessa vaiheessa:

1. Materiaalinen evoluutio: Todellisuus kehittyi "alkuräjähdyksestä" alkaen fysikaalisesti ja kemiallisesti luonnonlakien ohjaamana. Tämä vaihe muodosti perustan kaikelle olemassa olevalle.

2. Elämän ja geneettisen evoluution alku: Materian evoluution emergentti tapahtuma tuotti sellaisen materiaalisen olion, joka kykeni hyödyntämään menneisyyden jälkiä – eli geneettistä tietoa – oman toimintansa ohjauksessa. Tämä tarkoitti, että tällainen olio ei enää pelkästään toiminut ulkoisten luonnonlakien vaikutusten mukaisesti vaan pystyi ohjaamaan toimintaansa geeniperimänsä avulla.

3. Kulttuurin ja memeettisen evoluution synty: Biologinen eli geneettinen evoluutio tuotti sitten uuden emergentin hypyn, kun kehittyi olio, joka pystyi tallentamaan omakohtaisia kokemuksiaan, muodostamaan käyttäytymis- ja ajattelutottumuksia ja kommunikoimaan niistä lajitovereidensa kanssa. Tästä käynnisti memeettinen evoluutio, jossa tieto ja käytännöt välittyivät myös yksilöltä toiselle, ja kehittyvät edelleen kulttuurisessa memeettisessä evoluutiossa.

Jepulis, ja kiitos yksityiskohtaisesta ja kattavasta kritiikistä tuohon mun kuvioon liittyen.

Huomaan, että meillä on edelleen selviä eroja esimerkiksi siinä kuinka käsittelemme "sosiaalista todellisuutta". Kyse on lähinnä siitä, että me ymmärrämme ja käsitteellistämme samat konseptit eri tavalla, ja saamme niille eri merkityksen. (Eli olemme tämän ketjun aiheen ytimessä!) Silloin myös johtopäätöksemme eroavat toisistaan (muista se arpakuutio!).

Esim. tuo sun kritiikki tuota mun sosiaalista todellisuutta kohtaan. Olet ymmärtänyt kuvion osin väärin. Olet oikeassa siinä, ettei ole olemassa materiaalisesta todellisuudesta erillistä sosiaalista todellisuutta siinä mielessä että sosiaalinen todellisuus kuuluu sen piiriin. Mutta tuon erottelun tarkoitus tuossa kuviossa oli van rajata sosiaalinen todellisuus materiaalisen todellisuuden osatodellisuudeksi, eli me tarkastelemme tässä nyt sosiaalista maailmaa emmekä fysikaalisia ilmiöitä sinänsä.

Mitä tulee intersubjektiivisuuteen, niin meillä on tyystin eri käsitys siitä mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita että olisi olemassa jokin "kollektiivisen tietoisuuden" muoto, vaan yksinkertaisesti sitä että kahdella henkilöllä on johonkin kontekstiin taikka tilanteeseen liittyen samankaltaiset odotukset. Sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää intersubjektiivisuutta.

Ajatellaan taas vaikkapa sitä wanhaa "Getting on the bus" esimerkkiä, jossa esitin sen tapahtuma- ja vuorovaikutus sekvenssin bussin kyytiin nousemiseksi, joka muodostuu matkustajan ja bussikuskin välille. Intersubjektiivisuus tarkoittaa sitä, että kumpikin tulkitsee matkustajan kädenheilautuksen bussipysäkillä samalla tavalla. Eli se merkitsee sitä että matkustaja haluaa bussin kyytiin.

Suuri osa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta on tällä tavalla intersubjektiivista, ja jos näin ei olisi niin se vuorovaikutus ei olisi mahdollista.

Sulla on kyllä niin erilaiset käsitykset ja konseptit lähes kaikesta, että taitaa olla turha jatkaa tätä analyysiä sen enempää. Totean vain, että kanssasi on ihan hauska vääntää näistä asioista, koska siinä oppii sekä sun ajatusmaailmasta että omien ajatusten mahdollisista sudenkuopista jotakin.

Mutta lopulta meidän käsitykset näistä asioista eroavat jo käsitteellisellä tasolla niin fundamentaalisesti, että tulemme varmastikin tekemään hamaan tulevaisuuteen asti erilaisia johtopäätöksiä näistä asioista. Tuon mun kuvion voi toki tulkita sillä tavalla kuin sinä sen teit, mutta se ei ole se tapa ja tarkoitus joka mulla oli.

Tässä nähdään, että intersubjektiivisten käsitysten (yhteisymmärryksen) saavuttaminen on sitä vaikeampaa mitä abstraktimmista asioista on kysymys. Käytännön järjestäytyneessä vuorovaikutuksessa ne yksilöiden odotukset toistensa käyttäytymistä kohtaan yleensä kohtaavat (esim. kaupan kassalla), mutta kun ruvetaan puhumaan politiikkaa ja filosofiaa, niin ne käsitykset harvemmin ovat yhtenevät, koska kummallakin osapuolella on niin erilaiset konseptit asioista.


Kaivelin tässä muuten jälleen hyllystä sosiologiaan liittyvää kirjallisuutta, jota selailin ja erityisesti Jeffrey C. Alexanderin "Twenty Lectures" (1987) on mitä mainioin esitys toisen maailmansodan jälkeisestä amerikkalaisesta sosiologisesta ajattelusta.

Näitä kirjoja kun aika-ajoin kaivelee hyllystä ja lukee uudestaan, niin joka lukukerralla niiden tekstien merkitys on jotenkin erilainen, ja asiat ymmärtää eri tavalla, koska olen välillä lukenut myös mm. psykologiaa ja pohtinut asioita eri näkökulmista. Samalla ne sosiologisetkin asiat rupeavat näyttämään erilaisilta.

Tämä Alexanderin kirja on siinä mielessä mielenkiintoinen, että hän peilaa sosiologista teoriaa kahden problematiikan kautta:
- Toiminnan ongelma: Rationaalinen vaiko ei rationaalinen, esim. normatiivinen
- Järjestyksen ongelma: Järjestyksellä kollektiivinen taikka individualistinen perusta

Näistä saadaan ristiintaulukoimalla nelikenttä, jonka sisään sosiologiset teoriat enemmän taikka vähemmän mahtuvat.

Huomaan, että nää keskustelut on antaneet mulle uusia näkökulmia lähestyä tätä Alexanderin esittämää problematiikkaa, ja nyt kun kirjaa taas lukee, niin sitä tulkitsee eri tavalla kuin aiemmin.

Eli mun konseptuaalinen avaruus on muuttunut, ja tulkitsen eri asioiden ja teorioiden merkityksiä uudella tavalla. Ja lähes joka iteraatiolla tuntuu, että nyt on taas pystytty lähestymään asioita sekä astetta abstraktimmalla tavalla ja tasolla.

Eli siitä silta tän ketjun aiheeseen. Konseptit ja merkitykset eivät vain synny sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, vaan ylipäätään vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, sekä itsenäisessä reflektiivisessä pohdinnassa.


Mutta kiitos siis kattavasta kommentista tuohon mun kuvioon liittyen. En tämän perusteella vielä näe syytä muuttaa omia käsityksiäni, mutta on jännä nähdä kuinka sinä (väärin)ymmärrät kuvion merkityksen. Olen ollut siinä toivossa, että kun sun kanssa tarpeeksi käydään läpi näitä asioita, niin pystyisit edes näkemään mun näkökulman, vaikket sitä hyväksyisikään. Mutta tämä tuntuu edelleen olevan enemmän kuin "tuulimyllyjä vastaan taistelemista".

[Naturalisti]

Jepulis, ja kiitos yksityiskohtaisesta ja kattavasta kritiikistä tuohon mun kuvioon liittyen.

