Tietenkin siis haluat että kerron suoraan (Jos tuntisin sinut) etttä mielestäni olet ruma ja täysi kusipää vai pitäisikö minun olla sanomatta mitään??? Onhan sekin jo kannanotto jos jätän sinulle sanomatta tuon edellä mainitun tosiasian.Tuttu kirjoitti: ↑14 Tammi 2025, 16:57Mielipiteen ilmaisu ei ole valehtelemista. Et tiedä itsekään valehteletko vai puhutko totta kertoessasi mielipiteesi minusta, tuntemattomasta.Damokles kirjoitti: ↑14 Tammi 2025, 16:43Jos puhuisimme aina totta meillä ei olisi ainuttakaan ihmissuhdetta. Valehtelua on tietenkin eri tasoista. Riippuu mistä valehtelet ja kenelle. Jos en suoraan kerro sinulle mitä mieltä olen vaikkapa sinusta onko se jo valhe??? Onko jo valehtelu pahuuden yksi merkki? Jos on niin miksi?
Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Okei??? Sinä puhut ja kirjoitat aina totta etkä koskaan valehtele yhtään missään???? Onko Jim Carreyn elokuva "Liar Liar" tuttu?Pattinero kirjoitti: ↑15 Tammi 2025, 05:53 Valehtelu on ehkä jopa jo oma puheenaiheensa. Mutta miksi ihminen ylipäätään turvautuu valheeseen, joka ei tosiasioita muuta? Siitä voi siis jäädä kiinni, koska faktat saattavat tulla esiin valheesta huolimatta. Tietämättömyys ei ole valehtelua vaan tietämättömyyttä. Vale edellyttää aina tosiasioiden tietämistä.
Valeen luonne on tilanteesta kiinni. Esimerkiksi lapsia puijataan, mutta valehdella heille ei saisi. Joulupukki lienee yksi pahimmista valheista, joita mukuloille jostain syystä syötetään. Siksi asia täytyy tehdä jossain vaiheessa selväksi, että hyväntahtoinen puijaus tulee myös ilmi.
Jotkut valehtelevat läpi elämänsä. Jotkut tekevät sitä varmasti jopa pahuuttaan, joka on tietenkin ihmisen yksi tyhmyyden muodoista. Vaikka onhan se selvää, ettei kukaan kerro helpolla aviosiipalleen esimerkiksi vieraissa hyppimisestä. Siitä mistä ei tiedetä, ei myöskään välitetä.
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
No en minä tarkoituksella kovinkaan helpolla mitään valehtele. Ja kuten sanoin, tietämättömyys ja myös muistamattomuus eivät ole valehtelua. Se, että esiinnyn täällä tuon typerän nimimerkin takaa on vain puhdasta itsesuojelua, eikä valehtelua. Itse asiassa juuri tuohon asiaan liittyy kyllä ns. valkoisia valheita, koska niillä ei ole hittojenkaan merkitystä näillä palstoilla, eikä missään somepaska palveluissa. Mutta mustaa en ala valkoiseksi väittämään valehtelemalla.Damokles kirjoitti: ↑15 Tammi 2025, 06:25Okei??? Sinä puhut ja kirjoitat aina totta etkä koskaan valehtele yhtään missään???? Onko Jim Carreyn elokuva "Liar Liar" tuttu?Pattinero kirjoitti: ↑15 Tammi 2025, 05:53 Valehtelu on ehkä jopa jo oma puheenaiheensa. Mutta miksi ihminen ylipäätään turvautuu valheeseen, joka ei tosiasioita muuta? Siitä voi siis jäädä kiinni, koska faktat saattavat tulla esiin valheesta huolimatta. Tietämättömyys ei ole valehtelua vaan tietämättömyyttä. Vale edellyttää aina tosiasioiden tietämistä.
