Jeesuksen jumaluus

[Wisti]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

Ateistien käsitykset jumalan olemassaolosta eivät ole tieteellisiä teorioita.

[Sulervo]

Scrödingerin yhtälöstä ei voi ennustaa tiettyjä asioita kuin tilastollisesti. Se on siten epätarkka kuvaus maailmastamme.

Mutta kaikki havainnot ja testit puhuvat sen puolesta, että tuo epätarkkuus ja myös epädeterministisyys ovat maailman todellisia ominaisuuksia.

Jokainen saa valita mille vaatii todisteita ja minkälaisia todisteita hyväksyy.

Minä vaadin evidenssiä puolesta tai vastaan. Ei tämä ole mitään nojatuolifilosofiaa. Aristoteleen mukaan viisas mies oivaltaa totuuden vain ajattelemalla, mutta modernin tieteen ytimeen on jo viimeistään Keplerin ja Galileon ajoista kuulunut kokeellisuus, mistä teleskoopin keksiminen ja sen kautta saadut uudet havainnot ovat esimerkkinä. Noista havainnoista ne uudet mallitkin ovat syntyneet.

Me saamme aina vain tarkempia malleja havaittavan maailman toiminnasta, mutta emme pääse käsiksi noihin olemassaolon peruskysymyksiin. Niissä emme ole yhtään lähempänä totuutta kuin 1900-luvulla tai 4000 vuotta sitten.

Mitä nyt mahtanet tarkoittaa peruskysymyksillä. Esim. sähkömagnetismin olemuksesta tiedämme sentään sen verran enemmän kuin esim. 4000 vuotta sitten, että kykenemme käymään tätä keskustelua internetissä. Onpa meillä myös ydinvoimaloita ja kuussakin on käyty. Aina vain tarkempia malleja todellakin kehitetään, ja niiden pätevyyden kriteerinä on se, että ne käytännössä pelittävät. Ellei jokin malli ennusta ilmiöitä oikein tai antaa havaintojen kanssa ristiriidassa olevan kuvauksen, se on kelvoton, epätosi. Näin kävi esim. eetterituulihypoteesille, minkä Michelson ja Morley kokeillaan kumosivat v. 1887. Lienetkö sitten sitä mieltä, että emme varmasti tiedä, etteikö eetterituuli sittenkin täyttäisi universumia. Tai etteikö sittenkin olisi nk. flogistonia.

[Vän]

Scrödingerin yhtälöstä ei voi ennustaa tiettyjä asioita kuin tilastollisesti. Se on siten epätarkka kuvaus maailmastamme.

Mutta kaikki havainnot ja testit puhuvat sen puolesta, että tuo epätarkkuus ja myös epädeterministisyys ovat maailman todellisia ominaisuuksia.

Jokainen saa valita mille vaatii todisteita ja minkälaisia todisteita hyväksyy.

Minä vaadin evidenssiä puolesta tai vastaan. Ei tämä ole mitään nojatuolifilosofiaa. Aristoteleen mukaan viisas mies oivaltaa totuuden vain ajattelemalla, mutta modernin tieteen ytimeen on jo viimeistään Keplerin ja Galileon ajoista kuulunut kokeellisuus, mistä teleskoopin keksiminen ja sen kautta saadut uudet havainnot ovat esimerkkinä. Noista havainnoista ne uudet mallitkin ovat syntyneet.

Me saamme aina vain tarkempia malleja havaittavan maailman toiminnasta, mutta emme pääse käsiksi noihin olemassaolon peruskysymyksiin. Niissä emme ole yhtään lähempänä totuutta kuin 1900-luvulla tai 4000 vuotta sitten.

Mitä nyt mahtanet tarkoittaa peruskysymyksillä. Esim. sähkömagnetismin olemuksesta tiedämme sentään sen verran enemmän kuin esim. 4000 vuotta sitten, että kykenemme käymään tätä keskustelua internetissä. Onpa meillä myös ydinvoimaloita ja kuussakin on käyty. Aina vain tarkempia malleja todellakin kehitetään, ja niiden pätevyyden kriteerinä on se, että ne käytännössä pelittävät. Ellei jokin malli ennusta ilmiöitä oikein tai antaa havaintojen kanssa ristiriidassa olevan kuvauksen, se on kelvoton, epätosi. Näin kävi esim. eetterituulihypoteesille, minkä Michelson ja Morley kokeillaan kumosivat v. 1887. Lienetkö sitten sitä mieltä, että emme varmasti tiedä, etteikö eetterituuli sittenkin täyttäisi universumia. Tai etteikö sittenkin olisi nk. flogistonia.