Huomaan, että meillä on edelleen selviä eroja esimerkiksi siinä kuinka käsittelemme "sosiaalista todellisuutta". Kyse on lähinnä siitä, että me ymmärrämme ja käsitteellistämme samat konseptit eri tavalla, ja saamme niille eri merkityksen. (Eli olemme tämän ketjun aiheen ytimessä!) Silloin myös johtopäätöksemme eroavat toisistaan (muista se arpakuutio!).

Joo, meidän fokus on eri paikassa. Sä pohdit asiaa sosiologian teorioiden näkökulmasta ja etsit oikeaa tapaa ajatella niitä. Mä yritän miettiä miten aivot noita teorioita (oikeita ja vääriä) voisi ymmärtää. Lähtökohtana on fiktionalistinen kanta, että kaikki teoriat ovat vain subjektiivisia ajatus tottumuksia, joita aivojen materiaalisen prosessit tuottavat empiiristen kokemusten perusteella (sisältäen myös sosiaalisesta vuorovaikutuksesta saadut kokemukset, mistä käsityksemme valtaosaltaan onkin peräisin). En osaa sijoittaa mentaalista muulla tavalla osaksi materiaalista todellisuutta. Panemalla nuo ideat ihmisten korvien väliin ei tarvitse olettaa Platonin taivasta.

Ei näitä tarvitse tällä tasolla jauhaa, kun puhutaan asioista erityistieteiden tasolla. Silloin voi ihan hyvin puhua “sosiaalisesta todellisuudesta”. Kaikki teoriat ovat joka tapauksessa vain todellisuuden toiminnallisia malleja, ei itse todellisuutta. Niihin voi suhtautua pragmaattisesti ja käyttää kulloinkin sitä, mikä tuottaa parhaita tuloksia.

Esim. tuo sun kritiikki tuota mun sosiaalista todellisuutta kohtaan. Olet ymmärtänyt kuvion osin väärin. Olet oikeassa siinä, ettei ole olemassa materiaalisesta todellisuudesta erillistä sosiaalista todellisuutta siinä mielessä että sosiaalinen todellisuus kuuluu sen piiriin. Mutta tuon erottelun tarkoitus tuossa kuviossa oli van rajata sosiaalinen todellisuus materiaalisen todellisuuden osatodellisuudeksi, eli me tarkastelemme tässä nyt sosiaalista maailmaa emmekä fysikaalisia ilmiöitä sinänsä.

Itseasiassa tarkoitukseni ei ollut tuon sun mallin pikkutarkalla läpikäynnillä kritisoida sinun ajattelua vaan testata oman ajatteluni johdonmukaisuutta.

Kuten edellä jo totesin hyväksyn täysin sen, että sosiologian tasolla ei ole tarpeellista joka käänteessä muistuttaa, että nämä teoriat elävät viime kädessä ihmisten korvienvälissä, eikä niillä ole materiaalista olemassaoloa näiden käsitysten ulkopuolella.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka intersubjektiivisuus hajoaa yksilöiden subjektiivisten käsitysten joukoiksi, voidaan sosiologian tasolla puhua intersubjektiivisuudesta ikäänkuin subjektiivisten käsitysten horisonttina. Riittävän yhdenmukainen käsitys mahdollistaa yhteistoiminnan edellyttämät riittävän yhdenmukaiset odotukset.

Mitä tulee intersubjektiivisuuteen, niin meillä on tyystin eri käsitys siitä mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita että olisi olemassa jokin "kollektiivisen tietoisuuden" muoto, vaan yksinkertaisesti sitä että kahdella henkilöllä on johonkin kontekstiin taikka tilanteeseen liittyen samankaltaiset odotukset. Sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää intersubjektiivisuutta.

Ajatellaan taas vaikkapa sitä wanhaa "Getting on the bus" esimerkkiä, jossa esitin sen tapahtuma- ja vuorovaikutus sekvenssin bussin kyytiin nousemiseksi, joka muodostuu matkustajan ja bussikuskin välille. Intersubjektiivisuus tarkoittaa sitä, että kumpikin tulkitsee matkustajan kädenheilautuksen bussipysäkillä samalla tavalla. Eli se merkitsee sitä että matkustaja haluaa bussin kyytiin.

Suuri osa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta on tällä tavalla intersubjektiivista, ja jos näin ei olisi niin se vuorovaikutus ei olisi mahdollista.

Juuri näin. Hyväksyn intersubjektiivisuuden käsitysten samankaltaisuutena, mutta en suoraan jaettavissa olevana kollektiivisena käsityksensä ja missä tuo kollektiivinen käsitys voisi edes olla olemassa.

Mielen toiminnan tasolla ei siis voi olla telepaattista intersubjektiivisuudesta. Sen sijaan sosiaalinen vuorovaikutus on intersubjektiivinen prosessi, jonka avulla subjektiiviset käsitykset kehittyvät (lähestyvät ja loittonevat toisistaan). Tämä on memeettistä evoluutiota.

Sulla on kyllä niin erilaiset käsitykset ja konseptit lähes kaikesta, että taitaa olla turha jatkaa tätä analyysiä sen enempää. Totean vain, että kanssasi on ihan hauska vääntää näistä asioista, koska siinä oppii sekä sun ajatusmaailmasta että omien ajatusten mahdollisista sudenkuopista jotakin.

Mutta lopulta meidän käsitykset näistä asioista eroavat jo käsitteellisellä tasolla niin fundamentaalisesti, että tulemme varmastikin tekemään hamaan tulevaisuuteen asti erilaisia johtopäätöksiä näistä asioista. Tuon mun kuvion voi toki tulkita sillä tavalla kuin sinä sen teit, mutta se ei ole se tapa ja tarkoitus joka mulla oli.

Oli kiva kuulla, että näet mahdolliseksi tulkita tuon mallin myös esittämälläni tavalla. Myönnän itse, että sen voi tulkita myös tarkoittamallasi tavalla, mikä soveltuu varmasti paremmin sosiologian kontekstiin. Malli toimii täten myös sekä sosiologian että yksilöiden aivotoiminnan tasojen yhdistäjänä.

Tässä nähdään, että intersubjektiivisten käsitysten (yhteisymmärryksen) saavuttaminen on sitä vaikeampaa mitä abstraktimmista asioista on kysymys. Käytännön järjestäytyneessä vuorovaikutuksessa ne yksilöiden odotukset toistensa käyttäytymistä kohtaan yleensä kohtaavat (esim. kaupan kassalla), mutta kun ruvetaan puhumaan politiikkaa ja filosofiaa, niin ne käsitykset harvemmin ovat yhtenevät, koska kummallakin osapuolella on niin erilaiset konseptit asioista.

Se, että malli sallii yksilöiden käsitysten diversiteetin antaa keinon myös ymmärtää miten samanmieliset liittoutuvat yhteen ja erimieliset fraktioituvat omiksi ryhmikseen. Poliittiset ja filosofiset asenteet ovat useimmille uskonnonomsisia ajatustottumuksia, joita on hyvin vaikeaa kyseenalaistaa. Sosiaalisten systeemien lainalaisuudet ovat ihmisten itsensä keksimiä ja siksi myös ihmisten itsensä muutettavissa olevia.

Kaivelin tässä muuten jälleen hyllystä sosiologiaan liittyvää kirjallisuutta, jota selailin ja erityisesti Jeffrey C. Alexanderin "Twenty Lectures" (1987) on mitä mainioin esitys toisen maailmansodan jälkeisestä amerikkalaisesta sosiologisesta ajattelusta.

Näitä kirjoja kun aika-ajoin kaivelee hyllystä ja lukee uudestaan, niin joka lukukerralla niiden tekstien merkitys on jotenkin erilainen, ja asiat ymmärtää eri tavalla, koska olen välillä lukenut myös mm. psykologiaa ja pohtinut asioita eri näkökulmista. Samalla ne sosiologisetkin asiat rupeavat näyttämään erilaisilta.

ChatGPT keskustelun perusteella tuo vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta.