Valeen luonne on tilanteesta kiinni. Esimerkiksi lapsia puijataan, mutta valehdella heille ei saisi. Joulupukki lienee yksi pahimmista valheista, joita mukuloille jostain syystä syötetään. Siksi asia täytyy tehdä jossain vaiheessa selväksi, että hyväntahtoinen puijaus tulee myös ilmi.
Jotkut valehtelevat läpi elämänsä. Jotkut tekevät sitä varmasti jopa pahuuttaan, joka on tietenkin ihmisen yksi tyhmyyden muodoista. Vaikka onhan se selvää, ettei kukaan kerro helpolla aviosiipalleen esimerkiksi vieraissa hyppimisestä. Siitä mistä ei tiedetä, ei myöskään välitetä.
Ja joo, Liar Liar on tuttu. Ja sehän kertoo juuri ammattivalehtelijasta, joka menettääkin kykynsä kylmiin ja tuhoisiin valheisiin, ja joutuu elämään totuuden kanssa. Paska juttu, jos ei ole aiemmin niin tehnyt. Elokuvassa yritetään myös väittää, ettei totuudella voi oikeudessa voittaa. Ja lopulta niin taitaa kuitenkin käydä.
Jos joku elää koko ajan valheiden ympäröimänä, niin alkaahan sen voimaan silloin itsekin uskoa. Se on outoa tosin. Tiedän ihmisten valehtelevan outojakin asioita. Ja monesti niiden paljastuminen voi olla tyrmistyttävää tietoa valehtelun kohteelle.
We can't solve problems by using the same kind of thinking we used when we created them.
Albert Einstein
Albert Einstein
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Mitä vähemmän ainun pitää toiselle valehdella, sen syvempi ihmissuhteesi on. Tämä kertoo paljon sinusta.Damokles kirjoitti: ↑14 Tammi 2025, 16:43Jos puhuisimme aina totta meillä ei olisi ainuttakaan ihmissuhdetta. Valehtelua on tietenkin eri tasoista. Riippuu mistä valehtelet ja kenelle. Jos en suoraan kerro sinulle mitä mieltä olen vaikkapa sinusta onko se jo valhe??? Onko jo valehtelu pahuuden yksi merkki? Jos on niin miksi?
Guild can only exist in a person who can act
- KultaKikkare
- Reactions:
- Viestit: 9510
- Liittynyt: 28 Marras 2022, 22:30
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Yhteiskunnan jokaisessa nurkassa käydään kilpailua vajavaisista resursseista. Oletko pyytänyt tarpeeksi päättäväisesti?Damokles kirjoitti: ↑14 Tammi 2025, 16:56Tuota... Minullahan on sosiaalityöntekijä joka on nyt sairastanut puoli vuotta vailla sijaisuutta. Olen sijaista pyytänyt. Iloisesti ilmoittaa joka kuukausi puhelivastaajassaan että palaa töihin ensi kuussa. NOT!KultaKikkare kirjoitti: ↑14 Tammi 2025, 13:17Kuntoutumista tukeviin harrastuksiin kannattaa hakea hoitotukea, varaa aika sosiaalityöntekijälle ellei tosta ole jo ollut puhetta? Systeemi on niin koukeroinen että lopputulos on parempi kun antaa sossuntätien hoitaa hakemukset.Damokles kirjoitti: ↑14 Tammi 2025, 12:38 Tietenkin maailmani ja piste josta sitä katson on vääristynyt koska ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä ollut ja olen elävät lähestulkoon köyhyysrajalla. Asiat ovat todellisuudessa paljon paremmin. Ja raha ei ratkaise kaikkea. Ja totta. Jos tukia olisi enemmän ne menisivät päihteisiin. Harva käyttää lisätuloja itsensä sivistämiseen, koulutukseen ja vaikka harrastuksiin kuten minä.
https://www.kela.fi/elaketta-saavan-hoitotuki
En kyllä usko että pahuus periytyy geneettisesti. Psykopatia saattaa joskus periytyä(?) mut ei se tee ihmisestä automaattisesti pahaa, ainoastaan kykeneväisen suuriin pahuuksiin.Damokles kirjoitti: ↑14 Tammi 2025, 12:38 Voi olla että pahuus periytyy sitten geneettisesti. Joku voisi kaivaa esiin tätä tukevan tutkimuksen. Se ei ole minun tehtäväni koska en usko pahuuden tai hyvyyden geeneettiseen peritymiseen vaan siihen että ne johtuvat täysin ulkoisista tekijöistä minkälainen yksilöstä kehittyy lopulta.
