Tämä keskustelu alkaa nyt mennä sanoista vänkäämiseksi. Sinulla on oma näkemyksesi siitä, että havainnollistava esitys ei voi kaivata lisää esimerkkejä, ja minulla omani – jonka mukaan tässä ei ole ristiriitaa, ja jonka perustelin jo aiemmin. Ehkä voisimme siirtyä eteenpäin?ID10T kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 11:43Koska lähdit ivalinjalle, niin täsmennän aiempaa kommenttiani:Naturalisti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 11:26Kiitos tarkkuudesta – semanttinen valppautesi Sitran sivujen tulkinnassa on vaikuttavaa. Jos joskus perustetaan kansallinen retorisen ristiriidan valvontavirasto, suosittelen sinua sen johtoon.ID10T kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:48Miksi vääristelet asioita? Ristiriita oli siinä, että havainnollistavana pidetty asia ei kaipaa esimerkkejä.Naturalisti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:22
Ymmärrän, että uudenlaisten ajattelumallien omaksuminen voi tuntua vieraalta, ja silloin ristiriitoja saattaa nähdä sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti ole. Kysyt: "Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?" Itse en näe tässä mitään loogista ristiriitaa. On täysin tavallista, että jokin malli koetaan intuitiiviseksi ja innostavaksi – se auttaa hahmottamaan asioita uudella tavalla – mutta sen käytännön soveltaminen vaatii silti lisää työkaluja, esimerkkejä ja mittareita.Eiköhän tämä ole ollut aluepolitiikan kantavana ajatuksena aina.Naturalisti kirjoitti: Donitsitalous ei ole valmis resepti, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä kestävä ja oikeudenmukainen elinvoima tarkoittaa eri alueilla.Nimenomaan juuri konkretia jäi taas puuttumaan.Naturalisti kirjoitti: Esitin aiemmin nimimerkille Bored konkreettisia esimerkkejä siitä, miten donitsitalouden kehys ja MMT:n työtakuumalli voisivat yhdessä tukea kuntien kehittämistä.Nämä kulkevat AINA rinnakkain.Naturalisti kirjoitti: Työtakuumalli tarjoaa kunnille keinon toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.
Mutta voisimmeko hetkeksi palata ketjun varsinaiseen aiheeseen: kaipaako Suomen aluepolitiikka korjausta? Jos kaipaa, niin minkälaista? Ja mitä konkreettista kritisoitavaa olisi siinä, että aluepolitiikkaa kehitettäisiin donitsitalouden ja MMT:n työtakuumallin suuntaan?
Olen esittänyt, että alueiden elinvoimaa voisi vahvistaa paikallisesti – ei pelkästään keskittämällä tai sopeutumalla – vaan neuvottelemalla aluekohtaisista tavoitteista ja tukemalla niitä demokraattisesti ja ekologisesti. Jos tämä tuntuu sinusta vanhan toistolta, ehkä voit itse ehdottaa jotakin uutta, joka ei ole vanhaa mutta ei myöskään liian uutta?
Lupaan lukea sen, vaikka se olisi havainnollistava ja silti sisältäisi esimerkkejä.
Ristiriita oli siinä, että havainnollistavana pidetty asia ei kaipaa lisää esimerkkejä. Niitä on siis jo tarpeeksi, jotta esitys koetaan havainnollistavana.
Kaipaako Suomen aluepolitiikka korjausta?
Varmasti kaipaa, mutta minulla ei ole hihassani taikatemppuja tätä varten.
Jos myös sinun mielestäsi Suomen aluepolitiikka kaipaa kehittämistä, mutta sinulla ei ole valmiita ratkaisuja hihassa, niin voisimmeko keskittyä siihen, mitä konkreettisia ongelmia näet niissä kehittämislinjoissa, joita olen ehdottanut? Esimerkiksi donitsitalouden viitekehys ja MMT:n työtakuumalli – mitä niissä on sellaista, jonka koet ongelmalliseksi tai epärealistiseksi?
Tarkoitukseni ei ole väittää, että nämä olisivat ainoat tai täydelliset ratkaisut, vaan avata keskustelua siitä, miten alueiden elinvoimaa voisi vahvistaa muutakin kuin pelkällä sopeutumisella. Jos sinulla on jokin parempi suunta, kuulen sen mielelläni.