Tämä Alexanderin kirja on siinä mielessä mielenkiintoinen, että hän peilaa sosiologista teoriaa kahden problematiikan kautta:
- Toiminnan ongelma: Rationaalinen vaiko ei rationaalinen, esim. normatiivinen
- Järjestyksen ongelma: Järjestyksellä kollektiivinen taikka individualistinen perusta

Näistä saadaan ristiintaulukoimalla nelikenttä, jonka sisään sosiologiset teoriat enemmän taikka vähemmän mahtuvat.

Huomaan, että nää keskustelut on antaneet mulle uusia näkökulmia lähestyä tätä Alexanderin esittämää problematiikkaa, ja nyt kun kirjaa taas lukee, niin sitä tulkitsee eri tavalla kuin aiemmin.

Eli mun konseptuaalinen avaruus on muuttunut, ja tulkitsen eri asioiden ja teorioiden merkityksiä uudella tavalla. Ja lähes joka iteraatiolla tuntuu, että nyt on taas pystytty lähestymään asioita sekä astetta abstraktimmalla tavalla ja tasolla.

Eli siitä silta tän ketjun aiheeseen. Konseptit ja merkitykset eivät vain synny sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, vaan ylipäätään vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, sekä itsenäisessä reflektiivisessä pohdinnassa.


Mutta kiitos siis kattavasta kommentista tuohon mun kuvioon liittyen. En tämän perusteella vielä näe syytä muuttaa omia käsityksiäni, mutta on jännä nähdä kuinka sinä (väärin)ymmärrät kuvion merkityksen. Olen ollut siinä toivossa, että kun sun kanssa tarpeeksi käydään läpi näitä asioita, niin pystyisit edes näkemään mun näkökulman, vaikket sitä hyväksyisikään. Mutta tämä tuntuu edelleen olevan enemmän kuin "tuulimyllyjä vastaan taistelemista".

Kuten jo totesin tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinun tulkintasi vaan testata oman tulkintani johdonmukaisuutta. Pidän nyt molempia tulkintoja toimivia, jotka fokusoivat huomion vain eri alueille.

----

Tästä sitten aivan toiseen arpakuution.

Olen nyt jonkin aikaa kuunnellut iltasatuna E-kirjastosta Jalo Arkkivalon aiemmin tässä ketjussa suosittelemaa kirjaa "Arthur Schopenhauer, Tahdottoman tietämisen autuus". Menossa on nyt kirjan pykälä 41. Kyselen kuuntelun lomassa ChatGPT:ltä ja Copilotilta tarkennuksia minulle tuntemattomista käsitteistä ja yritän ymmärtää idealistista filosofiaa materialistisesti tulkittuna. On ihan mielenkiintoista puuhaa.

Tässä on vastaus viimeksi tekemäni kysymykseen: “Mitä tarkoittaa tahdon adekvaatti objektiivisuus?”

Arthur Schopenhauerin filosofiassa "tahdon adekvaatti objektiivisuus" viittaa tapaan, jolla tahto ilmentyy eri muodoissaan ja tasoillaan maailmassa. Käsite tarkoittaa siis tahdon ilmentymisen täydellistä ja sopivaa muotoa tietyissä objektiivisissa olosuhteissa.

### Tahdon Adekvaatin Objektiivisuuden Tasot
1. **Fysiikan Lait ja Luonnonilmiöt:**
- Alimmalla tasolla tahto ilmentyy fysiikan laeissa ja luonnonilmiöissä. Tämä voi sisältää perusvoimat, kuten painovoima tai sähkömagnetismi, jotka määräävät aineen ja energian käyttäytymistä.

2. **Elämän Muodot ja Elintoiminnot:**
- Seuraavalla tasolla tahto ilmentyy elävien olentojen toiminnassa ja elämän prosesseissa. Tämä kattaa niin kasvien, eläinten kuin ihmistenkin biologiset ja fysiologiset toiminnat.

3. **Ihmisen Kognitiiviset Prosessit:**
- Korkeammalla tasolla tahto ilmentyy ihmisten kognitiivisissa prosesseissa, kuten ajattelussa, tunteissa ja tietoisuudessa. Ihmisen mieli ja sen monimutkaiset toiminnat ovat tahdon ilmentymää.

4. **Esteettiset ja Taiteelliset Ilmentymät:**
- Ylimmällä tasolla tahto ilmentyy taiteessa ja esteettisissä kokemuksissa. Taide tarjoaa tavan kokea ja ymmärtää tahdon ilmentymiä puhtaasti esteettisesti, ilman utilitaristisia tai henkilökohtaisia intressejä.

### Tiivistelmä
Tahdon adekvaatti objektiivisuus kuvaa, kuinka tahto ilmenee täydellisenä ja sopivana eri tasoilla ja muodoissa maailmassa. Se kattaa sekä luonnon perusvoimat että elämän ja tietoisuuden monimutkaiset prosessit, ja korkeimmillaan taide ja esteettiset kokemukset mahdollistavat tahdon puhtaimman ilmentymisen ja ymmärtämisen.

Toivottavasti tämä selvensi käsitettä! Jos sinulla on lisää kysymyksiä tai haluat syventyä johonkin erityiseen aiheeseen, jatketaan keskustelua.

Hauska yhteensattuma on vastauksen samankaltaisuus sinulle viimeksi lähettämäni kommentin lopun kanssa.

• Maailma on todellinen!

=> Materiaalinen maailma on todellinen. Mitään erillistä henkistä ulottuvuutta ei ole tarpeellista olettaa olevaksi. Todellisuuden evoluution voidaan ymmärtää edenneen kolmessa vaiheessa:

1. Materiaalinen evoluutio: Todellisuus kehittyi "alkuräjähdyksestä" alkaen fysikaalisesti ja kemiallisesti luonnonlakien ohjaamana. Tämä vaihe muodosti perustan kaikelle olemassa olevalle.

2. Elämän ja geneettisen evoluution alku: Materian evoluution emergentti tapahtuma tuotti sellaisen materiaalisen olion, joka kykeni hyödyntämään menneisyyden jälkiä – eli geneettistä tietoa – oman toimintansa ohjauksessa. Tämä tarkoitti, että tällainen olio ei enää pelkästään toiminut ulkoisten luonnonlakien vaikutusten mukaisesti vaan pystyi ohjaamaan toimintaansa geeniperimänsä avulla.

3. Kulttuurin ja memeettisen evoluution synty: Biologinen eli geneettinen evoluutio tuotti sitten uuden emergentin hypyn, kun kehittyi olio, joka pystyi tallentamaan omakohtaisia kokemuksiaan, muodostamaan käyttäytymis- ja ajattelutottumuksia ja kommunikoimaan niistä lajitovereidensa kanssa. Tästä käynnisti memeettinen evoluutio, jossa tieto ja käytännöt välittyivät myös yksilöltä toiselle, ja kehittyvät edelleen kulttuurisessa memeettisessä evoluutiossa.

4. Tätä kohtaa ei kommentissani ollut, mutta liitän tämän ajattelustani liskoaivojen hommaksi. Kvaliat viriää sieltä ja meemikone täydentää niitä kulttuurisilla tottumuksilla.

Tästä mulle meditaatiosta täysin tietämättömälle heräsi tarve kysyä asiasta paremmin perillä olevilta, että voisiko Schopenhauerin kuvaaman taiteellisen kokemisen ja ymmärtämisen samaistaa mielentilaan, johon meditaatiolla pyritään (puhtaaseen kokemiseen ilman meemikoneen rationaalisen ajattelun häirintää)?

[Purdue]

Jepulis, ja kiitos yksityiskohtaisesta ja kattavasta kritiikistä tuohon mun kuvioon liittyen.

Huomaan, että meillä on edelleen selviä eroja esimerkiksi siinä kuinka käsittelemme "sosiaalista todellisuutta". Kyse on lähinnä siitä, että me ymmärrämme ja käsitteellistämme samat konseptit eri tavalla, ja saamme niille eri merkityksen. (Eli olemme tämän ketjun aiheen ytimessä!) Silloin myös johtopäätöksemme eroavat toisistaan (muista se arpakuutio!).