Syrjäytymisen syyt ovat todella moninaiset ja monimutkaiset. Yksi voi olla että sinulla ei ole varaa liikkua yhtään missään. Jos saat edes ravintoa tarpeeksi päivittäin on se jo hyvä. Minut syrjäytti yhteiskunta vaikka luin tutkinnon. Itse olen tehnyt kaikkeni mennäkseni eteenpäin elämässä ja niin teen nytkin opintojen kanssa. Tänään yliopistossa on luento peleistä ja AI:sta. Muista en osaa sano mikä heidät syrjäytti ja aiheutti oluen kittaamisen päivittäin. Ehkä he kyllästyivät yrittämään koska siinä ei ole yhtään mitään järkeä.
Hyvätuloisilla on varaa. On eri asia ottaa 50% 50 000 eurosta kuin 30% 1 300 eurosta. Se että tuloerot ovat kasvaneet mammuttimaisiksi on tehnyt maailmasta pahemman paikan. Raha on suora vallan jatke ja vain rahalla saa valtaa. Tasa-arvo on pelkkää sanahelinää.
Ei tasa-arvo ole pelkkää sanahelinää, mutta siitä on tullut itsestäänselvyys länsimaissa. Se ei ole niin kattava käsite kuin monet toivoo, turvaa lähinnä ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisen käsittelyn tuomioistuimissa, yms. Mut jos tasa-arvo poistettaisiin niin kyllä sitä tulis äkkiä ikävä.
Tasa-arvo on vain sanahelinää eikä luonnossa ole tasa-arvoa missään suhteessa. Jouduppa kerran oikeuteen ja totea miten oikeuden mukainen se on. Joillekin joilla on rahaa se on tietenkin oikeudenmukaisempi. Poliiseista minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa koskaan ollut. Samaa kastia kuin liivijengiläiset. Tosin "Laki" on muka heidän puolellaan.
Olen ollut oikeudessa parikin kertaa, toisella kerralla epäiltynä ja toisella asianomistajana. Tuomio tuli molemmissa tapauksissa.
Ei rahalla selviä syytteistä, sä jauhat paskaa.
Sen verrran opin että seuraavalla kerralla kytät saa pelkästään keskisormen, tutkikoot sitä. Nyt olin pikkasen ylimielinen, kuvittelin ettei ole jälkiä, mut oli silti kun kerran unohtu kiireessä peittää ne, ja annoin niille keskisormen maustettuna jollain mikä ei olisi johtanut mihinkään ellei jälkiä olisi ollut. Ylpeys käy lankeamuksen edellä, tjsp.
Be stronger than your excuses
- KultaKikkare
- Reactions:
- Viestit: 9510
- Liittynyt: 28 Marras 2022, 22:30
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Niin ja tuomio tuli kannabiksen käyttörikoksen yrityksestä. Hintalappu (netto)tulonmenetyksineen 3v sen jälkeen kosahtaneen suppean turvaselvityksen vuoksi ehkä n. 30000€. Sakkoja tuli tonni. Noihan ei vaikuta supotuksiin kuin 2v, mutta se lasketaankin siitä kun syyte nostetaan, ei siitä kun rikos tapahtuu.
Ja syyttäjällä kesti melkein vanhentumisaika eli 2v nostaa syyte.
Ihan oikein meni, pitää olla tarkempi puheissaan ja tekemisissään.
Ihan oikein meni, pitää olla tarkempi puheissaan ja tekemisissään.