Minun mielestäni tuossa on pieni ristiriita. Jos epätarkkuus ja epädeterministisyys ovat maailman todellisia ominaisuuksia, silloinhan mikään malli ei ennusta havaintoja oikein ja antaa havaintojen kanssa ristiriitaisen tuloksen. Ellei sitten malliksi hyväksytä sellaista, että sattumalta tapahtuu suurin piirtein niin tai näin tai jollain muulla tavalla, koska maailma on epätarkka ja havainnot vaihtelevat sattumanvaraisesti.

[Neutroni]

Mutta kaikki havainnot ja testit puhuvat sen puolesta, että tuo epätarkkuus ja myös epädeterministisyys ovat maailman todellisia ominaisuuksia.

Mitä tarkoitat tuolla? Tieteelliset kokeet eivät kerro maailman "todellisista ominaisuuksista" mitään. Kvanttimekaniikan tapauksessa ne kertovat sen, että maailmamme ei voi olla samaan aikaan lokaali ja deterministinen. Mutta eivät mitään muuta. Maailmamme voi olla epälokaali, epädeterministinen tai molempia.

Minä vaadin evidenssiä puolesta tai vastaan.

Kumpaakaan ei ole tässä asiassa tarjolla.

Mitä nyt mahtanet tarkoittaa peruskysymyksillä.

Esim. toimiiko maailma deterministisesti, mitä on olemassaolon perustavimmalla tasolla, miksi luonnonlait ovat sellaiset kuin ovat jne.

Esim. sähkömagnetismin olemuksesta tiedämme sentään sen verran enemmän kuin esim. 4000 vuotta sitten, että kykenemme käymään tätä keskustelua internetissä.

Mutta peruskysymys on tässä miksi maailmassamme on sähkömagneettinen vuorovaikutus sellaisena kuin se on. Siihen vastaamisessa emme ole yhtään lähempänä kuin 4000 vuotta sitten, vaikka tunnemme parhaimmillaan liki 20 kertaluokkaa tarkemmin miten sähkömagnetismi toimii.

Lienetkö sitten sitä mieltä, että emme varmasti tiedä, etteikö eetterituuli sittenkin täyttäisi universumia. Tai etteikö sittenkin olisi nk. flogistonia.

Tiedämme, että noiden vanhojen määritelmien mukainen eetterituuli tai flogiston ei täytä universumia, koska ne ovat ennustaneet väärin. Mutta emme tiedä mikä täyttää ja miksi. Emme tiedä ovatko kvanttikentät universumin perimmäinen tapa toimia vai ovatko ne vain matemaattinen malli, joka toimii jollain tarkkuudella sillä alueella mitä me voimme havaita, mutta jonka takana on jotain aivan muuta, paljon monimutkaisempaa. Emme tiedä miksi on olemassa (tai muuten maailman selittämisessä toimivat) juuri sellaiset kvanttikentät kuin on havaittu, miksi niiden kytkentävakiot ovat sellaiset kuin ovat jne. Emme tiedä onko olemassa vielä havaitsemattomia kenttiä ja jos, niin miten ne vuorovaikuttavat tuntemiemme kenttien kanssa. Jne.

[Sulervo]

Tieteelliset kokeet eivät kerro maailman "todellisista ominaisuuksista" mitään.

Tuo on melko hurja väite, mutta "todellisilla ominaisuuksilla" voit toki tarkoittaa aina jotakin jota tiede ei ainakaan vielä selitä. Mutta tuota rajaa työnnetään jatkuvasti pitemmälle. Esim. sivulla https://en.wikipedia.org/wiki/Bell%27s_theorem sanotaan: "Although both the locality and detection loopholes had been closed in different experiments, a long-standing challenge was to close both simultaneously in the same experiment. This was finally achieved in three experiments in 2015."

Minä vaadin evidenssiä puolesta tai vastaan.

Kumpaakaan ei ole tässä asiassa tarjolla.