Joo, meidän fokus on eri paikassa. Sä pohdit asiaa sosiologian teorioiden näkökulmasta ja etsit oikeaa tapaa ajatella niitä. Mä yritän miettiä miten aivot noita teorioita (oikeita ja vääriä) voisi ymmärtää. Lähtökohtana on fiktionalistinen kanta, että kaikki teoriat ovat vain subjektiivisia ajatus tottumuksia, joita aivojen materiaalisen prosessit tuottavat empiiristen kokemusten perusteella (sisältäen myös sosiaalisesta vuorovaikutuksesta saadut kokemukset, mistä käsityksemme valtaosaltaan onkin peräisin). En osaa sijoittaa mentaalista muulla tavalla osaksi materiaalista todellisuutta. Panemalla nuo ideat ihmisten korvien väliin ei tarvitse olettaa Platonin taivasta.

Ei näitä tarvitse tällä tasolla jauhaa, kun puhutaan asioista erityistieteiden tasolla. Silloin voi ihan hyvin puhua “sosiaalisesta todellisuudesta”. Kaikki teoriat ovat joka tapauksessa vain todellisuuden toiminnallisia malleja, ei itse todellisuutta. Niihin voi suhtautua pragmaattisesti ja käyttää kulloinkin sitä, mikä tuottaa parhaita tuloksia.

Esim. tuo sun kritiikki tuota mun sosiaalista todellisuutta kohtaan. Olet ymmärtänyt kuvion osin väärin. Olet oikeassa siinä, ettei ole olemassa materiaalisesta todellisuudesta erillistä sosiaalista todellisuutta siinä mielessä että sosiaalinen todellisuus kuuluu sen piiriin. Mutta tuon erottelun tarkoitus tuossa kuviossa oli van rajata sosiaalinen todellisuus materiaalisen todellisuuden osatodellisuudeksi, eli me tarkastelemme tässä nyt sosiaalista maailmaa emmekä fysikaalisia ilmiöitä sinänsä.

Itseasiassa tarkoitukseni ei ollut tuon sun mallin pikkutarkalla läpikäynnillä kritisoida sinun ajattelua vaan testata oman ajatteluni johdonmukaisuutta.

Kuten edellä jo totesin hyväksyn täysin sen, että sosiologian tasolla ei ole tarpeellista joka käänteessä muistuttaa, että nämä teoriat elävät viime kädessä ihmisten korvienvälissä, eikä niillä ole materiaalista olemassaoloa näiden käsitysten ulkopuolella.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka intersubjektiivisuus hajoaa yksilöiden subjektiivisten käsitysten joukoiksi, voidaan sosiologian tasolla puhua intersubjektiivisuudesta ikäänkuin subjektiivisten käsitysten horisonttina. Riittävän yhdenmukainen käsitys mahdollistaa yhteistoiminnan edellyttämät riittävän yhdenmukaiset odotukset.

Mitä tulee intersubjektiivisuuteen, niin meillä on tyystin eri käsitys siitä mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita että olisi olemassa jokin "kollektiivisen tietoisuuden" muoto, vaan yksinkertaisesti sitä että kahdella henkilöllä on johonkin kontekstiin taikka tilanteeseen liittyen samankaltaiset odotukset. Sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää intersubjektiivisuutta.

Ajatellaan taas vaikkapa sitä wanhaa "Getting on the bus" esimerkkiä, jossa esitin sen tapahtuma- ja vuorovaikutus sekvenssin bussin kyytiin nousemiseksi, joka muodostuu matkustajan ja bussikuskin välille. Intersubjektiivisuus tarkoittaa sitä, että kumpikin tulkitsee matkustajan kädenheilautuksen bussipysäkillä samalla tavalla. Eli se merkitsee sitä että matkustaja haluaa bussin kyytiin.

Suuri osa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta on tällä tavalla intersubjektiivista, ja jos näin ei olisi niin se vuorovaikutus ei olisi mahdollista.

Juuri näin. Hyväksyn intersubjektiivisuuden käsitysten samankaltaisuutena, mutta en suoraan jaettavissa olevana kollektiivisena käsityksensä ja missä tuo kollektiivinen käsitys voisi edes olla olemassa.

Mielen toiminnan tasolla ei siis voi olla telepaattista intersubjektiivisuudesta. Sen sijaan sosiaalinen vuorovaikutus on intersubjektiivinen prosessi, jonka avulla subjektiiviset käsitykset kehittyvät (lähestyvät ja loittonevat toisistaan). Tämä on memeettistä evoluutiota.

Sulla on kyllä niin erilaiset käsitykset ja konseptit lähes kaikesta, että taitaa olla turha jatkaa tätä analyysiä sen enempää. Totean vain, että kanssasi on ihan hauska vääntää näistä asioista, koska siinä oppii sekä sun ajatusmaailmasta että omien ajatusten mahdollisista sudenkuopista jotakin.

Mutta lopulta meidän käsitykset näistä asioista eroavat jo käsitteellisellä tasolla niin fundamentaalisesti, että tulemme varmastikin tekemään hamaan tulevaisuuteen asti erilaisia johtopäätöksiä näistä asioista. Tuon mun kuvion voi toki tulkita sillä tavalla kuin sinä sen teit, mutta se ei ole se tapa ja tarkoitus joka mulla oli.

Oli kiva kuulla, että näet mahdolliseksi tulkita tuon mallin myös esittämälläni tavalla. Myönnän itse, että sen voi tulkita myös tarkoittamallasi tavalla, mikä soveltuu varmasti paremmin sosiologian kontekstiin. Malli toimii täten myös sekä sosiologian että yksilöiden aivotoiminnan tasojen yhdistäjänä.

Tässä nähdään, että intersubjektiivisten käsitysten (yhteisymmärryksen) saavuttaminen on sitä vaikeampaa mitä abstraktimmista asioista on kysymys. Käytännön järjestäytyneessä vuorovaikutuksessa ne yksilöiden odotukset toistensa käyttäytymistä kohtaan yleensä kohtaavat (esim. kaupan kassalla), mutta kun ruvetaan puhumaan politiikkaa ja filosofiaa, niin ne käsitykset harvemmin ovat yhtenevät, koska kummallakin osapuolella on niin erilaiset konseptit asioista.

Se, että malli sallii yksilöiden käsitysten diversiteetin antaa keinon myös ymmärtää miten samanmieliset liittoutuvat yhteen ja erimieliset fraktioituvat omiksi ryhmikseen. Poliittiset ja filosofiset asenteet ovat useimmille uskonnonomsisia ajatustottumuksia, joita on hyvin vaikeaa kyseenalaistaa. Sosiaalisten systeemien lainalaisuudet ovat ihmisten itsensä keksimiä ja siksi myös ihmisten itsensä muutettavissa olevia.

Kaivelin tässä muuten jälleen hyllystä sosiologiaan liittyvää kirjallisuutta, jota selailin ja erityisesti Jeffrey C. Alexanderin "Twenty Lectures" (1987) on mitä mainioin esitys toisen maailmansodan jälkeisestä amerikkalaisesta sosiologisesta ajattelusta.

Näitä kirjoja kun aika-ajoin kaivelee hyllystä ja lukee uudestaan, niin joka lukukerralla niiden tekstien merkitys on jotenkin erilainen, ja asiat ymmärtää eri tavalla, koska olen välillä lukenut myös mm. psykologiaa ja pohtinut asioita eri näkökulmista. Samalla ne sosiologisetkin asiat rupeavat näyttämään erilaisilta.

ChatGPT keskustelun perusteella tuo vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta.