Be stronger than your excuses
- KultaKikkare
- Reactions:
- Viestit: 9510
- Liittynyt: 28 Marras 2022, 22:30
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Niin ja toisin kuin liivijengiläisten tapauksessa, kytät ei leikkaa sitä sun keskaria irti. Siinä se olennaisin ero noiden ryhmien välillä. 
Be stronger than your excuses
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin."
- yksi säkeistö Eino Leinon runosta "Hymyilevä apollo"
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin."
- yksi säkeistö Eino Leinon runosta "Hymyilevä apollo"
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Kaikki salataan. Joka kertoo totuuden siitä, mitä todellisuus on.
-
duunii ja sit uuniin
- Reactions:
- Viestit: 4
- Liittynyt: 16 Tammi 2025, 00:39
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Asia on niin että Jumala päättää kuka on paha ja kuka hyvä ihminen. Paha ihminen (ennemminkin surkea ihminen) on "Saatanan äijä/ämmä" ja Hyvä ihminen on "Jumalan mies/nainen" ja sitten on vielä kolmas "Jumalaton Superihminen". Jumala kontrolloi kokoajan kaikkea ja kaikkia, ja myös päättää milloin tapahtuu pahuutta ja milloin hyvää. Ihmisen ei tarvitse miettiä sen enempää mistään mitään, Jay handlaa kaiken.
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
No, KultaKikkare. Ehkä asenteeni virkavaltaa kohtaan on aika pahasti polarisoitunut. Mielenterveyskuntoutujana heidän kohtelunsa minua kohtaan ei ole aina ollut kovin hellää. Ja ihmetyttää jos olen vaikka itsetuhoinen niin paikalle ei tule lääkintähenkilökunta vaan poliisi.
Ystävälläni on nyt sellainen kolmevuotias lapsi. Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin. Kaikki vaikuttaa. Kotiolot, ystävät, sukulaiset... No kaikki kohtaamasi ihmiset. Jossakin vaiheessa alamme jakaa "Pahaa" joka kohdistuu itseemme. Eivät kaikki. Se on yksilöllistä.
Juttelemme näistä asioista ystäväni kanssa todella paljon ja analysoimme niitä. Hän tiedostaa myös asiat. Hyvin suojeleva lastaan kohtaan mutta realisti sen suhteen että kaikelta ei voi suojella. Ehkä se on niin tavallaan että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä osalta tämä unohtuu.
Uskonnollisilla dogmeilla ei asian kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Ne ovat myyttejä ennen tiedettä. Jumalat eli mielikuvitusolennot voi heittää roskakoriin koska elämme sekulaarissa maailmassa. Tosin saduilla on valtaosaan ihmisistä vielä suuri vaikutus.
Ystävälläni on nyt sellainen kolmevuotias lapsi. Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin. Kaikki vaikuttaa. Kotiolot, ystävät, sukulaiset... No kaikki kohtaamasi ihmiset. Jossakin vaiheessa alamme jakaa "Pahaa" joka kohdistuu itseemme. Eivät kaikki. Se on yksilöllistä.
Juttelemme näistä asioista ystäväni kanssa todella paljon ja analysoimme niitä. Hän tiedostaa myös asiat. Hyvin suojeleva lastaan kohtaan mutta realisti sen suhteen että kaikelta ei voi suojella. Ehkä se on niin tavallaan että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä osalta tämä unohtuu.
Uskonnollisilla dogmeilla ei asian kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Ne ovat myyttejä ennen tiedettä. Jumalat eli mielikuvitusolennot voi heittää roskakoriin koska elämme sekulaarissa maailmassa. Tosin saduilla on valtaosaan ihmisistä vielä suuri vaikutus.
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Tämä kohta kuulostaa itselleni todella tutulta.Damokles kirjoitti: ↑17 Tammi 2025, 00:54 No, KultaKikkare. Ehkä asenteeni virkavaltaa kohtaan on aika pahasti polarisoitunut. Mielenterveyskuntoutujana heidän kohtelunsa minua kohtaan ei ole aina ollut kovin hellää. Ja ihmetyttää jos olen vaikka itsetuhoinen niin paikalle ei tule lääkintähenkilökunta vaan poliisi.