Kuitenkin kokeita tehdään ja tuloksia julkaistaan tiedeyhteisön arvioitavaksi, kuten noita yllämainittujakin.

(...) mitä on olemassaolon perustavimmalla tasolla, miksi luonnonlait ovat sellaiset kuin ovat jne.

Kukaan ei väittäne, että jokin "perustavin taso" olisi jo saavutettu. Tosin jotkut fyysikot ovat näköjään sitä mieltä, että ainakin ollaan jo lähellä. Johtaako siihen sitten säieteoria vai mikä, se jää nähtäväksi, mutta ymmärtääkseni tuon perustavimman tason konstituentit - mitä ne ovatkin - eivät voisi olla rakenteisia, koska jos olisivat, ei kyseessä olisi perustaso. Ne ovat vain jotakin synteettistä, "annettua", ja kysymys, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat, ei olisi enää tieteellinen. Mutta tässä keskustelussa olen pohtinut totuuskäsitteen merkitystä, ja jos havainnot lopulta johtavat tuollaiseen "kaiken teoriaan", se olisi sitten se totuus.

Emme tiedä ovatko kvanttikentät universumin perimmäinen tapa toimia vai ovatko ne vain matemaattinen malli, joka toimii jollain tarkkuudella sillä alueella mitä me voimme havaita, mutta jonka takana on jotain aivan muuta, paljon monimutkaisempaa. Emme tiedä miksi on olemassa (tai muuten maailman selittämisessä toimivat) juuri sellaiset kvanttikentät kuin on havaittu, miksi niiden kytkentävakiot ovat sellaiset kuin ovat jne. Emme tiedä onko olemassa vielä havaitsemattomia kenttiä ja jos, niin miten ne vuorovaikuttavat tuntemiemme kenttien kanssa. Jne.

Esim. sivulla https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonvakio sanotaan: "Hienorakennevakio α on yksi tunnetuimmista dimensiottomista vakioista. Sen arvo on mitattu varsin tarkasti (7,297 352 5376 x 10-3) [2], mutta sitä ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta toistaiseksi pystytty johtamaan mistään teoriasta". Siis toistaiseksi. Ehkä ei koskaan pystytäkään johtamaan. Mutta ehkä vielä joskus pystytäänkin. Tieteen historia osoittaa, että kannattaa varsin varoen lähteä ennustelemaan tyyliin "ei varmaan ikinä".

[OlliS]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

Ateistien käsitykset jumalan olemassaolosta eivät ole tieteellisiä teorioita.

Eivät ole. Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

[Vän]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

Ateistien käsitykset jumalan olemassaolosta eivät ole tieteellisiä teorioita.

Eivät ole. Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Tietysti. Jumala ja tiede ovat kuin öljy ja vesi. Ne eivät sekoitu. Jumala ei sovi tieteeseen eikä tiede Jumalaan. Hyväksy se jo, niin kuin lähes kaikki muut teistit hyväksyvät.

[Tauko]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

Ateistien käsitykset jumalan olemassaolosta eivät ole tieteellisiä teorioita.

Eivät ole. Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Näin on, kun sitä Jumala-oletusta ei tarvita tieteen tekemiseen. Tutkimuksen tulokset ratkaisee, eikä ennakolta päätetyt tulokset.

[asdf]

Jumala ja tiede on vähän kuin Olli ja tiede; niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

[Märkäruuti]

Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Olen esittänyt, että kaikkiin fysiikan kaavoihin voitaisiin lisätä Jumal`tekijä J`. Ei mikään estä. Jos J´on kerroin, se on aina 1 ja jos se on summalauseessa se on aina 0. Itse olen vakuuttunut siitä, että sen tiedon mukaan mitä meillä luonnontieteissä on, sellaista tekijää ei tarvita missään. Tässä vaiheessa laulun aiheessa historian hämärästä astuu esiin Vilhelm Occamilainen ja kertoo, että J`on turha lisäys, kunnes toisin todistetaan.

[OlliS]

Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Olen esittänyt, että kaikkiin fysiikan kaavoihin voitaisiin lisätä Jumal`tekijä J`. Ei mikään estä. Jos J´on kerroin, se on aina 1 ja jos se on summalauseessa se on aina 0. Itse olen vakuuttunut siitä, että sen tiedon mukaan mitä meillä luonnontieteissä on, sellaista tekijää ei tarvita missään. Tässä vaiheessa laulun aiheessa historian hämärästä astuu esiin Vilhelm Occamilainen ja kertoo, että J`on turha lisäys, kunnes toisin todistetaan.