Tämä Alexanderin kirja on siinä mielessä mielenkiintoinen, että hän peilaa sosiologista teoriaa kahden problematiikan kautta:
- Toiminnan ongelma: Rationaalinen vaiko ei rationaalinen, esim. normatiivinen
- Järjestyksen ongelma: Järjestyksellä kollektiivinen taikka individualistinen perusta

Näistä saadaan ristiintaulukoimalla nelikenttä, jonka sisään sosiologiset teoriat enemmän taikka vähemmän mahtuvat.

Huomaan, että nää keskustelut on antaneet mulle uusia näkökulmia lähestyä tätä Alexanderin esittämää problematiikkaa, ja nyt kun kirjaa taas lukee, niin sitä tulkitsee eri tavalla kuin aiemmin.

Eli mun konseptuaalinen avaruus on muuttunut, ja tulkitsen eri asioiden ja teorioiden merkityksiä uudella tavalla. Ja lähes joka iteraatiolla tuntuu, että nyt on taas pystytty lähestymään asioita sekä astetta abstraktimmalla tavalla ja tasolla.

Eli siitä silta tän ketjun aiheeseen. Konseptit ja merkitykset eivät vain synny sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, vaan ylipäätään vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, sekä itsenäisessä reflektiivisessä pohdinnassa.


Mutta kiitos siis kattavasta kommentista tuohon mun kuvioon liittyen. En tämän perusteella vielä näe syytä muuttaa omia käsityksiäni, mutta on jännä nähdä kuinka sinä (väärin)ymmärrät kuvion merkityksen. Olen ollut siinä toivossa, että kun sun kanssa tarpeeksi käydään läpi näitä asioita, niin pystyisit edes näkemään mun näkökulman, vaikket sitä hyväksyisikään. Mutta tämä tuntuu edelleen olevan enemmän kuin "tuulimyllyjä vastaan taistelemista".

Kuten jo totesin tarkoitukseni ei ollut kritisoida sinun tulkintasi vaan testata oman tulkintani johdonmukaisuutta. Pidän nyt molempia tulkintoja toimivia, jotka fokusoivat huomion vain eri alueille.

----

Tästä sitten aivan toiseen arpakuution.

Olen nyt jonkin aikaa kuunnellut iltasatuna E-kirjastosta Jalo Arkkivalon aiemmin tässä ketjussa suosittelemaa kirjaa "Arthur Schopenhauer, Tahdottoman tietämisen autuus". Menossa on nyt kirjan pykälä 41. Kyselen kuuntelun lomassa ChatGPT:ltä ja Copilotilta tarkennuksia minulle tuntemattomista käsitteistä ja yritän ymmärtää idealistista filosofiaa materialistisesti tulkittuna. On ihan mielenkiintoista puuhaa.

Tässä on vastaus viimeksi tekemäni kysymykseen: “Mitä tarkoittaa tahdon adekvaatti objektiivisuus?”

Arthur Schopenhauerin filosofiassa "tahdon adekvaatti objektiivisuus" viittaa tapaan, jolla tahto ilmentyy eri muodoissaan ja tasoillaan maailmassa. Käsite tarkoittaa siis tahdon ilmentymisen täydellistä ja sopivaa muotoa tietyissä objektiivisissa olosuhteissa.

### Tahdon Adekvaatin Objektiivisuuden Tasot
1. **Fysiikan Lait ja Luonnonilmiöt:**
- Alimmalla tasolla tahto ilmentyy fysiikan laeissa ja luonnonilmiöissä. Tämä voi sisältää perusvoimat, kuten painovoima tai sähkömagnetismi, jotka määräävät aineen ja energian käyttäytymistä.

2. **Elämän Muodot ja Elintoiminnot:**
- Seuraavalla tasolla tahto ilmentyy elävien olentojen toiminnassa ja elämän prosesseissa. Tämä kattaa niin kasvien, eläinten kuin ihmistenkin biologiset ja fysiologiset toiminnat.

3. **Ihmisen Kognitiiviset Prosessit:**
- Korkeammalla tasolla tahto ilmentyy ihmisten kognitiivisissa prosesseissa, kuten ajattelussa, tunteissa ja tietoisuudessa. Ihmisen mieli ja sen monimutkaiset toiminnat ovat tahdon ilmentymää.

4. **Esteettiset ja Taiteelliset Ilmentymät:**
- Ylimmällä tasolla tahto ilmentyy taiteessa ja esteettisissä kokemuksissa. Taide tarjoaa tavan kokea ja ymmärtää tahdon ilmentymiä puhtaasti esteettisesti, ilman utilitaristisia tai henkilökohtaisia intressejä.

### Tiivistelmä
Tahdon adekvaatti objektiivisuus kuvaa, kuinka tahto ilmenee täydellisenä ja sopivana eri tasoilla ja muodoissa maailmassa. Se kattaa sekä luonnon perusvoimat että elämän ja tietoisuuden monimutkaiset prosessit, ja korkeimmillaan taide ja esteettiset kokemukset mahdollistavat tahdon puhtaimman ilmentymisen ja ymmärtämisen.

Toivottavasti tämä selvensi käsitettä! Jos sinulla on lisää kysymyksiä tai haluat syventyä johonkin erityiseen aiheeseen, jatketaan keskustelua.

Hauska yhteensattuma on vastauksen samankaltaisuus sinulle viimeksi lähettämäni kommentin lopun kanssa.

• Maailma on todellinen!

=> Materiaalinen maailma on todellinen. Mitään erillistä henkistä ulottuvuutta ei ole tarpeellista olettaa olevaksi. Todellisuuden evoluution voidaan ymmärtää edenneen kolmessa vaiheessa:

1. Materiaalinen evoluutio: Todellisuus kehittyi "alkuräjähdyksestä" alkaen fysikaalisesti ja kemiallisesti luonnonlakien ohjaamana. Tämä vaihe muodosti perustan kaikelle olemassa olevalle.

2. Elämän ja geneettisen evoluution alku: Materian evoluution emergentti tapahtuma tuotti sellaisen materiaalisen olion, joka kykeni hyödyntämään menneisyyden jälkiä – eli geneettistä tietoa – oman toimintansa ohjauksessa. Tämä tarkoitti, että tällainen olio ei enää pelkästään toiminut ulkoisten luonnonlakien vaikutusten mukaisesti vaan pystyi ohjaamaan toimintaansa geeniperimänsä avulla.

3. Kulttuurin ja memeettisen evoluution synty: Biologinen eli geneettinen evoluutio tuotti sitten uuden emergentin hypyn, kun kehittyi olio, joka pystyi tallentamaan omakohtaisia kokemuksiaan, muodostamaan käyttäytymis- ja ajattelutottumuksia ja kommunikoimaan niistä lajitovereidensa kanssa. Tästä käynnisti memeettinen evoluutio, jossa tieto ja käytännöt välittyivät myös yksilöltä toiselle, ja kehittyvät edelleen kulttuurisessa memeettisessä evoluutiossa.

4. Tätä kohtaa ei kommentissani ollut, mutta liitän tämän ajattelustani liskoaivojen hommaksi. Kvaliat viriää sieltä ja meemikone täydentää niitä kulttuurisilla tottumuksilla.

Tästä mulle meditaatiosta täysin tietämättömälle heräsi tarve kysyä asiasta paremmin perillä olevilta, että voisiko Schopenhauerin kuvaaman taiteellisen kokemisen ja ymmärtämisen samaistaa mielentilaan, johon meditaatiolla pyritään (puhtaaseen kokemiseen ilman meemikoneen rationaalisen ajattelun häirintää)?

Jep, painotin tuossa noita sun kommentin oleellisia osia. Jälleen kerran on todettava, että meillä on ajattelussa loppupeleissä paljon yhteistäkin.

Kerrot, että testasit samalla tuon mun kuvion avulla oman ajattelusi johdonmukaisuutta. Saanko kysyä, että millaisia johtopäätöksiä sinulle heräsi tästä aspektista?

Sitten tuosta Schopenhauerin estetiikasta.