Ystävälläni on nyt sellainen kolmevuotias lapsi. Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin. Kaikki vaikuttaa. Kotiolot, ystävät, sukulaiset... No kaikki kohtaamasi ihmiset. Jossakin vaiheessa alamme jakaa "Pahaa" joka kohdistuu itseemme. Eivät kaikki. Se on yksilöllistä.
Juttelemme näistä asioista ystäväni kanssa todella paljon ja analysoimme niitä. Hän tiedostaa myös asiat. Hyvin suojeleva lastaan kohtaan mutta realisti sen suhteen että kaikelta ei voi suojella. Ehkä se on niin tavallaan että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä osalta tämä unohtuu.
Uskonnollisilla dogmeilla ei asian kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Ne ovat myyttejä ennen tiedettä. Jumalat eli mielikuvitusolennot voi heittää roskakoriin koska elämme sekulaarissa maailmassa. Tosin saduilla on valtaosaan ihmisistä vielä suuri vaikutus.
Ja kun sain omia mukuloita, aloin pelkäämään, että heille käy samoin. Ei ole käynyt. Ja syy on pitkälti se, että tuota elämänmyönteisyyttä on saatu ruokittua riittävän pitkälle jopa koulumaailmaan asti.Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin.
Eli ei se ystäväsi 3-vuotias ole välttämättä menetetty. Edellyttää tietenkin, että hän oppii riittävän nuorena liikkumaan ryhmissä ja tajuaa sen hengen. Sukupuolella ja muullakin kehittymisellä voi olla merkitystä. Itse olisin aikoinani vaatinut enemmän aikaa. En tosin tajunnut sitä silloin, mutta nykyään tajuan. Olen hidas, ja siksi vaikutan monesti jonkun mielestä myös vitun tyhmältä.
On tietenkin niitä, jotka joutuvat kiusaamisen kohteeksi jo päiväkodissa. Sitten he menevät kouluun, jonne ne samat kiusaajat tulevat. Monesti jopa samalle luokalle, kun tollot luulevat niiden ihmisten olevan väistämättä jotain vitun kavereita keskenään. Ja niinhän asia ei todellakaan välttämättä ole.
Itse olenkin sitä mieltä, että niitä ryhmiä, jotka muodostuvat, täytyisi myös välillä hajottaa. Ei haittaisi, jos joka vuosi peruskoulun luokka olisi eri kuin edellisenä vuonna. Jokainen meistä tietää, että minkälaisia kuppikuntia pitkien aikojen saatossa saattaa muodostua. Se yksi lukuvuosi riittää siihen mainiosti. Nuorille ihmisille siihen riittää pahimmillaan/parhaimmillaan muutama tunti.
Ja se ilmiö voikin olla joillekin maanpäällinen helvetti. Ja sitten alkavat ne ongelmat, koska me ihmiset olemme erilaisia. Jotkut lähtevät sitten jopa aseen kanssa kouluun, ja pyrkivät tappamaan ne, jotka ovat vittuilleet liikaa. Viime keväänä se 12-vuotias teki juuri siten. Ja voi olla jonkun mielestä rajusti sanottu, mutta itse ainakin omalla tavallani ymmärrän sitä lasta. Hän valitsi väärin, mutta koki varmasti olevansa täysin umpikujassa. Voi tosin olla, ettei edes tajunnut mitä oli tekemässä. Enkä ole varma, että ampuiko oikeita kohteita edes.
Mutta, hän vastasi kokemaansa pahuuteen pahuudella. Enkä usko, että se hänen kokemansa pahuus oli mitään harhaa hänen kohdallaan.
We can't solve problems by using the same kind of thinking we used when we created them.