Fysiikassa se on vaikeata, koska henkimaailmaa ei tunneta tieteellisesti, mutta toisessa päässä, teologiassa, muinaisten kulttuurien tutkimisessa, ufo-tutkimuksessa ja parapsykologiassa on naurettavaa, jos yritetään pärjätä ilman tunnustuksellista teologiaa. Jos sitä ei saisi olla tieteessä ollenkaan yhtenä koulukuntana. Kaikkien uskontojen ihmiset ja noidat ja parantajat nauravat sellaiselle yksipuoliselle naturalistiselle ja ateistiselle tieteelle niillä aloilla.

Tässä on menossa tieteessä paradigman muutos, ja valtavirran professorit vastustavat sitä hartiavoimin. Täälläkin on vallassa heidän nuoleskelijansa.

[OlliS]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

Ateistien käsitykset jumalan olemassaolosta eivät ole tieteellisiä teorioita.

Eivät ole. Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Näin on, kun sitä Jumala-oletusta ei tarvita tieteen tekemiseen. Tutkimuksen tulokset ratkaisee, eikä ennakolta päätetyt tulokset.

Juuri niin. Väitetään etten ole tuota mieltä, vaan juuri tuota mieltä olen minäkin. Ateistinen oletus pitää jättää pois tieteestä. Se on ollut tärkeä, ja vienyt tiedettä eteenpäin. Mutta nyt maailmankaikkeus alkaa heräämään ja vaikuttamaan. Voima alkaa olla kanssamme. Tutkimuksen tulokset määräävät eikä ennalta päätetyt tulokset.

[asdf]

Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Olen esittänyt, että kaikkiin fysiikan kaavoihin voitaisiin lisätä Jumal`tekijä J`. Ei mikään estä. Jos J´on kerroin, se on aina 1 ja jos se on summalauseessa se on aina 0. Itse olen vakuuttunut siitä, että sen tiedon mukaan mitä meillä luonnontieteissä on, sellaista tekijää ei tarvita missään. Tässä vaiheessa laulun aiheessa historian hämärästä astuu esiin Vilhelm Occamilainen ja kertoo, että J`on turha lisäys, kunnes toisin todistetaan.

Fysiikassa se on vaikeata, koska henkimaailmaa ei tunneta tieteellisesti, mutta toisessa päässä, teologiassa, muinaisten kulttuurien tutkimisessa, ufo-tutkimuksessa ja parapsykologiassa on naurettavaa, jos yritetään pärjätä ilman tunnustuksellista teologiaa. Jos sitä ei saisi olla tieteessä ollenkaan yhtenä koulukuntana. Kaikkien uskontojen ihmiset ja noidat ja parantajat nauravat sellaiselle yksipuoliselle naturalistiselle ja ateistiselle tieteelle niillä aloilla.

Tässä on menossa tieteessä paradigman muutos, ja valtavirran professorit vastustavat sitä hartiavoimin. Täälläkin on vallassa heidän nuoleskelijansa.

Jaahas, ikijankutus jatkuu. Vaikka sinua on kymmeniä kertoja varoitettu, että tuon saman litanian toistaminen on kiellettyä, koska olet sen kanssa häiriköinyt tätä ja Sanoman palstaa toista sataa kertaa, niin varoitetaan taas ennen banni-napin painamista.

[Vän]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

Ateistien käsitykset jumalan olemassaolosta eivät ole tieteellisiä teorioita.

Eivät ole. Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Näin on, kun sitä Jumala-oletusta ei tarvita tieteen tekemiseen. Tutkimuksen tulokset ratkaisee, eikä ennakolta päätetyt tulokset.

Juuri niin. Väitetään etten ole tuota mieltä, vaan juuri tuota mieltä olen minäkin. Ateistinen oletus pitää jättää pois tieteestä. Se on ollut tärkeä, ja vienyt tiedettä eteenpäin. Mutta nyt maailmankaikkeus alkaa heräämään ja vaikuttamaan. Voima alkaa olla kanssamme. Tutkimuksen tulokset määräävät eikä ennalta päätetyt tulokset.