Mä olen puhunut kognitioiden kolmesta muodosta: analyyttinen (tosi/epätosi), hedoninen (hyvä/paha) ja normatiivinen (oikein/väärin). Olen myös ollut sitä mieltä, että on olemassa neljäs kognitioiden luokka: esteettinen (kaunis/ruma).

En vain ole tuonut tuota esteettistä näkökulmaa kirjoituksissani esiin, koska nuo kolme muuta ovet relevantimpia ihmisen käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen selittämisen näkökulmasta. Mutta siis, tuo esteettinen moodi tarkastella ja ymmärtää maailmaa on myös olemassa!

Mutta joo, kuten totesit niin meidän fokus on eri paikassa. Jos ajatellaan tätä kolminaisuutena:

Sosiaalinen vuorovaikutus <> Subjektiivinen mieli ja tulkinnat <> Aivojen prosessointi

... niin sulla selvästikin on mielenkiinto ja fokus noissa kahdessa jälkimmäisessä, ja mulla kahdessa ensimmäisessä. Se pääasiallinen yhtymäkohta meillä on tuo keskimmäinen tekijä.

Näin siis ymmärrän nämä meidän näkökulmat.

[Purdue]

No nyt muuten löytyi mielenkiintoinen kirja. Pitänee joulun jälkeen harkita jos vaikka pistäisi tilaukseen:


Culture and Cognition


Tuo näyttäisi ainakin sisällysluettelon perusteella pureutuvan tän ketjun aiheeseen hyvinkin. Eli kyse on kulttuurin ja kognition vuorovaikutuksesta. Kuinka kulttuuri muokkaa ajatteluamme? Ja kuinka sosiaaliset ja kulttuuriset maailmat tulevat osaksi mentaalisia maailmojamme?


Tuli tässä mieleen Talcott Parsonsin tapa jäsentää todellisuutta: Sosiaalinen järjestelmä, kulttuuri ja persoonallisuus.

Tuon voisi hyvinkin muotoilla uuteen uskoon näin:
- Sosiaalinen vuorovaikutus: normit, oikeudet ja velvollisuudet, käyttäytymiseen liittyvät odotukset.
- Kulttuuri: tieto, merkitykset, tavat, kommunikaatio.
- Subjektiivinen mieli/tietoisuus: kulttuuri ja sosiaalinen sisäistettynä konseptien muodossa.


Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

[Purdue]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

[Naturalisti]

No nyt muuten löytyi mielenkiintoinen kirja. Pitänee joulun jälkeen harkita jos vaikka pistäisi tilaukseen:


Culture and Cognition


Tuo näyttäisi ainakin sisällysluettelon perusteella pureutuvan tän ketjun aiheeseen hyvinkin. Eli kyse on kulttuurin ja kognition vuorovaikutuksesta. Kuinka kulttuuri muokkaa ajatteluamme? Ja kuinka sosiaaliset ja kulttuuriset maailmat tulevat osaksi mentaalisia maailmojamme?


Tuli tässä mieleen Talcott Parsonsin tapa jäsentää todellisuutta: Sosiaalinen järjestelmä, kulttuuri ja persoonallisuus.

Tuon voisi hyvinkin muotoilla uuteen uskoon näin:
- Sosiaalinen vuorovaikutus: normit, oikeudet ja velvollisuudet, käyttäytymiseen liittyvät odotukset.
- Kulttuuri: tieto, merkitykset, tavat, kommunikaatio.
- Subjektiivinen mieli/tietoisuus: kulttuuri ja sosiaalinen sisäistettynä konseptien muodossa.


Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Keskustelin ChatGPT:n kanssa tuosta kirjasta ja pyysin sitä kirjoittamaan esseen keskustelumme yhteenvedoksi:

### Aivot kulttuurisen, sosiologisen ja psykologisen tiedon käsittelijänä: Neurotieteellinen näkökulma

Kulttuuri, sosiologia ja psykologia tarjoavat erilaisia näkökulmia ihmisen toimintaan, mutta kaikki nämä tasot kietoutuvat hermostollisiin prosesseihin. Wayne H. Brekhusin teos *"Culture and Cognition: Patterns in the Social Construction of Reality"* ei ole kognitiivisen neurotieteen kirja, mutta se tunnustaa neurotieteen merkityksen kulttuuristen, sosiologisten ja psykologisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Brekhus tarjoaa viitteitä siitä, miten aivot toimivat kulttuuristen ja sosiaalisten skeemojen mukaisina tiedonkäsittelijöinä. Tämä essee tarkastelee kulttuurin ja kognition vuorovaikutusta kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta, hyödyntäen Brekhusin kirjan sisältöä.

---

### Kulttuuriset kehykset ja havaintojen ohjaus

Brekhus korostaa, että kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ihmiset suodattavat ja tulkitsevat havaintojaan. Aivojen tarkkaavaisuus on rajallista, mikä tekee kulttuurisista kehyksistä ratkaisevia. Neurotieteellinen tutkimus osoittaa, että aivojen huomiojärjestelmät, kuten dorsaalinen ja ventraalinen tarkkaavaisuusjärjestelmä, aktivoituvat erilaisten ärsykkeiden kohdalla riippuen kulttuurisista odotuksista. Esimerkiksi yksilöiden, jotka on kasvatettu kollektivistisessa kulttuurissa, havaitaan olevan tarkkaavaisempia sosiaalisiin vihjeisiin ja ryhmädynamiikkaan kuin individualistisessa kulttuurissa kasvaneiden.

Tässä yhteydessä Brekhus viittaa siihen, että kulttuuri kehystää havaintoja ohjaamalla sitä, mitä aivojen tarkkaavaisuusjärjestelmät priorisoivat. Kulttuuriset skeemat ohjaavat aistien välittämää tietoa, jolloin ihmiset kiinnittävät huomiota kulttuurisesti merkityksellisiin yksityiskohtiin samalla kun muut asiat jäävät huomiotta.

---

### Luokittelu: Biologinen perusta ja kulttuurinen sisältö

Luokittelun mekanismit ovat yksi kognitiivisen neurotieteen keskeisistä tutkimuskohteista. Aivot pyrkivät luokittelemaan havaintoja tehokkaasti ja nopeasti käyttäen ennustemalleja, jotka perustuvat aiempiin kokemuksiin. Brekhus esittää, että vaikka luokittelun biologiset perusteet ovat universaaleja, kulttuuri määrittää, miten nämä mekanismit toimivat. Esimerkiksi aivojen alueet, kuten fusiform face area (FFA), voivat olla erityisen herkkiä tunnistamaan tietynlaisia piirteitä, kuten kulttuurisesti merkityksellisiä kasvonilmeitä tai sosiaalisia vihjeitä.

Luokittelu liittyy vahvasti myös stereotyyppien muodostumiseen, mikä on sekä psykologinen että kulttuurinen prosessi. Aivot hyödyntävät kategorisointia vähentääkseen kognitiivista kuormitusta, mutta kulttuuri muokkaa näitä kategorioita. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten ihmiset jakavat toisiaan sosiaalisiin ryhmiin (esim. "me" ja "he"), mikä vaikuttaa aivojen amygdalan ja muiden limbisten rakenteiden aktivoitumiseen.

---

### Muisti ja kulttuurin vaikutus muistijälkiin

Muisti on keskeinen osa aivojen toimintaa, joka yhdistää menneet kokemukset nykyhetkeen. Brekhus käsittelee muistin ja kulttuurin välistä yhteyttä viittaamalla siihen, että muistijäljet ovat kulttuurisesti muokattuja. Neurotieteellisesti tämä tarkoittaa, että hippokampus ja prefrontaalinen aivokuori, jotka vastaavat muistiprosesseista, toimivat tiiviissä yhteistyössä kulttuuristen skeemojen kanssa.