Albert Einstein
Albert Einstein
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Aika samanlaista pohdiskelua kuin itselläni.Pattinero kirjoitti: ↑17 Tammi 2025, 06:15Tämä kohta kuulostaa itselleni todella tutulta.Damokles kirjoitti: ↑17 Tammi 2025, 00:54 No, KultaKikkare. Ehkä asenteeni virkavaltaa kohtaan on aika pahasti polarisoitunut. Mielenterveyskuntoutujana heidän kohtelunsa minua kohtaan ei ole aina ollut kovin hellää. Ja ihmetyttää jos olen vaikka itsetuhoinen niin paikalle ei tule lääkintähenkilökunta vaan poliisi.
Ystävälläni on nyt sellainen kolmevuotias lapsi. Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin. Kaikki vaikuttaa. Kotiolot, ystävät, sukulaiset... No kaikki kohtaamasi ihmiset. Jossakin vaiheessa alamme jakaa "Pahaa" joka kohdistuu itseemme. Eivät kaikki. Se on yksilöllistä.
Juttelemme näistä asioista ystäväni kanssa todella paljon ja analysoimme niitä. Hän tiedostaa myös asiat. Hyvin suojeleva lastaan kohtaan mutta realisti sen suhteen että kaikelta ei voi suojella. Ehkä se on niin tavallaan että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä osalta tämä unohtuu.
Uskonnollisilla dogmeilla ei asian kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Ne ovat myyttejä ennen tiedettä. Jumalat eli mielikuvitusolennot voi heittää roskakoriin koska elämme sekulaarissa maailmassa. Tosin saduilla on valtaosaan ihmisistä vielä suuri vaikutus.Ja kun sain omia mukuloita, aloin pelkäämään, että heille käy samoin. Ei ole käynyt. Ja syy on pitkälti se, että tuota elämänmyönteisyyttä on saatu ruokittua riittävän pitkälle jopa koulumaailmaan asti.Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin.
Eli ei se ystäväsi 3-vuotias ole välttämättä menetetty. Edellyttää tietenkin, että hän oppii riittävän nuorena liikkumaan ryhmissä ja tajuaa sen hengen. Sukupuolella ja muullakin kehittymisellä voi olla merkitystä. Itse olisin aikoinani vaatinut enemmän aikaa. En tosin tajunnut sitä silloin, mutta nykyään tajuan. Olen hidas, ja siksi vaikutan monesti jonkun mielestä myös vitun tyhmältä.
On tietenkin niitä, jotka joutuvat kiusaamisen kohteeksi jo päiväkodissa. Sitten he menevät kouluun, jonne ne samat kiusaajat tulevat. Monesti jopa samalle luokalle, kun tollot luulevat niiden ihmisten olevan väistämättä jotain vitun kavereita keskenään. Ja niinhän asia ei todellakaan välttämättä ole.
Itse olenkin sitä mieltä, että niitä ryhmiä, jotka muodostuvat, täytyisi myös välillä hajottaa. Ei haittaisi, jos joka vuosi peruskoulun luokka olisi eri kuin edellisenä vuonna. Jokainen meistä tietää, että minkälaisia kuppikuntia pitkien aikojen saatossa saattaa muodostua. Se yksi lukuvuosi riittää siihen mainiosti. Nuorille ihmisille siihen riittää pahimmillaan/parhaimmillaan muutama tunti.
Ja se ilmiö voikin olla joillekin maanpäällinen helvetti. Ja sitten alkavat ne ongelmat, koska me ihmiset olemme erilaisia. Jotkut lähtevät sitten jopa aseen kanssa kouluun, ja pyrkivät tappamaan ne, jotka ovat vittuilleet liikaa. Viime keväänä se 12-vuotias teki juuri siten. Ja voi olla jonkun mielestä rajusti sanottu, mutta itse ainakin omalla tavallani ymmärrän sitä lasta. Hän valitsi väärin, mutta koki varmasti olevansa täysin umpikujassa. Voi tosin olla, ettei edes tajunnut mitä oli tekemässä. Enkä ole varma, että ampuiko oikeita kohteita edes.