Olet väärässä ihan kaikessa. Et ole tuota mieltä, vaan haluat olettaa Jumalan, eli päättää tuloksen ennakolta siltä osin. Ateistista oletusta ei ole tieteessä ollut koskaan, joten sitä ei voi poistaakaan. Tiede ei oleta kumpaankaan suuntaan, ei ateisimia eikä jumaluskoa. Maailmankaikkeus ei ala heräämään ja vaikuttamaan, vaan sekularisoituminen kasvaa koko ajan, kunnes uskonnot hiljalleen kuihtuvat kokonaan pois. Voima ei ole kanssanne.

[ID10T]

Jaa minkä filosofian? Ei minulla ole sellaista filosofiaa. Joistakin asioista tiedetään totuus, joistakin ei, joistakin se on uskonvaraista, henkilökohtaista tietoa, kuten tämä.

Kaiken filosofian. Mistään ei tiedetä totuutta, jos ei lasketa abstraktien aksiomaattisten järjestelmien totuuksia, jotka eivät ole missään tekemisissä maailman kanssa. Totuuden löytäjästä tulee aina höyrähtänyt hihhuli, riippumatta siitä millaiseksi hän totuuden kuvittelee.

Minun mielestä. Huomioi se.

Etkö ole ennen olut realisti, joka uskoo, että totuus on kaikille sama? "Minun mielestä totuudelle" on parempikin sana: usko. Totuus tarkoittaa jollain tavalla objektia tai universaalia totuuttaa, joka ei riipu mielipiteistä. 1+1=2 on totuus (jos oletetaan Peanon aksioomat ja aritmeettinen standardinotaatio), mutta ei se kerro mitään maailmasta, jossa kokemuksemme tapahtuu.

Totuutta lähestytään tieteellä, ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat tärkeimpiä ja korkeimpia, hengellisellä tiellä. Ateisti tietysti kieltää hengellisen tien, mutta teisti uskoo siihen vakaasti. Ristiriita on täysin sovittamaton, eivätkä ateistit minua kuuntele. Väittävät vaan ettei Jumala kuulu tieteeseen. Minä taas väitän, että jos kuuluu totuuteen, todellisuuteen, kuuluu myös tieteeseen, totuuden etsintään.

Klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Jos-sana poistaa kehäpäättelyn. Jos Jumalaa ei ole, ei kuulu tieteeseen. Ei sekään ole kehäpäättely, se seuraa yhtä hyvin. Ateistin ongelma on siinä, että asiaa ei tiedetä. Tekstille tätä ongelmaa ei tule, koska jos ei kerran tiedetä, voidaan tutkia myös Jumala olettaen. Jospa saataisiin parempi teoria sillai?

Näin ollen kaikissa asioissa, joissa Jumalan olemassaololla on merkitystä, tulee kahdenlaisia teorioita. Ateistin mielestä hänen teoriansa ovat parempia.

Minusta teistisiä teorioita ei ole kunnolla vielä ruvettu tekemäänkään. Se on niin epäkorrektia tiedemaailmassa. Ne puuttuvat. On vain fundamentalistien selvästi epätieteellisiä teorioita, jotka perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mikä on väärä lähtökohta.

Hyväksytäänkö ilmoitustieto tiedon lähteeksi, jakaa myös ateistit ja teistit. Minä ajattelen että saa hyväksyä. Se kyllä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä naturalismi edustaa.

Mutta ainakin voi ottaa vinkkejä. Jos ne osoittautuvat hyödyllisiksi niin sitten osoittautuvat. Luomiskertomusta ja tiedettä olen yrittänyt yhdistellä. Niistä ei saa Jumalaa jättää pois. Kyllä se niissä on ja kuuluu sinne. Onko todellisuudessa, sitä emme siis tiedä, tieteellisesti tiedä.

Ateistien käsitykset jumalan olemassaolosta eivät ole tieteellisiä teorioita.

Eivät ole. Mutta kaikki tieteelliset teoriat tehdään ilman Jumala-oletusta, muuten ne katsotaan epätieteellisiksi.

Tietenkin kaikki teoriat tehdään ilman jumalaoletusta, koska jumalasta ei ole tieteellistä näyttöä. EI yhdestäkään niistä.