Kulttuuri vaikuttaa siihen, mitä ihmiset muistavat ja miten he muistavat. Esimerkiksi kollektiiviset muistot, kuten kansalliset tai uskonnolliset narratiivit, voivat vahvistua yksilöllisissä aivoissa sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tässä prosessissa aivot eivät pelkästään tallenna tietoa, vaan muokkaavat sitä jatkuvasti sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutteiden mukaisesti.

---

### Kielellinen ja visuaalinen ajattelu

Brekhus tekee erottelun kielellisen ja visuaalisen ajattelun välillä ja viittaa siihen, että nämä kaksi ajattelumuotoa ovat aivojen puoliskoihin osittain eriytyneitä. Neurotieteelliset tutkimukset tukevat tätä havaintoa: vasen aivopuolisko liittyy tyypillisesti kielelliseen prosessointiin ja symboliseen ajatteluun, kun taas oikea aivopuolisko liittyy enemmän visuaaliseen ja tilalliseen prosessointiin.

Kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta tämä eriytyminen on merkittävä kulttuuristen vaikutusten ymmärtämisessä. Esimerkiksi kulttuuri voi määrittää, miten kielelliset ja visuaaliset symbolit kytkeytyvät toisiinsa, mikä vaikuttaa aivojen hermoverkkojen organisoitumiseen.

---

### Kulttuurinen mieli ja muutos

Kirjassa korostetaan, että kulttuuriset skeemat ovat dynaamisia ja muuttuvat jatkuvasti. Tämä sopii yhteen neurotieteellisen muovautuvuuden (neuroplastisuuden) periaatteen kanssa, jonka mukaan aivojen hermoverkot muokkautuvat kokemusten ja ympäristön vaikutuksesta. Kulttuurin ja aivojen välinen vuorovaikutus on siten kaksisuuntaista: kulttuuri muokkaa aivoja, mutta samalla aivot luovat ja uusintavat kulttuuria.

---

### Johtopäätökset

Wayne H. Brekhusin *"Culture and Cognition"* osoittaa, että kulttuuri, sosiologia ja psykologia eivät ole erillisiä tieteenaloja, vaan ne kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa kognitiivisen neurotieteen kautta. Aivot käsittelevät kulttuurista, sosiologista ja psykologista tietoa hyödyntäen biologisia mekanismeja, joita muokkaa ympäristö ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Kognitiivinen neurotiede tarjoaa tärkeän kehyksen ymmärtää, miten kulttuuriset skeemat, sosiaaliset normit ja yksilölliset kokemukset kytkeytyvät hermostollisiin prosesseihin. Brekhusin kirjan neurotieteelliset viittaukset avaavat ovia monitieteiselle keskustelulle, jossa kulttuurisia ja kognitiivisia ilmiöitä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.

Pyysin siltä myös listan kirjoista, jotka keskittyvät samaan aiheeseen. Onko tässä sulle tuttuja kirjoja? Voitko suositella jotakin?

Kulttuurin, kognition ja neurotieteen välisiä yhteyksiä tarkastelevia teoksia on useita. Seuraavassa on muutamia suositeltavia kirjoja, jotka syventyvät näihin teemoihin:

:::contextList

**Cultural Neuroscience: Cultural Influences on Brain Function**
Toimittaneet Joan Y. Chiao, Shu-Chen Li, Rebecca Seligman ja Robert Turner. Tämä teos kokoaa yhteen tutkimuksia, jotka käsittelevät kulttuurin vaikutusta aivojen toimintaan ja kognitioon.
:::

:::contextList

**The Encultured Brain: An Introduction to Neuroanthropology**
Toimittaneet Daniel H. Lende ja Greg Downey. Kirja yhdistää antropologian ja neurotieteen näkökulmia tutkiakseen, miten kulttuuri ja aivot vaikuttavat toisiinsa.
:::

:::contextList

**Cultural Neuroscience: New Directions in Cognitive Science**
Toimittaneet Shinobu Kitayama ja Dov Cohen. Teos tarkastelee, miten kulttuuriset tekijät muokkaavat kognitiivisia prosesseja ja aivotoimintaa.
:::

:::contextList

**Neuroculture: On the Implications of Brain Science**
Kirjoittanut Francisco Ortega. Kirja käsittelee neurotieteen vaikutusta kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä pohtii, miten aivotutkimus muokkaa käsityksiämme ihmisyydestä.
:::

:::contextList

**The Cultural Nature of Human Development**
Kirjoittanut Barbara Rogoff. Vaikka teos keskittyy kehityspsykologiaan, se tarjoaa syvällisiä näkemyksiä kulttuurin ja kognition välisestä suhteesta.
:::

Nämä teokset tarjoavat syvällisiä näkemyksiä siitä, miten kulttuuri, kognitio ja neurotiede kietoutuvat toisiinsa, ja ne voivat syventää ymmärrystäsi näistä monimutkaisista vuorovaikutuksista.

[Purdue]

No nyt muuten löytyi mielenkiintoinen kirja. Pitänee joulun jälkeen harkita jos vaikka pistäisi tilaukseen:


Culture and Cognition


Tuo näyttäisi ainakin sisällysluettelon perusteella pureutuvan tän ketjun aiheeseen hyvinkin. Eli kyse on kulttuurin ja kognition vuorovaikutuksesta. Kuinka kulttuuri muokkaa ajatteluamme? Ja kuinka sosiaaliset ja kulttuuriset maailmat tulevat osaksi mentaalisia maailmojamme?


Tuli tässä mieleen Talcott Parsonsin tapa jäsentää todellisuutta: Sosiaalinen järjestelmä, kulttuuri ja persoonallisuus.

Tuon voisi hyvinkin muotoilla uuteen uskoon näin:
- Sosiaalinen vuorovaikutus: normit, oikeudet ja velvollisuudet, käyttäytymiseen liittyvät odotukset.
- Kulttuuri: tieto, merkitykset, tavat, kommunikaatio.
- Subjektiivinen mieli/tietoisuus: kulttuuri ja sosiaalinen sisäistettynä konseptien muodossa.


Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Keskustelin ChatGPT:n kanssa tuosta kirjasta ja pyysin sitä kirjoittamaan esseen keskustelumme yhteenvedoksi:

### Aivot kulttuurisen, sosiologisen ja psykologisen tiedon käsittelijänä: Neurotieteellinen näkökulma

Kulttuuri, sosiologia ja psykologia tarjoavat erilaisia näkökulmia ihmisen toimintaan, mutta kaikki nämä tasot kietoutuvat hermostollisiin prosesseihin. Wayne H. Brekhusin teos *"Culture and Cognition: Patterns in the Social Construction of Reality"* ei ole kognitiivisen neurotieteen kirja, mutta se tunnustaa neurotieteen merkityksen kulttuuristen, sosiologisten ja psykologisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Brekhus tarjoaa viitteitä siitä, miten aivot toimivat kulttuuristen ja sosiaalisten skeemojen mukaisina tiedonkäsittelijöinä. Tämä essee tarkastelee kulttuurin ja kognition vuorovaikutusta kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta, hyödyntäen Brekhusin kirjan sisältöä.

---

### Kulttuuriset kehykset ja havaintojen ohjaus

Brekhus korostaa, että kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ihmiset suodattavat ja tulkitsevat havaintojaan. Aivojen tarkkaavaisuus on rajallista, mikä tekee kulttuurisista kehyksistä ratkaisevia. Neurotieteellinen tutkimus osoittaa, että aivojen huomiojärjestelmät, kuten dorsaalinen ja ventraalinen tarkkaavaisuusjärjestelmä, aktivoituvat erilaisten ärsykkeiden kohdalla riippuen kulttuurisista odotuksista. Esimerkiksi yksilöiden, jotka on kasvatettu kollektivistisessa kulttuurissa, havaitaan olevan tarkkaavaisempia sosiaalisiin vihjeisiin ja ryhmädynamiikkaan kuin individualistisessa kulttuurissa kasvaneiden.