Mutta, hän vastasi kokemaansa pahuuteen pahuudella. Enkä usko, että se hänen kokemansa pahuus oli mitään harhaa hänen kohdallaan.
Oliko se kahdeksannella luokalla kun minut siirrettiin rinnakkaisluokalle kiusaamisen takia. Kyllä se hieman hellitti mutta törmäsin samoihin tyyppeihin kuitenkin koska sama koulu oli. Uudessa luokassa kuitenkin sain olla rauhassa mutta se ei enää tuntunut "Omalta" vaan olin hieman ulkopuolinen jotenkin. Ja lukio oli selviö koska tiesin että valtaosa kiusaajistani menee amikseen.
Et alkuunkaan vaikuta tyhmältä. Se on oma kokemukseni. Siksi kyllä seurailenkin kirjoituksiasi. Aina vain aihealueet eivät minua kosketa.
Tuo 12 vuotiaan ampumistapaus oli mielenkiintoinen mutta vahva epäilykseni on että tietoa pimitettiin aika paljon ja lopullinen syy jää meiltä hämärän peittoon. Media ja viranomaisethan kiistivät että mitään kiusaamista oli tapahtunut vaan hän tappoi ilman mitään syytä. Mikä tuntuu hyvin oudolta minusta. Vai kokiko hän vain kiusaamista vaikka sitä ei oikeasti ollut?
- KultaKikkare
- Reactions:
- Viestit: 9510
- Liittynyt: 28 Marras 2022, 22:30
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Toisaalta tiedän pari mielenterveyskuntoutujaa ja niistä kummallakaan ei ole mitään ongelmia poliisin kanssa, sama pätee varmasti suureen enemmistöön kuntoutujista. Mut jos poliisirekisteristä löytyy mitään viitteitä väkivaltaisuudesta niin sit on toinen ääni kellossa, ensihoitajat eivät riskeeraa omaa työturvallisuuttaan vaan ensin laitetaan poliisi asialle.Damokles kirjoitti: ↑17 Tammi 2025, 00:54 No, KultaKikkare. Ehkä asenteeni virkavaltaa kohtaan on aika pahasti polarisoitunut. Mielenterveyskuntoutujana heidän kohtelunsa minua kohtaan ei ole aina ollut kovin hellää. Ja ihmetyttää jos olen vaikka itsetuhoinen niin paikalle ei tule lääkintähenkilökunta vaan poliisi.
Ystävälläni on nyt sellainen kolmevuotias lapsi. Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin. Kaikki vaikuttaa. Kotiolot, ystävät, sukulaiset... No kaikki kohtaamasi ihmiset. Jossakin vaiheessa alamme jakaa "Pahaa" joka kohdistuu itseemme. Eivät kaikki. Se on yksilöllistä.
Juttelemme näistä asioista ystäväni kanssa todella paljon ja analysoimme niitä. Hän tiedostaa myös asiat. Hyvin suojeleva lastaan kohtaan mutta realisti sen suhteen että kaikelta ei voi suojella. Ehkä se on niin tavallaan että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä osalta tämä unohtuu.
Uskonnollisilla dogmeilla ei asian kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Ne ovat myyttejä ennen tiedettä. Jumalat eli mielikuvitusolennot voi heittää roskakoriin koska elämme sekulaarissa maailmassa. Tosin saduilla on valtaosaan ihmisistä vielä suuri vaikutus.
Sit lisäksi akuuteissa itsariuhissa poliisilla on paremmat keinot ensin estää teko, vasta sen jälkeen tulee ensihoidon vuoro.
Sen sijaan että hamstraa itseensä kohdistuvaa pahuutta ja sit jakelee sitä muille, kannattaisi se heijastaa suoraan takaisin. Tai ei suoraan as is, mut antaa suora vastike, omalla tavallaan. Sillä tavalla selviää kyllä koulumaailmassakin.
Be stronger than your excuses
Re: Ihmisen pahuus. Harhaa vai totta?