Tässä yhteydessä Brekhus viittaa siihen, että kulttuuri kehystää havaintoja ohjaamalla sitä, mitä aivojen tarkkaavaisuusjärjestelmät priorisoivat. Kulttuuriset skeemat ohjaavat aistien välittämää tietoa, jolloin ihmiset kiinnittävät huomiota kulttuurisesti merkityksellisiin yksityiskohtiin samalla kun muut asiat jäävät huomiotta.

---

### Luokittelu: Biologinen perusta ja kulttuurinen sisältö

Luokittelun mekanismit ovat yksi kognitiivisen neurotieteen keskeisistä tutkimuskohteista. Aivot pyrkivät luokittelemaan havaintoja tehokkaasti ja nopeasti käyttäen ennustemalleja, jotka perustuvat aiempiin kokemuksiin. Brekhus esittää, että vaikka luokittelun biologiset perusteet ovat universaaleja, kulttuuri määrittää, miten nämä mekanismit toimivat. Esimerkiksi aivojen alueet, kuten fusiform face area (FFA), voivat olla erityisen herkkiä tunnistamaan tietynlaisia piirteitä, kuten kulttuurisesti merkityksellisiä kasvonilmeitä tai sosiaalisia vihjeitä.

Luokittelu liittyy vahvasti myös stereotyyppien muodostumiseen, mikä on sekä psykologinen että kulttuurinen prosessi. Aivot hyödyntävät kategorisointia vähentääkseen kognitiivista kuormitusta, mutta kulttuuri muokkaa näitä kategorioita. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten ihmiset jakavat toisiaan sosiaalisiin ryhmiin (esim. "me" ja "he"), mikä vaikuttaa aivojen amygdalan ja muiden limbisten rakenteiden aktivoitumiseen.

---

### Muisti ja kulttuurin vaikutus muistijälkiin

Muisti on keskeinen osa aivojen toimintaa, joka yhdistää menneet kokemukset nykyhetkeen. Brekhus käsittelee muistin ja kulttuurin välistä yhteyttä viittaamalla siihen, että muistijäljet ovat kulttuurisesti muokattuja. Neurotieteellisesti tämä tarkoittaa, että hippokampus ja prefrontaalinen aivokuori, jotka vastaavat muistiprosesseista, toimivat tiiviissä yhteistyössä kulttuuristen skeemojen kanssa.

Kulttuuri vaikuttaa siihen, mitä ihmiset muistavat ja miten he muistavat. Esimerkiksi kollektiiviset muistot, kuten kansalliset tai uskonnolliset narratiivit, voivat vahvistua yksilöllisissä aivoissa sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tässä prosessissa aivot eivät pelkästään tallenna tietoa, vaan muokkaavat sitä jatkuvasti sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutteiden mukaisesti.

---

### Kielellinen ja visuaalinen ajattelu

Brekhus tekee erottelun kielellisen ja visuaalisen ajattelun välillä ja viittaa siihen, että nämä kaksi ajattelumuotoa ovat aivojen puoliskoihin osittain eriytyneitä. Neurotieteelliset tutkimukset tukevat tätä havaintoa: vasen aivopuolisko liittyy tyypillisesti kielelliseen prosessointiin ja symboliseen ajatteluun, kun taas oikea aivopuolisko liittyy enemmän visuaaliseen ja tilalliseen prosessointiin.

Kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta tämä eriytyminen on merkittävä kulttuuristen vaikutusten ymmärtämisessä. Esimerkiksi kulttuuri voi määrittää, miten kielelliset ja visuaaliset symbolit kytkeytyvät toisiinsa, mikä vaikuttaa aivojen hermoverkkojen organisoitumiseen.

---

### Kulttuurinen mieli ja muutos

Kirjassa korostetaan, että kulttuuriset skeemat ovat dynaamisia ja muuttuvat jatkuvasti. Tämä sopii yhteen neurotieteellisen muovautuvuuden (neuroplastisuuden) periaatteen kanssa, jonka mukaan aivojen hermoverkot muokkautuvat kokemusten ja ympäristön vaikutuksesta. Kulttuurin ja aivojen välinen vuorovaikutus on siten kaksisuuntaista: kulttuuri muokkaa aivoja, mutta samalla aivot luovat ja uusintavat kulttuuria.

---

### Johtopäätökset

Wayne H. Brekhusin *"Culture and Cognition"* osoittaa, että kulttuuri, sosiologia ja psykologia eivät ole erillisiä tieteenaloja, vaan ne kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa kognitiivisen neurotieteen kautta. Aivot käsittelevät kulttuurista, sosiologista ja psykologista tietoa hyödyntäen biologisia mekanismeja, joita muokkaa ympäristö ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Kognitiivinen neurotiede tarjoaa tärkeän kehyksen ymmärtää, miten kulttuuriset skeemat, sosiaaliset normit ja yksilölliset kokemukset kytkeytyvät hermostollisiin prosesseihin. Brekhusin kirjan neurotieteelliset viittaukset avaavat ovia monitieteiselle keskustelulle, jossa kulttuurisia ja kognitiivisia ilmiöitä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.

Pyysin siltä myös listan kirjoista, jotka keskittyvät samaan aiheeseen. Onko tässä sulle tuttuja kirjoja? Voitko suositella jotakin?

Kulttuurin, kognition ja neurotieteen välisiä yhteyksiä tarkastelevia teoksia on useita. Seuraavassa on muutamia suositeltavia kirjoja, jotka syventyvät näihin teemoihin:

:::contextList

**Cultural Neuroscience: Cultural Influences on Brain Function**
Toimittaneet Joan Y. Chiao, Shu-Chen Li, Rebecca Seligman ja Robert Turner. Tämä teos kokoaa yhteen tutkimuksia, jotka käsittelevät kulttuurin vaikutusta aivojen toimintaan ja kognitioon.
:::

:::contextList

**The Encultured Brain: An Introduction to Neuroanthropology**
Toimittaneet Daniel H. Lende ja Greg Downey. Kirja yhdistää antropologian ja neurotieteen näkökulmia tutkiakseen, miten kulttuuri ja aivot vaikuttavat toisiinsa.
:::

:::contextList

**Cultural Neuroscience: New Directions in Cognitive Science**
Toimittaneet Shinobu Kitayama ja Dov Cohen. Teos tarkastelee, miten kulttuuriset tekijät muokkaavat kognitiivisia prosesseja ja aivotoimintaa.
:::

:::contextList

**Neuroculture: On the Implications of Brain Science**
Kirjoittanut Francisco Ortega. Kirja käsittelee neurotieteen vaikutusta kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä pohtii, miten aivotutkimus muokkaa käsityksiämme ihmisyydestä.
:::

:::contextList

**The Cultural Nature of Human Development**
Kirjoittanut Barbara Rogoff. Vaikka teos keskittyy kehityspsykologiaan, se tarjoaa syvällisiä näkemyksiä kulttuurin ja kognition välisestä suhteesta.
:::

Nämä teokset tarjoavat syvällisiä näkemyksiä siitä, miten kulttuuri, kognitio ja neurotiede kietoutuvat toisiinsa, ja ne voivat syventää ymmärrystäsi näistä monimutkaisista vuorovaikutuksista.

Eipä ole noista kirjoista yksikään tuttu, ja aihe siis itselleni vielä täysin vieras. Mutta siis periaatteessa tuo yksi kirja kiinnostaisi, eikä nää sunkaan linkkaamat esimerkit vaikuta pöllömmiltä. Mutta pitänee katsoa vielä että kerkiääkö tässä jotakin noista lukemaan vaiko ei. Mulla on koko ajan lukemista aika paljon mun lukuprojektiin liittyen, joten näitä pitää priorisoida, kun kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa.

Mutta selvästikin tuota kulttuurin ja kognitioiden yhteyttä on tutkittu jotenka siitä löytyy tarvittaessa tietoa.


Mua kiinnostaa tämä kolmio: Sosiaalinen <> Kulttuuri <> Mieli/Kognitio