Asia on juuri niinkuin kirjoitat. Ja on ollut täällä mun asunnossa loistaviakin poliiseja. Osaavat keskustella ja rauhoittaa. Ihan oppikirjaesimerkkejä. Kai se on sitten että sitä saa mitä tilaa. Ja systeemi on aina vahvempi kuin yksilö.KultaKikkare kirjoitti: ↑17 Tammi 2025, 11:01Toisaalta tiedän pari mielenterveyskuntoutujaa ja niistä kummallakaan ei ole mitään ongelmia poliisin kanssa, sama pätee varmasti suureen enemmistöön kuntoutujista. Mut jos poliisirekisteristä löytyy mitään viitteitä väkivaltaisuudesta niin sit on toinen ääni kellossa, ensihoitajat eivät riskeeraa omaa työturvallisuuttaan vaan ensin laitetaan poliisi asialle.Damokles kirjoitti: ↑17 Tammi 2025, 00:54 No, KultaKikkare. Ehkä asenteeni virkavaltaa kohtaan on aika pahasti polarisoitunut. Mielenterveyskuntoutujana heidän kohtelunsa minua kohtaan ei ole aina ollut kovin hellää. Ja ihmetyttää jos olen vaikka itsetuhoinen niin paikalle ei tule lääkintähenkilökunta vaan poliisi.
Ystävälläni on nyt sellainen kolmevuotias lapsi. Se vilpitön ilo ja elämänmyönteisyys mikä hänestä ryöppyää on uskomatonta. Tiedän että se katoaa pian kun kova maailma tulee kohdatuksi. Oletan että se tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun siirtyy päiväkodeista koulumaailmaan. Itselleni kävi niin. Kaikki vaikuttaa. Kotiolot, ystävät, sukulaiset... No kaikki kohtaamasi ihmiset. Jossakin vaiheessa alamme jakaa "Pahaa" joka kohdistuu itseemme. Eivät kaikki. Se on yksilöllistä.
Juttelemme näistä asioista ystäväni kanssa todella paljon ja analysoimme niitä. Hän tiedostaa myös asiat. Hyvin suojeleva lastaan kohtaan mutta realisti sen suhteen että kaikelta ei voi suojella. Ehkä se on niin tavallaan että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä osalta tämä unohtuu.
Uskonnollisilla dogmeilla ei asian kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Ne ovat myyttejä ennen tiedettä. Jumalat eli mielikuvitusolennot voi heittää roskakoriin koska elämme sekulaarissa maailmassa. Tosin saduilla on valtaosaan ihmisistä vielä suuri vaikutus.
Sit lisäksi akuuteissa itsariuhissa poliisilla on paremmat keinot ensin estää teko, vasta sen jälkeen tulee ensihoidon vuoro.
Sen sijaan että hamstraa itseensä kohdistuvaa pahuutta ja sit jakelee sitä muille, kannattaisi se heijastaa suoraan takaisin. Tai ei suoraan as is, mut antaa suora vastike, omalla tavallaan. Sillä tavalla selviää kyllä koulumaailmassakin.
Yksi poliisi kiinnitti huomiota elokuvakokoelmaani ja löysi sarjan "Shield" kansion sieltä ja aloimme keskustelemaan siitä. Siinä meni hyvä tovi.
Aina ei voi olla se vastaanottava osapuoli. Oli sitten koulumaailma tai työelämä. No, mikä tahansa elämänalue. Tästä keskustelin myös ystäväni kanssa eilen. Kun tekee selväksi (Ihan vaikka vastaamalla suoralla väkivallalla) että nyt raja on ylitetty saattaa kiusaaminen loppua. Kuten itselläni joissakin tapauksissa kävi. Toisaalta olen sillä että olen käpertynyt itseeni ja elän omissa maailmoissani antanut toisille syyn "Kiusata". Ehkä käytökseni on hassua tietyllä tapaa ja kiinnittää huomiota.

